Asia C‑240/14

Eleonore Prüller-Frey

vastaan

Norbert Brodnig

ja

Axa Versicherung AG

(Landesgericht Korneuburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuu onnettomuustapauksissa – Vahingonkorvauskanne – Montrealin yleissopimus – Asetus (EY) N:o 2027/97 – Vastikkeeton kiinteistön omistajan suorittama lento, jonka tarkoituksena on kyseisen kiinteistön esitteleminen mahdolliselle ostajalle – Asetus (EY) N:o 864/2007 – Kansallisen oikeuden mukainen suora kanne vastuuvakuutuksen antajaa vastaan

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 9.9.2015

1.        Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 2027/97 – Yleissopimus tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä – Lentoliikenteen harjoittajien vastuu onnettomuustapauksissa – Soveltamisala – Lentoliikenteen harjoittajat – Käsite – Luonnollinen henkilö, jolla ei ole voimassa olevaa liikennelupaa – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Neuvoston asetus N:o 2407/92 ja asetuksen N:o 2027/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 889/2002, 2 artiklan 1 kohdan a–c alakohta; neuvoston päätös 2001/539; Montrealin yleissopimuksen (1999) 1 artiklan 1 kappale ja 17 artikla)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki – Asetus N:o 864/2007 – Suora kanne vastuussa olevan vakuutuksenantajaa vastaan – Käyttämisen edellytykset – Suoran kanteen nostaminen sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavan lain tai vakuutussopimukseen sovellettavan lain nojalla – Kansallisen tuomioistuimen suorittama tutkiminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 864/2007 4 ja 18 artikla)

1.        Matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta annetun asetuksen N:o 2027/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 889/2002, 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa ja eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä 28.5.1999 Montrealissa allekirjoitetun yleissopimuksen, joka hyväksyttiin Euroopan unionin puolesta päätöksellä 2001/539, 1 artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että sellaisen henkilön, joka oli ilma-aluksessa, jolla oli sama nousu- ja laskeutumispaikka erään jäsenvaltion alueella ja jota lentäjä kuljetti vastikkeetta lennolla, jonka tarkoituksena oli ilmasta käsin tarkastella kiinteistöä tämän ilma-aluksen lentäjän kanssa suunnitellun kiinteistökauppahankkeen yhteydessä, ja joka sai ruumiinvammoja koneen pudottua maahan, esittämää vahingonkorvausvaatimusta tutkitaan Montrealin yleissopimuksen 17 artiklan nojalla.

Asetusta N:o 2027/97 sovelletaan itse asiassa vain asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin lentoliikenteen harjoittajiin, toisin sanoen lentoliikenneyrityksiin, joilla on voimassa oleva liikennelupa, samoin kuin asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yhteisön lentoliikenteen harjoittajiin, toisin sanoen lentoliikenteen harjoittajiin, joilla on lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista annetun asetuksen N:o 2407/92 säännösten mukainen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva liikennelupa.

(ks. 29 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen N:o 864/2007 (Rooma II) 18 artiklaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan lentokoneen putoamisen takia loukkaantuneen henkilön nostaa suora kanne korvausvastuussa olevan tahon vakuutuksenantajaa vastaan, kun tällaisesta kanteesta säädetään sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavassa laissa, riippumatta siitä, mitä sopimuspuolten valitsemassa, tähän vakuutussopimukseen sovellettavassa laissa säädetään.

Asetuksen N:o 864/2007 18 artikla ei itse asiassa ole sitä aineellista oikeutta koskeva lainvalintasääntö, jota sovelletaan määritettäessä vakuutuksenantajan tai vakuutussopimuksen perusteella vakuutetun henkilön velvollisuutta. Tässä artiklassa ainoastaan annetaan oikeus nostaa suora kanne tilanteessa, jossa jossain artiklassa luetelluista laeista sallitaan tällainen mahdollisuus. Vahingonkärsijän oikeus esittää vaatimuksensa suoraan korvausvastuussa olevan henkilön vakuutuksenantajaa vastaan ei kuitenkaan vaikuta kyseessä olevan vakuutussopimuksen sopijapuolten sopimusvelvoitteisiin. Sopijapuolten tekemällä, tähän sopimukseen sovellettavaa lakia koskevalla valinnalla ei myöskään ole vaikutusta vahingonkärsijän oikeuteen nostaa suora kanne sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavan lain nojalla. Jotta voidaan ratkaista, voiko vahingonkärsijä tässä tapauksessa nostaa kanteen suoraan vakuutuksen antajaa vastaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on siten tutkia, salliiko asetuksen N:o 864/2007 4 artiklan mukaan määräytyvä, sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen pääasiassa sovellettava laki tai sopijapuolten solmimaan vakuutussopimukseen sovellettava laki tällaisen kanteen nostamisen.

(ks. 40–43 ja 45 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)