Asia T-271/04

Citymo SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Sopimusperusteinen vahingonkorvaus – Välityslauseke – Vuokrasopimus – Tutkimatta jättäminen – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Sopimusneuvottelut – Lainvastaisuusväite – Luottamuksensuoja – Vilpitön mieli – Oikeuden väärinkäyttö – Aineellinen vahinko – Mahdollisuuden menettäminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Asian saattaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella

(EY 238 ja EY 240 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Asian saattaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella – Kannekirjelmä

(EY 238 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Asian saattaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi välityslausekkeen perusteella

(EY 238 artikla)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Riittävän ilmeinen yhteisön oikeuden rikkominen

(EY 288 artiklan toinen kohta)

5.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Sellaisen oikeussäännön rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia

(EY 288 artiklan toinen kohta)

6.      Euroopan yhteisöjen talousarvio – Varainhoitoasetus – Julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyihin sovellettavat säännökset

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 101 artiklan ensimmäinen kohta)

7.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat

8.      Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Neuvottelumenettely

(EY 288 artiklan toinen kohta)

9.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset

(EY 288 artiklan toinen kohta)

10.    Euroopan yhteisöjen talousarvio – Varainhoitoasetus – Julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyihin sovellettavat säännökset

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 101 artiklan ensimmäinen kohta)

1.      Ainoastaan välityslausekkeen osapuolet voivat olla asianosaisina asiassa, joka saatetaan vireille EY 238 artiklan nojalla. Elleivät asianosaiset ole ilmaisseet haluaan antaa sille toimivaltaa ratkaista sopimusriita, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siten voi sallia sitä, että riita saatetaan sen käsiteltäväksi, koska muutoin se ulottaisi tuomiovaltansa koskemaan myös muita kuin sellaisia riitoja, joita sillä on sen toimivallalle rajat asettavan EY 240 artiklan nojalla oikeus käsitellä, sillä tässä määräyksessä päinvastoin annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille yleinen toimivalta ratkaista sellaiset riidat, joissa yhteisö on asianosainen. Koska tämä yhteisön toimivalta on poikkeus yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä, sitä on lisäksi tulkittava suppeasti.

Vaikka yhteisöjen tuomioistuimia voidaan EY 238 artiklan nojalla sovitun välityslausekkeen yhteydessä vaatia ratkaisemaan riita sopimusta sääntelevää kansallista lainsäädäntöä soveltamalla, sen toimivaltaa ratkaista tätä sopimusta koskeva riita arvioidaan yksinomaan EY 238 artiklan määräysten ja välityslausekkeen määräysten perusteella, eikä sitä vastaan voida vedota kansallisen lainsäädännön säännöksiin, joiden väitetään estävän sen toimivallan.

(ks. 53 ja 55 kohta)

2.      Vaikka EY 238 artiklassa ei täsmennetä, missä muodossa välityslausekkeen on oltava, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdasta, jossa määrätään, että EY 225 artiklan 1 kohdan ja EY 238 artiklan nojalla nostetun kanteen liitteenä on oltava jäljennös lausekkeesta, jolla toimivalta on annettu yhteisön tuomioistuimille, ilmenee, että lauseke on lähtökohtaisesti laadittava kirjallisesti. Kyseisen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdan tarkoituksena on kuitenkin helpottaa todistelua, ja siinä määrätyn muotovaatimuksen on katsottava täyttyneen, jos asiaa käsittelevät yhteisön tuomioistuimet kykenevät kantajan esittämien asiakirjojen perusteella tutustumaan riittävästi riidan osapuolten välillä tehtyyn sopimukseen, jonka perusteella niiden välisen sopimusriidan ratkaiseminen siirretään kansallisilta tuomioistuimilta yhteisön tuomioistuimille.

(ks. 56 kohta)

3.      Jos ulkoisista seikoista johdettavan valtuutuksen teoria pitäisi tunnustaa yhteisön oikeudessa erityisesti sopimuksen osapuolten edustuksen osalta, sen soveltaminen edellyttäisi välttämättä sitä, että kolmas osapuoli, joka vetoaa ulkoiseen esiintymiseen, osoittaisi, että asiaan liittyneet olosuhteet olivat sellaisia, että niiden perusteella sillä oli hyväksyttävä syy uskoa, että ulkoiset seikat vastaisivat todellisuutta. Tästä seuraa, että kantajan, joka on nostanut kanteensa sen ja komission välillä ”ilmeisesti” sovitun välityslausekkeen perusteella, on ainakin osoitettava, että kun otetaan huomioon asiaan liittyvät olosuhteet, se saattoi hyväksyttävästi uskoa, että päätöksellä 2003/523 Brysseliin perustetun infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston virkamiehellä oli valtuudet sitoa komissio sopimukseen yhteisön nimissä ja lukuun.

(ks. 60 kohta)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevissa asioissa lainvastaisen menettelyn, josta toimielintä moititaan, on oltava riittävän ilmeinen sellaisen oikeussäännön rikkominen, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille. Ratkaiseva peruste yhteisön oikeuden rikkomisen luokittelemiseksi riittävän ilmeiseksi on yhteisön toimielimen harkintavallalle asetettujen rajojen selvä ja vakava ylittäminen. Jos tällä toimielimellä on harkintavaltaa vain hyvin vähän tai ei ollenkaan, jo pelkän yhteisön oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen rikkominen.

(ks. 105 kohta)

5.      Sekä hallinnollisessa että sopimusoikeudellisessa yhteisön viranomaisen toiminnassa on aina noudatettava vilpittömän mielen periaatetta. Lisäksi oikeussubjektit eivät saa käyttää yhteisön oikeussääntöihin vetoamista väärin. Neuvotteluissa, joilla pyritään tekemään sopimus yhteisön viranomaisen ja tarjoajan välillä julkista hankintaa koskevan sopimuksentekomenettelyn yhteydessä, näillä oikeussäännöillä annetaan asianomaiselle tarjoajalle oikeuksia, joiden loukkaamisesta saattaa aiheutua yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen, asettamalla tiettyjä rajoja yhteisön hankintaviranomaisen toiminnalle, kun tämä päättää luopua hankinnasta ja sopimuksen tekemisestä. Lisäksi luottamuksensuojan ja perustellun luottamuksen kunnioittamisen periaate on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, jolla annetaan oikeuksia yksityisille. Julkista hankintaa koskevan sopimuksentekomenettelyn yhteydessä luottamuksensuojan periaatteella annetaan oikeuksia jokaiselle tarjoajalle, joka on tilanteessa, josta ilmenee, että yhteisön viranomainen on antamalla hänelle täsmällisiä lupauksia synnyttänyt hänessä perusteltuja odotuksia.

(ks. 107–109 kohta)

6.      Erityisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 101 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että hankintaviranomaisella on julkisen hankinnan neuvottelumenettelyssä, joka toteutetaan julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta, erittäin laaja harkintavalta luopua sopimuksen tekemisestä ja siten lopettaa aloitetut sopimusneuvottelut.

(ks. 111 kohta)

7.      Oikeus vaatia luottamuksensuojaa koskee kaikkia oikeussubjekteja, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, josta ilmenee, että heille on yhteisön hallinnon antamien täsmällisten vakuuttelujen vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat, oli se oikeudellinen muoto, jossa ne on annettu tiedoksi, mikä hyvänsä, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Vaikka tältä osin pitää paikkansa, että elinkeinonharjoittajien on lähtökohtaisesti vastattava toiminnalleen ominaisista taloudellisista riskeistä ja että kun on kyse julkista hankintaa koskevasta tarjouskilpailumenettelystä, näihin riskeihin kuuluvat erityisesti tarjouksen tekemiseen liittyvät kustannukset, on kuitenkin siten, että luottamuksensuojan periaatetta on voitu loukata tavalla, josta yhteisölle aiheutuu sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, silloin, kun ennen tarjouskilpailun ratkaisemista asianomainen hankintaviranomaisena toimiva toimielin rohkaisee tarjoajaa etukäteen toteuttamaan peruuttamattomia investointeja ja siten ylittämään kyseiselle toiminnalle ominaiset, tarjouksen tekemisestä aiheutuvat riskit.

(ks. 138 ja 139 kohta)

8.      Kiinteistöhankinnassa, josta neuvoteltiin ainoastaan yhden neuvottelukumppanin kanssa ja joka koski kiinteistöä, joka rauhoitettiin muilta liiketoimilta sopimusneuvotteluja varten, komissio on loukannut riittävän ilmeisellä tavalla vilpittömän mielen periaatetta ja käyttänyt väärin oikeuttaan olla tekemättä sopimusta, kun se on ilmoittanut neuvottelukumppanilleen päätöksestään lopettaa sopimusneuvottelut yli kahden kuukauden kuluttua siitä, kun se teki tämän päätöksen ja jatkoi näin ollen sopimusneuvotteluja, joiden se tiesi kariutuvan, ja vei tältä viimeksi mainitulta mahdollisuuden etsiä tämän päätöksen tekemispäivästä lähtien toista mahdollista vuokralaista kyseessä olevalle kiinteistölle.

Lisäksi komissio on loukannut riittävän ilmeisellä tavalla luottamuksensuojan periaatetta lopettaessaan sopimusneuvottelut sen jälkeen, kun se oli kehottanut neuvottelukumppaniaan toteuttamaan kunnostustyöt, jotta se kykenisi vuokraamaan tämän kiinteistön siitä päivästä alkaen, jolloin vuokrasopimuksen oli tarkoitus tulla voimaan. Komissio nimittäin kehotti hankintaviranomaisen ominaisuudessa neuvottelukumppaniaan suorittamaan etukäteen tiettyjä peruuttamattomia investointeja ja siten ylittämään riskit, jotka ovat ominaisia kyseisille toiminnoille eli tarjouksen jättämiselle julkisia hankintoja koskevan sopimuksentekomenettelyn yhteydessä. Lisäksi neuvottelukumppani on menetellyt järkevällä ja realistisella tavalla suostuessaan tekemään etukäteen tarvittavat investoinnit, jotta se kykenisi panemaan vuokrasopimuksen täytäntöön komission vaatimusten mukaisesti, koska se oli etukäteen saanut komissiolta sensuuntaisia täsmällisiä vakuutteluja, että komissio korvaisi sille kunnostustyöt, joita se oli tekemässä sopimuksen niitä vielä kattamatta.

Näin ollen komissio on menetellyt sopimusneuvottelujen lopettamisen yhteydessä lainvastaisesti tavalla, joka on omiaan synnyttämään sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun, kun se on antanut sopimusneuvottelujen jatkua, vaikka se tiesi niiden väistämättä kariutuvan, ja kun se on lopettanut sopimusneuvottelut sen jälkeen kun se oli kehottanut neuvottelukumppaniaan suorittamaan tarvittavat kunnostustyöt kiinteistön vuokraamiseksi siitä päivästä alkaen, jolloin vuokrasopimuksen oli tarkoitus tulla voimaan.

(ks. 131, 132, 137, 153, 155 ja 156 kohta)

9.      Yhteisön hankintasopimuksen neuvottelumenettelyn yhteydessä sopimusneuvottelujen yksipuolinen lopettaminen kuuluu Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 101 artiklan ensimmäisen kohdan säännöksiin perustuviin hankintaviranomaisen valtuuksiin olla tekemättä suunniteltua sopimusta. Taloudellinen toimija ei siten saa missään vaiheessa oikeutta siihen, että tämä sopimus tehdään. Koska osapuolten välillä ei ole ollut varmaa ja lopullista sopimusta, tarjouksen tekijälle ei ole myöskään voinut syntyä mitään oikeutta sopimuksen nojalla eikä siten mitään oikeutta saada sopimuksesta odotettua voittoa. Tästä seuraa, että toimielimen lainvastaista käyttäytymistä, joka perustuu ainoastaan niihin seikkoihin, joita on liittynyt siihen, miten se on käyttänyt oikeuttaan luopua sopimuksen tekemisestä ja lopettaa sopimusneuvottelut yksipuolisesti, ei voida pitää sellaisen vahingon syynä, joka koostuu sopimuksen tekemistä ja niiden voittojen toteutumista koskevan mahdollisuuden menettämisestä, joita sopimuksen tekemisestä voitaisiin odottaa saatavan.

(ks. 161 ja 162 kohta)

10.    Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 101 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että lähtökohtaisesti kulut, joita tarjoajalle on turhaan aiheutunut siitä, että se on osallistunut julkista hankintaa koskevaan sopimuksentekomenettelyyn, eivät voi olla vahinkoa, josta voitaisiin maksaa vahingonkorvaus. Kyseistä määräystä ei kuitenkaan voida soveltaa sellaisissa tapauksissa, joissa yhteisön oikeuden rikkominen sopimuksentekomenettelyssä on heikentänyt tarjoajan mahdollisuuksia saada sopimus tai sillä on suoraan aiheutettu tälle perusteettomia kuluja, koska muutoin loukattaisiin oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.

(ks. 165 kohta)