Asia T-21/05
Chalkor AE Epexergasias Metallon
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kuparisten vesi- ja viemäriputkien ala – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Jatkettu ja monimuotoinen kilpailusääntöjen rikkominen – Sakot – Rajoitettu osallistuminen kartelliin – Merkityksellisten markkinoiden maantieteellinen laajuus – Rikkomisen kesto – Yhteistyö
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Laskentamenetelmä, jossa otetaan huomioon joustavia osatekijöitä
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Osallistuminen, jonka on väitetty tapahtuneen pakotettuna
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)
4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen kesto – Pitkäkestoiset rikkomiset – Laskentapohjan korottaminen 10 prosentilla vuotta kohden
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan B alakohta)
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen ennen komission puuttumista asiaan
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla; komission tiedonanto 96/C 207/04)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen kesto – Pitkäkestoiset rikkomiset – Laskentapohjan korottaminen 10 prosentilla vuotta kohden – Seuraukset
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
1. Vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja ei voidakaan pitää oikeussääntöinä, niissä vahvistetaan käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio voi poiketa erityistapauksissa vain esittämällä sellaiset perusteet, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen asiana on näin ollen komission päätöksellä määrättyjen sakkojen lainmukaisuutta valvoessaan tarkistaa, onko komissio käyttänyt harkintavaltaansa suuntaviivoissa esitettyä menetelmää käyttäen, ja niiltä osin kuin se toteaisi, että suuntaviivoista on poikettu, tarkistaa, onko kyseinen poikkeaminen oikeutettu ja oikeudellisesti tarkasteltuna riittävästi perusteltu.
Se, että komissio on itse rajoittanut harkintavaltaansa antamalla kyseiset suuntaviivat, ei ole yhteensopimatonta sen kanssa, että komissiolla säilyy huomattava liikkumavara harkintavallan suhteen. Suuntaviivoihin sisältyy erilaisia joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää harkintavaltaansa asetuksen N:o 17 ja asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaisesti, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on kyseisiä säännöksiä tulkinnut. Näin ollen sellaisilla aloilla, joilla komissiolla on edelleen harkintavaltaa, kyseisiä arviointeja koskeva laillisuusvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä. Komission harkintavalta ja sen rajat eivät lähtökohtaisesti vaikuta siihen, miten tuomioistuin käyttää täyttä tuomiovaltaansa, jonka perusteella sillä on valta poistaa komission määräämä sakko tai alentaa tai korottaa tällaisen sakon määrää.
(ks. 60–64 kohta)
2. Yritysten harjoittama painostus, jolla pyritään saamaan muut yritykset osallistumaan kilpailuoikeuden rikkomiseen, ei painostuksen suuruudesta riippumatta vapauta kyseessä olevaa yritystä rikkomista koskevasta vastuustaan, ei muuta mitenkään kartellin vakavuutta eikä voi merkitä lieventävää olosuhdetta sakkojen määrää laskettaessa, koska kyseessä oleva yritys olisi voinut paljastaa mahdollisen painostuksen toimivaltaisille viranomaisille ja tehdä niille kantelun.
(ks. 72 kohta)
3. Yritys, jonka on todettu olevan vastuussa yhteistoimintajärjestelyn useista osista, vaikuttaa enemmän tämän yhteistoimintajärjestelyn tehokkuuteen ja vakavuuteen kuin kilpailusääntöjen rikkoja, joka on osallistunut ainoastaan yhteen tämän yhteistoimintajärjestelyn osaan. Näin ollen ensiksi mainittu yritys syyllistyy vakavampaan kilpailusääntöjen rikkomiseen kuin toiseksi mainittu yritys.
Sen periaatteen nojalla, jonka mukaan rangaistukset on määrättävä yksilökohtaisesti ja vastuu on henkilökohtaista, komission on arvioidessaan kunkin kilpailusääntöjen rikkojan yhteistoimintajärjestelyyn osallistumisen suhteellista vakavuutta otettava huomioon se, että tiettyjen kilpailusääntöjen rikkojien ei mahdollisesti katsota olevan vastuussa tämän yhteistoimintajärjestelyn kaikista osista.
Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja sovellettaessa tämä arviointi on välttämättä toteutettava erityisen sakon laskentapohjan vahvistamisen vaiheessa, koska ottamalla huomioon lieventävät seikat sakon perusmäärää on mahdollista mukauttaa pelkästään sen perusteella, miten kilpailusääntöjen rikkoja on toimeenpannut yhteistoimintajärjestelyä. Kilpailusääntöjen rikkojalla, jonka ei katsota olevan vastuussa tämän yhteistoimintajärjestelyn tietyistä osista, ei kuitenkaan ole voinut olla roolia näiden osien toimeen panemisessa. Kilpailuoikeuden säännösten rikkominen on tällaisen yrityksen syyksi luetun rikkomisen rajoitetun laajuuden vuoksi vähemmän vakavaa kuin rikkominen, joka luetaan kilpailusääntöjen rikkomisen kaikkiin osiin osallistuneiden yritysten syyksi.
Komissio loukkaa siis yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se ei sakkojen määrää laskiessaan ota huomioon sitä, että yritys oli osallistunut ainoastaan yhteen kartellin osaan, ja kun se näin ollen kohtelee erilaisia tilanteita samalla tavoin eikä tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.
(ks. 99–101 ja 104 kohta)
4. On riittävää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kilpailevien yritysten välisiin kokouksiin, jotka olivat luonteeltaan ilmeisen kilpailunvastaisia, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn on osoitettu oikeudelliselta kannalta riittävällä tavalla toteen. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on näytetty toteen, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että se osallistui näihin kokouksiin eri tarkoituksessa kuin ne.
(ks. 130 kohta)
5. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista ilmenee, ettei komissio ole luonut minkäänlaista limittäisyyttä tai keskinäistä riippuvuutta rikkomisen vakavuutta ja sen kestoa koskevan arvioinnin välille. Se, että komissio on varannut itselleen mahdollisuuden korottaa vähintään 12 kuukautta kestäneiden kilpailusääntöjen rikkomisen osalta sakon määrää kultakin sellaiselta vuodelta, jona kilpailusääntöjä rikottiin, määrällä, joka voi olla 10 prosenttia siitä määrästä, johon on päädytty rikkomisen vakavuuden perusteella, ei millään tavalla merkitse sitä, että komissiolla olisi velvollisuus vahvistaa kyseinen korotuksen määrä kartellin toiminnan intensiivisyyden tai vaikutusten, saati rikkomisen vakavuuden perusteella. Komission asiana on nimittäin laajaa harkintavaltaansa käyttäen valita se korotuksen määrä, jota se aikoo soveltaa rikkomisen keston perusteella.
(ks. 141 ja 143 kohta)
6. Komissiolla ei ole mitään velvollisuutta alentaa harkintavaltansa puitteissa sakkoa kilpailusääntöjen rikkomisen loppumisen johdosta, kun kyse on rikkomisesta, joka oli jo päättynyt ennen komission ensimmäisiä toimenpiteitä.
(ks. 151 kohta)
7. Kun on kyse kartellin jäsenten komission kanssa tekemän yhteistyön arvioinnista, komissiolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä. Ainoastaan komission tekemä ilmeinen arviointivirhe voi olla arvostelun kohteena. Komission on kyseisessä arvioinnissa kuitenkin noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
Unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa sitä vastoin täyttä valvontavaltaa siltä osin, menikö yrityksen yhteistyö sitä velvollisuutta pidemmälle, joka tällä on asetuksen N:o 17 11 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla vastata komission tietojensaantipyyntöihin.
(ks. 162 ja 168 kohta)
8. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen rakenteesta ilmenee, että yrityksille, jotka osallistuvat yhteistoimintajärjestelyyn kauimmin, määrätään alimmat sakot, jos määrät jaetaan kartelliinosallistumiskuukausien lukumäärällä tai niiden kokousten lukumäärällä, joihin yritykset osallistuivat, koska komissio totesi suuntaviivoissa ainoastaan, että sakkojen laskentapohjaa korotetaan korkeintaan 10 prosentilla rikkomisvuotta kohti. Yritys ei voi vedota tähän komission itselleen asettamaan rajoitukseen saadakseen sille määrätyn sakon määrään alennuksen.
(ks. 179 ja 180 kohta)