UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
18 päivänä lokakuuta 2018 (*)
Taloudellinen tuki – Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat yleisen edun mukaiset hankkeet – Taloudellisen tuen lopullisen määrän määrittäminen – Tilintarkastusraportti, jossa todetaan sääntöjenvastaisuudet – Ei-tukikelpoiset kustannukset – Perusteluvelvollisuus – Luottamuksensuoja – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑387/16,
Terna – Rete elettrica nazionale SpA, kotipaikka Rooma (Italia), edustajinaan asianajajat A. Police, L. Di Via, F. Degni, F. Covone ja D. Carria,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään O. Beynet, L. Di Paolo, A. Tokár ja G. Gattinara,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jossa vaaditaan kumoamaan 6.7.2015 sekä 23.5. ja 14.6.2016 päivätyt komission kirjeet, jotka liittyvät Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien yleisen edun mukaisten hankkeiden (hankkeet 209-E255/09-ENER/09/TEN-E-S 12.564583 ja 2007-E221/07/2007-TREN/07/TEN-E-S 07.91403) yhteydessä aiheutuneisiin tiettyihin kustannuksiin Euroopan komission myönnettyä kantajalle taloudellista tukea,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit I. Labucka ja I. Ulloa Rubio (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja, Terna – Rete Elettrica Nazionale SpA, on Italiaan sijoittautunut yhtiö, joka toimii suurjännitetehon siirron ja jakelun alalla.
2 Kantaja omistaa 42,68 prosenttia sähkömekaanisten talouskoneiden testauksen ja sertifioinnin sekä sähköisiä järjestelmiä koskevan neuvonnan alalla toimivan CESI SpA:n osakkeista.
3 Euroopan yhteisöjen komissio julkaisi 15.6.2007 Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta 6.9.2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1364/2006 (EUVL 2006, L 262, s. 1) mukaisen ehdotuspyynnön, joka koski Euroopan laajuisten energiaverkkojen alalla myönnettäviin avustuksiin liittyvän taloudellisen tuen myöntämistä 14.8.2007 hyväksytyn vuosittaisen työohjelman C(2007) 3945 yhteydessä.
4 Yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 680/2007 (EUVL 2007, L 162, s. 1) 9 artiklan mukaisesti komissio päättää jokaisen saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun monivuotiseen työohjelmaan tai tarkoitettuihin vuosittaisiin työohjelmiin perustuvan ehdotuspyynnön jälkeen valituille hankkeille tai hankkeiden osille myönnettävän rahoitustuen määrästä ja täsmentää tuen edellytykset sekä toteutukseen sovellettavat säännöt.
5 Komissio valitsi 2.12.2008 tekemällään päätöksellä C(2008) 7941 (jäljempänä 2.12.2008 tehty päätös) rahoitustukikelpoisista ohjelmista yleisen edun mukaisen hankkeen, joka koskee tasasähkövirran siirtoa Italian ja Ranskan välillä tieinfrastruktuurien välityksellä (jäljempänä E221‑hanke). Kantajalle myönnettiin päätöksen johdosta suurin mahdollinen rahoitus eli 1 542 600 euroa.
6 Komissio valitsi 21.5.2010 tekemällään päätöksellä C(2010) 3360 (jäljempänä 21.5.2010 tehty päätös) rahoitustukikelpoisista ohjelmista yleisen edun mukaisen ohjelman, jossa tutkitaan uuden Italian ja Ranskan välisen eteläisen rajat ylittävän sähköjohdon toteutettavuutta moottoritieinfrastruktuurien avulla (jäljempänä E255‑hanke). Kantajalle myönnettiin päätöksen johdosta suurin mahdollinen rahoitus eli 500 000 euroa.
7 Kävi ilmi, että E221‑ ja E255‑hankkeiden toteuttaminen edellytti sellaisten palvelujen hankkimista, joihin liittyvän toiminnan toteuttamiseen kantajan omat resurssit eivät riittäneet. Kantaja uskoi näiden palvelujen suorittamisen CESIlle. Tarkemmin sanottuna kantaja antoi E221- ja E255-hankkeiden yhteydessä neuvottelumenettelyllä suoraan CESIn toteutettavaksi seitsemän tehtävää, joiden tavoitteena oli hankkia tutkimus-, kehitys- ja erityistukipalveluja ja jotka perustuivat puitejärjestelyihin nro 3000029140, nro 3000034279 ja nro 6000001506, jotka kantaja allekirjoitti CESIn kanssa julkisia hankintasopimuksia koskevissa säännöissä esitetyn teknisiin syihin perustuvan poikkeuksen nojalla 17.4.2009, 27.5.2010 ja 8.4.2011 (jäljempänä hankkeisiin liittyvät tehtävät).
8 Kun E221- ja E255-hankkeet oli saatettu päätökseen, komissio ilmoitti kantajalle 5.11.2012 päivätyllä kirjeellä, että ulkoinen tilintarkastusyritys (jäljempänä tilintarkastaja) tarkastaa kantajan ilmoittamat näihin hankkeisiin liittyvät kustannukset. Komissio täsmensi, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat tilintarkastuksen tulokset oikaistakseen kantajan ilmoittamat kustannukset ja että kyseiset oikaisut voivat vaikuttaa tuleviin maksuihin tai johtaa liikaa maksetun määrän perintää koskevien määräysten antamiseen, jos oikaisut osoittautuvat komission edun mukaisiksi.
9 Tilintarkastaja toimitti tilintarkastusraportin kantajalle 13.6.2013 päivätyllä kirjeellä. Kantajalle ilmoitettiin tilintarkastusraportin luonnoksessa, että joidenkin E221- ja E255-hankkeiden toteuttamiseen liittyvien kustannusten ei voida katsoa olevan tukikelpoisia. Siinä todettiin, että hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuvia ulkoisia kustannuksia ei voida pitää tukikelpoisina, koska komission ohjeiden mukaan sopimusten myöntäminen samaan ryhmään kuuluville yrityksille on sallittua vain, jos aiheutuneista kustannuksista vähennetään toimeksiannon toteuttajan saama voitto. CESI oli tarjonnut palvelut kantajalle markkinaehdoin ja saanut siten voittoa. Kantajaa pyydettiin hyväksymään raportti tai esittämään mahdolliset huomautukset.
10 Kantaja esitti huomautuksensa 5.7.2013 päivätyssä kirjeessä. Se korosti, ettei CESIin kohdistunut minkäänlaista valvontaa ja että hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevien sopimusten myöntäminen tälle yritykselle oli täysin EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä edellytettyjen periaatteiden mukaista. Kantaja totesi nimenomaan, että kyseiset tehtävät annettiin CESIlle ilman edeltävää tarjouskilpailua vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (EUVL 2004, L 134, s. 1) 40 artiklan 3 kohdan c, e ja i alakohdassa säädettyjen poikkeusten nojalla eli siksi, että teknisten syiden vuoksi hankintasopimuksen pystyi toteuttamaan vain tietty taloudellinen toimija, että mahdollisesta uusien laitteistojen hankkimisesta olisi aiheutunut teknisiä vaikeuksia ja näin ollen myös liiallista ja suhteetonta kustannusten nousua ja että CESIn kanssa oli olemassa puitejärjestely.
11 Komissio toimitti tilintarkastajan lopullisen tarkastusraportin (jäljempänä tilintarkastusraportti) kantajalle 18.6.2014 päivätyllä kirjeellä. Tilintarkastusraportissa esitettiin uudestaan lähes kaikki tarkastusluonnoksessa esitetyt alustavat päätelmät, hyväksyttiin joitakin kantajan ilmoittamista kustannuksista ja kommentoitiin kantajan huomautuksia. Komissio pyysi kantajaa esittämään mahdolliset huomautuksensa kahden viikon kuluessa kirjeen saapumisesta ja ilmoitti, että ellei huomautettavaa ollut, se lähettäisi kaksi veloitusilmoitusta, joilla E221-hankkeen osalta perittäisiin takaisin 414 101,72 euroa ja E255-hankkeen osalta 80 769,67 euroa.
12 Kantaja vastasi komission kirjeeseen 15.7.2014 päivätyllä kirjeellä, jossa annettiin uusia selvityksiä. Kantaja pani merkille, että suuri osa sen aiemmista huomautuksista oli otettu huomioon, mutta kiisti tilintarkastusraportissa tehdyt päätelmät, jotka koskivat hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneita välittömiä ulkoisia kustannuksia. Kantaja korosti, ettei se valvonut mitenkään CESIä, joka oli vain kantajan yhteistyöyritys, johon kantajalla ei ollut mitään ohjaus- tai koordinointivaltaa Italian siviililain 2497 §:n mukaisesti. Kantaja esitti myös syitä, joiden vuoksi se oli käyttänyt direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c, e ja i alakohdassa säädettyihin poikkeuksiin perustuvaa menettelyä ilman edeltävää tarjouskilpailua myöntäessään hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevat sopimukset CESIlle.
13 Komissio määräsi täydentäviä tutkintatoimia kantajan 15.7.2014 päivätyssä kirjeessä antaman vastauksen vuoksi. Se pyysi 13.2.2015 lähetetyllä sähköpostiviestillä kantajaa antamaan lisäselvityksiä menettelyistä, joilla CESIlle myönnettiin puitejärjestelyt nro 3000034279 ja 6000001506 ilman edeltävää tarjouskilpailua. Komissio pyysi erityisesti selvitystä siitä, että kantaja oli viitannut direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohtaan osoittaakseen, että CESI on luonteeltaan ainoa tietty taloudellinen toimija hankintasopimuksen teknisen erityisluonteen vuoksi. Lisäksi komissio tähdensi, että direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaista poikkeusta ei tässä tapauksessa voitu soveltaa, koska kyseessä oli palvelu- eikä tavaranhankintasopimus.
14 Kantaja vastasi komission kysymyksiin 23.3.2015 lähetetyllä sähköpostiviestillä. Se vakuutti jälleen, ettei sillä ollut CESIn suhteen mitään valvonta-, ohjaus- tai koordinointivaltaa, ja korosti, että se oli 5.7.2013 lähettämässään kirjeessä ilmoittanut komissiolle oikeudellisista puitteista, joiden nojalla se oli voinut myöntää hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevat sopimukset CESIlle suoraan ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä, eli direktiivin 2004/17 40 artiklasta, joka tietyissä tapauksissa mahdollistaa menettelyn ilman edeltävää tarjouskilpailua. Kantaja ilmoitti, että CESI oli ainoa taloudellinen toimija, joka pystyi tarjoamaan hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevia palveluja, koska se käytti yhdessä kantajan kanssa kehitettyjä erityisvälineitä ja ‑ohjelmia, ja että turvautuminen muihin taloudellisiin toimijoihin olisi aiheuttanut lisäkustannuksia, pitempiä toimitusaikoja ja tietojen katoamisriskin näitä palveluja toimitettaessa.
15 Komissio, joka pani merkille 6.7.2015 päivätyssä kirjeessään lisätutkinnan yhteydessä saadut tiedot todeten, ettei CESI ollut kantajan valvonnassa oleva yritys, vaan sen yhteistyöyritys, jonka suhteen kantajalla ei ollut ohjaus- tai koordinointivaltaa, muutti kantaansa ilmoittaen kantajalle, että suoraan CESIlle annetuista hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneiden kustannusten määrittely ei-tukikelpoisiksi ei johtunut siitä, ettei komission antamia ohjeita, jotka koskivat sopimusten tekemistä samaan ryhmään kuuluvien yritysten kanssa, noudatettu, vaan siitä, että julkisiin hankintasopimuksiin sovellettavia sääntöjä ei noudatettu. Komissio totesi, että kantaja olisi voinut myöntää hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevat sopimukset CESIlle suoraan ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan i alakohdan nojalla ainoastaan, jos näitä tehtäviä koskevat puitejärjestelyt olisi tehty kyseisen direktiivin mukaisesti. Komissio totesi myös, että kantaja ei ollut täyttänyt direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua todistustaakkaa, koska se ei ollut osoittanut todeksi, että CESI oli ainoa yritys, jolle kantaja voi myöntää kyseiset puitejärjestelyt, koska CESIllä oli sille myönnettyihin puitejärjestelyihin kuuluvien palvelujen vaatimat tekniset valmiudet. Lopuksi komissio tähdensi, että direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan e alakohdassa mainittua poikkeusta ei voitu soveltaa kyseisessä tapauksessa, koska poikkeus koski yksinomaan tavaranhankintasopimuksia. Komissio ilmoitti lähettävänsä kuukauden kuluessa kaksi veloitusilmoitusta, joilla E221-hankkeen osalta perittäisiin takaisin 414 101,72 euroa ja E255-hankkeen osalta 80 769,67 euroa.
16 Kantaja nosti 21.9.2015 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen 6.7.2015 päivätyn kirjeen kumoamiseksi. Kanne kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen rekisteriin asiana T‑544/15.
17 Komission energian pääosasto ilmoitti sille maksettavien määrien takaisinperintämenettelyä noudattaen 23.5.2016 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että kantajan esittämät väitteet oli tutkittu uudelleen yhdessä muiden pääosastojen toimivaltaisten työntekijöiden kanssa. Kirjeessä komissio vahvisti 6.7.2015 päivätyn kirjeen päätelmät ja ilmoitti, että se lähettäisi kuukauden kuluessa kaksi veloitusilmoitusta, joilla E221-hankkeen osalta perittäisiin takaisin 414 101,72 euroa ja E255-hankkeen osalta 80 769,67 euroa.
18 Komissio toimitti 14.6.2016 päivätyssä kirjeessä kantajalle kaksi veloitusilmoitusta, joilla E221-hankkeen osalta perittiin takaisin 414 101,72 euroa ja E255-hankkeen osalta 80 769,67 euroa.
19 Unionin yleinen tuomioistuin jätti 13.9.2016 antamallaan määräyksellä Terna v. komissio (T‑544/15, ei julkaistu, EU:T:2016:513) käsiteltävässä asiassa nostetun kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
20 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.7.2016 saapuneella kannekirjelmällä.
21 Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.10.2016 saapuneella erillisellä asiakirjalla.
22 Kantaja toimitti huomautuksensa tästä väitteestä 16.11.2016.
23 Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja siirsi 17.2.2017 antamallaan määräyksellä oikeudenkäyntiväitteen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.
24 Työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asianosaiset eivät ole esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa nyt esillä olevassa asiassa riittävästi tietoa asiakirjojen perusteella, ja se on, koska tällaista pyyntöä ei ole esitetty, päättänyt ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.
25 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa 6.7.2015 sekä 23.5. ja 14.6.2016 päivätyt kirjeet (jäljempänä riidanalaiset toimet)
– yhdistää tämän menettelyn asiaan T‑544/15 työjärjestyksen 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27 Pyyntö käsiteltävän asian yhdistämisestä asiaan T‑544/15 on jäänyt vaille kohdetta ja näin ollen kantajan toiseksi esittämä vaatimus raukeaa, sillä unionin yleinen tuomioistuin jätti 13.9.2016 annetulla määräyksellä Terna v. komissio (T‑544/15, ei julkaistu, EU:T:2016:513) asiassa nostetun kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat.
Oikeudellinen arviointi
Oikeudenkäyntiväite
28 Komissio väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että riidanalaiset toimet eivät ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia. Se korostaa, että riidanalaiset toimet eivät ole toimia, joissa lopullisesti vahvistetaan sen kanta, eivätkä lopullisia toimia, vaan että kyse on mahdollista perintämenettelyä valmistelevista toimista. Komissio katsoo, että kumoamiskanteen kohteena voisi olla vain mahdollinen veloitusilmoituksen lähettämisen jälkeen tehty päätös.
29 Kantaja kiistää komission väitteet ja korostaa, että riidanalaiset toimet, esimerkiksi rahamäärien palauttaminen, ovat lopullisia toimia, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei ota huomioon, että kantaja maksoi 12.8.2016 komission pyytämät summat tietyin varauksin välttääkseen viivästyskorot, minkä vuoksi komissio ei tässä tilanteessa tee veloitusilmoituksen lähettämisen jälkeistä päätöstä, joka sen mukaan olisi ainoa kannekelpoinen toimi. Sen jälkeen kantaja väittää, että jos riidanalaiset toimet eivät ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia, ainoa kannekelpoinen toimi olisi se, jonka komissio tekisi veloitusilmoituksessa mainitun summan maksuajan päätyttyä eli sovellettaessa viivästysseuraamuksia, ja että tämä olisi vastoin unionin oikeuden perusperiaatteita. Lopuksi kantaja väittää, että jos kanne jätetään tutkimatta, unionin yleinen tuomioistuin estää kantajaa saamasta itselleen kuuluvaa tehokasta oikeussuojaa.
30 Tässä kohdin on syytä muistaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 5.10.1999, Alankomaat v. komissio, C‑308/95, EU:C:1999:477, 26 kohta ja tuomio 29.1.2002, Van Parys ja Pacific Fruit Company v. komissio, T‑160/98, EU:T:2002:18, 60 kohta).
31 Samasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että erityisesti kun on kyse toimista, jotka syntyvät monivaiheisesti muun muassa sisäisessä menettelyssä, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia ovat pääsääntöisesti vain toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi, eivätkä menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio 60/81, EU:C:1981:264, 10 kohta, ja tuomio 14.12.2006, Saksa v. komissio, T‑314/04 ja T‑414/04, ei julkaistu, EU:T:2006:399, 38 kohta).
32 Tässä yhteydessä on syytä mainita, että kuten edellä 4 kohdassa muistutetaan, asetuksen (EY) N:o 680/2007 9 artiklan mukaisesti komissio päättää jokaisen rahoitustuen myöntämistä koskevan ehdotuspyynnön jälkeen valituille hankkeille tai hankkeiden osille myönnettävän rahoitustuen määrästä ja täsmentää tuen edellytykset sekä toteutukseen sovellettavat säännöt.
33 Näin ollen riidanalaisia toimia on tarkasteltava komissiota ja kantajaa yhdistävien 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten yhteydessä. Näihin komission päätöksiin sisältyy oletus ehdotusten hyväksymisestä, toisin sanoen yhtäältä ehdotuksia tehneiden ja toisaalta komission yhteisestä tahdosta, mutta asetuksessa N:o 680/2007 ei kuitenkaan säädetä, että tämä yhteinen tahto olisi ilmaistava sopimusmuodossa.
34 Tämän vuoksi komission 23.5. ja 14.6.2016 lähettämät kirjeet, joissa se esittää tuensaajalle vaatimuksia rahoitustuen myöntämistä koskevan päätöksen perusteella, on luokiteltava kannekelpoisiksi, koska niissä määritetään summat, jotka komission mielestä on perittävä takaisin tuensaajalta ja jotka tuensaaja maksaa takaisin sillä varauksella, että kanne nostetaan, ja taipuu näin komission tahtoon.
35 Koska tuki on maksettu takaisin, komissio ei myöskään tee veloitusilmoituksen lähettämisen jälkeistä päätöstä. Näin ollen jos kantajan ei sallita riitauttaa takaisinmaksettuja summia, vaarana on, että kantajan oikeutta tehokkaaseen muutoksenhakuun loukataan. Olisi siis hyvää hallintoa koskevan oikeuden vastaista kehottaa kantajaa olemaan maksamatta veloitusilmoituksessa vaadittuja määriä, jotta voitaisiin tehdä veloitusilmoituksen lähettämisen jälkeinen päätös, joka olisi SEUT 263 artiklan perusteella kannekelpoinen.
36 Edellä esitetyn perusteella komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä siltä osin kuin se koskee 14.6.2016 päivättyä kirjettä eli edellä 18 kohdassa mainittujen veloitusilmoitusten saatekirjettä ja 23.5.2016 päivättyä kirjettä, jossa komission energian pääosasto on vahvistanut kyseisen toimielimen lopullisen kannan asiakysymykseen tutkittuaan viimeisen kerran kantajan esittämät väitteet ja kuultuaan myös muiden pääosastojen toimivaltaisia työntekijöitä. Sitä vastoin kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu 6.7.2015 päivättyyn kirjeeseen, jota koskeva kumoamiskanne on jo hylätty määräyksen 13.9.2016, Terna v. komissio (T‑544/15, ei julkaistu, EU:T:2016:513), nojalla (ks. 16 ja 19 kohta edellä), koska tämä määräys on saanut lainvoiman.
Asiakysymys
37 Kantaja esittää kanteen tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee pääasiallisesti riidanalaisten toimien tutkinnan puutteellisuutta ja perustelujen riittämättömyyttä, direktiivin 2004/17 14 ja 37 artiklan virheellistä soveltamista sekä 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan 1, 4 ja 6 kohdan virheellistä soveltamista, toinen direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista, kolmas luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja neljäs, toissijainen kanneperuste, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
38 Aluksi on muistutettava, että kantaja on maininnut kannekirjelmässä useaan kertaan, että hankkeisiin liittyviä tehtäviä olisi pitänyt tarkastella erillään CESIn kanssa vuosina 2009–2011 tehdyistä puitejärjestelyistä, joiden soveltamisalaan kyseiset tehtävät kuuluvat. Kantaja katsoo, että tämä aineellinen virhe on vaikuttanut komission myöhempään analyysiin sikäli, että vaikka taloudellisuutta koskevat huomautukset ovat varmasti paikkansapitäviä puitejärjestelyjen tekemisen osalta, ne eivät pidä paikkaansa, kun kyse on hankkeisiin liittyvistä tehtävistä, mikä on johtanut siihen, että kyseisiin tehtäviin liittyviä kustannuksia ei ole katsottu tukikelpoisiksi.
39 Ensinnäkin on syytä todeta, että kantajan kannekirjelmässä esittämät väitteet ovat tältä osin ristiriitaisia. Kantaja kiistää toistuvasti hankkeisiin liittyvien tehtävien ja puitejärjestelyjen välisen yhteyden, mutta korostaa toisaalta, että tehtävät liittyvät puitejärjestelyihin ja kuuluvat niiden soveltamisalaan. Itse asiassa kantaja määrittelee kannekirjelmässä itse näiden asioiden yhteyden korostamalla, että hankkeisiin liittyviä tehtäviä on tarkasteltava sen itsensä ja CESIn välisten vuosina 2009–2011 tehdyissä puitejärjestelyissä määriteltyjen suhteiden muodostamassa laajemmassa asiayhteydessä. Tämän lisäksi kantaja korostaa kolmannen kanneperusteensa yhteydessä, että hankkeisiin liittyvien tehtävien antaminen suoraan oli laillista juuri siksi, että komissio ei asettanut kyseenalaiseksi sitä, että puitejärjestely nro 3000034279, jonka soveltamisalaan kyseiset tehtävät kuuluvat, myönnettiin ilman tarjouskilpailumenettelyä. Toisaalta kantaja väittää kannekirjelmässä myös, että puitejärjestelyillä ei ole merkitystä E221- ja E255-hankkeissa ja että komission olisi siksi pitänyt suorittaa tutkinta vain niiden suoraan CESIlle annettujen hankkeisiin liittyvien tehtävien osalta, jotka eivät kuulu puitejärjestelyihin. Edellä esitetyn perusteella kantaja ei siis voi arvostella komissiota yhtäältä huomion keskittämisestä vain puitejärjestelyjen laillisuuteen ja toisaalta siitä, että kunkin suoraan annetun hankkeisiin liittyvän tehtävän laillisuus olisi määritelty juuri sen mukaan, ovatko niitä edeltävät puitejärjestelyt olleet laillisia.
40 Toiseksi on muistettava, että direktiivin 2004/17 1 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaan puitejärjestely on sopimus, jossa hankintayksikkö määrittelee yhden tai useamman toimijan kanssa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot erityisesti hintojen ja tarvittaessa ennakoitujen määrien osalta. Tästä määritelmästä johtuu, että puitejärjestelyihin perustuvat hankintasopimukset tehdään puitejärjestelyssä vahvistettujen ehtojen mukaisesti ja että kaikki puitejärjestelyn koko keston ajan tehdyt hankintasopimukset liittyvät erottamattomasti puitejärjestelyyn, jossa määritellään hinta, määrät ja ehdot.
41 Kolmanneksi on todettava, että direktiivin 2004/17 17 artiklan 2 kohdan mukaan hankintayksiköt eivät saa tämän direktiivin soveltamisen välttämiseksi jakaa osiin rakennusurakkahanketta tai sellaista suunniteltua hankintaa, jolla on tarkoitus hankkia tietty määrä tavaraa ja/tai palveluja.
42 Kun otetaan huomioon direktiivi 2004/17 ja koska puitejärjestelyjen ja CESIlle suoraan puitejärjestelyjen perusteella annettujen hankkeisiin liittyvien tehtävien välillä on läheinen yhteys, sen arviointi, onko laillista myöntää hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevia sopimuksia suoraan ottamatta huomioon myönnettyjä puitejärjestelyjä, joihin kyseiset tehtävät väistämättä ja erottamattomasti liittyvät, olisi siis selvästi tämän direktiivin vastaista.
43 Komissio on näin ollen ollut oikeassa arvioidessaan sitä, onko ollut laillista antaa hankkeisiin liittyviä tehtäviä suoraan CESIlle samassa yhteydessä kun on myönnetty puitejärjestelyjä, joiden soveltamisalaan kyseiset tehtävät kuuluivat.
44 Kanteen tueksi esitettyjä kanneperusteita on tarkasteltava näiden alustavien huomautusten valossa.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee pääasiallisesti riidanalaisten toimien tutkinnan puutteellisuutta ja perustelujen riittämättömyyttä, direktiivin 2004/17 14 ja 37 artiklan virheellistä soveltamista sekä 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan 1, 4 ja 6 kohdan virheellistä soveltamista
45 Tämä kanneperuste koostuu pääasiallisesti kolmesta osasta, joista ensimmäinen koskee riidanalaisten toimien tutkinnan puutteellisuutta ja perustelujen riittämättömyyttä, toinen direktiivin 2004/17 14 ja 37 artiklan virheellistä soveltamista ja kolmas 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan 1, 4 ja 6 kohdan virheellistä soveltamista direktiivin 2004/17 liian muodollisesta soveltamisesta johtuen.
– Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisten toimien tutkinnan puutteellisuutta ja perustelujen riittämättömyyttä
46 Kantaja katsoo pääasiallisesti, että riidanalaisissa toimissa on tutkintaan ja perusteluihin liittyviä puutteita, sillä komissio on perustanut ratkaisunsa sovellettavien säännösten virheelliseen tulkintaan sekä hankkeisiin liittyvien tehtävien ja puitejärjestelyjen välisten suhteiden virheelliseen arviointiin.
47 Kantaja korostaa tässä kohdin käyttäneensä direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua, ainoastaan hankkeisiin liittyviä tehtäviä koskevaa poikkeusta ja mainitun direktiivin 40 artiklan 3 kohdan i alakohdassa tarkoitettua puitejärjestelyjä koskevaa poikkeusta aina vaihtoehtoisesti eikä kumulatiivisesti. Kantaja katsoo, että komission olisi pitänyt arvioida, oliko hankkeisiin liittyvissä tehtävissä, ei siis puitejärjestelyissä, olemassa direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja teknisiä syitä, joiden perusteella tehtäviä voitiin antaa ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä.
48 Lisäksi kantajan mielestä komissio on menetellyt ilmeisen virheellisesti esittäessään niukat perustelut, sillä se ei koskaan vastannut kantajan esittämiin huomautuksiin, jotka koskivat teknisiä syitä, joiden perusteella hankkeisiin liittyviä tehtäviä on voitu antaa CESIlle ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä.
49 Lopuksi kantaja väittää, että komissio on sulkenut kantajan vaatimasta takaisinmaksusta virheellisesti pois CESIlle suoraan annetuista hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneet kustannukset olettaen, että puitejärjestelyt, joihin kyseiset tehtävät liittyvät, on tehty ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen vastaisesti.
50 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä.
51 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi käyttää valvontavaltaansa (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Ensinnäkin on mainittava, että kuten edellä 39–43 kohdassa esitetään, komissio on aivan oikein arvioinut, onko ollut laillista antaa hankkeisiin liittyviä tehtäviä suoraan CESIlle samassa yhteydessä kun on myönnetty puitejärjestelyjä, joiden soveltamisalaan tehtävät kuuluvat. Tästä johtuu, että kantajan väitteet, jotka koskevat hankkeisiin liittyvien tehtävien ja puitejärjestelyjen välisten suhteiden virheellistä arviointia, ovat perusteettomia.
55 Toiseksi riidanalaisista toimista ilmenee, että komissio on esittänyt perusteluja, joiden johdosta se on katsonut, että E221- ja E255-hankkeiden yhteydessä suoraan CESIlle annetuista hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneet kustannukset olivat ei-tukikelpoisia ja että kantajan esittämät syyt poiketa julkisia hankintoja koskevista säännöistä eivät olleet teknisesti eivätkä lainmukaisesti hyväksyttäviä. Näin ollen komissio ilmoitti 6.7.2015 päivätyllä kirjeellä, että koska näitä tehtäviä annettaessa ei ollut käynnistetty tarjouskilpailumenettelyä, se, saiko kantaja antaa tehtäviä suoraan CESIlle, riippui siitä, oliko puitejärjestelyjen, joiden soveltamisalaan hankkeisiin liittyvät tehtävät kuuluivat, myöntämistä koskeva menettely direktiivin 2004/17 mukainen kyseisen direktiivin 14 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Komissio korosti tähän liittyen, että kantajan selvitykset odotettujen työsuoritteiden teknisestä luonteesta eivät kelvanneet perusteluiksi puitejärjestelyjen suoralle myöntämiselle. Lisäksi komissio totesi kantajalle 23.5.2016 lähettämässään kirjeessä, että esitetyt selvitykset eivät olleet omiaan muuttamaan 6.7.2015 päivätyssä kirjeessä esitettyjä arvioita, joiden oli katsottava olevan lopullisia, ja ilmoitti lähettävänsä kuukauden kuluessa kaksi veloitusilmoitusta, joilla peritään takaisin E221‑hankkeen osalta 414 101,72 euroa ja E255‑hankkeen osalta 80 769,67 euroa. Komissio lähetti kantajalle kaksi veloitusilmoitusta 14.6.2016.
56 Edellä esitetyn perusteella riidanalaiset toimet ovat seurausta käydystä kirjeenvaihdosta, jonka aikana komissio esitti oikeudellisesti riittävällä tavalla oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joiden perusteella se teki päätöksensä ja vastasi kaikkiin kantajan esittämiin huomautuksiin. Näin ollen riidanalaiset toimet on toteutettu asiayhteydessä, jonka perusteella kantaja on voinut ymmärtää itseään koskevien toimenpiteiden merkityksen, ja ne ovat sen vuoksi riittävästi perusteltuja.
57 Lisäksi kysymys siitä, voidaanko sillä perusteella, että puitejärjestely on tehty julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen vastaisesti, sulkea pois tähän puitejärjestelyyn liittyvistä tehtävistä aiheutuvat kustannukset, koskee pääasian sisällön tutkimista eikä riidanalaisten toimien muotoa. Näin ollen tällaiset huomautukset, olettaen, että ne ovat riittävän täsmällisiä, ovat tehottomia, kun kyse on perustelujen puutteellisuutta koskevasta väitteestä, ja ne on hylättävä.
58 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
– Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee direktiivin 2004/17 14 ja 37 artiklan virheellistä soveltamista
59 Kantaja väittää, että komissio on päätellyt virheellisesti, että alihankinnan käyttö aiheuttaisi tilanteen, jossa olisi suljettava pois sellaisten teknisten syiden olemassaolo, joiden perusteella hankinta voidaan tehdä ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kantaja katsoo, että ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä tehdyt sopimukset eivät jää alihankintaa koskevan säännöksen eli direktiivin 2004/17 37 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle ja että tämän mukaisesti direktiivin 2004/17 40 artiklassa ei tarkoiteta, että silloin, kun tehtäviä annetaan suoraan ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä, tietyn taloudellisen toimijan olisi suoritettava henkilökohtaisesti kaikki sopimuksen kohteena olevat palvelut.
60 Kantaja lisää, että alihankintaan turvauduttiin joka tapauksessa vain yhdessä hankkeeseen liittyvässä tehtävässä ja että siitä neuvoteltiin vain muutaman toimijan kanssa sekä että alihankinnassa oli kyse ainoastaan toissijaisesta ja avustavasta toiminnasta, jonka vaikutus oli vähäinen ja jolla ei ollut mitään erityistä merkitystä mainitun tehtävän toteutuksessa. Lisäksi kantaja korostaa, että alihankkijan suorittamat palvelut olivat erilaisia kuin tehtävät, joihin liittyy teknisiä syitä.
61 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä.
62 On muistettava, että vaikka hankintayksiköt voivat direktiivin 2004/17 37 artiklan mukaisesti antaa kolmansille osapuolille osan kyseisestä hankintasopimuksesta, saman direktiivin 40 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan, että hankintayksiköt voivat valita avoimen tai rajoitetun menettelyn tai neuvottelumenettelyn hankintasopimuksia tehdessään edellyttäen, että kilpailutus on tehty. Lisäksi saman direktiivin 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetään, että hankintayksiköt voivat käyttää menettelyä ilman edeltävää tarjouskilpailua silloin, kun teknisten syiden vuoksi hankintasopimuksen toteuttaminen voidaan antaa ainoastaan tietyn taloudellisen toimijan tehtäväksi.
63 Tässä yhteydessä on todettava, että turvautuminen muihin taloudellisiin toimijoihin palvelun saamiseksi sulkee itsessään pois sen, että kyseinen palvelu kuuluisi direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitun poikkeuksen soveltamisalaan. Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltaminen edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä eli yhtäältä sen, että sopimuksen kohteena olevaan urakkaan liittyy teknisiä syitä, ja toisaalta sen, että näiden teknisten syiden vuoksi kyseisen sopimuksen myöntäminen tietylle yritykselle on ehdottoman välttämätöntä (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2005, komissio v. Kreikka, C‑394/02, EU:C:2005:336, 34 kohta).
64 CESIn kanssa tehdyissä puitejärjestelyissä, joiden soveltamisalaan hankkeisiin liittyvät tehtävät kuuluvat, sallitaan siis alihankinnan käyttö, koska vastaavien alihankkijoiden kanssa suoritettava toiminta on kirjattu puitejärjestelyihin. Näin ollen kantaja on ilmeisesti ollut sitä mieltä, että muutkin toimijat pystyivät periaatteessa suorittamaan tämän työn (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2005, komissio v. Kreikka, C‑394/02, EU:C:2005:336, 37 kohta). Onkin todettava, että näiden puitejärjestelyjen myöntäminen CESIlle ei ollut ehdottoman välttämätöntä, koska viimeksi mainittu ei ollut ainoa toimija, jolla oli kyseisten palvelujen suorittamiseen tarvittavaa osaamista.
65 Tämän vuoksi ei voida väittää, että muiden toimijoiden käyttö, vaikka kyse on marginaalisesta tapauksesta, vähäisestä määrästä toimijoita tai toissijaisesta toiminnasta, ei sulje pois sitä, että työsuoritus voisi kuulua direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitun poikkeuksen soveltamisalaan.
66 Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on tässä tilanteessa hylättävä.
– Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan 1, 4 ja 6 kohdan virheellistä soveltamista
67 Kantaja väittää, että 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan 1, 4 ja 6 kohtaa on sovellettu virheellisesti, mikä johtuu direktiivin 2004/17 liian muodollisesta soveltamisesta.
68 Kantaja väittää tässä kohdin, että 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta käynnistämään avoimia tai rajoitettuja menettelyjä ennen hankintasopimusten tekemistä, vaan siinä edellytetään vain yleisemmin, että esitettyjen kustannusten on oltava kohtuullisia, perusteltuja ja moitteettoman varainhoidon vaatimusten mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja tehokkuuden kannalta. Kantaja korostaa, että vaikka se on jättänyt oikeutetusti käynnistämättä varsinaisen tarjouskilpailumenettelyn myöntäessään sopimukset CESIlle, se on kuitenkin käynyt CESIn kanssa yksityiskohtaisia neuvotteluja, joiden ansiosta se on saanut kyseiseltä toimijalta alennuksia. Kantaja arvostelee komissiota direktiivin 2004/17 liian muodollisesta soveltamisesta siltä osin kuin viimeksi mainittu on tyytynyt toteamaan, että suoraan CESIlle myönnetyistä sopimuksista aiheutuneet kustannukset eivät olleet tukikelpoisia vain siksi, että sopimukset oli myönnetty ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä, tarkistamatta, olivatko nämä sopimukset taloudelliselta kannalta edullisia ja olivatko kustannukset kohtuullisia ja perusteltuja.
69 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä.
70 On muistettava, että kaikkien unionin talousarviosta kokonaan tai osittain rahoitettavien julkisten hankintojen perustana ovat tarjousten kilpailutusta koskeva periaate sekä avoimuuden, suhteellisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet, kuten unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1) 102 artiklassa vahvistetaan.
71 On muistettava, että tässä tapauksessa sopimukset ovat osittain unionin talousarviosta rahoitettavia ja että niiden tekemisessä on sen vuoksi noudatettava julkisia hankintoja koskevia sääntöjä. Näihin sääntöihin kuuluu 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevassa III.2.5 artiklassa vahvistettu periaate, jonka mukaan silloin, kun kyse on toiminnasta, johon liittyy rahoituksen antaminen kolmansille osapuolille, tuensaajan on noudatettava julkisiin hankintoihin sovellettavia sääntöjä, joista säädetään unionin lainsäädännössä. Direktiivin 2004/17 40 artiklan 2 kohdan mukaisesti hankintayksiköt voivat hankintasopimuksia tehdessään soveltaa avoimia tai rajoitettuja menettelyjä tai neuvottelumenettelyjä edellyttäen, että tarjouskilpailuun on kyseisen artiklan 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kutsuttu.
72 Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka toiminnan antaminen ulkopuolisten toimijoiden tehtäväksi olisi kustannustehokasta, se ei poista velvoitetta noudattaa 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.2.5 artiklan säännöksiä. Kantaja tukeutuu 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.7 artiklan f alakohtaan ja vetoaa siihen, että ollakseen tukikelpoisia toimintakustannusten on oltava kohtuullisia, perusteltuja ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia. Se toteaa, että ainakaan näitä periaatteita ei loukattu, kun CESIlle myönnettiin puitejärjestelyjä ilman edeltävää tarjouskilpailua, koska se sai CESIltä huomattavia paljousalennuksia. Vaikka tämä näkökohta voi olla tärkeä hankintasopimuksia tehtäessä, se ei voi kuitenkaan oikeuttaa poikkeamaan sopimusten tekoa koskevista säännöistä eikä takaa, että toimenpide olisi toteutettu unionin politiikkojen, erityisesti julkisia hankintoja koskevien politiikkojen, mukaisesti.
73 Komissio huomauttaa 6.7.2015 ja 23.5.2016 päivätyissä kirjeissä, että puitejärjestelyjen, joiden soveltamisalaan hankkeisiin liittyvät tehtävät kuuluvat, myöntämistä suoraan ei perusteltu hankintaan liittyvillä teknisillä syillä, joiden vuoksi hankintasopimuksen toteuttaminen voidaan antaa ainoastaan tietyn taloudellisen toimijan tehtäväksi. Koska julkisiin hankintoihin sovellettavassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja sääntöjä ei noudatettu myönnettäessä mainitut puitejärjestelyt suoraan ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä, hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneita kustannuksia ei voida pitää tukikelpoisina, vaikka ne ovat kohtuullisia ja perusteltuja.
74 Edellä todetusta seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista
75 Kantaja väittää, että palvelujen, joita se ei voinut toimittaa omien resurssiensa avulla, antaminen CESIlle ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä oli todellisuudessa välttämätön päätös, koska CESI oli ainoa toimija, joka pystyi toimittamaan kyseiset palvelut. Kantaja väittää siis, että CESIn valitseminen kuului direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan.
76 Kantaja katsoo toimittaneensa komissiolle suoraan CESIn suoritettaviksi annettujen palvelujen teknisten vaatimusten merkitystä koskevat täsmälliset selostukset ja perustelut, joiden avulla oli mahdollista osoittaa, miksi tehtävät oli annettava CESIlle ja miksi se oli joka tapauksessa taloudellisesti kannattavampaa. Kantaja väittää CESIn olevan ainoa toimija, joka pystyy antamaan tarvittavaa tukea, koska sillä on pätevyyttä hallita ja käyttää Spira-, Promed-, Sicre- ja Wcreso-ohjelmistoja sekä Grare-työkalua, joita käytetään E255-hankkeeseen liittyvän puitejärjestelyn nro 3000034279 sekä E221-hankkeeseen liittyvän puitejärjestelyn nro 3000029140 yhteydessä. Tarkemmin sanottuna kantaja väittää, että sopimus jonkin muun mahdollisen taloudellisen toimijan kanssa olisi tehty epäedullisemmin ehdoin, että toimitusajat olisivat tällöin olleet pitempiä ja että tällöin olisi voitu tehdä joitakin virheitä tai kadottaa tietoja.
77 Kantaja katsoo lisäksi, että oikeuskäytännön mukaan monimutkaisten hankkeiden jatkuvuuden turvaaminen on pätevä tekninen syy valita tietty toimija suoraan. Tämän vuoksi se väittää osoittaneensa, ettei hankkeisiin liittyvien tehtävien antamiselle suoraan CESIlle ollut järkevää vaihtoehtoa, ja antaneensa kyseiset tehtävät CESIlle ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä, koska hankkeisiin liittyvillä tehtävillä oli yhteys puitejärjestelyjen yhteydessä aiemmin suoritettuun työhön.
78 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä.
79 Direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdasta käy ilmi, että hankintayksiköt voivat käyttää menettelyä ilman edeltävää tarjouskilpailua silloin, kun teknisistä tai taiteellisista taikka yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä hankintasopimuksen toteuttaminen voidaan antaa ainoastaan tietyn taloudellisen toimijan tehtäväksi.
80 Lisäksi on muistettava, että kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltaminen edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä eli yhtäältä sitä, että sopimuksen kohteena olevaan urakkaan liittyy teknisiä syitä, ja toisaalta sitä, että näiden teknisten syiden vuoksi kyseisen sopimuksen myöntäminen tietylle yritykselle on ehdottoman välttämätöntä (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2005, komissio v. Kreikka, C‑394/02, EU:C:2005:336, 34 kohta).
81 On myös muistutettava, että poikkeuksina julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyä koskeviin sääntöihin vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL 1993, L 199, s. 84) 20 artiklan 2 kohdan c alakohdan, jossa oli samanlaisia sääntöjä kuin direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, säännöksiä oli tulkittava suppeasti. Lisäksi todistustaakka kuuluu sille osapuolelle, joka haluaa vedota näihin säännöksiin (tuomio 2.6.2005, komissio v. Kreikka, C‑394/02, EU:C:2005:336, 33 kohta).
82 Kantaja korostaa, että niihin palveluihin liittyvät työsuoritukset, joihin sillä itsellään ei ollut riittäviä resursseja, kuuluvat direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, koska CESI oli ainoa toimija, joka pystyi toteuttamaan kyseiset työsuoritukset.
83 On todettava, että kantaja, jolla on todistustaakka, ei tuo esiin mitään teknisiä syitä eikä myöskään perusteluja sille, että tällaisten teknisten syiden vuoksi, jos sellaisia on, näiden työsuoritusten toteuttajaksi olisi ehdottoman välttämätöntä valita CESI. Kantaja vetoaa ainoastaan siihen, että mainittujen työsuoritusten kohteena oleva toiminta edellyttää sellaisen ohjelmiston tai ohjelman käyttöä, jota se itse ja CESI jo käyttävät yhdessä. Kuten komissio korostaa, se tosiseikka, että CESI käyttää ohjelmistoja, joiden haltija kantaja on, on tietenkin yksi arviointiperuste vertailtaessa sitä muihin kilpaileviin toimijoihin, mutta edellä 80 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen tämä tosiseikka ei voi oikeuttaa sulkemaan lähtökohtaisesti pois muita toimijoita sillä perusteella, että vain CESI olisi pätevä. Mikään ei estäisi kantajaa myöntämästä kyseisen ohjelmiston tai ohjelman käyttöoikeutta uudelle toimijalle, jos sen tarjous olisi edullisempi kuin CESIn. Onkin todettava, että ohjelmien tai ohjelmistojen käyttöoikeus ei ole yksinoikeus, joka estäisi antamasta kyseisiä tehtäviä muille toimijoille. Toisin ei voisi olla, sillä jos uusien sopimusten kilpailutuksessa voitaisiin vedota aiempiin ammattisuhteisiin hankintayksikön kanssa, direktiivissä 2004/17 tavoiteltu markkinoiden avoimuus vaarantuisi väistämättä ja seurauksena olisi paradoksaalisesti kilpailun estyminen toimeenpanijan eduksi.
84 Kun tarkastellaan kantajan selvityksiä, joilla pyritään perustelemaan riidanalaisten työsuoritusten antamista suoraan CESIn tehtäväksi sillä perusteella, että sopimus jonkin muun yrityksen kanssa olisi tehty epäedullisemmin ehdoin, että toimitusajat olisivat tällöin olleet pitempiä ja että olisi voitu tehdä joitakin virheitä tai kadottaa tietoja, on todettava, että looginen johtopäätös kantajan esiin tuomista ongelmista, jotka koskevat sopeutumista siirryttäessä palveluntuottajasta toiseen ja siitä koituvia lisäkustannuksia, on, että CESIn vaihtaminen toiseen toimijaan oli teknisesti mahdollista. Kantaja ei itse asiassa mainitse kertaakaan tekniseen yhteensopimattomuuteen liittyvää syytä, joka objektiivisesti arvioituna estäisi muita toimijoita tarjoamasta samoja palveluja, jolloin olisi ehdottoman välttämätöntä valita vain tietty toimija, kuten edellä 80 kohdassa on esitetty. Joka tapauksessa on korostettava, ettei kantaja ole missään vaiheessa esittänyt lukuja tai tietoja, jotka osoittaisivat, että sopimus jonkin muun yrityksen kanssa olisi tehty epäedullisemmin ehdoin ja että toimitusajat olisivat tällöin olleet pitempiä.
85 Lisäksi on todettava, että tavoite varmistaa monimutkaisiin hankkeisiin liittyvien töiden jatkuvuus on tietenkin teknisluonteinen seikka, jonka tärkeys on myönnettävä. Pelkkä toteamus työkokonaisuuden monimutkaisuudesta ja arkaluonteisuudesta ei kuitenkaan riitä osoittamaan sitä, että sen toteuttaminen voidaan antaa ainoastaan yhdelle ja samalle urakoitsijalle (ks. vastaavasti tuomio 14.9.2004, komissio v. Italia, C‑385/02, EU:C:2004:522, 21 kohta). Kantaja on kuitenkin vedonnut ainoastaan yleisesti siihen, että turvautuminen muihin toimijoihin lisäisi kustannuksia ja pidentäisi toimitusaikoja, esittämättä selvityksiä, joilla voitaisiin osoittaa välttämättömyys käyttää ainoastaan yhtä toimijaa. Muiden kohtuullisten ratkaisujen puuttuminen ei ole viiteperuste sen määrittelemiseksi, onko tehtävän antaminen suoraan tietylle toimijalle laillista, sillä oikeuskäytännön mukaisesti laillisuus edellyttää, että työn antaminen suoraan on ollut ehdottoman välttämätöntä. CESIn kantajalle aiempien puitejärjestelyjen yhteydessä tekemän työn ja hankkeisiin liittyvien tehtävien välinen yhteys ei siis voi olla tällainen syy.
86 Koska kantaja ei ole pystynyt todistamaan, että puitejärjestelyt, joiden soveltamisalaan hankkeisiin liittyvät tehtävät kuuluvat, voitiin myöntää vain CESIlle direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen teknisten syiden vuoksi, toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista
87 Ensinnäkin kantaja korostaa, että riidanalaiset toimet ovat luottamuksensuojan periaatteen vastaisia siltä osin kuin komissio katsoi, että puitejärjestelyyn nro 3000034279 kuuluvista tehtävistä aiheutuneet kustannukset eivät ole tukikelpoisia, kun otetaan huomioon, ettei komissio missään vaiheessa kyseenalaistanut tätä järjestelyä huolimatta siitä, että kyseistä puitejärjestelyä koskeva tarjouskilpailuilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 7.7.2010. Kantaja väittää, että se, että tarjouskilpailuilmoitus, jossa sanotaan, että hankintasopimus on myönnetty tietylle taloudelliselle toimijalle neuvottelumenettelyn perusteella ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ilman, että komissio tai mikään muu taloudellinen toimija kyseenalaistaa kyseisen sopimuksen myöntämisen tai esittää huomautuksia neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY (EUVL 2007, L 335, s. 31) 2 f artiklassa säädetyissä määräajoissa, on seikka, jonka perusteella syntyy kantajan perusteltu luottamus menettelyn sääntöjenmukaisuuteen.
88 Toiseksi kantaja vastustaa direktiivin 2004/17 säännösten soveltamista tässä tapauksessa, koska hänen mukaansa suuri osa hankkeisiin liittyvistä tehtävistä on arvoltaan alle kyseisen direktiivin 16 artiklan a kohdassa mainitun kynnysarvon.
89 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä.
90 Ensinnäkin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille unionin toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia (ks. tuomio 11.3.1987, Van den Bergh en Jurgens ja Van Dijk Food Products (Lopik) v. ETY 265/85, EU:C:1987:121, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
91 Oikeus vedota kyseiseen periaatteeseen edellyttää kuitenkin kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin unionin hallinnon on pitänyt antaa asianomaiselle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Toiseksi näiden vakuuttelujen on oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Kolmanneksi esitettyjen vakuutteluiden täytyy olla sovellettavien sääntöjen mukaisia (ks. tuomio 30.6.2005, Branco v. komissio, T‑347/03, EU:T:2005:265, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 23.2.2006, Cementbouw Handel & Industrie v. komissio, T‑282/02, EU:T:2006:64, 77 kohta ja tuomio 30.6.2009, CPEM v. komissio, T‑444/07, EU:T:2009:227, 126 kohta).
92 Jos tarkastellaan ensimmäistä edellytystä, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisia vakuutteluja ovat, oli se oikeudellinen muoto, jossa ne on annettu tiedoksi, mikä hyvänsä, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisilta ja luotettavilta tahoilta. Sitä vastoin kukaan ei voi väittää luottamuksensuojan periaatetta loukatun, jos viranomaiset eivät ole antaneet täsmällisiä vakuutuksia asiassa (ks. tuomio 19.3.2003, Innova Privat-Akademie v. komissio, T‑273/01, EU:T:2003:78, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Tässä tapauksessa ei komission kantajalle antamissa tiedoissa ole täsmällisiä vakuutuksia siitä, että se olisi hyväksynyt tavan, jolla kantaja oli tehnyt E221- ja E255-hankkeisiin liittyvät hankintasopimukset. Itse asiassa kustannusten tukikelpoisuus tarkistetaan vasta lopullisen tilinpäätöksen esittämisen jälkeen, ja sitä edeltävissä vaiheissa suoritetaan vain hankkeiden edistymisen teknistä valvontaa. Kyseinen tarkistus tehdään siis vasta tuen loppumaksua koskevan pyynnön yhteydessä, jolloin esitetään myös teknistä toteuttamista koskeva raportti ja tosiasiallisesti syntyneitä tukikelpoisia kustannuksia koskeva tilinpäätös, kuten erityisesti 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevasta III.3.5 artiklasta ilmenee.
94 Näin ollen se, että komissio ei vastustanut puitejärjestelyn nro 3000034279 myöntämistä CESIlle huolimatta siitä, että tarjouskilpailuilmoitus julkaistiin sääntöjenmukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ei ole sellainen vakuutus, joka olisi ollut omiaan saamaan aikaan kustannusten tukikelpoisuutta koskevan perustellun odotuksen kantajan mielessä. Komission vaikenemista puitejärjestelyn suorasta myöntämisestä ei voida pitää viranomaisten antamana täsmällisenä vakuutuksena, joka olisi omiaan synnyttämään perustellun luottamuksen (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2006, Regione Marche v. komissio, T‑107/03, ei julkaistu, EU:T:2006:20, 134 kohta).
95 Toiseksi tarkasteltaessa kantajan väitettä, jonka mukaan tähän tapaukseen ei voida soveltaa direktiiviä 2004/17, on huomattava, että erityisesti kun on kyse julkisen hankintasopimuksen ennakoidun arvon laskemisesta, direktiivin 2004/17 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään yhtäältä, että puitejärjestelyjen osalta huomioon otettava arvo on kaikkien järjestelyjen koko keston ajalle ennakoitujen hankintasopimusten ennakoitu enimmäisarvo ilman arvonlisäveroa, ja toisaalta, että hankintayksiköt eivät saa tämän direktiivin soveltamisen välttämiseksi jakaa osiin rakennusurakkahanketta tai sellaista suunniteltua hankintaa, jolla on tarkoitus hankkia tietty määrä tavaraa ja/tai palveluja, tai soveltaa hankintasopimuksen ennakoidun arvon laskentaan erityismenetelmiä. Kuten edellä 39–43 kohdassa todetaan, CESIlle suoraan annettuja hankkeisiin liittyviä tehtäviä ei näin ollen voitu asiallisesti pitää puitejärjestelyistä erotettuina, koska ne toteutettiin täsmälleen samaan aikaan kuin puitejärjestelyt.
96 Se, voidaanko direktiiviä 2004/17 soveltaa tähän tapaukseen, on siis määriteltävä 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puitejärjestelyjen arvon perusteella. On todettava, että tässä tapauksessa puitejärjestelyjen arvo ylittää huomattavasti kynnysarvon, koska puitejärjestelyn nro 3000029140 arvo oli 16 039 700 euroa, puitejärjestelyn nro 3000034279 arvo oli 19 200 000 euroa ja puitejärjestelyn nro 6000001506 arvo oli 24 925 000 euroa, kynnysarvon ollessa direktiivin 2004/17 16 artiklan a kohdan mukaisesti palveluja koskevien hankintasopimusten osalta 499 000 euroa.
97 Näin ollen kolmas kanneperuste on hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
98 Kantaja väittää toissijaisesti, että riidanalaiset toimet ovat laittomia siltä osin kuin komissio on todennut ei-tukikelpoisiksi kaikki hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneet kustannukset. Kantaja väittää komission ilmoittaneen, että nämä kustannukset eivät olleet tukikelpoisia, koska CESI oli tarjonnut kantajalle palveluja markkinaehdoin ja saanut näin voittoa, eikä kustannustehokkuuden periaatetta näin ollen ollut noudatettu myönnettäessä järjestelyjä samaan ryhmään kuuluville yrityksille. Kantaja katsoo, että komission toiminta on tältä osin suhteellisuusperiaatteen vastaista, koska 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III oleva III.3.8 artiklan 4 ja 6 kohdassa komissiolle ei anneta mahdollisuutta jättää tuen ulkopuolelle kaikkia aiheutuneita kustannuksia, jos voittoa syntyy, vaan rahoitustuen määrää on vähennettävä tarvittaessa vain ei-tukikelpoiseksi todetun voiton osalta.
99 Kantaja on siis sitä mieltä, että jos komissio olisi soveltanut kyseistä artiklaa oikein, se olisi erottanut voittomarginaalin osan hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneista kustannuksista ja ilmoittanut sitten nämä kustannukset ei-tukikelpoisiksi vain ei-tukikelpoiseksi todetun voiton osalta. Kantaja katsoo siis, että komissio on käyttänyt seuraamusten määräämisvaltaa ja siten ylittänyt toimivaltansa, johon sisältyy ainoastaan oikeus valvoa ja tehdä tarkastuksia.
100 Lisäksi kantaja tuo esiin sen, että komissio on ilmoittanut kyseiset kustannukset ei-tukikelpoisiksi, vaikka on pannut merkille, ettei CESI ollut kantajan valvoma yritys, vaan ainoastaan sen kanssa yhteistyösuhteessa. Kantaja onkin sitä mieltä, että jos komissio olisi soveltanut tätä toteamusta johdonmukaisesti, se olisi ymmärtänyt, ettei kantaja voinut saada CESIltä sen toimittamiin palveluihin liittyvien kustannusten yksityiskohtaista jaottelua.
101 Komissio ei hyväksy kantajan väitteitä.
102 On todettava, että tämä kanneperuste on tehoton, kuten edellä 15 kohdassa todetaan, siltä osin kuin komissio määräämiensä täydentävien tutkintatoimien jälkeen muutti kantaansa ja totesi kustannusten olevan ei-tukikelpoisia siksi, ettei julkisiin hankintoihin sovellettavia sääntöjä ollut noudatettu, eikä siksi, ettei kustannustehokkuuden periaatetta ollut noudatettu myönnettäessä järjestelyjä samaan ryhmään kuuluville yrityksille. Komissio todellakin ilmoitti kantajalle 6.7.2015 päivätyllä kirjeellä, että suoraan CESIlle annetuista hankkeisiin liittyvistä tehtävistä aiheutuneet kustannukset eivät olleet tukikelpoisia, koska puitejärjestelyt oli myönnetty ilman tarjouskilpailumenettelyä ja koska kantaja ei ollut täyttänyt direktiivin 2004/17 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua todistustaakkaa.
103 Komissio ei käyttänyt asiassa seuraamusten määräämisvaltaa vaan totesi vain, että kantaja on rikkonut 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevaa III.2.5.3 artiklaa, jossa kantajan edellytetään noudattavan julkisia hankintoja koskevaa unionin lainsäädäntöä. Vahvistettuaan tämän sääntöjen rikkomisen komissio ei voinut tulla muuhun johtopäätökseen, koska yhteisrahoituskelpoisina kustannuksina voidaan pitää vain sellaisia kustannuksia, jotka liittyvät julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti tehtyihin sopimuksiin, kuten 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevassa III.2.5.3 ja III.3.7 artiklassa määrätään. Koska julkisia hankintoja koskevaa unionin lainsäädäntöä oli rikottu joidenkin järjestelyjen osalta, komission oli näin ollen todettava ei-tukikelpoisiksi näihin järjestelyihin liittyvät kustannukset, laskettava tuen määrä tämän jälkeen ja käynnistettävä takaisinperintämenettely ottaen huomioon tukikelpoisten kustannusten ja jo maksettujen määrien erotus. Ei-tukikelpoisia kustannuksia vastaavat määrät ovat siis aiheettomasti maksettuja siltä osin kuin ne koskevat CESIlle laittomasti myönnettyjä sopimuksia ja tämän vuoksi ne on maksettava takaisin 2.12.2008 ja 21.5.2010 tehtyjen päätösten liitteessä III olevan III.3.9 1 kohdan mukaisesti.
104 Komissiota ei voida myöskään syyttää seuraamuksen määräämisestä, koska perittäessä takaisin osa ennakkona maksetuista määristä toteutettiin toimenpiteitä, jotka aiheuttivat tuensaajalle vähemmän kustannuksia kuin tuen peruuttaminen kokonaan. Asetuksen N:o 966/2012 116 artiklan 3 kohdan mukaisesti onkin niin, että kun hankintasopimuksen tekemisen jälkeen ilmenee, että ratkaisumenettelyyn tai sopimuksen täytäntöönpanoon on liittynyt huomattavia virheitä, sääntöjenvastaisuuksia tai petoksia, hankintaviranomainen voi keskeyttää sopimuksen täytäntöönpanon tai tarvittaessa purkaa sen. Lisäksi jos toimeksisaaja on syyllistynyt huomattaviin virheisiin tai sääntöjenvastaisuuksiin, hankintaviranomainen voi kieltäytyä suorittamasta maksuja tai periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät suhteessa huomattavien virheiden, sääntöjenvastaisuuksien tai petosten vakavuuteen.
105 Tämän perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä ja tämä kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
106 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Terna – Rete elettrica nazionale SpA velvoitetaan vastaamaan omista kuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Gratsias | Labucka | Ulloa Rubio |
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä lokakuuta 2018.
Allekirjoitukset