Language of document : ECLI:EU:T:1999:245

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)

6 päivänä lokakuuta 1999 (1)

Rakenneuudistukseen myönnetyn valtiontuen hyväksymistä koskeva päätös - Kanteen nostamista koskevan määräajan alkamisajankohta ulkopuolisen osalta - Tuen soveltuvuuden edellytykset

Asiassa T-123/97,

Salomon SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pringy (Ranska), edustajinaan asianajajat Loraine Donnedieu de Vabres ja Jean-Pierre Jouyet, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-Rue,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Gérard Rozet, avustajanaan asianajaja Ami Barav, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana

jota tukevat

Itävallan tasavalta, asiamiehenään Christine Stix-Hackl, prosessiosoite Luxemburgissa Itävallan suurlähetystö, 3, rue des Bains, L-1212 Luxemburg,

ja

HTM Sport- und Freizeitgeräte AG, Itävallan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Schwechat (Itävalta), edustajinaan asianajaja Wolfgang Knapp, Bryssel ja Frankfurt am Main, ja asianajaja Till Müller-Ibold, Frankfurt am Main, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt ja Medernach, 8-10 rue Mathias Hardt,

väliintulijoina,

jossa kantaja vaatii kumoamaan Itävallan hallituksen pääomansiirtojen muodossa myöntämistä tuista Head Tyrolia Mares -yritykselle 30 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 97/81/EY (EYVL 1997, L 25, s. 26),

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Potocki sekä tuomarit K. Lenaerts, C. W. Bellamy, J. Azizi ja A. W. H. Meij,

kirjaaja: J. Palacio González, hallintovirkamies,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.3.1999 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1.
    EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavasti:

”Yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää:

- -

c)    tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

- - ”.

2.
    Komissio on antanut tämän määräyksen soveltamista varten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevat yhteisön suuntaviivat (94/C 368/05; EYVL 1994, C 368, s. 12; jäljempänä suuntaviivat).

Riidan taustalla olevat tosiseikat

3.
    Head Tyrolia Mares (jäljempänä HTM), joka on Itävallan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, on talviurheilu-, tennis, sukellus- ja golftarvikkeita tuottavien ja markkinoivien yritysten yhteenliittymä. HTM:n liikevaihto oli vuonna 1994 noin 5,2 miljardia Itävallan sillinkiä (ATS), eli +/- 390 miljoonaa ecua (jäljempänä mecu), josta 45 prosenttia oli peräisin Länsi-Euroopasta. Yhteenliittymän palveluksessa oli kesäkuussa 1995 noin 2 700 henkilöä. HTM:n toimipaikat sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa (Saksa, Itävalta, Italia, Tsekin tasavalta ja Viro). Itävallan toimipaikat sijaitsevat Kennelbachissa (536 työntekijää), Hörbranzissa (279 työntekijää), Schwechatissa (395 työntekijää) ja Neusiedlissä (80 työntekijää).

4.
    Julkinen holding-yhtiö Austria Tabakwerke (jäljempänä AT) osti vuonna 1993 HTM:n osake-enemmistön 20 miljoonan Yhdysvaltain dollarin (USD) (+/- 16 mecun) hintaan. AT siirsi uutena pääomana välittömästi 100 miljoonaa USD (+/- 80 mecua). HTM sai samana vuonna AT:ltä 85,25 miljoonan Saksan markan (DEM) (+/- 45 mecun) suuruisen omaa pääomaa korvaavan etuoikeudettoman osakaslainan.

5.
    Järkeistämistä, toiminnan monipuolistamista ja uusia investointeja koskevista ilmoitetuista hankkeista huolimatta HTM:lle aiheutui vuosina 1993 ja 1994 raskaita tappioita pääasiallisesti siitä syystä, että kansainväliset hiihtomarkkinat olivat alkaneet taantua voimakkaasti 1980-luvun lopulta lähtien ja että tiettyjen muiden alojen, kuten urheiluvaate- ja golfvaruste-alojen tulokset olivat erittäin tappiolliset. Yrityksen kannattavuutta heikensivät vielä merkittävät rahoituskustannukset ja rakenneuudistukseen ja ylimääräisiin menoihin liittyvät erilaiset kustannuserät.

6.
    Handelsbank SBC Warburg (jäljempänä Warburg), jota AT oli tammikuussa 1995 pyytänyt laatimaan HTM:n elvyttämissuunnitelman, sai maaliskuussa 1995tehtäväkseen laatia HTM:n yksityistämisohjelman ja aloitti toukokuussa 1995 mahdollisten ostajien valinnan.

7.
    Estääkseen HTM:n maksujen lakkauttamisen AT:n oli huhtikuussa 1995 pakko suorittaa yhteenliittymälle 400 miljoonan ATS:n (+/- 30 mecun) suuruinen pääomansiirto ja muuntaa omaksi pääomaksi vuonna 1993 myönnetty +/- 45 mecun suuruinen osakaslaina.

8.
    Salomon SA (jäljempänä Salomon) tuottaa muun muassa laskettelusuksia, murtomaasuksia, lumilautoja, monoja ja suksisiteitä sekä golfmailoja. Sen liikevaihto oli vuonna 1995 noin 4 miljardia Ranskan frangia (FRF) (+/- 620 mecua), josta 62 prosenttia oli peräisin yksinomaan talviurheilumarkkinoilta (+/- 386 mecua). Koska Salomon on HTM:n välitön kilpailija talviurheiluvälinemarkkinoilla, se pyysi 21.6.1995 päivätyllä kirjeellä komissiota tutkimaan niitä valtiontukia, joita se oletti AT:n myöntäneen HTM:lle.

9.
    Heinäkuussa 1995 laadittiin HTM:n rakenneuudistussuunnitelma, jolla pyrittiin sen kannattavuuden palauttamiseen vuoteen 1997 mennessä. Tämän suunnitelman rahoittamiseksi ja maksukyvyttömyysmenettelyn välttämiseksi Itävallan valtiovarainministeriö hyväksyi elokuussa 1995 AT:n päätöksen, joka koski 1,5 miljardin ATS:n (+/- 112 mecun) suuruista uutta pääomansiirtoa HTM:lle, mikä maksettaisiin erissä vuosina 1995-1997.

10.
    Itävallan viranomaiset ilmoittivat AT:n päätöksestä 8.8.1995 komissiolle. Komissio osoitti 1.9.1995 Itävallan hallitukselle tietojensaantipyynnön, johon vastattiin 21.9.1995.

11.
    AT maksoi 30.9.1995 HTM:lle 373 miljoonan ATS:n (+/- 28 mecun) suuruisen erän. Koska HTM:n tilanne oli huonontunut, rakenneuudistuksesta luovuttiin syyskuussa 1995 ja HTM päätettiin myydä välittömästi. AT:n hallitus päätti Warburgin suosituksen perusteella hyväksyä Johan Eliaschin johtaman kansainvälisen sijoittajaryhmän (jäljempänä Eliasch-ryhmä) tekemän alustavan tarjouksen ja aloittaa koko HTM-konsernin välitöntä yksityistämistä koskevat neuvottelut.

12.
    Eliasch-ryhmän kanssa tehdyssä sopimuksessa sovittiin, että myyntihinta on 10 miljoonaa ATS:ia (+/- 0,7 mecua) ja että AP suorittaa HTM:lle 1,19 miljardin ATS:n (+/- 88 mecun) suuruisen useina erinä maksettavan pääomansiirron. Eliasch-ryhmä sitoutui siirtämään 300 miljoonaa ATS:ia (+/- 22 mecua), joista 25 miljoonaa ATS:ia (+/- 2 mecua) heti komission hyväksyttyä AT:n toimenpiteet.

13.
    AT:llä oli oikeus saada 15 prosenttia siitä myyntivoitosta, jonka Eliasch-ryhmä tulisi saamaan, jos se myisi HTM:n ulkopuoliselle joko luovuttamalla osakkeita tai julkisen myyntitarjouksen perusteella. Eliasch-ryhmällä oli lopuksi velvollisuus jatkaa HTM:n toimintaa Itävallassa vähintään kolmen vuoden ajan ja pitää palveluksessa50 prosenttia Schwechatin ja 80 prosenttia Hörbranzin ja Kennelbachin toimipaikkojen työvoimasta.

14.
    Marraskuun viimeisellä viikolla 1995 komissiolle ilmoitettiin, että omistajanvaihdoksen jälkeen pankit suostuivat myötävaikuttamaan HTM:n rakenneuudistukseen siten, että ne luopuivat saatavistaan 630 miljoonan ATS:in (+/- 47 mecun) osalta ja suostuivat velan muuntamiseen.

15.
    Komissio aloitti 20.12.1995 tekemällään päätöksellä, jota muutettiin 13.3.1996, EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artikla) perusteella menettelyn, jossa se tutki, soveltuivatko huhtikuussa 1995 myönnetty 400 miljoonan ATS:n (+/- 30 mecun) (ks. edellä 7 kohta) ja 1,19 miljardin ATS:n (+/- 88 mecun) suuruiset pääomansiirrot, jotka oli jo suoritettu tai jotka AT aikoi toteuttaa Eliasch-ryhmän kanssa tehdyn myyntisopimuksen perusteella, rakenneuudistukseen myönnettyinä tukina yhteismarkkinoille.

16.
    Lisäksi komissio katsoi, että kaikenkaikkiaan 1,273 miljardin ATS:n (+/- 95 mecun) suuruinen määrä, josta 773 miljoonaa (+/- 58 mecua) (ks. edellä 7 ja 11 kohta) oli jo maksettu HTM:lle, voitiin hyväksyä pelastustukena sen jälkeen, kun tämä määrä olisi muunnettu markkinahintaiseksi lainaksi.

17.
    Komissio julkaisi EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan perusteella jäsenvaltioille ja muille asianosaisille osoitetun tiedonannon, joka koski Itävallan hallituksen pääomansiirtojen muodossa myöntämiä tukia [HTM-] yritykselle (EYVL 1996, C 124, s. 5).

18.
    Komissiolle ilmoitettiin helmikuun alussa 1996, että myyntisopimus oli pantu täytäntöön siten, että AT oli luovuttanut osuutensa HTM:ssä Eliasch-ryhmälle.

19.
    Tutkimismenettelyn kuluessa Salomon esitti huomautuksensa 21.5.1996 päivätyssä kirjelmässä.

20.
    Komissio katsoi Itävallan hallituksen pääomansiirtojen muodossa myöntämistä tuista [HTM-] yritykselle 30 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä päätöksessä 97/81/EY (EYVL L 25, s. 26; jäljempänä päätös), että 400 miljoonan ATS:n (+/- 30 mecun) (ks. edellä 7 kohta) ja 1,19 miljardin ATS:n (+/- 88 mecun) (ks. edellä 12 kohta), eli yhteensä 118 mecun suuruiset pääomansiirrot ovat valtiontukea, mutta että tätä tukea voidaan tietyin edellytyksin pitää yhteismarkkinoille soveltuvana rakenneuudistustukena.

21.
    Päätöksessä komissio katsoo, että laskettelusuksien markkinat ovat kyllästetyt, että ne kärsivät huomattavasta ylikapasiteetista ja että odotettavissa on keskittyminen harvoihin suuriin valmistajiin. Komission mukaan suksisiteiden ja monojen markkinat kehittyvät samansuuntaisesti.

22.
    Päätöksen mukaan HTM:n tuotanto keskitetään rakenneuudistussuunnitelmassa sen perusliiketoimintoihin (tennikseen, suksiin, suksisiteisiin, monoihin ja sukellusvarusteisiin) ja sen on lähitulevaisuudessa keskityttävä pääasiallisesti Head-tavaramerkkiin, markkinointitoimintaan, innovatiivisiin ja korkean teknologian tuotteisiin sekä Amerikan markkinoihin. Rakenneuudistuksen jälkeisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin kuuluu liiketoiminnan laajentaminen uusiin tuotteisiin (lisenssien hankinnan kautta) ja uusille maantieteellisille markkinoille. Rakenneuudistussuunnitelmassa tähdätään operatiivisen toiminnan tasapainoon vuonna 1996, kannattavuuteen vuonna 1997, ja lopputavoite on listautuminen pörssiin vuonna 1998 tai 1999.

23.
    Rakenneuudistussuunnitelman painopisteet ovat seuraavat:

-    tuotantokapasiteetin sopeuttaminen kysynnän pienentymiseen talviurheilun (sukset, monot ja suksisiteet) ja tennismailojen alalla. Tähän sisältyy työvoimavaltaisten valmistusvaiheiden teettäminen alihankintana Itä-Euroopan maissa tai niiden siirtäminen sinne tuotantokustannusten laskemiseksi;

-    kannattamattomien tuotesarjojen lopettaminen asteittain ja varastojen pienentäminen;

-    myynnin ja hallinnon kiinteiden kulujen järkeistäminen ja alentaminen, mukaan lukien yhtiöiden sulauttaminen;

-    logistiikkajärjestelmän kehittäminen ja käyttöönotto varastojen hallinnan, varastomäärien ja lähetysten keskitetyn valvonnan mahdollistamiseksi sekä sisäisten hallintajärjestelmien ja toimintatapojen nykyaikaistaminen.

24.
    Rakenneuudistussuunnitelman mukaan suksien vuosituotantokapasiteettia on vähennettävä 39 prosentilla, suksisiteiden 59 prosentilla, monojen 9 prosentilla ja tennismailojen 38 prosentilla. Myös työvoimaa vähennetään näillä eri liiketoiminnan aloilla.

25.
    Vuosina 1995-1997 toteutettavan rakenneuudistuksen välittömien kustannusten arvioidaan olevan 159 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD) (+/- 127 mecua). Suurimman osan kustannuksista aiheuttaa golfiin liittyvän liiketoiminnan lopettaminen, urheiluvaatteista luopuminen sekä tuotantokapasiteettien vähentäminen ja rakenneuudistuksen toteuttaminen Kennelbachin, Schwechatin ja Hörbranzin tehtailla. Tämän lisäksi tulevat irtisanotuille työntekijöille maksettavat erorahat.

26.
    Rakenneuudistusohjelmaan sisältyvässä uutta pääomittamista koskevassa suunnitelmassa otetaan huomioon AT:n suorittama pääomansiirto ja se, että pankit luopuvat saatavistaan ja niiden koroista 630 miljoonan ATS:n (+/- 47 mecun) määrään asti, minkä lisäksi siinä otetaan huomioon se, että Eliasch-ryhmä siirtää+/- 2 mecun ja +/- 20 mecun suuruiset kaksi pääomaerää (ks. edellä 12 kohta) vuoteen 1998 mennessä, ja että kansainvälisen julkisen ostotarjouksen pitäisi tuottaa 60 miljoonaa USD (+/- 48 mecua). Koska HTM:n omavaraisuusastetta (7 prosenttia) pidetään liian alhaisena, jotta yritys voisi menestyä kansainvälisessä kilpailussa, Eliasch-ryhmältä saatavaa uutta pääomaa ja listautumista pörssiin pidetään HTM:n pääomarakenteen kannalta ensisijaisen tärkeinä, koska ne keventävät yrityksen velkataakkaa entisestään.

27.
    Päätöksen päätösosan 1 artiklassa määrätään, että AT:n HTM:lle 1 590 miljoonan ATS:n (+/- 118 mecun) (ks. edellä 20 kohta) pääomansiirtoina antamat varat ovat EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Tätä tukea pidetään perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna yhteismarkkinoille soveltuvana tukena, koska se edistää tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä eikä muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

28.
    Mainittu 1 590 miljoonaa ATS, joka sisältää 1 273 miljoonan ATS:in (+/- 95 mecun) suuruisen komission jo ehdollisesti hyväksymän pelastustuen (ks. edellä 16 kohta), maksetaan seuraavasti: 400 miljoonaa ATS (+/- 30 mecua) huhtikuussa 1995 (ks. edellä 7 kohta) ja 373 miljoonaa ATS (+/- 28 mecua) 30 päivään syyskuuta 1995 mennessä (ks. edellä 11 kohta). Lisäksi suunnitellaan 27 miljoonan ATS:n (+/- 2 mecun) maksamista ja maksamatta olevan määrän suorittamista erissä 31.12.1995 ja 31.3.1998 välisenä aikana.

    

29.
    Päätöksen 2 artiklassa täsmennetään, että taatakseen tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille Itävallan hallituksen on varmistettava, että seuraavia ehtoja noudatetaan:

-    rakenneuudistussuunnitelma toteutetaan komissiolle esitetyssä muodossa. Vuoteen 1999 asti HTM:n on esitettävä jokaisen vuoden elokuun ja helmikuun lopussa rakenneuudistuksessa saavutettua edistystä koskeva kertomus, josta ilmenee yrityksen taloudellinen kehitys ja taloudelliset tulokset ja niiden yhtäpitävyys rakenneuudistussuunnitelman kanssa. Yritys toimittaa lisäksi ryhmän yritysten tilinpäätökset vuosilta 1995-1999 viimeistään seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä;

-    rakenneuudistussuunnitelmassa suunniteltu kapasiteetin vähentäminen toteutetaan peruuttamattomasti;

-    Eliasch-ryhmän 25 miljoonan ATS:n (+/- 2 mecun) suuruinen pääomansiirto HTM:lle (ks. edellä 12 kohta) toteutetaan kuukauden kuluessa tämän päätöksen tekemisestä;

-    Eliaschin 275 miljoonan ATS:n (+/- 20 mecun) suuruinen pääomansiirto HTM:lle (ks. edellä 12 kohta) toteutetaan 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä;

-    vähintään 600 miljoonan ATS:n (+/- 48 mecun) (ks. edellä 26 kohta) suuruinen uusi oman pääoman siirto toteutetaan kansainvälisellä julkisella sijoituksella tai vaikutukseltaan vastaavilla toimenpiteillä viimeistään vuoden 1999 lopussa;

-    aikaisemmin syntyneitä 1 590 miljoonan ATS:n (+/- 118 mecun) suuruisia tappioita ei saa käyttää veronalaisen voiton pienentämiseen.

    

30.
    Päätöksen 3 artiklassa määrätään lopuksi, että päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

31.
    Päätös annettiin 21.8.1996 tiedoksi Itävallan tasavallalle ja se julkaistiin 28.1.1997.

Asian käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

32.
    Salomon nosti 18.4.1997 päätöstä koskevan kumoamiskanteen.

33.
    Itävallan tasavallan ja HTM:n sallittiin 21.11.1997 annetuilla määräyksillä osallistua asian käsittelyyn komission vaatimuksia tukevina väliintulijoina.

34.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn suorittamatta edeltäviä asian selvittämistoimia. Se pyysi kuitenkin asianosaisia vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin.

35.
    Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 24.3.1999 pidetyssä istunnossa.

Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

36.
    Salomon vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa päätöksen;

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

37.
    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteen tutkimatta tai ainakin hylkää sen perusteettomana;

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

38.
    Itävallan tasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    hylkää kanteen;

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

39.
    HTM vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteen tutkimatta liian myöhään nostettuna, tai

-    hylkää kanteen selvästi perusteettomana;

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, myös HTM:n oikeudenkäyntikulut.

Tutkittavaksi ottaminen

40.
    Komissio väittää väliintulijoiden tukemana, että nyt esillä oleva 18.4.1997 nostettu kanne on nostettu liian myöhään, sillä kanteen nostamista koskeva määräaika on alkanut kulua siitä päivästä, jona kantaja sai tiedon päätöksestä. Koska lehdistössä oli kerrottu päätöksestä sen tekopäivän 30.7.1996 jälkeen, kantajan olisi pitänyt pyytää komissiota antamaan päätös tiedoksi ja sen olisi pitänyt nostaa kanne kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se sai tiedon päätöksen sisällöstä. Tämä määräaika ei alkanut kulua päätöksen myöhemmästä julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (jäljempänä virallinen lehti).

41.
    Salomon sitä vastoin katsoo nostaneensa kanteen oikeassa määräajassa. Kanteen nostamista koskeva määräaika alkaa sen mukaan kulua siitä ajankohdasta, jona kantaja sai tiedon riidanalaisesta päätöksestä, vain, jollei tehtyä päätöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi. Jos taas päätöstä, kuten nyt esillä olevassa asiassa, ei ole annettu tiedoksi kantajalle eikä tällä näin ole ollut mahdollisuutta saada tietoa sen tarkasta sisällöstä, vaan se on julkaistu virallisessa lehdessä, kanteen nostamista koskeva määräaika alkaa kulua julkaisupäivästä - vaikka tämä päivä määräytyykin satunnaisesti - kuten valtiontukiin liittyvästä oikeuskäytännöstä ilmenee.

42.
    Riittää kun todetaan, että EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan viidennen kohdan (josta on muutettuna tullut EY 230 artikla) sanamuodosta ilmenee, että päivä, jona säädöksestä saadaan tieto, on kanteen nostamista koskevan määräajan alkamispäivän perusteena toissijainen säädöksen julkaisemispäivään tai sen tiedoksiantamispäivään nähden (asia C-122/95, Saksa v. neuvosto, tuomio 10.3.1998, Kok. 1998, s. I-973, s. 35).

43.
    Lisäksi on syytä todeta, että komissiolla on velvollisuus julkaista virallisen lehden L-sarjassa valtiontukia koskevien sellaisten ehdollisten hyväksymispäätösten koko teksti, jotka, kuten nyt esillä olevassa asiassa, on tehty EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn päätteeksi (ks. Euroopan yhteisöjen kilpailuoikeus, nide II A, ”Valtion tukiin sovellettavat säännöt”, 1995, s. 43, 53 kohta, ja s. 55, 90 kohdan d alakohta).

44.
    Koska päätös on julkaistu 28.1.1997 virallisen lehden L-sarjan numerossa 25, määräaika on kantajan osalta alkanut kulua tästä päivästä lukien.

45.
    Kanteen tutkimatta jättämistä koskevat vaatimukset on tästä syystä siis hylättävä.

Pääasia

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman riidanalaisen rakenneuudistustuen soveltuvuutta koskevan valvonnan ulottuvuus

46.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa aluksi toimielinten toimenpiteitä koskevasta laillisuusolettamasta (ks. tämän suuntaisesti asia 15/85, Consorzio Cooperative d'Abruzzo v. komissio, tuomio 26.2.1987, Kok. 1987, s. 1005, 10 kohta), joka sen kumoamista vaativan on osoitettava vääräksi esittämällä sellaisia todistustosiseikkoja, joiden perusteella vastaajana olevan toimielimen suorittamat arvioinnit voidaan kyseenalaistaa.

47.
    Komissiolla on lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan laaja harkintavalta, kun se soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohtaa. Jos tätä harkintavaltaa käytettäessä joudutaan suorittamaan monitahoisia taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen arviointeja, tällaisen harkintavallan nojalla tehdyn päätöksen oikeudellisessa valvonnassa on rajoituttava tutkimaan, että menettelyä ja perusteluja koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olevat tosiseikat ovat aineellisesti oikeita, että näiden tosiseikkojen arvioinnissa ei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi varsinkaan korvata päätöksentekijän arviointia omalla taloudellisella arvioinnillaan (yhdistetyt asiat T-371/94 ja T-394/94, British Airways ym. v. komissio, tuomio 25.6.1998, Kok. 1998, s. II-2405, 79 kohta).

48.
    Lisäksi kun käsitellään perustamissopimuksen 173 artiklaan perustuvaa kumoamiskannetta, yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka olivat olemassa toimenpiteen toteuttamisen ajankohtana. Erityisesti on todettava, että komission monitahoisia arviointeja on tutkittava ainoastaan niiden seikkojen perusteella, jotka olivat komission tiedossa sen arvioidessa asiaa (ks. vastaavasti em. asia British Airways ym. v. komissio, tuomion 81 kohta).

49.
    Lopuksi hyväksymispäätöksen lainmukaisuutta ei voida riitauttaa väittämällä ainoastaan, että jotakin tuen hyväksymisedellytyksistä ei tulla noudattamaan. Yhteisön päätöksen lainmukaisuus ei nimittäin yleensä voi riippua siitä, onko sen kiertäminen mahdollista, tai siitä, että sen tehokkuudesta esitetään jälkikäteen huomautuksia (em. asia British Airways ym. v. komissio, tuomion 291 kohta).

50.
    Kantajan esittämiä väitteitä ja niiden perusteluja on tutkittava edellä mainitut periaatteet huomioon ottaen.

Rahoitustoimenpiteet, joita päätöksessä ei ole otettu huomioon tukea hyväksyttäessä

51.
    Väittämättä, että AT:n HTL:lle vuonna 1993 suorittama +/- 80 mecun suuruinen pääomansiirto (ks. edellä 4 kohta) olisi EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettu valtiontuki, Salomon toteaa, että tuolloin voimassa olleiden tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä GATT) VI artiklan ja Euroopan talousyhteisön ja Itävallan tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen (EYVL 1972, L 300, s. 2; jäljempänä vapaakauppasopimus) 23 artiklan mukaan kilpailun vääristymistä aiheuttavat tuet olivat kiellettyjä. Vuoden 1993 pääomansiirtoa ei siis koskaan olisi pitänyt suorittaa ja komission olisi pitänyt ottaa tämä seikka huomioon, kun se arvioi sitä tukijärjestelmää, josta HTM on hyötynyt vuodesta 1993 lähtien.

52.
    Komissio katsoo väliintulijoiden tukemana, ettei Salomonin väitettä voida tutkia sen vuoksi, että Salomon ei ole riitauttanut menettelyn aloittamispäätöstä, sillä se ei ole esittänyt mitään päätelmiä tästä pääomansiirrosta eikä kehitellyt niitä tutkimismenettelyn aikana.

53.
    Salomon vastaa tähän, että menettelyn aloittamispäätös on lopullista päätöstä valmisteleva asian tutkimiseen liittyvä toimi, joka sellaisenaan ei voi olla kumoamiskanteen kohteena. Salomon huomauttaa, että komissio tiesi vuonna 1993 suoritetusta pääomansiirrosta, koska kantaja oli siitä maininnut edellä mainitussa 21.6.1995 päivätyssä kirjeessään.

54.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että päätöksellä, jolla aloitetaan EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätty tutkimismenettely, on oikeusvaikutuksia ja sitä vastaan voidaan näin ollen nostaa kumoamiskanne ainoastaan, jos siinä katsotaan, että tuki on olemassaoleva tai uusi ja jos sitä tehtäessä on jouduttu suorittamaan valinta sovellettavien menettelysääntöjen välillä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-126/96 ja T-127/96, BFM ja EFIM, tuomio 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3437, 43 kohta).

55.
    Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei se olisi voinut tutkia kantajan väitteitä tosiseikoista, jotka eivät olleet komission tiedossa ja joista kantaja ei ollut maininnut komissiolle tutkimismenettelyn aikana (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994,Kok. 1994, s. I-4103, 31 kohta, ja asia T-37/97, Forges de Clabecq v. komissio, tuomio 25.3.1999, 93 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Mikään ei sitä vastoin estä asianomaista riitauttamasta lopullista päätöstä sellaisella oikeudellisella perusteella, jota se ei ollut esittänyt 20.12.1995 tehdyllä, sittemmin muutetulla päätöksellä aloitetun riidanalaisen tuen tutkimismenettelyn kuluessa (ks. vastaavasti em. asia Forges de Clabecq v. komissio, tuomion 93 kohta).

56.
    Komission esittämä oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

57.
    Pääasian osalta komissio toteaa väliintulijoiden tukemana, ettei vuonna 1993 suoritettu pääomansiirto vaikuta hyväksytyn tuen määrän soveltuvuuden arviointiin, joka komission mukaan perustuu siihen, että kutakin riidanalaista siirtoa on analysoitu erikseen, eikä siihen, että niitä olisi verrattu sellaisiin aikaisemmin suoritettuihin interventioihin, joiden lainmukaisuutta ei ole riitautettu (em. asia Espanja v. komissio, tuomion 71 kohta). AT:n HTM:lle vuonna 1993 suorittama määrä ei myöskään kuulunut EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan ajalliseen soveltamisalaan. Lopuksi toimet, jotka AT tuolloin suoritti HTM:n hyväksi, eivät olleet GATT:in eivätkä vapakauppasopimuksen vastaisia.

58.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ainoastaan, että ajankohtana, jolloin komissio aloitti riidanalaisen tutkimismenettelyn (ks. edellä 15 kohta), GATT:in VI artikla ja vapaakauppasopimuksen 23 artikla eivät voineet enää olla oikeudellisena perustana arvioitaessa, soveltuivatko AT:n HTM:lle suorittamat pääomansiirrot yhteismarkkinoille. GATT:in VI artiklalla, joka liittyy polkumyynti- ja tasoitustulleihin, ei ollut merkitystä, ja vapaakauppasopimuksen 23 artiklalla annettiin sopimuspuolille ainoastaan oikeus ryhtyä valtiontukia koskeviin vastatoimenpiteisiin.

59.
    Komissiolla ei edellä mainittujen kahden määräyksen nojalla ollut näin ollen missään tapauksessa velvollisuutta ottaa huomioon vuonna 1993 suoritettua pääomansiirtoa, kun se arvioi riidanalaista rakenneuudistustukea (jäljempänä tuki).

60.
    Lisäksi komissio voi tuen suhteellisuutta arvioidessaan ottaa huomioon ainoastaan ne pääomansiirrot, jotka ilmenivät rakenneuudistussuunnitelmasta ja jotka olivat tämän suunnitelman välttämätön vastike ja perusta.

61.
    Vuonna 1993 suoritettujen maksujen ja päätöksessä hyväksyttyjen huhtikuusta 1995 lähtien suoritettujen pääomansiirtojen välillä kulunut aika aiheutti sen, ettei niitä molempia voitu ottaa huomioon, kun HTM:n taloudellista tilannetta arvioitiin tuen tutkimismenettelyssä.

62.
    Lisäksi Salomon viittaa kirjelmissään AT:n HTM:lle vuonna 1993 myöntämään +/- 45 mecun suuruiseen osakaslainaan (ks. edellä 4 kohta) sekä sen huhtikuussa 1995 tapahtuneeseen muuntamiseen omaksi pääomaksi (ks. edellä 7 kohta).

63.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riippumatta siitä, mille tilille osakaslaina oli HTM:n kirjanpidossa kirjattu, se oli jo alunperin etuoikeudeton laina, jolla oli tarkoitus korvata HTM:n oma pääoma. Koska HTM oli raskaasti ylivelkaantunut silloin kun laina virallisesti muunnettiin omaksi pääomaksi, lainan takaisinmaksu oli tosiasiallisesti poissuljettua eikä tätä lainaa siis voitu pitää sellaisena HTM:n velkana AT:lle, jonka saaminen olisi ollut tosiasiallinen ylimääräinen etu.

64.
    Tästä seuraa, että HTM ei ole saanut AT:ltä minkäänlaista julkisten varojen siirtona annettua taloudellista etua siitä, että laina muunnettiin omaksi pääomaksi ja että AT:n luopui palautumattoman saatavan takaisinmaksusta.

65.
    Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei tämä muuntaminen ole valtiontuki.

66.
    Salomon huomauttaa lopuksi, että pankit suostuivat luopumaan saatavistaan +/- 47 mecun määrään asti (ks. edellä 14 kohta). Tällä kantaja on ehkä tarkoittanut, että tällainen luopuminen oli valtiontukea ja että tästä syystä se olisi ollut syytä ottaa huomioon päätöstä tehtäessä.

67.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio on erääseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa täsmentänyt, että edellytykseksi sille, että osasta 2 miljardin ATS:n (+/- 150 mecun) kokonaissaatavia luovuttaisiin ja että velaksi jäävien määrien maksuaikataulu laadittaisiin uudelleen, pankkien yhteenliittymä vaati takeita, muun muassa sitä, että komissio hyväksyisi ilmoitetut pääomansiirrot.

68.
    Koska pankit olisivat saattaneet menettää HTM:n konkurssissa vielä suuremman osan saatavistaan ja koska yksityiset pankit, jotka edustivat yhtä kolmasosaa pankkien yhteenliittymän jäsenistöstä, eivät olleet käyttäneet veto-oikeuttaan, ei vaikuta siltä, kuten komissio on todennut, että valtiollisten pankkien luopuminen olisi ollut valtiontukea.

69.
    Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei ollut osoitettu, että pankkien luopuminen olisi ollut valtiontukea.

70.
    Näin ollen komissio ei ole tehnyt oikeudellista virhettä jättäessään tukea hyväksyessään huomioonottamatta riidanalaiset taloudelliset toimenpiteet.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan tuki ei ole kertaluontoinen

71.
    Salomon väittää, että peräkkäisiä pääomansiirtoja, joilla on ollut eri tavoitteet, ei suuntaviivoista huolimatta voida pitää yhtenä tukitoimenpiteenä. Erityisesti +/- 30 mecun (ks. edellä 7 kohta) suuruinen määrä, jonka AT suoritti neljä kuukautta ennen rakenneuudistussuunnitelman laatimista, ei voinut olla sen oleellinen osa,vaan sillä pyrittiin estämään HTM:n maksujen lakkauttaminen. HTM:n kesällä 1995 saamat +/- 28 mecua (ks. edellä 11 kohta) oli suoritettu tuolloin laaditun itsenäisen rakenneuudistussuunnitelman perusteella maksukyvyttömyysmenettelyn estämiseksi. Koska tämän suunnitelman toteuttamisesta oli luovuttu HTM:n tilanteen huononnuttua ja HTM oli päätetty myydä välittömästi, uusista pääomansiirroista päätettiin kantajan mukaan siitä syystä, että tähän uuteen tilanteeseen olisi sopeuduttu.

72.
    Komissio katsoo väliintulijoiden tukemana pääasiallisesti, ettei kantaja ole esittänyt sellaisia väitteitä, jotka osoittaisivat, ettei tuki ole kertaluontoinen.

73.
    Tosiseikkoja koskevasta esityksestä (ks. edellä 15 ja 16 kohta) ilmenee, että riidanalaiset pääomansiirrot hyväksyttiin ensin pelastustukena eikä tämä estänyt sitä, että ne hyväksyttiin myöhemmin rakenneuudistustukena. Tutkimismenettelyn päätteeksi ne hyväksyttiin tällä uudella perusteella edellyttäen, että päätöksessä hyväksytty rakenneuudistussuunnitelma toteutettaisiin.

74.
    Tästä seuraa, että tämä suunnitelma kattaa riidanalaiset pääomansiirrot siitä huolimatta, että ne hyväksyttiin alunperin pelastustukena, jonka lainmukaisuutta ei ole kanneteitse riitautettu.

75.
    Koska nämä pääomansiirrot ovat osa päätöksessä hyväksyttyä rakenneuudistustukea, niiden suorittaminen peräkkäisinä erinä ei vaikuta tuen kertaluontoisuuteen.

76.
    Näin ollen kanneperuste on hylättävä.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan viittaus talviurheiluvälinemarkkinoiden oligopolistiseen rakenteeseen on lainvastainen

77.
    Salomon huomauttaa, että komission kanta, jonka mukaan HTM:n katoaminen vahvistaisi talviurheiluvälinemarkkinoiden oligopolistista rakennetta, tarkoittaa samaa, kuin jos EY:n perustamissopimuksen laatijoiden tarkoituksen ja sen valtiontukiin sovellettavien määräysten sanamuodon vastaisesti todettaisiin, että tällainen tuki on perusteltu, koska muussa tapauksessa markkinat olisivat oligopolistisia.

78.
    Komissio katsoo, ettei päätöksen perusteella voida tehdä tällaista päätelmää.

79.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei komissio ole pitänyt tukea soveltuvana ainoastaan sen vuoksi, että se katsoi kyseisten markkinoiden olevan oligopolistisia. Kuten päätöksen 8.2. kohdan viimeisestä kohdasta ilmenee, komissio on päin vastoin pitänyt markkinarakennetta tällaisena vain tukeakseen perustelujaan, joiden mukaan tuen määrä, kun otetaan huomioon HTM:ltä vastikkeeksi vaadittujen rakenneuudistustoimenpiteiden kustannukset, ei ollutomiaan aiheuttamaan perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua yhteisen edun vastaista kilpailun vääristymistä.

80.
    Näin ollen kanneperuste on hylättävä.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan kyseisiä markkinoita on arvioitu virheellisesti

81.
    Salomon moittii ensinnäkin komissiota siitä, että se tarkastelee kyseisiä markkinoita yhtenä kokonaisuutena, vaikka sen olisi pitänyt erottaa niistä talviurheiluvälineala, joka tuotti 45 prosenttia HTM:n liikevaihdosta.

82.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on päätöksen 4 kohdassa asianmukaisesti analysoinut talviurheiluvälinemarkkinoiden kolmen osa-alueen (sukset, suksisiteet ja monot) tilannetta ja kehitysnäkymiä ja päättänyt päätöksen 8.2. kohdassa toimenpiteistä, joiden avulla kilpailun vääristyminen näillä markkinoilla voidaan mahdollisimman laajasti estää.

83.
    Toisin kuin kantaja väittää, komissio on tältä osin analysoinut erikseen talviurheiluvälinemarkkinoiden osa-alueita ja muita HTM:n liiketoiminta-alueita.

84.
    On syytä lisätä, että valvoessaan HTM:n rakenneuudistussuunnitelman asianmukaisuutta ja tuen soveltuvuutta, komissio voi arvioida tuensaajayrityksen kaikkia liiketoiminta-alueita ainoastaan yhtenä kokonaisuutena.

85.
    Vaikka Salomon myöntää, että suksisiteiden markkinat ovat viiden yrityksen hallussa, se moittii komissiota toiseksi siitä, että se on virheellisesti katsonut, että suksien ja monojen markkinoille on ominaista vain harvojen kilpailijoiden olemassaolo, ja että se on tästä syystä päätellyt, että HTM:n katoamisella olisi ollut haitallisia vaikutuksia markkinarakenteeseen, koska se olisi aiheuttanut entistä tiukempien oligopolististen markkinoiden syntymisen.

86.
    Salomonin mukaan talviurheiluvälinemarkkinoilla esiintyy päin vastoin erittäin paljon kilpailua, mitä vahvistaa uusien kilpailevien tuotteiden tulo markkinoille. Komission tekemä arviointivirhe on sitäkin merkittävämpi, koska näiden markkinoiden vaikeudet olivat tuntuvasti suuremmat kuin päätöksessä on todettu.

87.
    Komissio pysyy HTM:n ja Itävallan tasavallan tukemana pääasiallisesti väitteessään, jonka mukaan kyseiset markkinat ovat suurimmaksi osaksi harvojen yritysten hallinnassa ja jonka mukaan näiden markkinoiden supistuminen ei ole niin voimakasta kuin kantaja väittää.

88.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo esitetyt asiakirjat huomioon ottaen, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä pitäessään kyseistä markkinarakennetta oligopolistisena. Etenkään niillä asiakirjoilla, jotka Salomon itse on liittänyt kannekirjelmäänsä, ei voida riitauttaa komission arviointia.

89.
    Lisäksi tiedot, joihin komissio on perustanut arvionsa päätöksen tekemisajankohtaa edeltävien viiden vuoden aikana tapahtuneen markkinoiden supistumisen vakavuudesta, eivät myöskään lähtökohtaisesti eroa kantajan esittämistä luvuista.

90.
    Näin ollen ei ole osoitettu, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen analysoidessaan kyseisiä markkinoita.

91.
    Kanneperuste on siis hylättävä.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan rakenneuudistussuunnitelma on epäasianmukainen

92.
    Salomon väittää ensinnäkin, että rakenneuudistussuunnitelman nojalla on suoritettu useita pääomansiirtoja ja että suunnitelma koskee hyvin pitkää ajanjaksoa. Toiseksi on ilmeistä, että yrityksen elinkelpoisuuden palautuminen on lähes yksinomaan johtunut sen saamista tuista ja tuista, jotka se tulisi saamaan vuoteen 1999 mennessä. Kolmanneksi Salomon moittii komissiota siitä, ettei se ole ottanut huomioon HTM:n kilpailijoiden asemaa; markkinakriisi on pakottanut nämä kilpailijat kantajan tavoin suorittamaan perinpohjaisia sisäisiä ja ulkoisia rakenneuudistustoimenpiteitä, joihin ne eivät ole saaneet valtion pääomansiirtoja. Kun otetaan huomioon, että HTM:ta koskevien ennusteiden perustana olleet vaihtoehdot tutkittiin, komissio ei voinut olla tietämättä, että HTM:n suunnittelemat toimet eivät liittyneet rakenneuudistusponnisteluihin, vaan markkinakriisiin, ja etteivät ne tästä syystä olleet millään tavoin poikkeuksellisia. Neljänneksi Salomon katsoo, että Eliasch-ryhmän HTM:stä maksama symbolinen +/- 0,7 mecun (ks. edellä 12 kohta) suuruinen kauppahinta osoittaa, ettei luovutuksensaajalle aiheutunut taloudellista riskiä.

93.
    Komissio toteaa väliintulijoiden tukemana pääasiallisesti, että nyt esillä olevassa asiassa kyseessä oleva 3-4 vuoden pituinen ajanjakso on kohtuullinen määräaika HTM:n kaltaiselle yritykselle. Tutkittuaan rakenneuudistussuunnitelman komissio katsoi, että aiotut ankarat sisäiset toimenpiteet olisivat suuntaviivoissa asetetut edellytykset huomioon ottaen riittäviä HTM:n elinkelpoisuuden palauttamiseksi pitkällä aikavälillä.

94.
    Vastauksena ensimmäiseen väitteeseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että tuen eri eriä on pidettävä yhtenä ja samana tukena. Ei myöskään vaikuta siltä, että 3-4 vuoden pituinen ajanjakso olisi selvästi liian pitkä HTM:n elinkelpoisuuden palauttamiseksi pitkällä aikavälillä. Kantaja on itsekin todennut, että tuensaajayrityksen taloudellinen tilanne oli erittäin vaikea ja että sen elinkelpoisuuden palauttaminen vaatii aikaa. Itse päätöksen tekstistä ilmenee joka tapauksessa, että rakenneuudistussuunnitelmassa tähdätään operatiivisen toiminnan tasapainoon vuonna 1996 ja kannattavuuteen vuonna 1997. Ainoastaan suunnitelman lopputavoite, listautuminen pörssiin, on ennakoitu vuodeksi 1998 tai 1999.

95.
    Salomonin toinen väite perustuu virheelliseen olettamaan. Päätöksessä määrätään nimittäin tuen viimeisen erän maksuajankohdaksi 31.3.1998 eikä vuoden 1999 lopulle suunniteltu +/- 48 mecun (ks. edellä 26 kohta) suuruinen pääomansiirto ole peräisin valtion varoista. Väite on tutkittava yhdessä tuen suhteettomuutta koskevan väitteen kanssa siltä osin kuin siinä todetaan, että HTM:n elinkelpoisuuden palautuminen aiheutuu lähes kokonaisuudessaan tuesta (ks. jäljempänä 123 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

96.
    Kolmannen väitteen osalta riittää kun todetaan, että tietyn yrityksen rakenneuudistustoimenpiteiden asianmukaisuus riippuu ennen kaikkea yrityksen erityistilanteesta (ks. vastaavasti em. asia British Airways ym. v. komissio, tuomion 286 kohta).

97.
    Muilta osin Salomonin rakenneuudistustoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset, jotka se itse on arvioinut 90 miljoonaksi Ranskan frangiksi (FRF) (+/- 14 mecuksi), ovat aivan toista suuruusluokkaa kuin HTM:n rakenneuudistuksesta aiheutuneiden kustannusten kokonaismäärä. Näissä olosuhteissa kantaja ei voi pätevästi väittää komissiolle, etteivät HTM:n suunnittelemat toimenpiteet ole millään tavoin poikkeuksellisia.

98.
    Lisäksi on otettava huomioon, että päätöksessä asetetaan tuen hyväksymisedellytykseksi luopuminen kannattamattomista tuoteryhmistä ja HTM:n liiketoiminnan keskittäminen sen perustoimintoihin, hallintokulujen sekä valmistus- ja jakelukustannusten sekä henkilökunnan vähentäminen.

99.
    Jos HTM:n rakenneuudistussuunnitelma olisi rinnastettu sen kilpailijoiden toteuttamiin rakenneuudistussuunnitelmiin, tällä olisi voitu HTM:n ylivelkaantumisen vuoksi vaarantaa HTM:n elinkelpoisuus, jota kuitenkin pidettiin tarpeellisena kyseisten markkinoiden rakenteellisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

100.
    Kun kantaja neljännessä väitteessään viittaa ainoastaan Eliasch-ryhmän HTM:stä maksamaan +/- 0,7 mecun suuruiseen kauppahintaan (ks. edellä 12 kohta), se ei ota huomioon sitä, että tämän summan lisäksi Eliasch-ryhmä sitoutui peruuttamattomasti siirtämään HTM:lle +/- 2 mecua komission hyväksyttyä AT:n suorittamat toimenpiteet, ja +/- 20 mecua ennen 31.12.1998 (ks. edellä 12 ja 29 kohta).

101.
    Tästä seuraa, ettei ole osoitettu, että komissio olisi tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan sitä, voidaanko rakenneuudistussuunnitelmalla kohtuullisen ajan kuluessa palauttaa HTM:n pitkän aikavälin elinkelpoisuus.

102.
    Näin ollen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

Viides kanneperuste, jonka mukaan HTM:ltä vaaditut tuotannon supistaminen ja siitä luopuminen ovat riittämättömiä

    

103.
    Salomon kiistää yhtäältä sen, että päätöksessä edellytetty tuotannon supistaminen voisi ylikapasiteetista ja taantumasta kärsivällä alalla aiheuttaa HTM:n markkinaosuuksien pienentymisen sen kilpailijoiden hyväksi, ja toisaalta sen, että HTM:n poistuminen tietyiltä markkina- ja liiketoiminta-alueilta aiheuttaisi sen, että nämä samat kilpailijat voisivat vahvistaa asemiaan näillä markkinoilla korvatakseen tukien myöntämisen.

104.
    Vaikka tuotannon supistaminen voidaan Salomonin mukaan toteuttaa tuotantoteknisillä muutoksilla, se voi suuntaviivojen mukaan olla peruuttamatonta ainoastaan, jos siihen liittyy kiinteästi henkilöstön merkittävä vähentäminen tai tuotannon supistaminen taikka sen lakkauttaminen kokonaan. AT:n ja Eliasch-ryhmän välillä käytyjen neuvottelujen päätteeksi tuotantoa ja henkilökuntaa päätettiin olla supistamatta. Itävallan toimipaikat säilytettiin sosiaalisista ja poliittisista syistä. Lisäksi monojen valmistus on siirretty Viroon ja koska Tallinnan tehdas toimii pysyvästi, HTM:n on kantajan mukaan mahdollista vähentää kustannuksiaan, mutta tämä ei aiheuta sellaista tuotannon supistamista, joka olisi tarpeen alan elvyttämiseksi.

105.
    Kantajan mukaan rakenneuudistussuunnitelmalla olisi pitänyt taata tuotannon voimakas supistaminen eikä ainoastaan tuotannon ja henkilökunnan vähentämistä, mitkä eivät automaattisesti aiheuta tuotannon supistamista. Kantajan mukaan mm. Itävallan toimipaikoilla ei ollut toteutettu suunniteltua tuotannon supistamista, koska Itävallan viranomaiset halusivat pitää yllä määrätynasteisen työllisyyden.

106.
    Itävallan lehdistössä julkaistujen kirjoitusten mukaan HTM:n liikevaihto ei suinkaan ollut laskenut vaan sitä vastoin noussut talviurheilutuotteiden osalta, lukuun ottamatta ehkä suksisiteitä. Lisäksi HTM oli kantajan mukaan ilmoittanut, että sen suksien ja suksisiteiden tuotanto oli markkinointivuonna 1997-1998 kasvanut suhteessa markkinointivuoteen 1996-1997. HTM on näin valtion tukivarojen avulla kehittänyt aggressiivisen markkinointipolitiikan, jolle on ominaista kilpailijoiden hintoja järjestelmällisesti alhaisemmat hinnat. Ne kaksi yhteistyötarjousta, jotka HTM on esittänyt kilpailijoille, osoittavat, ettei tuotantoa ollut supistettu siten kuin olisi pitänyt.

107.
    Kantaja toteaa joka tapauksessa, että vaikka tuotannon supistaminen onkin tosiasiallisesti toteutettu määrätyn kolmen vuoden kuluessa, sen ei missään tapauksessa voida katsoa olevan oikeassa suhteessa tuen määrään nähden.

108.
    Komissio huomauttaa väliintulijoiden tukemana pääasiallisesti, että HTM:n edellytettiin supistavan huomattavasti tuotantoa.

109.
    Komission toteaa ottaneensa asianmukaisesti huomioon viime vuosina todetun kysynnän vähentymisen vaikutuksen tutkiessaan kilpailun vääristymisen estämiseksi toteutettuja toimia.

110.
    Salomonin väite, jonka mukaan HTM oli tuen avulla omaksunut aggressiivisen markkinointipolitiikan, on epämääräinen eikä sen tueksi ole esitetty tosiseikkoja. HTM pyrkii sitä vastoin kasvattamaan tuottojaan keskittymällä sellaisiin tuotteisiin, joista saadaan merkittävä katetuotto.

111.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kantajan toteamus, jossa se samaistaa toisiinsa kapasiteettien ja henkilökunnan supistamisen, perustuu virheelliseen olettamaan. Työntekijöiden lukumäärän ja tuotannon välinen suhde riippuu näet useista tekijöistä, muun muassa valmistetuista tuotteista ja käytetyistä valmistusmenetelmistä. Työllisyystakuut, jotka koskivat yhteenliittymän kolmea toimipaikkaa kolmen vuoden ajan, eivät estäneet Neusiedlissä sijaitsevan kokoonpanolaitoksen lopettamista.

112.
    Väitettä, jonka mukaan henkilökuntaa ei ole vähennetty, ei ole millään tavoin perusteltu. Sitä vastoin Itävallan tasavalta on todennut - eikä kantaja ole sitä kiistänyt - että Itävallassa sijaitsevien toimipaikkojen henkilökuntaa on vähennetty 20-50 prosentilla päätöksen määräysten mukaisesti (2 kohdan yhdennentoista alakohdan viimeinen virke), ja että vuodesta 1995 lähtien henkilöstöä on vähennetty merkittävästi.

113.
    Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja ei ole esittänyt mitään tosiseikkoja sen väitteensä tueksi, jonka mukaan tuotantoa ei ole supistettu, vaikka nämä rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvät supistukset pitäisi päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan toteuttaa komissiolle esitetyssä muodossa.

114.
    Erityisesti on syytä korostaa, että monojen valmistamisen siirtämisellä Viroon, jossa on saatavilla halpaa työvoimaa, pyrittiin pääasiallisesti valmistuskustannusten pienentämiseen, mutta se ei missään tapauksessa tee tuotannon supistamista tarpeettomaksi.

115.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kolmanneksi, että HTM:n liikevaihdon kasvu ja sen aggressiivinen markkinointipolitiikka, joihin Salomon viittaa, liittyvät päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneisiin seikkoihin. Komission monitahoisia arviointeja on tutkittava ainoastaan niiden seikkojen perusteella, jotka olivat komission tiedossa sen arvioidessa asiaa (em. asia British Airways ym. v. komissio, tuomion 81 kohta).

116.
    Päätöksessä täsmennetään joka tapauksessa HTM:n mahdollisen aggressiivisen myyntipolitiikan estämiseksi, että sen kokonaisliikevaihdon piti vähentyä vuoteen 1996 mennessä ja sitten nousta hieman kuitenkin siten, että se pysyisi vuonna 1998 vuoden 1994 tason alapuolella.

117.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa vihdoin neljänneksi, ettei kantaja ole esittänyt sellaisia todistustosiseikkoja, jotka osoittaisivat, etteivät ne 9-59 prosentin suuruiset tuotannon supistukset, jotka HTM:n edellytettiin suorittavanrakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla (sukset, suksisiteet ja monot sekä tennismailat) pääasiallisesti heti ensimmäisestä rakenneuudistusvuodesta lähtien, selvästikään edesauta harvojen olemassaolevien kilpailijoiden pyrkimyksiä vahvistaa asemiaan kyseisillä markkinoilla, joilla HTM:n markkinaosuus vuonna 1994 oli maailmanlaajuisesti katsoen 11-32 prosenttia.

118.
    Salomon on lisäksi itsekin todennut tutkimismenettelyn aikana esittämissään huomautuksissa, että toiminnan uudelleenjärjestämissuunnitelma vaikuttaa myönteisesti koko alaan, jos se todella aiheuttaa HTM:n tuotannon supistamisen sekä laskettelusuksien (ennakoitu -25 prosenttia) että laskettelusuksien siteiden (ennakoitu -42 prosenttia) osalta. Päätöksen mukaan tuotannon supistamiset näillä kaksilla markkinoilla ovat 39 ja 59 prosenttia.

119.
    Tuotannon supistamisen, jonka päätöksen päätösosan mukaan on oltava peruuttamatonta, ohella on myös otettava huomioon muut päätöksessä edelletyt rakenneuudistustoimenpiteet, kuten golfiin liittyvän liiketoiminnan lopettaminen, kannattamattomien tuotesarjojen lopettaminen asteittain, urheiluvaatteista luopuminen, tuotevalikoiman supistaminen ja luopuminen tietyistä pienistä markkina-alueista, kuten murtomaasuksista ja suksien vuokrauksesta.

120.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kaiken kaikkiaan, että ne neljä ylikapasiteetista kärsivää alaa, joilla tuotantoa on supistettu, muodostavat yli 60 prosenttia HTM:n vuoden 1994 liikevaihdosta, ja että HTM:n liikevaihto vähenee 245 miljoonalla USD:lla eli +/- 196 meculla, kun se luopuu kokonaan tietyistä liiketoiminnan aloista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että vielä ankarammilla rakenneuudistustoimenpiteillä olisi voitu vaarantaa HTM:n elinkelpoisuuden palautuminen.

121.
    Tästä seuraa, ettei kantaja ole osoittanut, että komissio olisi selvästi erehtynyt katsoessaan, että HTM:n tuotannon supistaminen ja sen luopuminen tietyistä tuotannonaloista olivat riittäviä.

122.
    Kanneperuste on siis hylättävä.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan tuki on suhteeton

123.
    Salomon pitää +/- 118 mecun (ks. edellä 20 kohta) suuruista tukea määrältään suhteettomana, koska se on yli 90 prosenttia päätöksessä +/- 127 mecun suuruisiksi arvioiduista rakenneuudistuskustannuksista. Tämä osoittaa, että HTM:n ponnistelut ja Itävallan valtiolle aiheutuneet kustannukset ovat keskenään epätasapainossa. Tuen määrä on lisäksi suhteeton Eliasch-ryhmän antamiin sitoumuksiin nähden, sillä, vaikkei näiden sitoumusten epävarmuutta otettaisikaan huomioon, HTM:n myyntihinta, kuten komissio kantajan mukaan on itsekin todennut, on huomattavasti alhaisempi kuin tuki.

124.
    Komissio vastaa tähän väliintulijoiden tukemana, että +/- 118 mecun määrä on ehdottoman välttämätön HTM:lle, jotta se voi toteuttaa rakenneuudistussuunnitelmassa määrätyt toimenpiteet. Tukea käytetään ainoastaan HTM:n lyhytaikaisten lainojen lyhentämiseen ja kyseisten alojen rakenneuudistukseen.

125.
    HTM toteaa, ettei sijoittajien antamia taloudellisia sitoumuksia ole syytä ottaa huomioon, sillä ne vain vahvistavat HTM:n omia ponnisteluja. Toisin kuin Salomon väittää, nämä sitoumukset ovat merkittäviä siihen arvoon nähden, joka HTM:lle määritettiin menettelyssä, joka koski sen myyntiä eniten tarjoavalle.

126.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että välittömät rakenneuudistuskustannukset, joiden määräksi komissio arvioi +/- 127 mecua päätöksen 8. 2. kohdassa, ovat vain osa päätöksen 8.3. kohdassa tarkoitetusta HTM:n rakenneuudistuskustannusten kokonaismäärästä.

127.
    Komission on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa tarkentanut, että välittömien rakenneuudistuskustannusten lisäksi on olemassa HTM:n taloudellisesta rakenneuudistuksesta aiheutuvia muita kulueriä, jotka liittyvät järkeistämistä koskeviin investointeihin sekä velkojen maksuun ja uudelleenjärjestämiseen.

128.
    Komissio on toisaalta tarkentanut, että rakenneuudistuskustannukset rahoitetaan neljästä eri lähteestä, nimittäin +/- 22 mecun suuruisella Eliasch-ryhmän suorittamalla pääomansiirrolla (ks. edellä 12 kohta), siten, että pankit luopuvat osittain pääoma- ja korkosaatavistaan 47 mecun määrään asti (ks. edellä 14 kohta), tuella (+/- 118 mecua) (ks. edellä 20 kohta), ja lopuksi siten, että HTM suorittaa omin varoin 36 prosenttia rakenneuudistuksen kokonaiskustannuksista.

129.
    Vaikuttaa kaiken kaikkiaan siltä, että rakenneuudistuksen kokonaiskustannukset ovat yli 290 mecua ja että tuen määrä on vähemmän kuin puolet tästä summasta.

130.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen voi katsoa osoitetun, että komissio olisi tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan tuen määrää suhteessa HTM:n rakenneuudistuksesta aiheutuviin kokonaiskustannuksiin.

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan hyväksymisehtoja ei ole noudatettu

131.
    Salomon ei usko HTM:n noudattavan sen rakenneuudistussuunnitelmassa asetettuja velvollisuuksia. Ensinnäkin HTM on kantajan mukaan ilmoittanut monipuolistavansa liiketoimintaansa, vaikka päätöksen mukaan sillä on velvollisuus keskittää liiketoimintansa perustoimintoihin eikä se voi aloittaa toimintaa uusilla aloilla. Toiseksi HTM on tarjoutunut toimittamaan kantajalle monoja. Kolmanneksi ja lopuksi vaikuttaa siltä, että HTM on tehnyt Kästle -yhtiön kanssa sopimuksen, joka koskee suksien valmistusta tämän yrityksen lukuun.

132.
    Komissio toteaa väliintulijoiden tukemana, ettei päätöksen täytäntöönpano vaikuta millään tavoin sen laillisuuteen, koska kaikki ne seikat, joihin Salomon perustaa väitteensä, ovat tapahtuneet päätöksen tekemisen jälkeen. Komission hyväksymässä rakenneuudistussuunnitelmassa ei ole millään tavoin kielletty HTM:ää monipuolistamasta liiketoimintaansa eikä se ole yhteensopimatonta suunnitelman kanssa.

133.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päätöksen laillisuus ei voi riippua siitä, voidaanko sitä mahdollisesti kiertää (ks. vastaavasti em. asia British Airways ym. v. komissio, tuomion 291 kohta).

134.
    Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottaisikaan huomioon kanneperusteen spekulatiivisuutta, se ei kuitenkaan voi katsoa osoitetun, että HTM olisi tuen hyväksymisedellytysten vastaisesti monipuolistanut liiketoimintaansa.

135.
    Salomonin väitteidensä tueksi esittämästä lehtileikkeestä ilmenee, että HTM on ainoastaan ilmoittanut aikomuksestaan, jota ei ole vahvistettu, saattaa uuden sukupolven tuotteita rullaluistinten markkinoille, ja että se on aloittanut uudentyyppisten suksien tuotannon. Vaikka päätöksessä määrätäänkin lähtökohtaisesti, että HTM:n liiketoiminta on keskitettävä sen perustoimintoihin, siinä mainitaan myös markkinointitoiminta ja innovatiivisten ja korkean teknologian tuotteiden valmistus sekä, rakenneuudistustoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen, liiketoiminnan laajentaminen uusiin tuotteisiin (päätöksen 5 kohta), jos tämä on mahdollista siinä taloudellisessa tilanteessa, joka seuraa yrityksen elinkelpoisuuden palautumista.

136.
    Kantaja ei ole osoittanut, millä tavoin HTM:n tarjous, joka koski suksien ja monojen valmistamista sen kilpailijoiden lukuun, on päätöksessä asetettujen tuen hyväksymisedellytysten vastainen.

137.
    Näin ollen kanneperuste on hylättävä.

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan komissio on kykenemätön valvomaan päätöksen soveltamista

138.
    Salomon väittää, että koska HTM:n pääomaa kartutetaan useissa erissä, komissio ei kykene tehokkaasti valvomaan sen vaikutuksia, sillä se ei ole asettanut jokaisen uuden erän maksamisen edellytykseksi sitä, että aikaisemman erän maksamiselle asetettuja edellytyksiä olisi noudatettu.

139.
    Komissio ja väliintulijat huomauttavat, että vastaajana olevalla toimielimellä ei ollut velvollisuutta asettaa tuen jäljellä olevien erien maksamisen edellytykseksi sitä, että tähän olisi ensin saatava lupa, ja että tuen hyväksymiselle on asetettu edellytyksiä, joiden noudattamisen valvonta kuuluu komission toimivaltaan.

140.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että HTM:n on päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan esitettävä kaksi kertaa vuodessa rakenneuudistuksessa saavutettua edistystä koskeva kertomus, josta ilmenee yrityksen taloudellinen kehitys ja taloudelliset tulokset ja niiden yhtäpitävyys rakenneuudistussuunnitelman kanssa. HTM:n on lisäksi toimitettava yritystensä tilinpäätökset vuosilta 1995-1999 viimeistään seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

141.
    Vaikka olisikin käynyt ilmi, ettei tuen myöntämisedellytyksiä ole noudatettu, komission olisi EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) määräyksistä poiketen saatettava asia perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan perusteella suoraan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. vastaavasti asia C-294/90, British Aerospace ja Rover v. komissio, tuomio 4.2.1992, Kok. 1992, s. I-493, 11 kohta).

142.
    Tästä seuraa, että kanneperuste on hylättävä.

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan päätös on riittämättömästi perusteltu

143.
    Salomon väittää, ettei päätöksessä osoiteta markkinoiden olevan oligopolistisia eikä sitä, millä tavoin HTM:n tuotannon supistukset aiheuttavat sen, että muut kilpailijat pääsevät uusille markkinoille. Päätöksessä ei millään tavoin perustella sitä, ettei yhtäältä talviurheiluvaruste-alalla käynnissä olevaa teknistä ja kaupallista kehitystä eikä toisaalta työpaikkojen säilyttämistä koskevaa sitoumusta ole otettu huomioon. Päätöksessä ei ole tietoja rakenneuudistukseen liittyvistä erilaisista kustannuseristä. Suurin epätietoisuus vallitsee kantajan mukaan tuen suhteellisuuden osalta. Komissio ei ole perustellut, miksei se valvo tukien käyttämistä toiminnan monipuolistamiseen sellaisella tuotevalikoimalla, joka on vieläkin kilpailukykyisempi kuin perinteiset tuotteet. Lopuksi päätöksen perustelujen nojalla ei ole mahdollista arvioida HTM:n rakenneuudistussuunnitelman luonnetta, ehtoja, vaikutuksia, soveltamisalaa eikä sen seuraamuksia.

144.
    Komissio, HTM ja Itävallan tasavalta katsovat sitä vastoin, että päätös täyttää perusteluja koskevassa oikeuskäytännössä sille asetetut edellytykset.

145.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) edellytetyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa toimenpiteen laillisuutta. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia. Komissio voi mainita ainoastaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joilla on olennainen merkitys niiden päätösten kannalta, jotka sen on tehtävä kilpailusääntöjen noudattamisen turvaamiseksi (ks. vastaavasti asia T-16/96,Cityflyer Express v. komissio, tuomio 30.4.1998, Kok. 1998, s. II-757, 64 ja 65 kohta).

146.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kuten edellisiä kanneperusteita tutkittaessa on ilmennyt, päätöksen perusteluissa on perustamissopimuksen 190 artiklassa asetettujen edellytysten mukaisesti selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistu komission päätöksen perustelut, kun otetaan huomioon ne tarkennukset, jotka tämä on tehnyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle antamissaan kirjelmissä ja sen kysymyksiin antamissaan vastauksissa. Päätös on siis perusteltu siten, että kantajalla on ollut mahdollisuus saada tieto toteutetun toimenpiteen perusteluista, jotta se on voinut puolustaa oikeuksiaan ja tarkistaa päätöksen asianmukaisuuden, ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on voinut valvoa sen laillisuutta (ks. vastaavasti asia T-129/96, Preussag Stahl v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. II-609, 93 kohta).

147.
    Näin ollen kanneperuste on hylättävä.

148.
    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

149.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja koska komissio ja HTM ovat vaatineet kulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan komission ja väliintulija HTM:n oikeudenkäyntikulut.

150.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Itävallan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Kanne hylätään.

2)    Kantaja velvoitetaan korvaamaan komission ja väliintulija Head Tyrolia Maresin oikeudenkäyntikulut.

3)    Itävallan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Potocki
Lenaerts
Bellamy

Azizi

Meij

Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä lokakuuta 1999.

H. Jung

A. Potocki

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

Sisällys

     Asiaa koskevat oikeussäännöt

II - 2

     Riidan taustalla olevat tosiseikat

II - 3

     Asian käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

II - 8

     Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

II - 8

     Tutkittavaksi ottaminen

II - 9

     Pääasia

II - 10

         Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman riidanalaisen rakenneuudistustuen soveltuvuutta koskevan valvonnan ulottuvuus

II - 10

         Rahoitustoimenpiteet, joita päätöksessä ei ole otettu huomioon tukea hyväksyttäessä

II - 11

         Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan tuki ei ole kertaluontoinen

II - 13

         Toinen kanneperuste, jonka mukaan viittaus talviurheiluvälinemarkkinoiden oligopolistiseen rakenteeseen on lainvastainen

II - 14

         Kolmas kanneperuste, jonka mukaan kyseisiä markkinoita on arvioitu virheellisesti

II - 14

         Neljäs kanneperuste, jonka mukaan rakenneuudistussuunnitelma on epäasianmukainen

II - 16

         Viides kanneperuste, jonka mukaan HTM:ltä vaaditut tuotannon supistaminen ja siitä luopuminen ovat riittämättömiä

II - 17

         Kuudes kanneperuste, jonka mukaan tuki on suhteeton

II - 20

         Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan hyväksymisehtoja ei ole noudatettu

II - 21

         Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan komissio on kykenemätön valvomaan päätöksen soveltamista

II - 22

         Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan päätös on riittämättömästi perusteltu

II - 23

     Oikeudenkäyntikulut

II - 24


1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.