UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu seitsemäs jaosto)

26 päivänä heinäkuuta 2023 (*)

Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan Euroopan unionin erityisedustajan palveluksessa oleva kansainvälinen sopimussuhteinen toimihenkilö – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Työsopimuksen irtisanominen Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen jälkeen – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Oikeusriidan sopimusperusteinen luonne – Välityslausekkeen ja oikeuspaikkalausekkeen puuttuminen – SEUT 263, SEUT 268, SEUT 272 ja SEUT 274 artikla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Tutkittavaksi ottaminen – Vastaajien yksilöinti – Käsite ”unionin toimielimet, elimet ja laitokset” – Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten ja tuomioistuimen toimivallan osittainen puuttuminen

Asiassa T‑776/20,

Robert Stockdale, kotipaikka Bristol (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja N. de Montigny,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään A. Vitro, M. Bauer ja J. Rurarz,

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Bianchi ja G. Gattinara,

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH), asiamiehinään S. Marquardt, K. Kouri, R. Spáč ja S. Rodríguez Sánchez-Tabernero,

ja

Euroopan unionin erityisedustaja Bosnia ja Hertsegovinassa, asiamiehenään B. Bajic, avustajanaan asianajaja E. Raoult,

vastaajina,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. da Silva Passos (esittelevä tuomari) sekä tuomarit V. Valančius, I. Reine, L. Truchot ja M. Sampol Pucurull,

kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 17.11.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        SEUT 263, SEUT 268 ja SEUT 272 artiklaan perustuvalla kanteellaan kantaja Robert Stockdale vaatii ensisijaisesti ensinnäkin, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan Euroopan unionin erityisedustajan (EUSR, jäljempänä erityisedustaja) 17.11.2020 tekemä päätös, jolla tämä irtisanoi hänen työsopimuksensa 31.12.2020 alkaen (jäljempänä irtisanomispäätös), on todettava lainvastaiseksi ja että hänelle on korvattava vahinko, joka hänelle on väitetysti aiheutunut kyseisen päätöksen johdosta, toiseksi, että hänen sopimussuhteensa Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa on määriteltävä uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, ja kolmanneksi hänelle siitä, että Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) eivät ole antaneet häneen sovellettavia selkeitä henkilöstösääntöjä, aiheutuneen vahingon korvaamista, ja toissijaisesti unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun käyttämistä, jos hänen pääasialliset vaatimuksensa hylätään.

 Asian tausta

2        Kantaja on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, joka toimi Bosnia ja Hertsegovinaan sijoittautuneen erityisedustajan talous- ja hallintopäällikkönä.

3        Euroopan unionin erityisedustajien nimittämisestä määrätään SEU 33 artiklassa, joka on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevan V osaston 2 luvun määräys, jossa todetaan, että ”neuvosto voi unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksesta nimittää erityisedustajan hoitamaan tiettyjä poliittisia erityistehtäviä[;] erityisedustaja hoitaa tehtäviään korkean edustajan alaisuudessa”.

4        Neuvosto hyväksyi 11.3.2002 yhteisen toiminnan 2002/211/YUTP erityisedustajan nimittämisestä Bosnia ja Hertsegovinaan (EYVL 2002, L 70, s. 7).

5        Tämän jälkeen neuvosto antoi useita peräkkäisiä säädöksiä, joilla se nimitti Bosnia ja Hertsegovinaan erityisedustajan yhtäjaksoiseksi määräaikaiseksi ajanjaksoksi.

6        Nyt esillä olevan kanteen nostamisajankohtana eli 29.12.2020 Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja oli nimitetty Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Bosnia ja Hertsegovinaan 8.8.2019 tehdyllä neuvoston päätöksellä (YUTP) 2019/1340 (EUVL 2019, L 209, s. 10) 1.9.2019 alkavaksi ja 31.8.2021 päättyväksi kaudeksi. Hänen toimeksiantoaan jatkettiin 31.8.2023 saakka Bosnia ja Hertsegovinaan nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta ja päätöksen (YUTP) 2019/1340 muuttamisesta 19.7.2021 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2021/1193 (EUVL 2021, L 258, s. 46).

7        Kantaja otettiin palvelukseen Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa 15.2.2006 alkaen tehdyllä ensimmäisellä määräaikaisella työsopimuksella (CDD), jonka kesto ei voinut ylittää Euroopan unionin erityisedustajan toimikautta. Kantaja teki 1.3.2007 alkaen kuusitoista peräkkäistä määräaikaista työsopimusta Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa. Kantajan tekemän viimeisen määräaikaisen sopimuksen (jäljempänä kyseessä oleva sopimus) 5 artiklassa toimikauden kestoksi määrättiin 1.9.2019–31.8.2021.

8        Kantaja allekirjoitti 17 peräkkäisen määräaikaisen työsopimuksensa ohella komission ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa 13 kolmikantasopimusta, joilla hänet nimitettiin määräaikaiseksi toimistopäälliköksi 1.7.2007 alkaen.

9        Riidanalaisissa kolmikantasopimuksissa määrättiin, että jos Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja kuolee tai eroaa tehtävästään, jos hänelle sattuu onnettomuus tai sairaus, joka estää häntä hoitamasta tehtäviään, tai jos komission ja kyseisen erityisedustajan välinen rahoitussopimus irtisanotaan, kantaja vastaa kyseiselle erityisedustajalle myönnettyjen varojen hallinnoinnista. Kantaja allekirjoitti viimeisimmän määräaikaisen toimistopäällikön sopimuksen 7.10.2019 (jäljempänä määräaikaisen toimistopäällikön sopimus).

10      Unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat allekirjoittivat 24.1.2020 sopimuksen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (EUVL 2020, L 29, s. 7; jäljempänä erosopimus). Neuvosto hyväksyi 30.1.2020 päätöksen (EU) 2020/135 Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista koskevan sopimuksen tekemisestä (EUVL 2020, L 29, s. 1). Kyseisen päätöksen 1 artiklan nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimus hyväksyttiin unionin puolesta.

11      Iso-Britannia erosi 31.1.2020 keskiyöllä unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä, ja erosopimus tuli voimaan 1.2.2020 sen 185 artiklan mukaisesti.

12      Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen 126 artiklassa määrätään siirtymäkaudesta, joka alkaa kyseisen sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31.12.2020. Unionin oikeudessa oleva viittaus ”jäsenvaltioihin” oli saman sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaan ymmärrettävä siten, että se kattaa kyseisenä ajanjaksona myös Yhdistyneen kuningaskunnan.

13      Kantaja lähetti 24.6.2020 Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalle erityisedustajalle kirjeen, jossa hän tiedusteli oikeuksiaan ja valitti syrjinnästä siinä tapauksessa, että hänen virkaansa pidettäisiin lopulta tarpeettomana, jos erityisedustajan toimisto Bosnia ja Hertsegovinassa siirretään kyseisessä valtiossa toimivalle EU:n edustustolle ja siten Euroopan ulkosuhdehallinnolle. Kantaja toteaa erityisesti, että mainitun erityisedustajan kansainvälisen henkilöstön osalta ei ole säädetty erorahasta tai työttömyyskorvauksesta eikä eläkemaksuista.

14      Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja toimitti tämän pyynnön 7.7.2020 komission ulkopolitiikan välineiden yksikön johtajalle ja totesi, että kantaja esitti kysymyksiä palvelussuhteen ehdoistaan erityisesti ottaen huomioon kyseessä olevan sopimuksen todennäköisen päättymisen Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen yhteydessä. Mainitun yksikön päällikkö vastasi 13.7.2020, että kyseinen yksikkö ei ole vastuussa YUTP:n henkilöstöä koskevista henkilöresursseista, ja kehotti Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaa erityisedustajaa ottamaan asiasta yhteyttä Euroopan ulkosuhdehallintoon. Lisäksi hän totesi, että siltä osin kuin kantajan vaatimus liittyi taloudellisiin näkökohtiin, kyseessä olevan sopimuksen ehtojen mukaisesti kantajalle ei voitu maksaa irtisanomiskorvausta tai eläkemaksua.

15      Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustaja kääntyi 15.9.2020 Euroopan ulkosuhdehallinnon puoleen ja toimitti tälle 24.6.2020 päivätyn kantajan kirjeen.

16      Kantaja kirjoitti 28.9.2020 Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalle erityisedustajalle, jotta tämä hankkisi lisätietoja hänen mahdollisuuksistaan jatkaa tehtävissään siirtymäkauden, joka Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen mukaisesti päättyisi 31.12.2020, päätyttyä. Sen jälkeen, kun mainittu erityisedustaja oli saattanut asian komission ulkopoliittisten välineiden yksikön käsiteltäväksi, sen johtaja vastasi 2.10.2020, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin ei sovelleta poikkeusta ja että heidän sopimuksensa päättyisivät 31.12.2020.

17      Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja teki 17.11.2020 irtisanomispäätöksen, jolla hän irtisanoi kyseessä olevan sopimuksen irtisanomisaikaa noudattaen ja joka tuli voimaan 31.12.2020.

18      Kantaja kirjoitti 25.11.2020 Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalle erityisedustajalle ja pyysi irtisanomispäätöksen uudelleentarkastelua.

 Asianosaisten vaatimukset

19      Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        pääasiallisesti

–        toteamaan irtisanomispäätöksen lainvastaiseksi

–        siltä osin kuin on kyse oikeuksista, jotka johtuvat hänen työsopimuksestaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa:

–        määrittelemään hänen sopimussuhteensa toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi

–        toteamaan, että hän on irtisanomisperusteensa osalta kärsinyt syrjinnästä, ja tästä syystä velvoittamaan vastaajat maksamaan hänelle 10 000 euroa korkoineen henkisestä kärsimyksestä

–        toteamaan, että vastaajat ovat rikkoneet sopimusvelvoitteitaan ja erityisesti velvollisuutta tehdä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisen puitteissa pätevä irtisanomisilmoitus

–        velvoittamaan vastaajat ottamaan hänet takaisin palvelukseensa tai toissijaisesti maksamaan hänelle myöhemmin määriteltävän korvauksen, jonka määräksi vahvistetaan alustavasti 393 850,08 euroa korkoineen

–        siltä osin kuin on kyse muista oikeuksista, jotka perustuvat syrjintään unionin muuhun henkilöstöön nähden:

–        toteamaan, että hänet olisi pitänyt ottaa neuvoston, komission tai Euroopan ulkosuhdehallinnon palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, ja katsomaan, että nämä kolme vastaajaa ovat kohdelleet häntä syrjivästi siltä osin kuin on kyse hänen palkkauksestaan, eläkeoikeuksistaan ja eduistaan ja siltä osin kuin on kyse myöhempää työsuhdetta koskevista takeista

–        velvoittamaan neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto korvaamaan kantajalle tämän unionin oikeuden väitettyjen rikkomisten vuoksi menettämät tulot, eläkkeet, korvaukset ja edut korkoineen

–        vahvistamaan määräajan, jonka kuluessa kyseinen korvaus on määritettävä ottaen huomioon palkkaluokka ja palkkataso, johon hänet olisi pitänyt luokitella palvelukseen ottamisensa yhteydessä, keskimääräinen palkkakehitys, urakehitys ja palkanlisät, joita hänelle olisi pitänyt maksaa väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen mukaisesti, vähennettynä hänelle tosiasiallisesti maksetuilla palkoilla

–        toissijaisesti velvoittamaan neuvoston, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon maksamaan kantajalle vahingonkorvausta, jonka määräksi vahvistetaan alustavasti 400 000 euroa, hänen perusoikeuksiensa loukkaamisesta johtuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella

–        velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20      Neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto vaativat unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan nojalla esittämissään toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevissa oikeudenkäyntiväitteissä, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee niitä

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      Työjärjestyksen 130 artiklaan perustuvassa toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevassa oikeudenkäyntiväitteessä Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustaja vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

22      Työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi pääasian käsittelyä aloittamatta vastaajan pyynnöstä ratkaista, onko kanne jätettävä tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä. Työjärjestyksen 130 artiklan 7 kohdan mukaan Unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee hakemuksen mahdollisimman nopeasti tai, jos se on erityisestä syystä aiheellista, lykkää sen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.

23      Vastaajat ovat käsiteltävässä asiassa vaatineet, että unionin yleinen tuomioistuin lausuisi toimivallan puuttumisesta ja tutkimatta jättämisestä. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on asianmukaista ratkaista nämä vaatimukset ennen pääasian käsittelyn aloittamista.

24      Kanteessaan kantaja esittää seuraavat vaatimukset:

–        irtisanomispäätöstä koskeva ensisijainen vaatimus, jolla hän vaatii unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin toteamaan irtisanomispäätöksen lainvastaiseksi, toiseksi velvoittamaan vastaajat maksamaan hänelle 10 000 euroa korvauksena tästä päätöksestä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta ja kolmanneksi määräämään, että hänet otetaan takaisin palvelukseen, tai toissijaisesti velvoittamaan vastaajat maksamaan hänelle 393 850,08 euroa korvauksena tästä päätöksestä aiheutuneesta aineellisesta kärsimyksestä (jäljempänä ensimmäinen vaatimus)

–        ensisijainen vaatimus, joka koskee Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa tehtyjen määräaikaisten sopimusten peräkkäisyyttä ja jonka nojalla kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin määrittelemään hänen sopimussuhteensa Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja toiseksi toteamaan, että vastaajat ovat rikkoneet sopimusvelvoitteitaan ja erityisesti velvollisuutta tehdä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisen puitteissa pätevä irtisanomisilmoitus (jäljempänä toinen vaatimus)

–        syrjintään perustuva ensisijainen vaatimus, jossa hän vetoaa siihen, että neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto eivät ole sisällyttäneet unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot) piiriin YUTP:n yhteydessä palvelukseen otettua kansainvälistä sopimussuhteista henkilöstöä tai ottaneet kyseisen sopimussuhteisen henkilöstön osalta käyttöön muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen kanssa vertailukelpoista oikeudellista järjestelmää, minkä nojalla hän vaatii unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan nämä kolme vastaajaa korvaamaan hänelle tällaisten henkilöstösääntöjen puuttumisesta aiheutuneen vahingon (jäljempänä kolmas vaatimus)

–        sen varalta, että kolme ensimmäistä vaatimusta hylätään, toissijainen vaatimus, jolla kantaja vaatii, että neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto velvoitetaan maksamaan hänelle 400 000 euron suuruinen summa hänen perusoikeuksiensa loukkaamisesta johtuvan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella (jäljempänä neljäs vaatimus).

25      Toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskeviin oikeudenkäyntiväitteisiin vastaamiseksi on tässä asiassa tutkittava ensinnäkin, onko unionin yleinen tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen ja toisen vaatimuksen, toiseksi, onko kanteen muotovaatimuksia noudatettu, kolmanneksi, onko Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä (jäljempänä henkilöstösäännöt) säädettyä oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä noudatettu ja neljänneksi, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi kaikkien vastaajien osalta.

 Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista ensimmäinen ja toinen vaatimus välityslausekkeen puuttuessa

26      Vastaajat väittävät kirjelmissään, että ensimmäinen ja toinen vaatimus liittyvät kyseessä olevaan sopimukseen ja ovat siten luonteeltaan sopimusperusteisia. Kantajat huomauttavat myös, että sopimukseen ei sisälly välityslauseketta, ja päättelevät, että tämä mahdollistaa unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan poissulkemisen SEUT 272 artiklan nojalla.

27      Vastaajat totesivat suullisessa käsittelyssä, että irtisanomispäätöstä olisi pidettävä kyseessä olevasta sopimuksesta erotettavissa olevana julkisen vallan toimena, koska se perustui siihen, että kantaja menetti jäsenvaltion kansalaisuuden. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on heidän mukaansa toimivaltainen valvomaan tämän toimenpiteen laillisuutta SEUT 263 artiklan perusteella ja siten ratkaisemaan ensimmäisen vaatimuksen siltä osin kuin kantaja vaatii tämän toimenpiteen kumoamista.

28      Kantajan ensimmäisen ja toisen vaatimuksen yhteydessä esittämistä muista vaatimuksista vastaajat sitä vastoin väittivät sekä istunnossa että vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämään kysymykseen, ettei toimivaltaista kansallista tuomioistuinta voitu yksilöidä kyseessä olevan sopimuksen määräysten eikä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1; jäljempänä Bryssel I a ‑asetus) säännösten perusteella. Ne väittivät istunnossa, että tällaiset vaatimukset voivat kuulua Bosnia ja Hertsegovinan tuomioistuinten toimivaltaan, sillä erityisedustajan sijoittautumispaikka on Bosnia ja Hertsegovinassa, joka on myös kyseessä olevan sopimuksen täytäntöönpanopaikka. Mainittu erityisedustaja huomautti myös, että kyseessä olevan sopimuksen 17 artiklassa määrätään välitystuomioistuimen toimivallasta, jota olisi pidettävä toimivaltaisena ratkaisemaan mainitut vaatimukset, koska kantaja ei ollut osoittanut, että tällaisen elimen toimivalta rajoittaisi hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

29      Kantaja puolestaan väittää ensisijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on SEUT 272 artiklan nojalla toimivaltainen lausumaan ensimmäisestä ja toisesta vaatimuksesta SEUT 272 artiklan nojalla määräaikaisen toimistopäällikön sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen nojalla.

30      Toissijaisesti kantaja väittää, että Bryssel I a ‑asetuksen perusteella Belgian tuomioistuimet voisivat olla toimivaltaisia lausumaan ensimmäisestä ja toisesta vaatimuksesta, ja että siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivalta suljetaan pois, unionin yleisen tuomioistuimen olisi todettava olevansa SEUT 263 ja 268 artiklan perusteella toimivaltainen ratkaisemaan kaikki näiden vaatimusten yhteydessä esitetyt vaatimukset.

 Ensimmäisen ja toisen vaatimuksen luonne

31      Sen määrittämiseksi, kuuluvatko ensimmäinen ja toinen vaatimus sopimusta koskeviin asioihin, on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen kohteena voivat olla kaikki toimielinten toteuttamat toimet, luonteestaan tai muodostaan riippumatta, joilla on tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Sellaisen sopimuksen tapauksessa, joka on tehty kantajan ja jonkin toimielimen välillä, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan siis saattaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla vain, jos riidanalaisella toimella on tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäävät asianosaisten välisen sopimussuhteen ulkopuolelle ja edellyttävät sopimuspuolena olevalle toimielimelle sen hallintoviranomaisen asemassa myönnetyn julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä (ks. tuomio 25.6.2020, SC v. Eulex Kosovo, C‑730/18 P, EU:C:2020:505, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32      Toisaalta sen määrittämiseksi, onko kanteen kohteena sopimussuhteeseen perustuva unionin vastuu vai sen sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, unionin tuomioistuimilla on päinvastoin velvollisuus tutkia, perustuuko vahingonkorvausvaatimus, joka on niiden käsiteltävänä olevan vahingonkorvauskanteen kohteena, objektiivisesti ja yleisesti sopimusperusteisiin vai sopimussuhteen ulkopuolisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin. Näiden tuomioistuinten on tässä yhteydessä asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen kuten sen oikeussäännön, jota väitetään rikotun, väitetyn vahingon luonteen, moititun menettelyn ja asianosaisten välisten oikeussuhteiden tarkastelun perusteella selvitettävä, onko asianosaisten välillä oikeusriidan kohteeseen liittyvää todellista sopimusoikeudellista asiayhteyttä, jonka perusteellinen tutkiminen on välttämätöntä mainitun kanteen ratkaisemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 18.4.2013, komissio v. Systran ja Systran Luxembourg, C‑103/11 P, EU:C:2013:245, 66 kohta).

33      Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja ensinnäkin esittää ensimmäisen vaatimuksensa yhteydessä irtisanomispäätöstä koskevia vaatimuksia (ks. edellä 24 kohta).

34      Tältä osin on totta, että irtisanomispäätös perustui siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen seurauksena kantajalla ei enää ollut jäsenvaltion kansalaisuutta, mikä merkitsi Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan mukaan sitä, että häntä ei voitu enää pitää tämän palveluksessa.

35      Toisin kuin vastaajat väittivät suullisessa käsittelyssä, tämä seikka ei kuitenkaan yksinään mahdollista sitä, että irtisanomispäätöksellä katsottaisiin olevan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka jäävät kantajan Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaan erityisedustajaan yhdistäneen sopimussuhteen ulkopuolelle ja jotka edellyttävät edellä 31 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä.

36      Ensinnäkin irtisanomispäätöksen tarkoituksena on päättää kyseessä oleva sopimus ennenaikaisesti, joten päätöksen vaikutukset eivät ulotu sopimusta pidemmälle. Toiseksi kuten neuvosto totesi toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevassa oikeudenkäyntiväitteessään, kyseessä olevan sopimuksen 16 artiklassa määrätään mahdollisuudesta irtisanoa sopimus yksipuolisesti jommankumman osapuolen toimesta neljän viikon irtisanomisajalla. Näin ollen on selvää, että tämä päätös, jolla Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja irtisanoi kyseessä olevan sopimuksen yksipuolisesti irtisanomisaikaa noudattaen, tehtiin sen toimivallan perusteella, jonka hän sai sopimuksesta. Lopuksi kyseistä päätöstä perusteltiin sillä, että päätöksen voimaantulosta lähtien kantaja menettäisi jäsenvaltion kansalaisen asemansa Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen mukaisesti ja että hän ei näin ollen enää täyttäisi kyseessä olevassa sopimuksessa asetettua edellytystä. Työsuhteen ehdoissa, jotka olivat erottamaton osa kyseessä olevaa sopimusta, kuten sen 1 ja 18 artiklasta ilmenee, edellytettiin, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan talous- ja hallintopäällikön oli oltava jonkin jäsenvaltion kansalainen.

37      Näin ollen irtisanomispäätös liittyy suoraan kyseessä olevaan sopimukseen. Tästä seuraa, että kantajan vaatimukset, jotka on muotoiltu ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä, joka liittyy läheisesti tähän päätökseen (ks. edellä 24 kohdan ensimmäinen luetelmakohta), perustuvat kyseessä olevaan sopimukseen ja ovat näin ollen luonteeltaan sopimusperusteisia.

38      Toiseksi kantaja esittää toisen vaatimuksen yhteydessä vaatimuksia, jotka koskevat hänen koko – peräkkäisistä määräaikaisista työsopimuksista muodostunutta – työsuhdettaan, jonka uudelleenmäärittelyä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi hän vaatii, Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa. Näin ollen kantajan toisen vaatimuksen yhteydessä esittämät vaatimukset ovat myös luonteeltaan sopimusperusteisia, koska ne johtuvat kaikista peräkkäisistä määräaikaisista sopimuksista, jotka hän on tehnyt kyseisen erityisedustajan kanssa.

 Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista ensimmäinen ja toinen vaatimus SEUT 272 artiklan nojalla

39      SEUT 272 artiklan mukaan ”Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia unionin tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla”.

40      Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta on lueteltu tyhjentävästi SEUT 256 artiklassa, sellaisena kuin se on täsmennettynä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 51 artiklassa. Näiden määräysten mukaisesti unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista ensimmäisenä oikeusasteena käsiteltäväkseen saatetut sopimusoikeudelliset riidat ainoastaan välityslausekkeen nojalla. Ilman tällaista lauseketta se ulottaisi tuomiovaltansa koskemaan myös muita kuin sellaisia riitoja, joita sillä on sen toimivallalle rajat asettavan SEUT 274 artiklan nojalla oikeus käsitellä, sillä tässä määräyksessä päinvastoin annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille yleinen toimivalta ratkaista sellaiset riidat, joissa yhteisö on asianosainen (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2007, Citymo v. komissio, T‑271/04, EU:T:2007:128, 53 kohta ja määräys 30.9.2014, Bitiqi ym. v. komissio ym., T‑410/13, ei julkaistu, EU:T:2014:871, 26 kohta).

41      Käsiteltävänä olevassa asiassa on huomattava, että kantajan peräkkäisissä työsopimuksissa, joihin ensimmäinen ja toinen vaatimus perustuvat, ei ole välityslauseketta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi sopimusasioita käsittelevänä tuomioistuimena toimivaltainen.

42      Kantaja ei myöskään voi vedota määräaikaisen toimistopäällikön sopimukseen sisältyvään unionin yleisen tuomioistuimen hyväksi tehtyyn välityslausekkeeseen.

43      Ensinnäkään määräaikaisen toimistopäällikön sopimuksen tarkoituksena ei ole luoda työsuhdetta kantajan ja sopimuksen muiden osapuolten välille, vaan antaa kantajalle tiettyjä erityistehtäviä. Lisäksi, kuten neuvosto huomauttaa, kyseessä on liite rahoitussopimukseen, joka tehdään määräajoin komission ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan välillä sen talousarvion toteuttamista koskevan valtuutuksen yhteydessä päätöksen 2019/1340 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti, jonka mukaan ”[Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan] erityisedustajan ja komission välillä tehdään sopimus menojen hallinnoinnista”.

44      Toiseksi määräaikaisen toimistopäällikön sopimus on liitännäissopimus kantajan määräaikaisiin työsopimuksiin nähden. Yhtäältä komission ja Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan tekemän rahoitussopimuksen, jonka viitenumero on CFSP/2019/15, 8 artiklan mukaan ”määräaikaisen toimistopäällikön on kuuluttava [Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan] erityisedustajan henkilöstöön”. Toisaalta määräaikaisen toimistopäällikön sopimuksessa, jonka johdanto-osassa viitataan rahoitussopimuksen CFSP/2019/15 8 artiklaan, määrätään, että ”jos määräaikainen toimistopäällikkö on [Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan] erityisedustajan palvelukseen ottama henkilö, hänen palkkansa, hänen oikeutensa ja velvollisuutensa säilyvät hänen työsopimuksensa ehtojen mukaisesti”.

45      Lopuksi totean, että määräaikaisen toimistopäällikön sopimus on luonteeltaan ehdollinen, koska sitä voidaan soveltaa vain tiettyjen Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan asemaan liittyvien edellytysten täyttyessä, kuten hänen kuolemansa, työkyvyttömyytensä tai eroamisensa yhteydessä tai siinä tapauksessa, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kahden peräkkäisen toimikauden välissä on ajanjakso, jonka kuluessa kyseinen virka on täyttämättä (ks. edellä 9 kohta). Mikään edellä mainituista edellytyksistä ei kuitenkaan ollut täyttynyt irtisanomispäätöksen tekopäivänä, jolloin kantajan tehtävät Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan palveluksessa päättyivät, joten määräaikaisen toimistopäällikön sopimusta ei tarvinnut soveltaa.

46      Edellä esitetyn perusteella ja koska kantajan määräaikaisiin työsopimuksiin ei sisälly välityslauseketta, unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole SEUT 272 artiklan nojalla toimivaltaa lausua ensimmäisestä ja toisesta vaatimuksesta.

 Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta lausua ensimmäisestä ja toisesta vaatimuksesta SEUT 263 ja SEUT 268 artiklan nojalla

47      Kuten edellä 37 ja 38 kohdassa on todettu, kantajan ensimmäisen ja toisen vaatimuksen yhteydessä esittämät vaatimukset perustuvat hänen työsopimuksiinsa, joihin ei sisälly välityslauseketta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi sopimusasioita käsittelevänä tuomioistuimena SEUT 272 artiklan nojalla toimivaltainen (ks. edellä 41 kohta). Edellä 40 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti nämä vaatimukset kuuluvat näin ollen lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan SEUT 274 artiklan mukaisesti.

48      Jos unionin tuomioistuimet eivät sopimusluonteisen riita-asian yhteydessä kuitenkaan käytä niille SEUT 263 ja SEUT 268 artiklassa annettua toimivaltaa, ne tekevät niin varmistaakseen, että näitä määräyksiä tulkitaan SEUT 272 ja SEUT 274 artiklan kanssa johdonmukaisesti, ja siten säilyttääkseen unionin tuomioistuinjärjestelmän johdonmukaisuuden, joka muodostuu oikeussuojakeinojen ja menettelyjen kattavasta kokonaisuudesta, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimielinten, elinten ja laitosten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta ja unionin aiheuttamien vahinkojen korvaaminen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C‑14/19 P, EU:C:2020:492, 80–82 kohta).

49      Näin ollen unionin tuomioistuimet eivät voi sopimusta koskevien riitojen yhteydessä jättää käyttämättä niille Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella annettua toimivaltaa, jos tämä johtaa siihen, että unionin toimielinten, elinten tai laitosten toteuttamat toimenpiteet tai unionin aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva vaatimus jäävät kokonaan unionin tuomioistuinten tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C‑14/19 P, EU:C:2020:492, 84 ja 85 kohta).

50      Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin voi ensimmäisen ja toisen vaatimuksen sopimusperusteisesta luonteesta huolimatta ja tehokkaan tuomioistuinvalvonnan varmistamiseksi luopua SEUT 263 ja SEUT 268 artiklasta johtuvasta toimivallastaan vasta sen jälkeen, kun se on varmistunut siitä, että kantaja voi saattaa tällaiset vaatimukset SEUT 274 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen eli jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

51      Tämän vuoksi ei voida hyväksyä sitä, että – kuten vastaajat väittivät suullisessa käsittelyssä – nämä vaatimukset voisivat kuulua Bosnian tuomioistuinten, jotka eivät ole jäsenvaltioiden tuomioistuimia, toimivaltaan. Samoin on hylättävä Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan väite siitä, että kantajalla oli mahdollisuus saattaa asia kyseessä olevan sopimuksen 17 artiklassa määrätyn välimieselimen käsiteltäväksi näiden vaatimusten ratkaisemiseksi, koska tällaisen elimen toimivaltaa ei voida pitää unionin tuomioistuinten tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa poissulkevana, vaikka tämä elin täyttäisikin riippumattomuuden ja puolueettomuuden kriteerit.

52      Edellä esitetyn perusteella on selvitettävä, voidaanko kyseessä olevan sopimuksen sisällön tai, jos näin ei ole, sovellettavien unionin oikeuden sääntöjen perusteella määrittää jäsenvaltion tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen ja toisen vaatimuksen.

–       Sopimusmääräykset

53      Ensiksi on todettava, että yksikään kantajan työsopimuksista ei sisältänyt lauseketta, jolla toimivalta annettaisiin jonkin jäsenvaltion tuomioistuimille. Näistä sopimuksista ensimmäistä lukuun ottamatta niihin sisältyi nimittäin ainoastaan ”riitojen ratkaisemista” koskeva lauseke, jonka nojalla asia voidaan saattaa välimieselimen käsiteltäväksi siinä tapauksessa, että kyseisten sopimusten osapuolten välisen riidan sovintoratkaisun yritys epäonnistuu eikä välitystuomioon voida hakea muutosta.

54      Toiseksi kyseessä olevan sopimuksen 1 ja 18 artiklasta ilmenee, että kantaja sitoutui noudattamaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan vakiotoimintamenettelyjä, jotka ovat kaikkiin kyseisen erityisedustajan henkilöstöön kuuluviin sovellettava yleinen asiakirja. Näiden jäsenten käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista on todettava, että kyseisten vakiotoimintamenettelyjen 11 luvussa, jonka otsikko on ”Muutoksenhaku ja riidat”, olevan 11 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Muutoksenhaku” ja jossa määrätään, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan toimihenkilö voi esittää esimiehelleen muutoksenhaun häneen kohdistuvasta haitallisesta toimesta, ja 11 artiklan 2 kohdassa, jonka otsikko on ”Riitojen ratkaiseminen”, säädetään ainoastaan mahdollisuudesta saattaa asia välimiesmenettelyyn, jonka ratkaisuihin ei voida hakea muutosta.

55      Edellä esitetystä seuraa, että kantajan työsopimusten perusteella ei ole mahdollista määrittää sellaista jäsenvaltion tuomioistuinta, joka olisi toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen ja toisen vaatimuksen.

–       Unionin oikeuden säännökset

56      Siltä osin kuin kyse on jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa koskevista unionin oikeuden säännöksistä, unionin lainsäätäjä on antanut Bryssel I a ‑asetuksen, jonka johdanto-osan 4 ja 15 perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksella pyritään yhdenmukaistamaan tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt sellaisilla toimivaltasäännöillä, joiden ennustettavuus on hyvä. Kyseisellä asetuksella tavoitellaan näin ollen oikeusvarmuutta vahvistamalla Euroopan unioniin sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne (tuomio 4.10.2018, Feniks, C‑337/17, EU:C:2018:805, 34 kohta).

57      Toisin kuin vastaajat ovat suullisessa käsittelyssä väittäneet, Bryssel I a ‑asetuksen on katsottava olevan sovellettavissa tässä asiassa. Tältä osin asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetusta ”sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään” ja että ”sitä ei erityisesti sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii)”. Tässä tapauksessa edellä 36 kohdasta seuraa, että irtisanomispäätös ei ole Bryssel I a ‑asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu julkisen vallan toimi, vaan se perustuu kyseessä olevaan sopimukseen. Näin ollen ensimmäinen vaatimus kuuluu kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettuihin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin. Samalla tavoin edellä 38 kohdassa esitetyistä seikoista seuraa, että myös toinen vaatimus kuuluu siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin.

58      Koska tässä asiassa ensimmäinen ja toinen vaatimus koskevat sopimusluonteista riita-asiaa, jonka katsotaan kuuluvan lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan SEUT 274 artiklan mukaisesti (ks. edellä 40 kohta), on näin ollen tutkittava, voidaanko Bryssel I a ‑asetuksen säännösten perusteella yksilöidä jäsenvaltion tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan ne.

59      Työsopimusta koskevissa asioissa tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt vahvistetaan Bryssel I a ‑asetuksen 21 artiklassa, joka kuuluu seuraavasti:

”1.      Sellaista työnantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne

a)      sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on kotipaikka; tai

b)      toisessa jäsenvaltiossa

i)      sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin työntekijä tavallisesti työskentelee, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin hän viimeksi työskenteli, tai

ii)      jos työntekijä ei tavallisesti työskentele tai työskennellyt missään yksittäisessä maassa, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä työntekijän palvelukseen ottaneen työnantajan toimipaikka sijaitsee tai sijaitsi.

2.      Sellaista työnantajaa vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne jäsenvaltion tuomioistuimessa 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.”

60      Ensinnäkin Bryssel I a ‑asetuksen 21 artiklan soveltaminen antaa toimivallan työnantajan kotipaikan kansalliselle tuomioistuimelle, minkä vuoksi kantajan työnantaja on yksilöitävä.

61      Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde, jonka olemassaoloa on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa osapuolten välisiin suhteisiin liittyvien kaikkien seikkojen ja olosuhteiden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2022, ROI Land Investments, C‑604/20, EU:C:2022:807, 30–32 kohta). Työntekijän työnantajan määrittelemiseksi on näin ollen yksilöitävä se yksikkö, joka käyttää tosiasiallista työnjohtovaltaa kyseiseen työntekijään nähden, jonka kannettavaksi hänestä aiheutuvat palkkakustannukset tosiasiassa tulevat ja jolla on tosiasiallinen toimivalta irtisanoa kyseinen työntekijä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 56 ja 61 kohta).

62      Käsiteltävänä olevassa asiassa on ensinnäkin todettava, että kantaja teki kaikki työsopimuksensa Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa, joka oli nimetty niissä ”työnantajaksi”.

63      Toiseksi päätöksen 2019/1340 6 artiklan 1 kohdan mukaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja ”vastaa avustajaryhmän perustamisesta” ”toimeksiantonsa ja siihen varattujen käytettävissä olevien taloudellisten resurssien asettamissa rajoissa” ja ”ilmoittaa viipymättä neuvostolle ja komissiolle avustajaryhmän kulloisenkin kokoonpanon”. Kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”jäsenvaltiot, unionin toimielimet ja Euroopan ulkosuhdehallinto voivat esittää, että henkilöstöä lähetetään työskentelemään [Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan] erityisedustajan kanssa; tällaisen lähetetyn henkilöstön palkat maksaa jäsenvaltio, asianomainen unionin toimielin tai Euroopan ulkosuhdehallinto” ja että ”sopimussuhteisen kansainvälisen henkilöstön on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia”.

64      Yhtäältä näistä säännöksistä seuraa, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja voi palkata kansainvälistä sopimussuhteista henkilöstöä, jonka se voi valita itsenäisesti neuvostosta, komissiosta tai Euroopan ulkosuhdehallinnosta riippumatta, ja että vasta kun valinta on tehty, sen on ilmoitettava siitä neuvostolle ja komissiolle, kuten istunnossa vahvistettiin. Toiseksi näistä samoista säännöksistä seuraa, että mainitun erityisedustajan palvelukseen ottamien kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkat vähennetään erityisedustajalle myönnetystä talousarviosta, joten erityisedustaja vastaa näistä palkoista aiheutuvista todellisista kustannuksista.

65      Kuten edellä 54 kohdassa todetaan, Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja on hyväksynyt vakiotoimintamenettelyt, joita sovelletaan kaikkeen erityisedustajan palveluksessa olevaan henkilöstöön ja joihin kyseisessä sopimuksessa viitataan. Niistä ilmenee, että

–        Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalla erityisedustajalla on valtuudet irtisanoa sopimussuhteinen henkilöstönsä (ks. 12 artiklan 2 kohta)

–        päätös kansainvälisen sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen uusimisesta voidaan tehdä ainoastaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan aloitteesta ja hänen oman harkintansa mukaan (ks. 5 artiklan 6 kohta)

–        Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalla erityisedustajalla on henkilöstöönsä nähden kurinpidollinen toimivalta (ks. 10 artiklan 2 kohdan 5 alakohta)

–        Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan tehtävänä on arvioida vuosittain henkilöstönsä jäseniä, joiden palveluksessaoloaika on yli kuusi kuukautta (ks. 5 artiklan 4 kohta)

–        Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja määrittelee henkilöstönsä jäsenten työajat sekä hyväksyy kaikki tavanomaisen työajan muutokset ja kaikki ylityötä, joka korvataan lomapäivillä tai poikkeuksellisesti Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan luvalla maksamalla korvaus, koskevat pyynnöt (ks. 7 artiklan 1 kohta)

–        Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan on hyväksyttävä kaikki toimihenkilönsä vuosilomaa tai erityislomaa koskevat pyynnöt, ja juuri hän voi poikkeuksellisesti myöntää sopimussuhteiselle toimihenkilölle korvauksen lomasta, jota ei ole pidetty ennen hänen sopimuksensa päättymistä (ks. 7 artiklan 2 ja 3 kohta).

66      Kantajan työsopimusten täytäntöönpanon osalta tosiasiallinen työnjohtovalta kuului näissä olosuhteissa Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalle erityisedustajalle, joka oli näin ollen hänen Bryssel I a ‑asetuksen 21 artiklassa tarkoitettu työnantajansa.

67      Koska Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja on sijoittautunut Sarajevoon (Bosnia ja Hertsegovina), hänen kotipaikkansa tuomioistuin ei kuulu minkään jäsenvaltion toimivaltaan. Näin ollen Bryssel I a ‑asetuksen 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella ei ole mahdollista yksilöidä sellaista jäsenvaltion tuomioistuinta, jolla olisi toimivalta ratkaista ensimmäinen ja toinen vaatimus.

68      Toiseksi kantajan työsopimukset oli myös pantava täytäntöön Sarajevossa. Tämä ilmenee erityisesti kyseessä olevan sopimuksen osalta sen 3 artiklasta ja kantajan toimenkuvasta, joka on liitetty sopimukseen. Näin ollen myöskään Bryssel I a ‑asetuksen 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan nojalla ei voida määrittää kantajan työskentelypaikan perusteella sitä jäsenvaltion tuomioistuinta, joka on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen ja toisen vaatimuksen.

69      Kolmanneksi asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että kantaja olisi tavallisesti työskennellyt useissa maissa, joten Bryssel I a ‑asetuksen 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa säädettyjä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä ei voida soveltaa hänen tilanteeseensa.

70      Neljänneksi kantaja vetoaa Bryssel I a ‑asetuksen 20 artiklan 2 kohtaan, jossa edellytetään, että työnantajalla, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, katsotaan olevan kotipaikka jäsenvaltiossa, jossa sillä on sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka. Tältä osin tämän määräyksen soveltaminen edellyttää muun muassa, että riita koskee joko näiden yksiköiden toimintaa koskevia toimia tai niiden pääliikkeen nimissä tekemiä sitoumuksia, jotka on täytettävä siinä valtiossa, jossa yksikkö sijaitsee (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2012, Mahamdia, C‑154/11, EU:C:2012:491, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Käsiteltävänä olevassa asiassa mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että kantajan tosiasiallisella työnantajalla eli Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalla erityisedustajalla olisi sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka jonkin jäsenvaltion alueella, eikä varsinkaan siihen, että ensimmäinen ja toinen vaatimus koskisivat tällaisiin yksiköihin liittyviä toimia.

72      Samoin on totta, että – kuten kantaja on todennut – neuvoston, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kotipaikka on Bryssel (Belgia), ja Bryssel I a ‑asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa sallitaan, että jos asiassa on useampia vastaajia, kaikkia vastaajia vastaan voidaan nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä jollakin vastaajista on kotipaikka. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että tätä säännöstä ei voida soveltaa vastaajiin, joiden kotipaikka ei ole jäsenvaltion alueella ja jotka on haastettu oikeuteen kanteella, joka on nostettu useita vastaajia vastaan ja näiden joukossa on myös henkilöitä, joiden kotipaikka on unionissa (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2013, Sapir ym., C‑645/11, EU:C:2013:228, 56 kohta). Näin ollen kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla kantaja ei voisi nostaa kanteita Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaa erityisedustajaa vastaan Brysselin tuomioistuimissa ensimmäisen ja toisen vaatimuksen osalta.

73      Lisäksi Bryssel I a ‑asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohtaa sovelletaan työsopimusta koskevassa asiassa ainoastaan, ”kun on kyse työnantajaa vastaan nostetusta kanteesta”. Kuten edellä 66 kohdassa todetaan, kantajan työnantaja oli Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja. Näin ollen on todettava, että – siltä osin kuin kanteessa mainitaan vastaajina neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto, joiden kaikkien kolmen kotipaikka on Brysselissä – ensimmäinen ja toinen vaatimus eivät muodosta ”työnantajaa vastaan nostettua kannetta”, jonka ollessa kyseessä viimeksi mainitussa säännöksessä säädettyä sääntöä voitaisiin soveltaa.

74      Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen ja toiseen vaatimukseen, jotka koskevat kyseessä olevaa sopimusta, olisi periaatteessa sovellettava Bryssel I a ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa, joka on yleinen säännös, jossa säädetään, että ”jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti”.

75      Bryssel I a ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen merkitsisi sitä, että kansallisen tuomioistuimen mahdollinen toimivalta olisi luonteeltaan sattumanvaraista, koska kunkin jäsenvaltion lainsäädäntö määräisi, voivatko kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet käsitellä tällaista riita-asiaa, mistä voisi olla seurauksena se, että lopulta mikään jäsenvaltion tuomioistuin ei olisi toimivaltainen. Tällainen seuraus on tässä tapauksessa jopa erityisen todennäköinen, koska kantajan kotipaikka on Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan tavoin kolmannessa valtiossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, eikä ole ilmeistä, että tässä riita-asiassa olisi sellaista liittymäkohtaa yhteen tai toiseen jäsenvaltioon, joka voisi oikeuttaa kyseisen valtion tuomioistuimen toimivallan.

76      Kuten edellä 48 ja 49 kohdassa on todettu, unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voi sopimusluonteisen riita-asian, jossa unioni on osapuolena, yhteydessä olla käyttämättä sille SEUT 263 ja SEUT 268 artiklassa annettua toimivaltaa, jos tämä johtaisi siihen, että unionin toimielimen, elimen tai laitoksen tekemät päätökset tai unionin aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva vaatimus jäisi kokonaan unionin tuomioistuinten tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle.

77      Näissä olosuhteissa unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava, kuuluvatko ensimmäisen ja toisen vaatimuksen yhteydessä esitetyt vaatimukset sille näiden säännösten nojalla kuuluvaan toimivaltaan, ja jos näin on, todettava olevansa toimivaltainen ratkaisemaan nämä vaatimukset.

78      Unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin SEUT 263 artiklan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan kantajan ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä esittämän vaatimuksen, joka koskee irtisanomispäätöksen laillisuutta, koska se on perussopimuksilla perustetun unionin elimen eli Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan, joka on näin ollen katsottava unionin toimielimeksi, elimeksi tai laitokseksi, tekemä päätös. Näin ollen on katsottava, että kantaja vaatii tämän vaatimuksen yhteydessä kyseessä olevan päätöksen kumoamista. Samoin siltä osin kuin kantaja vaatii tämän vaatimuksen yhteydessä rahamääräistä korvausta irtisanomispäätöksen johdosta hänelle väitetysti aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, on katsottava, että tällaisella vaatimuksella pyritään toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, jonka osalta unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen SEUT 268 artiklan nojalla.

79      Lisäksi kantajan ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä esittämä vaatimus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin määrää hänet siirrettäväksi takaisin Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstöön, on hylättävä, koska unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia sitä.

80      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti voi antaa määräyksiä unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle, tai muuten ne loukkaavat hallintoviranomaisen oikeuksia (ks. tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C‑127/13 P, EU:C:2014:2250, 145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.9.2020, P. Krücken Organic v. komissio, T‑565/18, ei julkaistu, EU:C:2020:395, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tätä periaatetta sovelletaan pääsääntöisesti vahingonkorvauskanteeseen, jossa kantaja vaatii, että vastaajana oleva toimielin veloitetaan toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä väitetyn vahingon korvaamiseksi (ks. vastaavasti määräys 14.1.2004, Makedoniko Metro ja Michaniki v. komissio, T‑202/02, EU:T:2004:5, 53 kohta ja määräys 17.12.2008, Portela v. komissio, T‑137/07, ei julkaistu, EU:T:2008:589, 46 kohta).

81      SEUT 268 artiklassa ja SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa, jotka koskevat unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta, ei tosin suljeta pois luontoissuorituksena maksettavaa korvausta, joka voi tarvittaessa, jos se vaikuttaa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaiselta, toteutua määräyksenä tehdä tai olla tekemättä jotakin, mikä voi saada vastaajana olevan toimielimen omaksumaan tietyn menettelytavan (määräys 3.9.2013, Idromacchine ym. v. komissio, C‑34/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:552, 29 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 10.5.2006, Galileo International Technology ym. v. komissio, T‑279/03, EU:T:2006:121, 63 kohta).

82      Tällainen mahdollisuus on kuitenkin olemassa vain erityistapauksissa, joissa kantaja vetoaa vahinkoon, jota ei voida kokonaan hyvittää korvauksilla ja jonka erityispiirteet edellyttävät määräystä tehdä tai olla tekemättä jotakin, erityisesti, jos tällaisella määräyksellä pyritään lopettamaan vahingon, jonka vaikutukset ovat jatkuvia, aiheuttanut seikka. Näin ei ole käsiteltävässä asiassa, koska kantaja on kyennyt määrittämään sen aineellisen vahingon suuruuden, joka hänelle on aiheutunut hänen työsuhteensa päättämistä koskevasta päätöksestä ja jonka hän arvioi olevan 393 850,08 euroa, joka vastaa palkkaa, jota hän ei ole voinut saada kolmen vuoden aikana palvelussuhteensa päättymisen vuoksi.

83      Lisäksi on katsottava, että kantajan – ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä – uudelleen palvelukseen ottamistaan koskevaan vaatimukseensa nähden toissijaisesti esittämällä vaatimuksella siitä, että vastaajat velvoitetaan maksamaan hänelle 393 850,08 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta, jonka hän väittää itselleen aiheutuneen irtisanomispäätöksen vuoksi, vaaditaan toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen, jonka osalta unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen SEUT 268 artiklan nojalla.

84      Toisen vaatimuksen osalta on ensinnäkin todettava, että vaatimusta siitä, että unionin yleinen tuomioistuin määrittelee hänen työsopimuksensa uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, on pidettävä Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalle Euroopan unionin erityisedustajalle, joka on kantajan työnantaja, osoitettavan määräyksen antamista koskevana vaatimuksena (ks. edellä 66 kohta). Edellä 80 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua tämäntyyppisestä vaatimuksesta. Lisäksi vaikka oletettaisiin, että tällaisella vaatimuksella on katsottava pyrittävän korvaamaan vahinko, joka olisi aiheutunut siitä, ettei toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta ole tehty, se ei kuuluisi sellaiseen erityistapaukseen, jonka osalta unionin yleinen tuomioistuin voisi edellä 81 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla antaa teettomääräyksen (injonction de faire). Mahdollinen vahinko, joka on aiheutunut sellaisen sopimuksen tekemättä jättämisestä, joka edellyttää tiettyä korvausta, voitaisiin nimittäin tarvittaessa korvata sillä, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaisi unionin maksamaan kantajalle rahasumman.

85      Toisaalta myös toisen vaatimuksen yhteydessä esitettyä vaatimusta siitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa vastaajien laiminlyöneen sopimusvelvoitteensa, ei ole esitetty SEUT 263 artiklassa tarkoitettujen kumoamisvaatimusten tueksi. Tätä vaatimusta ei myöskään ole esitetty sellaisen vahingonkorvausvaatimuksen tueksi, jonka unionin yleinen tuomioistuin voisi tutkia SEUT 268 artiklan nojalla. Näin ollen on katsottava, että tällaisella vaatimuksella haetaan ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellista toteamusta. Perussopimuksissa ja erityisesti SEUT 263 ja SEUT 268 artiklassa unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun toimivallan nojalla se ei voi ottaa kantaa asiaan yleisellä tai periaatteellisella toteamuksella (ks. vastaavasti määräys 9.12.2003, Italia v. komissio, C‑224/03, ei julkaistu, EU:C:2003:658, 20 ja 21 kohta; tuomio 21.3.2012, Fulmen ja Mahmoudian v. neuvosto, T‑439/10 ja T‑440/10, EU:T:2012:142, 41 kohta ja määräys 25.10.2011, DMA Die Marketing Agentur ja Hofmann v. Itävalta, T‑472/11, ei julkaistu, EU:T:2011:631, 10 kohta).

86      Toinen vaatimus on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan sillä perusteella, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa.

 Päätelmä

87      Edellä esitetyn perusteella on ensinnäkin hylättävä oikeudenkäyntiväitteet siltä osin kuin ne koskevat sitä, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua ensimmäisestä vaatimuksesta, joka koskee irtisanomispäätöksen kumoamista koskevaa kantajan vaatimusta, jonka osalta unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen SEUT 263 artiklan nojalla, ja kantajan vaatimuksia rahallisen korvauksen maksamisesta siitä aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka hänelle on väitetysti aiheutunut tämän päätöksen johdosta, jonka osalta unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen SEUT 268 artiklan nojalla.

88      Toiseksi kantajan ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä esittämä vaatimus siitä, että hänet määrättäisiin siirrettäväksi takaisin Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstöön, on hylättävä toimivallan puuttumisen vuoksi.

89      Kolmanneksi toinen vaatimus on hylättävä toimivallan puuttumisen vuoksi.

 Kanteen muotovaatimusten noudattamatta jättämistä koskevat oikeudenkäyntiväitteet

90      Neuvosto, Euroopan ulkosuhdehallinto ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja väittävät, että kanne ei täytä työjärjestyksen 76 artiklassa määrättyjä muotovaatimuksia. Kantajat vetoavat yhdessä tai erikseen siihen, että ensinnäkin vaatimukset kokonaisuudessaan, toiseksi vaatimusten oikeusperusta, kolmanneksi erityisesti neljäs vaatimus ja neljänneksi vaatimusten tueksi esitetyt kanneperusteet ovat epäselviä.

91      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan, sellaisena kuin sitä sovelletaan unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntimenettelyyn saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan nojalla, kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista. Näiden seikkojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa kanteensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (ks. tuomio 25.1.2018, BSCA v. komissio, T‑818/14, EU:T:2018:33, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Lisäksi juuri kantajan tehtävä on valita kanteensa oikeudellinen perusta, eikä unionin lainkäyttöelimen tehtävänä ole itse valita asianmukaisinta oikeudellista perustaa (ks. tuomio 15.3.2005, Espanja v. Eurojust, C‑160/03, EU:C:2005:168, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93      Lopuksi todettakoon, että kannekirjelmästä, jossa vaaditaan unionin toimielimen aiheuttamien vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, joiden perusteella kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, ja syyt, joiden nojalla kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä vahingon laatu ja sen laajuus (ks. tuomio 2.3.2010, Arcelor v. parlamentti ja neuvosto, T‑16/04, EU:T:2010:54, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Käsiteltävänä olevia oikeudenkäyntiväitteitä on tarkasteltava nimenomaan näiden seikkojen valossa.

95      Kun lisäksi otetaan huomioon, että kantajan vaatimus, joka koski hänen siirtämistään takaisin Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstöön, ja hänen toisen vaatimuksen yhteydessä esittämänsä vaatimukset on hylätty sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen (ks. edellä 88 ja 89 kohta), käsiteltävänä olevien oikeudenkäyntiväitteiden tutkiminen on syytä rajoittaa kantajan muihin vaatimuksiin.

 Oikeudenkäyntiväite, joka perustuu kantajan vaatimusten epäselvyyteen kokonaisuudessaan

96      Neuvosto huomauttaa, että kanteen vaatimusosassa olevassa vaatimusluettelossa mainitaan kolme, kun taas kanteen oikeudellisia perusteluja koskevassa osassa vain kaksi vaatimusta.

97      Kantajan vaatimuksista, jotka on esitetty sekä kanteen alussa että lopussa ja joista on esitetty yhteenveto edellä 24 kohdassa, ilmenee kuitenkin, että kantajan vaatimukset koostuvat yhtäältä kolmesta ensisijaisesta vaatimuksesta ja toisaalta yhdestä toissijaisesti esitetystä vaatimuksesta.

98      Toisin kuin neuvosto väittää, tämä esitys on johdonmukainen sen kanssa, että kanteen oikeudellisia perusteluja koskevassa osassa viitataan kahteen vaatimukseen. Tämän osan lukemisen perusteella voidaan ymmärtää yhtäältä, että kannekirjelmässä oleva viittaus ”ensimmäiseen ensisijaiseen vaatimukseen” viittaa sen kolmeen pääasialliseen vaatimukseen, jotka on lueteltu tiivistetysti edellä 24 kohdan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa. Lisäksi kannekirjelmässä mainittu ”toinen vaatimus” on luonteeltaan toissijainen ja vastaa siten edellä 24 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tiivistettyä neljättä vaatimusta.

99      Kantajan vaatimusten epäselvyyteen kokonaisuudessaan perustuva oikeudenkäyntiväite on siten hylättävä.

 Kanteen oikeusperustan epäselvyyttä koskeva oikeudenkäyntiväite

100    Neuvosto, Euroopan ulkosuhdehallinto ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja väittävät, että kanteen oikeusperusta ei ole riittävän selvä.

101    Kanteen perustana oleviin määräyksiin liittyy todellakin hieman epäselvyyttä. Kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla on otsikko ”Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne”, ja siinä todetaan, että kantaja ”nostaa SEUT 263, [SEUT] 268 ja [SEUT] 272 artiklan nojalla kumoamis- ja vahingonkorvauskanteen”.

102    Kannekirjelmän epätarkkuuksista huolimatta on kuitenkin ensinnäkin selvää, että kun tarkastellaan sen unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa koskevia osia ja oikeudellisia perusteluja, käy ilmi, että kantaja on esittänyt ensimmäisen vaatimuksen pääasiallisesti SEUT 272 artiklan ja määräaikaisen toimistopäällikön sopimukseen sisältyvän unionin yleisen tuomioistuimen hyväksi tehdyn välityslausekkeen perusteella. Lisäksi kannekirjelmästä ilmenee, että tämä vaatimus esitetään toissijaisesti SEUT 263 ja SEUT 268 artiklan nojalla, kuten kantaja vahvisti istunnossa.

103    Toiseksi kantaja vaatii kolmannella vaatimuksellaan korvausta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet neuvoston, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon väitetysti tekemistä valinnoista, jotka koskevat Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan palvelukseen ottamien kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta SEUT 268 artiklan perusteella noudatettua palvelukseenotto- ja hallintopolitiikkaa, minkä kantaja vahvisti toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista oikeudenkäyntiväitteistä esittämissään huomautuksissa.

104    Kolmanneksi neljäs vaatimus, joka on esitetty toissijaisesti siltä varalta, että ensisijaiset vaatimukset hylätään, koskee nimenomaisesti sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta. Tästä seuraa, että tämä vaatimus perustuu SEUT 268 artiklaan.

105    Edellä esitetyn perusteella oikeudenkäyntiväite, joka koskee kanteen oikeusperustan epäselvyyttä, on hylättävä.

 Oikeudenkäyntiväite, joka perustuu erityisesti neljännen vaatimuksen epäselvyyteen

106    Neuvosto väittää, että neljännessä vaatimuksessa ei esitetä riittävän selkeästi niitä kolmea edellytystä, joiden täyttyessä sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseen voidaan vedota.

107    Komissio väittää lisäksi, että neljäs vaatimus on epäselvä siltä osin kuin kantaja ei määrittele eri vastaajien vastuun osuutta tai niiden syyksi luettavaa tuottamusta. Unionin oikeudessa ei kuitenkaan säädetä kollektiivisesta ja kiinteämääräisestä vastuusta.

108    Näistä riitauttamisista huolimatta kannekirjelmän sisällön perusteella voidaan riittävällä tavalla ymmärtää, että kantaja esittää neljännen vaatimuksen toissijaisesti sen varalta, että hänen kolme ensimmäistä vaatimustaan jätetään tutkimatta tai hylätään perusteettomina. Kantajan mukaan tällaisen hylkäämisen on väistämättä katsottava johtuvan siitä, että neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto eivät ole antaneet riittävän selkeää oikeudellista kehystä, jonka avulla kantaja voisi saattaa asian yksilöitävissä olevan tuomioistuimen käsiteltäväksi tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Kantaja vetosi näin ollen yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden sekä hyvän hallinnon periaatteen ja huolenpitovelvollisuuden loukkaamiseen. Näin ollen kantaja vaatii määrältään arviolta 400 000 euron suuruista korvausta hänelle aiheutuneista vahingoista.

109    Komission väitteestä, jonka mukaan niitä virheitä, joista neljännessä vaatimuskohdassa tarkoitettuja kolmea vastaajaa moititaan, ei ole yksilöity, on todettava, ettei tällainen seikka estä kyseisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista, koska kannekirjelmän sisällön perusteella voidaan ymmärtää, että kantaja katsoo, että kaikki nämä vastaajat ovat voineet osallistua YUTP:n alaan kuuluvaan sopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettavan yleisen järjestelmän käyttöön ottamiseen. Komissio moittii myös virheellisesti kantajaa siitä, ettei tämä ole määrittänyt kunkin vastaajan ”vastuuosuutta”. Toisin kuin kantaja väittää, 13.11.1973 annetusta tuomiosta Werhahn Hansamühle ym. v. neuvosto ja komissio (63/72–69/72, EU:C:1973:121, 8 kohta) ilmenee, että sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen yhteydessä ei voida jättää tutkimatta vaatimusta useiden sellaisten toimielinten velvoittamisesta yhteisvastuullisesti, joiden syyksi vastuun synnyttänyt teko katsotaan.

110    Neljännen vaatimuksen epäselvyyteen perustuva oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

 Kanneperusteiden, joihin on vedottu eri vaatimusten osalta, epäselvyyttä koskeva oikeudenkäyntiväite

111    Neuvosto katsoo, että kuhunkin vaatimukseen liittyvät kanneperusteet eivät käy selvästi ilmi kannekirjelmästä.

112    Tältä osin on todettava, että ensinnäkin kantaja vetoaa ensimmäisen vaatimuksen tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista yleensä ja erityisesti siltä osin kuin häntä suojelee Englannin oikeus. Yhtäältä tällainen loukkaaminen perustuu siihen syyhyn, johon sopimuksen irtisanomispäätös nojautuu, eli kantajan kansalaisuuteen. Toiseksi kantaja väittää joutuneensa eriarvoisen kohtelun kohteeksi suhteessa Yhdistyneen kuningaskunnan virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön, joihin sovelletaan Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja (jäljempänä muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot), koska heille tarjotun poikkeuksen nojalla he olisivat voineet säilyttää virkansa Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisesta huolimatta. Lisäksi kannekirjelmästä ilmenee, että kantaja vaatii 10 000 euron korvausta siitä aineettomasta vahingosta, joka hänelle on aiheutunut irtisanomispäätöksen väitetyn syrjivän syyn vuoksi, ja vastaajien velvoittamista maksamaan hänelle 393 850,08 euron korvaus tähän päätökseen liittyvästä aineellisesta vahingosta.

113    Toiseksi kannekirjelmän sisällöstä ilmenee, että kantaja moittii kolmannessa vaatimuksessaan neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa siitä, etteivät ne ole ottaneet käyttöön muuta henkilöstöä koskeviin palvelussuhteen ehtoihin verrattavissa olevaa oikeudellista järjestelmää soveltaakseen sitä YUTP:n yhteydessä palvelukseen otettuun ja erityisesti Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan palvelukseen ottamaan kansainväliseen sopimussuhteiseen henkilöstöön, tai toissijaisesti siitä, etteivät ne ole siirtäneet tätä henkilöstöä kyseisten palvelussuhteen ehtojen piiriin. Kantajan mukaan tällainen laiminlyönti on yhtäältä vastoin SEUT 336 artiklaa ja toisaalta se on johtanut sellaisen järjestelmän luomiseen, joka syrjii Bosniassa ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kansainvälisiä sopimussuhteisia toimihenkilöitä verrattuna niihin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, joihin sovelletaan erityisesti kyseisen – EU:n edustuston päällikkönä kyseisessä valtiossa toimivan – erityisedustajan palveluksessa työskentelevään muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja. Kantajan mukaan tämä epäyhdenvertainen kohtelu on aiheuttanut hänelle vahinkoa, joka vastaa määrältään niiden etuuksien ja korvausten määrää, jotka hän olisi saanut, jos hänet olisi otettu palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, johon sovelletaan muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja, ja jonka korvaamista hän vaatii tämän vaatimuksen yhteydessä.

114    Kolmanneksi kantaja väittää neljännen vaatimuksen osalta, että jos hänen kolme ensimmäistä vaatimustaan hylätään, hylkääminen johtuu siitä, että ei ole olemassa riittävän selkeää oikeudellista kehystä, jonka nojalla hän olisi voinut nostaa kanteen tuomioistuimessa riittävän täsmällistä menettelyä ja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen (ks. edellä 108 kohta). Kannekirjelmän sisällöstä ilmenee, että kantaja väittää muun muassa, että neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto ovat loukanneet yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, hyvän hallinnon periaatetta ja huolenpitovelvollisuutta, koska ne eivät ole säätäneet tällaisesta oikeudellisesta kehyksestä.

115    Tiettyjä neljännen vaatimuksen yhteydessä esitettyjä kanneperusteita, jotka koskevat väitettyä yksityisten oikeussubjektien suojaa koskevan periaatteen ja Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön rikkomista, ei tosin ole käsitelty siten, että olisi mahdollista ymmärtää, mitä nämä rikkomiset ovat. Vaikka nämä kanneperusteet eivät täytä työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa asetettuja vaatimuksia, tämä toteamus ei kuitenkaan merkitse sitä, että neljäs vaatimus olisi jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, koska sitä on tuettu riittävän selvästi edellä 114 kohdassa luetelluilla kanneperusteilla.

 Päätelmä

116    Edellä esitetyn perusteella oikeudenkäyntiväitteet, joiden mukaan kantaja ei ole noudattanut työjärjestyksen 76 artiklassa asetettuja muotovaatimuksia, hylätään.

 Oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kolmas ja neljäs vaatimus on jätettävä tutkimatta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamatta jättämisen vuoksi

117    Neuvosto katsoo, että kolmatta ja neljättä vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska niitä ei ole edeltänyt SEUT 270 artiklassa tarkoitettu oikeudenkäyntiä edeltävä vaihe. Neuvosto katsoo, että koska kantaja vaatii näiden vaatimusten yhteydessä vahingonkorvausta vahingosta, joka vastaa niitä määriä, jotka hän olisi saanut, jos hänen peräkkäiset määräaikaiset sopimuksensa olisi tehty Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan sijasta sellaisen viranomaisen kanssa, jolla on toimivalta tehdä sopimuksia muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa tarkoitetulla tavalla, hänen olisi henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisesti pitänyt esittää toimivaltaiselle viranomaiselle näiden sopimusten uudelleenmäärittelyä koskeva vaatimus ja vahingonkorvausvaatimus.

118    SEUT 270 artiklassa, luettuna yhdessä SEUT 256 artiklan 1 kohdan kanssa, annetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivalta ratkaista ”unionin ja sen henkilöstön väliset riidat – – henkilöstösäännöistä ja – – muuta henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista johtuvin rajoituksin ja edellytyksin”. Muutoksenhakukeinoista, erityisesti määräajoista ja menettelysäännöistä, säädetään henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa, joihin viitataan muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 46 artiklassa.

119    Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että näitä muutoksenhakukeinoja ei sovelleta ainoastaan virkamiehiin tai muihin kuin paikallisiin toimenhaltijoihin vaan myös niihin, jotka vaativat pääsyä tällaiseen asemaan (ks. tuomio 23.1.1997, Coen, C‑246/95, EU:C:1997:33, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120    Nyt esillä olevassa asiassa on huomattava, että kantaja vaatii SEUT 268 artiklaan perustuvalla kolmannella vaatimuksellaan, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa neuvoston, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon korvaamaan vahingon, joka hänelle on aiheutunut niiden Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan palveluksessa työskentelevään kansainväliseen sopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettavan järjestelmän käyttöön ottamiseen liittyvästä väitetystä laiminlyönnistä tai ainakin siitä, etteivät ne ole ulottaneet muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen soveltamista kyseiseen henkilöstöön. Laiminlyönnistä on kantajan mukaan seurannut, että hänet on järjestelmällisesti otettu palvelukseen kyseisen erityisedustajan sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi Englannin oikeuden soveltamisalaan kuuluvien määräaikaisten sopimusten perusteella, mikä on johtanut häneen kohdistuneeseen syrjintään verrattuna niihin kyseisen erityisedustajan palveluksessa oleviin väliaikaisiin toimihenkilöihin, joihin sovelletaan muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja.

121    Tässä yhteydessä kantaja väittää, että hänelle olisi pitänyt myöntää Euroopan ulkosuhdehallinnon väliaikaisen toimihenkilön asema, ”koska muutakaan sovellettavaa oikeudellista asemaa ei ole”, ja vaatii niitä korvauksia, joihin hänellä olisi voinut olla oikeus muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti palvelukseen otettuna väliaikaisena toimihenkilönä, ”jos mitään muuta vertailukehystä ei olisi sovellettu”, vastaavaa vahingonkorvausta. Lisäksi kantaja totesi toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista oikeudenkäyntiväitteistä esittämissään huomautuksissa, ettei hän ”[vaatinut, että] hänen sopimuksensa olisi määriteltävä uudelleen väliaikaisen toimihenkilön sopimukseksi”.

122    Neljännessä vaatimuksessaan kantaja ei myöskään vaadi pääsyä palvelussuhteen ehdoissa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön asemaan, vaan vaatii toissijaisesti – sen varalta, että kolme ensimmäistä vaatimusta hylätään – korvausta vahingoista, joita hänelle on aiheutunut sellaisen selkeän oikeudellisen järjestelmän puuttumisen vuoksi, joka mahdollistaisi muun muassa sen, että hän voisi saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

123    Näissä olosuhteissa kolmannessa ja neljännessä vaatimuksessa esitetyt korvausvaatimukset kuuluvat SEUT 268 artiklan eivätkä SEUT 270 artiklan soveltamisalaan, joten kantajaa ei voida moittia siitä, että hän ei ole noudattanut henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyä oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä.

124    Tästä seuraa, että oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kolmas ja neljäs vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyä oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ei ole noudatettu, on hylättävä.

 Vastaajan tai vastaajien yksilöintiä koskevat oikeudenkäyntiväitteet

125    Neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto kiistävät voivansa olla vastaajina ensimmäisen ja toisen vaatimuksen osalta, koska ne eivät ole koskaan olleet kyseessä olevan sopimuksen osapuolia ja koska niiden rooli Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaan erityisedustajaan nähden ei koske erityisedustajan sopimussuhteisen henkilöstön hallinnointia. Etenkään päätöstä sopimuksen irtisanomisesta ei voida lukea niiden syyksi, koska sen teki unionin elimenä pidettävä Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja, joka voi olla vastaajana ensimmäisen vaatimuksen osalta.

126    Kolmannen vaatimuksen osalta komissio väittää lisäksi, ettei se ole vastuussa siitä, että YUTP:n piiriin kuuluvien yksiköiden palvelukseen ottamien kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta päätettiin käyttää peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia. Se korostaa tältä osin, että neuvostolla on toimivalta tarvittaessa tehdä päätös YUTP:n alaan kuuluvien henkilöstösääntöjen vahvistamisesta.

127    Kantaja puolestaan selittää nimenneensä kannekirjelmässä neljä vastaajaa, koska Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja ei ollut riippumaton, koska se oli alisteisuussuhteessa sekä neuvostoon että komissioon ja Euroopan ulkosuhdehallintoon. Hän huomauttaa, että neuvosto nimittää mainitun erityisedustajan, että komissio vastaa kyseisen erityisedustajan toimeksiannon toteuttamisen valvonnasta ja että Euroopan ulkosuhdehallinto on saman erityisedustajan työnantaja. Lisäksi kantaja väittää, että kolmas vaatimus ei koske Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaa erityisedustajaa, koska sillä ei ole toimivaltaa vahvistaa puitteita, jotka koskevat sen kanssa työskentelevien kansainvälisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaamista.

128    Kun otetaan huomioon, että kantajan vaatimus, joka koski hänen siirtämistään takaisin Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstöön, ja hänen toisen vaatimuksen yhteydessä esittämänsä vaatimukset on hylätty sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen (ks. edellä 88 ja 89 kohta), on syytä rajoittaa käsiteltävänä olevien oikeudenkäyntiväitteiden tutkiminen kantajan muihin vaatimuksiin.

 Ensimmäinen vaatimus

129    Kuten edellä 87 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan ensimmäisen vaatimuksen SEUT 263 artiklan nojalla siltä osin kuin siinä vaaditaan irtisanomispäätöksen kumoamista ja SEUT 268 artiklan nojalla siltä osin kuin siinä vaaditaan rahallisen korvauksen maksamista aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka väitetysti on aiheutunut tästä päätöksestä.

130    Tältä osin on ensinnäkin todettava, että SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan kumoamiskanne voidaan nostaa mainittujen toimielinten toimista mutta myös laajemmin sellaisista Euroopan unionin elinten ja laitosten toimista, joiden tarkoituksena on tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia (määräys 4.6.2013, Elitaliana v. Eulex Kosovo, T‑213/12, EU:T:2013:292, 19 kohta). Kumoamiskanne on näin ollen nostettava kyseisen toimen antanutta Euroopan unionin toimielintä, elintä tai laitosta vastaan (ks. määräys 19.11.2018, Iccrea Banca v. komissio ja kriisinratkaisuneuvosto, T‑494/17, EU:T:2018:804, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

131    Toiseksi SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella on sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat korvausta vahingosta, jonka unionin toimielimet tai sen henkilöstö ovat aiheuttaneet tehtäviään hoitaessaan. SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa käytetyllä ilmaisulla ”toimielin” ei tarkoiteta ainoastaan SEU 13 artiklan 1 kohdassa lueteltuja unionin toimielimiä, vaan se kattaa myös kaikki muut perussopimuksilla perustetut unionin toimielimet, elimet tai muut laitokset, joiden tarkoituksena on myötävaikuttaa unionin tavoitteiden toteuttamiseen (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2002, Lamberts v. oikeusasiamies, T‑209/00, EU:T:2002:94, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

132    Näin ollen sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevan kanteen yhteydessä unionia edustaa tuomioistuimessa se toimielin, elin tai laitos, jota moititaan vastuun synnyttäneestä teosta (ks. vastaavasti määräys 6.1.2015, Kendrion v. Euroopan unioni, T‑479/14, ei julkaistu, EU:T:2015:2, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

133    Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäinen vaatimus koskee irtisanomispäätöstä, joka on Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan vastuulla. Näin ollen on tutkittava, voidaanko mainittua erityisedustajaa pitää unionin toimielimenä, elimenä tai laitoksena, joka voi olla vastaajana SEUT 263 ja SEUT 268 artiklan nojalla nostetussa kanteessa.

134    Tältä osin sen määrittämiseksi, voidaanko unionin organisaatiorakenteeseen kuuluvaa tai sen piirissä toimivaa yhteisöä tai rakennetta pitää unionin elimenä tai laitoksena, on tutkittava, onko kyseisellä yksiköllä sen asemaa säätelevien säännösten nojalla tarvittava oikeuskelpoisuus, jonka nojalla sitä voidaan pitää itsenäisenä unionin elimenä ja jonka nojalla sille voidaan tunnustaa vastaaja-asema (ks. vastaavasti määräys 4.6.2012, Elti v. Euroopan unionin Montenegron edustusto, T‑395/11, EU:T:2012:274, 27–29 kohta). Kyseistä yksikköä tai rakennetta on erityisesti pidettävä unionin elimenä tai laitoksena, jos sillä on unionin toimintaan erottamattomasti liittyvä tehtävä ja jos se on oikeudellisesti erillinen unionin nykyisistä toimielimistä, elimistä, laitoksista ja virastoista (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 3.3.2022, komissio v. neuvosto, C‑551/21, EU:C:2022:163, 14 kohta).

135    Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan osalta on ensinnäkin todettava, että neuvosto nimitti hänet SEU 33 artiklan nojalla unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä korkea edustaja) ehdotuksesta suorittamaan ”tiettyjä poliittisia erityistehtäviä” (ks. edellä 3 kohta). Erityisedustajalla on siis unionin toimintaan erottamattomasti liittyvä tehtävä.

136    Toiseksi päätöksen 2019/1340 4 artiklan 1 kohdan mukaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja ”vastaa toimeksiannon toteuttamisesta”. Vaikka kyseisessä säännöksessä säädetään myös, että erityisedustaja toimii ”korkean edustajan alaisuudessa”, tämä toimivalta koskee ainoastaan kyseisen erityisedustajan toimeksiannon toteuttamista, sellaisena kuin se on määritelty saman päätöksen 3 artiklassa, eikä tämän toimeksiannon puitteissa tapahtuvaa hallinnollista johtamista, erityisesti henkilöstön osalta.

137    Lisäksi useat päätöksen 2019/1340 säännökset osoittavat, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja on oikeudellisesti erillinen muista unionin toimielimistä, elimistä tai laitoksista. Tältä osin mainitun päätöksen 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa yhtäältä annetaan erityisedustajalle tarvittava oikeudellinen toimivalta, jonka nojalla hän voi osallistua hankintamenettelyihin ja ostaa tavaroita, ja edellytetään, että hän tekee komission kanssa sopimuksen menojensa hallinnoinnista. Toisaalta kuten edellä 63 kohdassa todettiin, kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdassa sallitaan, että sama erityisedustaja voi ottaa vastaan unionin toimielinten tai Euroopan ulkosuhdehallinnon lähettämää henkilöstöä.

138    Lopuksi totean, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalla erityisedustajalla on sopimussuhteisen henkilöstönsä hallinnoinnin osalta oikeudellinen toimivalta, jonka nojalla hän voi toimia itsenäisesti. Ensinnäkin päätöksen 2019/1340 6 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, että mainittu erityisedustaja ”vastaa avustajaryhmän perustamisesta” ja että hänellä on oikeudellinen toimivalta tehdä sopimuksia valitsemansa kansainvälisen henkilöstön palkkaamiseksi ilman, että hänen tarvitsee hankkia hyväksyntä muilta unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, ja että neuvostolle ja komissiolle on ilmoitettava asiasta jälkikäteen (ks. edellä 63 ja 64 kohta). Toiseksi päätöksessä viitataan ”[Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan] erityisedustajan henkilöstön jäseniin” (7 artikla), ”hänen avustajaryhmänsä jäseniin” (8 artikla), ”suoraan hänen alaisuudessaan olevaan henkilöstöön” (10 artikla) ja ”[Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaan] erityisedustajaan ja erityisedustajan henkilöstöön” (13 artikla).

139    Näin ollen tässä Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstön hallinnointiin liittyviä kysymyksiä koskevassa asiassa erityisedustaja on rinnastettava unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin, jotka voivat olla vastaajina SEUT 263 ja SEUT 268 artiklaan perustuvassa kanteessa edellä 130–132 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Tästä seuraa, että ensimmäinen vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan osalta.

140    Neuvoston osalta on totta, että tämä toimielin nimittää Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan, määrittelee hänen toimeksiantonsa ehdot ja keston ja voi päättää sen ennenaikaisesti. Tämä seikka ei kuitenkaan ole omiaan kyseenalaistamaan kyseisen erityisedustajan itsenäisyyttä ja oikeudellista toimivaltaa henkilöstöhallinnon osalta, sellaisina kuin ne on todettu edellä 138 kohdassa. Lisäksi vaikka päätöksen 2019/1340 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että neuvosto antaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) välityksellä strategista ja poliittista ohjausta erityisedustajalle, ensimmäinen vaatimus koskee ainoastaan kysymyksiä, jotka liittyvät saman erityisedustajan henkilöstöhallintoon, eikä sitä näin ollen voida yhdistää kyseisen erityisedustajan strategisiin tai poliittisiin toimiin. Tästä seuraa, että tätä vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi neuvoston osalta.

141    Komission osalta on todettava, että päätöksen 2019/1340 5 artiklan 3 kohdan mukaan menojen hallinnoinnista tehdään sopimus komission ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan välillä ja että kyseinen erityisedustaja on tilivelvollinen komissiolle kaikista menoista. Näin ollen komission tehtävänä Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan osalta on valvoa tämän toimeksiannon toteuttamista talousarvion näkökulmasta. Ensimmäinen vaatimus koskee sitä, miten Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja hallinnoi henkilöstöään, eikä sitä, miten erityisedustaja toteuttaa talousarviota. Ensimmäinen vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee komissiota (ks. analogisesti tuomio 19.7.2016, H v. neuvosto ym., C‑455/14 P, EU:C:2016:569, 65 kohta).

142    Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta on totta, että Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja on myös EU:n edustuston päällikkö kyseisessä valtiossa ja jälkimmäisessä ominaisuudessa Euroopan ulkosuhdehallinnon väliaikainen toimihenkilö. Ensinnäkin kyseessä olevan sopimuksen samoin kuin sitä edeltäneet määräaikaiset sopimukset on kuitenkin allekirjoittanut yksinomaan kyseinen erityisedustaja tässä ominaisuudessaan viittaamatta asemaansa unionin Bosnia ja Hertsegovinan edustuston päällikkönä. Toiseksi Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26.7.2010 annetun päätöksen 2010/427/EU (EUVL 2010, L 201, s. 30) 1 artiklan 4 kohdassa säädetään, että Euroopan ulkosuhdehallinto ”muodostuu keskushallinnosta sekä kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä olevista unionin edustustoista”, eikä siihen sisälly erityisedustajia. Kolmanneksi asiakirja-aineistosta ja erityisesti 16.3.2016 päivätystä Euroopan ulkosuhdehallinnon valmisteluasiakirjasta ilmenee, että kolmannessa maassa toimivan erityisedustajan henkilöstö ei ole sama kuin unionin edustustossa kyseisessä valtiossa työskentelevä henkilöstö, vaikka – kuten Bosnia ja Hertsegovinan tapauksessa – erityisedustaja ja unionin edustuston päällikkö olisivat sama henkilö. Näin ollen ensimmäistä vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee Euroopan ulkosuhdehallintoa.

 Kolmas vaatimus

143    Kuten edellä 132 kohdassa todettiin, sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevassa kanteessa unionia edustaa unionin yleisessä tuomioistuimessa se toimielin, elin tai laitos, jota moititaan vastuun synnyttäneestä teosta.

144    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja vaatii kolmannessa vaatimuksessaan vahingonkorvausta SEUT 268 artiklassa tarkoitetun syrjinnän perusteella. Tässä pyynnössä hän moittii neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa siitä, että ne eivät ole sisällyttäneet unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen piiriin YUTP:n yhteydessä palvelukseen otettua kansainvälistä sopimussuhteista henkilöstöä tai ottaneet kyseisen sopimussuhteisen henkilöstön osalta käyttöön muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen kanssa vertailukelpoista oikeudellista järjestelmää.

145    Tästä seuraa, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun synnyttänyt teko perustuu toimielinten tasolla tehtyihin valintoihin, jotka koskevat YUTP:n puitteissa palvelukseen otettujen sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelussuhteeseen sovellettavaa oikeudellista järjestelmää.

146    Tältä osin kantaja väittää ensinnäkin, että erityisedustajan Bosnia ja Hertsegovinassa palvelukseen ottamiin kansainvälisiin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavat järjestelyt olisi pitänyt hyväksyä SEUT 336 artiklan perusteella, jonka mukaan ”Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla – – henkilöstösäännöt ja – – muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot”. Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja on kuitenkin YUTP:n piiriin kuuluva yksikkö (ks. edellä 3 kohta), ja SEU 24 artiklan 1 kohdasta ja SEU 31 artiklan 1 kohdasta käy selvästi ilmi, että lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten antaminen ei kuulu YUTP:n alaan.

147    Näin ollen SEUT 336 artikla ei ole tässä tapauksessa merkityksellinen sen toimielimen tai niiden toimielinten yksilöimiseksi, jota tai joita kolmannessa vaatimuksessa moititaan vastuun synnyttäneestä teosta.

148    Toiseksi on huomattava, että SEU 26 artiklan mukaan neuvoston tehtävänä on muotoilla YUTP ja tehdä sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella. YUTP:n puitteissa palkattuun sopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettavan oikeudellisen järjestelmän hyväksyminen tarvittaessa kuuluu kuitenkin YUTP:n täytäntöönpanon piiriin ja siten neuvoston toimivaltaan.

149    Tältä osin on kantajan tavoin todettava, että YUTP-operaatioiden varainhoitoa koskevista säännöistä 26.6.2012 annetun komission tiedonannon C(2012) 4052 final 1.5 ja 3.3 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että komissio oli ehdottanut neuvostolle, että muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja olisi sovellettava YUTP-operaatioiden ja erityisedustajien sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

150    Tähän ehdotukseen ei kuitenkaan ryhdytty, koska jäsenvaltioiden valtuuskunnat eivät päässeet neuvostossa yhteisymmärrykseen, kuten käy ilmi neuvoston puheenjohtajavaltion 22.5.2013 pysyvien edustajien komitealle (Coreper) lähettämästä muistiosta. Kyseisessä muistiossa korostettiin erityisesti, että valtuuskunnat tarvitsevat aikaa oikeudellisten, institutionaalisten ja toiminnallisten vaikutusten tutkimiseen ennen kuin ne ryhtyvät muuttamaan YUTP-operaatioita koskevaa järjestelmää ja että ne katsovat, että erityisedustajien tilanne edellyttää lisäkeskusteluja. Tähän muistioon oli liitetty ehdotus, jossa todettiin Euroopan unionin erityisedustajien osalta seuraavaa:

”Neuvosto katsoo, että erityisedustajien tilanne edellyttää lisäkeskusteluja ja että nykytilanteen olisi toistaiseksi pysyttävä ennallaan. [Se] voi tässä vaiheessa sopia ainoastaan seuraavaa:

– –

–        tarkastellaan edelleen vaihtoehtoja tilanteelle, jossa kukin erityisedustaja on henkilökohtaisesti vastuussa talousarviosta ja palkkaa henkilöstöä henkilökohtaisesti, muun muassa mahdollisuutta perustaa erityisedustajan tukiyksikkö, ja raportoidaan pysyvien edustajien komitealle 31.3.2014 mennessä.”

151    Lisäksi neuvoston pääsihteeristö laati 13.3.2014 muistion, jonka tarkoituksena oli hyväksyä EU:n erityisedustajien nimittämistä, toimeksiantoa ja rahoitusta koskevat uudet suuntaviivat, joiden tekstin neuvoston ulkosuhteiden työryhmä hyväksyi Euroopan ulkosuhdehallinnon valmisteluasiakirjan pohjalta käytyjen keskustelujen jälkeen, jotka seurasivat neuvoston yleisten asioiden työryhmän 17.12.2013 tekemää päätelmää, jonka mukaan nämä uudet suuntaviivat oli tarpeen hyväksyä. Tästä muistiosta käy ilmi, että jäsenvaltioiden valtuuskunnat olivat katsoneet tarpeelliseksi selventää oikeudellisia, institutionaalisia ja toiminnallisia vaikutuksia, joita aiheutuu siitä, että erityisedustajan sopimussuhteiseen henkilöstöön sovelletaan uusia sääntöjä, jotka koskevat YUTP:n alaan kuuluvien operaatioiden sopimussuhteista henkilöstöä.

152    Näissä olosuhteissa on katsottava, että YUTP:n yhteydessä palvelukseen otettuihin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavan oikeudellisen järjestelmän hyväksyminen kuuluu neuvoston tasolla tehtävään valintaan, kuten Euroopan ulkosuhdehallinto on todennut toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevassa oikeudenkäyntiväitteessään.

153    Kolmanneksi on korostettava, että toimivaltansa mukaisesti neuvosto nimittää erityisedustajan korkean edustajan ehdotuksesta SEU 33 artiklan nojalla.

154    Lisäksi SEU 28 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että kun kansainvälinen tilanne edellyttää unionin operatiivista toimintaa, neuvosto tekee tarvittavat päätökset, joissa vahvistetaan niiden tavoitteet, soveltamisala, unionille niiden toteuttamiseksi tarjottavat keinot, tarvittaessa niiden kesto sekä edellytykset niiden panemiseksi täytäntöön. Näin ollen YUTP:n erityisessä asiayhteydessä neuvoston tehtävänä on päättää unionin käyttöön annettavista keinoista ja kyseisen unionin operatiivisen toiminnan perusteella tekemiensä päätösten täytäntöönpanon edellytyksistä, joihin kuuluvat muun muassa kyseisen toiminnan käyttöön annetut henkilöstöresurssit (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2021, Jenkinson v. neuvosto ym., T‑602/15 RENV, valitus vireillä, EU:T:2021:764, 226 kohta).

155    Tosin päätöksessä 2019/1340 ei nimenomaisesti viitata SEU 28 artiklaan, vaan siinä viitataan ainoastaan ”[EU-]sopimukseen ja erityisesti sen 33 artiklaan ja 31 artiklan 2 kohtaan”. Kyseisessä päätöksessä on kuitenkin kyse YUTP:n soveltamisalaan kuuluvasta operatiivisesta toiminnasta siltä osin kuin sillä perustetaan Bosnia ja Hertsegovinaan erityisedustaja, jonka tehtävänä on pääasiallisesti tukea unionin toimintaa tietyissä poliittisissa kysymyksissä kyseisen valtion alueella yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa ja jolla on käytettävissään talousarvio ja avustajaryhmä tämän tehtävän täyttämiseksi.

156    Lisäksi yhteinen toiminta 2002/211, jolla Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja nimitettiin ensimmäisen kerran, hyväksyttiin EU 14 artiklan (sellaisena kuin se oli ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa) nojalla, jonka 1 kohdassa on samanlainen säännös kuin SEU 28 artiklassa, sellaisena kuin se on nykyisessä muodossaan. Lisäksi Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Bosnia ja Hertsegovinaan annetun päätöksen 2011/426/YUTP muuttamisesta 25.6.2012 annettu neuvoston päätös 2012/330/YUTP (EUVL 2012, L 165, s. 66) ja Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Bosnia ja Hertsegovinaan annetun päätöksen 2011/426/YUTP muuttamisesta 2.7.2013 annettu neuvoston päätös 2013/351/YUTP annettiin Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen muun muassa SEU 28 artiklan nojalla.

157    Näin ollen erityisedustajan nimittäminen Bosnia ja Hertsegovinaan kuuluu SEU 28 artiklan soveltamisalaan, joten edellä 154 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti neuvoston tehtävänä on määrittää kyseisen yksikön käytettävissä olevat henkilöstöresurssit.

158    Tätä päätelmää tukevat edellä 151 kohdassa mainitut erityisedustajien nimittämistä, toimeksiantoa ja rahoitusta koskevat suuntaviivat, joiden C jaksossa todetaan, että neuvoston päätöksen, jolla erityisedustaja nimitetään, on katettava useita osatekijöitä, mukaan lukien erityisedustajan avustajaryhmän perustamista ja kokoonpanoa koskevat säännöt.

159    Näin ollen Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kansainväliseen sopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettavien henkilöstösääntöjen antaminen kuuluu neuvoston toimivaltaan.

160    Neljänneksi Euroopan ulkosuhdehallinto väitti istunnossa SEU 30 artiklan 1 kohdan perusteella, että neuvosto ei voi ottaa käyttöön YUTP:n sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavaa oikeudellista järjestelmää ilman joko korkean edustajan tai jäsenvaltion tätä koskevaa ehdotusta. Tästä määräyksestä, jonka mukaan ”jokainen jäsenvaltio, korkea edustaja tai korkea edustaja komission tukemana voi saattaa neuvoston käsiteltäviksi [YUTP:n alaan] liittyviä kysymyksiä, ja ne voivat tehdä yhtäältä aloitteita tai toisaalta ehdotuksia neuvostolle”, ilmenee kuitenkin, että korkealla edustajalla ja jäsenvaltioilla on aloiteoikeus, mutta viimeksi mainittu ei ole monopoli eikä edellytys sille, että neuvosto voisi antaa säädöksen, kuten päätöksen oikeudellisesta järjestelmästä, joka koskee YUTP:n puitteissa palkattuja sopimussuhteisia toimihenkilöitä yleensä tai erityisedustajan palkkaamista Bosnia ja Hertsegovinaan erityisesti. Näin ollen tämä määräys ei estä neuvostoa tekemästä omasta aloitteestaan päätöstä tällaisen järjestelmän käyttöönotosta, jos se katsoo sen tarpeelliseksi, tai pyytämästä korkeaa edustajaa tekemään asiaa koskevan ehdotuksen.

161    Tätä päätelmää tukevat asiassa esitetyt todisteet. Ensinnäkin edellä 151 kohdasta ilmenee, että erityisedustajien nimittämistä, toimeksiantoa ja rahoitusta koskevia suuntaviivoja tarkistettiin neuvoston yleisten asioiden työryhmän aloitteesta. Toisaalta kyseisissä suuntaviivoissa täsmennetään erityisedustajan nimittämismenettelyn osalta, että ”kun neuvosto katsoo, että poliittinen tilanne sitä edellyttää, se voi pyytää [korkeaa edustajaa] tekemään ehdotuksen Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä toimeksiantoa varten tiettyyn poliittiseen kysymykseen liittyen”.

162    Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että neuvoston on katsottava olevan vastuussa mahdollisesta tuottamuksellisesta laiminlyönnistä sellaisen yleisen järjestelmän hyväksymisessä, joka koskee YUTP:n puitteissa palkattuja sopimussuhteisia toimihenkilöitä yleensä tai erityisedustajan palkkaamista Bosnia ja Hertsegovinaan erityisesti. Kolmas vaatimus voidaan siis ottaa tutkittavaksi neuvoston osalta, mutta se on jätettävä tutkimatta komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta.

 Neljäs vaatimus

163    Neljännessä vaatimuksessaan, joka on toissijainen kolmeen ensimmäiseen vaatimukseen nähden, kantaja vaatii, että neuvosto, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto velvoitetaan sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun perusteella maksamaan hänelle 400 000 euroa sillä perusteella, että hänen työsuhteensa ehdot rikkovat hänen perusoikeuksiaan.

164    Kuten edellä 148–162 kohdasta ilmenee, neuvoston tehtävänä on kuitenkin määrittää Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan sopimussuhteisen henkilöstön palvelussuhteen ehdot. Näin ollen on todettava, että neuvosto on vastaajana neljännen vaatimuksen osalta.

165    Kantaja tosin viittaa myös ensimmäisen ja toisen vaatimuksen tueksi esitettyihin kanneperusteisiin, jotka koskevat Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaa erityisedustajaa työnantajana. Kantaja ei kuitenkaan ole neljännen vaatimuksen yhteydessä halunnut vedota sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuuseen Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan toimista. Kantaja nimittäin täsmentää sekä kannekirjelmässä että toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista oikeudenkäyntiväitteistä esittämissään huomautuksissa, että neljäs vaatimus koskee ”unionin toimielimiä”, mikä hänen kirjelmiensä kokonaistarkastelun mukaan on ymmärrettävä viittauksena Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan sijasta neuvostoon, komissioon ja Euroopan ulkosuhdehallintoon, vaikka viimeksi mainittu ei ole SEU 13 artiklassa tarkoitettu toimielin.

166    Edellä esitetyn perusteella neljäs vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi neuvoston osalta, mutta se on jätettävä tutkimatta komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta.

 Päätelmä

167    Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin ensimmäisen vaatimuksen osalta SEUT 263 artiklan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan irtisanomispäätöksen kumoamista koskevan kanteen ja toiseksi SEUT 268 artiklan nojalla ratkaisemaan vaatimukset, jotka koskevat rahallisen korvauksen maksamista aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut tämän päätöksen johdosta. Nämä vaatimukset voidaan ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin ne koskevat Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaa erityisedustajaa, mutta niitä ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin ne koskevat neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa.

168    Lisäksi vaatimus, joka koskee kantajan siirtämistä takaisin Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstöön, on hylättävä toimivallan puuttumisen vuoksi.

169    Toiseksi toinen vaatimus on hylättävä kokonaisuudessaan toimivallan puuttumisen vuoksi.

170    Kolmanneksi kolmas ja neljäs vaatimus, joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin on SEUT 268 artiklan nojalla toimivaltainen, voidaan ottaa neuvoston osalta tutkittavaksi, mutta on jätettävä tutkimatta komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta.

 Oikeudenkäyntikulut

171    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 133 artiklan mukaan oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään. Lisäksi työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi kohtuuden niin vaatiessa päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

172    Tämän tuomion perusteluista seuraa, että sillä päätetään asian käsittely komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta, koska nämä vastaajat, joiden osalta kanne on hylättävä, ovat nimenomaisesti vaatineet kantajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

173    Kuten edellä 140–142 kohdassa todetaan, Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan toiminta tapahtuu kuitenkin monimutkaisessa oikeudellisessa kontekstissa, jolle ovat ominaisia hänen yhteytensä neuvostoon, komissioon ja Euroopan ulkosuhdehallintoon. Näin ollen kantajan oli epäilemättä vaikea yksilöidä vastaajia tämän kanteen nostamisen yhteydessä. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on oikeudenmukaista ja kohtuullista velvoittaa komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

174    Tällä tuomiolla ei myöskään päätetä oikeudenkäyntiä neuvoston ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan osalta. Näin ollen kantajalle ja kahdelle vastaajalle toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista väitteistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne

–        hylätään toimivallan puuttumisen vuoksi siltä osin kuin siinä vaaditaan, että Robert Stockdale olisi määrättävä siirrettäväksi takaisin Bosnia ja Hertsegovinaan nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan henkilöstöön

–        hylätään toimivallan puuttumisen vuoksi siltä osin kuin siinä vaaditaan, että Stockdalen sopimussuhde Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kanssa on määriteltävä uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, ja siltä osin kuin siinä vaaditaan toteamaan, että vastaajat ovat rikkoneet sopimusvelvoitteitaan

–        jätetään tutkimatta Euroopan unionin neuvostoa, Euroopan komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) koskevilta osin siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan Euroopan unionin erityisedustajan 17.11.2020 tekemä päätös, jolla kyseinen erityisedustaja irtisanoi Stockdalen työsopimuksen, ja korvaamaan tästä päätöksestä väitetysti aiheutunut vahinko

–        jätetään tutkimatta muilta osin komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevilta osin.

2)      Toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevat oikeudenkäyntiväitteet jätetään tutkimatta muilta osin.

3)      Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto vastaavat toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista väitteistä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)      Oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet Stockdalelle, neuvostolle ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalle Euroopan unionin erityisedustajalle toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista väitteistä, päätetään myöhemmin.

da Silva Passos Valančius Reine

Truchot       Sampol Pucurull

Julistettiin Luxemburgissa 26 päivänä heinäkuuta 2023.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista ensimmäinen ja toinen vaatimus välityslausekkeen puuttuessa

Ensimmäisen ja toisen vaatimuksen luonne

Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista ensimmäinen ja toinen vaatimus SEUT 27 2 artiklan nojalla

Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta lausua ensimmäisestä ja toisesta vaatimuksesta SEUT 263 ja SEUT 26 8 artiklan nojalla

– Sopimusmääräykset

– Unionin oikeuden säännökset

Päätelmä

Kanteen muotovaatimusten noudattamatta jättämistä koskevat oikeudenkäyntiväitteet

Oikeudenkäyntiväite, joka perustuu kantajan vaatimusten epäselvyyteen kokonaisuudessaan

Kanteen oikeusperustan epäselvyyttä koskeva oikeudenkäyntiväite

Oikeudenkäyntiväite, joka perustuu erityisesti neljännen vaatimuksen epäselvyyteen

Kanneperusteiden, joihin on vedottu eri vaatimusten osalta, epäselvyyttä koskeva oikeudenkäyntiväite

Päätelmä

Oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kolmas ja neljäs vaatimus on jätettävä tutkimatta henkilöstösääntöjen 90 ja 9 1 artiklassa säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamatta jättämisen vuoksi

Vastaajan tai vastaajien yksilöintiä koskevat oikeudenkäyntiväitteet

Ensimmäinen vaatimus

Kolmas vaatimus

Neljäs vaatimus

Päätelmä

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.