UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
16 päivänä heinäkuuta 2014 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Vaatimusten mukauttaminen – Myöhästyminen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Ilmeinen arviointivirhe – Omistusoikeus – Oikeasuhteisuus – Vahingonkorvausvaatimus
Asiassa T‑572/11,
Samir Hassan, kotipaikka Damaskos (Syyria), edustajanaan asianajajat É. Morgan de Rivery ja E. Lagathu,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Kyriakopoulou ja M. Vitsentzatos,
vastaajana,
jossa on kyse yhtäältä Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273/YUTP täytäntöönpanosta 23.8.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/515/YUTP (EUVL L 218, s. 20), Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 442/2011 täytäntöönpanosta 23.8.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 843/2011 (EUVL L 218, s. 1), Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP (EUVL L 319, s. 56), Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 (EUVL L 16, s. 1), Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782/YUTP kumoamisesta 29.11.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21), päätöksen 2012/739/YUTP täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2013/185/YUTP (EUVL L 111, s. 77), asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 363/2013 (EUVL L 111, s. 1) ja Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/255/YUTP (EUVL L 147, s. 14), kumoamista koskevasta vaatimuksesta siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa, ja toisaalta väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista koskevasta vaatimuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka ja I. Ulloa Rubio (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.2.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja, Syyrian kansalainen Samir Hassan, on liikemies.
Päätös 2011/273 ja asetus N:o 442/2011
2 Tuomiten voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet ja kehottaen Syyrian viranomaisia pidättyvyyteen voimankäytön sijasta Euroopan unionin neuvosto antoi 9.5.2011 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä päätöksen 2011/273/YUTP (EUVL L 121, s.11). Otettuaan huomioon tilanteen vakavuuden neuvosto sääti aseidenvientikiellosta ja kansallisissa tukahduttamistoimissa käytettävien tarvikkeiden vientikiellosta, Euroopan unioniin pääsyn rajoittamisesta sekä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen osalta, jotka ovat vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistetuista väkivaltaisista tukahduttamistoimista.
3 Henkilöiden, jotka ovat vastuussa siviiliväestön väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa, ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimet mainitaan päätöksen 2011/273 liitteessä. Päätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi muuttaa liitettä jonkin jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen perusteella. Liitteessä ei mainita kantajan nimeä.
4 Koska osa Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä kuuluu EUT-sopimuksen soveltamisalaan, neuvosto antoi 9.5.2011 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 442/2011 (EUVL L 121, s. 1). Asetus on olennaisin osin samansisältöinen kuin päätös 2011/273, mutta siinä säädetään mahdollisuudesta vapauttaa jäädytetyt varat. Mainitun asetuksen liitteessä II oleva luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden on katsottu olevan vastuussa kyseisistä tukahduttamistoimista, ja näitä lähellä olevista henkilöistä ja yhteisöistä, on samanlainen kuin päätöksen 2011/273 liitteessä oleva luettelo. Siinä ei mainita kantajan nimeä. Asetuksen N:o 442/2011 14 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään, että jos neuvosto päättää kohdistaa luonnolliseen tai oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen tällaisia rajoittavia toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II vastaavasti ja tarkastelee liitteessä II olevia luetteloita uudelleen säännöllisin väliajoin ja vähintään joka 12. kuukausi.
5 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273 täytäntöönpanosta 23.8.2011 annetulla täytäntöönpanopäätöksellä 2011/515/YUTP (EUVL L 218, s. 20) neuvosto muutti päätöstä 2011/273 muun muassa soveltaakseen kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä muihin henkilöihin ja yhteisöihin. Täytäntöönpanopäätöksen 1 artiklan nojalla kyseisen päätöksen liitteessä lueteltujen 15 henkilön ja yhteisön nimet lisättiin päätöksen 2011/273 liitteessä olevaan luetteloon. Näiden nimien joukossa mainitaan kantajan nimi, päivämäärä, jolloin hänet merkittiin luetteloon eli 23.8.2011, sekä seuraavat perusteet:
”Maher Al-Assadin läheinen liikekumppani. Tiedetään tukevan Syyrian hallintoa taloudellisesti”.
6 Samana päivänä neuvosto hyväksyi SEUT 215 artiklan 2 kohdan ja päätöksen 2011/273 perusteella Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 442/2011 täytäntöönpanosta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 843/2011 (EUVL L 218, s. 1). Siinä mainitaan kantajan nimi, jonka yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/515 liitteessä.
7 Neuvosto julkaisi 24.8.2011 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan Syyriaan kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä koskevissa neuvoston päätöksessä 2011/273, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/515, ja neuvoston asetuksessa N:o 442/2011, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 843/2011, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 245, s. 2).
8 Päätöksen 2011/273 muuttamisesta 2.9.2011 antamassaan päätöksessä 2011/522/YUTP (EUVL L 228, s. 16) neuvosto katsoi, että päätöksen ja sen liitteen soveltamisalaan olisi sisällytettävä myös ”liitteessä luetellut – – nykyisestä hallinnosta hyötyvät tai sitä tukevat henkilöt – – sekä näitä henkilöitä – – lähellä olevat henkilöt”.
9 Asetuksen N:o 442/2011 muuttamisesta 2.9.2011 annetulla asetuksella (EU) N:o 878/2011 (EUVL L 228, s. 1) neuvosto muutti asetusta N:o 442/2011 siten, että sen liitettä II sovelletaan myös ”henkilöihin ja yhteisöihin, jotka hyötyvät nykyisestä hallinnosta tai tukevat sitä, sekä näitä lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin”.
Päätös 2011/782 ja asetus N:o 36/2012
10 Neuvosto katsoi Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1.12.2011 antamassaan päätöksessä 2011/782 (EUVL L 319, s. 56), että Syyrian tilanteen vakavuuden johdosta oli määrättävä lisää rajoittavia toimenpiteitä. Päätöksessä 2011/273 säädetyt toimenpiteet sekä lisätoimenpiteet yhdistettiin selkeyden vuoksi yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Päätöksen 2011/782 18 artiklassa säädetään unionin alueelle pääsyn rajoittamisesta ja 19 artiklassa varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä niiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta, joiden nimet luetellaan päätöksen liitteessä I. Kantajan nimi on liitteessä olevan taulukon ”A. Henkilöt” rivillä 50, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/515 liitteessä.
11 Neuvosto julkaisi 2.12.2011 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksessä 2011/782 ja neuvoston asetuksessa N:o 442/2011, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1244/2011, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 351, s. 14).
12 Asetus N:o 442/2011 korvattiin 18.1.2012 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 442/2011 kumoamisesta annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 36/2012 (EUVL L 16, s. 1). Kantajan nimi mainitaan asetuksen N:o 36/2012 liitteessä II, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/515 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 843/2011 liitteissä.
13 Neuvosto julkaisi 24.5.2012 ilmoituksen henkilöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2011/782 ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetussa neuvoston asetuksessa N:o 36/2012 tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 19, s. 5).
Päätös 2012/739
14 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782 kumoamisesta 29.11.2013 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/739/YUTP (EUVL L 330, s. 21) kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet yhdistettiin yhdeksi oikeudelliseksi asiakirjaksi. Kantajan nimi on päätöksen 2012/739 liitteessä olevan taulukon I rivillä 48, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin täytäntöönpanopäätöksen 2011/515 liitteessä.
15 Neuvosto julkaisi 30.11.2012 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2012/739 ja asetuksessa N:o 36/2012, sellaisena kuin se on täytäntöönpantuna asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 29.11.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 1117/2012, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 370, s. 6). Asetuksen N:o 36/2012 32 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 29.11.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 1117/2012 (EUVL L 330, s. 9) ei muutettu kantajaa koskevia merkintöjä.
16 Päätöksen 2012/739 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/185/YUTP (EUVL L 111, s. 77) ajantasaistettiin päätöksen 2012/739 liitteessä I olevaa luetteloa henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä. Kantajan nimi mainitaan päätöksen 2012/739 liitteessä I olevan taulukon rivillä 48, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin aiempien säädösten liitteissä.
17 Asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annetussa neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 363/2013 (EUVL L 111, s. 1) mainitaan samat tiedot ja perusteet kuin aiempien säädösten liitteissä.
18 Neuvosto julkaisi 23.4.2013 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2012/739, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanopäätöksellä 2013/185, ja asetuksessa N:o 36/2012, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella N:o 363/2013, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 115, s. 5).
Päätös 2013/255
19 Neuvosto hyväksyi 31.5.2013 päätöksen 2013/255/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 147, s. 14). Kantajan nimi on päätöksen 2012/273 liitteessä olevan taulukon I rivillä 48, ja sen yhteyteen on merkitty samat tiedot ja perusteet kuin aiempien säädösten liitteessä.
20 Neuvosto julkaisi 1.6.2013 virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2013/255 ja asetuksessa N:o 36/2012 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 155, s. 1).
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
21 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.11.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin täytäntöönpanopäätöksen 2011/515 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 843/2011 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, ja esitettiin vahingonkorvausvaatimus.
22 Kantaja esitti unionin yleiseen tuomioistuimeen 3.2.2012 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin täytäntöönpanopäätöksen 2011/515 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 843/2011 täytäntöönpanon lykkäämistä kantajaa koskevilta osin siihen asti, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa pääasiassa. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi vaatimuksen 17.2.2012 ja 23.4.2012 antamillaan määräyksillä (asiat T‑572/11 R ja T‑572/11 R II, Hassan v. neuvosto, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
23 Kantaja mukautti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.4.2012 toimittamassaan vastauksessa vaatimuksiaan, ja vaati myös päätöksen 2011/782 ja asetuksen N:o 36/2012 kumoamista häntä koskevilta osin. Neuvosto totesi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.6.2012 toimittamassaan vastauskirjelmässä saaneensa tiedon kantajan vaatimuksesta.
24 Kantaja mukautti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.7.2013 toimittamassaan kirjelmässä vaatimuksiaan ja vaati myös päätöksen 2012/739, täytäntöönpanopäätöksen 2013/185, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 kumoamista häntä koskevilta osin. Neuvosto ei ole esittänyt tästä huomautuksiaan.
25 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin seitsemänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.
26 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena neuvostoa vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin ja esittämään tietyt asiakirjat. Neuvosto noudatti tätä pyyntöä.
27 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 28.2.2014 pidetyssä istunnossa.
28 Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– kumoamaan täytäntöönpanopäätöksen 2011/515, täytäntöönpanoasetuksen N:o 843/2011, päätöksen 2011/782, asetuksen N:o 36/2012, päätöksen 2012/739, täytäntöönpanopäätöksen 2013/185, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
– toteamaan, että neuvosto on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa kantajalle määräämistään rajoittavista toimenpiteistä, myöntämään kantajalle kuukausittaisen 250 000 euron määrän 1.9.2011 alkaen aiheutuneen aineellisen vahingon korvaamiseksi ja yhden euron symbolisen korvauksen hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä sekä velvoittamaan neuvoston korvamaan tulevaisuudessa aiheutuvan aineellisen vahingon
– velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Neuvosto vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– hylkäämään kanteen
– hylkäämään vahingonkorvausvaatimuksen perusteettomana
– velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimusten mukauttamista koskevien pyyntöjen tutkittavaksi ottaminen
30 Kuten edellä 23 ja 24 kohdasta ilmenee, käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen neuvosto on useaan kertaan muuttanut tai kumonnut nyt kumottaviksi vaadittuja säädöksiä, joiden liitteessä olevassa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa mainitaan kantajan nimi. Tämän johdosta kantaja on pyytänyt saada mukauttaa vaatimuksiaan.
31 Oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun yksityistä suoraan ja erikseen koskeva päätös tai asetus korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Olisi näet hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista, että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista. Lisäksi olisi epäoikeudenmukaista, jos kyseessä oleva toimielin voisi unionin tuomioistuimissa toimesta nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa riidanalaista tointa tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen toimeen, jotta sen vastapuoli ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää toimea tai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita (asia T‑256/07, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, tuomio 23.10.2008, Kok., s. II‑3019, 46 kohta ja asia T‑110/12, Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto, tuomio 6.9.2013, 16 kohta).
32 Vaatimusten mukauttamista koskevan pyynnön tutkittavaksi ottaminen edellyttää kuitenkin, että se esitetään SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätyssä määräajassa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että määräajat kanteiden nostamiselle ovat ehdottomia, ja unionin tuomioistuinten on sovellettava niitä varmistaakseen, että oikeusvarmuus ja oikeussubjektien yhdenvertaisuus lain edessä toteutuvat (ks. vastaavasti asia C-229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, tuomio 18.1.2007, Kok., s. I-439, 101 kohta). Tuomioistuimen on siten tarkistettava – tarvittaessa viran puolesta – onko määräaikaa noudatettu (em. asia Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto, tuomion 17 kohta).
33 Lisäksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitettu kahden kuukauden määräaika kanteen nostamiselle toimesta, jolla määrätään henkilöä tai yhteisöä koskevista rajoittavista toimenpiteistä, alkaa kulua vasta joko siitä, kun toimi on annettu erikseen tiedoksi kyseiselle henkilölle, jos osoite on tiedossa, tai muussa tapauksessa ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑478/11 P–C‑482/11 P, Gbagbo ym. v neuvosto, tuomio 23.4.2013, 59–62 kohta).
34 Työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukaan silloin, kun määräaika, jota sovelletaan toimielinten toimenpiteistä nostettaviin kanteisiin, alkaa kulua toimenpiteen julkaisemisesta, määräajan lasketaan alkavan kulua toimenpiteen julkaisemista virallisessa lehdessä seuraavan neljännentoista päivän päätyttyä. Työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan määräysten mukaan tätä määräaikaa pidennetään lisäksi pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.
35 Nyt käsiteltävässä asiassa päätöstä 2011/782 ja asetusta N:o 36/2012 koskevien vaatimusten mukauttamisesta on ensinnäkin todettava, että kantaja esitti kyseiset mukautukset vastauskirjelmässä, joka toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.4.2012, ja että mainitut säädökset hyväksyttiin vastaavasti 1.12.2011 ja 18.1.2012.
36 Nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta sen paremmin kuin neuvoston istunnossa esittämistä vastauksistakaan ei kuitenkaan ilmene, että kyseiset toimet olisi annettu erikseen tiedoksi kantajalle, vaikka kantajan osoite oli 22.11.2011 lähtien neuvoston tiedossa. Neuvosto näet ilmoitti vastaanottaneensa kyseisenä päivänä kantajan asianajajien 17.11.2011 lähettämän kirjeen, jossa sitä pyydettiin toimittamaan mainittuun osoitteeseen kaikki sellaiset tiedot, joiden perusteella se katsoi kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet oikeutetuiksi.
37 Tästä on huomautettava, ettei neuvosto voi suinkaan mielivaltaisesti valita, miten se antaa päätöksensä tiedoksi asianosaisille. Edellä mainitun asiassa Gbagbo ym. v. neuvosto annetun tuomion 61 kohdasta nimittäin ilmenee unionin tuomioistuimen tarkoittaneen, että kumottavaksi vaadittavat toimet on sallittua antaa tiedoksi epäsuorasti virallisessa lehdessä julkaistavalla ilmoituksella vain, jos neuvoston on mahdoton antaa niitä tiedoksi suoraan. Muussa tapauksessa neuvosto voisi helposti välttää tiedoksiantovelvollisuuttaan.
38 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että jos sellaista vaatimusten mukauttamiseksi tehdyn pyynnön kohteena olevaa toimea, jolla määrätään rajoittavia toimenpiteitä jollekin henkilölle tai yhteisölle, ei ole annettu erikseen tiedoksi kantajalle, vaikka toimielin tietää tämän osoitteen, määräaika kantajan kyseistä toimea koskevien vaatimusten mukauttamiseksi ei ole alkanut kulua, eikä kantajan tekemää pyyntöä voida pitää liian myöhään esitettynä (ks. vastaavasti asiat T‑35/10 ja T‑7/11, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 6.9.2013, 59 kohta ja asia T‑8/11, Bank Kargoshaei ym. v. neuvosto, tuomio 16.9.2013, 44 kohta). Koska päätöstä 2011/782 ja asetusta N:o 36/2011 ei nyt käsiteltävässä asiassa annettu erikseen tiedoksi kantajalle, vaikka neuvosto tiesi kantajan osoitteen, näitä säädöksiä koskevien vaatimusten mukauttamista koskeva pyyntö on otettava tutkittavaksi.
39 Päätöstä 2012/739, täytäntöönpanopäätöstä 2013/185, täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 ja päätöstä 2013/255 koskevien vaatimusten mukauttamisesta on toiseksi huomautettava, että kantaja esitti kyseiset mukautukset kirjelmässä, joka toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.7.2013.
40 Tältä osin neuvoston prosessinjohtotoimen johdosta esittämistä asiakirjoista ilmenee, että päätös 2012/739 annettiin tiedoksi kantajalle 30.11.2012. Koska määräaika päätöstä koskevan kumoamiskanteen nostamiselle päättyi 11.2.2013, nämä mukautukset on jätettävä tutkimatta liian myöhään esitettyinä.
41 Täytäntöönpanopäätöstä 2013/185, täytäntöönpanoasetusta N:o 363/2013 ja päätöstä 2013/255 koskevien vaatimusten mukauttamista koskevasta kirjelmästä on todettava, että mainitut säädökset annettiin hyväksymisensä jälkeen erikseen tiedoksi kantajalle 13.5.2013 ja 3.6.2013. Kyseinen kirjelmä esitettiin siten kahden kuukauden ja kymmenen päivän kuluessa SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa ja työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon vastaanottamisesta. Näin ollen kantajan vaatimuksiin tehdyt mukautukset on otettava tutkittaviksi siltä osin kuin ne kohdistuvat näihin toimiin.
42 Edellä esitettyjen toteamusten perusteella nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt täytäntöönpanopäätöksen 2011/515, täytäntöönpanoasetuksen N:o 843/2011, päätöksen 2011/782, asetuksen N:o 36/2012, täytäntöönpanopäätöksen 2013/185, täytäntöönpanoasetuksen N:o 363/2013 ja päätöksen 2013/255 kumoamista koskevat vaatimukset on otettava tutkittaviksi siltä osin kuin mainitut säädökset (jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset) koskevat kantajaa.
Kumoamiskanne
43 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, toinen puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, kolmas omaisuudensuojan ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, neljäs syyttömyysolettaman loukkaamiseen, viides rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanosta ja arvioinnista Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla 2.12.2005 annettujen neuvoston suuntaviivojen rikkomiseen ja kuudes harkintavallan väärinkäyttöön.
44 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia ensin toisen ja sen jälkeen ensimmäisen kanneperusteen.
Toinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin
45 Toinen kanneperuste jakautuu pääosin kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista ja toinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
– Ensimmäinen osa, joka koskee puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista
46 Kantaja väittää lähinnä, ettei hänelle ilmoitettu ajoissa neuvoston häneen kohdistuvien toimenpiteiden hyväksymisestä ja ettei neuvosto lähettänyt hänelle virallista tiedoksiantoa, josta olisivat ilmenneet syyt hänen merkitsemiselleen riidanalaisiin säädöksiin sisältyviin luetteloihin. Kantajan mukaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin merkitsee muun muassa sitä, että neuvoston kuuluu ilmoittaa rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille tai yhteisöille perusteet, jotka ovat johtaneet näiden merkitsemiseen mainittuihin luetteloihin. Kantaja väittää myös, että väite, jonka mukaan hänen osoitteensa ei ollut neuvoston tiedossa, on ristiriidassa sen väitteen kanssa, jonka mukaan kantaja olisi Syyrian talouseliitin piirissä yleisesti tunnettu henkilö. Lopuksi kantaja väittää, ettei neuvosto antanut hänelle mahdollisuutta käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksiaan riidanalaisten toimenpiteiden hyväksymisen yhteydessä.
47 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
48 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate, joka vahvistetaan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa, sisältää oikeuden tulla kuulluksi ja oikeuden tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin luottamuksellisuuden asettamien perusteltujen vaatimusten rajoissa (yhdistetyt asiat C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, komissio v. Kadi, ns. Kadi II ‑tapaus, tuomio 18.7.2013, 99 kohta).
49 Tehokasta oikeussuojaa koskeva oikeus, joka taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, edellyttää, että asianomaisen on voitava saada tieto häntä koskevan päätöksen perusteluista joko suoraan päätöksestä itsestään tai ilmoituksella asianomaisen pyynnöstä, jotta hän voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, ja jotta viimeksi mainittu kykenee täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan päätökseen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa (ks. vastaavasti em. Kadi II -tapaus, tuomion 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan kuitenkin rajoituksia perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien käyttöön, kunhan rajoitukset toteutetaan kyseisen perusoikeuden keskeistä sisältöä kunnioittaen ja ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita (ks. em. Kadi II -tapaus, tuomion 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Lisäksi sitä, onko puolustautumisoikeuksia ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevaa oikeutta loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä (em. Kadi II -tapaus, tuomion 102 kohta).
52 Rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeuksia tarkastellessaan unionin tuomioistuin erottaa toisistaan yhtäältä päätökset, joilla henkilön tai yhteisön nimi ensimmäisen kerran merkitään rajoittavia toimenpiteitä koskevaan luetteloon, ja toisaalta myöhemmät päätökset, joilla henkilön tai yhteisön nimi pysytetään mainitussa luettelossa.
53 Unionin viranomaisilta ei voida edellyttää, että ne ilmoittavat kyseiset perustelut ennen kuin henkilö tai yhteisö ensimmäisen kerran merkitään rajoittavia toimenpiteitä koskevaan luetteloon, sillä tällainen ennalta ilmoittaminen olisi omiaan vaarantamaan näissä päätöksissä säädettyjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden tehokkuuden (ks. asia T‑383/11, Makhlouf v. neuvosto, tuomio 13.9.2013, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Kun sen sijaan on kyse päätöksestä pysyttää henkilön nimi tällaisessa luettelossa, unionin toimivaltaisen viranomaisen on ennen mainitun päätöksen tekemistä ilmaistava tälle seikat, jotka sillä on käytössään kyseistä henkilöä vastaan päätöksensä perustaksi, jotta tämä voi puolustaa oikeuksiaan (ks. vastaavasti em. Kadi II -tapaus, tuomion 111 ja 112 kohta).
55 Nyt käsiteltävässä asiassa päätöksen 2011/273 5 artiklassa ja asetuksen N:o 442/2011 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa, joiden sisältö toistetaan olennaisin osin päätöksen 2011/782 21 artiklassa, asetuksen N:o 36/2012 15 artiklan 3 kohdassa ja päätöksen 2013/255 30 artiklan 2 kohdassa, säädetään, että neuvosto antaa päätöksensä ja perustelut luetteloon merkitsemiselle tiedoksi asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa tällaiselle henkilölle tai yhteisölle mahdollisuuden esittää huomautuksia.
56 Tästä on aluksi huomautettava, että – kuten edellä 36 kohdasta ilmenee – kantajan osoite oli neuvoston tiedossa vasta 22.11.2011 alkaen. Neuvosto ei siis ole voinut antaa tätä päivämäärää aikaisempia toimia erikseen tiedoksi.
57 Kannekirjelmässä riitautetuista toimista, eli täytäntöönpanopäätöksestä 2011/515 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 843/2011 on ensinnäkin todettava, että neuvosto on perustellusti huomauttanut kantajan voineen saada tiedon kyseisten säädösten hyväksymisestä virallisessa lehdessä 24.8.2011 julkaistusta ilmoituksesta henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2011/273 ja asetuksessa N:o 442/2011, sellaisina kuin ne ovat täytäntöönpantuina edellä mainituilla kahdella säädöksellä, tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (ks. edellä 7 kohta). Koska kantajan osoite ei ollut neuvoston tiedossa mainittujen säädösten hyväksymispäivänä, sitä ei voida moittia kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta sillä perusteella, ettei se antanut niitä erikseen tiedoksi.
58 Ei myöskään ole ristiriitaista yhtäältä väittää, että kantaja oli Maher Al-Assadin läheinen liikekumppani, ja toisaalta olla epätietoinen hänen osoitteestaan. Tästä on syytä muistuttaa, että – kuten neuvosto toteaa – unionin toimielimillä voi olla käytettävissään vain rajallisesti keinoja rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien luonnollisten henkilöiden yksityisosoitteiden selvittämiseen Syyriassa, etenkin kansannousun aikana. Neuvoston käytäntö toimittaa asianomaisille luonnollisille henkilöille osoitetut tiedoksiannot ainoastaan näiden todelliseen osoitteeseen, jos se on tiedossa, eikä – kuten kantaja näyttää käsittäneen – Syyriassa sijaitsevaan likimääräiseen osoitteeseen on varsin perusteltu, sillä muutoin tiedoksiannot olisivat vaarassa joutua sivullisten käsiin, vaikka rajoittavat toimenpiteet ovat arkaluonteisia asioita. Tietoisuus kantajan yhteyksistä Maher Al-Assadiin on seikka, joka voidaan päätellä muista viitteistä kuin kantajan osoitteesta.
59 Toimista, joiden kumoamista vaaditaan 11.4.2012 toimitetussa vastauskirjelmässä ja joita koskevia vaatimuksia mukautetaan 8.7.2013 toimitetussa kirjelmässä, eli päätöksestä 2011/782, asetuksesta N:o 36/2012, täytäntöönpanopäätöksen 2013/185, täytäntöönpanoasetuksesta N:o 363/2013 ja päätöksestä 2013/255 on toiseksi todettava, että edellä 54 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan – ja kun otetaan huomioon, että kantajan osoite oli neuvoston tiedossa 22.11.2011 lähtien – neuvoston olisi kuulunut ilmoittaa kantajalle näiden toimien hyväksymisestä antamalla ne hänelle erikseen tiedoksi. Vaikka neuvosto toimi näin kolmen viimeksi mainitun säädöksen tapauksessa, se ei antanut kahta ensiksi mainittua säädöstä erikseen tiedoksi kantajalle. Tältä osin neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa kantajalle henkilökohtaisesti ne syyt, joiden perusteella hänen nimensä pysytettiin kyseisiin säädöksiin sisältyvässä luettelossa.
60 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tiedoksiannon puuttuminen ei kuitenkaan välttämättä johda toimen kumoamiseen, jos kantajan oikeudet on turvattu. Jos näet neuvosto on laiminlyönyt velvollisuutensa antaa toimi erikseen tiedoksi kantajalle, mutta kantaja saa tiedon kyseisestä toimesta ja nostaa siitä kanteen määräajassa, kantajan puolustautumisoikeuksia ei katsota loukatun, koska hän on saanut tilaisuuden puolustautua (ks. vastaavasti em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Toisin kuin kantaja väittää, nyt käsiteltävässä asiassa se, ettei säädöksiä annettu erikseen tiedoksi, ei loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan, koska se ei estänyt kantajaa saamasta tietoonsa häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden tapauskohtaisia ja erityisiä syitä eikä reagoimasta niihin. Lisäksi on huomattava, ettei kantaja myöskään esitä mitään väitteitä sen osoittamiseksi, että se, ettei kyseisiä toimia annettu erikseen tiedoksi, olisi vaikeuttanut hänen puolustautumistaan neuvostoa vastaan hallinnollisessa menettelyssä taikka unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑439/10 ja T‑440/10, Fulmen ja Mahmoudian v. neuvosto, tuomio 21.3.2012, 68 kohta). Lopuksi on todettava, että päätöstä 2011/782 ja asetusta N:o 36/2012 koskevien vaatimusten mukauttamista koskevaan pyyntöön sisältyvien kannevaatimusten on joka tapauksessa todettu täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset (ks. edellä 37 kohta) ja että kantajalla on siten ollut mahdollisuus nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa ja SEUT 263 artiklan neljännessä ja kuudennessa kohdassa tarkoitettu kanne.
62 Näin ollen se, ettei mainittuja riidanalaisia toimia annettu erikseen tiedoksi kantajalle, ei nyt käsiteltävässä asiassa voi oikeuttaa niiden kumoamista.
63 On siis pääteltävä, että puolustautumisoikeudet ja oikeus tehokkaaseen suojaan on turvattu asianmukaisesti.
64 Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.
– Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
65 Kantaja väittää, että nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto perusteli kantajan nimen merkitsemisen riidanalaisiin säädöksiin sisältyviin luetteloihin ainoastaan epämääräisillä ja yleisillä seikoilla. Tässä yhteydessä kantaja muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden noudattaminen on rajoittavien toimenpiteiden tapauksessa erityisen tärkeää, koska asianomaisilla henkilöillä ja yhteisöillä ei ole oikeutta tulla kuulluiksi ennen tällaisten toimenpiteiden hyväksymistä. Kyseisistä perusteluista on ilmettävä paitsi toimen soveltamisen oikeudellinen perusta myös ne erityiset ja tapauskohtaiset syyt, joiden vuoksi neuvosto on harkintavaltaansa käyttäessään katsonut, että kyseisiin henkilöihin tai yhteisöihin on kohdistettava tällaisia rajoittavia toimenpiteitä.
66 Neuvosto kiistää kantajan väitteet.
67 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. asia C‑417/11 P, neuvosto v. Bamba, tuomio 15.11.2012, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Lisäksi on muistettava, että SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseessä olevan toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimen laillisuutta (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa määrättävien rajoittavien toimenpiteiden osalta on korostettava, että koska asianomaisella ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevan ensimmäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että hän voi ainakin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on kuitenkin arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklassa määrätyt vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimenpide on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen ulottuvuuden (ks. em. asia Makhlouf v. neuvosto, tuomion 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin Syyrian osalta toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden yleiset perustelut esitetään päätöksen 2011/273 johdanto-osan kolmessa ensimmäisessä perustelukappaleessa, jotka toistetaan myös myöhemmissä riidanalaisissa toimissa. Niissä todetaan seuraavaa:
”(1) Euroopan unioni ilmaisi 29 päivänä huhtikuuta 2011 vakavan huolensa tilanteen kehittymisestä Syyriassa sekä ja sotilas- ja turvallisuusjoukkojen lähettämisestä useaan Syyrian kaupunkiin.
(2) Unioni on tuominnut voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet, joissa on käytetty myös oikeita ammuksia ja jotka ovat johtaneet useiden mielenosoittajien menehtymiseen, ihmisten haavoittumiseen ja mielivaltaisiin pidätyksiin, ja on kehottanut Syyrian turvallisuusjoukkoja pidättyvyyteen tukahduttamistoimien sijasta.
(3) Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen olisi kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä Syyriaan ja henkilöihin, jotka ovat vastuussa väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan.”
75 Päätöksen 2011/273 4 artiklan 1 kohdassa säädetään vielä seuraavaa: ”Jäädytetään kaikki liitteissä I ja II luetelluille siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa oleville henkilöille, Syyrian nykyisestä hallinnosta hyötyville tai sitä tukeville henkilöille ja yhteisöille sekä näitä henkilöitä ja yhteisöjä lähellä oleville henkilöille ja yhteisöille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit”.
76 Täytäntöönpanopäätöstä 2011/515 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 843/2011 myöhemmistä säädöksistä on ensinnäkin mainittava, että päätöksen 2011/273 4 artiklaa muutettiin päätöksellä 2011/522 seuraavasti:
”Jäädytetään kaikki liitteissä I ja II luetelluille siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa vastuussa oleville henkilöille, Syyrian nykyisestä hallinnosta hyötyville tai sitä tukeville henkilöille ja yhteisöille sekä näitä henkilöitä ja yhteisöjä lähellä oleville henkilöille ja yhteisöille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.”
77 Tämän muutoksen perustelut esitetään erityisesti päätöksen 2011/522 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa, jossa todetaan seuraavaa:
”Maahanpääsyä koskevia rajoituksia sekä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä olisi sovellettava useampiin sellaisiin henkilöihin ja yhteisöihin, jotka hyötyvät nykyisen hallinnon toteuttamasta politiikasta tai tukevat sitä, erityisesti henkilöihin ja yhteisöihin, jotka rahoittavat nykyistä hallintoa tai antavat logistiikkatukea sille, erityisesti turvallisuusviranomaisille, tai jotka haittaavat pyrkimyksiä rauhanomaiseen siirtymiseen demokratiaan Syyriassa.”
78 Edellä mainitussa asiassa Makhlouf v. neuvosto annetussa tuomiossa vahvistetusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että syyrialaisessa yhteiskunnassa merkittävinä pidettävien henkilöiden voitiin hyvin olettaa olevan tietoisia siitä yleisestä asiayhteydestä, jossa päätös 2011/273 annettiin. Nyt käsiteltävässä asiassa Samir Hassan on – kuten asiakirja-aineistosta ilmenee – tunnettu syyrialainen liikemies, joka liiketoimintansa kautta pystyi saamaan tiedon häneen kohdistuneista varojen jäädyttämistä koskevista päätöksistä.
79 Toisin kuin kantaja väittää, yleiset perusteet ovat varsin selkeät ja koskevat ainoastaan konkreettisia henkilöitä tai yhteisöjä. Vaikka neuvostolla on näitä perusteita sovellettaessa harkintavaltaa, ne eivät kuitenkaan ole täysin mielivaltaisia, koska niissä asetetaan tiettyjä rajoja. Tältä osin on todettava, että mainittuja perusteita sovelletaan yksinomaan henkilöihin, jotka ovat vastuussa siviiliväestön väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyriassa, ja heitä lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin, ja päätöksen 2011/522 hyväksymisen jälkeen myös Syyrian nykyisestä hallinnosta hyötyviin henkilöihin ja yhteisöihin sekä erityisesti henkilöihin ja yhteisöihin, jotka rahoittavat nykyistä hallintoa tai antavat sille logistiikkatukea. Näin ollen on katsottava, että – toisin kuin kantaja väittää – kyseisten yleisten perusteiden avulla on mahdollista yksilöidä henkilöt ja yhteisöt, joita riidanalaiset toimet koskevat.
80 Toiseksi on huomattava, että kantajan nimen merkitsemistä täytäntöönpanopäätökseen 2011/515 ja sen jälkeisiin säädöksiin sisältyvään luetteloon perustellaan yhtäältä sillä, että kantaja on Maher Al‑Assadin läheinen liikekumppani, ja toisaalta sillä, että hänen tiedetään tukevan Syyrian hallintoa taloudellisesti.
81 Ensimmäisestä perustelusta, jonka mukaan kantaja on Maher Al-Assadin läheinen liikekumppani, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että myös tämä perustelu on oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla selkeä ja täsmällinen, koska kantajalla on ollut mahdollisuus kiistää yhteytensä Maher Al-Assadiin. Sen arvioimiseksi, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu, on vielä otettava huomioon itse Maher Al-Assadista esitetty perustelu. Siitä ilmenee selvästi, että Maher Al-Assad on neuvoston mukaan yksi niistä henkilöistä, jotka olivat vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistuneista tukahduttamistoimista. Erityisesti päätöksessä 2011/273 häntä kuvaillaan seuraavasti: ”Armeijan 4. panssaridivisioonan päällikkö, Baath-puolueen keskuskomitean jäsen, tasavaltalaiskaartin voimahahmo; presidentti Bashar Al-Assadin veli; mielenosoitusten tukahduttamisen pääasiallinen toteuttaja”.
82 Toisesta perustelusta, jonka mukaan kantajan tiedetään tukevan Syyrian hallintoa taloudellisesti, on todettava, että se, että kantaja on esittänyt useita asiakirjoja sen osoittamiseksi, ettei hän ole osallistunut kyseistä hallintoa tukevaan liiketoimintaan, vahvistaa kantajan voineen neuvoston esittämien perustelujen perusteella ymmärtää, mistä teoista häntä syytetään, ja riitauttaa joko näiden tekojen paikkansapitävyyden tai merkityksellisyyden.
83 Näin ollen neuvoston perustelut täyttävät edellä 67–73 kohdassa mainitut vaatimukset. Kantajalle nimittäin selviävät kyseisistä perusteluista ne syyt, joiden perusteella hänen nimensä merkittiin kyseiseen luetteloon, eli se, että hänellä oli yhteyksiä henkilöön, joka oli vastuussa Syyrian siviiliväestöön kohdistuneista väkivaltaisista tukahduttamistoimista. Lisäksi kantaja on mainittujen perustelujen pohjalta voinut riitauttaa näiden syiden paikkansapitävyyden, kuten ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetyistä väitteistä ja todisteista ilmenee.
84 Neuvoston esittämiä perusteluja on siten pidettävä riittävinä sille SEUT 296 artiklan toisen kohdan nojalla kuuluvan perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi.
85 Toisen kanneperusteen toinen osa ja siten koko kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä
86 Kantaja väittää, ettei neuvosto ole näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen syitä, jotka oikeuttivat kantajan nimen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin, ja moittii neuvostoa siitä, ettei tämä eritellyt tietolähteitään eikä todisteita, jotka osoittivat kantajan tukevan taloudellisesti Syyrian hallintoa. Kantaja väittää erityisesti, että hänen Syyriassa hallinnoimiensa 15 yhtiön toimiala ja toiminta liittyvät yksinomaan kauppaan ja rahoitukseen ja ettei niillä kahdella pankilla, joissa hänellä on omistusosuuksia, ole mitään yhteyttä Syyrian hallintoon. Kantaja toteaa, ettei hän myöskään ole koskaan toiminut sellaisessa poliittisessa tai edes virallisessa asemassa, joka osoittaisi hänellä olevan yhteyksiä Syyrian hallintoon, ja ettei hän ollut Cham Holding -yhtiön hallituksen jäsen elokuussa 2011. Kantaja väittää todellisuudessa olevansa kyseisessä yhtiössä pelkkä vähemmistöosakas, koska hänen omistusosuutensa on vain 1,714 prosenttia. Kantajan mukaan se, että päätös hänen nimensä merkitsemisestä riidanalaisiin säädöksiin sisältyviin luetteloihin tehtiin jäsenvaltion ehdotuksesta, ei osoita tämän luetteloihin merkitsemisen hyväksyttävyyttä. Kantaja väittää myös, että riidanalaisten säädösten sisältö loukkaa unionin oikeudessa taattuja syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun yleisiä periaatteita, koska neuvosto poisti riidanalaisista luetteloista erään toisen osakkaan, jolla on Cham Holding ‑yhtiössä samansuuruinen omistusosuus kuin kantajalla.
87 Neuvosto väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen kuuluu harjoittaa ainoastaan rajallista valvontaa sellaisten rajoittavien toimenpiteiden osalta, joiden tarkoituksena on painostaa hallintoa sellaisessa kolmannessa maassa, jossa ei kunnioiteta oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. Neuvosto katsoo, että kantajan nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin oli perusteltua etenkin siksi, että tämä kuuluu Syyrian talouselämän johtavaan luokkaan. Neuvosto pitää riittävänä osoituksena tästä sitä, että kantaja on Rami Makhloufin – johon myös on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä – hallinnassa olevan Cham Holding ‑yhtiön hallituksen jäsen ja osakas. Neuvosto pitää lisäksi perusteettomana väitettä, jonka mukaan se olisi loukannut syrjintäkiellon periaatetta, koska se arvioi kulloisetkin olosuhteet tapauskohtaisesti monitahoisten poliittisten arviointien ja useiden sellaisten tekijöiden perusteella, jotka eivät aina ole edes yleisön tiedossa.
88 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää erityisesti sitä, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi seuraamusten kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttää se siinä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä esitettyjen tosiseikkojen tarkistamista, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. em. Kadi II -tapaus, tuomion 119 kohta).
89 Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on riitautustilanteessa osoittaa, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat hyväksyttäviä, eikä viimeksi mainitun asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole hyväksyttäviä. Esitettyjen tietojen tai todisteiden on tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita. Jollei näiden seikkojen avulla ole mahdollista todeta, että jokin peruste on hyväksyttävissä, unionin tuomioistuimet katsovat, ettei peruste tue kyseessä olevaa merkitsemispäätöstä tai merkinnän pysyttämistä koskevaa päätöstä (ks. em. Kadi II -tapaus, tuomion 121–123 kohta).
90 Nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto väittää, että kantaja on Syyrian talouselämän johtavaan luokkaan kuuluva liikemies. Vaikka liikemiehen ominaisuus on kiistaton tosiseikka, jonka kantaja itsekin myöntää, se ei kuitenkaan ole riidanalaisten säädösten antamisen peruste. Neuvoston päätöksen perusteltavuuden osoittamiseksi on siten tutkittava, onko kantajan yhteys Maher Al-Assadiin ja hänen tukahduttamistoimista vastuussa olevalle Syyrian hallinnolle antamansa taloudellinen tuki (rahoitus- ja logistiikkatuki) näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.
91 Ensin on todettava, että ainoat neuvoston tästä esittämät todisteet ovat otteet 16.8.2011 päivätystä asiakirjasta Coreu YUTP/0060/11 (neuvoston asiakirjat 5048/12 ja 5710/14) sekä 21.1.2012 päivätystä asiakirjasta (neuvoston asiakirja 5711/14), joista ilmenevät samat lyhyet perustelut kuin riidanalaisista säädöksistä eli erityisesti se, että kantaja on Maher Al‑Assadin läheinen liikekumppani. Neuvosto ei ole näin ollen esittänyt mitään todisteita, jotka osoittaisivat tai edes viittaisivat siihen suuntaan, että kantajalla on yhteyksiä Maher Al-Assadiin.
92 Lisäksi neuvosto toimitti unionin yleiselle tuomioistuimelle Syyrian talouseliittiin liittyviä lehtiartikkeleita, Yhdysvaltain Department of the Treasuryn (valtiovarainministeriö) lähettämän sähkeen, jossa Rami Makhlouf nimetään yhdeksi Syyrian korruptiosta hyötyvistä henkilöistä, sekä 21.1.2012 päivätyn asiakirjan Coreu YUTP/0060/11 (neuvoston asiakirja 5711/14), johon sisältyvien perustelujen mukaan ”Samir Hassan on yksi Cham Holding -yhtiön pääosakkaista ja johtaa sen tiettyjä tytäryrityksiä”, että ”useita Rami Makloufin omistamia kiinteistöjä – – on rekisteröity Hassanin nimiin” ja että ”Hassan omistaa vankileireiksi muutettuja varastorakennuksia”. Unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa neuvosto ei kuitenkaan pystynyt esittämään ainuttakaan todistetta, joka tukisi näitä väitteitä.
93 Neuvoston toimittamat todisteet eivät siten sisällä yhtään viitettä, joka voisi tukea väitteitä siitä, että kantajalla olisi yhteyksiä Maher Al-Assadiin ja että hän tukisi taloudellisesti Syyrian hallintoa.
94 Tästä seuraa, ettei neuvosto ole noudattanut sille perusoikeuskirjan 47 artiklassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut edellä mainitussa Kadi II ‑tapauksessa antamassaan tuomiossa, asetettua todistustaakkaa.
95 Ensimmäinen kanneperuste on siten hyväksyttävä, ja riidanalaiset säädökset on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, ilman että on tarpeen tutkia kanteen tueksi esitettyjä muita kanneperusteita.
Riidanalaisten säädösten kumoamisen ajalliset vaikutukset
96 SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeelliseksi katsoessaan todeta, miltä osin kumotun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin tuomioistuimet voivat tämän määräyksen perusteella päättää päivän, jona kumoamistuomio tulee voimaan (ks. asia T‑58/12, Nabipour ym. v. neuvosto, tuomio 12.12.2013, 250 ja 251 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
97 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo edellä esitetyistä syistä, että riidanalaisten säädösten vaikutukset on tarpeen pysyttää siihen asti, kunnes unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika muutoksenhaulle päättyy tai, jos muutosta haetaan tässä ajassa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.
98 Näin ollen kantajan intressi saada tälle kumoamiskanteelle välitön vaikutus on tasapainotettava unionin politiikassa Syyriaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden alalla tavoitellun yleisen päämäärän kanssa. Rajoittavan toimenpiteen kumoamisen ajallisen vaikutuksen muuttaminen voidaan siten oikeuttaa tarpeella varmistaa rajoittavien toimenpiteiden tehokkuus ja loppujen lopuksi pakottavilla näkökohdilla, jotka liittyvät turvallisuuteen tai unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen (ks. analogisesti siitä, ettei ole velvollisuutta antaa etukäteen tiedoksi sille, jota asia koskee, syitä tämän merkitsemiselle alun perin luetteloihin, asia C‑27/09 P, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, tuomio 21.12.2011, Kok., s. I‑13427, 67 kohta).
99 Riidanalaisten toimien kumoaminen välittömin vaikutuksin kantajaa koskevin osin mahdollistaisi sen, että tämä voisi siirtää kaikki varansa tai osan niistä unionin ulkopuolelle ilman, että neuvosto voisi tarpeen vaatiessa soveltaa hyvissä ajoin SEUT 266 artiklaa tässä tuomiossa todettujen sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi niin, että saatettaisiin vaarantaa vakavasti ja korjaamattomasti kaikki sellainen varojen jäädytys, josta neuvosto saattaa tulevaisuudessa päättää kantajan osalta.
100 SEUT 266 artiklan soveltamisesta nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että se, että tällä tuomiolla kumotaan kantajan nimen merkitseminen luetteloihin, johtuu siitä, ettei tämän merkitsemisen perusteluja ole tuettu riittävällä näytöllä (ks. edellä 94 kohta). Vaikka neuvoston onkin päätettävä tämän tuomion täytäntöönpanotoimenpiteistä, ei voida heti sulkea pois sitä, että kantajan nimi merkitään luetteloihin uudestaan. Tämän uuden tarkastelun puitteissa neuvostolla on mahdollisuus merkitä kantajan nimi uudelleen luetteloihin oikeudellisesti riittävästi tuetuin perusteluin.
101 Tästä seuraa, että kumottujen päätösten ja asetusten vaikutukset on pysytettävä kantajaan nähden siihen asti, kunnes määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos tässä ajassa haetaan muutosta, muutoksenhaun mahdolliseen hylkäämiseen asti.
Vahingonkorvausvaatimus
102 Kantaja väittää, että häneen kohdistetuista toimenpiteistä aiheutui hänelle vakavaa vahinkoa. Hän väittää, että kaikki kolme sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiselle asetettua edellytystä täyttyvät, ja vaatii kuukausittaista 250 000 euron suuruista korvausta 1.9.2011 alkaen aiheutuneesta aineellisesta vahingosta, yhden euron symbolista korvausta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä sekä tulevaisuudessa aiheutuvan vahingon korvaamista.
103 Neuvosto kiistää kantajan väitteet ja katsoo, ettei tämä ole osoittanut, että edellytykset tällaisen vaatimuksen esittämiselle täyttyvät.
104 SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.
105 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan unioni on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät: toimielimet ovat menetelleet lainvastaisesti, vahinko on todella syntynyt ja kyseisen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok., s. 3057, 16 kohta, asia T‑383/00, Beamglow v. parlamentti ym., tuomio 14.9.2005, Kok., s. II‑5459, 95 kohta ja asia T‑341/07, Sison v. neuvosto, tuomio 23.11.2011, Kok., s. II‑7915, 28 kohta).
106 Jos yksi näistä kolmesta sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytyksestä jää täyttymättä, korvausvaatimukset on hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia kahta muuta edellytystä (ks. vastaavasti asia C‑146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.9.1994, Kok., s. I‑4199, 81 kohta ja em. asia Sison v. neuvosto, tuomion 29 kohta ja asia T‑170/00, Förde-Reederei v. neuvosto ja komissio, tuomio 20.2.2002, Kok., s. II‑515, 37 kohta). Unionin tuomioistuimien ei tarvitse myöskään noudattaa tiettyä käsittelyjärjestystä (asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, tuomio 9.9.1999, Kok., s. I‑5251, 13 kohta).
107 Lopuksi on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aineettoman vahingon korvausta koskevassa vaatimuksessa, jossa vaaditaan vahingon korvaamista symbolisesti tai jolla pyritään todelliseen vahingonkorvaukseen, on täsmennettävä väitetyn vahingon laatu vastaajan moitittu toiminta huomioon ottaen ja tarkennettava aiheutuneeksi väitetyn vahingon koko määrä edes arviomääräisesti (ks. asia T‑47/03, Sison v. neuvosto, tuomio 11.7.2007, 250 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
108 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan vahingonkorvausvaatimus on hylättävä, koska hänelle aiheutuneen vahingon olemassaoloa ei ole näytetty toteen. Kantaja tyytyi esittämään pelkkiä tulonmenetystä koskevia laskelmia esittämättä kuitenkaan mitään näyttöä tulojensa määrästä ennen nimensä merkitsemistä kyseisiin luetteloihin ja sen jälkeen. Kantaja ei näin ollen ole näyttänyt toteen vahinkoa, joka syntyi siitä, että hänen varansa eivät olleet hänen saatavillaan. Pankkien lähettämiä kirjeitä, joissa kantajalle ilmoitetaan hänen varojensa jäädyttämisestä (kannekirjelmän liitteet 5 ja 9), ja kantajan pankkikorttien mitätöintiä (kannekirjelmän liitteet 17 ja 18) ei voida pitää riittävinä perusteina vahingonkorvausvaatimuksessa vaaditun määrän perustelemiseksi. Kantaja ei myöskään selitä, millä tavoin kantajan ja hänen väitettyjen toimittajiensa välisten sopimussuhteiden keskeyttämisen julkistamista olisi käytettävä lähtökohtana vahingonkorvaukseksi vaaditun määrän määrittämiselle (kannekirjelmän liitteet 19–21). Kantajalta sitä paitsi tiedusteltiin istunnossa, oliko hänellä esittää todisteita, joilla korvaukseksi vaadittava määrä voitaisiin perustella, mutta hän ei kyennyt esittämään ainuttakaan todistetta. Lisäksi kantajalle väitetysti aiheutunutta tulonmenetystä voitaisiin pitää suorana seurauksena Syyrian taloustilanteen heikkenemisestä kyseiseen maahan vaikuttaneiden tapahtumien käynnistymisestä lähtien.
109 Edellä esitetyn perusteella kantajan vahingonkorvausvaatimus on hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
110 Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.
111 Koska nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto on hävinnyt asian kumoamisvaatimuksen ja kantaja vahingonkorvausvaatimuksen osalta, edellä mainittua määräystä sovelletaan oikein, kun päätetään, että neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista tässä oikeusasteessa. Välitoimimenettelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/782/YUTP kumoamisesta 29.11.2012 annetusta neuvoston päätöksestä 2012/739/YUTP nostettu kumoamiskanne jätetään tutkimatta.
2) Seuraavat säädökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Samir Hassania:
– Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/273/YUTP täytäntöönpanosta 23.8.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/515/YUTP
– Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 442/2011 täytäntöönpanosta 23.8.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 843/2011
– Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/782/YUTP
– Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 36/2012
– päätöksen 2012/739/YUTP täytäntöönpanosta 22.4.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös 2013/185/YUTP
– asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 22.4.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 363/2013
– Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annettu neuvoston päätös 2013/255/YUTP.
3) Kumottujen päätösten ja asetusten vaikutukset pysytetään Hassaniin nähden siihen asti, kunnes määräaika muutoksenhaulle päättyy tai, jos tässä ajassa haetaan muutosta, muutoksenhaun mahdolliseen hylkäämiseen asti.
4) Vahingonkorvausvaatimus hylätään.
5) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Hassanin oikeudenkäyntikuluista tässä oikeusasteessa.
6) Hassan vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan tässä oikeusasteessa. Välitoimimenettelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta Hassan vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
van der Woude | Wiszniewska-Białecka | Ulloa Rubio |
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä heinäkuuta 2014.
Allekirjoitukset