Asia T‑571/11

El Corte Inglés, SA

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin CLUB GOURMET rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen kuviomerkki CLUB DEL GOURMET, EN.... El Corte Inglés – Suhteellinen hylkäysperuste – Tavarat ja palvelut eivät ole samankaltaisia – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Ensimmäistä kertaa vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt perustelut ja todisteet

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 20.3.2013

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien päätösten laillisuusvalvonta – Unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ottaa huomioon oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joita ei ole esitetty aikaisemmin viraston elimissä

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Tutkinnan rajaaminen esitettyihin perusteisiin – Asianosaisten velvollisuus esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden tueksi – Kansallisen oikeuden säännöt – Soveltamisalaan kuuluminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 25 kohta)

2.      Siltä osin kuin kansallisen oikeuden oikeussääntöjen määrittely ja tulkinta on välttämätöntä unionin toimielinten toiminnalle, se kuuluu lähtökohtaisesti tosiseikkojen toteamisen eikä oikeuden soveltamisen alaan. Oikeuden soveltaminen koskee nimittäin vain unionin oikeutta. Vaikka näin ollen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohta on ymmärrettävä sillä tavoin, että oikeussäännöt, joiden rikkominen voi johtaa kanteen nostamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa, voivat kuulua sekä kansalliseen oikeuteen että yhteisön oikeuteen, vain yhteisön oikeus kuuluu oikeudenalaan, jolla sovelletaan iura novit curia -periaatetta, kun taas kansallista oikeutta pidetään väittämistaakan ja selvittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvana tosiseikkoja koskevana kysymyksenä, ja kansallisen oikeuden sisältö on tarvittaessa osoitettava todistein. Tästä johtuu, että kansalliseen oikeuteen vetoavan asianosaisen on unionin toimielinten menettelyssä lähtökohtaisesti osoitettava, että kansallinen oikeus tukee sen vaatimuksia.

On kuitenkin totta, että unionin yleinen tuomioistuin on lieventänyt tätä periaatetta, kun se on katsonut, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) on selvitettävä viran puolesta tässä tarkoituksessa hyödyllisiksi katsominsa keinoin kyseisen jäsenvaltion kansallinen oikeus, jos tällaiset tiedot ovat tarpeen asianomaisen rekisteröinnin hylkäysperusteen soveltamisedellytysten ja erityisesti esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja esitettyjen asiakirjojen todistusvoiman arvioimiseksi. Viraston on kuitenkin vain siinä tapauksessa, että sillä on jo tietoja kansallisesta oikeudesta joko sen sisällöstä esitettyjen väitteiden tai asiassa toimitetun näytön, jonka todistusvoimaan on vedottu, johdosta, tarvittaessa otettava viran puolesta selvää kansallisesta oikeudesta.

(ks. 35, 38, 39 ja 41 kohta)