YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

15 päivänä tammikuuta 2009

Asia T-306/08 P

Kurt-Wolfgang Braun-Neumann

vastaan

Euroopan parlamentti

(Muutoksenhaku – Henkilöstö – Eläkkeet – Perhe-eläke – Eläkkeen maksaminen 50-prosenttisesti toisen eloon jääneen puolison olemassaolon johdosta – Virkamiehelle vastainen toimi – Myöhään tehty valitus)

Aihe: Valitus, joka on tehty Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-79/07, Braun-Neumann vastaan parlamentti, 23.5.2008 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), ja jossa vaaditaan tämän määräyksen kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Vapaamuotoisuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Hallinnon toimenpiteen vapaamuotoisuus ei ole esteenä toimenpiteen määrittelemiselle virkamiehelle vastaiseksi toimeksi, koska tämä määritelmä ei riipu toimen muodosta tai otsikosta, vaan määräytyy sen asiasisällön ja erityisesti sen seikan mukaan, onko sillä sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin suoraan ja välittömästi muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

(ks. 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioituin: asia 17/78, Deshormes v. komissio, 1.2.1979 (Kok., s. 189, 10 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑562/93, Obst v. komissio, 19.10.1995 (Kok. H., s. I‑A‑247 ja II‑737, 23 kohta) ja asia T-144/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 (25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Yhteisön oikeudessa ei ole nimenomaista säännöstä, jonka mukaan toimielimillä olisi yleinen velvollisuus ilmoittaa päätösten adressaateille niiden käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista tai näiden käyttöä koskevista määräajoista. Se, että kannetta edeltävään hallinnolliseen valitukseen annetussa vastauksessa ei osoiteta asianomaisen käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja, ei velvoita yhteisöjen tuomioistuimia ottamaan käsiteltäväksi määräajan päättymisen jälkeen nostettua kannetta oikeusvarmuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑153/98 P, Guérin automobiles v. komissio, 5.3.1999 (Kok., s. 1441, 13 ja 15 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑145/98, ADT Projekt v. komissio, 24.2.2000 (Kok., s. II‑387, 210 kohta) ja asia T‑146/04, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti, 22.12.2005 (Kok., s. II‑5989, 131 kohta).

3.      Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetty kolmen kuukauden määräaika valituksen esittämiseksi virkamiehelle vastaisesta päätöksestä on ehdoton, eivätkä tuomioistuin tai asianosaiset voi päättää siitä vapaasti siltä osin kuin määräaika on säädetty oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja turvallisuuden ja oikeudellisen varmuuden takaamiseksi. Yhteisöjen tuomioistuimille kuuluu siis viran puolesta sen tarkistaminen, että tätä määräaikaa on noudatettu. Sillä, että toimielin ei ole hallinnolliseen valitukseen antamassaan vastauksessa tuonut esiin, että hallinnollinen valitus on esitetty myöhässä ja että sitä ei näin ollen voida ottaa tutkittavaksi, tai sillä, että toimielin itse on nimenomaisesti todennut, että kantajalla oli vielä mahdollisuus nostaa kanne, ei ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamiseen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällaisten seikkojen seurauksena ei nimittäin voi olla, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyistä pakottavista määräajoista poiketaan, eikä siitä ainakaan voi seurata, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vapautetaan sillä olevasta velvollisuudesta valvoa, että henkilöstösääntöjen mukaisia määräaikoja on noudatettu.

(ks. 36 ja 37 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑129/89, Offermann v. parlamentti, 17.10.1991 (Kok., s. II‑855, 34 kohta); asia T‑35/96, Rasmussen v. komissio, 18.3.1997 (Kok. H., s. I‑A‑61 ja II‑187, 30 kohta) ja asia T‑358/03, Krahl v. komissio, 7.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑993, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 36 kohta).