Asia T‑674/11
TV2/Danmark A/S
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Julkinen yleisradiopalvelu – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Tuki, jonka Tanskan viranomaiset ovat toteuttaneet tanskalaiselle julkisen palvelun yleisradioyhtiölle TV2/Danmarkille – Julkinen rahoitus, joka on myönnetty julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi – Tuen käsite – Tuomio Altmark
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 24.9.2015
1. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Arvioiminen kanteen nostamisajankohtana – Kanne, joka voi tuottaa kantajalle hyötyä – Valtiontukea saaneen yrityksen nostama kanne, joka koskee komission päätöstä, jolla valtiontuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva vaara tuomioistuimissa kantajaa vastaan nostettavista kanteista – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 263 artikla)
2. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu käsitteen alaan – Tuomiossa Altmark vahvistetut edellytykset
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
3. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu käsitteen alaan – Tuomiossa Altmark vahvistetut edellytykset – Mahdollisuutta poiketa tietyistä tuomiossa Altmark vahvistetuista edellytyksistä ei ole
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
4. Valtiontuki – Käsite – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Yleisradiotoiminnan ala – Altmark-testin, jolla pyritään selvittämään, onko kyse tuesta, ja SEUT 106 artiklan 2 kohdan testin, jonka avulla voidaan todeta tuen soveltuvuus sisämarkkinoille, erottaminen toisistaan – Jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta tehdyn pöytäkirjan merkityksellisyys pelkästään arvioitaessa sitä, onko kyse valtiontuesta
(SEUT 14 artikla, SEUT 106 artiklan 2 kohta, SEUT 107 artiklan 1 kohta; EU- ja EUT-sopimuksiin liitetty pöytäkirja N:o 29)
5. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu käsitteen alaan – Tuomiossa Altmark vahvistetut edellytykset – Mainittujen edellytysten soveltaminen tavalla, joka ei ole niin tiukka – Edellytys – Se, ettei ala, jolla korvauksen saaja toimii, ole kilpailu- ja markkinahenkinen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta; EU- ja EUT-sopimuksiin liitetty pöytäkirja N:o 29)
6. Ennakkoratkaisukysymykset – Tulkinta – Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset – Taannehtiva vaikutus – Rajat – Oikeusvarmuus
(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 267 artikla)
7. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Velvollisuus ilmoittaa etukäteen tuesta ja keskeyttää tilapäisesti tuen toteuttaminen – Noudattamatta jättäminen – Tuensaajalla ei ole mahdollisuutta vedota oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteeseen vastustaakseen Altmark-edellytysten soveltamista
(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta)
8. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu käsitteen alaan – Tuomiossa Altmark vahvistettu toinen edellytys – Niiden parametrien, joiden perusteella korvaus lasketaan, objektiivista ja läpinäkyvää vahvistamista koskevan edellytyksen tutkinta – Julkisen palvelun hallinnoinnin tehokkuutta koskevaa vaatimusta ei voida ottaa huomioon
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
9. Kumoamiskanne – Kohde – Päätös, joka perustuu useisiin perusteluihin, joista kukin yksinään riittää sen päätösosan perustaksi – Tällaisen päätöksen kumoaminen – Edellytykset
(SEUT 263 artikla)
10. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu käsitteen alaan – Tuomiossa Altmark vahvistettu neljäs edellytys – Korvauksen määrittäminen silloin, kun yritystä ei valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, asianomaisella alalla toimivalle keskivertoyritykselle aiheutuvia kustannuksia koskevan arvioinnin perusteella – Julkisen palvelun tehtävää hoitavan yrityksen kustannuksia koskevan arvioinnin riittämättömyys
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
11. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan yritykselle julkisen palvelun tehtävistä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu käsitteen alaan – Tuomiossa Altmark vahvistettu neljäs edellytys – Korvauksen määrittäminen silloin, kun yritystä ei valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, asianomaisella alalla toimivalle keskivertoyritykselle aiheutuvia kustannuksia koskevan arvioinnin perusteella – Asianomaiselle jäsenvaltiolle kuuluva todistustaakka
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
12. Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Väitteet, jotka poikkeavat tuetun asianosaisen väitteistä – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohta)
13. Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Velvollisuus maksaa summat muille yrityksille yksinomaan kauttakulku- tai maksukanavana toimivana välittäjänä ei kuulu käsitteen alaan – Julkisen palvelun yrityksen velvollisuus maksaa lupamaksuista saadut summat yrityksille, jotka saavat korvauksen palveluistaan, kuuluu käsitteen alaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
14. Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista myönnetyt tuet – Valtion varojen käsite – Lainsäädäntötoimi, jonka mukaan kolmansien on käytettävä omia varojaan tietyllä tavalla, ei kuulu käsitteen alaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
15. Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista tai valtion määräysvallassa olevista varoista myönnetty etu – Ulottuvuus – Julkisen palvelun yleisradioyhtiön mainostulot eivät kuulu käsitteen alaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
16. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Kanneperusteet, joita voidaan esittää komission valtiontuesta tekemästä päätöksestä – Kanneperusteet, joita ei ole esitetty hallinnollisen menettelyn aikana – Eron tekeminen oikeudellisten perusteiden, jotka voidaan ottaa tutkittavaksi, ja tosiseikkoja koskevien perusteiden, joita ei voida ottaa tutkittavaksi, välillä
(SEUT 108 artiklan 2 kohta ja SEUT 263 artikla)
17. Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Uudelle tuensaajalle myönnetty tuki – Eron tekeminen tukiohjelmien ja yksittäisten tukien välillä
(SEUT 108 artikla)
18. Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Yksittäinen tuki, joka on myönnetty tuen käyttöön ottamisen ja asianomaisen jäsenvaltion unioniin liittymisen jälkeen perustetulle oikeudelliselle yksikölle – Luonnehtiminen olemassa olevaksi tueksi – Edellytys
(SEUT 108 artikla)
1. Sellaisen kumoamiskanteen yhteydessä, jonka tuensaaja nostaa komission päätöksestä, jolla kyseessä olevan tuen todetaan soveltuvan täysin sisämarkkinoille tai jolla yhden riidanalaisista rahoitustoimenpiteistä todetaan soveltuvan sisämarkkinoille, oikeussuojan tarve voi johtua todellisesta vaarasta siitä, että kantajien oikeusasemaan vaikutetaan muiden tuomioistuimissa nostamilla kanteilla, tai se voi johtua myös siitä, että kanteiden nostamisen vaara oli jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva hetkellä, jolloin kanne nostettiin Euroopan unionin tuomioistuimissa.
Tässä yhteydessä on katsottu, että ”todellinen” tai ”jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva” vaara tuomioistuimissa nostettavista kanteista sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltuvaa tukea saanutta kantajaa vastaan, on olemassa, yhtäältä, jos tällainen kanne on jo vireillä kansallisissa tuomioistuimissa sillä hetkellä, jolloin kumoamiskanne nostetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, tai jos se on nostettu kyseisissä tuomioistuimissa ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee kumoamiskanteen, ja toisaalta, jos kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevan kanteen, johon kantaja vetoaa, kohteena on tuki, jota unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kohteena oleva päätös koskee.
Tästä seuraa, että sisämarkkinoille soveltuvaksi todetun sääntöjenvastaisen tuen saajalla voi olla oikeutettu ja olemassa oleva intressi nostaa kanne, joka perustuu siihen, että asianomaiset toimenpiteet on luonnehdittu sinänsä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi uudeksi tueksi, kun siihen kohdistuu kilpailijan kansallisessa tuomioistuimessa nostama kanne, jonka käsittelyä on lykätty siihen saakka, kunnes unionin yleinen tuomioistuin julistaa tuomion, ja jossa vaaditaan sen velvoittamista maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta ja korvaamaan tuen sääntöjenvastaisuuden vuoksi aiheutuneet vahingot.
(ks. 34 ja 36–39 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 47–49 kohta)
3. Valtiontukien alalla tuomion Altmark täysin yksiselitteisestä sanamuodosta seuraa, että kaikkien siinä vahvistettujen neljän edellytyksen tarkoituksena on kyseisen toimenpiteen luonnehtiminen valtiontueksi ja täsmällisemmin edun olemassaolon määrittäminen. Valtiollista toimenpidettä, joka ei täytä yhtä tai useampaa mainituista edellytyksistä, on siten pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.
Erityisesti kolmannen ja toisen Altmark-edellytyksen välisestä suhteesta on tässä yhteydessä huomautettava, ettei näytä olevan mahdollista todeta, että edunsaajayritykselle, joka hoitaa julkisen palvelun tehtävää, myönnetty korvaus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto, jollei etukäteen tiedetä, minkä parametrien mukaan kyseisen korvauksen määrä on vahvistettu, mistä juuri toisessa Altmark-edellytyksessä on kyse.
(ks. 54 ja 55 kohta)
4. Jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta tehdyn pöytäkirjan N:o 29 (Amsterdamin pöytäkirja) sanamuodosta ilmenee, että kyseisellä toimella pyritään tulkitsemaan SEUT 106 artiklan 2 kohdassa vahvistettua poikkeusta. Se ei siis ole merkityksellinen arvioitaessa niiden Altmark-kriteerien sovellettavuutta, joilla on tarkoitus todeta, onko kyse valtiontuesta, eikä, onko tuki sisämarkkinoille soveltuva. Ei ole myöskään mahdollista hyväksyä sitä, että Amsterdamin pöytäkirjassa syrjäytettäisiin kilpailusääntöjen soveltaminen ja kiellettäisiin komissiota tutkimasta yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa Altmark määrittämien kriteerien nojalla, tuottaako valtion rahoitus taloudellista etua julkisen palvelun yleisradioyhtiöille. Vaikka Amsterdamin pöytäkirjalla olisi katsottava olevan merkitystä arvioitaessa valtiontuen olemassaoloa, se koskee lisäksi vain ensimmäistä Altmark-edellytystä, jossa on kyse julkisen palvelun velvoitteiden määrittelemisestä.
(ks. 61 ja 62 kohta)
5. Määritettäessä sitä, onko kyse valtiontuesta, Altmark-edellytysten soveltamisen tietyssä tapauksessa tavalla, joka ei ole niin tiukka, voi oikeuttaa se, ettei ala, jolla korvauksen saaja toimii, ole kilpailu- ja markkinahenkinen. Samalla kun otetaan huomioon julkista yleisradiopalvelua koskevan tehtävän erityisyys, jota jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta tehdyssä pöytäkirjassa korostetaan, ei voida kuitenkaan katsoa, etteikö yleisradioala olisi kilpailu- ja markkinahenkinen ala. Kilpailu- ja markkinahenkisyys ilmenee etenkin siitä, että julkisen palvelun yleisradioyhtiö, jota rahoitetaan osittain sen mainostuloilla, toimii televisiomainosten markkinoilla.
(ks. 70 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 79, 80, 83 ja 85 kohta)
7. Tuensaajalle sellaisesta toimenpiteestä, jota ei ole ilmoitettu, aiheutuvat taloudelliset seuraukset eivät merkitse seikkaa, joka oikeuttaisi yleisen oikeusvarmuuden periaatteen nojalla rajoittamaan ajallisesti sellaisen tuomion vaikutuksia, jolla unionin tuomioistuin tulkitsee SEUT 107 artiklan 1 kohtaa siten, että kyseinen toimenpide osoittautuu valtiontueksi. Tästä seuraa, ettei tällaisen toimenpiteen edunsaaja voi vedota kielteisiin taloudellisiin olosuhteisiin, joihin Altmark-edellytysten soveltaminen kyseiseen toimenpiteeseen ja sen luonnehtiminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa Altmark, tarkoitetuksi valtiontueksi sen osalta johtaisi, vaatiakseen oikeusvarmuuden periaatteen nimissä, ettei kyseisiä edellytyksiä sovelleta.
Kysymystä siitä, onko oikeusvarmuuden periaatteen mukaista asettaa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä myönnettynä korvauksena pidetyn korvauksen saajalle tietyn rahasumman takaisin maksamista koskeva velvollisuus, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 3 kohdan tulkintaa koskevien tuomioiden, jotka on annettu useita vuosia kyseisen korvauksen maksamisen jälkeen, yhteiseen ja taannehtivaan soveltamiseen, ei voida myöskään ratkaista sellaisen oikeusriidan yhteydessä, joka koskee päätöksen, jolla komissio on luonnehtinut mainitun korvauksen valtiontueksi, pätevyyttä. Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava esitettyään unionin tuomioistuimelle tarvittaessa ennakkoratkaisukysymyksiä, voidaanko sääntöjä, jotka koskevat velvollisuutta palauttaa valtiolle korot sääntöjenvastaisuuden ajalta ja mahdollisesti velvollisuutta korvata vahingot, jotka kilpailijoille on voinut aiheutua tuen sääntöjenvastaisuuden vuoksi, soveltaa sen käsiteltäväksi saatetun asian olosuhteissa.
(ks. 82 ja 84 kohta)
8. Määritettäessä sitä, onko kyse valtiontuesta, toisessa Altmark-edellytyksessä, jonka mukaan ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on vahvistettava etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta voidaan välttää, että korvaus sisältää taloudellisen edun, joka on omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa kilpaileviin yrityksiin, asetetaan kolme vaatimusta, jotka korvauksen laskentaparametrien on täytettävä sen varmistamiseksi, että kyseinen laskenta on luotettava ja komission tarkastettavissa. Näiden vaatimusten mukaan korvauksen laskentaparametrit on vahvistettava etukäteen läpinäkyvää menettelyä noudattaen ja niiden on oltava luonteeltaan objektiivisia. Tuomiosta Altmark ei millään tavalla seuraa, että siinä esitetyn toisen edellytyksen mukaan korvauksen laskentaparametrit on suunniteltava siten, että kyseisen korvauksen saajalle aiheutuvien kustannusten määrään voidaan vaikuttaa tai sitä voidaan valvoa.
Sellainen toisesta edellytyksestä omaksuttu tulkinta, jonka mukaan korvauksen laskentaparametrien on oltava objektiiviset ja ne on vahvistettava etukäteen avointa menettelyä noudattaen, mutta niillä on tämän lisäksi myös voitava varmistaa julkisen palvelun hallinnoinnin tehokkuus, on näet ristiriidassa toisen Altmark-edellytyksen sanamuodon kanssa ja johtaa sekaannukseen mainitussa tuomiossa vahvistetun, kyseistä tehokkuusvaatimusta koskevan neljännen edellytyksen kanssa.
Kun komissio vaatii, että yritykselle julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi myönnetyn korvauksen laskentaparametrit on muotoiltava siten, että varmistetaan, että julkisen palvelun tehtävä täytetään tehokkaasti, se tekee siis oikeudellisen virheen.
(ks. 102–106 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 109 kohta)
10. Määritettäessä sitä, onko kyse valtiontuesta, sen neljännen Altmark-edellytyksen tutkinnan osalta, jonka mukaan silloin, kun ei ole järjestetty julkisia hankintoja koskevaa menettelyä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee suorittamaan julkisen palvelun tehtävän vähäisimmin kustannuksin, myönnetty korvaus on vahvistettava ottamalla lähtökohdaksi hyvin johdettu ja riittävillä välineillä varustettu keskivertoyritys, on todettava, että tällaisen yrityksen hakemisella pyritään optimoimaan julkisen palvelun tehtävän suorittamiseksi tarpeelliseksi katsotun korvauksen määrä ja välttämään se, että tehottoman yrityksen korkeat kustannukset otetaan lähtökohdaksi kyseisen korvauksen määrää laskettaessa.
Tämän edellytyksen täyttymiseksi ei siis ole riittävää, että jäsenvaltio toteaa, että julkisen palvelun tehtävän erityispiirteiden perusteella markkinoilla ei ole mahdollista yksilöidä yritystä, jota voitaisiin verrata korvauksensaajaan, ja pyrkii tämän jälkeen osoittamaan, että korvauksensaaja on itse kyseisessä edellytyksessä tarkoitettu hyvin johdettu ja riittävillä välineillä varustettu yritys.
(ks. 116, 117 ja 131 kohta)
11. Valtiontukien alalla on todettava todistustaakasta, että vaikka komission on näytettävä toteen, että kyse on valtiontuesta, asianomaisen jäsenvaltion on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 2 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä 2 artiklan 2 kohdan kanssa, mukaisesti toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot, jotta tämä voi tehdä päätöksen tutkittavana olevan toimenpiteen luonnehtimisesta ja mahdollisesti sen yhteensoveltuvuudesta sisämarkkinoille.
Jäsenvaltiolla on siis velvollisuus näyttää toteen, että jos asianomaisen julkisen palvelun tehtävää hoitavan yrityksen valitsemiseksi ei ole järjestetty julkisia hankintoja koskevaa menettelyä, kyseiselle yritykselle myönnettävän korvauksen taso on määritetty tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja kyseessä olevien julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä välineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisen tehtävän hoitamisesta. Tällaisen näytön puuttuessa ei voida pitää mahdottomana, että julkisen palvelun tehtävää hoitavalle yritykselle myönnetty korvaus sisältää valtiontukea.
(ks. 124 ja 126 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 156 kohta)
13. Valtiontukien alalla siinä tilanteessa, että jokin summa maksetaan osapuolelle, jonka on siirrettävä kyseinen summa kokonaisuudessaan kolmannelle, kyse ei voi lähtökohtaisesti olla sellaiselle osapuolelle myönnetystä edusta, joka toimii yksinomaan ”maksajaelimenä” tai ”maksukanavana”. Tällaisessa tapauksessa kyseessä oleva summa näet vain kuljetetaan tämän viimeksi mainitun osapuolen varallisuuden kautta. Vastakkainen päätelmä voitaisiin hyväksyä ainoastaan, jos osoitetaan, että kyseinen pelkkä läpikuljettaminen antaa asianomaiselle osapuolelle etua esimerkiksi korkojen muodossa sen ajanjakson osalta, jolloin sillä on kyseinen summa hallussaan.
Tässä yhteydessä on niin, että silloin kun yrityksen on voidakseen täyttää osan lainsäätäjän sille antamasta julkisen palvelun tehtävästä, käytettävä muiden yritysten palveluja, mikä merkitsee sitä, että sen on vastikkeena täytettävä viimeksi mainittuihin nähden velvoite maksaa niille asianmukainen korvaus näistä palveluista, jotta nämä voivat tarjota kyseessä olevia palveluja, julkisen palvelun tehtävää hoitavan yrityksen on täytettävä itse velvoitteet muihin yrityksiin nähden, eikä se toimi pelkkänä lupamaksuista saatujen ja muille yrityksille osoitettujen maksujen ”kauttakulkukanavana”. Myöskään sillä seikalla, että muut yritykset ovat julkisen palvelun tehtävää hoitavasta yrityksestä erillisiä oikeussubjekteja, ei ole mitään merkitystä.
(ks. 159 ja 171 kohta)
14. Valtiontukien alalla edut, joita ei ole myönnetty valtion varoista, eivät missään tapauksessa voi olla valtiontukea. Tässä yhteydessä valtion varoista myönnetty etu on etu, joka kerran myönnettynä vaikuttaa kielteisesti valtion varoihin.
Kyseinen kielteinen vaikutus voi yksinkertaisimmillaan olla valtion varojen siirtämistä sille, jolle etu myönnetään. Valtion varojen siirtoa ei tarvitse kuitenkaan osoittaa kaikissa tapauksissa, jotta yhdelle tai useammalle yritykselle myönnetty etu voitaisiin katsoa valtiontueksi. Tässä mielessä on mahdollista ajatella etu, joka vaikuttaa kielteisesti valtion varoihin ja joka ei edellytä valtion varojen siirtämistä. Tästä on kyse muun muassa sellaisen toimenpiteen osalta, jolla viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille verovapautuksen, joka – vaikka valtion varoja ei siirretäkään – asettaa kyseisen edun saajat muita verovelvollisia edullisempaan taloudelliseen asemaan.
SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtion varojen käsitteen ulottuvuudesta on todettava, että käsite koskee kaikkia rahoituskeinoja, joita viranomaiset voivat tosiasiallisesti käyttää tukeakseen yrityksiä, ilman että sillä seikalla olisi merkitystä, ovatko nämä varat pysyvästi valtion varoja. Vaikka kyseistä toimenpidettä vastaavat summat eivät ole pysyvästi viranomaisten omistuksessa, ne voidaan näin ollen luokitella valtion varoiksi jo sillä perusteella, että ne ovat jatkuvasti valtion määräysvallassa ja siis toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä.
Valtion varat voivat siis muodostua myös varoista, jotka ovat peräisin kolmansilta mutta jotka joko niiden omistajat ovat antaneet vapaaehtoisesti valtion käyttöön tai jotka niiden omistajat ovat hylänneet ja joiden hoidosta vastaa valtio suvereeneja oikeuksiaan käyttämällä. Sitä vastoin ei ole mahdollista katsoa, että varat ovat valtion määräysvallassa ja ne ovat siis edellä tarkoitettuja valtion varoja pelkästään siitä syystä, että valtio määrää lainsäädäntötoimella kolmannen käyttämään omia varojaan tietyllä tavalla.
(ks. 190, 195, 196, 198, 201, 208 ja 209 kohta)
15. Julkisen palvelun tehtävää hoitavan lähetystoiminnan harjoittajan mainostulot ovat taloudellinen vastike, jonka mainostajat maksavat niiden käyttöön annetusta mainosajasta. Kyseiset tulot eivät näin ollen ole alun perin peräisin valtion varoista vaan yksityisistä varoista eli mainostajien varoista.
Siitä, voidaanko katsoa, että kyseiset yksityistä alkuperää olevat varat ovat asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten määräysvallassa, on todettava, etteivät kyseisten varojen omistajat ole asettaneet varoja vapaaehtoisesti valtion käyttöön eivätkä ne ole myöskään omistajiensa hylkäämiä varoja, joiden hoidosta valtio vastaa. Tapauksessa, jossa valtion toimenpiteet muodostuvat konkreettisesti sen osuuden vahvistamisesta kyseessä olevista varoista, joka on peräisin mainostuloista, jotka on siirrettävä kyseiselle lähetystoiminnan harjoittajalle, ja jossa toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on pelkästään toimivalta asettaa yläraja sille näistä varoista saatavalle summalle, joka siirretään kyseiselle lähetystoiminnan harjoittajalle, pelkästään kyseisen toimivallan perusteella ei näet voida päätellä, että kyse on valtion määräysvallassa olevista varoista.
Jos sitä vastoin osa mainostuloista annetaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ohjeistamana mainittujen viranomaisten käyttöön, kyseinen osa mainostuloista merkitsisi valtion varoja. Ei sitä vastoin ole perusteita katsoa, että jäljelle jäänyt osa mainostuloista, jota ei ole pidätetty, on valtion varoja.
Erilaiseen johtopäätökseen ei voida tulla sen perusteella, että asianomaisen jäsenvaltion kulttuuriministeriö voi pidättää osan mainostuloista. Tällainen seikka ei näet merkitse sitä, että pidättämätön loppuosa olisi valtion varoja, eikä sitä, että sen siirtäminen lähetystoiminnan harjoittajalle olisi viimeksi mainitulle myönnettyä valtiontukea. Merkitystä ei lopuksi ole tässä yhteydessä sillä, ettei mainostajien ja lähetystoiminnan harjoittajan välillä ole sopimussuhdetta ja ettei lähetystoiminnan harjoittajalla ole vaikutusta mainostoimintoihin.
Tästä seuraa, että siltä osin kuin tällaiset mainostulot luonnehditaan komission päätöksessä valtiontueksi, siinä tehdään oikeudellinen virhe, joka tekee kyseisestä päätöksestä tältä kohdin pätemättömän.
(ks. 211, 212, 214, 217, 218 ja 220 kohta)
16. Ks. tuomion teksti.
(ks. 229–231 kohta)
17. Valtiontukien alalla on niin, että silloin, kun tuki myönnetään sellaiselle uudelle tuensaajalle, joka ei ole aikaisemmin saanut voimassa olevaa tukea, tämän uuden tuensaajan osalta kyse voi olla ainoastaan uudesta tuesta. Tässä yhteydessä on tarpeen erottaa toisistaan yhtäältä tukiohjelmat ja toisaalta yksittäiset tuet.
(ks. 236–239 kohta)
18. Kilpailuoikeudellisessa asiayhteydessä – ja myös SEUT 107 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa – yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta.
Voimassa olevan tuen saajan yksilöimiseksi on otettava huomioon se taloudellinen kokonaisuus, joka sai kyseisen tuen, riippumatta sen oikeudelliseen muotoon mahdollisesti tehdyistä muutoksista. Jopa yksittäistä tukea voidaan näin ollen pitää voimassa olevana tukena, vaikka se olisi myönnetty oikeudelliselle yksikölle, joka on perustettu tuen käyttöön ottamisen ja asianomaisen jäsenvaltion unioniin liittymisen jälkeen, jos ilmenee, että kyseessä oleva oikeudellinen yksikkö, vaikka se ei ollutkaan sellaisenaan olemassa tuen käyttöönottamisajankohtana, kuului kyseisenä ajankohtana siihen yritykseen eli siihen taloudelliseen kokonaisuuteen, jolle voimassa oleva tuki oli myönnetty.
(ks. 243 ja 244 kohta)