Asia T‑450/09

Simba Toys GmbH & Co. KG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Kolmiulotteinen yhteisön tavaramerkki – Kuutio, jonka sivuilla on ruudukkorakenne – Ehdottomat hylkäysperusteet – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdan ensimmäinen lause – Merkki ei muodostu yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta) – Merkki ei muodostu yksinomaan tavaran luonteenomaisesta muodosta – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohta) – Merkki ei muodostu yksinomaan tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan iii alakohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan iii alakohta) – Erottamiskyky – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta) – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta) – Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohta) – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 25.11.2014

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta muodostuvat merkit – Käsite – Tulkinta asiaan liittyvän yleisen edun valossa

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta muodostuvat merkit – Kolmiulotteisen merkin olennaisten piirteiden yksilöiminen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta muodostuvat merkit – Kuutio, jonka sivuilla on ruudukkorakenne

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Yksinomaan tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta muodostuvat merkit – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan iii alakohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Tavaran muodosta koostuvat kolmiulotteiset tavaramerkit – Erottamiskyky – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Tavaran muodosta koostuvat kolmiulotteiset tavaramerkit – Kuutio, jonka sivuilla on ruudukkorakenne

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

7.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

8.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia – Kolmiulotteinen tavaramerkki – Kuutio, jonka sivuilla on ruudukkorakenne

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

9.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen – Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke – Sama ulottuvuus kuin EY 253 artiklalla

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke)

1.      Kutakin yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdassa lueteltua rekisteröintihakemuksen hylkäysperustetta on tulkittava ottamalla huomioon sen taustalla oleva yleinen etu. Kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan taustalla oleva yleinen etu on sen estäminen, että tavaramerkkioikeus johtaisi siihen, että yritykselle annetaan monopoli teknisiin ratkaisuihin tai tavaran käyttöön liittyviin piirteisiin.

Lainsäätäjän vahvistamat säännöt heijastavat tämän osalta sellaisten kahden seikan tasapainottamista, jotka molemmat ovat omiaan edesauttamaan terveen ja vilpittömän kilpailun järjestelmän toteuttamista.

Yhtäältä sillä, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohtaan on sisällytetty kielto rekisteröidä tavaramerkiksi merkki, joka muodostuu yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta, taataan se, etteivät yritykset voi käyttää tavaramerkkioikeutta pitääkseen teknisiä ratkaisuja koskevia yksinoikeuksia voimassa ilman ajallisia rajoituksia.

Kun tavaran muotoon sisältyy pelkästään tämän tavaran valmistajan kehittämä tekninen ratkaisu, joka on patentoitu tämän hakemuksesta, kyseisen muodon suojaaminen tavaramerkkinä patentin voimassaolon päätyttyä rajoittaisi näet huomattavasti ja pysyvästi muiden yritysten mahdollisuutta käyttää kyseistä teknistä ratkaisua. Euroopan unionissa kehitetyssä immateriaalioikeusjärjestelmässä teknisiä ratkaisuja voidaan kuitenkin suojata ainoastaan rajoitettu aika, mistä seuraa, että kaikki talouden toimijat voivat tämän jälkeen käyttää niitä vapaasti.

Tavaran yksinomaan toiminnallisen muodon rekisteröiminen tavaramerkiksi on omiaan mahdollistamaan sen, että tavaramerkin haltija voi kieltää muita yrityksiä käyttämästä sekä samaa muotoa että myös samankaltaisia muotoja.

Toisaalta rajoittaessaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun hylkäysperusteen koskemaan merkkejä, jotka muodostuvat ”yksinomaan” teknisen tuloksen saavuttamiseksi ”välttämättömästä” tavaran muodosta, lainsäätäjä on asianmukaisesti katsonut, että kaikki tavaran muodot ovat tietyssä määrin toiminnallisia, joten ei olisi asianmukaista evätä tavaran muodon rekisteröimistä tavaramerkiksi pelkästään sillä perusteella, että sillä on käyttöön liittyviä piirteitä. Mainitussa säännöksessä ilmaisuilla ”yksinomaan” ja ”välttämätön” taataan, että ainoastaan sellaisten tavaran muotojen rekisteröinti evätään, joihin sisältyy pelkästään tekninen ratkaisu ja joiden rekisteröiminen tavaramerkiksi haittaisi näin ollen todella sitä, että muut yritykset voivat käyttää tätä teknistä ratkaisua.

(ks. 32–37 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan oikea soveltaminen edellyttää, että asianomaisen kolmiulotteisen merkin tavaramerkiksi rekisteröintiä koskevan hakemuksen ratkaiseva viranomainen määrittää asianmukaisesti kyseisen merkin olennaiset piirteet. Ilmaisu ˮolennaiset piirteet” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan merkin tärkeimpiä osatekijöitä.

Kyseiset olennaiset piirteet on määriteltävä tapauskohtaisesti, eikä erityyppisten osatekijöiden, joita merkki voi sisältää, välillä ole järjestelmällistä hierarkiaa. Toimivaltainen viranomainen voi merkin olennaisia piirteitä selvittäessään joko perustaa arviointinsa suoraan merkistä saatavaan kokonaisvaikutelmaan tai tutkia ensin peräkkäin merkin jokaisen osatekijän.

On erityisesti todettava, että merkin olennaisten piirteiden määrittäminen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa säädetyn rekisteröintiä koskevan hylkäysperusteen mahdollista soveltamista varten voi tapauksen mukaan ja erityisesti merkin vaikeusasteen mukaisesti tapahtua kyseisen merkin pelkän visuaalisen tutkimisen perusteella tai se voi päinvastoin perustua syvälliseen tutkimiseen, jossa otetaan huomioon arvioinnin kannalta hyödylliset seikat, kuten tutkimukset ja asiantuntijalausunnot tai jopa tiedot kyseisten tavaroiden osalta aiemmin myönnetyistä immateriaalioikeuksista.

Merkin olennaisten piirteiden tultua määritetyiksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tehtävänä on vielä selvittää, johtuvatko kaikki nämä piirteet kyseisen tavaran teknisestä tehtävästä. Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa ei nimittäin voida soveltaa, jos tavaramerkiksi rekisteröimistä koskeva hakemus koskee sellaista tavaran muotoa, jossa ei-toiminnallisella osatekijällä, kuten koristeellisella tai mielikuvituksellisella osatekijällä, on huomattava merkitys. Tällaisessa tapauksessa kilpailevilla yrityksillä on helposti käytettävissään toiminnallisesti vastaavia vaihtoehtoisia muotoja, jolloin ei ole vaaraa siitä, että kyseisen teknisen ratkaisun vapaana pitäminen vaarantuisi. Tavaramerkin haltijan kilpailijat voisivat tällaisessa tapauksessa vaikeuksitta sisällyttää tämän ratkaisun sellaisiin tavaran muotoihin, joissa ei ole samaa ei‑toiminnallista osatekijää kuin kyseisen tavaramerkin haltijan tavaran muodossa ja jotka eivät näin ollen ole samanlaisia eivätkä samankaltaisia kuin tämä muoto.

(ks. 38–41 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 44–77 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan iii alakohdan mukaan ”seuraavia merkkejä ei rekisteröidä: – – merkit, jotka muodostuvat yksinomaan – – tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta”. Jotta tätä hylkäysperustetta voitaisiin käyttää, merkin on muodostuttava yksinomaan muodosta ja muodon esteettisillä piirteillä – eli sen ulkonäöllä – on suurelta osin oltava ratkaiseva vaikutus kuluttajan valintaan ja näin ollen kyseisen tavaran kaupalliseen arvoon. Kun muoto vaikuttaa siten olennaisesti tavaran arvoon, on merkityksetöntä, että myös tavaran muut ominaisuudet – kuten tekniset ominaisuudet – voivat vaikuttaa merkittävästi tavaran arvoon.

(ks. 86 ja 87 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan ”tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky”, ei rekisteröidä. Tässä artiklassa tarkoitettu tavaramerkin erottamiskyky merkitsee sitä, että tavaramerkki pystyy yksilöimään rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun tavaran tietyn yrityksen tavaraksi ja erottamaan näin tämän tavaran muiden yritysten tavaroista. Erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa tavaroihin tai palveluihin, joille sen rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö mieltää asian.

Itse tavaran ulkoasusta muodostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskykyä koskevat arviointiperusteet eivät eroa muihin tavaramerkkiryhmiin sovellettavista arviointiperusteista.

Näitä arviointiperusteita sovellettaessa kohdeyleisö ei kuitenkaan välttämättä miellä asiaa itse tavaran ulkoasusta muodostuvan kolmiulotteisen tavaramerkin osalta samalla tavoin kuin sellaisen sana- tai kuviomerkin osalta, joka muodostuu merkistä, joka ei liity sillä varustetun tavaran ulkoasuun. Keskivertokuluttajat eivät nimittäin ole tottuneet olettamaan tavaroiden tai niiden pakkauksen muodon perusteella graafisen tai sanallisen osatekijän puuttuessa, että tavaroilla on tietty alkuperä, joten tällaisen kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskykyä voi olla vaikeampi osoittaa kuin sana‑ tai kuviomerkin erottamiskykyä.

Lisäksi on niin, että mitä enemmän se muoto, jonka rekisteröimistä tavaramerkiksi on haettu, muistuttaa asianomaisen tavaran todennäköisintä muotoa, sitä todennäköisempää on, että kyseiseltä muodolta puuttuu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Tällaisessa tilanteessa vain tavaramerkillä, joka poikkeaa merkittävästi alan yleisestä käytännöstä tai tavoista ja joka tästä syystä on omiaan täyttämään keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu erottamiskyky.

Arvioitaessa, voiko kohdeyleisö mieltää, että niiden osatekijöiden yhdistelmä, joista muoto muodostuu, ilmaisee tavaran alkuperää, on tarkasteltava tästä yhdistelmästä saatavaa kokonaisvaikutelmaa, mikä ei estä sitä, että tavaramerkin ulkoasun eri osatekijöitä tarkastellaan peräkkäin.

(ks. 92–94 ja 96–99 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 103, 104 ja 106–110 kohta)

7.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla estetään se, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää tässä säännöksessä tarkoitettuja merkkejä tai merkintöjä sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi. Tällä säännöksellä pyritään siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että jokaisen on saatava käyttää vapaasti tällaisia merkkejä tai merkintöjä. Tällaisia merkkejä ja merkintöjä ovat sellaiset merkit ja merkinnät, joita voidaan kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna normaalisti käyttää – joko suoraan tai mainitsemalla yksi tavaran tai palvelun oleellisista ominaisuuksista – osoittamaan rekisteröintihakemuksessa tarkoitettua tavaraa tai palvelua. Tästä seuraa, että merkki kuuluu kyseisessä säännöksessä säädetyn kiellon soveltamisalaan sillä edellytyksellä, että merkin ja kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen välillä on sellainen riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jonka perusteella kohdeyleisö voi heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita, että merkillä kuvaillaan näitä tavaroita tai palveluja tai jotain niiden ominaisuutta.

Näin ollen merkin kuvailevuutta voidaan arvioida vain suhteessa yhtäältä siihen, miten kohdeyleisö käsittää sen, ja toisaalta kyseessä oleviin tavaroihin tai palveluihin. Tavaramerkin kuvailevuutta on nimittäin arvioitava suhteessa niihin tavaroihin ja palveluihin, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, ja ottamalla huomioon se, kuinka kyseessä olevan tavara- tai palveluryhmän tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetaan ymmärtävän asian.

(ks. 116–120 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 123–125 kohta)

9.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätökset on perusteltava. Tällä velvollisuudella on sama ulottuvuus kuin EY 253 artiklassa tarkoitetulla velvollisuudella.

Yksittäispäätöksiä koskevalla perusteluvelvollisuudella on kaksi tavoitetta: antaa asianomaiselle tieto toteutettujen toimenpiteiden perusteluista, jotta asianomainen voi puolustaa oikeuksiaan, ja antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus.

Valituslautakuntia ei voida vaatia esittämään perusteluja, joissa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 135–137 kohta)