(asiat T-910/16 ja T-911/16)
Kurt Hesse ja Wedl & Hofmann GmbH
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 4.4.2019
EU-tavaramerkki – Menettämismenettely – EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki TESTA ROSSA – Osittainen menetetyksi julistaminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta – Käytön todistaminen – Riidanalaisen tavaramerkin ulkoinen käyttö – Yhdenvertainen kohtelu
1. EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien tekemien päätösten laillisuusvalvonta
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohta)
(ks. 22 kohta)
2. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Vaatimuksen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 3 kohta)
(ks. 28–31, 37–40, 45–47, 66 ja 68 kohta)
3. EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Vaatimuksen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Arviointiperusteet – Tavaramerkin julkinen ja ulospäin suuntautuva käyttö – Tavaroiden myynti franchise-yritysten ja lisenssinsaajien välityksellä – Kuuluminen soveltamisalaan
(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artikla ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta)
(ks. 37–40 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 4.4.2019 antamassaan tuomiossa Hesse ja Wedl & Hofmann v. EUIPO (TESTA ROSSA) (T-910/16 ja T-911/16) kanteet Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) päätöksestä, jolla tämä totesi, että kuviomerkin TESTA ROSSA haltija on menettänyt oikeutensa tavaramerkkiin tiettyjen rekisteröityjen tavaroiden osalta asetuksen N:o 207/2009(1) 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella.
Käsiteltävän asian taustalla on Kurt Hessen (kantajana asiassa T-910/16 ja väliintulijana asiassa T-911/16) ja Wedl & Hofmannin (kantajana asiassa T-911/16 ja väliintulijana asiassa T-910/16) välinen menettämismenettely. Hesse väitti, että EUIPO:n olisi pitänyt julistaa riidanalainen tavaramerkki kokonaan menetetyksi. Wedl & Hofmann väitti puolestaan, että se on toimittanut näytön tosiasiallisesta käytöstä kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, eikä pelkästään luokkiin 21 ja 25 kuuluvien tavaroiden osalta.
Unionin yleinen tuomioistuin joutui ottamaan kantaa siihen, voidaanko käyttöä koskevia todisteita, jotka eivät liity myynteihin loppukuluttajille vaan myynteihin Wedl & Hofmannin lisenssinhaltijoille tai franchise-yrittäjille, pitää todisteina tosiasiallisesta käytöstä. Hesse väitti tältä osin, etteivät nämä todisteet osoita, että tuotteita on jaeltu loppukuluttajille, eivätkä ne näin ollen osoita riidanalaisen tavaramerkin julkista ja ulospäin suuntautuvaa käyttöä.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että tavaramerkin tosiasiallinen käyttö edellyttää, että sitä käytetään julkisesti ja ulospäin, mutta se totesi kuitenkin, ettei ulospäin suuntautuva käyttö välttämättä tarkoita loppukuluttajille suunnattua käyttöä. Näin ollen sen toteaminen, että tavaramerkin ulospäin suuntautuva käyttö tarkoittaa välttämättä loppukuluttajille suunnattua käyttöä, jättäisi yksinomaan yhtiöiden välisissä suhteissa käytetyt tavaramerkit asetuksen N:o 207/2009 soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Wedl & Hofmannin esittämät todisteet, jotka koskevat tavaroiden myyntiä sen franchise-yrittäjien ja lisenssinsaajien välityksellä, ovat voineet osoittaa riidanalaisen tavaramerkin julkisen ja ulospäin suuntautuvan käytön.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että EUIPO totesi perustellusti yhtäältä, että riidanalaisen tavaramerkin käyttöä koskevat asiakirjat ovat osoittaneet, ettei tavaramerkkiä ole käytetty pelkästään sisäisesti luokkiin 21 ja 25 kuuluville tavaroille tavoitteena yksinomaan edistää Wedl & Hofmannin muiden tavaroiden myyntiä, ja toisaalta, ettei mainittua tavaramerkkiä ole käytetty tosiasiallisesti muille tavaroille ja palveluille kuin luokkiin 21 ja 25 kuuluville tavaroille.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen, jonka mukaan tosiasiallista käyttöä oli arvioitu yrityksen koon mukaan.
Edellä esitetyillä perustuilla asioissa T-204/16 ja T-207/16 nostetut kanteet on hylätty.