JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
16 päivänä kesäkuuta 2022 (1)
Asia C-230/21
X, joka toimii omissa nimissään ja alaikäisten lastensa Y:n ja Z:n laillisen edustajan ominaisuudessaan
vastaan
Belgian valtio
(Ennakkoratkaisupyyntö – Raad voor Vreemdelingenbetwistingen (ulkomaalaisasioita käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Maahanmuuttopolitiikka – Direktiivi 2003/86/EY – Oikeus perheenyhdistämiseen – Käsite ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen” – Pakolaisen oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa – Pakolainen, joka oli avioliitossa ja alaikäinen saapuessaan jäsenvaltion alueelle – Lapsiavioliitto, jota ei ole tunnustettu kyseisessä jäsenvaltiossa
I Johdanto
1. Estääkö avioliiton solmiminen sen, että alaikäistä pakolaista pidetään ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä”, ja sen, että hänelle voisi syntyä direktiivin 2003/86/EY(2) säännösten nojalla oikeus perheenyhdistämiseen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa?
2. Unionin tuomioistuimen on vastattava tähän kysymykseen nyt käsiteltävässä asiassa, joka johtaa siihen, että sen on annettava tuomio alaikäisten avioliittoihin liittyvistä erityisen arkaluonteisista tilanteista, joiden osalta on huomattava, että kyseessä voivat olla pakkoavioliitot ja samalla erityisen vakavat henkilöiden, erityisesti lasten ja naisten, perusoikeuksien loukkaukset.(3)
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Direktiivi 2003/86
3. Direktiivin 2003/86 johdanto-osan 2, 6, 8, 9 ja 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(2) Perheenyhdistämistä koskevat toimenpiteet olisi hyväksyttävä perheen suojelua ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan velvoitteen mukaisesti, joka on kirjattu useisiin kansainvälisen oikeuden säädöksiin. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 8 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.
– –
(6) Perheen suojelun ja perhe-elämän ylläpitämisen tai luomisen varmistamiseksi olisi vahvistettava perheenyhdistämistä koskevan oikeuden aineelliset edellytykset yhteisten perusteiden mukaisesti.
– –
(8) Pakolaisten tilanne vaatii erityistä huomiota niiden syiden vuoksi, jotka ovat pakottaneet heidät pakenemaan kotimaastaan ja jotka estävät heitä viettämästä siellä perhe-elämää. Tämän vuoksi olisi säädettävä tavanomaista suotuisammista edellytyksistä heidän oikeudelleen perheenyhdistämiseen.
(9) Perheenyhdistämisen olisi koskettava ainakin ydinperheen jäseniä eli aviopuolisoa ja alaikäisiä lapsia.
– –
(11) Perheenyhdistämistä koskevan oikeuden osalta olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden tunnustamia, erityisesti naisten ja lasten oikeuksia koskevia arvoja ja periaatteita – –”
4. Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan käsitteellä ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen” tarkoitetaan alle 18-vuotiaita kolmannen maan kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka saapuvat jäsenvaltioiden alueelle ilman heistä joko oikeuden tai vakiintuneen käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole tällaisen aikuisen huostassa, tai alaikäisiä, jotka ovat jääneet ilman huoltajaa jäsenvaltion alueelle tultuaan.
5. Direktiivin 2003/86 4 artiklan 1, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jollei IV luvussa sekä 16 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on sallittava tämän direktiivin nojalla seuraavien perheenjäsenten maahantulo ja maassaoleskelu:
a) perheenkokoajan aviopuoliso;
b) perheenkokoajan ja hänen aviopuolisonsa alaikäiset lapset, mukaan luettuina lapset, jotka on adoptoitu asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksen tai sellaisen päätöksen mukaisesti, joka on kyseisen jäsenvaltion kansainvälisten velvoitteiden vuoksi täytäntöönpanokelpoinen ilman eri toimenpiteitä tai joka tunnustetaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti;
c) alaikäiset lapset, mukaan luettuina perheenkokoajan adoptoimat lapset, jos perheenkokoaja on näiden huoltaja ja lapset ovat hänen huollettavanaan. Jäsenvaltiot voivat myöntää luvan perheenyhdistämiseen myös silloin, kun kyseessä on yhteishuoltajuus, jos toinen vanhemmista antaa siihen suostumuksensa;
d) alaikäiset lapset, mukaan luettuina perheenkokoajan aviopuolison adoptoimat lapset, jos aviopuoliso on näiden huoltaja ja lapset ovat hänen huollettavanaan. Jäsenvaltiot voivat myöntää luvan perheenyhdistämiseen myös silloin, kun kyseessä on yhteishuoltajuus, jos toinen vanhemmista antaa siihen suostumuksensa.
Tässä artiklassa tarkoitettujen alaikäisten lasten on oltava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyä täysi-ikäisyyden rajaa nuorempia ja naimattomia.
– –
2. Jollei IV luvussa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla sallia lailla tai asetuksella seuraavien perheenjäsenten maahantulon ja maassa oleskelun:
a) perheenkokoajan tai hänen aviopuolisonsa ensimmäisen asteen sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa, jos nämä ovat perheenkokoajan tai hänen aviopuolisonsa huollettavina eivätkä saa kotimaassa riittävää tukea sukulaisiltaan;
– –
5. Varmistaakseen asianomaisten kotoutumisen ja estääkseen pakkoavioliitot jäsenvaltiot voivat vaatia, että perheenkokoaja ja hänen aviopuolisonsa ovat täyttäneet tietyn vähimmäisiän, joka voi olla enintään 21 vuotta, ennen kuin aviopuoliso voi tulla perheenkokoajan luokse.”
6. Direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Käsitellessään hakemusta jäsenvaltiot ottavat asianmukaisesti huomioon alaikäisen lapsen edun.”
7. Direktiivin 2003/86 10 artiklan, joka sisältyy kyseisen direktiivin V lukuun ”Pakolaisten perheenyhdistäminen”, 3 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos pakolainen on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen,
a) jäsenvaltioiden on sallittava perheenyhdistämisen perusteella hänen suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaistensa maahantulo ja maassaoleskelu soveltamatta 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä;”
B Dublin III ‑asetus
8. Asetuksen (EU) N:o 604/2013(4) 2 artiklan g alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
g) ’perheenjäsenillä’, jos perhe on jo ollut olemassa lähtömaassa, seuraavia hakijan perheenjäseniä, jotka oleskelevat jäsenvaltioiden alueella:
– – –
– jos kansainvälistä suojelua saava henkilö on alaikäinen ja naimaton, henkilön isä, äiti tai muu aikuinen, joka on suojelua saavasta henkilöstä vastuussa sen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaisesti, jossa suojelua saava henkilö oleskelee;”
9. Dublin III ‑asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa joku ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsen tai sisarus laillisesti oleskelee, mikäli tämä on alaikäisen edun mukaista. Jos hakija on naimisissa oleva alaikäinen, jonka puoliso ei oleskele laillisesti jäsenvaltioiden alueella, hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa alaikäisen isä, äiti tai joku muu kyseisen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaisesti hänestä vastuussa oleva aikuinen tai alaikäisen sisarus laillisesti oleskelee.”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
10. Pääasian kantajan X:n tytär avioitui 8.12.2016 alaikäisenä Libanonissa YB:n kanssa, jolla oli voimassa oleva oleskelulupa Belgiassa.
11. Kun tytär tuli Belgiaan 28.8.2017, FOD Justitien (Belgian oikeusministeriö) huoltajaviranomainen (service des tutelles) katsoi hänet ilman huoltajaa tulevaksi ulkomaalaiseksi alaikäiseksi, ja hänelle määrättiin holhooja 29.8.2017.
12. Belgian ulkomaalaisvirasto (Dienst Vreemdelingenzaken) kieltäytyi 20.9.2017 kansainvälisestä yksityisoikeudesta annetun Belgian lain 21 ja 27 §:n nojalla tunnustamasta libanonilaista avioliittotodistusta sillä perusteella, että kyseessä oli lapsiavioliitto, jota pidetään yleisen järjestyksen vastaisena.
13. Samana päivänä X:n tytär haki kansainvälistä suojelua, ja 26.9.2018 hänelle myönnettiin pakolaisasema.
14. Pääasian kantaja, joka on Palestiinan kansalainen, haki 18.12.2018 Belgian Beirutissa (Libanon) sijaitsevalta edustustolta viisumia perheenyhdistämistä varten, jotta hän voisi tulla 2.2.2001 syntyneen alaikäisen tyttärensä luokse. Samana päivänä hän haki myös humanitaarista viisumia alaikäisille pojilleen Y:lle ja Z:lle.
15. X:n tytär synnytti 20.8.2019 tyttären, joka on Belgian kansalainen.
16. Minister van Sociale Zaken en Volksgezondheid, en van Asiel en Migratien (sosiaaliasioista ja kansanterveydestä sekä turvapaikka- ja muuttoliikeasioista vastaava Belgian ministeri) valtuuttama edustaja (jäljempänä edustaja) epäsi kolmella 21.6.2019 tehdyllä päätöksellä X:n hakemat viisumit. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kumosi nämä päätökset 7.11.2019 antamallaan tuomiolla. Edustaja teki 17.3.2020 kolme uutta päätöstä, joilla kieltäydyttiin myöntämästä mainittuja viisumeja.
17. Edustaja väitti pääpiirteissään, että ulkomaalaislain 10 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan 4 alakohdan ja direktiivin 2003/86 4 artiklan 1 kohdan mukaan ydinperheeseen kuuluvat puolisot ja naimattomat alaikäiset lapset ja että näin ollen X:n tytär, jonka avioliitto on pätevä alkuperämaassaan, ei enää kuulu vanhempiensa ydinperheeseen.
18. X nosti 10.8.2020 päivätyllä kannekirjelmällä kanteen edustajan tekemistä kolmesta päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.
19. Kanteensa tueksi hän väittää, ettei Belgian ulkomaalaislaissa eikä direktiivissä 2003/86 edellytetä, että perheenkokoajana toimivan alaikäisen pakolaisen on oltava naimaton, jotta hänelle voi syntyä oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa. Lisäksi hän väittää, että koska hänen tyttärensä avioliittotodistusta ei ole tunnustettu Belgiassa, avioliitolla ei ole oikeusvaikutuksia Belgian oikeusjärjestyksessä. Hän väittää, että hänen tyttärensä on täytettävä vain kaksi edellytystä, jotta hänelle voi syntyä oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, nimittäin, että hän on direktiivin 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu alaikäinen ja ilman huoltajaa tuleva, ja että nämä edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa.
20. Raad voor Vreemdelingenbetwistingenin (ulkomaalaisasioita käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia) mukaan kantajan tyttären tilanne pääasian oikeudenkäynnissä näyttää vastaavan direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä sen 2 artiklan f alakohdan kanssa, tarkoitetun ”ilman huoltajaa tulevan alaikäisen” tilannetta. Tuomioistuin toteaa tältä osin, ettei kyseisessä direktiivissä ole mainintaa ”ilman huoltajaa tulevan alaikäisen” siviilisäädystä. Se huomauttaa kuitenkin edustajan esittämiin perusteluihin viitaten, että Dublin III ‑asetuksen 9 artiklassa säädetty perheenyhdistämisjärjestelmä edellyttää, että alaikäinen pakolainen on naimaton, jotta jäsenvaltio, jossa hän asuu, olisi vastuussa hänen vanhempiensa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.
21. Näissä olosuhteissa Raad voor Vreemdelingenbetwistingen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko unionin oikeutta, erityisesti [direktiivin 2003/86] 2 artiklan f alakohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltiossa oleskelevan ’ilman huoltajaa tulevan alaikäisen’ pakolaisen on tämän kansallisen lain mukaan oltava ’naimaton’, jotta syntyy oikeus perheenyhdistämiseen suoraan ylenevää polvea olevien sukulaisten kanssa?
2) Jos tähän vastataan myöntävästi, voidaanko alaikäistä pakolaista, jonka ulkomailla solmittua avioliittoa ei yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä tunnusteta, pitää [direktiivin 2003/86] 2 artiklan f alakohdassa ja 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ’ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä’?”
22. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian kantaja, Belgian hallitus ja Euroopan komissio. Samat osapuolet esittivät suullisia huomautuksia 31.3.2022 pidetyssä istunnossa.
IV Asian tarkastelu
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
23. Ensimmäisessä kysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee olennaisilta osin, onko jäsenvaltiossa oleskelevan alaikäisen pakolaisen oltava naimaton, jotta häntä voidaan pitää direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä” ja jotta hänelle voi näin ollen syntyä direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus perheenyhdistämiseen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa.
24. Aluksi haluan korostaa, että tässä kysymyksessä ei viitata kaikkiin ilman huoltajaa tulevan alaikäisen käsitteen näkökohtiin vaan ainoastaan siihen, että alaikäinen on naimaton. Toisin sanoen unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole määritellä yksiselitteisesti sitä, mitä tämä käsite kattaa ja onko X:n tytär siten direktiivissä 2003/86 tarkoitettu ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen”, vaan ainoastaan se, estääkö avioliiton solmiminen sen, että kyseistä alaikäistä pidetään ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä”, ja sen, että hänelle voi syntyä oikeus perheenyhdistämiseen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa.
25. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.(5)
26. Jäljempänä esittämistäni syistä näiden kahden direktiivin 2003/86 säännöksen sekä sanamuodon mukainen että teleologinen ja systemaattinen tulkinta edellyttävät nähdäkseni, että tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.
1. Sanamuodon mukainen tulkinta
27. Direktiivin 2003/86/EY 2 artiklan f alakohdan osalta, jossa määritellään käsite ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen” kyseisessä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä, on todettava, että – kuten unionin tuomioistuin on jo todennut ja kuten komissio toteaa – kyseisessä säännöksessä asetetaan kaksi edellytystä, nimittäin, että asianomainen henkilö on ”alaikäinen” ja että hän on ”ilman huoltajaa tuleva”.(6)
28. Kyseisen määritelmän sanamuodossa ei siis viitata alaikäisen siviilisäätyyn, eikä siinä näin ollen edellytetä, että alaikäisen on oltava naimaton, jotta häntä voitaisiin pitää direktiivissä 2003/86 tarkoitettuna ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä”.
29. Direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ei myöskään säädetä tällaisesta edellytyksestä. Tällä säännöksellä säännellään kysymystä ilman huoltajaa tulevan alaikäisen pakolaisen perheenyhdistämisestä, ja siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on sallittava suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaisten maahantulo ja maassaoleskelu ilman muita edellytyksiä.
30. Huomautan lisäksi, että direktiivin 2003/86 muissa säännöksissä säädetään nimenomaisesti edellytyksestä, jonka mukaan alaikäisen on oltava naimaton, jotta hänelle voisi syntyä oikeus perheenyhdistämiseen.(7) Se, että tätä edellytystä ei mainita ilman huoltajaa tulevien alaikäisten osalta kyseisen direktiivin 2 artiklan f alakohdassa ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, osoittaa siis, ettei kyseistä edellytystä sovelleta heidän tilanteeseensa.(8)
31. Näin ollen ei ole mitään syytä katsoa, että direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohdan ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan lukemisen perusteella lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut rajoittaa ilman huoltajaa tulevien alaikäisten pakolaisten oikeus perheenyhdistämiseen koskemaan vain naimattomia alaikäisiä.
32. Mielestäni näiden kahden säännöksen systemaattinen ja teleologinen tulkinta vahvistaa niiden sanamuodon mukaisen tulkinnan tuloksen.
2. Systemaattinen tulkinta
33. Totean ensinnäkin, että – kuten Belgian hallitus huomauttaa – direktiivin muut säännökset kattavat nimenomaisesti tilanteet, joissa alaikäinen on naimisissa. Erityisesti direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa, jossa määritellään perheenkokoajan perheenjäsenet, joille voi syntyä oikeus perheenyhdistämiseen, säädetään, että ”tässä artiklassa tarkoitettujen alaikäisten lasten on oltava – – naimattomia”. Vastaavasti direktiivin 2003/86 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia, että perheenkokoaja ja hänen puolisonsa ovat täyttäneet tietyn vähimmäisiän, jotta heille voidaan myöntää oikeus perheenyhdistämiseen.
34. Näiden säännösten mukaan perheenkokoajana toimivan vanhemman alaikäiset lapset voivat tulla unioniin ja oleskella siellä perheenyhdistämisoikeuden perusteella vain, jos he ovat naimattomia, ja jos he ovat naimisissa, heille voidaan myöntää tämä oikeus puolisonsa kanssa vain, jos he ovat saavuttaneet vähimmäisikärajan.
35. Se, että unionin lainsäätäjä on säätänyt tällaisista edellytyksistä perheenkokoajana toimivan vanhemman tai perheenkokoajana toimivan puolison osalta mutta ei ole säätänyt niistä ilman huoltajaa tulevan perheenkokoajana toimivan alaikäisen osalta, osoittaa lainsäätäjän aikomuksen olla rajoittamatta direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista etua naimattomiin ilman huoltajaa tuleviin alaikäisiin.
36. Koska unionin lainsäätäjä viittaa nimenomaisesti sellaisten naimisissa olevien alaikäisten tilanteeseen, jotka haluavat tulla perheenkokoajana toimivan vanhempansa tai puolisonsa luokse, on katsottava, että lainsäätäjän vaikeneminen alaikäisten pakolaisten, jotka itse toimivat perheenkokoajina, avioliittotilanteesta kuvastaa lainsäätäjän halua olla soveltamatta heihin samoja edellytyksiä. Jos lainsäätäjä olisi tarkoittanut, että ilman huoltajaa tulevan alaikäisen on oltava naimaton, se olisi ilmaissut asian nimenomaisesti.
37. Tältä osin haluan huomauttaa, että toisin kuin Belgian hallitus väittää, tällainen tulkinta ei syrji naimisissa olevaa alaikäistä, joka hakee perheenyhdistämistä jäsenvaltiossa asuvan vanhempansa tai puolisonsa kanssa. Kuten komissio ja X toteavat, alaikäisen, joka saapuu perheenkokoajana toimivan vanhempansa tai puolisonsa luokse, tilanne on objektiivisesti katsoen erilainen kuin sellaisen jäsenvaltion alueelle ilman huoltajaa tulevan alaikäisen tilanne, jonka luokse hänen vanhempansa voisi saapua. Vaikka molemmissa tapauksissa alaikäistä voidaan varmasti pitää haavoittuvassa asemassa olevana, jälkimmäisessä tilanteessa ilman huoltajaa tuleva alaikäinen on erityisen haavoittuvassa asemassa,(9) koska hän on saapunut yksin muun valtion kuin alkuperävaltionsa alueelle ja oleskelee siellä yksin, toisin kuin alaikäinen, joka asuu alkuperävaltiossaan, johon hänellä on siteitä.(10)
38. Lisäksi direktiivin 2003/86 4 artiklassa esitetään perheenyhdistämistä koskevat yleiset säännökset, kun taas kyseisen direktiivin 10 artiklassa viitataan nimenomaisesti perheenyhdistämistä koskevaan pakolaisten oikeuteen, ottaen huomioon, että heidän tilanteensa vaatii erityistä huomiota ja että olisi säädettävä tavanomaista suotuisammista edellytyksistä heidän oikeudelleen perheenyhdistämiseen.(11) Näin ollen näiden kahden järjestelmän välillä ei voida katsoa olevan mitään analogiaa, koska ne nojautuvat erilaisiin perusteluihin.
39. Samasta syystä minusta vaikuttaa siltä, että on hylättävä Belgian hallituksen väite, jonka mukaan alaikäisen tilannetta olisi tutkittava tapauskohtaisesti, jotta kaikkien merkityksellisten tekijöiden, kuten lapsen syntymän, valossa voitaisiin määrittää, voidaanko sulkea pois se, että avioliiton voidaan katsoa perustuneen hyväksikäyttöön, ja näin ollen määrittää, onko avioliitto esteenä sille, että perheenkokoajana toimivalle alaikäiselle voi syntyä oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, samalla tavoin kuin tutkitaan, voiko alaikäinen tulla perheenkokoajana toimivan puolisonsa luokse direktiivin 2003/86 4 artiklan 5 kohdan perusteella.
40. Huomautan tässä yhteydessä, että direktiivin 2003/86 17 artiklan mukaan perheenyhdistämistä koskevat hakemukset on tutkittava tapauskohtaisesti.(12) Tämä vaatimus perheenyhdistämistä hakevan henkilön tilanteen huomioon ottamisesta ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että jäsenvaltiot voivat asettaa kyseiselle henkilölle ehtoja, joista ei säädetä kyseisessä direktiivissä. Toisin sanoen ilman huoltajaa tulevan alaikäisen perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen tapauskohtainen tarkastelu ei voi johtaa siihen, että ”ilman huoltajaa tulevan alaikäisen” määritelmää muutetaan lisäämällä siihen edellytys (naimattomuus), jota unionin lainsäätäjä ei ole tarkoittanut.
41. Tämän väitteen tueksi Belgian hallitus vertaa jälleen kerran perheenkokoajan, joka saa luokseen puolisonsa, ja ilman huoltajaa tulevan alaikäisen, joka toimii itse perheenkokoajana, tilanteita, vaikka ne ovat objektiivisesti katsoen erilaisia ja niillä on eri tarkoitus. Näin ollen Belgian hallituksen ehdottamalle perheenkokoajana toimivan naimisissa olevan alaikäisen tilanteen tapauskohtaiselle tutkimiselle ei löydy mitään perustaa direktiivistä 2003/86.
42. Lisään tältä osin, että seikat, joita Belgian hallitus pitää tämän tarkastelun kannalta merkityksellisinä, vaikuttavat minusta joka tapauksessa merkityksettömiltä. Erityisesti lapsen syntyminen avioliitossa ei sinänsä ole omiaan osoittamaan, että avioliitto ei ole perustunut hyväksikäyttöön, saati sitten, jos avioliiton osapuolena on alaikäinen, jolloin tämän riski joutua alttiiksi vakaville väkivallan muodoille on suurempi.(13)
43. Lopuksi Belgian hallitus viittaa yhtäältä Dublin III ‑asetukseen ja siinä annettuun määritelmään käsitteestä ”perheenjäsen”, jossa edellytetään, että alaikäinen on naimaton, ja toisaalta Belgian ulkomaalaislakiin, jossa direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan täytäntöönpanemiseksi säädetään, että ilman huoltajaa tulevan alaikäisen vanhemmat saavat oleskella Belgiassa sillä edellytyksellä, että he ”tulevat asumaan hänen kanssaan”.
44. Mikään näistä seikoista ei mielestäni vaikuta direktiivin 2003/86 säännösten tulkintaan, koska Dublin III ‑asetus ei koske ilman huoltajaa tulevien alaikäisten perheenyhdistämistä, eivätkä kansallisten lainsäätäjien direktiivin täytäntöönpanossa käyttämät ilmaisut ole omiaan vaikuttamaan kyseisen direktiivin tulkintaan.
3. Teleologinen tulkinta
45. Unionin tuomioistuin totesi, että direktiivillä 2003/86 ei pyritä ainoastaan yleisesti perheenyhdistämisen edistämiseen ja suojelun antamiseen kolmansien maiden kansalaisille, erityisesti alaikäisille, vaan sen 10 artiklan 3 kohdan a alakohdalla pyritään erityisesti takaamaan lisäsuojaa niille pakolaisille, jotka ovat ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä.(14)
46. Käsitteen ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen” suppea tulkinta, jossa suljetaan pois naimisissa olevat alaikäiset, olisi mielestäni siis tämän erityisen suojelun tavoitteen vastainen. Tällainen tulkinta johtaisi siihen, että naimisissa oleva alaikäinen, jonka puoliso asuu unionin alueella, ei voisi hyötyä direktiivissä 2003/86 säädetystä lisäsuojasta, vaikka avioliitto ei vähennä alaikäisten erityistä haavoittuvuutta. Päinvastoin, avioliiton solmiminen voi merkitä erityisesti alaikäisten tyttöjen altistumista lapsi- ja pakkoavioliittoihin liittyvälle vakavalle väkivallalle.
47. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että direktiivin 2003/86 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan perheenyhdistämistä koskevan oikeuden osalta olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden tunnustamia, erityisesti naisten ja lasten oikeuksien suojelemista koskevia arvoja ja periaatteita. Direktiivillä pyritään näin ollen myös estämään pakkoavioliittoja.(15) Direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetään lisäksi, että lapsen etu on otettava asianmukaisesti huomioon perheenyhdistämistä koskevaa hakemusta käsiteltäessä. Vastaavasti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa määrätään, että kaikissa lasta koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Mikä tahansa tulkinta, jonka mukaan ”ilman huoltajaa tulevan alaikäisen” asema edellyttäisi, että tämä ei ole naimisissa, olisi mielestäni myös näiden periaatteiden vastainen, koska se estäisi näiden lasten perheenyhdistämisen heidän ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa, vaikka heidän tilanteensa on erityisen haavoittuva.
48. Belgian hallitus väittää, että alaikäisen avioituminen johtaa automaattisesti siihen, että tämä ei ole enää vanhempiensa vaan puolisonsa ”huollettavana”. Edellytys, jonka mukaan vanhempien on oltava vastuussa alaikäisestä lapsesta, on Belgian hallituksen mukaan perheenyhdistämisoikeuden käyttämisen taustalla, sillä edellytykset, joiden täyttyessä perheenkokoajana toimiva vanhempi, jonka luokse hänen lapsensa tulevat, voi käyttää tätä oikeutta, pätevät ilman huoltajaa tulevan, perheenkokoajana toimivan alaikäisen tilanteeseen, koska lainsäätäjän tarkoituksena on saattaa yhteen vanhemmat ja heidän huollettavinaan olevat alaikäiset lapset.
49. Tämän ratkaisuehdotuksen 37 ja 38 kohdassa jo esitetyistä syistä katson kuitenkin, ettei jäsenvaltion alueella asuvan alaikäisen, joka haluaa muuttaa perheenkokoajansa luokse, tilannetta voida rinnastaa jäsenvaltion alueella asuvan alaikäisen pakolaisen tilanteeseen, koska lainsäätäjä on selvästi halunnut erottaa toisistaan näihin kahteen tilanteeseen sovellettavat järjestelmät.
4. Ehdotus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavaksi vastaukseksi
50. Näin ollen ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohtaa ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida tulkita siten, että jäsenvaltion alueella asuvan alaikäisen on oltava naimaton, jotta häntä voitaisiin pitää direktiivin 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä” ja jotta hänelle voisi näin ollen syntyä mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus perheenyhdistämiseen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa.(16)
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
51. Toisessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiassa, voidaanko, jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, alaikäistä pakolaista, jonka ulkomailla solmittua avioliittoa ei yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä tunnusteta, pitää direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohdassa ja 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä”.
52. Koska katson, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi, ei ole tarpeen vastata toiseen ennakkoratkaisukysymykseen. Täydellisyyden vuoksi ja siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei yhdy analyysiini ensimmäisestä ennakkoratkaisukysymyksestä, tarkastelen sitä kuitenkin edelleen olettaen, että direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohdassa ja 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu käsite ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen” merkitsee, että hän on naimaton.
53. Direktiivissä 2003/86 ei määritellä avioliiton käsitettä. Mielestäni tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että kyseistä käsitettä voitaisiin pitää unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä. Sen lisäksi, että unionin oikeus ei mielestäni nykyisellään tarjoa riittäviä tietoja avioliiton määritelmän osalta, olisi myös vaikea hyväksyä sitä, että sen määrittäminen, onko avioliitto olemassa tämän direktiivin säännöksissä tarkoitetulla tavalla, kuuluisi yksinomaan unionin toimivaltaan. Katson päinvastoin, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettujen henkilöiden henkilökohtaisten tilanteiden, kuten lapsi-vanhempisuhteen tai aviosuhteen olemassaolon, arviointia ei voida yleisesti ottaen tehdä riippumatta kyseisiin tilanteisiin sovellettavasta laista.
54. Näin ollen käsitteen ”avioliitto” määrittelemättä jättäminen osoittaa mielestäni, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut antaa jäsenvaltioille harkintavaltaa tämän käsitteen ymmärtämisessä sillä ehdolla, että unionin oikeuden tehokkuus ja siten direktiivin 2003/86 tavoitteet eivät vaarannu.(17)
55. Toisin sanoen, vaikka direktiivissä 2003/86 säädettäisiin – mitä siinä ei tehdä –, että ainoastaan naimattomat alaikäiset katsotaan ”ilman huoltajaa tuleviksi alaikäisiksi”, siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määritellä, onko alaikäinen solminut avioliiton direktiivin tavoitteiden mukaisesti, joita ovat perheenyhdistämisen edistäminen, lisäsuojan takaaminen ilman huoltajaa tuleville alaikäisille ja pakkoavioliittojen estäminen.
56. Jäsenvaltioiden on siis ratkaistava kansallisen oikeutensa mukaisesti, voiko alaikäisen solmimalla avioliitolla olla vaikutuksia, jotka voisivat johtaa siihen, ettei hän ole ”ilman huoltajaa tuleva alaikäinen”, edellyttäen, että tällainen tutkinta noudattaa yhtäältä perheenyhdistämisen tavoitetta ja toisaalta pakkoavioliittojen estämistä koskevaa tavoitetta.
57. Näissä olosuhteissa sillä, että kyseinen jäsenvaltio ei tunnusta avioliittoa yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, on mielestäni ratkaiseva vaikutus.
58. Se, että jäsenvaltio kieltäytyy tunnustamasta alaikäisen avioliittoa yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, vaikka se hyväksyy, että tällaisella avioliitolla on vaikutuksia perheenyhdistämisoikeuteen, on mielestäni sekä perheenyhdistämisen tavoitteen että pakkoavioliittojen estämisen tavoitteen vastaista.
59. Tällainen ratkaisu johtaisi siihen, että valtio voisi evätä kyseiseltä alaikäiseltä oikeuden perheenyhdistämiseen hänen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa ja olla suojelematta alaikäistä avioliitolta, jonka jäsenvaltio itse toteaa yleisen järjestyksen vastaiseksi.
60. Alaikäinen joutuisi tällöin ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa hänen avioliitollaan ei olisi mitään oikeusvaikutuksia jäsenvaltion alueella, mutta samalla hänen riippuvuutensa puolisostaan kasvaisi, vaikka tätä ei tunnustettaisikaan, koska häneltä evättäisiin oikeus perheenyhdistämiseen hänen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa.
61. Näin ollen katson, että direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohtaa ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että alaikäistä pakolaista, jonka ulkomailla solmittua avioliittoa vastaanottava jäsenvaltio ei tunnusta yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, voidaan pitää ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä”.
V Ratkaisuehdotus
62. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Raad voor Vreemdelingenbetwistingenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY 2 artiklan f alakohtaa ja 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida tulkita siten, että jäsenvaltion alueella asuvan alaikäisen on oltava naimaton, jotta häntä voitaisiin pitää direktiivin 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuna ”ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä” ja jotta hänelle voisi näin ollen syntyä mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus perheenyhdistämiseen ylenevää polvea olevien sukulaistensa kanssa.