UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)

5 päivänä marraskuuta 2015 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Syyrian keskuspankin pääjohtajan tehtävät – Kumoamiskanne – Rajoittavia toimenpiteitä koskevan toimen tiedoksi antaminen – Kanteen nostamisen määräaika – Tutkittavaksi ottaminen – Puolustautumisoikeudet – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti – Perusteluvelvollisuus – Todistustaakka – Oikeus tehokkaaseen, tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan – Oikeasuhteisuus – Omaisuudensuoja – Oikeus yksityis- ja perhe-elämään – Maahanpääsyä koskevien rajoitusten soveltaminen jäsenvaltion kansalaiseen – Unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus

Yhdistetyissä asioissa T‑307/12 ja T‑408/13,

Adib Mayaleh, kotipaikka Damaskos (Syyria), edustajinaan asianajajat G. Karouni ja C. Dumont,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J.-P. Hix ja V. Piessevaux,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumoamaan osittain ensiksi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP täytäntöönpanosta 14.5.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös 2012/256/YUTP (EUVL L 126, s. 9), toiseksi Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 14.5.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 410/2012 (EUVL L 126, s. 3), kolmanneksi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782/YUTP kumoamisesta 29.11.2012 annettu neuvoston päätös 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21), neljänneksi Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 363/2013 (EUVL L 11, s. 1, oikaisu EUVL L 127, s. 27) ja viidenneksi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annettu neuvoston päätös 2013/255/YUTP (EUVL L 147, s. 14),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit O. Czúcz, I. Pelikánová, A. Popescu ja E. Buttigieg,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Plingers,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.4.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asioiden taustat

1        Kantaja Adib Mayaleh on Syyrian kansalainen, joka on saanut Ranskan kansalaisuuden ja toimii Syyrian keskuspankin pääjohtajana. Hänen saadessaan Ranskan kansalaisuuden hänen nimensä ranskannettiin André Mayardiksi. Viimeksi mainittu nimi on ainoa kantajan ranskalaisessa passissa esiintyvä nimi.

2        Euroopan unionin neuvosto antoi 9.5.2011 SEU 29 artiklan nojalla Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä päätöksen 2011/273/YUTP (EUVL L 121, s. 11).

3        Päätöksen 2011/273 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen mainitun päätöksen liitteessä lueteltujen henkilöiden, jotka ovat vastuussa siviiliväestön väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa, ja heitä lähellä olevien henkilöiden pääsyn alueelleen tai kauttakulun alueensa kautta.

4        Päätöksen 2011/273 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikki siviiliväestön väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa oleville henkilöille sekä näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille tai oikeushenkilöille taikka yhteisöille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään. Tämän jäädyttämisen yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan muissa kohdissa.

5        Päätöksen 2011/273 5 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto laatii luettelon henkilöistä, joita päätös koskee.

6        Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 442/2011 (EUVL L 121, s. 1). Sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikki asetuksen liitteessä II lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten hallussa, omistuksessa, hallinnassa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään.

7        Päätös 2011/273 korvattiin Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1.12.2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2011/782/YUTP (EUVL L 319, s. 56).

8        Päätöksen 2011/782 18 artiklan 1 kohta ja 19 artiklan 1 kohta vastaavat päätöksen 2011/273 3 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa sillä lisäyksellä, että niissä mainittuja rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan myös Syyrian hallinnosta hyötyviin tai sitä tukeviin henkilöihin.

9        Asetus N:o 442/2011 korvattiin Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 18.1.2012 annetulla asetuksella (EU) N:o 36/2012 (EUVL L 16, s. 1).

10      Päätöksen 2011/782 täytäntöönpanosta 14.5.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2012/256/YUTP (EUVL L 126, s. 9) lisättiin kantajan nimi mainitun päätöksen liitteessä I olevaan luetteloon oikeudenkäyntikielellä seuraavin perusteluin:

”Adib Mayaleh apporte un soutien économique et financier au régime syrien dans le cadre de ses fonctions de gouverneur de la Banque centrale de Syrie.” [Adib Mayaleh antaa taloudellista tukea ja rahoitustukea Syyrian hallinnolle toimessaan Syyrian keskuspankin pääjohtajana.]

11      Asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 14.5.2012 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 410/2012 (EUVL L 126, s. 3) kantajan nimi lisättiin mainitun asetuksen liitteessä II olevaan luetteloon samoin perusteluin kuin edellä 10 kohdassa on mainittu.

12      Päätöksen 2011/782 21 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2. Neuvosto antaa luetteloon merkitsemistä koskevan päätöksensä ja perustelut luetteloon merkitsemiselle tiedoksi asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa tällaiselle henkilölle tai yhteisölle mahdollisuuden esittää huomautuksia.

3. Jos huomautuksia esitetään tai jos esitetään asiaan vaikuttavaa uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa tästä asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle.”

13      Asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 2 ja 3 kohtaan sisältyy samanlainen säännös.

14      Neuvosto julkaisi 15.5.2012 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2011/782, joka on pantu täytäntöön neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2012/256, ja asetuksessa N:o 36/2012, joka on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella N:o 410/2012, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 139, s. 19).

15      Ilmoituksen mukaan asianomaiset henkilöt ja yhteisöt voivat esittää neuvostolle pyynnön, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää heidät edellä 14 kohdassa mainittujen tointen liitteissä oleviin luetteloihin. Pyynnön tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat.

16      Kantaja ei kääntynyt neuvoston puoleen sen johdosta, että hänet merkittiin kyseessä oleviin luetteloihin. Kantaja nosti kuitenkin 11.7.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati täytäntöönpanoasetuksen N:o 410/2012 ja täytäntöönpanopäätöksen 2012/256 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat häntä.

17      Kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet pidettiin voimassa Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782 kumoamisesta 29.11.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21); kantajan nimi sisältyi päätöksen 2012/739 liitteeseen I.A seuraavin perusteluin:

”Adib Mayaleh on vastuussa taloudellisen ja rahoitustuen antamisesta Syyrian hallinnolle toimessaan Syyrian keskuspankin pääjohtajana.”

18      Neuvosto julkaisi 30.11.2012 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2012/739 ja asetuksessa N:o 36/2012 tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 370, s. 6). Ilmoituksen sisältö on pääosin samanlainen kuin edellä 14 ja 15 kohdassa mainitun ilmoituksen.

19      Neuvosto korvasi asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 363/2013 (EUVL L 111, s. 1, oikaisu EUVL L 127, s. 27) asetuksen N:o 36/2012 liitteen II, ja säilytti kantajan nimen uudessa liitteessä samoin perustein kuin edellä 17 kohdassa esitetyt.

20      Neuvosto julkaisi 23.4.2013 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2012/739, joka on pantu täytäntöön neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/185/YUTP, ja asetuksessa N:o 36/2012, joka on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella N:o 363/2013, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 115, s. 5). Ilmoituksen sisältö on pääosin samanlainen kuin edellä 14 ja 15 kohdassa mainitun ilmoituksen.

21      Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annetulla neuvoston päätöksellä 2013/255/YUTP (EUVL L 147, s. 14) kantajaan sovelletut rajoittavat toimenpiteet pidettiin voimassa; hänen nimensä on tämän päätöksen liitteessä I.A samoin perusteluin kuin edellä 17 kohdassa mainitut.

22      Neuvosto julkaisi 1.6.2013 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan toimenpiteitä, joista säädetään päätöksessä 2013/255 ja asetuksessa N:o 36/2012 (EUVL C 155, s. 1). Ilmoituksen sisältö on pääosin samanlainen kuin edellä 14 ja 15 kohdassa mainitun ilmoituksen.

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

23      Kuten edellä 16 kohdassa on todettu, kantaja nosti 11.7.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati täytäntöönpanoasetuksen N:o 410/2012 ja täytäntöönpanopäätöksen 2012/256 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat häntä. Kanne rekisteröitiin asianumerolla T-307/12.

24      Kantaja pyysi 30.1.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään asiakirjalla saada mukauttaa vaatimuksiaan asiassa T-307/12 siten, että hänen kumoamisvaatimuksensa koskee myös päätöstä 2012/739 siltä osin kuin se koskee häntä (jäljempänä pyyntö, että kanne koskee päätöstä 2012/739).

25      Neuvosto ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.2.2013 toimittamallaan kirjeellä, että sillä ei ollut huomautuksia pyynnöstä, että kanne koskee päätöstä 2012/739.

26      Kantaja pyysi 30.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään asiakirjalla saada mukauttaa vaatimuksiaan asiassa T-307/12 siten, että hänen kumoamisvaatimuksensa koskee myös täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 ja päätöstä 2013/255 siltä osin kuin ne koskevat häntä (jäljempänä pyyntö, että kanne koskee täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013, ja pyyntö, että kanne koskee päätöstä 2013/255). Kantaja nosti tänä samana päivänä myös toisen kanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla T-408/13 ja jossa hän vaati täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat häntä.

27      Asiassa T-307/12 neuvosto ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.9.2013 toimittamallaan kirjeellä, että sillä ei ollut huomautuksia pyynnöstä, että kanne koskee täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013, eikä pyynnöstä, että kanne koskee päätöstä 2013/255.

28      Asiassa T-408/13 unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) pyysi työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena neuvostoa täsmentämään, oliko täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 ja päätös 2013/255 annettu tiedoksi suoraan kantajalle.

29      Neuvosto esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.10.2013 toimittamassaan kirjeessä kaksi kirjettä, joista ensimmäinen oli päivätty 13.5. ja toinen 3.6.2013 ja joissa se oli antanut asiassa T-307/12 kantajan edustajina toimineista yhdelle eli Karounille tiedoksi ensiksi täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja sitten päätöksen 2013/255.

30      Kantaja vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.10.2013 toimittamallaan kirjeellä, että hänen edustajansa oli vastaanottanut edellä mainitut tiedoksiannot 17.5. ja 6.6.2013. Kantaja korosti kuitenkin, ettei täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 eikä päätöstä 2013/255 ollut toimitettu suoraan hänen osoitteeseensa.

31      Työjärjestyksen 50 artiklan perusteella ja asianosaisten kuulemisen jälkeen asiat T-307/12 ja T-408/13 yhdistettiin unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 6.11.2013 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista menettelyä sekä lopullista ratkaisua varten.

32      Neuvosto jätti 18.12.2013 vastineen asiassa T-408/13.

33      Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti 6.1.2014 työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan nojalla, että toinen kirjelmien vaihto ei ollut tarpeen.

34      Kantaja pyysi 21.1.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamassaan kirjeessä saada esittää vastauksen asiassa T-408/13 voidakseen ottaa kantaa neuvoston edellä 32 kohdassa mainitussa vastineessa esittämiin oikeudenkäyntiväitteisiin.

35      Työjärjestyksen 14 artiklan nojalla ja yhdeksännen jaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti 22.1.2014 siirtää käsiteltävänä olevat asiat laajennetun yhdeksännen jaoston käsiteltäväksi.

36      Kantaja pyysi 22.1.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään asiakirjalla saada mukauttaa vaatimuksiaan siten, että kumoamisvaatimukset koskevat myös päätöksen 2013/255 muuttamisesta 13.12.2013 annettua neuvoston päätöstä 2013/760/YUTP (EUVL L 335, s. 50) ja asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta 13.12.2013 annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 1332/2013 (EUVL L 335, s. 3) siltä osin kuin ne koskevat häntä.

37      Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu yhdeksäs jaosto) hylkäsi 13.2.2014 antamallaan päätöksellä edellä 34 kohdassa mainitun kantajan pyynnön.

38      Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja pyysi työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia vastaamaan tiettyihin kysymyksiin. Tietoja pyydettiin myös Ranskan tasavallalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan toisen kohdan nojalla.

39      Asianosaiset noudattivat pyyntöjä asetetussa määräajassa. Myös Ranskan tasavalta toimitti pyydetyt tiedot.

40      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 3.4.2014 pidetyssä istunnossa. Tässä yhteydessä kantaja erityisesti ilmoitti yhtäältä, että kanne asiassa T-408/13 on nostettu toissijaisesti sen varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajan asiassa T-307/12 esittämät vaatimukset, sellaisina kuin niitä on mukautettu edellä 24 ja 26 kohdassa tarkoitetuilla pyynnöillä, on jätettävä tutkimatta, ja toisaalta, että hän on luopunut edellä 36 kohdassa mainitusta vaatimusten mukauttamista koskevasta pyynnöstä. Neuvosto puolestaan katsoi, että täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 oli riitautettu myöhässä. Toissijaisesti sen varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tämän asetuksen oikaisu, joka julkaistiin EUVL:ssä 9.5.2013 (jäljempänä 9.5.2013 julkaistu oikaisu), olisi pitänyt antaa tiedoksi kantajalle, neuvosto vaati, että kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee mainittua täytäntööpanoasetusta, ja jätti kysymyksen unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan siltä osin kuin kyse on tästä oikaisusta. Nämä lausumat merkittiin istunnon pöytäkirjaan.

41      Asiassa T-307/12 kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa täytäntöönpanopäätöksen 2012/256 siltä osin kuin se koskee häntä

–        kumoaa täytäntööpanoasetuksen N:o 410/20120 siltä osin kuin se koskee häntä

–        kumoaa päätöksen 2012/739 siltä osin kuin se koskee häntä

–        kumoaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 siltä osin kuin se koskee häntä

–        kumoaa päätöksen 2013/255 siltä osin kuin se koskee häntä ja

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

42      Asiassa T‑408/13 kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 siltä osin kuin se koskee häntä

–        kumoaa päätöksen 2013/255 siltä osin kuin se koskee häntä ja

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

43      Asiassa T‑307/12 neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

44      Asiassa T-408/13 neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta

–        toissijaisesti jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013

–        tai ainakin toteaa kanteen perusteettomaksi ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

A        Kanne asiassa T‑307/12

1.     Vaatimusten mukauttamista koskevien pyyntöjen tutkittavaksi ottaminen

45      Kantaja on pyytänyt asiassa T-307/12 esittämänsä kanteen laajentamista siten, että se koskee myös päätöstä 2012/739, täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 ja päätöstä 2013/255.

a)     Pyyntö siitä, että kanne koskee päätöstä 2012/739 ja päätöstä 2013/255

46      On muistutettava, että kuten edellä 17 ja 20 kohdasta ilmenee, kannekirjelmän jättämisen jälkeen asiassa T-307/12 yhtäältä päätös 2011/782, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä 2012/256, on kumottu ja korvattu päätöksellä 2012/739, ja koska toisaalta viimeksi mainittu ei enää ole sovellettavissa, on annettu päätös 2013/255. Kantajan nimi on merkitty päätöksen 2012/739 ja päätöksen 2013/255 liitteen I muodostaviin luetteloihin edellä 17 kohdassa mainituin perusteluin.

47      Tältä osin on todettava, että silloin, kun alun perin riitautettu toimi oikeudenkäynnin aikana korvataan toisella samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Ei voida sallia sitä, että Euroopan unionin toimielin tai elin voisi unionin tuomioistuimissa johonkin sen toimeen kannekirjelmässä kohdistetuista arvosteluista selviytyäkseen muuttaa kyseistä toimea tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen toimeen, jotta vastapuoli ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää toimea tai esittää sitä koskevia uusia vaatimuksia ja kanneperusteita (asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, tuomio 3.3.1982, Kok., s. 749, 8 kohta ja yhdistetyt asiat T-35/10 ja T-7/11, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 6.9.2013, 53 kohta).

48      Vaatimusten mukauttamista koskevan pyynnön tutkittavaksi ottaminen edellyttää lisäksi, että pyyntö esitetään SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa kanteen nostamiselle määrätyssä kahden kuukauden määräajassa, jota pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä, siten kuin työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdassa määrätään, ja tarvittaessa työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti 14 lisäpäivällä (ks. jäljempänä 65 kohta). Kanteen nostamisen määräaika on ehdoton, ja unionin tuomioistuinten on sovellettava sitä varmistaakseen, että oikeusvarmuus ja yksityisten yhdenvertaisuus lain edessä toteutuvat. Tuomioistuinten on siten tutkittava tarvittaessa omasta aloitteestaan, onko kyseistä määräaikaa noudatettu (ks. edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Pyyntö siitä, että kanne koskee päätöstä 2012/739, ja pyyntö siitä, että kanne koskee päätöstä 2013/55, on otettava tutkittaviksi. Kun otetaan huomioon, että nämä päätökset, joiden perusteella Syyriaa vastaan toteutettavat rajoittavat toimenpiteet koskevat edelleen kantajaa, oli annettu 29.11.2012 ja 31.5.2013, on todettava, että mainitut pyynnöt, jotka on toimitettu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.1 ja 30.7.2013, on väistämättä esitetty kumpaankin kyseessä olevaan päätökseen sovellettavassa kanteen nostamisen määräajassa.

b)     Pyyntö siitä, että kanne koskee täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013

50      Vaikka neuvosto ei ole unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.9.2013 jättämissään huomautuksissa (ks. edellä 27 kohta) vedonnut siihen, että pyyntö, että kanne koskee täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013, olisi esitetty myöhässä, se väitti kahden yhdistetyn asian yhteisessä istunnossa, että kantaja oli riitauttanut kyseisen säädöksen myöhässä. Neuvosto väitti, kuten se oli jo tehnyt asiassa T-408/13 antamassaan vastineessa, että kantajan olisi pitänyt kääntyä unionin yleisen tuomioistuimen puoleen viimeistään 29.7.2013, kun otetaan huomioon yhtäältä se, että eräs kantajaa jo asiassa T-307/12 edustaneista asianajajista oli vastaanottanut neuvoston tämän asianajotoimistoon toimittaman tiedoksiannon mainitusta täytäntöönpanoasetuksesta, ja toisaalta SEUT 263 artiklan kuudenteen kohtaan ja työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohtaan ja 101 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sisältyvät määräaikoja koskevat määräykset.

51      Kantaja väitti istunnossa, että tämä ilmoitus ei ollut pätevä ja että näin ollen pyyntöä siitä, että kanne koskee myös täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013, ei ole esitetty myöhässä.

52      On tutkittava kysymys siitä, oliko neuvosto velvollinen antamaan kantajalle tiedoksi täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013, ja jos oli, mitä menettelytapoja tiedoksiannossa on noudatettava.

 Velvollisuus antaa täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 tiedoksi kantajalle

53      On aluksi huomattava, että edellä 47 ja 48 kohdassa mainittuja periaatteita sovelletaan myös silloin, kun kyse on vaatimusten mukauttamista koskevasta pyynnöstä, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 kaltaista tointa, jossa aiempaa tointa kumoamatta pysytetään henkilö rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa sovellettavassa lainsäädännössä nimenomaisesti edellytetyn uudelleentarkastelumenettelyn päätteeksi (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Meili Iran v. neuvosto, tuomion 54 kohta).

54      On lisäksi huomattava, että oikeuskäytännön mukaan tehokkaan, tuomioistuimen tarjoaman oikeussuojan periaate merkitsee, että unionin elin, joka kohdistaa yksilökohtaisia rajoittavia toimenpiteitä johonkin henkilöön tai yhteisöön, kuten käsiteltävässä asiassa, on velvollinen ilmoittamaan näiden toimenpiteiden perusteet joko sinä ajankohtana, jona toimenpiteet toteutetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista tämän jälkeen, jotta nämä henkilöt tai yhteisöt voivat käyttää kanneoikeuttaan (ks. edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Käsiteltävässä asiassa tätä periaatetta sovelletaan asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 ja 2 artiklassa, joissa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos neuvosto päättää kohdistaa luonnolliseen henkilöön, oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen [rajoittavia] toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II tai II a tämän mukaisesti.

2.       Neuvosto antaa päätöksensä, myös luetteloon ottamisen perusteet, tiedoksi 1 kohdassa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa tällaiselle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle mahdollisuuden tehdä huomautuksia.”

56      Tästä seuraa, että sellaisen kanteen nostamisen määräaika, jolla vaaditaan kumoamaan toimi, jolla asetetaan rajoittavia toimenpiteitä jollekin henkilölle tai yhteisölle, alkaa kulua vasta siitä päivästä, jona kyseinen toimi on annettu tiedoksi asianomaiselle, eikä tämän toimen julkaisupäivästä, kun otetaan huomioon, että toimi on henkilöiden, joita nämä toimenpiteet koskevat, näkökulmasta joukko yksittäistapauksia koskevia päätöksiä. Samoin määräaika sellaisen pyynnön esittämiselle, jolla pyritään laajentamaan vaatimuksia ja kanneperusteita toimeen, jolla pysytetään kyseiset toimenpiteet, alkaa kulua vasta siitä päivästä, jona kyseinen uusi toimi on annettu tiedoksi sille henkilölle tai yhteisölle, jota asia koskee (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 57 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti yhdistetyt asiat C‑478/11 P–C‑482/11 P, Gbagbo ym. v. neuvosto, tuomio 23.4.2013, 56–58 kohta).

57      Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 on säädös, jolla neuvosto säilytti kantajan nimen asetukseen N:o 36/2012 liitetyssä luettelossa. Neuvosto oli siis velvollinen antamaan tämän asetuksen tiedoksi kantajalle, ja näin on riippumatta siitä, oliko neuvosto tästä säilyttämisestä päättäessään nojautunut uusiin seikkoihin. Toisin kuin neuvosto väitti istunnossa, 4.2.2014 asiassa Syrian Lebanese Commercial Bank vastaan neuvosto annetusta tuomiosta (yhdistetyt asiat T-174/12 ja T-80/13, 149 kohta) ei millään tavoin käy ilmi, että velvollisuus antaa asianomaiselle tiedoksi toimi, jolla pidetään voimassa häntä koskeva rajoittava toimenpide, olisi voimassa vain, kun tämä toimi perustuu uusiin seikkoihin verrattuna niihin, jotka olivat alun perin olleet tällaisten toimenpiteiden antamisen perusteena. Oikeuskäytäntö, johon neuvosto vetoaa, koskee tosiasiassa sitä, edellyttäkö henkilön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, että häntä kuullaan ennen sellaisen toimen antamista, jolla tällaiset toimenpiteet pidetään häneen nähden voimassa. Tässä asiayhteydessä oikeuskäytännössä on vahvistettu, että oikeus tulla kuulluksi ennen sellaisten tointen antamista, joissa pysytetään rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo oleviin henkilöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, edellyttää, että neuvosto on ottanut huomioon näitä henkilöitä vastaan puhuvia uusia seikkoja (ks. em. asia Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, tuomion 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58      Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa neuvostolla oli velvollisuus antaa täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 tiedoksi kantajalle.

 Täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 suoraan asianomaisille tiedoksi antamisen vaihtoehtona se, että virallisessa lehdessä julkaistaan ilmoitus tästä toimesta

59      Sen selvittämiseksi, mikä tapahtuma käynnisti määräajan, jota kantajan oli noudatettava riitauttaakseen täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 unionin yleisessä tuomioistuimessa, on määriteltävä, mitä menettelytapoja neuvoston oli noudatettava antaessaan tämän asetuksen hänelle tiedoksi.

60      Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun neuvostolla on käytettävissään rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön osoite, on niin, että jollei nämä toimenpiteet sisältäviä toimia anneta tiedoksi suoraan, määräaika, jota tämän henkilön on noudatettava riitauttaakseen nämä toimet unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ala kulua. Ainoastaan silloin, kun toimea, jolla häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet hyväksyttiin tai pidettiin voimassa, ei voida antaa erikseen tiedoksi asianomaiselle, Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus aloittaa tämän määräajan kulumisen (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 59 kohta ja edellä 57 kohdassa mainittu asia Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, tuomion 59 ja 60 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti edellä 56 kohdassa mainittu asia Gbagbo ym. v. neuvosto, tuomion 61 ja 62 kohta).

61      Tältä osin voidaan katsoa, että neuvoston on mahdotonta antaa erikseen tiedoksi luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai yhteisölle toimi, joka sisältää tätä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, silloin, kun tämän henkilön tai yhteisön osoite ei ole julkinen eikä sitä ole toimitettu neuvostolle, tai silloin, kun tiedoksianto neuvoston käytettävissä olevaan osoitteeseen epäonnistuu sen asianmukaisella joutuisuudella tekemistä yrityksistä huolimatta.

62      Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 antamispäivänä 23.4.2014 neuvostolla oli käytettävissään kantajan osoite. Asian T-307/12 kannekirjelmään, joka toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.7.2012 ja annettiin tiedoksi neuvostolle 13.7.2012, sisältyi kantajan osoite työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja siinä täsmennettiin, että hänen prosessiosoitteensa oli Syyrian keskuspankki, jonka osoite oli myös ilmoitettu.

63      Näin ollen lähtökohtaisesti on suljettava pois, että edellä 20 kohdassa mainitun ilmoituksen, joka koski muun muassa täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013, julkaisemista EUVL:ssä voitaisiin pitää tapahtumana, joka olisi käynnistänyt sen määräajan kulumisen, jota kantajan oli noudatettava riitauttaakseen tämän toimen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

64      Käsiteltävässä asiassa on niin, että koska neuvosto ei ole edes väittänyt, että se ei olisi voinut antaa täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 suoraan tiedoksi kantajalle (ks. vastaavasti edellä 57 kohdassa mainittu asia Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, 61 tuomion kohta), tämän ilmoituksen julkaisupäivä voi olla kanteen nostamisen määräajan kulumisen alkamisajankohta vain siinä tapauksessa, että suoraan tapahtuva tiedoksianto ei ole onnistunut (ks. edellä 61 kohta). Näin ei ole käsiteltävässä asiassa.

65      On lisäksi todettava, että kun neuvostolla on käytettävissään henkilön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, osoite ja kun se antaa pätevästi tiedoksi tähän osoitteeseen nämä toimenpiteet sisältävät toimet, mitään merkitystä ei voida antaa sille, että näitä toimia koskeva kanteen nostamisen määräaika voisi olla mainitulle henkilölle edullisempi, jos se laskettaisiin siitä päivästä lukien, kun EUVL:ssä julkaistaan kyseessä olevia toimia koskeva ilmoitus, kun otetaan huomioon erityisesti työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan soveltaminen; kyseisessä määräyksessä määrätään EUVL:ssä julkaistuihin toimiin kohdistuvien kanteiden nostamiselle 14 päivän lisämääräaika (ks. vastaavasti edellä 57 kohdassa mainittu tuomio Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, 65 kohta). Adressaatti voi vastaanottamansa suoran tiedoksiannon perusteella saada tietoonsa häntä koskevien toimien sisällön ja niiden perusteet. Näin ollen tällaisen tiedoksiannon vastaanottamisajankohta käynnistää näihin toimiin kohdistuvan kanteen nostamista koskevan määräajan kulumisen (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-350/09, ICO Satellite v. komissio, tuomio 4.6.2012, 29 ja 33 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia T-320/11, Unkari v. komissio, tuomio 18.12.2012, 19 ja 23 kohta). On lisäksi palautettava mieleen, että työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdassa määrätyn 14 päivän lisämääräajan tarkoituksena on taata asianomaisille riittävä aika kanteen nostamiseksi julkaistuista toimista ja toimista, jotka on annettu tiedoksi asianomaisille julkaisemalla ilmoitus (ks. vastaavasti edellä 57 kohdassa mainittu tuomio Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, 64 ja 65 kohta). Sen sijaan silloin, kun toimi on annettu suoraan tiedoksi asianomaiselle, ei ole mitään syytä myöntää hänelle tällaista määräaikaa.

66      Koska edellä esitetystä seuraa, että yhtäältä neuvosto oli velvollinen antamaan täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 suoraan tiedoksi kantajalle ja toisaalta siinä tapauksessa, että tällaista tiedoksiantoa ei ole toteutettu pätevästi, määräaika, jota kantajan oli noudatettava riitauttaakseen tämän toimen unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ole koskaan alkanut kulua, on tutkittava, onko neuvosto täyttänyt tämän velvollisuuden.

 Menettelytavat, joita noudatettiin täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 tiedoksi antamisessa kantajalle

67      On kiistatonta yhtäältä, että neuvosto ei ole antanut täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 tiedoksi kantajan osoitteeseen Syyrian keskuspankissa, ja toisaalta, että yksi kantajaa asiassa T-307/12 edustavista asianajajista vastaanotti 17.5.2013 neuvostolta 13.5.2013 päivätyn kirjeen, johon oli liitetty täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 (jäljempänä 17.5.2013 vastaanotettu kirje).

68      Kantaja väittää, että 17.5.2013 vastaanotettu kirje ei ole pätevä tiedoksianto ensiksikään, koska neuvosto ei antanut hänelle tiedoksi 9.5.2013 päivättyä oikaisua (ks. edellä 40 kohta), toiseksi, koska kyseinen kirje oli kirjekuoressa, joka sisälsi myös kantajaa edustavien asianajajien muita asiakkaita koskevia tiedoksiantoja, ja kolmanneksi, koska neuvosto ei käyttänyt kantajan Syyrian keskuspankissa olevaa osoitetta.

69      Kantajan ensimmäisestä väitteestä on huomattava, että täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 tosin oikaistiin 9.5.2013 ja että asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että tämä oikaisu olisi ollut 17.5.2013 vastaanotetun kirjeen liitteenä. Asianosaisten kesken on kuitenkin kiistatonta, että oikaisu 9.5.2013 koski ainoastaan kyseessä olevaan täytäntöönpanoasetukseen liitettyihin luetteloihin merkittyjen henkilöiden nimien arabiankielistä kirjoitusasua.

70      Tältä osin on ensiksi todettava, että sekä täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2014 alkuperäisessä versiossa että sen 9.5.2013 oikaistussa versiossa liitteenä olevissa luetteloissa mainittujen henkilöiden nimet on kirjoitettu latinalaisin kirjaimin ja arabiankielinen maininta on vain sulkeissa. Ennen tätä täytäntöönpanoasetusta annetuissa toimissa, jotka sisälsivät rajoittavia toimenpiteitä Syyriaa vastaan, henkilöiden nimet oli merkitty ainoastaan latinankielisin kirjaimin, mikä ei estänyt kantajaa saamasta niistä tiedon ja riitauttamasta niitä unionin yleisessä tuomioistuimessa. Arabia ei myöskään ole unionin virallinen kieli.

71      Näissä olosuhteissa on katsottava, että 9.5.2013 päivätyllä oikaisulla ei ole vaikutusta siihen, mitä vaikutuksia täytäntöönpanoasetuksella N:o 363/2013 on kantajaan nähden (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 2.6.1994, AC-ATEL, Electronics, C-30/93, Kok., s. I‑2305, 24 kohta). Näin ollen sen perusteella, että 17.5.2013 vastaanotettuun kirjeeseen oli liitetty täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 mutta ei 9.5.2013 päivättyä oikaisua, ei voida katsoa, että kyse ei ollut pätevästä tiedoksiannosta, joten kantajan ensimmäinen väite on hylättävä.

72      Kantajan toinen väite ei myöskään ole perusteltu. On riittävää todeta, että 17.5.2013 vastaanotetussa kirjeessä todettiin selvästi otsikon ”kohde” alla, että se koski kantajaa. On myös ilmeistä, että vaikka tekstissä oleva ilmaus ”asiakkaanne” onkin vakioilmaus, kyseinen kirje ei viittaa kantajan edustajien asianajotoimiston kehen hyvänsä asiakkaaseen vaan kantajaan. Kirjeessä on lisäksi neuvoston pääsihteeristön rekisteröintinumero, jonka perusteella se voidaan lähtökohtaisesti erottaa muista kirjeistä, jotka olivat kantajan edustajan vastaanottamassa kirjekuoressa.

73      Siltä osin kuin kyse on kantajan kolmannesta väitteestä, on palautettava mieleen, että SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa viitataan siihen, että ”[toimi] on annettu kantajalle tiedoksi”, eikä siihen, että toimi on annettu kantajan edustajalle tiedoksi.

74      Tästä seuraa, että kun toimi on annettava tiedoksi, jotta kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua, tiedoksianto on lähtökohtaisesti osoitettava toimen vastaanottajalle eikä häntä edustaville asianajajille. Oikeuskäytännön mukaan tiedoksiantoa kantajan edustajalle on pidettävä tiedoksiantona vastaanottajalle vain silloin, kun tästä tiedoksiannon muodosta on nimenomaisesti säädetty säännöstössä tai sovittu asianosaisten kesken (ks. vastaavasti asia T-545/08, Thoss v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 8.7.2009, 41 ja 42 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja yhdistetyt asiat T-104/07 ja T-338/08, BVGD v. komissio, tuomio 11.7.2013, 146 kohta).

75      Käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon myös sovellettava säännöstö eli asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 ja 2 kohta (ks. edellä 55 kohta) ja todettava, että siinä ei viitata nimenomaisesti mahdollisuuteen, että edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu tiedoksianto toteutettaisiin siten, että toimi annetaan tiedoksi henkilöä, jota toimi koskee, edustavalle asianajajalle.

76      Tästä seuraa, että kun neuvosto antoi täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 tiedoksi eräälle kantajaa asiassa T-307/12 edustavista asianajajista, se ei ole noudattanut tämän säännöstön – jonka se on itse antanut – sanamuotoa.

77      On lisäksi todettava, että asiakirja-aineistossa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että asianosaiset olisivat edellä 74 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin sopineet siitä, että neuvosto voi antaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 tiedoksi kyseiselle edustajalle. Tästä on todettava, että kantaja ei ole missään vaiheessa kääntynyt neuvoston puoleen suoraan tai asianajajiensa välityksin, joten tällainen sopimus olisi voinut seurata vain unionin yleisessä tuomioistuimessa näiden kanteiden yhteydessä vaihdetuista asiakirjoista. Näiden asiakirjojen perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että tällainen sopimus olisi tehty.

78      Näissä olosuhteissa on todettava, että koska neuvosto ei ole pätevästi antanut täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 kantajalle tiedoksi, määräaika sen osalta, että hän voi pyytää, että kanne koskee tätä tointa, ei ollut päättynyt 30.7.2013. Neuvoston tämän pyynnön osalta esittämä oikeudenkäyntiväite voidaan siis ainoastaan hylätä.

79      Näin ollen tarkasteltaessa asiassa T-307/12 nostetun kanteen asiakysymystä on katsottava, että kantajan vaatimukset päätöksen 2011/782, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä 2012/256, asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 410/2012, päätöksen 2012/739, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) kumoamisesta on otettava tutkittaviksi siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.

2.     Asiakysymys

80      Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta:

–        Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeutta tehokkaaseen, tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan on loukattu

–        toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty

–        kolmas kanneperuste, jonka mukaan ei ole näyttöä riittävästä yhteydestä hänen ja sen tilanteen välillä, jonka perusteella Syyriaan kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä, ja jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu, ja

–        neljäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta, omaisuudensuojaa, oikeutta yksityis- ja perhe-elämään ja liikkumisvapautta on loukattu sekä vain jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisia koskevia kansallisia ja unionin sääntöjä on rikottu.

81      On tutkittava ensiksi toinen kanneperuste, sitten ensimmäinen ja tämän jälkeen muut kanneperusteet.

a)     Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty

82      Kantaja väittää, että riidanalaisissa toimissa ei täsmennetä niitä erityisiä ja konkreettisia syitä, joiden vuoksi neuvosto harkintavaltaansa käyttäessään katsoi, että Syyriaan kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden oli koskettava häntä. Näiden tointen perustelut ovat epämääräiset ja yleiset ja niissä rajoitutaan mainitsemaan kantajan ammatilliset tehtävät sen sijaan, että niissä esitettäisiin objektiivisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että hän osallistui tosiasiallisella käyttäytymisellään toimintaan, josta Syyrian keskuspankkia arvostellaan ja joka liittyy tukahduttamistoimiin siviiliväestöä kohtaan.

83      Hänelle ei ole myöskään ilmoitettu mitään lisäperusteluja riidanalaisten tointen antamisen jälkeen.

84      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

85      Muistutettakoon, että asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, sellaisena kuin siitä määrätään SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa, perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta. Näin muotoiltu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Perustelut on näin ollen lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (ks. vastaavasti asia C‑417/11 P, neuvosto v. Bamba, tuomio 15.11.2012, 49 kohta ja asia T-390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, 14.10.2009, Kok., s. II‑3967, 80 kohta).

86      Neuvostolla on siis velvollisuus saattaa henkilön tai yhteisön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseiset toimenpiteet on toteutettava, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista. Neuvosto on siten velvollinen ilmoittamaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin asianomaisten toimenpiteiden laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on toteuttanut toimenpiteet (ks. vastaavasti edellä 85 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

87      Perusteluvelvollisuus määräytyy lisäksi kyseessä olevan toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (edellä 85 kohdassa mainittu asia neuvosto v. Bamba, tuomion 53 ja 54 kohta, ja edellä 85 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, 82 kohta).

88      Käsiteltävässä asiassa neuvoston esittämä perustelu on siitä lähtien, kun kantaja merkittiin Syyriaan kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden luetteloihin, ollut pääasiallisesti se, että hän on Syyrian keskuspankin pääjohtajan toimessa.

89      Tältä osin on huomattava, että toisin kuin kantaja väitti unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa, pienet erot, jotka esiintyvät oikeudenkäyntikielen kirjoitustavassa yhtäältä täytäntöönpanopäätöksen 2012/256 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 410/2012 (ks. edellä 10 ja 11 kohta) ja toisaalta päätöksen 2012/739, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/225 (ks. edellä 17 ja 21 kohta) perustelujen välillä, eivät mitenkään vaikuta neuvoston esittämien perustelujen asiasisältöön.

90      Se, että katsotaan kantajan antavan taloudellista tukea ja rahoitustukea Syyrian hallinnolle toimessaan pääjohtajana, vastaa sen toteamista, että hänen katsotaan olevan vastuussa tällaisen tuen antamisesta tässä toimessa. Molemmissa tapauksissa kantajan tehtävät ovat neuvoston mukaan sellaisia, että ne merkitsevät roolia taloudellisessa tuessa ja rahoitustuessa Syyrian hallinnolle.

91      Kuten neuvosto huomauttaa, kantajan esittämät muutokset eivät selity sillä, että häntä kohtaan alun perin esitettyjen perustelujen merkitys olisi muuttunut, vaan pyrkimyksellä saada riidanalaisten tointen kieliversiot puhtaasti sanamuodon kannalta keskenään yhtenäisemmiksi.

92      On lisäksi muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimien yhdenmukaisen tulkinnan välttämättömyyden vuoksi säännöksen tekstiä ei voida tarkastella epäselvissä tapauksissa muista erillisinä, vaan sitä on sitä vastoin tulkittava ja sovellettava muilla virallisilla kielillä laadittujen kieliversioiden valossa (ks. asia C-412/10, Homawoo, tuomio 17.11.2011, Kok., s. I‑11603, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Useissa riidanalaisten tointen kieliversioissa, kuten englanninkielisessä versiossa, kantajaa koskevaan perusteluun ei ole tehty muutoksia. Tämä vahvistaa tarvittaessa sen, että perustelujen pääsisältö on pysynyt samana.

93      Näin ollen on todettava, että kantaja on voinut nämä perustelut lukemalla ymmärtää, että hänen nimensä on merkitty niiden henkilöiden luetteloon, joita Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet koskevat, hänen ammatillisten tehtäviensä vuoksi.

94      Sitä, että kantaja on hyvin ymmärtänyt, että neuvoston päätös perustui näihin ammatillisiin tehtäviin, vahvistaa se seikka, että tämän kanteen yhteydessä kantaja on esittänyt kolmannen kanneperusteen, jolla hän riitauttaa juuri sen, että neuvosto toteuttaa häneen kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä ainoastaan näiden tehtävien perusteella.

95      Koska neuvoston valinnan syyt on lisäksi selvästi ilmoitettu riidanalaisissa toimissa, unionin yleinen tuomioistuin voi arvioida, ovatko ne perusteltuja.

96      Tässä yhteydessä on muistettava, että toimen perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Toimen perusteluissa toistetaan näet virallisesti toimen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat kyseisen toimen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. vastaavasti asia C-413/06, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, tuomio 10.7.2008, Kok., s. I‑4951, 181 kohta ja edellä 85 kohdassa mainittu asia neuvosto v. Bamba, tuomion 60 kohta).

97      Edellä esitettyjen päätelmien perusteella perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste on hylättävä, ja neuvoston perustelujen paikkansapitävyyttä kantajaan nähden on arvioitava kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

b)     Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja tehokkaan, tuomioistuimen tarjoaman oikeussuojan periaatteen loukkaamista

98      Kantaja väittää, että hänen nimensä on merkitty niiden henkilöiden luetteloon, joita Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet koskevat, ilman, että hänelle olisi ennalta ilmoitettu syyt tälle merkitsemiselle ja häntä olisi kuultu tästä. Se, että näillä toimenpiteillä on oltava yllättävä vaikutus, ei olisi estänyt kuulemisen järjestämistä ennen niiden toteuttamista.

99      Kantajan mukaan neuvosto on lisäksi laiminlyönyt velvollisuutensa antaa hänelle tiedoksi riidanalaiset toimet, mukaan lukien syyt hänen merkitsemiselleen luetteloon, vaikka hänen osoitteensa oli täytynyt olla tiedossa. Ilmoituksen julkaiseminen virallisessa lehdessä ei antanut hänelle konkreettista mahdollisuutta esittää huomautuksiaan. Kyseisessä ilmoituksessa mainittu uudelleentarkastelumenettely ei mahdollista sitä, että hän voisi hyödyllisesti esittää näkemyksensä, eikä se anna riittäviä takeita. Näin ollen ei juuri ole merkitystä sillä, ettei hän ole esittänyt tätä koskevaa pyyntöä.

100    Kantaja väittää lopuksi, ettei hän ole voinut käyttää oikeuttaan tehokkaaseen, tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan, koska neuvosto ei ole ilmoittanut hänelle perusteluja sille, miksi Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet koskevat häntä.

101    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

102    On palautettava mieleen, että perusoikeus puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen menettelyssä, joka edeltää rajoittavan toimenpiteen toteuttamista, vahvistetaan nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jolle SEU 6 artiklan 1 kohdassa annetaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa (asia C‑27/09 P, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomio 21.12.2011, Kok., s. I‑13427, 66 kohta).

103    On myös palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehokasta, tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa; lisäksi tämä periaate on vahvistettu uudelleen perusoikeuskirjan 47 artiklassa (asia C-432/05, Unibet, tuomio 13.3.2007, Kok., s. I‑2271, 37 kohta ja yhdistetyt asiat C‑402/05 P ja C‑415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008, Kok., s. I‑6351, jäljempänä asia Kadi, tuomion 335 kohta)

104    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lisäksi sen tuomioistuinvalvonnan tehokkuus, joka on voitava kohdistaa muun muassa niiden perustelujen laillisuuteen, jotka unionin elin on esittänyt henkilön tai yhteisön nimen merkitsemiselle mainitun elimen toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden adressaattien luetteloihin, merkitsee, että mainittu unionin elin on velvollinen ilmoittamaan nämä perustelut henkilölle tai yhteisölle, jota asia koskee, mahdollisuuksien mukaan joko sinä ajankohtana, jona tästä luetteloon merkitsemisestä päätetään, tai ainakin niin pian kuin mahdollista päätöksen tekemisen jälkeen, jotta nämä adressaatit voivat käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä (ks. vastaavasti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 336 kohta).

105    Tämän kyseisten perusteluiden ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on nimittäin tarpeen sekä sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista (ks. vastaavasti asia 222/86, Heylens ym., tuomio 15.10.1987, Kok., s. 4097, 15 kohta), että sitä varten, että nämä viimeksi mainitut kykenevät täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan unionin toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, joka niille perussopimuksen mukaisesti kuuluu (edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 337 kohta).

106    Tässä oikeuskäytännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti päätöksen 2011/782 21 artiklan 2 ja 3 kohdassa, asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 2 ja 3 kohdassa, päätöksen 2012/739 27 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja päätöksen 2013/255 30 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että neuvosto antaa päätöksensä, myös luetteloon ottamisen perusteet, tiedoksi luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen ja antaa tällaiselle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle mahdollisuuden tehdä huomautuksia. Jos huomautuksia tehdään tai jos esitetään perusteltua uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle.

107    On lisäksi muistettava yhtäältä, että päätöksen 2011/782 25 artiklasta, päätöksen 2012/739 31 artiklasta ja päätöksen 2013/255 34 artiklasta käy ilmi, että niitä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen, ja toisaalta, että asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 4 kohdan mukaan sen liitteissä olevia luetteloita tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin.

108    Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksen N:o 410/2012 ja täytäntöönpanopäätöksen 2012/256 antamisen johdosta julkaistiin edellä 14 ja 15 kohdassa mainittu ilmoitus, jolloin kantajalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia neuvostolle.

109    Sitä, että tämä tiedoksianto tapahtui sen jälkeen, kun kantaja oli ensimmäisen kerran merkitty niiden henkilöiden luetteloon, joita kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskevat, ei voida sinällään pitää puolustautumisoikeuksien loukkauksena.

110    Tältä osin on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien ja erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden osalta on todettava, että kun on kyse rajoittavista toimenpiteistä, unionin elimiltä ei voida edellyttää, että ne ilmoittavat kyseiset perusteet ennen kuin asianomainen henkilö tai yhteisö ensimmäisen kerran merkitään kyseiseen luetteloon (ks. vastaavasti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 338 kohta).

111    Tällainen ennalta ilmoittaminen olisi näet omiaan vaarantamaan näiden elinten toteuttamien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden tehokkuuden (ks. vastaavasti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 339 kohta).

112    Tällä asetuksella asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tällaisilla toimenpiteillä on niiden luonteen vuoksi oltava yllättävä vaikutus ja niitä on sovellettava välittömästi alkavin vaikutuksin (ks. vastaavasti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 340 kohta).

113    Neuvosto ei siten ollut velvollinen kuulemaan kantajaa ennen kuin tämä ensimmäisen kerran merkittiin niiden henkilöiden luetteloon, joita Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet koskevat.

114    Päätös 2012/739, täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 ja päätös 2013/255 ovat kuitenkin myöhemmin annettuja toimia, joilla kantajan nimi on säilytetty rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloissa, joten näiden toimenpiteiden yllättävää vaikutusta koskevaan argumenttiin ei lähtökohtaisesti voida pätevästi vedota (asia T-383/11, Makhlouf v. neuvosto, tuomio 13.9.2013, 42 kohta ja edellä 57 kohdassa mainittu asia Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, tuomion 48 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti edellä 102 kohdassa mainittu asia Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomion 62 kohta).

115    Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että oikeus tulla kuulluksi ennen sellaisten toimien toteuttamista, joilla pidetään voimassa rajoittavat toimenpiteet sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ovat jo olleet niiden kohteena, edellyttää, että neuvostolla on tiedossaan uusia seikkoja näistä henkilöistä (edellä 114 kohdassa mainittu asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 43 kohta ja edellä 57 kohdassa mainittu asia Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, tuomion 149 kohta; ks myös vastaavasti ja analogisesti edellä 102 kohdassa mainittu asia Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomion 63 kohta).

116    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kun neuvosto säilytti kantajan nimen niiden henkilöiden luetteloissa, joita Syyriaan kohdistettavat toimenpiteet koskevat, se ei esittänyt mitään uutta seikkaa, jota ei jo olisi saatettu kantajan tietoon niillä toimilla, joilla hänen nimensä alun perin merkittiin kyseessä oleviin luetteloihin. Kuten edellä 88–92 kohdassa on todettu, kantajan nimen merkitseminen näihin luetteloihin ja sen säilyttäminen niissä perustuvat hänen tehtäviinsä Syyrian keskuspankin pääjohtajana.

117    Kun otetaan huomioon edellä 106 ja 107 kohdassa mainitut säännökset, kantajalla oli mahdollisuus omasta aloitteestaan tulla neuvoston kuulemaksi ilman, että uutta nimenomaista kehotusta olisi esitetty ennen kunkin seuraavan toimen antamista, koska hänen osaltaan ei ole esitetty uusia seikkoja.

118    Kantaja ei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen.

119    Näissä olosuhteissa on katsottava, että kantajalla on ollut usean kuukauden ajan tilaisuus esittää neuvostolle huomautuksensa ja riitauttaa perustelut, jotka on ilmaistu riittävän selvästi riidanalaisissa toimissa (ks. edellä 93–95 kohta) ja jotka johtivat hänen merkitsemiseensä niiden henkilöiden luetteloihin, joita rajoittavat toimenpiteet koskevat, ja säilyttämiseen näissä luetteloissa.

120    Siitä, että neuvosto ei ole kuullut kantajaa, on todettava, ettei asianomaisille myönnetä asiaa koskevissa säännöksissä eikä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen periaatteen nojalla oikeutta tällaiseen kuulemiseen (ks. edellä 47 kohdassa mainittu asia 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), oli sitten kyse heidän nimiensä merkitsemisestä kyseisiin luetteloihin ensimmäisen kerran tai heidän nimiensä säilyttämisestä luetteloissa.

121    Kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisia toimia ei annettu tiedoksi erikseen, voidaan tosin todeta, että neuvostolla oli käytettävissään kantajan työosoite Syyrian keskuspankissa ainakin 13.7.2012 lukien eli siitä päivästä lukien, jolloin sille annettiin tiedoksi asian T-307/12 kannekirjelmä, johon sisältyy tieto, jonka mukaan kantajan prosessiosoite on kyseinen pankki, jonka osoite on ilmoitettu (ks. edellä 61 kohta).

122    On kuitenkin huomattava, että se, ettei riidanalaisia toimia ole annettu erikseen tiedoksi, ei yksinään oikeuta kyseessä olevien tointen kumoamista, vaikka sillä onkin vaikutusta siihen hetkeen, jona kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua. Tältä osin kantaja ei vetoa väitteisiin, joilla pyrittäisiin osoittamaan, että käsiteltävässä asiassa siitä, ettei näitä toimia annettu erikseen tiedoksi hänen Syyriassa olevaan osoitteeseensa, olisi ollut seurauksena hänen oikeuksiensa loukkaaminen, joka oikeuttaisi kyseisen tointen kumoamisen häntä koskevin osin (ks. vastaavasti edellä 47 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 6.9.2013, 112 ja 113 kohta).

123    Edellä esitettyjen päätelmien perusteella on katsottava, ettei kantajan puolustautumisoikeuksia ja hänen oikeuttaan tehokkaaseen, tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan ole loukattu, kun hänen nimensä on merkitty niiden henkilöiden luetteloihin, joita Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet koskevat, ja kun se on säilytetty näissä luetteloissa, joten tämä kanneperuste on hylättävä.

c)     Kolmas kanneperuste, jonka mukaan ei ole näyttöä riittävästä yhteydestä kantajan ja sen tilanteen välillä, jonka perusteella Syyriaan kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä, ja jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu

124    Kantajan kolmannen kanneperusteen, jonka mukaan ei ole näyttöä riittävästä yhteydestä hänen ja sen tilanteen välillä, jonka perusteella Syyriaan kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä, ja jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu, tarkastelu edellyttää, että unionin yleinen tuomioistuin lausuu ensin siitä, miten laajalle sen valvonnan on ulotuttava, tämän jälkeen siitä, voiko neuvosto nojautua yksinomaan kantajan ammatillisiin tehtäviin, ja lopulta muista kantajan tässä asiayhteydessä esittämistä väitteistä.

 Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan ulottuvuus

125    Kantaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi tarkistaa vain neuvoston ilmoittamien perustelujen abstraktia todennäköisyyttä, vaan sen on varmistettava, että neuvosto tukeutuu täsmällisiin ja konkreettisiin tietoihin ja todisteisiin, mitä ei ole tapahtunut nyt käsiteltävässä asiassa. Kyse on samantyyppisestä valvonnasta kuin jota unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa väitettyyn terrorismiin kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden suhteen.

126    Neuvosto väittää, että kun otetaan huomioon sillä oleva laaja harkintavalta kolmatta maata koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen osalta, unionin yleinen tuomioistuin ei voi, jollei kyse ole ilmeisestä virheestä, kyseenalaistaa sitä, onko tarkoituksenmukaista kohdistaa näitä toimenpiteitä kantajaan hänen Syyrian keskuspankin pääjohtajan tehtäviensä vuoksi. Unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman valvonnan on kohdistuttava neuvoston kantajan hoitamien tehtävien osalta esittämien tosiseikkojen aineelliseen paikkansapitävyyteen

127    On palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan sellaisten yleisten sääntöjen osalta, joilla määritellään rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohdat, neuvostolla on laaja harkintavalta siltä osin, mitä seikkoja se ottaa huomioon määrätessään taloudellisia ja varoihin kohdistuvia seuraamuksia SEUT 215 artiklan perusteella EU-sopimuksen V osaston 2 luvun, erityisesti SEU 29 artiklan, nojalla tehdyn päätöksen mukaisesti. Sen vuoksi, että unionin tuomioistuimet eivät voi korvata neuvoston arviointia, joka koskee sellaisia todisteita, tosiseikkoja ja olosuhteita, joiden vuoksi tällaisia toimenpiteitä on perusteltua toteuttaa, omalla arvioinnillaan, sen valvonnan, jota kyseiset tuomioistuimet suorittavat, on rajoituttava menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamisen ja tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden sekä sen valvontaan, ettei tosiseikkojen arvioinnissa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä rajallinen valvonta koskee erityisesti sellaisten tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien näkökohtien arviointia, joihin tällaiset toimenpiteet perustuvat (edellä 85 kohdassa mainittu asia 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 36 kohta, ja asia T-130/11, Gossio v. neuvosto, tuomio 25.4.2013, 57 kohta).

128    Siltä osin kuin kyse on sellaisen päätöksen lainmukaisuuden valvonnasta, joka koskee henkilön tai yhteisön nimen merkitsemistä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeviin toimiin liitettyihin luetteloihin, unionin tuomioistuinten on varmistuttava siitä, että tämä päätös, joka on koskee tätä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiasialliseen perustaan. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä. Juuri neuvoston asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (ks. vastaavasti edellä 85 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, 37 kohta, ja asia T-421/11, Qualitest v. neuvosto, tuomio 5.12.2012, 55 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti yhdistetyt asiat C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, komissio ym. v. Kadi, tuomio 18.7.2013, 119 ja 121 kohta).

129    Väitetyn menettelyn toteen näyttämistä koskeva kysymys, joka kuuluu kyseisen toimen aineellisen laillisuuden alaan, edellyttää kyseisessä toimessa mainittujen tosiseikkojen paikkansapitävyyden tarkastamista sekä sitä, että ne voidaan luokitella seikoiksi, joiden perusteella kyseiseen henkilöön voidaan soveltaa rajoittavia toimenpiteitä (edellä 85 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, 60 kohta).

130    Kantajan käsiteltävänä olevan kanneperusteen yhteydessä esittämiä väitteitä on tutkittava näiden seikkojen valossa.

 Neuvoston mahdollisuus nojautua yksinomaan kantajan ammatillisiin tehtäviin

131    Kantaja valittaa, että riidanalaiset toimet eivät sisällä todisteita, jotka osoittaisivat, että yhtäältä hänen henkilönsä, käyttäytymisensä ja toimintansa ja toisaalta Syyriaan kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden välillä olisi yhteys. Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että hän olisi osallistunut siviiliväestön tukahduttamistoimiin, eikä syy-yhteydestä hänen käyttäytymisensä ja näiden tukahduttamistoimien välillä, pelkästään se, että kantaja on Syyrian keskuspankin pääjohtaja, ei oikeuta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista hänen osaltaan, joten nämä toimenpiteet loukkaavat siis suhteellisuusperiaatetta. Neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät lehtiartikkelit eivät ole riittäviä todisteita sen osoittamiseksi, että kantaja olisi tukenut Syyrian hallintoa kyseisissä tukahduttamistoimissa.

132    Erityisesti kantaja katsoo, että neuvosto pyrkii hänen merkitsemisellään kyseessä oleviin luetteloihin tosiasiassa vaikuttamaan Syyrian keskuspankkiin, jota jo koskevat rajoittavat toimenpiteet. Hän huomauttaa, että neuvosto on vahvistanut poikkeuksia siltä osin kuin kyse on rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta mainittuun pankkiin, mikä merkitsee samaa kuin se, että tällä elimellä katsotaan olevan perustavanlaatuinen rooli maan talouden kaikkien sektorien rahoittamisessa. Kantajan mukaan on epäjohdonmukaista ja suhteetonta, että neuvosto kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä Syyrian keskuspankin pääjohtajaan ja samalla kuitenkin myöntää, että pankin on kyettävä toimimaan normaalisti. Tällainen toiminta edellyttää näet sitä, että elimen johdossa on pääjohtaja.

133    Lisäksi se, että kantajaa rangaistaan henkilökohtaisesti, ei vaikuta millään tavoin Syyrian keskuspankin eikä Syyrian hallinnon toimintaan, kun erityisesti tämän elimen toiminta ei ole verrattavissa yksityisen yrityksen toimintaan.

134    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

135    On ensiksi palautettava mieleen, että koska päätöksellä 2011/273 hyväksytyillä rajoittavilla toimenpiteillä ei kyetty lopettamaan Syyrian hallinnon siviiliväestöön kohdistamia tukahduttamistoimia, neuvosto katsoi, että näitä toimenpiteitä oli sovellettava paitsi kyseisistä tukahduttamistoimista vastuussa oleviin henkilöihin myös hallinnosta hyötyviin tai sitä tukeviin henkilöihin sekä näitä lähellä oleviin henkilöihin. Nämä säännökset sisältyvät päätöksen 2011/782 18 artiklan 1 kohtaan ja 19 artiklan 1 kohtaan, päätöksen 2012/739 24 artiklan 1 kohtaan ja 25 artiklan 1 kohtaan sekä päätöksen 2013/255 27 artiklan 1 kohtaan ja 28 artiklan 1 kohtaan.

136    On toiseksi huomattava, että vaikka hallinnon tukemisen käsitettä ei määritellä näissä säädöksissä, mistään ei voida päätellä, että rajoittavat toimenpiteet voisivat koskea vain henkilöitä, jotka tukevat Syyrian hallintoa siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että se voi jatkaa siviiliväestön tukahduttamistoimiaan. Koska neuvosto ei voi valvoa, mihin tarkoituksiin tälle hallinnolle toimitettavia varoja käytetään, oli toteutettava toimenpiteitä, jotka kohdistuvat kaikkiin tuen muotoihin.

137    Kolmanneksi on niin, että kun otetaan huomioon neuvoston esittämä Syyrian keskuspankin internetsivustolta otettu ote, jonka sisältöä kantaja ei ole asettanut kyseenalaiseksi, on kiistatonta, että tämän pankin tehtävänä on muun muassa kyseisen maan hallituksen pankkina toimiminen. Näin ollen ei voida kiistää sitä, että se antaa rahoituksellista tukea Syyrian hallinnolle.

138    On todettava neljänneksi, että vaikka oikeuskäytännön mukaan on niin, että juuri unionin toimivaltaisen elimen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja ja viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (edellä 128 kohdassa mainittu asia komissio ym. v. Kadi, tuomion 121 kohta), käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole missään vaiheessa kiistänyt sitä neuvoston kantajan luetteloon merkitsemiselle esittämää perustetta, että hän on Syyrian keskuspankin pääjohtaja.

139    Yhtäältä on niin, että vaikka kantajalla oli mahdollisuus kääntyä neuvoston puoleen edellä 106 kohdassa mainittujen säännösten mukaisesti, hän ei ole väittänyt neuvostossa, että vaikka hän on Syyrian keskuspankin pääjohtaja, hän ei tue Syyrian hallintoa.

140    Toisaalta kantaja on unionin yleisessä tuomioistuimessa esittänyt pelkkiä toteamuksia, joiden mukaan hänen tehtävänsä ovat vain hallinnollisia tai teknisiä eikä hänellä ole todellista valtaa Syyrian keskuspankin, joka on valtion elin, johtamisessa.

141    Neuvosto on esittänyt vastauksena näihin väitteisiin vastineensa liitteessä kaksi lehtiartikkelia, joista käy ilmi muun muassa, että kantaja voi tehdä merkittäviä Syyrian rahapolitiikkaa koskevia päätöksiä.

142    On todettava, että nämä artikkelit vahvistavat, että kantaja pääjohtajana hoitaa Syyrian keskuspankissa perustavanlaatuisia tehtäviä, joita ei voida pitää pelkästään hallinnollisina tai teknisinä.

143    On lisäksi huomattava, että henkilön, joka hoitaa tehtäviä, jotka antavat hänelle johtamisvaltaa yhteisössä, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, voidaan yleensä itse katsoa osallistuneen toimintaan, jonka perusteella kyseiseen yhteisöön on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä (ks. vastaavasti asia T-58/12, Nabipour ym. v. neuvosto, tuomio 12.12.2013, 110 kohta).

144    Kantaja itse myöntää, että Syyrian keskuspankin pääjohtaja on pankin johdossa.

145    Tältä osin seikka, johon kantaja vetosi istunnossa ja jonka mukaan Syyrian keskuspankki on talous- ja rahoitusasioista vastaavan ministerin poliittisessa valvonnassa, ei ole osoitus siitä, että kantaja kyseisen pankin korkeimpana vallankäyttäjänä ei osallistuisi varojen antamiseen Syyrian hallinnon käyttöön. Päinvastoin se pikemminkin osoittaa, että kyseisen hallinnon varojen hallinnoinnin ja kantajien hoitamien työtehtävien välillä vallitsee läheinen yhteys.

146    Viidenneksi on selvitettävä, onko neuvosto noudattanut suhteellisuusperiaatetta, joka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (asia C-176/09, Luxemburg v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 12.5.2011, Kok., s. I‑3727, 61 kohta, ja yhdistetyt asiat C‑539/10 P ja C‑550/10 P, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa tuomio 15.11.2012, 122 kohta).

147    Tämän osalta on aivan ensiksi muistettava, että kuten päätöksen 2011/273 johdanto-osan perustelukappaleista käy ilmi, neuvosto kohdisti rajoittavia toimenpiteitä kolmanteen maahan eli Syyriaan reaktiona tämän maan viranomaisten siviiliväestöön kohdistamiin väkivaltaisiin tukahduttamistoimiin. Sama huoli on riidanalaisten tointen taustalla, jotka ovat samassa linjassa päätöksen 2011/273 kanssa. Tämän jälkeen on todettava, että jos kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskisivat vain Syyrian hallinnon johtajia eivätkä myös tätä hallintoa tukevia henkilöitä, neuvosto voisi epäonnistua tavoitteidensa saavuttamisessa, koska nämä johtajat voivat helposti saada kyseisten tukahduttamistoimien jatkamiseen tarvitsemaansa tukea, muun muassa rahoitustukea, muiden Syyrian valtion tärkeimpien toimielinten korkeissa johtotehtävissä työskentelevien henkilöiden avulla. On lopulta otettava huomioon, miten suuri merkitys unionille on rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden säilyttämisen sekä siviiliväestön suojelemisen tavoitteella.

148    Näin ollen neuvosto saattoi suhteellisuusperiaatetta loukkaamatta nojautua kantajan tehtäviin katsoessaan, että hän oli asemassa, jossa on valtaa ja jossa voi vaikuttaa siltä osin kuin kyse oli Syyrian keskuspankin Syyrian hallinnolle antamasta rahoitustuesta. Tämän vuoksi neuvosto saattoi myös hyväksyttävästi katsoa, että rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen kantajaan myötävaikutti siihen, että tähän hallintoon kohdistettiin painostusta, jotta se lopettaisi siviiliväestön tukahduttamisen tai vähentäisi sitä. Kysymystä siitä, rajoittavatko riidanalaiset toimet kantajan oikeuksia tämän periaatteen kanssa yhteensopivalla tavalla, tarkastellaan neljännen kanneperusteen yhteydessä.

149    Kuudenneksi on todettava, että mitään merkitystä ei voida antaa sille, että päättäessään Syyrian keskuspankkia koskevien rajoittavien toimenpiteiden hyväksymisestä neuvosto lisäsi erityisiä säännöksiä kyseisenä ajankohtana voimassa olleisiin toimiin päätöksen 2011/782 muuttamisesta 27.2.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/122/YUTP (EUVL L 54, s. 14) ja asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta 27.2.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 168/2012 (EUVL L 54, s. 1) säätääkseen poikkeuksista.

150    Tältä osin on todettava, että kuten neuvosto aivan oikein huomauttaa, nämä poikkeukset koskevat ennen kaikkea varojen siirtoa jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluville finanssilaitoksille, kun varat on tarkoitettu kauppojen rahoittamista varten ja jäsenvaltiot ovat antaneet siirtoon luvan muun muassa sillä perusteella, että ne ovat voineet todeta, että kyseessä olevia varoja ei saa henkilö tai yhteisö, jota Syyriaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet koskevat.

151    Asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta 24.9.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 867/2012 (EUVL L 257, s. 1) näiden poikkeusten soveltamisen edellytyksistä tehtiin lisäksi ankarampia.

152    On todettava neuvoston tavoin – ja toisin kuin kantaja väittää –, että näiden poikkeusten tarkoituksena ei ole sallia Syyrian keskuspankin toimia normaalisti vaan ainoastaan se, että ei rangaista henkilöitä ja yhteisöjä, joita rajoittavat toimenpiteet eivät koske, eikä sellaista jäsenvaltioiden ja Syyrian välistä kauppaa, joka ei ole kielletty.

153    Koska kantajaa henkilökohtaisesti koskevat rajoittavat toimenpiteet eivät sinällään voi vahingoittaa henkilöitä ja yhteisöjä, joita ne eivät koske, eivätkä sellaista kauppaa, jota ei ole kielletty, edellä mainittujen Syyrian keskuspankkia koskevien poikkeuksien olemassaolo ei johda ristiriitoihin, jotka asettaisivat kyseenalaisiksi kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden antamisen tai joiden perusteella voitaisiin todeta, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

154    Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että neuvosto ei tehnyt virheitä antaessaan kantajaa koskevia rajoittavia toimenpiteitä pelkästään sillä perusteella, että hän on Syyrian keskuspankin pääjohtaja.

 Kantajan muut väitteet

–       Väite siitä, että on aloitettava kantajaa koskeva tutkinta tai syytteeseenpano ennen kuin hänet merkitään niiden henkilöiden luetteloihin, joita rajoittavat toimenpiteet koskevat

155    Kantaja toteaa, että häntä koskien ei ole suoritettu mitään tutkintaa tai syytetoimia ennen kuin hänet merkittiin kyseessä oleviin luetteloihin ja hänen nimensä säilytettiin niissä.

156    Neuvosto kiistää kantajan väitteen.

157    On todettava, että kantaja nojautuu unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Al-Aqsa v. neuvosto 9.9.2010 antamaan tuomioon (T-348/07, Kok., s. I‑4575), joka yhtäältä kumottiin edellä 146 kohdassa mainitulla tuomiolla Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa ja joka toisaalta koski rajoittavia toimenpiteitä, jotka oli hyväksytty erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP (EYVL L 344, s. 93) nojalla. Kyseisessä yhteisessä kannassa vahvistettiin riidanalaisiin toimiin sisältyvistä poikkeavat edellytykset sille, että henkilöön voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä.

158    Kyseisen yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdan mukaan luettelo henkilöistä, joita tarkoitetaan, ”laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista”.

159    On huomattava, että käsiteltävässä asiassa riidanalaisiin toimiin ei sisälly lainkaan edellä 158 kohdassa mainitun säännöksen kaltaista säännöstä.

160    Näin ollen käsillä oleva kanneperuste on hylättävä.

–       Kantajan henkilökohtaisten varojen määrä ja väite siitä, että hän ei osallistunut politiikkaan eikä siviiliväestön tukahduttamistoimiin

161    Kantaja toteaa yhtäältä, että hänen henkilökohtaiset varansa ovat vaatimattomat, ja toisaalta, että ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että hän olisi osallistunut poliittiseen tai sotilaalliseen toimintaan, ja vielä vähemmän siitä, että hän olisi osallistunut siviiliväestön tukahduttamistoimiin.

162    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

163    On todettava, että riidanalaisista toimista käy selvästi ilmi se, minkä neuvosto myös vahvisti unionin yleiselle tuomioistuimelle osoittamissaan kirjelmissä, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskevat kantajaa vain siitä syystä, että hän tukee Syyrian hallintoa hoitaessaan tehtäviään Syyrian keskuspankin pääjohtajana. Edellä 125–160 kohdassa suoritettu tarkastelu osoittaa, että tämä syy on perusteltu ja riittävä.

164    Näin ollen nämä kantajan väitteet on hylättävä tehottomina.

165    On joka tapauksessa syytä todeta, että riidanalaisissa toimissa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen johonkin henkilöön riippuisi hänen käytettävissään olevien varojen suuruudesta.

166    Kaikkien kolmannen kanneperusteen osalta esitettyjen seikkojen valossa tämä kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

d)     Neljäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta, omaisuudensuojaa, oikeutta yksityis- ja perhe-elämään ja liikkumisvapautta on loukattu sekä vain jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisia koskevia kansallisia ja unionin sääntöjä on rikottu

167    Kantajan mukaan riidanalaisista päätöksistä johtuva hänen varojensa jäädyttäminen loukkaa suhteettomasti hänen omaisuudensuojaansa, jota suojellaan muun muassa perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa, koska se estää häntä käyttämästä vapaasti omaisuuttaan; häntä ei ole tältä osin kuultu eikä tämä hänen oikeutensa rajoittaminen ole tarpeen neuvoston tavoitteiden saavuttamiseksi eikä siihen soveltuvaa. Rajoittavat toimenpiteet riistävät häneltä hänen omaisuudensuojansa huolimatta niiden turvaamistoimen luonteesta ja niiden sovellettavuudesta ainoastaan unionissa sijaitseviin varoihin, koska ne eivät ole hänen käytettävissään.

168    Analogisista syistä rajoitukset, joita kyseessä olevilla toimenpiteillä vahvistetaan hänen liikkumisvapaudelleen, merkitsevät suhteetonta puuttumista hänen yksityis- ja perhe-elämää koskevaan oikeuteensa, joka tunnustetaan muun muassa perusoikeuskirjan 7 artiklassa.

169    Kantaja toteaa tämän jälkeen, että hänellä on Syyrian ja Ranskan kansalaisuus ja että hänen on siis voitava nauttia unionin kansalaisille annetuista oikeuksista. Kantajan mukaan hänen yhteytensä Ranskaan vahvistaa se, että hänen perheensä asuu siellä. Vaikka kantaja myöntää, että päätöksen 2011/782 18 artiklan 2 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita epäämään omien kansalaistensa pääsyä alueelleen, hän katsoo, että tämä säännös johtaa epäselvään tilanteeseen, joka ei ole niiden kansainvälisen oikeuden ja Ranskan oikeuden säännösten ja määräysten mukainen, joissa ehdottomasti kielletään tällainen pääsyn epääminen. Kantaja muistuttaa lisäksi useista unionin oikeuden säännöksistä ja määräyksistä, joissa taataan jokaiselle unionin kansalaiselle oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.

170    Kantaja huomauttaa lopuksi, että riidanalaisissa toimissa vahvistetut mahdollisuudet poiketa hänen oikeuksiensa rajoituksista eivät ole riittäviä, koska ne merkitsevät sitä, että jälkikäteen on esitettävä lisävaatimus, kun kyseessä olevien oikeuksien sisältöön on jo puututtu, ja koska näiden poikkeuksien myöntäminen on neuvoston ja jäsenvaltioiden harkinnassa.

171    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

 Alustavat huomautukset

172    On palautettava mieleen, että omaisuudensuoja on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista, ja se vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa. Yksityis- ja perhe-elämää koskeva oikeus puolestaan on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 artiklassa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-356/11 ja C-357/11, O ym., tuomio 6.12.2012, 76 kohta).

173    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nämä perusoikeudet eivät nauti unionin oikeudessa absoluuttista suojaa, vaan ne on otettava huomioon suhteessa niiden tehtävään yhteiskunnassa (ks. vastaavasti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 355 kohta). Näin ollen näiden oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa näihin oikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti asia C-84/95, Bosphorus, tuomio 30.7.1996, Kok., s. I‑3953, 21 kohta, ja edellä 146 kohdassa mainittu asia Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, tuomion 121 kohta).

174    Suhteellisuusperiaatteen osalta on yhtäältä viitattava edellä 146 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön ja toisaalta palautettava mieleen, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa, jos rajoituksista säädetään lailla ja jos niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää vain, jos ne ovat tarpeen ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia (asia C-12/11, McDonagh, tuomio 31.1.2013, 61 kohta).

 Omaisuudensuojan loukkaaminen

175    On todettava, että Syyrian hallintoa tukevien henkilöiden varojen, rahoituksen lähteiden ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevat toimenpiteet ovat luonteeltaan turvaamistoimia, joiden tarkoituksena ei ole, että kyseisiltä henkilöiltä vietäisiin heidän omaisuuttaan (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 358 kohta). Kyseessä olevat toimenpiteet merkitsevät kuitenkin kiistatta kantajan omaisuudensuojaan perustuvan oikeuden käyttöä koskevaa rajoitusta (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 146 kohdassa mainittu asia Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, tuomion 120 kohta).

176    Näistä toimenpiteistä on ”säädetty lailla” (ks. analogisesti asia Lavents v. Latvia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.11.2002, nro 58442/99, 135 §), koska ne on ilmaistu toimissa, jotka ovat yleisesti sovellettavia (ks. vastaavasti edellä 56 kohdassa mainittu asia Gbagbo ym. v. neuvosto, tuomion 56 kohta; ks. myös analogisesti yhdistetyt asiat C-91/09 ja C-93/09, Volker und Markus Shecke ja Eifert tuomio 9.11.2010, Kok., s. I‑11063, 66 kohta) ja joilla on selvä oikeudellinen perusta unionin oikeudessa, ja koska ne on muotoiltu riittävän täsmällisesti sekä ulottuvuutensa osalta että niiden syiden osalta, joiden perusteella niitä sovelletaan kantajaan (ks. edellä 88–94 kohta).

177    Kyseessä olevien toimenpiteiden asianmukaisuudesta on todettava, että kun otetaan huomioon yleisen edun mukaiset kansainväliselle yhteisölle niin perustavanlaatuiset tavoitteet kuin siviiliväestön suojelu ja kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen, toimenpiteitä ei sellaisinaan voida pitää epäasianmukaisina (ks. vastaavasti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 363 kohta. ja edellä 146 kohdassa mainittu asia Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, tuomion 123 kohta).

178    Kyseisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta on todettava, että vaihtoehtoiset ja vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten ennakkolupajärjestelmä tai velvoite perustella luovutettujen varojen käyttöä jälkikäteen, eivät mahdollista sitä, että tavoiteltu päämäärä eli Syyrian hallinnon tukijoiden painostaminen saavutetaan yhtä tehokkaasti, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia (ks. analogisesti edellä 146 kohdassa mainittu asia Al-Aqsa v. neuvosto, tuomion 125 kohta).

179    Lisäksi on muistutettava, että päätöksen 2011/782 19 artiklan 3–7 kohdassa, päätöksen 2012/739 25 artiklan 3–11 kohdassa, päätöksen 2013/255 28 artiklan 3–11 kohdassa ja asetuksen N:o 36/2012 16–18 artiklassa säädetään yhtäältä mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttö oleellisten tarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten noudattamiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta antaa erityislupia varojen, muiden rahoituksen lähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseksi.

180    On lopuksi huomattava, että kantajan nimen säilyttäminen riidanalaisten tointen liitteenä olevissa luetteloissa tarkistetaan säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että ne henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä riidanalaisessa luettelossa olemisen kriteerejä, poistetaan kyseisestä luettelosta (ks. analogisesti edellä 103 kohdassa mainittu asia Kadi, tuomion 365 kohta, ja edellä 146 kohdassa mainittu asia Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, tuomion 129 kohta).

181    On siis pääteltävä, että kantajan varojen, rahoituksen lähteiden ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttämistoimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja näin ollen yhteensopivia kantajan omaisuudensuojan kanssa.

 Yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden, liikkumisvapauden ja vain jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisia koskevien kansallisten ja unionin sääntöjen rikkominen

182    On syytä tarkastella kantajan niitä rajoittavia toimenpiteitä vastaan esittämiä väitteitä, jotka koskevat jäsenvaltioiden alueelle pääsyn rajoituksia siten, että tehdään ero Ranskan, jonka kansalainen kantaja on, alueelle pääsyn ja muiden jäsenvaltioiden alueelle pääsyn välillä.

–       Ranskan alueelle pääsyn rajoittaminen

183    On muistettava, että neuvosto sääti päätöksen 2011/782 18 artiklan 1 kohdassa, päätöksen 2012/739 24 artiklan 1 kohdassa ja päätöksen 2013/255 27 artiklan 1 kohdassa (jäljempänä maahanpääsyn rajoittamista koskevat säännökset) seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen liitteessä I lueteltujen henkilöiden, jotka ovat vastuussa siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa tai jotka hyötyvät Syyrian nykyisestä hallinnosta tai tukevat sitä, ja heitä lähellä olevien henkilöiden pääsyn alueelleen tai kauttakulun alueensa kautta.”

184    Edellisessä kohdassa mainittuihin päätöksiin on kuitenkin sisällytetty erityissäännös, joka koskee jäsenvaltioiden kansalaisia.

185    Päätöksen 2011/782 18 artiklan 2 kohdassa, päätöksen 2012/739 24 artiklan 2 kohdassa ja päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdassa (jäljempänä kansalaisia koskevat säännökset) säädetään seuraavaa:

”Edellä oleva 1 kohta ei velvoita jäsenvaltiota kieltämään omien kansalaistensa pääsyä alueelleen.”

186    Tässä säännöksessä tunnustetaan jäsenvaltioille yksinomainen toimivalta kyseessä olevien rajoitusten soveltamisessa niiden omiin kansalaisiin. Tästä seuraa, että kun kyse on kantajan kaltaisesta henkilöstä, jolla on Syyrian kansalaisuuden lisäksi Ranskan kansalaisuus, unionin oikeudessa ei aseteta Ranskan viranomaisille velvollisuutta kieltää hänen pääsyään Ranskan tasavallan alueelle.

187    Ranskan tasavalta täsmensi unionin yleisen tuomioistuimen sille esittämään tietopyyntöön (ks. edellä 38 ja 39 kohta) antamassaan vastauksessa, että sen näkemyksen mukaan kansalaisia koskevat säännökset muodostavat suojalausekkeen, joka mahdollistaa sen, että se voi taata kansalaisilleen pääsyn valtion alueelle; sen mukaan tämä oikeus johtuu erityisesti liikkumisvapauden perustuslaillisesta arvosta ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan nro 4 3 artiklasta. Ranskan tasavalta selitti myös, että pelkästään siitä syystä, että kantajalla on Ranskan passi, jonka mukaan hän on Ranskan kansalainen nimeltään André Mayard, hän voi saapua Ranskaan ja tehdä näin myös, vaikka tämä passi olisi vanhentunut.

188    Neuvosto vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan kirjallisessa vastauksessa, että kansalaisia koskevien säännösten soveltaminen kuuluu jäsenvaltioiden vastuun alaan, ja jäsenvaltioiden ei tarvitse edes ilmoittaa neuvostolle siitä, että ne käyttävät näitä säännöksiä.

189    Näissä olosuhteissa ja sen vuoksi, että kantaja ei ole asettanut kyseenalaiseksi Ranskan tasavallan toimittamia tietoja eikä neuvoston vastausta, on todettava, että hänen väitteensä, jonka mukaan hän ei voi mennä Ranskaan, jossa hänen perheensä asuu, ei pidä paikkaansa ja on näin ollen hylättävä. Samoin on sen väitteen osalta, jonka mukaan kantajan yksityis- ja perhe-elämää loukataan, koska edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisissa toimissa ei aseteta kyseenalaiseksi kantajan mahdollisuutta käydä perheensä luona Ranskassa.

–       Vapaan liikkuvuuden rajoittaminen unionissa

190    On todettava, että kansalaisia koskevista säännöksistä huolimatta jäsenvaltion ja näin ollen myös unionin kansalainen, jonka nimi on maahanpääsyn rajoittamista koskevissa säännöksissä tarkoitettujen henkilöiden luettelossa, kuuluu niiden soveltamisalaan muiden jäsenvaltioiden kuin sen osalta, jonka kansalainen hän on.

191    Tämä seuraa siitä, että maahanpääsyn rajoittamista koskevista säännöksistä, kun ne on osoitettu muille kuin sille jäsenvaltiolle, jonka kansalaista kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskevat, ei ole erityistä unionin kansalaisia koskevaa poikkeusta. Näin ollen kunkin jäsenvaltion on myös näihin kansalaisiin sovellettava kyseessä olevia rajoituksia alueellaan. Kansalaisia koskevia säännöksiä sovelletaan vain sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalainen tällainen henkilö on.

192    On tarkasteltava sitä, onko maahanpääsyn rajoittamista koskevilla säännöksillä luotu unionin kansalaisia koskeva tilanne yhteensopiva heillä olevien oikeuksien kanssa.

193    Tältä osin on palautettava mieleen, että SEUT 21 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.”

194    Oikeuskäytännön mukaan unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ei toisaalta ole ehdoton (tuomio 10.7.2008, Jipa, C-33/07, Kok., s. I‑5157, 21 kohta ja tuomio 17.11.2011, Aladzhov, C-434/10, Kok., s. I‑11659, 28 kohta).

195    On huomattava, että SEUT 21 artiklan 1 kohdan virkkeen toisessa lauseessa (ks. edellä 193 kohta) muotoillussa varaumassa viitataan monikossa perussopimuksiin, joihin myös EU-sopimus kuuluu. Maahanpääsyä koskevat rajoitukset, jotka sisältyvät SEU 29 artiklan nojalla annettuihin päätöksiin, on aivan ilmeisesti annettu EU-sopimuksen nojalla.

196    Näin ollen on todettava, että antamalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvia toimia neuvosto voi lähtökohtaisesti rajoittaa vapaata liikkuvuutta unionissa koskevaa oikeutta, jonka kantaja johtaa asemastaan unionin kansalaisena. On kuitenkin tutkittava, onko neuvosto toimiessaan kunnioittanut suhteellisuusperiaatetta, sellaisena kuin se on määritelty edellä 146 ja 174 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä.

197    Tältä osin yhtäältä on todettava, että edellä 177, 178 ja 180 kohdassa esitetyt pohdinnat kantajan varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden asianmukaisuudesta, tarpeellisuudesta ja ajallisesta rajoittamisesta ovat analogisesti sovellettavissa maahanpääsyn rajoittamista koskeviin säännöksiin. Toisaalta on syytä muistaa, että päätöksen 2011/782 18 artiklan 6 kohdan, päätöksen 2012/739 24 artiklan 6 kohdan ja päätöksen 2013/255 27 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sallia muun muassa pakottavista humanitaarisista syistä pääsyn sen alueelle.

198    Siltä osin kuin kyse on väitteestä, jonka kantaja pyrkii johtamaan Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77), on todettava, että maahanpääsyn rajoittamista koskevia säännöksiä on, siltä osin kuin ne koskevat unionin kansalaisia, pidettävä erityislakina (lex specialis) suhteessa direktiiviin, joten näillä säännöksillä on etusija tämän jälkimmäisen direktiivin säännöksiin nähden tilanteissa, joita niillä erityisesti säännellään (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-444/00, Mayer Parry Recycling, tuomio 19.6.2003, Kok., s. I‑6163, 57 kohta ja asia T-371/03, Le Voci v. neuvosto, tuomio 14.7.2005, Kok. H., s. I-A-209 ja II-957, 122 kohta).

199    Tämä erityislaki heijastaa muuten vain yhteisellä tasolla ja erityisessä asiayhteydessä niitä vapaan liikkuvuuden rajoituksia, joita jäsenvaltiot voivat yksittäin soveltaa tiettyihin henkilöihin direktiivin 2004/38 27 artiklan mukaisesti. Viimeksi mainitulla ei anneta unionin kansalaisille ehdotonta oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, vaan sen nojalla jäsenvaltiot voivat rajoittaa tätä vapautta muun muassa yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä suhteellisuusperiaatetta noudattaen (ks. vastaavasti edellä 194 kohdassa mainittu tuomio Jipa, 22 ja 29 kohta).

200    Kaiken edellä esitetyn perusteella myös neljäs kanneperuste on hylättävä ja näin ollen kanne asiassa T-307/12 kokonaisuudessaan.

B       Kanne asiassa T‑408/13

201    Kuten edellä 40 kohdassa on todettu, kantaja täsmensi istunnossa, että kanteen asiassa T-408/13 on katsottava olevan nostettu toissijaisesti sen tilanteen varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että kanne asiassa T-307/12 olisi jätettävä ainakin osittain tutkimatta.

202    Koska edellä 45–79 kohdasta käy ilmi, että kanne asiassa T-307/12 otettiin kokonaisuudessaan tutkittavaksi, kanteesta asiassa T-408/13 ei ole tarpeen lausua.

 Oikeudenkäyntikulut

203    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan, jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

204    Koska kantaja on hävinnyt asiassa T-307/12, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

205    Asiassa T-408/13 tämän asian olosuhteita arvioidaan asianmukaisesti, kun kantaja velvoitetaan myös korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Unionin yleisen tuomioistuimen ei ole tarvinnut lausua kanteesta mainitussa asiassa sen vuoksi, että kanne oli esitetty toissijaisesti sen huomioon ottamiseksi, että kanne asiassa T-307/12 mahdollisesti jätettäisiin tutkimatta, mitä neuvosto ei kuitenkaan millään tavoin tuonut esiin ajankohtana, jolloin kanne asiassa T-408/13 nostettiin.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Kanne asiassa T-307/12 hylätään.

2)      Lausunnon antaminen kanteesta asiassa T-408/13 raukeaa.

3)      Adib Mayaleh velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Berardis Czúcz Pelikánová

Popescu       Buttigieg

Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä marraskuuta 2014.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asioiden taustatII – 2

Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimuksetII – 5

Oikeudellinen arviointiII – 8

A Kanne asiassa T‑307/12II – 8

1.  Vaatimusten mukauttamista koskevien pyyntöjen tutkittavaksi ottaminenII – 8

a)  Pyyntö siitä, että kanne koskee päätöstä 2012/739 ja päätöstä 2013/255II – 8

b)  Pyyntö siitä, että kanne koskee täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013II – 9

Velvollisuus antaa täytäntöönpanoasetus N:o 363/2013 tiedoksi kantajalleII – 10

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 suoraan tiedoksi antamisen vaihtoehtona se, että virallisessa lehdessä julkaistaan ilmoitus tästä toimestaII – 11

Menettelytavat, joita noudatettiin täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 tiedoksi antamisessa kantajalleII – 13

2.  AsiakysymysII – 15

a)  Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyötyII – 16

b)  Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaamistaII – 18

c)  Kolmas kanneperuste, jonka mukaan ei ole näyttöä riittävästä yhteydestä kantajan ja sen tilanteen välillä, jonka perusteella Syyriaan kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä, ja jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattuII – 22

Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan ulottuvuudestaII – 23

Neuvoston mahdollisuus nojautua yksinomaan kantajan ammatillisiin tehtäviinII – 24

Kantajan muut väitteetII – 28

–  Väite siitä, että on aloitettava kantajaa koskeva tutkinta tai syytteeseenpano ennen kuin hänet merkitään niiden henkilöiden luetteloihin, joita rajoittavat toimenpiteet koskevatII – 28

–  Kantajan henkilökohtaisten varojen määrä ja väite siitä, että hän ei osallistunut politiikkaan eikä siviiliväestön tukahduttamistoimiinII – 28

d)  Neljäs kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta, omaisuudensuojaa, oikeutta yksityis- ja perhe-elämään ja liikkumisvapautta on loukattu sekä vain jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisia koskevia kansallisia ja unionin sääntöjä on rikottuII – 29

Alustavat huomautuksetII – 30

Omaisuudensuojan loukkaaminenII – 30

Yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden, liikkumisvapauden ja vain jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisia koskevien kansallisten ja unionin sääntöjen rikkominenII – 32

–  Ranskan alueelle pääsyn rajoittaminenII – 32

–  Vapaan liikkuvuuden rajoittaminen unionissaII – 33

B Kanne asiassa T‑408/13II – 35

OikeudenkäyntikulutII – 35

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.