Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

15 päivänä marraskuuta 2023 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit on jäädytetty – Kantajan nimen sisällyttäminen luetteloihin ja pysyttäminen niissä – Johtavan liike-elämän edustajan käsite – Päätöksen 2014/145/YUTP 2 artiklan 1 kohdan g alakohta – Lainvastaisuusväite – Perusteluvelvollisuus – Arviointivirhe – Oikeus tulla kuulluksi – Omistusoikeus – Elinkeinovapaus – Oikeasuhteisuus – Harkintavallan väärinkäyttö

Asiassa T‑193/22,

OT, edustajinaan asianajajat J.-S. Hordies ja C. Sand,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään V. Piessevaux, A. Boggio-Tomasaz ja M.-C. Cadilhac,

vastaajana,

jota tukee

Belgian kuningaskunta, asiamiehinään C. Pochet, L. Van den Broeck ja M. Van Regemorter,

väliintulijana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Mastroianni, M. Brkan, I. Gâlea ja T. Tóth,

kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,

ottaen huomioon 30.5.2022 annetun määräyksen OT v. neuvosto (T‑193/22 R, ei julkaistu, EU:T:2022:307),

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn ja erityisesti

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.4.2022 jätetyn kannekirjelmän,

–        2.6.2022 annetun päätöksen, jolla hyväksyttiin kantajan esittämä tunnistetietojen poistamista koskeva pyyntö ja hylättiin sen pyyntö asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä,

–        25.8.2022 annetun päätöksen, jolla Belgian kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia,

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.11.2022 toimitetun kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän,

–        kantajan 19.12.2022 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamat ja asiakirja-aineistoon sisällytetyt asiakirjat,

–        6.2.2023 annetun päätöksen olla sisällyttämättä asiakirja-aineistoon kantajan 24.1.2023 toimittamia uusia asiakirjoja,

ottaen huomioon 26.4.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva OT vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan yhtäältä rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 15.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/429 (EUVL 2022, L 87 I, s. 44) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 15.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 (EUVL 2022, L 87 I, s. 1) (jäljempänä yhdessä alkuperäiset toimet) ja toisaalta kanteen tarkistamisen jälkeen rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.9.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/1530 (EUVL 2022, L 239, s. 149) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.9.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1529 (EUVL 2022, L 239, s. 1) (jäljempänä yhdessä pysyttämistoimet) kumoamista siltä osin kuin nämä toimet (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) koskevat kantajaa.

 Asian tausta

2        Kantaja on liikemies ja Venäjän kansalainen.

3        Euroopan unionin neuvosto antoi 17.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16). Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan nojalla Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6).

4        Venäjän federaation presidentti allekirjoitti 21.2.2022 asetuksen, jossa tunnustettiin itsenäisiksi julistautuneiden ”Donetskin kansantasavallan” ja ”Luhanskin kansantasavallan” riippumattomuus ja suvereniteetti, ja määräsi Venäjän asevoimien lähettämisestä kyseisille alueille.

5        Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (jäljempänä korkea edustaja) julkaisi 22.2.2022 unionin puolesta julkilausuman, jossa tuomittiin edellä mainitut toimet, koska ne rikkoivat vakavasti kansainvälistä oikeutta. Korkea edustaja ilmoitti, että unioni vastaisi näihin Venäjän federaation viimeisimpiin rikkomuksiin kiireellisesti uusilla rajoittavilla toimenpiteillä.

6        Neuvosto hyväksyi 23.2.2022 ensimmäisen paketin rajoittavia toimenpiteitä. Ensinnäkin se otti käyttöön rajoituksia, joita sovelletaan taloussuhteisiin Ukrainan hallituksen hallintaan kuulumattomiin Donetskin ja Luhanskin alueiden osiin, ja toiseksi rajoituksia, jotka koskevat pääomamarkkinoille pääsyä ja joilla kiellettiin erityisesti Venäjän federaation, sen hallituksen ja sen keskuspankin rahoittaminen, ja kolmanneksi se lisäsi Venäjän federaation hallituksen jäseniä, pankkeja, liikemiehiä, kenraaleja ja 336 Venäjän federaation liittokokouksen valtioduuman jäsentä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon.

7        Venäjän federaation presidentti ilmoitti 24.2.2022 sotilasoperaatiosta Ukrainassa, ja Venäjän asevoimat hyökkäsivät Ukrainaan.

8        Samana päivänä korkea edustaja julkaisi unionin puolesta julkilausuman, jossa tuomittiin Venäjän federaation asevoimien ”ilman edeltävää provokaatiota toteuttam[a] hyökkäy[s]” Ukrainaan ja todettiin, että unionin vastaus sisältäisi sekä alakohtaisia että yksittäisiä rajoittavia toimenpiteitä.

9        Eurooppa-neuvosto tuomitsi samana päivänä pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan hyväksymissään päätelmissä Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan ja antoi periaatteellisen hyväksyntänsä rajoittavien toimenpiteiden ja taloudellisten pakotteiden kohdistamiselle Venäjän federaatioon Euroopan komission ja korkean edustajan ehdotusten mukaisesti.

10      Neuvosto hyväksyi 25.2.2022 toisen paketin rajoittavia toimenpiteitä. Samana päivänä neuvosto antoi Ukrainan tilanteen vakavuuden huomioon ottaen yhtäältä päätöksen (YUTP) 2022/329 päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2022, L 50, s. 1) ja toisaalta asetuksen (EU) 2022/330 asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta (EUVL 2022, L 51, s. 1) erityisesti niiden kriteerien muuttamiseksi, joiden nojalla luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin voidaan kohdistaa kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä.

11      Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat seuraaville, liitteessä luetelluille tahoille tai ovat niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa:

– –

d)      luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka antavat aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta;

– –

g)      johtavat liike-elämän edustajat tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta

sekä näitä lähellä olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, liitteessä luetellun mukaisesti.

2.      Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

12      Kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään päätöksen 2014/145 2 artiklan 3–6 kohdassa.

13      Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen sellaisten luonnollisten henkilöiden pääsyn alueelleen ja kauttakulun alueensa kautta, jotka täyttävät saman päätöksen 2 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdassa vahvistettuja kriteereitä pääosin vastaavat kriteerit.

14      Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, velvoitetaan toteuttamaan varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä ja määritellään kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samaa sanamuotoa käyttäen kuin muutetussa päätöksessä 2014/145. Kyseisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa toistetaan olennaisilta osin mainitun päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a–g alakohta.

15      Tässä yhteydessä neuvosto lisäsi alkuperäisillä toimilla kantajan nimen päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I oleviin luetteloihin niistä henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä (jäljempänä riidanalaiset luettelot).

16      Perusteet, joilla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, ovat seuraavat:

”[Kantaja] on suuri osakkeenomistaja muun muassa Alfa Bankin omistavassa Alfa Group ‑konglomeraatissa, joka on yksi Venäjän suurimpia veronmaksajia. Hänen uskotaan olevan yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hänellä on vakiintuneet suhteet Venäjän presidenttiin. Vladimir Putinin vanhin tytär Maria johti Alfa-Endo-hyväntekeväisyyshanketta, jonka rahoittaja oli Alfa Bank. Vladimir Putin palkitsi Alfa Groupin Venäjän viranomaisille osoittaman uskollisuuden antamalla poliittista apua Alfa Groupin ulkomaisia investointeja koskeville suunnitelmille.

Näin ollen hän on antanut aktiivisesti aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille ja hyötynyt niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Hän on myös johtava venäläinen liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.”

17      Neuvosto julkaisi 16.3.2022 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen niille henkilöille, yhteisöille ja elimille, joihin sovelletaan päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2022/429, ja neuvoston asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön neuvoston täytäntöönpanoasetuksella 2022/427, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL 2022, C 121 I, s. 1). Ilmoituksessa muun muassa mainittiin, että asianomaiset henkilöt voivat esittää neuvostolle pyynnön, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää ne edellä mainittuihin toimiin liitettyihin luetteloihin, ja että tällaisen pyynnön tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat.

18      Kantaja pyysi 5.4.2022 ja 8.4.2022 päivätyillä kirjeillä neuvostoa toimittamaan hänelle asiakirja-aineiston, johon hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perustui.

19      Neuvosto toimitti 13.4.2022 kantajalle kokonaisuudessaan asiakirja-aineiston WK 3073/2022 (jäljempänä todistusaineisto), johon se oli tukeutunut päätöksessään.

20      Kantaja toimitti 14.4.2022, 30.5.2022, 7.6.2022, 5.7.2022 ja 18.8.2022 neuvostolle huomautuksensa ja pyysi sitä erityisesti harkitsemaan uudelleen päätöstään merkitä hänen nimensä riidanalaisiin luetteloihin sekä kuulemaan kantajaa.

21      Neuvosto antoi 14.9.2022 pysyttämistoimet. Kyseisistä toimista ilmenee, että kantajaa erikseen koskevia rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 15.3.2023 saakka samoin perustein kuin ne, jotka ilmenevät alkuperäisistä toimista (ks. edellä 16 kohta).

22      Neuvosto ilmoitti 15.9.2022 päivätyllä kirjeellä kantajalle erityisesti, etteivät kantajan 14.4.2022, 30.5.2022, 7.6.2022, 5.7.2022 ja 18.8.2022 päivätyillä kirjeillä toimittamat huomautukset kyseenalaistaneet neuvoston rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisen tarpeellisuudesta tekemää arviointia. Perustelujen samankaltaisuuden vuoksi neuvosto viittasi myös välitoimimenettelyssä ja käsiteltävässä asiassa esittämiinsä huomautuksiin. Tällä perusteella se totesi, että kantajan nimi oli pysytettävä riidanalaisissa luetteloissa.

23      Neuvosto julkaisi 15.9.2022 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen niille henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/1530, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella 2022/1529, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL 2022, C 353 I, s. 1).

24      Kantaja pyysi 1.11.2022, että neuvosto harkitsisi päätöstään uudelleen.

 Asianosaisten vaatimukset

25      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaiset toimet

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kumoamiskanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      Belgian kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kumoamiskanteen.

 Oikeudellinen arviointi

28      Kanteensa tueksi kantaja esittää asetuksen 2022/330 1 artiklan d ja g alakohdan lainvastaisuutta koskevan väitteen. Lisäksi kantaja vetoaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan, lapsen oikeuksista 20.11.1989 tehdyn New Yorkin yleissopimuksen 2 ja 3 artiklan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 8 artiklan rikkomista koskevaan kanneperusteeseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevaan kanneperusteeseen, puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen, ilmeistä arviointivirhettä koskevaan kanneperusteeseen, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen sekä omistusoikeuden, elinkeinonharjoittamista koskevan oikeuden ja ammatinharjoittamista koskevan oikeuden loukkaamista koskevaan kanneperusteeseen. Kanteen tarkistamista koskevan kirjelmänsä yhteydessä se vetoaa myös harkintavallan väärinkäyttöä koskevaan kanneperusteeseen.

29      Istunnossa kantaja ilmoitti luopuvansa vetoamasta perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklan, lapsen oikeuksia koskevan New Yorkin yleissopimuksen 2 ja 3 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan rikkomista sekä yksityis- ja perhe-elämää koskeviin väitteisiin, ja tästä on tehty merkintä istunnon pöytäkirjaan.

 Asetuksen 2022/330 1 artiklan d ja g alakohdan lainvastaisuutta ja siitä seurannutta yhdenvertaisen kohtelun, oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamista koskeva väite

30      Kantaja väittää pääasiallisesti, että hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perustuu lainvastaisten säännösten soveltamiseen, koska asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, mahdollistetaan se, että neuvosto voi merkitä riidanalaisiin luetteloihin sellaistenkin Venäjän kansalaisuutta olevien henkilöiden nimet, joilla ei ole mitään yhteyttä kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevaan hallintoon, sillä verukkeella, että he toimivat Venäjän hallituksen tulonlähteenä liiketoimintansa kautta. Hän vetoaa yhdenvertaisen kohtelun, oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen. Koska hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perustuu lainvastaiseen säädökseen, se on peruutettava. Vastauksessa kantaja väittää, että neuvosto käytti harkintavaltaansa valikoivasti ja siten syrjivästi kansallisuuden tai talouden alan perusteella. Kantajan mukaan neuvoston olisi myös kyettävä perustelemaan, miten asetuksen 2022/330 1 artiklan d ja g alakohdassa tarkoitettujen henkilöryhmien määrittäminen on voinut korjata vuodesta 2014 alkaen toteutettujen toimenpiteiden tehottomuuden, ja osoittamaan, että nämä toimenpiteet ovat tarpeellisia, asianmukaisia ja toisiaan täydentäviä. Kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään kantaja korostaa, ettei kriteereissä ole vuodesta 2022 lähtien enää edellytetty, että pakotteiden kohteena olevien henkilöiden roolilla on yhteys Ukrainan tilanteeseen, sekä tästä seuraavaa tehostetun tuomioistuinvalvonnan tarvetta.

31      Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää nämä väitteet.

32      SEUT 277 artiklan mukaan asianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia Euroopan unionin tuomioistuimessa 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta.

33      SEUT 277 artiklassa ilmaistaan yleinen periaate, jonka mukaan asianosaisella on saadakseen kumotuksi toimen, josta se voi nostaa kanteen, oikeus riitauttaa riidanalaisen toimen oikeusperustana olevien toimielinten aiempien toimien pätevyys liitännäisesti, jollei asianosaisella ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraa kannetta näistä toimista, joiden seuraukset kohdistuvat täten asianosaiseen mutta joita tämä ei ole voinut vaatia kumottaviksi. Yleisesti sovellettavaa tointa, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja kanteen kohteena olevan yksittäistapausta koskevan päätöksen ja kyseisen yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys (ks. tuomio 17.2.2017, Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto, T‑14/14 ja T‑87/14, EU:T:2017:102, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Tuomioistuinvalvonnan intensiivisyydestä vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että unionin tuomioistuinten on niille perussopimuksessa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä. Tällaisesta vaatimuksesta määrätään nimenomaisesti SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Neuvostolla on kuitenkin laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden oikeudellisten arviointiperusteiden yleisen ja abstraktin määrittelyn ja niiden toteuttamista koskevien menettelytapojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen yleisesti sovellettaviin sääntöihin, joissa nämä perusteet ja menettelytavat määritellään – kuten riidanalaisiin toimiin, joissa vahvistetaan riidanalaiset kriteerit ja joita tämä kanneperuste koskee – kohdistuu vain rajoitettu tuomioistuinvalvonta, joka rajoittuu menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamisen ja tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden sekä sen tarkistamiseen, ettei tosiseikkojen arvioinnissa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, Melli Bank v. neuvosto, T‑246/08 ja T‑332/08, EU:T:2009:266, 44 ja 45 kohta ja tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 149 kohta (ei julkaistu)).

36      Käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklasta ja 3 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdasta ilmenee, että seuraavien ryhmien varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään: ”luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka tukevat aineellisesti tai taloudellisesti niitä venäläisiä päättäjiä tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta” (asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 1 kohdan d alakohta) (jäljempänä d alakohdassa vahvistettu kriteeri) ja ”Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat ja heidän perheenjäsenensä tai muut heistä hyötyvät luonnolliset henkilöt taikka liike-elämän edustajat, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta” (asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 1 kohdan g alakohta) (jäljempänä g alakohdassa vahvistettu kriteeri).

37      Kantaja väittää, että d ja g alakohdassa vahvistetuilla kriteereillä (jäljempänä yhdessä riidanalaiset kriteerit), joita käsiteltävässä asiassa on sovellettu, loukataan yhdenvertaisen kohtelun, oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteita.

38      Ensinnäkin on muistutettava, että syrjintäkiellon periaatteella, joka on perustavanlaatuinen oikeusperiaate, kielletään se, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida perustella objektiivisesti (tuomio 9.7.2009, Melli Bank v. neuvosto, T‑246/08 ja T‑332/08, EU:T:2009:266, 135 kohta).

39      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaiset kriteerit eivät koske ainoastaan Venäjän kansalaisia tai ainoastaan tiettyjä talouden aloja, vaan ne koskevat kaikkia niitä henkilöitä, jotka tukevat aineellisesti tai taloudellisesti venäläisiä päättäjiä, sekä kaikkia luonnollisia henkilöitä, joita pidetään kyseisissä kriteereissä tarkoitetulla tavalla ”johtavina”. Kuten neuvosto toteaa, myös unionin jäsenvaltioiden kansalaisiin voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä.

40      Siltä osin kuin kantaja väittää, että neuvosto jätti kohdistamatta rajoittavia toimenpiteitä tiettyihin henkilöihin tai yhteisöihin, jotka täyttivät riidanalaiset kriteerit, käytti toimivaltaansa syrjivästi ja laiminlöi velvollisuutensa tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki näihin henkilöihin ja yhteisöihin liittyvät seikat, on todettava, että nämä väitteet kuuluvat kantajan henkilökohtaisen tilanteen arviointiin. Näin ollen ne on hylättävä, koska ne ovat merkityksettömiä kyseessä olevan kriteerin lainmukaisuuden kannalta.

41      Tämä väite on siten hylättävä.

42      Toiseksi oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että unionin lainsäädäntö on selvää ja että sen soveltaminen on yksityisten ennakoitavissa (ks. tuomio 5.3.2015, Europäisch-Iranische Handelsbank v. neuvosto, C‑585/13 P, EU:C:2015:145, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.2.2017, Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto, T‑14/14 ja T‑87/14, EU:T:2017:102, 192 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää, että riidanalaiset kriteerit eivät vastaa ennakoitavuuden vaatimusta lähinnä siitä syystä, että ne ovat liian yleisesti määriteltyjä.

44      Yhtäältä on todettava d alakohdassa vahvistetusta kriteeristä, että asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, sanamuodosta itsestään ilmenee yksiselitteisesti, että kyseinen kriteeri koskee kohdennetusti ja valikoivasti henkilöitä, joilla ei itsellään ole mitään yhteyttä Ukrainan vakauden horjuttamiseen mutta jotka antavat aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Ukrainan vakauden horjuttamisesta. D alakohdassa vahvistettu kriteeri koostuu siten kahdesta osasta, joista toinen on aineellisen tai taloudellisen tuen antaminen niille venäläisille päättäjille, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta, ja toinen hyödyn saaminen näistä päättäjistä, eivätkä nämä osat ole kumulatiivisia. Lisäksi on niin, ettei mainitussa kriteerissä edellytetä, että kyseessä olevat henkilöt tai yhteisöt hyötyvät henkilökohtaisesti Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. On riittävää, että ne hyötyvät jostakin niistä ”venäläisistä päättäjistä”, jotka ovat vastuussa näistä tapahtumista, tarvitsematta osoittaa, että hyöty, jonka nimetyt henkilöt saavat, ja Krimin liittäminen tai Itä-Ukrainan vakauden horjuttaminen liittyvät toisiinsa (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 87 kohta).

45      Toisaalta on todettava g alakohdassa vahvistetusta kriteeristä, että sen sanamuoto viittaa riittävän selvästi ja täsmällisesti johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle. Sen sanamuodon perusteella on katsottava, että syynä siihen, että kyseisiä henkilöitä on pidettävä ”johtavina”, on heidän merkityksensä omalla liiketoiminta-alallaan ja kyseisen alan merkitys Venäjän taloudelle (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta).

46      Lisäksi g alakohdassa vahvistettu kriteeri kuuluu oikeudelliseen kehykseen, joka on selkeästi rajattu kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä koskevassa säännöstössä tavoitelluilla päämäärillä eli tarpeella tilanteen vakavuuden huomioon ottaen painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta ne lopettavat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa sekä sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Tästä näkökulmasta riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet palvelevat SEU 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tavoitetta säilyttää rauha, estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta San Franciscossa (Yhdysvallat) 26.6.1945 allekirjoitetun Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 115 ja 123 kohta; tuomio 25.6.2020, VTB Bank v. neuvosto, C‑729/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:499, 59 kohta ja tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 163 kohta).

47      Riidanalaisilla kriteereillä neuvostolle annetun harkintavallan vastapainona ovat perusteluvelvollisuus ja vahvistetut menettelylliset oikeudet (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2014, National Iranian Oil Company v. neuvosto, T‑578/12, ei julkaistu, EU:T:2014:678, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Tästä seuraa, että riidanalaisilla kriteereillä taataan unionin oikeudessa edellytetty ennakoitavuuden aste.

49      G alakohdassa vahvistetusta kriteeristä on myös todettava, toisin kuin kantaja väittää, että toimenpiteiden kohdentamisella johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, on, ottaen huomioon näiden alojen merkitys Venäjän taloudelle, looginen yhteys käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tavoitteeseen, joka on paineen kasvattaminen Venäjää kohtaan ja niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjälle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Kantajan väite, jonka mukaan rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien luonnollisten henkilöiden roolilla ei edellytetä olevan yhteyttä Ukrainan tilanteeseen, on siten hylättävä.

51      Näin ollen oikeusvarmuuden loukkaamista koskeva väite on hylättävä.

52      Kolmanneksi hyvän hallinnon periaatteen, johon vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan liittyy toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolella ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T‑545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 58 kohta ja tuomio 6.6.2018, Arbuzov v. neuvosto, T‑258/17, EU:T:2018:331, 61 kohta), loukkaamista koskevan väitteen tueksi ei ole esitetty näyttöä, joten myös se on hylättävä.

53      Neljänneksi kantaja arvostelee vastauksessaan neuvostoa siitä, ettei se ole kyennyt perustelemaan, miten asetuksen 2022/330 1 artiklan d ja g alakohdassa tarkoitettujen henkilöryhmien määrittäminen on voinut korjata vuodesta 2014 lähtien toteutettujen toimenpiteiden tehottomuuden, eikä osoittamaan, että nämä toimenpiteet ovat tarpeellisia, asianmukaisia ja toisiaan täydentäviä.

54      Kuten neuvosto korostaa, eikä kantaja kiistänyt tätä istunnossa, kyseessä on kuitenkin väite, jota ei esitetty kannekirjelmässä. Se on siten jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan nojalla, jossa kielletään vetoamasta uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.

55      Rajoittavien toimenpiteiden lainmukaisuus ei edellytä sitä, että niillä todetaan olleen välitön vaikutus, vaan ainoastaan sitä, etteivät ne ole ilmeisen soveltumattomia toimivaltaisen toimielimen asettaman tavoitteen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2020, Rosneft ym. v. neuvosto, C‑732/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:727, 97 kohta). Neuvosto ei siten ollut mitenkään velvollinen osoittamaan, että riidanalaisilla kriteereillä voitiin korjata vuodesta 2014 lähtien toteutettujen toimenpiteiden väitetty tehottomuus.

56      Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaiset kriteerit eivät ole tarpeellisia eivätkä asianmukaisia, on muistutettava, että suhteellisuusperiaate kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, ja se edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 13.3.2012, Melli Bank v. neuvosto, C‑380/09 P, EU:C:2012:137, 52 kohta).

57      Lisäksi neuvostolla on laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja, ja näillä aloilla toteutettu toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen (tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto, C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 77 kohta).

58      Käsiteltävässä asiassa riidanalaisia kriteerejä, sellaisina kuin niitä tulkitaan siinä lainsäädännöllisessä ja syntyhistoriallisessa asiayhteydessä, jossa ne on hyväksytty, ei voida pitää ilmeisen soveltumattomina kyseisten rajoittavien toimenpiteiden tavoitteen, joka mainittiin edellä 46 kohdassa, rauhan ylläpitämisen ensisijaisuuden sekä Euroopan ja koko maailman turvallisuuden ja vakauden kannalta.

59      Kantajan väitteet, joissa hän korostaa, että hänen nimensä merkittiin riidanalaisiin luetteloihin yksinomaan sen vuoksi, että hän on Alfa Bankin osakkeenomistaja ja että Alfa Bankia pidetään yhtenä Venäjän suurista veronmaksajista, minkä hän kiistää, kuuluu kantajan henkilökohtaisen tilanteen ja siten arviointivirhettä koskevan kanneperusteen tutkimiseen.

60      Näin ollen lainvastaisuusväite on hylättävä.

 Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuva kanneperuste

61      Kantaja väittää ensinnäkin, ettei hän kyennyt riidanalaisten toimien perustelujen avulla määrittämään täsmällisesti, mitkä olivat ne ”riidanalaiset liiketoimet”, joista oli kyse, eikä ymmärtämään häneen kohdistetun toimenpiteen ulottuvuutta. Toiseksi niiden perusteella ei voitu todeta, että neuvosto oli tutkinut huolellisesti syyt kantajan nimen merkitsemiseen riidanalaisiin luetteloihin, ja ne olivat todellisuudessa pelkästään muodolliset. Vastauksessaan kantaja täsmentää, että riidanalaisten toimien perustelujen tueksi ei ole esitetty näyttöä ja etteivät ne pidä paikkaansa. Kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään kantaja väittää, että niiden toimien perusteella, joilla hänen nimensä pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa, ei voida yksilöidä tämän syyskuussa 2022 tapahtuneen pysyttämisen syitä, vaikka tilanne oli muuttunut vuonna 2014 annetun alkuperäisen asetuksen aikaiseen tilanteeseen nähden. Lisäksi toimenpiteiden vaikutuksia ei ollut selvitetty eikä tilanteesta ollut tehty ajantasaistettua arviointia. 15.9.2022 päivättyyn kirjeeseen, jolla neuvosto hylkäsi kantajan uudelleenharkitsemispyynnön, ei myöskään sisälly perusteluja, joista ilmenisivät syyt, joiden vuoksi hänen nimensä pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa.

62      Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

63      Oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 49 kohta).

64      SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Ei etenkään edellytetä sitä, että perusteluissa esitetään kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, eikä sitä, että niissä vastataan yksityiskohtaisesti huomautuksiin, jotka asianomainen on esittänyt, kun sitä on kuultu ennen kyseisen toimen antamista, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 kohta; ks. myös tuomio 22.4.2021, neuvosto v. PKK, C‑46/19 P, EU:C:2021:316, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Näin ollen yhtäältä asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen. Toisaalta toimen perustelujen täsmällisyyden on oltava oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa se on tehtävä (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Lisäksi oikeuskäytännössä on täsmennetty, että rajoittavan toimenpiteen määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava paitsi tämän toimenpiteen oikeudellinen perusta myös erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet hyväksyttiin riidanalaisilla toimilla, joiden johdanto-osan kappaleissa täsmennetään sekä alkuperäisten toimien että pysyttämistoimien osalta asiayhteys ja oikeudelliset perustat, joiden perusteella ne on annettu.

68      Myös tosiseikkojen kuvauksessa, sellaisena kuin se esitettiin edellä 16 kohdassa, on riittävän selkeät ja täsmälliset perustelut, joista kantajalle ilmenevät syyt, joiden vuoksi hänen nimensä merkittiin riidanalaisiin luetteloihin ja pysytettiin niissä.

69      Väite, jonka mukaan kantaja ei voinut riidanalaisten toimien perustelujen avulla määrittää, mitkä olivat ne ”riidanalaiset liiketoimet”, joista oli kyse, ei kyseenalaista tätä toteamusta, koska perusteluissa ei tarvitse täsmentää kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ennen päätöksen tekemistä nimen pysyttämisestä riidanalaisessa luettelossa. Esitetyt perustelut huomioon ottaen myös väite, jonka mukaan nämä perustelut olisivat pelkästään muodolliset, on hylättävä. Käsiteltävässä asiassa perustelut nimittäin sisältävät riittävästi tosiseikkoja ja täsmennyksiä, jotta kantaja voi ymmärtää häneen kohdistetun toimenpiteen ulottuvuuden ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa.

70      Kantajan väitteet, joiden mukaan neuvoston perustelut eivät pidä paikkaansa eikä niiden tueksi ole esitetty näyttöä, eivät ole merkityksellisiä perusteluvelvoitteen kannalta. Sama koskee väitettä, jonka mukaan toimenpiteiden vaikutuksia ei ole selvitetty eikä tilanteesta ole tehty ajantasaistettua arviointia.

71      Lopuksi kantaja väittää kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään, että pysyttämistoimista eivät ilmene tämän pysyttämisen syyt.

72      On kuitenkin todettava, kuten edellä 20 ja 22 kohdasta ilmenee, että neuvosto katsoi kantajan esittämien huomautusten tarkastelun jälkeen, että perustelujen samankaltaisuuden vuoksi sen käsiteltävässä asiassa esittämät aikaisemmat huomautukset pätivät edelleen.

73      Tämä osoittaa riittävän selvästi, että syyt kantajan nimen pysyttämiseen riidanalaisissa luetteloissa ovat samat kuin ne, joilla perusteltiin sen merkitsemistä ensimmäisen kerran kyseisiin luetteloihin, eivätkä lisäperustelut ole tarpeen, koska välissä on kulunut vain kuusi kuukautta. Perusteluissa ei myöskään tarvitse vastata yksityiskohtaisesti huomautuksiin, jotka asianomainen henkilö on esittänyt, kun häntä on kuultu ennen kyseisen toimen antamista.

74      Väite, jonka mukaan täytäntöönpanoasetuksessa 2022/1529 viitataan asetukseen N:o 269/2014, vaikka kantajan mukaan tilanne oli muuttunut, liittyy perustelujen oikeellisuuteen eikä ole tehokas perusteluvelvollisuuden kannalta. Se on joka tapauksessa hylättävä. Päätöksen 2022/1530 johdanto-osan kappaleet nimittäin perustuvat Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen jatkumiseen Ukrainassa, ja täytäntöönpanoasetuksella 2022/1529 ainoastaan muutettiin asetuksen N:o 269/2014 liite I vastaamaan päätöksen 2014/145 liitettä sen jälkeen, kun jälkimmäistä oli muutettu päätöksellä 2022/1530.

75      Edellä esitettyjen seikkojen valossa on todettava, että riidanalaisissa toimissa on esitetty oikeudellisesti riittävällä tavalla ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, jotka toimien antajan mukaan ovat niiden perustana.

76      Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuva kanneperuste on siten hylättävä.

 Puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen perustuva kanneperuste

77      Kantaja vetoaa puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen sillä perusteella, että hän ei saanut ajoissa tietoa syistä, joiden vuoksi hänen nimensä pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa. Hän väittää, ettei neuvosto ilmoittanut hänelle riidanalaisista toimista erikseen, vaan julkaisi ilmoituksen virallisessa lehdessä, vaikka hänen osoitteensa oli Ranskan viranomaisten tiedossa. Kantaja korostaa, että hänen 7.6.2022 päivätyllä kirjeellä esittämäänsä pyyntöön tulla kuulluksi ei vastattu. Kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään hän täsmentää, että neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa hänelle syyt, joiden vuoksi hänen nimensä pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa. Lisäksi hän väittää, että uuden asiakirjan toimittamisella vastaajan vastauksessa loukataan hänen puolustautumisoikeuksiaan.

78      Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

79      On muistutettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä on osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta ja sillä taataan jokaiselle henkilölle tilaisuus esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80      Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan kuitenkin rajoituksia perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien käyttöön, kunhan rajoitukset toteutetaan kyseisen perusoikeuden keskeistä sisältöä kunnioittaen ja ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Tältä osin unionin tuomioistuin on useaan otteeseen katsonut, että puolustautumisoikeuksia voidaan rajoittaa tai niistä voidaan poiketa muun muassa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa toteutettavien rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Lisäksi sitä, onko puolustautumisoikeuksia ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevaa oikeutta loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83      On myös muistutettava, että unionin tuomioistuimet tekevät eron yhtäältä sen välillä, että henkilön nimi merkitään ensimmäisen kerran kyseisiin luetteloihin, ja toisaalta sen välillä, että kyseisen henkilön nimi pysytetään kyseisissä luetteloissa (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2015, Al-Chihabi v. neuvosto, T‑593/11, EU:T:2015:249, 40 kohta).

84      Käsiteltävää kanneperustetta on tarkasteltava näiden oikeuskäytännön periaatteiden valossa.

 Alkuperäiset toimet

85      Ensinnäkin kantaja väittää, että neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa hänelle alkuperäisistä toimista antamalla ne suoraan tiedoksi.

86      Käsiteltävässä asiassa syyt, joiden vuoksi kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, annettiin tiedoksi virallisessa lehdessä 16.3.2022 julkaistulla ilmoituksella (ks. edellä 17 kohta).

87      Tästä on ensinnäkin muistutettava, että yhtäältä päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 2 kohdassa ja toisaalta asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että neuvosto antaa päätöksensä ja luetteloon merkitsemisen perustelut tiedoksi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevalle henkilölle ”joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa kyseiselle henkilölle, yhteisölle tai elimelle mahdollisuuden esittää huomautuksia”.

88      Oikeuskäytännöstä myös ilmenee, että vaikka tämäntyyppisten päätösten erikseen toimitettava tiedoksianto on lähtökohtaisesti tarpeen eikä pelkkä virallisessa lehdessä julkaiseminen riitä, tuomioistuimen on kuitenkin kussakin asiassa tutkittava, ettei kantaja ole menettänyt mahdollisuutta saada tietoonsa hyvissä ajoin riidanalaisen päätöksen perustelut ja arvioida häntä koskevan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistoimenpiteen perusteltavuutta sen vuoksi, ettei hänelle ole annettu erikseen tiedoksi riidanalaisen päätöksen perusteluja (tuomio 13.9.2013, Makhlouf v. neuvosto, T‑383/11, EU:T:2013:431, 48 kohta ja tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T‑203/20, EU:T:2021:605, 102 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C‑548/09 P, EU:C:2011:735, 56 kohta).

89      Lisäksi oikeuskäytännön mukaan neuvoston on mahdotonta antaa erikseen tiedoksi luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai yhteisölle toimi, joka sisältää tätä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, silloin, kun tämän henkilön tai yhteisön osoite ei ole julkinen eikä sitä ole toimitettu neuvostolle, tai silloin, kun tiedoksianto neuvoston käytettävissä olevaan osoitteeseen epäonnistuu sen asianmukaisella joutuisuudella tekemistä yrityksistä huolimatta (tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T‑307/12 ja T‑408/13, EU:T:2014:926, 61 kohta ja tuomio 22.9.2021, Al-Imam v. neuvosto, T‑203/20, EU:T:2021:605, 103 kohta).

90      Käsiteltävässä asiassa neuvosto väittää, ettei sillä ollut kantajan osoitetta.

91      Kantaja ei ole esittänyt seikkoja, jotka voisivat osoittaa, että neuvostolla oli hänen osoitteensa, olipa se sitten koti- tai työosoite, alkuperäisten toimien antamisajankohtana joko siksi, että tämä osoite oli ilmoitettu neuvostolle, tai siksi, että se on julkinen. Tältä osin se kantajan mainitsema seikka, että hänen osoitteensa oli Ranskan viranomaisten tiedossa, on hylättävä. Se seikka, että Ranskan viranomaisilla saattoi olla hänen osoitteensa, ei nimittäin kyseenalaista päätelmää, jonka mukaan neuvostolla ei ollut sitä kyseisten toimien antamisajankohtana.

92      Näin ollen on katsottava, että väite, jonka mukaan neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa kantajalle alkuperäisistä toimista antamalla ne suoraan tiedoksi, on hylättävä.

93      Lisäksi on huomautettava, että oikeuskäytännön mukaan se, ettei riidanalaisia toimia ole annettu erikseen tiedoksi, ei yksinään oikeuta kyseessä olevien tointen kumoamista, vaikka sillä onkin vaikutusta siihen hetkeen, josta kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua. Kantaja ei kuitenkaan vetoa mihinkään väitteeseen, jolla pyrittäisiin osoittamaan, että käsiteltävässä asiassa siitä, ettei näitä toimia annettu erikseen tiedoksi, olisi ollut seurauksena hänen oikeuksiensa loukkaaminen, joka oikeuttaisi kyseisten toimien kumoamisen häntä koskevin osin (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, VTB Bank v. neuvosto, T‑734/14, ei julkaistu, EU:T:2018:542, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Toiseksi kantaja väittää, ettei hänelle ilmoitettu ajoissa syistä, joiden vuoksi hänen nimensä pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa.

95      Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että 16.3.2022 julkaistun ilmoituksen jälkeen kantaja pyysi 5.4.2022 päivätyllä kirjeellä neuvostoa toimittamaan hänelle asiakirjat, jotka tukivat luetteloihin merkitsemistä, minkä neuvosto teki 13.4.2022 päivätyllä kirjeellä. Kantajan huomautukset toimitettiin neuvostolle 14.4.2022 päivätyllä kirjeellä.

96      Käsiteltävässä asiassa perusteiden tiedoksi antamisen on katsottava tapahtuneen ajoissa, koska kantaja on voinut ilmaista tehokkaasti näkemyksensä häntä vastaan esitetyistä perusteista.

97      Kolmanneksi on muistutettava, että asianomaisille ei myönnetä asiaa koskevissa säännöksissä eikä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen periaatteen nojalla oikeutta viralliseen kuulemiseen, vaan mahdollisuus esittää huomautukset kirjallisesti on riittävä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 93 kohta; tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑35/10 ja T‑7/11, EU:T:2013:397, 105 kohta ja tuomio 10.11.2021, Alkattan v. neuvosto, T‑218/20, ei julkaistu, EU:T:2021:765, 64 kohta).

98      Käsiteltävässä asiassa on niin, että vastaanotettuaan koko todistusaineiston 13.4.2022 kantaja esitti 14.4.2022, 30.5.2022, 7.6.2022, 5.7.2022 ja 18.8.2022 huomautuksensa neuvostolle. Hän on myös voinut perustellusti nostaa kanteen ja tehdä välitoimihakemuksen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

99      Näin ollen on todettava, että käsiteltävässä asiassa sillä, ettei neuvosto kuullut kantajaa, ei loukattu kantajan puolustautumisoikeuksia.

 Pysyttämistoimet

100    Kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä kantaja väittää, että neuvoston olisi ennen hänen nimensä pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa pitänyt ilmoittaa hänelle, mitkä olivat tämän pysyttämisen syyt.

101    On muistutettava, että kun kyse on myöhemmästä varojen jäädyttämistä koskevasta päätöksestä, jolla luettelossa jo esiintyvän henkilön tai yhteisön nimi pysytetään niiden henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa, joiden varat jäädytetään, niitä vastaan esitetyt seikat on lähtökohtaisesti ilmoitettava niille ja niille on annettava mahdollisuus tulla kuulluiksi ennen tällaisen päätöksen tekemistä (tuomio 15.9.2021, Boshab v. neuvosto, T‑107/20, ei julkaistu, EU:T:2021:583, 78 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 62 kohta).

102    Oikeutta tulla kuulluksi ennen tällaisten päätösten antamista on kunnioitettava silloin, kun neuvosto vetoaa päätöksessä, jolla henkilön nimi säilytetään kyseisessä luettelossa, häntä koskeviin uusiin seikkoihin eli seikkoihin, joita ei mainita alkuperäisessä päätöksessä, jolla henkilön nimi merkittiin kyseiseen luetteloon (ks. tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103    Kuitenkin silloin, kun asianomaisen henkilön tai yhteisön nimen pysyttäminen sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen luettelossa, joihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, perustuu samoihin perusteisiin kuin joilla perusteltiin alkuperäisen toimen antamista ilman, että huomioon on otettu uusia seikkoja tämän henkilön tai yhteisön osalta, neuvostolla ei ole velvollisuutta asianomaisen henkilön tai yhteisön kuulemista koskevan oikeuden noudattamiseksi ilmoittaa tälle uudelleen seikkoja, joihin aiotaan vedota kyseistä henkilöä tai yhteisöä vastaan (tuomio 7.4.2016, Central Bank of Iran v. neuvosto, C‑266/15 P, EU:C:2016:208, 32 ja 33 kohta ja tuomio 22.6.2022, Haswani v. neuvosto, T‑479/21, ei julkaistu, EU:T:2022:383, 85 kohta).

104    Käsiteltävässä asiassa neuvosto hylkäsi uudelleenharkitsemispyynnön 15.9.2022 päivätyllä kirjeellä sillä perusteella, että kantajan huomautukset eivät kyseenalaistaneet sen arviointia, jonka mukaan kantajan nimen pysyttämiseen riidanalaisissa luetteloissa oli riittävät perusteet. Perustelujen samankaltaisuuden vuoksi neuvosto viittasi myös kantajaa koskevissa välitoimimenettelyissä (tuomio T‑193/22 R ja C‑526/22 P (R)) esittämiinsä huomautuksiin sekä käsiteltävässä asiassa jättämäänsä vastineeseen.

105    Näin neuvosto ilmoitti kantajalle pysyttävänsä hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa samoilla perusteilla kuin ne, joilla perusteltiin alkuperäisten toimien antamista ilman, että huomioon oli otettu uusia seikkoja kantajan osalta.

106    Nämä seikat huomioon ottaen neuvostolla ei ollut velvollisuutta kantajan kuulemista koskevan oikeuden noudattamiseksi ilmoittaa hänelle uudelleen seikkoja, joihin aiottiin vedota häntä vastaan.

107    Lisäksi on katsottava, kuten neuvosto väittää, että vastaajan vastaukseen sisältynyt, Le Monde diplomatique ‑lehdessä syyskuussa 2019 ilmestynyt artikkeli, joka koski Venäjän korruptiota, toimitettiin vastauksena kantajan vastauksessa esitettyyn väitteeseen eikä minään jälkikäteisenä perusteluna. Näin ollen ei voida todeta, että puolustautumisoikeuksia olisi tältä osin loukattu.

108    Näin ollen puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen perustuva kanneperuste on hylättävä.

 Ilmeiseen arviointivirheeseen ja kestämättömiin perusteluihin perustuva kanneperuste

109    Kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin ja pysyttämistä näissä luetteloissa koskevista perusteluista ilmenee, että kantajaan kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä riidanalaisten kriteerien perusteella.

110    Tässä kanneperusteessa kantaja väittää ensinnäkin, että hänen nimensä riidanalaisiin luetteloihin merkitsemisen tueksi esitetyllä näytöllä ei ole todistusvoimaa, ja toiseksi, että riidanalaisten toimien perusteluissa esitetyt arvioinnit ovat ilmeisen virheellisiä.

111    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että näitä kahta osaa on järkevää tarkastella ensin g alakohdassa vahvistetun kriteerin kannalta.

 Ensimmäinen osa, jonka mukaan g alakohdassa vahvistetun kriteerin tueksi esitetyllä näytöllä ei ole todistusvoimaa

112    Kantaja kiistää neuvoston todistusaineistoon sisältyvien asiakirjojen todistusvoiman. Hän väittää, ettei neuvoston toimittamia lehtiartikkeleita ole päivätty tai ne ovat yli 17 vuotta vanhoja tai ettei niiden laatija ole tiedossa. Kantaja kyseenalaistaa näiden artikkelien uskottavuuden ja korostaa, ettei niiden todenperäisyyttä ole selvitetty vertaamalla tietoja muihin, viranomaisilta peräisiin oleviin lähteisiin.

113    Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

114    On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toimintaa sääntelee vapaan todistusharkinnan periaate ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus. Näytön todistusvoimaa arvioitaessa on lisäksi tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys, ja huomioon on otettava erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (ks. tuomio 31.5.2018, Kaddour v. neuvosto, T‑461/16, EU:T:2018:316, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 95 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).

115    Koska unionin viranomaisilla ei ole tutkintavaltuuksia kolmansissa maissa, niiden arvioinnin on todellisuudessa perustuttava yleisön saatavilla oleviin tietolähteisiin, selvityksiin, lehdistöartikkeleihin, tiedustelupalvelujen kertomuksiin tai muihin samankaltaisiin tietolähteisiin (tuomio 14.3.2018, Kim ym. v. neuvosto ja komissio, T‑533/15 ja T‑264/16, EU:T:2018:138, 107 kohta ja tuomio 1.6.2022, Prigozhin v. neuvosto, T‑723/20, ei julkaistu, EU:T:2022:317, 59 kohta).

116    Lisäksi on korostettava, että Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktitilanteen vuoksi on käytännössä erityisen vaikeaa päästä käsiksi tiettyihin lähteisiin, mainita nimenomaisesti tiettyjen tietojen ensi käden lähteitä ja kerätä mahdollisia todistajanlausuntoja henkilöiltä, jotka suostuisivat siihen, että heidät yksilöidään. Tästä johtuvat tutkintavaikeudet voivat olla esteenä sille, että voitaisiin esittää täsmällisiä todisteita ja objektiivisia tietoja (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 46 kohta ja tuomio 24.11.2021, Al Zoubi v. neuvosto, T‑257/19, EU:T:2021:819, 73 kohta).

117    Perustellessaan kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin g alakohdassa vahvistetun kriteerin kannalta neuvosto tukeutui käsiteltävässä asiassa yhdysvaltalaisella Daily Beast ‑uutissivustolla 6.4.2018 julkaistuun artikkeliin, jonka oli kirjoittanut eräs Yhdysvaltain historiaan erikoistunut historioitsija (todiste nro 1). Kantajan väite, jonka mukaan näiden kolumnien tarkoituksena oli käyttää satiirista ja kansanomaista blogia uutena viestintäkeinona Yhdysvaltain vaalien kynnyksellä, ei voi täysin poistaa tämän asiakirjan todistusvoimaa.

118    Internetsivustolta astral.ru poimittuun artikkeliin (todiste nro 2), jossa tosin ei ole päiväystä, sisältyy alaotsikko, josta ilmenee sen käsittelevän Venäjän suurimpia veronmaksajia vuonna 2020. Vaikka, kuten kantaja toteaa, kyse on venäläisen digitaalipalvelujen tarjoajan kaupallisesta sivustosta, artikkelissa viitataan Venäjän federaation veroviranomaisen määräykseen ja mainitaan kriteerit, joiden perusteella organisaatio luokitellaan suureksi veronmaksajaksi. Siihen on myös liitetty luettelo Venäjän suurimmista veronmaksajista vuonna 2020. Tästä seuraa, että kyseisen artikkelin, jossa mainitaan lähteet ja todennettavat tiedot, joihin se perustuu, todistusvoimaa ei voida kiistää.

119    Internetsivustolla banki.ru 30.8.2018 ilmestyneessä artikkelissa (todiste nro 3) viitataan Forbes-aikakauslehden luokitukseen kaikkein vaikutusvaltaisimmista venäläisistä. Vaikka kyse on toissijaisesta lähteestä, artikkelin lähteeksi ilmoitetaan Forbesin luokitus maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä vuonna 2018, eikä sen todistusvoimaa voida siten kyseenalaistaa.

120    Edellä esitetyn perusteella, ja kun otetaan huomioon Venäjän tilanteelle ominainen asiayhteys ja se, ettei neuvostolla ole tutkintavaltuuksia kolmansissa maissa (ks. edellä 115 ja 116 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö), todistusaineistoon sisältyvien asiakirjojen todistusvoimaa ei voida kiistää.

 Toinen osa, joka koskee tosiseikkojen ”ilmeisen” virheellistä arviointia g alakohdassa vahvistetun kriteerin kannalta

121    Ensinnäkin on todettava, että tämän kanneperusteen on katsottava perustuvan arviointivirheeseen eikä ilmeiseen arviointivirheeseen. Vaikka nimittäin pitää paikkansa, että neuvostolla on tiettyä harkintavaltaa sen määrittelemiseksi tapauskohtaisesti, täyttyvätkö ne oikeudelliset kriteerit, joihin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet perustuvat, unionin tuomioistuinten on kuitenkin valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2022, Prigozhin v. neuvosto, T‑723/20, ei julkaistu, EU:T:2022:317, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122    Lisäksi on muistutettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää nimittäin muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta tai pysyttämisestä tehty päätös, joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta).

123    Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä tai yhteisöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121 kohta ja tuomio 3.7.2014, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, T‑565/12, EU:T:2014:608, 57 kohta).

124    Näiden perusteiden perusteltavuuden arviointi on tehtävä siten, ettei näyttöä ja tietoja tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat. Neuvosto nimittäin täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön ja vastustettavan hallinnon tai yleensäkin vastustettavan tilanteen välinen riittävä yhteys (ks. tuomio 20.7.2017, Badica ja Kardiam v. neuvosto, T‑619/15, EU:T:2017:532, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

125    Näiden oikeuskäytännön periaatteiden valossa on määritettävä, tekikö neuvosto arviointivirheen, kun se katsoi, että käsiteltävässä asiassa oli olemassa riittävän vankka tosiseikasto, joka oikeutti yhtäältä merkitsemään kantajan nimen ensimmäisen kerran riidanalaisiin luetteloihin ja toisaalta pysyttämään sen näissä luetteloissa.

126    Ennen sitä on kuitenkin lausuttava kantajan toimittamien lisäasiakirjojen tutkittavaksi ottamisesta.

–       Kantajan toimittamien lisäasiakirjojen tutkittavaksi ottaminen

127    On muistutettava, että työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa määrätään, että varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

128    Käsiteltävässä asiassa kantaja toimitti 19.9.2022 viisi lisäasiakirjaa ja perusteli niiden myöhästymistä sillä, että hän täydensi edelleen päivittäin asiakirja-aineistoaan ja vastasi neuvoston väitteisiin.

129    Neuvosto väittää, että nämä todisteet on esitetty myöhässä ja ne on siten jätettävä tutkimatta ja että ne ovat joka tapauksessa merkityksettömiä.

130    Ensimmäinen lisäasiakirja on 9.12.2022 päivätty lausunto, jonka on antanut ABH Holdings SA:n tilintarkastaja ja toinen 16.12.2022 päivätty lausunto, jonka on antanut kyseisen yhtiön asianajaja. Näissä asiakirjoissa viitataan muun muassa kantajan vähemmistöosakkuuteen, sopimukseen, joka koskee kantajan omistamien ABH Holdingsin osakkeiden myyntiä riidanalaisten toimien antamista edeltäneenä päivänä maaliskuussa 2022 sekä kyseisen yhtiön omistusrakenteeseen. Nämä todisteet sisältävät siten tietoja, joista kantaja on ollut väistämättä tietoinen jo menettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Kantaja ei kuitenkaan ole osoittanut, ettei hän kyennyt hankkimaan näitä todisteita menettelyn aikaisemmassa vaiheessa ja mistä syystä hän ei siihen kyennyt. Se, että kantaja ilmoitti täydentävänsä päivittäin asiakirja-aineistoaan, ei ole työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde, joka oikeuttaisi todisteiden esittämisen myöhässä.

131    Kolmas lisäasiakirja sisältää 28.3.2022 päivätyn todistajanlausunnon ja neljäs ja viides lisäasiakirja sisältävät 1.4.2022 päivätyt todistajanlausunnot. On kuitenkin todettava, että nämä asiakirjat olisi voitu toimittaa 19.8.2022 päivätyn kantajan vastauksen tai jopa 15.4.2022 päivätyn kannekirjelmän liitteenä.

132    Näin ollen on katsottava, ettei kantaja ole työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla perustellut näiden lisätodisteiden esittämistä myöhässä. Nämä asiakirjat on siten jätettävä tutkimatta, eikä unionin yleinen tuomioistuin ota niitä huomioon tämän kanneperusteen tarkastelussa.

–       Kantajan nimen merkitseminen ensimmäisen kerran riidanalaisiin luetteloihin

133    Kantaja väittää, ettei hän täytä g alakohdassa vahvistettua kriteeriä, jolla hänen mukaansa viitataan johtavien liike-elämän edustajien ydinjoukkoon, joka on presidentti Putinin suosiossa ja tukee Venäjän hallintoa, mistä hänen tapauksessaan ei ole kyse. Minkään todistusaineistoon sisältyvän asiakirjan perusteella ei voida päätellä, että hän olisi johtava liike-elämän edustaja. Kantaja riitauttaa myös neuvoston käyttämän johtavan liike-elämän edustajan käsitteen, joka hänen mukaansa ei voi perustua ainoastaan asianomaisen henkilön merkittävyyteen ilman, että otetaan huomioon, onko hänellä läheiset yhteydet kyseiseen poliittiseen hallintoon. Hän riitauttaa Forbesin venäjänkielisessä laitoksessa julkaistun luokituksen ja korostaa, että siinä mainitaan tiettyjä muitakin liike-elämän edustajia, joille ei kuitenkaan ole määrätty pakotteita. Hän täsmentää, ettei hän täytä Ukrainan oikeuden mukaista oligarkin määritelmää.

134    Lisäksi kantaja riitauttaa sen, että hänet yhdistetään Alfa Bank ‑yhtiöön, vaikka hän ei ole koskaan osallistunut liikkeenjohtoon kyseisessä yhtiössä, jossa hän oli vähemmistöosakkaana 16,3 prosentin osuudella, jolla ei voi edes estää päätöksentekoa ja josta hän luopui ennen alkuperäisten toimien antamista. Alfa Bank harjoittaa Venäjällä laillista liiketoimintaa tukematta kuitenkaan Venäjän hallinnon toimintaa. Kantaja korostaa, että käsite ”johtava” ei voi tarkoittaa pelkkää osakeomistusta kyseisessä valtiossa sijaitsevassa yhtiössä ilman, että otetaan huomioon liikkeenjohdollisia tehtäviä tai enemmistöosakkuutta. Kantajalla ei ole määräysvaltaa eikä hän ole tosiasiallisena edunsaajana missään Alfa Groupin yhtiössä.

135    [Luottamuksellinen].(1)

136    Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

137    On muistutettava, että kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin g alakohdassa vahvistetun kriteerin perusteella siitä syystä, että hän on ”suuri osakkeenomistaja muun muassa Alfa Bankin omistavassa Alfa Group ‑konglomeraatissa, joka on yksi Venäjän suurimpia veronmaksajia[, ja että] hänen uskotaan olevan yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista henkilöistä”.

138    On todettava, että g alakohdassa vahvistettu kriteeri perustuu käsitteeseen ”johtava liike-elämän edustaja” yhdistettynä siihen, että asianomainen henkilö toimii ”sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen [Venäjän] hallitukselle”, eikä siihen liity muita edellytyksiä, jotka koskisivat suoria tai välillisiä yhteyksiä kyseiseen hallitukseen. Tämän kriteerin tavoitteena on nimittäin painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta ne lopettavat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa sekä sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan.

139    Kuten edellä (ks. edellä 49 kohta) jo muistutettiin, toimenpiteiden kohdistamisella johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, on looginen yhteys käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tavoitteeseen, joka on paineen kasvattaminen Venäjää kohtaan ja niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjälle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta).

140    Mistään päätöksen 2014/145 ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, johdanto-osan perustelukappaleesta tai säännöksestä ei voida päätellä, että neuvoston asiana olisi osoittaa, että henkilöllä, jonka nimi on merkitty riidanalaisiin luetteloihin, on läheinen yhteys tai keskinäinen riippuvuussuhde Venäjän hallitukseen tai sen Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviin toimiin.

141    Toisin kuin kantaja väittää, käsitettä ”johtava liike-elämän edustaja” koskevasta oikeuskäytännöstä, jota sovellettiin Syyrian arabitasavaltaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä, ei voida päätellä, että käsitteen ”johtava liike-elämän edustaja” käyttäminen käsiteltävässä asiassa sovelletun kriteerin yhteydessä merkitsisi neuvostolle velvollisuutta osoittaa läheinen yhteys tai keskinäinen riippuvuussuhde Venäjän hallitukseen.

142    Tällainen tulkinta olisi sekä g alakohdassa vahvistetun kriteerin sanamuodon että sen tavoitteen vastainen.

143    Yhtäältä on nimittäin niin, että g alakohdassa vahvistetun kriteerin sanamuodon perusteella on katsottava, kuten edellä 44 kohdassa muistutettiin, että syynä siihen, että asianomaisia henkilöitä on pidettävä ”johtavina”, on yhtäältä heidän merkityksensä omalla liiketoiminta-alallaan ja toisaalta kyseisen alan merkitys Venäjän taloudelle (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Johtavan liike-elämän edustajan käsite on siis ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan viimeksi mainittujen merkitystä muun muassa heidän ammatillisen asemansa, heidän liiketoimintansa merkittävyyden, heidän pääomaomistustensa laajuuden tai heillä yhdessä tai useammassa yhtiössä, jossa he harjoittavat tätä liiketoimintaa, olevien tehtävien perusteella.

144    Toisaalta kyseisten rajoittavien toimenpiteiden tarkoituksena ei ole sanktioida tiettyjä henkilöitä tai yhteisöjä niiden yhteyksistä Ukrainan tilanteeseen tai Venäjän hallitukseen, vaan, kuten edellä 46 kohdassa muistutettiin, asettaa Venäjälle taloudellisia pakotteita paineen kasvattamiseksi Venäjää kohtaan ja niiden kustannusten lisäämiseksi, joita Venäjälle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista, ja saada hyökkäys Ukrainaan loppumaan mahdollisimman nopeasti (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 160 kohta).

145    Toisin kuin kantaja väittää, g alakohdassa vahvistetussa kriteerissä ei näin ollen edellytetä, että neuvosto osoittaa, että kantajalla on läheiset yhteydet Venäjän hallitukseen tai että kantajalla ja Venäjän hallituksella on keskinäinen riippuvuussuhde. Edellytyksenä ei myöskään ole se, että päätös jatkaa hyökkäystä Ukrainaan katsotaan kantajasta johtuvaksi tai että kantajalla on suora tai välillinen yhteys Krimin liittämiseen tai Ukrainan vakauden horjuttamiseen, kuten kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä väitetään.

146    Näiden seikkojen valossa on arvioitava, tekikö neuvosto päätöksessään arviointivirheen, kun se katsoi, että kantaja on johtava liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

147    Käsiteltävässä asiassa kantajan määrittelystä johtavaksi liike-elämän edustajaksi on ensinnäkin muistutettava, että kuten erityisesti todisteesta nro 1 ilmenee, kantaja on Alfa Groupin toinen perustaja, ja Alfa Group on Venäjällä toimiva suuri yksityinen teollisuus- ja finanssikonserni, jolla, kuten kantaja myönsi istunnossa, on intressejä useilla eri aloilla, kuten öljy-, kaasu-, kauppa-, vakuutus-, tietoliikenne- ja liikepankkialalla.

148    Todisteesta nro 3 ilmenee myös, että Forbes-aikakauslehti on laatinut Venäjän vaikutusvaltaisimmista henkilöistä luettelon, johon kuuluu poliitikkoja, parlamentin jäseniä, hallintoviranomaisia ja suurimpien yritysten johtajia, ja että kantaja mainitaan 100 vaikutusvaltaisimman venäläisen luettelossa. Kuten neuvosto toteaa, vaikka kyseisen luokituksen laadinnassa käytetyistä perusteista voidaan olla eri mieltä, se ilmentää yhtä kaikki sitä, että kyseiset henkilöt ovat merkittävässä asemassa Venäjän taloudessa, politiikassa tai hallinnossa. Tämä vahvistetaan myös kannekirjelmän liitteenä toimitetussa 13.4.2022 ilmestyneessä Insider-lehden artikkelissa, jossa viitataan Forbes Internationalin luokitukseen vuodelta 2022 ja mainitaan kantaja ”yhtenä Venäjän vaikutusvaltaisimmista henkilöistä”. Kantajan väite, jonka mukaan luettelossa mainitaan tiettyjä muitakin liike-elämän edustajia, joihin ei kuitenkaan ole kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, on hylättävä, koska neuvoston mahdollisesti poikkeava käytäntö kuuluu sen harkintavaltaan eikä voi synnyttää asianomaisille henkilöille ja yhteisöille perusteltua luottamusta (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2012, Melli Bank v. neuvosto, C‑380/09 P, EU:C:2012:137, 62 kohta).

149    Lisäksi asiakirja-aineiston tiedoista ilmenee, että kantaja oli yksi A 1 Investment Holding SA:n, joka on Alfa Group ‑konsortion investointirakenne, kahdeksasta hallintoneuvoston (Supervisory Board) jäsenestä lokakuun 2018 ja 15.3.2022 välisenä aikana.

150    Asiakirja-aineistosta ja kantajan istunnossa esittämistä täsmennyksistä ilmenee myös, että Alfa Groupiin kuuluu pankkirakenne, ABH Holdings, joka omistaa muun muassa Alfa Bankin, ja että kantaja omisti 16,3 prosenttia ABH Holdingsin osakkeista.

151    Tästä seuraa, että vaikka kantaja ei vuodesta 2010 lähtien ollut enää toiminut liikkeenjohtotehtävissä ABH Holdingsissa tai sen tytäryhtiöissä, neuvosto ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se luokitteli hänet ”Alfa Group ‑konglomeraatin suureksi osakkeenomistajaksi” sillä perusteella, että hän omisti 16,3 prosenttia ABH Holdingsin osakkeista. Vaikka pitää paikkansa, että kyse on vähemmistöosuudesta, sillä on kuitenkin merkitystä, kun otetaan huomioon, että kyseinen yhtiö omistaa Alfa Bankin, joka on Venäjän suurin yksityinen liikepankki.

152    ABH Holdingsin johtajan 6.4.2022 päivätystä todistajanlausunnosta tosin ilmenee, että kantaja luopui omistusosuuksistaan 14.3.2022 eikä hänellä ole enää intressejä (ownership interest) kyseisessä yhtiössä.

153    Paitsi että tämän todistajanlausunnon, jonka on antanut sen yhtiön johtaja, jossa kantaja oli osakkaana, todistusvoima on suhteutettava edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti (ks. edellä 114 kohta), kyseisestä todistajanlausunnosta on todettava ilmenevän, että kantaja oli ABH Holdingsin osakkeenomistaja alkuperäisten toimien antamispäivää edeltäneeseen päivään asti. Sillä perusteella, että tilanne väitetysti muuttui alkuperäisten toimien antamispäivää edeltäneenä päivänä, ei – olettaen, että se on näytetty toteen – voida katsoa, ettei kantaja ole johtava liike-elämän edustaja ja että neuvosto teki tältä osin arviointivirheen.

154    Lisäksi on niin, että g alakohdassa vahvistetun kriteerin mukaan johtavan liike-elämän edustajan käsitteellä viitataan sekä menneisiin että nykyisiin tosiseikkoihin. Näin ollen se, että syyt kantajan nimen merkitsemiseen riidanalaisiin luetteloihin liittyvät alkuperäisten toimien antamista edeltäneeseen tilanteeseen ja että tämä tilanne on äskettäin muuttunut, ei välttämättä tarkoita, että hänen osaltaan kyseisillä toimilla määrätyt rajoittavat toimenpiteet olisivat vanhentuneet (ks. analogisesti tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 83 kohta).

155    Kaikkien näiden seikkojen perusteella neuvosto totesi alkuperäisten toimien antamispäivänä arviointivirhettä tekemättä, että kantaja täytti edellytykset sille, että häntä voitiin pitää g alakohdassa vahvistetussa kriteerissä tarkoitettuna johtavana liike-elämän edustajana.

156    Toiseksi kyseisestä talouden alasta on todettava, että ABH Holdingsin omistama Alfa Bank on yksityinen pankki, joka, kuten kantaja toteaa, harjoittaa laillista toimintaa Venäjällä, on Venäjän suurin yksityinen liikepankki ja kuuluu Alfa Groupiin, joka on Venäjällä toimiva suuri yksityinen teollisuus- ja finanssikonserni. Tältä osin on korostettava, että g alakohdassa vahvistetusta kriteeristä ilmenee, että asianomainen talouden ala – eikä suinkaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka nimi on merkitty riidanalaisiin luetteloihin – on se, jonka on muodostettava merkittävä tulonlähde Venäjän hallitukselle. Käsiteltävässä asiassa asianomainen talouden ala on pankkiala, eikä ole kiistetty, että se muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

157    Lisäksi on niin, että toteamus, jonka mukaan Alfa Bank on yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista, perustuu neuvoston esittämiin yhtäpitäviin todisteisiin. Erityisesti todisteessa nro 1 mainitaan Alfa Bank yhtenä Venäjän suurimmista yksityisistä pankeista, ja todisteeseen nro 2 sisältyy luettelo Venäjän 24 suurimmasta veronmaksajasta vuonna 2020, ja näiden joukossa mainitaan Alfa Bank.

158    Kantajan väite, jossa kiistetään Alfa Bankin asema yhtenä Venäjän 24 suurimmasta veronmaksajasta, on hylättävä. Kantaja nimittäin kiistää kyseisessä asiakirjassa mainitun luokituksen sillä perusteella, että elleivät yhtiöt julkaise tilinpäätöksiään, niiden merkitystä veronmaksajina ei voida mitenkään tarkistaa eikä todistaa hankkimatta kyseisen valtion veroviranomaiselta täsmällisiä tietoja asianomaisen verovelvollisen maksamien verojen suuruusluokasta. Vaikka kantaja kiistää kyseisen luokituksen luotettavuuden ja paikkansapitävyyden, hän ei kuitenkaan kyseenalaista sitä, että yhtiö on merkittävä verotulojen tuottaja.

159    Tästä seuraa, että neuvosto on osoittanut riittävän konkreettisilla, täsmällisillä ja yhtäpitävillä todisteilla, että Alfa Group, johon Alfa Bank kuuluu, toimii sellaisella talouden alalla, tässä tapauksessa pankkialalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

160    Kaikkien näiden seikkojen perusteella neuvosto totesi alkuperäisten toimien antamispäivänä arviointivirhettä tekemättä, että kantaja täyttää g alakohdassa vahvistetun kriteerin soveltamisedellytykset.

161    Muut kantajan esittämät väitteet eivät kyseenalaista tätä toteamusta.

162    Ensinnäkin kantajan esittämät väitteet siitä, että Alfa Group, joka ei ole Venäjän valtion määräysvallassa eikä saa siltä minkäänlaista tukea, pysyy erossa politiikasta, noudattaa ”länsimaisia eettisiä normeja” ja toimii merkittävällä osalla Ukrainan taloutta, eivät ole merkityksellisiä g alakohdassa vahvistetun kriteerin kannalta. Sama koskee väitettä, jonka mukaan Alfa Bank harjoittaa laillista toimintaa Venäjällä tukematta kuitenkaan Venäjän hallituksen toimintaa Ukrainassa. G alakohdassa vahvistetussa kriteerissä nimittäin mainitaan, että kyseisen talouden alan on muodostettava merkittävä tulonlähde Venäjän hallitukselle, edellyttämättä kuitenkaan, että tällä tulonlähteellä on yhteys kyseisen hallituksen toimiin Ukrainassa tai että esitetään näyttöä aikomuksesta tukea näitä toimia. Kuten kantaja sitä paitsi myönsi istunnossa, Alfa Bank on 25.2.2022 lähtien mainittu rajoittavia toimenpiteitä koskevissa unionin luetteloissa (ks. rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 25.2.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/327 (EUVL 2022, L 48, s. 1) liite V).

163    Toiseksi kantaja väittää, että hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin on virhe monenvälisen pakotepolitiikan kannalta. Kantajan väitteet, jotka koskevat sitä, että hänen nimeään ei ole merkitty Ukrainan eikä Yhdysvaltain pakoteluetteloihin, eivät kuitenkaan voi olla ratkaisevia tulkittaessa unionin oikeusjärjestykselle ominaisia nimeämisperusteita. Samoin on niin, että unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, Pantochim, C‑19/19, EU:C:2020:456, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ukrainan oikeuden mukainen oligarkin määritelmä ei siten ole merkityksellinen tulkittaessa g alakohdassa vahvistettua kriteeriä, joka on riippumaton siitä, onko kantaja henkilökohtaisesti osallinen sotaan tai onko hänellä suoria tai välillisiä yhteyksiä tai keskinäinen riippuvuussuhde kyseiseen poliittiseen hallintoon.

164    [Luottamuksellinen].

165    Edellä esitetystä seuraa, että neuvosto totesi alkuperäisissä toimissa arviointivirhettä tekemättä, että kantaja täyttää g alakohdassa vahvistetun kriteerin soveltamisedellytykset.

–       Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa

166    Kantaja väittää kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään esittäneensä neuvostolle seikkoja, joita ei kuitenkaan otettu huomioon, kuten sen, että hän on vain vähemmistöosakas, ettei hänellä ole mitään vaikutusvaltaa pankin liiketoimiin tai strategiaan ja ettei hän siten ole kyseisellä talouden alalla toimiva liike-elämän edustaja. Kantaja vetoaa myös toimenpiteiden tehottomuuteen sekä siihen, ettei toimenpiteiden vaikutuksia selvitetty eikä toimenpiteitä arvioitu ja että huomioon otettiin ainoastaan yleinen tilanne syyskuussa 2022 tarkastelematta lainkaan kantajan henkilökohtaista tilannetta.

167    Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

168    On muistutettava, että rajoittavat toimenpiteet ovat ennalta ehkäiseviä ja jo määritelmällisesti luonteeltaan väliaikaisia toimenpiteitä, joiden pätevyys riippuu aina niiden antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä niiden pysyttämisen tarpeellisuudesta niihin liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi. Neuvoston on näin ollen rajoittavien toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ja selvitettävä toimenpiteiden vaikutukset voidakseen määritellä, onko toimenpiteillä onnistuttu saavuttamaan tavoitteet, joihin asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen alkuperäisellä merkitsemisellä riidanalaiseen luetteloon on pyritty, vai voidaanko kyseisistä henkilöistä ja yhteisöistä edelleen tehdä samat päätelmät (ks. tuomio 27.4.2022, Ilunga Luyoyo v. neuvosto, T‑108/21, EU:T:2022:253, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 67 kohta).

169    Oikeuttaakseen henkilön nimen säilyttämisen kyseisissä luetteloissa, neuvostoa ei ole kielletty tukeutumasta samaan näyttöön, jolla kantajan nimen alkuperäinen luetteloihin sisällyttäminen tai sisällyttäminen uudelleen kyseisiin luetteloihin tai hänen nimensä aiempi säilyttäminen kyseisissä luetteloissa on oikeutettu, kunhan yhtäältä luetteloihin sisällyttämisen perusteet ovat säilyneet muuttumattomina ja toisaalta asiayhteys ei ole muuttunut siinä määrin, että näyttö olisi vanhentunut (ks. vastaavasti tuomio 23.9.2020, Kaddour v. neuvosto, T‑510/18, EU:T:2020:436, 99 kohta). Tähän asiayhteyteen kuuluvat paitsi sen valtion tilanne, jonka osalta rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä on otettu käyttöön, myös asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne (tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 78 kohta; ks. myös tuomio 9.6.2021, Borborudi v. neuvosto, T‑580/19, EU:T:2021:330, 60 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi nimen luettelossa säilyttämisen on oltava perusteltua kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella ja erityisesti siksi, että rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ei ole saavutettu (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 83 ja 84 kohta; tuomio 27.4.2022, Boshab v. neuvosto, T‑103/21, ei julkaistu, EU:T:2022:248, 121 kohta ja tuomio 27.4.2022, Ilunga Luyoyo v. neuvosto, T‑108/21, EU:T:2022:253, 56 kohta).

170    Käsiteltävässä asiassa päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 6 artiklasta ilmenee, että tätä päätöstä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen ja että sen voimassaoloa jatketaan tai sitä muutetaan tarvittaessa, jos neuvosto katsoo, ettei sen tavoitteita ole saavutettu. Asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 14 artiklan 4 kohdassa puolestaan säädetään, että sen liitteessä olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään 12 kuukauden välein.

171    Pysyttämistoimista on todettava, että luetteloon merkitsemisen perusteet ovat niissä samat kuin alkuperäisissä toimissa.

172    Näin ollen on aiheellista edellä (169 kohta) mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tarkistaa, mahdollistivatko asiayhteys, tavoitteet ja kantajan henkilökohtainen tilanne sen, että hänen nimensä voitiin pysyttää luetteloissa, kun luetteloihin merkitsemisen perusteet olivat säilyneet muuttumattomina.

173    Ukrainan tilanteeseen liittyvästä yleisestä asiayhteydestä on todettava, että kantajan nimen pysyttämistä koskevien toimien antamispäivänä Ukrainan tilanne oli edelleen vakava.

174    Rajoittavat toimenpiteet ovat edelleen perusteltuja myös niille asetettuun tavoitteeseen nähden, joka on painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta ne lopettavat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa sekä sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan, ja lisätä niitä kustannuksia, joita Venäjälle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista.

175    Kantajan henkilökohtaisesta tilanteesta on todettava, että kantajan kirjeissä ja erityisesti hänen 30.5.2022 päivätyssä kirjeessään ja hänen 1.11.2022 esittämässään uudelleenharkitsemispyynnössä viitataan väitteisiin, jotka tuotiin esiin jo alkuperäisiä toimia koskevien huomautusten yhteydessä. Kantaja korostaa erityisesti [luottamuksellinen], että vain Alfa Bank on venäläinen veronmaksaja ja että kantaja on pelkkä Alfa Bankin vähemmistöosakas, jolla ei ole johtotehtäviä.

176    Näin ollen neuvosto on perustellusti voinut katsoa, että seikat, jotka kantaja toi esiin neuvostolle rajoittavien toimenpiteiden uudelleentarkastelua varten toimittamissaan asiakirjoissa, eivät olleet uusia eivätkä ratkaisevia käsiteltävässä asiassa alkuperäisistä toimista käytyyn kirjelmien vaihtoon nähden.

177    Tästä seuraa, että nämä seikat huomioon ottaen neuvosto on voinut arviointivirhettä tekemättä todeta, ettei kantajan henkilökohtainen tilanne ollut muuttunut, ja tukeutua samoihin seikkoihin hänen nimensä pysyttämiseksi riidanalaisissa luetteloissa.

178    Kantajan kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä esittämä väite, jonka mukaan päätöstä jatkaa hyökkäystä Ukrainaan ei voida mitenkään pitää hänestä johtuvana, on hylättävä, koska g alakohdassa vahvistetussa kriteerissä ei mainita tällaista edellytystä.

179    Myös kantajan muut väitteet, jotka koskevat toimenpiteiden vaikutusten selvittämättä jättämistä tai niiden arvioimatta jättämistä sekä toimenpiteiden tehottomuutta, on hylättävä. Ne eivät nimittäin ole omiaan osoittamaan, että kantajan henkilökohtaisen tilanteen arvioinnissa siihen sovellettavan kriteerin kannalta on tehty virhe.

180    Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan hän on luovuttanut osuutensa ABH Holdingsissa, on syytä muistuttaa, että on katsottava, ettei tätä luovutusta ole näytetty toteen riittävän vakuuttavilla todisteilla unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Kuten nimittäin edellä 114 kohdassa muistutettiin, asiakirjan todistusvoimaa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti sen alkuperä, laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta.

181    Käsiteltävässä asiassa kantajan vastauksen liitteessä on toimitettu 19.8.2022 päivätty ABH Holdingsin johtajan lausunto, jossa mainitaan, että kantaja oli 14.3.2022 luovuttanut omistusosuutensa kyseisessä yhtiössä kolmannelle ja ettei hänellä ole enää intressejä (ownership interest) kyseisessä yhtiössä.

182    On todettava, että tämän todistajanlausunnon tueksi ei toimitettu muita virallisia asiakirjoja eikä sen yhteydessä annettu täsmällisiä tietoja etenkään kantajan osuuksien luovutuksensaajasta eikä luovutuksen yksityiskohdista. Lisäksi kantaja toisti sekä neuvostolle 1.11.2022 osoittamassaan uudelleenharkitsemispyynnössä että unionin yleiseen tuomioistuimeen jättämissään kirjelmissä olevansa ”vähemmistöosakas” tai ”Alfa Bankin vähemmistöosuuden omistaja”.

183    Käsiteltävän asian olosuhteissa on katsottava, että koska väitetystä kantajan omistusosuuksien luovutuksesta kolmannelle henkilölle, joka ei ole etuyhteydessä kantajaan, ei ole esitetty todisteita, neuvosto totesi perustellusti, ettei kantajan henkilökohtainen tilanne ollut muuttunut siinä määrin, että tiedot, jotka sisällytettiin todistusaineistoon siinä yhteydessä, kun hänen nimensä merkittiin ensimmäisen kerran riidanalaisiin luetteloihin, olisivat vanhentuneet.

184    Kun otetaan huomioon, että Ukrainan tilanne on edelleen vakava, että rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ei ole saavutettu ja ettei ole todisteita, jotka osoittaisivat, että kantajan henkilökohtainen tilanne on muuttunut, neuvosto on pysyttänyt kyseiset rajoittavat toimenpiteet arviointivirhettä tekemättä.

185    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin koskevalle perusteelle, joka on se, että kantaja on johtava liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, ja joka täyttää g alakohdassa vahvistetun kriteerin, on esitetty riittävästi tukea, joten kantajan nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin ja pysyttäminen näissä luetteloissa alkuperäisillä toimilla ja pysyttämistoimilla oli perusteltua.

186    Oikeuskäytännössä on todettu rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetun päätöksen laillisuusvalvonnasta, että kun otetaan huomioon toimenpiteiden ennalta ehkäisevä luonne, jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voisi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

187    Näin ollen kantajan neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana sekä alkuperäisten toimien että pysyttämistoimien osalta, eikä kantajan muiden väitteiden, joilla pyritään kyseenalaistamaan neuvoston d alakohdassa vahvistetusta kriteeristä esittämä arviointi, perusteltavuutta ole tarpeen tutkia.

 Suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja omistusoikeuden, elinkeinonharjoittamista koskevan oikeuden ja ammatinharjoittamista koskevan oikeuden loukkaamiseen perustuvat kanneperusteet

188    Kantaja väittää, että riidanalaiset toimet ovat suhteettomia siltä osin kuin niillä estetään häntä harjoittamasta ammattia. Kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet merkitsevät myös hänen omistusoikeutensa, elinkeinonharjoittamista koskevan oikeutensa ja ammatinharjoittamista koskevan oikeutensa suhteetonta loukkaamista etenkin, kun todisteet, joihin neuvosto on tukeutunut, ovat ilmeisen riittämättömiä.

189    Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

190    On muistutettava, että suhteellisuusperiaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja joka toistetaan SEU 5 artiklan 4 kohdassa, edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 122 kohta ja tuomio 1.6.2022, Prigozhin v. neuvosto, T‑723/20, ei julkaistu, EU:T:2022:317, 133 kohta).

191    Lisäksi omistusoikeus kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja se vahvistetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa. Perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaan ”elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”.

192    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaisissa toimissa säädettyihin rajoittaviin toimenpiteisiin sisältyy rajoituksia kantajan omistusoikeuden ja elinkeinonharjoittamista koskevan oikeuden käytölle.

193    Ne perusoikeudet, joihin kantaja vetoaa, eli elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja eivät kuitenkaan ole ehdottomia, ja niiden käyttöä voidaan rajoittaa unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kunhan tällaiset rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 148 kohta ja tuomio 25.6.2020, VTB Bank v. neuvosto, C‑729/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:499, 80 kohta).

194    Jotta perusoikeuksiin puuttuminen olisi unionin oikeuden mukaista, sen on täytettävä seuraavat edellytykset: kyseisestä rajoituksesta on säädettävä lailla, rajoituksessa on kunnioitettava kyseisen vapauden keskeistä sisältöä, sen on tosiasiallisesti palveltava yleistä etua koskevaa tavoitetta, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut, ja sen on oltava oikeasuhteinen (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 222 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

195    On todettava, että käsiteltävässä asiassa nämä neljä edellytystä täyttyvät.

196    Ensinnäkin kyseisistä rajoittavista toimenpiteistä on ”säädetty lailla”, sillä niistä on säädetty toimissa, jotka ovat muun muassa yleisesti sovellettavia, joilla on selvä oikeudellinen perusta unionin oikeudessa ja jotka ovat olleet riittävän ennakoitavissa, mitä kantaja ei kiistä.

197    Toiseksi riidanalaisia toimia sovelletaan kuuden kuukauden ajan, ja niitä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen, kuten päätöksen 2014/145 6 artiklassa säädetään. Koska mainitut toimenpiteet ovat luonteeltaan väliaikaisia ja ne voidaan peruuttaa, on katsottava, ettei niillä puututa elinkeinovapauden keskeiseen sisältöön. Lisäksi riidanalaisissa toimissa säädetään mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia sovellettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin. Erityisesti varojen jäädyttämisen osalta päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtäältä mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttäminen perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta myöntää erityistilanteissa erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen.

198    Kolmanneksi kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä pyritään yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut ja joka on omiaan oikeuttamaan huomattavatkin kielteiset seuraukset tietyille toimijoille (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 150 kohta). Niillä nimittäin pyritään painostamaan mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta ne lopettavat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa. Tältä osin neuvosto päätti helmikuussa 2022, että Venäjän taloutta olisi pyrittävä heikentämään strategisesti yhtäältä kieltämällä erityisesti Venäjän federaation, sen hallituksen ja sen keskuspankin rahoittaminen ja toisaalta määräämällä rajoittavia toimenpiteitä erityisesti rahoituksen, puolustuksen ja energian aloilla. Päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että neuvosto katsoi tilanteen vakavuuden huomioon ottaen, että nimeämisperusteita olisi muutettava. Näin ollen on selvää, että unioni pyrkii vähentämään Venäjän valtion tuloja ja painostamaan Venäjän hallitusta heikentääkseen sen kykyä rahoittaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia toimia ja saadakseen ne loppumaan vakauden säilyttämiseksi Euroopassa ja koko maailmassa. Kyse on päämäärästä, joka kuuluu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoiteltuihin päämääriin, joita tarkastellaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja joihin kuuluvat esimerkiksi rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen.

199    Neljänneksi kyseisten rajoittavien toimenpiteiden asianmukaisuudesta on todettava, että kun otetaan huomioon yleisen edun mukaiset kansainväliselle yhteisölle niin perustavanlaatuiset tavoitteet kuin ne, jotka mainittiin edellä 198 kohdassa, toimenpiteitä ei sellaisinaan voida pitää epäasianmukaisina (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 2.12.2020, Kalai v. neuvosto, T‑178/19, ei julkaistu, EU:T:2020:580, 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

200    Kyseisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta on todettava, että muilla vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, kuten ennakkolupajärjestelmällä, ei voitaisi saavuttaa tavoiteltua päämäärää eli Venäjän hallituksen tai johtavien liike-elämän edustajien painostamista yhtä tehokkaasti, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 2.12.2020, Kalai v. neuvosto, T 178/19, ei julkaistu, EU:T:2020:580, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi kyse on, kuten edellä jo mainittiin, väliaikaisista toimenpiteistä, jotka voidaan peruuttaa ja joihin jäsenvaltioilla on mahdollisuus myöntää poikkeuksia.

201    Kantajalle aiheutuneesta vahingosta on todettava, että pitää paikkansa, että riidanalaisilla toimilla rajoitetaan kantajan omaisuudensuojaa erityisesti, koska hän ei voi käyttää hänelle kuuluvia unionin alueella sijaitsevia varoja eikä siirtää hänelle kuuluvia varoja unioniin muutoin kuin mikäli tähän on erityinen lupa.

202    Riidanalaisista toimista kantajalle aiheutuneet haitat eivät kuitenkaan ole liiallisia verrattuna niillä tavoitellun päämäärän merkittävyyteen. Kyseisissä toimissa nimittäin säädetään, että luetteloon merkitsemistä tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin, jotta voidaan varmistaa, että henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät enää täytä kriteerejä riidanalaisessa luettelossa olemiseksi, poistetaan siitä. Lisäksi, kuten edellä 197 kohdassa muistutettiin, riidanalaisissa toimissa säädetään mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttäminen perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta mahdollisuudesta myöntää erityistilanteissa erityisiä valtuutuksia varojen, muiden rahoituslähteiden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseen. Tältä osin kansallisten viranomaisten asiana on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti arvioida tarvittavien lupien ja poikkeusten aiheellisuus ja laajuus sekä varmistaa niiden täytäntöönpano kansallisella tasolla.

203    Kantajan väite, joka koskee kyseisten rajoittavien toimenpiteiden perusteltavuudesta esitettyjen todisteiden riittämättömyyttä, kuuluu niiden asiasisällön eikä niiden oikeasuhteisuuden arviointiin.

204    Edellä esitetystä seuraa, ettei riidanalaisilla toimilla ole loukattu suhteellisuusperiaatetta eivätkä ne merkitse omistusoikeuden, elinkeinonharjoittamista koskevan oikeuden ja ammatinharjoittamista koskevan oikeuden kohtuutonta loukkaamista.

205    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja omistusoikeuden, elinkeinonharjoittamista koskevan oikeuden ja ammatinharjoittamista koskevan oikeuden loukkaamista koskevat kanneperusteet on hylättävä.

 Kanteen tarkistamisen yhteydessä esitetty harkintavallan väärinkäyttöön perustuva kanneperuste

206    Kantaja väittää, että sisällyttäessään hänen nimensä riidanalaisiin luetteloihin neuvosto katsoo hänen olevan vastuussa muun muassa Ukrainan tilanteesta, vaikkei hänellä ole mitään suoraa eikä välillistä yhteyttä kyseisen maan vakauden horjuttamiseen. Toteuttamalla rajoittavia toimenpiteitä, joiden tavoitteena ei voi olla Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, suvereniteetin ja itsenäisyyden säilyttäminen, koska ne eivät kohdistu mitenkään niihin henkilöihin, jotka ovat todellisuudessa vastuussa Ukrainan vakauden horjuttamisesta, eikä niillä ole mitään suoraa eikä välillistä yhteyttä Ukrainan tilanteeseen, neuvosto muutti alun perin asetettua tavoitetta tekemättä vaadittavia johtopäätöksiä kantajaa erikseen koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä. Näin toimiessaan neuvosto syyllistyi harkintavallan väärinkäyttöön, jossa on kyse tavoitteen korvaamisesta tekemättä sitä ennen arviointia, jolla kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen olisi voitu oikeuttaa.

207    Neuvosto, jota Belgian kuningaskunta tukee, kiistää tämän väitteen.

208    Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että tointa annettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimi on annettu yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muita kuin niitä tarkoituksia varten, joihin kyseessä oleva toimivalta on annettu, tai perussopimuksissa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 135 kohta ja tuomio 25.6.2020, Vnesheconombank v. neuvosto, C‑731/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:500, 63 kohta).

209    Riittää, kun todetaan, että käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole esittänyt tällaista näyttöä. Kuten neuvosto korostaa, asetettu tavoite eli Venäjän federaation painostaminen mahdollisimman tehokkaasti, jotta se lopettaa sodan Ukrainassa, ei ole mitenkään muuttunut.

210    Näin ollen harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

211    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

212    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Belgian kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      OT vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

3)      Belgian kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Spielmann Mastroianni Brkan

Gâlea       Tóth

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä marraskuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.

1 Luottamukselliset tiedot on poistettu tekstistä.