Kanne 5.2.2024 – Coöperatieve Rabobank v. komissio

(Asia T-57/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Coöperatieve Rabobank U.A. (Utrecht, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Wesseling ja F. Brouwer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan 22.11.2023 annetun komission päätöksen C(2023) 7811, joka koskee SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaista menettelyä (asia AT.40512 – Euromääräiset joukkolainat (jäljempänä päätös),

–    toissijaisesti SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan osittain päätöksen 1 artiklan ja alentamaan SEUT 261 artiklan nojalla päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa,

joka tapauksessa alentamaan SEUT 261 artiklan nojalla päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa,

–    velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tai toissijaisesti asianmukaisen osan sen oikeudenkäyntikuluista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, esitti puutteelliset perustelut ja/tai arvioi näyttöä väärin katsoessaan, että Rabobank osallistui menettelyyn, jonka tarkoituksena on rajoittaa ja/tai vääristää kilpailua SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Erityisesti on niin, että

    - komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kaiken päätöksessä mainitun tietojenvaihdon tarkoituksena on rajoittaa kilpailua,

- komission väitteet koskevat virheellisesti sellaista tietojenvaihtoa, joka liittyy ainoastaan Rabobankin ja Deutsche Bankin väliseen kaupankäyntiin.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, esitti puutteelliset perustelut ja/tai arvioi näyttöä väärin katsoessaan SEUT 101 artiklan nojalla, että menettelyllä oli yksi ainoa tavoite tai kokonaissuunnitelma ja että väitetty rikkominen oli jatkuvaa asianomaisella ajanjaksolla. Erityisesti on niin, että

- komissio ei osoittanut, että kaikella tietojenvaihdolla toteutettiin päätöksessä väitettyä kilpailunvastaista suunnitelmaa,

- komissio ei osoittanut riittävällä tavalla, että väitettyä kilpailua rajoittavaa yhteydenpitoa koskevat eri tapaukset merkitsevät keskeytymätöntä yli kymmenen vuotta kestänyttä jatkettua rikkomista.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan tavalla, jolla komissio määritti sakon, loukataan asetuksen 1/2003 23 artiklaa, sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja, ja suhteellisuusperiaatetta. Erityisesti on niin, että

- komissiolla ei ole perusteita määrätä sakkoa niiden ajanjaksojen osalta, jolloin rikkominen oli keskeytynyt,

- päätöksessä määrätty sakko ei ole oikeassa suhteessa väitetyn rikkomisen, joka muodostuu hyvin vähäisestä kilpailua rajoittavasta yhteydenpidosta, joka jakautuu erittäin pitkälle ajanjaksolle, vakavuuteen ja taloudelliseen merkitykseen nähden,

- päätöksessä mainittu myynnin arvon korvaava arvo on liioiteltu suhteessa Rabobankin tuloihin ja siten väitetyn rikkomisen taloudelliseen merkitykseen, ja kyseinen arvo poikkeaa myynnin arvon käsitteestä eikä siinä noudateta velvollisuutta käyttää sakkojen laskentaa koskevissa suuntaviivoissa olevia parhaita saatavilla olevia lukuja.

____________