Asia T-610/19
Deutsche Telekom AG
vastaan
Euroopan komissio
19.1.2022 annettu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto)
Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinat – Päätös, jolla SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen todetaan – Tuomio, jolla kumotaan päätös osittain ja pienennetään määrätyn sakon määrää – Komission kieltäytyminen maksamasta viivästyskorkoja – SEUT 266 artikla – Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 90 artiklan 4 kohdan a alakohta – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Mahdottomuus käyttää aiheettomasti maksetun sakon määrää – Tulonmenetys – Viivästyskorot – Korkokanta – Vahinko
1. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Yhden edellytyksen täyttymättä jääminen – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 30–32 kohta)
2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Todellinen ja varma vahinko – Todistustaakka – Komissio maksaa takaisin unionin tuomioistuinten kumoaman ja pienentämän sakon – Asianomaisen yrityksen tulonmenetys suhteessa takaisin maksettuun määrään – Sellaisten todisteiden puuttuminen, joilla voidaan osoittaa mahdollisuus toteuttaa investointeja, joista voi saada sijoitetun pääoman tuottoa tai keskimääräistä pääomakustannusta vastaavan tuoton – Todellisen ja varman vahingon puuttuminen
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 39–48, 51 ja 52 kohta)
3. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Komissio laiminlöi velvollisuutensa maksaa unionin tuomioistuinten kumoaman ja pienentämän sakon palautetusta määrästä kertyneet viivästyskorot – SEUT 266 artiklan rikkominen – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen
(SEUT 261 artikla, SEUT 263 artikla, SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 340 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
(ks. 71–76, 95 ja 111–113 kohta)
4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Komissio maksoi takaisin unionin tuomioistuinten kumoaman ja pienentämän sakon – Komission kieltäytyminen maksamasta viivästyskorkoja palautetusta määrästä – Unionin tuomioistuinten toteuttaman kumoamisen ja määrän pienentämisen ex tunc -vaikutukset – Viivästyskorot, jotka on määritetty tai määritettävissä sakon alustavan maksamisen päivänä vahvistettujen objektiivisten seikkojen perusteella
(SEUT 340 artiklan toinen kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 83 ja 90 artikla; komission päätöksen C(2013)2488 final 24 artiklan 2 kohta)
(ks. 78–87 ja 95 kohta)
5. Euroopan unionin omat varat – Komission velvollisuutena oleva saatavan maksaminen – Erääntyneet sakot – Komissio maksoi takaisin unionin tuomioistuinten kumoaman ja pienentämän sakon – Velvollisuus maksaa viivästyskorkoja palautetusta määrästä sakon maksupäivästä lukien – Sakkojen varoittavan vaikutuksen loukkaaminen – Puuttuminen
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta)
(ks. 91–94 kohta)
6. Euroopan unionin omat varat – Komission velvollisuutena oleva saatavan maksaminen – Erääntyneet sakot – Komissio maksoi osittain takaisin unionin tuomioistuinten pienentämän sakon – Komission toimivalta päättää takaisinmaksua koskevista edellytyksistä yksittäisessä päätöksessä – Puuttuminen
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta; komission asetuksen N:o 1268/2012 90 artiklan 4 kohta)
(ks. 96–105 kohta)
7. Euroopan unionin omat varat – Komission velvollisuutena oleva saatavan maksaminen – Erääntyneet sakot – Hyvityskorot – Viivästyskorot – Eron tekeminen – Toimenpide unionin tuomioistuinten sellaisen tuomion täytäntöön panemiseksi, jolla kumotaan sakko osittain ja pienennetään sen määrää
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta)
(ks. 107–110 kohta)
8. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Syy-yhteys – Komissio maksoi takaisin unionin tuomioistuinten kumoaman ja pienentämän sakon – Komission kieltäytyminen maksamasta viivästyskorkoja palautetusta määrästä – Kyseisestä kieltäytymisestä aiheutunut vahinko – Syy-yhteyden olemassaolo
(SEUT 266 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 340 artiklan toinen kohta)
(ks. 116–118 kohta)
9. Euroopan unionin omat varat – Komission velvollisuutena oleva saatavan maksaminen – Erääntyneet sakot – Komissio maksoi takaisin unionin tuomioistuinten kumoaman ja pienentämän sakon – Erääntyneisiin korkoihin sovellettavan korkokannan määrittäminen – Sakon välitön maksaminen – Maksun lykkääminen antamalla pankkitakaus – Eron tekeminen
(Komission asetuksen N:o 1268/2012 83 ja 111 artikla)
(ks. 120–123, 127 ja 137 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin myönsi Deutsche Telekomille noin 1,8 miljoonan euron suuruisen korvauksen siitä aiheutuneesta vahingosta, että Euroopan komissio kieltäytyi maksamasta Deutsche Telekomille viivästyskorkoja sakon määrästä, jonka tämä oli maksanut aiheettomasti kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.
Euroopan komissio määräsi 15.10.2014 antamallaan päätöksellä(1) Deutsche Telekom AG:lle (jäljempänä Deutsche Telekom) 31 070 000 euron suuruisen sakon SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan vastaisesta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä Slovakian laajakaistaisten televiestintäpalvelujen markkinoilla.
Deutsche Telekom nosti kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteen ja maksoi sakon 16.1.2015. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Deutsche Telekomin kanteen osittain 13.12.2018 antamassaan tuomiossa(2) ja pienensi sakon määrää 12 039 019 euroa täyttä harkintavaltaansa käyttäen. Komissio palautti kyseisen määrän Deutsche Telekomille 19.2.2019.
Komissio sen sijaan kieltäytyi 28.6.2019 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen päätös) maksamasta Deutsche Telekomille viivästyskorkoja sakon maksupäivän ja aiheettomaksi katsotun sakon osan takaisinmaksupäivän väliseltä ajalta (jäljempänä kyseessä oleva ajanjakso).
Deutsche Telekom nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista ja velvoittamaan komission maksamaan korvauksen tulonmenetyksestä, joka johtui siitä, ettei se voinut kyseessä olevana ajanjaksona käyttää aiheettomasti maksetun sakon osan pääomaa, ja toissijaisesti korvausta vahingosta, joka sille on aiheutunut siitä, että komissio kieltäytyi maksamasta viivästyskorkoja kyseisestä määrästä.
Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu seitsemäs jaosto hyväksyi tuomiossaan Deutsche Telekomin kumoamis- ja vahingonkorvauskanteen osittain. Se selventää tässä yhteydessä komission velvollisuutta maksaa viivästyskorkoja siitä sakon määrän osasta, joka on unionin tuomioistuinten tuomion perusteella palautettava asianomaiselle yritykselle.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin hylkää Deutsche Telekomin vaatimuksen, jossa vaaditaan sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun perusteella korvausta sen väitetystä tulonmenetyksestä, joka johtui siitä, ettei se voinut käyttää kyseessä olevan ajanjakson aikana aiheettomasti maksettua sakon osaa, joka vastasi sen vuotuista sijoitetun pääoman tuottoa tai keskimääräistä pääomakustannusta.
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen kumulatiivisten edellytysten täyttymistä, jotka ovat oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen, vahingon tosiasiallinen syntyminen sekä syy-yhteys rikkomisen ja aiheutuneen vahingon välillä, mikä kantajan on todistettava.
Käsiteltävässä asiassa Deutsche Telekom ei ole kuitenkaan esittänyt riittäviä todisteita siitä, että vahinko, johon se vetoaa, on todellinen ja varma. Deutsche Telekom ei ole etenkään osoittanut sitä, että se olisi välttämättä sijoittanut aiheettomasti maksetun sakon määrän toimintaansa, eikä sitä, että se joutui luopumaan tietyistä konkreettisista hankkeista, koska kyseinen määrä ei ollut sen käytettävissä. Deutsche Telekom ei ole tässä yhteydessä myöskään osoittanut, ettei sillä ollut sijoitusmahdollisuuden hyödyntämiseen tarvittavia varoja.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee Deutsche Telekomin toissijaisesti esittämää SEUT 266 artiklan rikkomiseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta. Kyseisen artiklan ensimmäisessä kohdassa toimielimet, joiden säädös on julistettu mitättömäksi unionin tuomioistuinten tuomiolla, velvoitetaan toteuttamaan unionin tuomioistuinten tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa yhtäältä, että kun toimielimet velvoitetaan toteuttamaan unionin tuomioistuinten tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, SEUT 266 artiklan ensimmäisessä kohdassa annetaan oikeuksia yksityisille, jotka ovat voittaneet asian kyseisessä tuomioistuimessa. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että viivästyskorot ovat toimielimille kyseisen määräyksen nojalla kuuluvan takaisinmaksuvelvollisuuden erottamaton osa. Jos yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätty sakko kumotaan tai sitä pienennetään, komissio on siten kyseisen määräyksen nojalla velvollinen palauttamaan aiheettomasti maksetun sakon määrän viivästyskorkoineen.
Unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että koska yhtäältä sovellettavassa varainhoitolainsäädännössä(3) säädetään takaisinmaksua koskevasta saamisoikeudesta myöhemmin kumotun tai pienennetyn sakon alustavasti maksaneen yhtiön hyväksi ja koska toisaalta unionin tuomioistuinten toteuttama sakon kumoaminen tai pienentäminen tulee voimaan taannehtivasti, Deutsche Telekomin saatava oli olemassa ja sen enimmäismäärä oli selvä sakon väliaikaisen maksamisen päivänä. Komissio oli siis SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla velvollinen maksamaan viivästyskorkoja unionin yleisen tuomioistuimen aiheettomaksi katsomasta sakon määrän osasta koko kyseessä olevalta ajanjaksolta. Tällä velvoitteella pyritään hyvittämään kiinteämääräisesti sitä, ettei saatava ole ollut käytettävissä objektiivisen viivästyksen vuoksi, ja kannustetaan komissiota olemaan erityisen huolellinen tehdessään sakkojen määräämistä koskevia päätöksiä.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että toisin kuin komissio väitti, viivästyskorkojen maksamisvelvoite ei ole ristiriidassa sakkojen varoittavan vaikutuksen kanssa kilpailua koskevissa asioissa, koska unionin tuomioistuimet ottavat tämän varoittavan vaikutuksen väistämättä huomioon käyttäessään täyttä harkintavaltaansa pienentääkseen sakon määrää taannehtivasti. Sakkojen varoittavan vaikutuksen on lisäksi oltava sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa, jonka noudattaminen varmistetaan SEUT 263 artiklassa määrätyllä laillisuusvalvonnalla, jota täydentää sakon määrää koskeva täysi harkintavalta.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös muut komission esittämät väitteet.
Vaikka kantajan maksamasta sakon määrästä ei kertynyt korkoja ajanjaksolta, jona se oli komission omistuksessa, komissio oli yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen 13.12.2018 antaman tuomion perusteella velvollinen palauttamaan kantajalle aiheettomaksi katsotun sakon osan viivästyskorkoineen, eikä delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 90 artikla, jossa käsitellään sakkojen perintää, ole sille esteenä. Lisäksi viivästyskorkojen maksamisvelvoite johtuu suoraan SEUT 266 artiklan ensimmäisestä kohdasta, eikä komissiolla ole toimivaltaa päättää yksittäistapausta koskevalla päätöksellä niistä edellytyksistä, joilla se maksaa viivästyskorkoja, jos päätös, jolla on määrätty sakko, kumotaan ja jos siinä määrätyn sakon määrää pienennetään.
Toisaalta käsiteltävässä asiassa erääntyneet korot ovat viivästyskorkoja eivätkä hyvityskorkoja. Deutsche Telekomin pääsaatava oli nimittäin takaisinmaksua koskeva saatava, joka liittyi sakon alustavaan maksamiseen. Tämä saatava oli olemassa, ja sen enimmäismäärä oli selvä tai ainakin määritettävissä vahvistettujen objektiivisten seikkojen perusteella maksupäivänä.
Kun otetaan huomioon, että komissio oli velvollinen palauttamaan Deutsche Telekomille aiheettomasti maksetun sakon osan viivästyskorkoineen ja ettei sillä ollut lainkaan harkintavaltaa tässä yhteydessä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kieltäytyessään maksamasta kyseisiä korkoja Deutsche Telekomille komissio rikkoi SEUT 266 artiklan ensimmäistä kohtaa ilmeisellä tavalla, mikä synnyttää sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun. Koska todettu rikkominen on suoraan yhteydessä vahinkoon, joka aiheutui siitä, ettei aiheettomasti maksetusta sakon osasta maksettu viivästyskorkoja kyseessä olevalta ajanjaksolta, unionin yleinen tuomioistuin myöntää Deutsche Telekomille 1 750 522,38 euron suuruisen korvauksen, joka lasketaan soveltamalla analogisesti delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 83 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä korkokantaa eli Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa tammikuussa 2015 soveltamaa 0,05 prosentin korkokantaa korotettuna kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä.