Kanne 25.11.2011 - Air France - KLM v. komissio

(Asia T-62/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Air France - KLM (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Wachsmann ja S. Thibault-Liger)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen on kumottava SEUT 263 artiklan nojalla kokonaisuudessaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39258 - lentorahti) 9.11.2010 tehty komission päätös K(2010) 7694 lopullinen siltä osin kuin se koskee Air France-KLM:ää sekä lisäksi päätöksen päätösosan perustana olevat perusteet

unionin yleisen tuomioistuimen on ainakin kumottava 9.11.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen 5 artiklan b ja d kohta, joilla määrätään kaksi sakkoa Air France KLM:lle, ja näiden kohtien perustana olevat perustelut tai alennettava SEUT 261 artiklan nojalla kyseisten sakkojen määrä asianmukaiselle tasolle

joka tapauksessa Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi 12 kanneperusteeseen.

1.    Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että kantajan on virheellisesti katsottu olevan vastuussa Société Air France ja KLM -yhtiöiden toiminnasta, ja tässä arvioinnissa on loukattu perusteluvelvollisuutta, sääntöjä, jotka koskevat tytäryhtiöiden toiminnan lukemista emoyhtiön syyksi ja joilla säännellään yritysten sijaantuloja konsernin sisällä, sekä periaatteita, jotka koskevat rangaistusten henkilökohtaisuutta.

2.     Toinen kanneperuste koskee sitä, että asiassa on loukattu oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, koska riidanalaisen päätöksen on tehnyt viranomainen, jolla on toimivalta sekä tutkia asia että määrätä seuraamuksia, mikä on vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohtaa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa.

3.     Kolmas kanneperuste perustuu komission sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa vuonna 2002 antaman tiedonannon¹ rikkomiseen sekä yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen siitä syystä, että mainittua tiedonantoa sovellettiin Lufthansa/Swiss:iin, vaikka tämä ei täyttänyt mainitussa tiedonannossa esitettyjä edellytyksiä.

4.     Neljäs kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, sillä riidanalaisen päätöksen päätösosa ja perustelut ovat ristiriidassa siltä osin kuin kyse on kantajan syyksi luettavan rikkomisen määrittelemisestä.

5.     Viides kanneperuste koskee puutteellisia perusteluja ja yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamista sen vuoksi, että seuraamusmenettelystä luovuttiin 11 lentoyhtiön osalta.

6.     Kuudennen kanneperusteen mukaan asiassa on loukattu periaatetta, jonka mukaan ankarampia rangaistuksia ei saa määrätä taannehtivasti, ja luottamuksensuojan periaatetta soveltamalla komission vuoden 2006 suuntaviivoja sakkojen laskemisesta² kantajalle määrättyihin sakkoihin huolimatta siitä seikasta, että kyseiset suuntaviivat annettiin vasta tutkimuksen aloittamisen jälkeen. Tästä vuoden 2006 suuntaviivojen taannehtivasta soveltamisesta aiheutui sakkojen määrän sellainen huomattava kasvu, jota ei kohtuudella olisi voitu ennakoida tosiseikkojen tapahtuma-aikaan.

7.     Seitsemännen kanneperusteen mukaan kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatetta on loukattu kantajalle määrättyjen sakkojen laskennassa, koska sakkojen laskennassa sovelletuista olennaisista seikoista ei käyty ainuttakaan kontradiktorista keskustelua.

8.     Kahdeksas kanneperuste koskee virheitä kantajalle määrättyjen sakkojen laskennassa, koska nämä sakot on laskettu sellaisten myyntimäärien perusteella, jotka ovat virheellisiä, sillä (i) niihin olisi tullut sisällyttää ainoastaan kyseessä olevat lisämaksut eikä itse hintaa ja (ii) niihin ei voitu sisällyttää määriä, jotka vastaavat 50 prosenttia Société Air Francen ja KLM:n Euroopan talousalueen inbound-tuloista.

9.    Yhdeksännen kanneperusteen mukaan Société Air Francen ja KLM:n toiminnan vakavuus on arvioitu virheellisesti, mikä johtuu ilmeisistä arviointivirheistä ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta yhtäältä siksi, että asiassa kieltäydyttiin ottamasta huomioon sitä, että lisämaksuihin liittyvät rikkomiset olivat vähemmän vakavia, asianosaisten yhteenlaskettujen markkinaosuuksien vähäisyyttä, Société Air Francen ja KLM:n marginaalien pienuutta ja kyseisten yhtiöiden taloudellisen tilanteen heikentymistä lentorahtialan talouskriisin johdosta, ja toisaalta siksi, että rikkomisen piiriin sisällytettiin kontakteja, jotka liittyvät Euroopan talousalueen ulkopuolella toteutettuihin menettelyihin.

10.    Kymmenes kanneperuste perustuu rangaistusten oikeasuhteellisuutta koskevan periaatteen loukkaamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, jotka johtuvat ylimääräisen 16 prosentin soveltamisesta kantajille määrättyihin sakkoihin, sekä perustelujen puuttumiseen sovellettavaksi valitun 16 prosentin määrän osalta.

11.    Yhdestoista kanneperuste koskee Société Air Francen rikkomisen keston virheellistä laskemista, josta on aiheutunut kantajalle kyseisen rikkomisen johdosta määrätyn sakon perusteeton korotus.

12.    Kahdestoista kanneperuste koskee sitä, että 15 prosentin alennus sakoista, jotka kantajalle määrättiin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välisen lentorahdin valvontajärjestelmien johdosta, on selvästi liian alhainen.

____________

¹ - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

² - Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).