Asia C‑219/13

K Oy

(Korkeimman hallinto-oikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Direktiivi 2006/112/EY – 98 artiklan 2 kohta – Liitteessä III oleva 6 kohta – Alennetun arvonlisäverokannan soveltaminen vain paperille painettuihin kirjoihin – Yleisen arvonlisäverokannan soveltaminen muilla fyysisillä alustoilla kuin paperilla oleviin kirjoihin – Verotuksen neutraalisuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.9.2014

1.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa eräisiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Kirjojen luovuttaminen – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Samankaltaiset tuotteet – Käsite – Tulkinta – Keskivertokuluttajan näkökulma – Tähän kuuluminen

(Neuvoston direktiivi 2006/112)

2.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa eräisiin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Kirjojen luovuttaminen – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Alennetun verokannan soveltaminen vain paperille painettuihin kirjoihin – Hyväksyttävyys

(Neuvoston direktiivin 2006/112 98 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja liitteessä III oleva 6 kohta)

1.        Sen määrittämiseksi, ovatko tavarat tai palvelut keskenään samankaltaisia, on otettava ensisijaisesti huomioon keskivertokuluttajan näkökulma. Tavarat tai palvelut ovat samankaltaisia, jos niillä on toisiaan vastaavia ominaisuuksia ja ne vastaavat kuluttajien samoihin tarpeisiin, kun tätä arvioidaan sen perusteella, missä määrin eri tavaroiden tai eri palvelujen käyttötavat ovat toisiinsa rinnastettavissa, ja jos tavaroiden tai palveluiden väliset eroavaisuudet eivät vaikuta merkittävästi keskivertokuluttajan päätökseen käyttää jompaakumpaa näistä tavaroista tai palveluista.

Koska keskivertokuluttajan arviointi voi vaihdella sen mukaan, miten uudet teknologiat mahdollisesti tulevat eri tahdissa käyttöön eri kansallisille markkinoille, ja sen mukaan, missä määrin keskivertokuluttajalla on käytettävissään teknisiä laitteita, joiden avulla hän voi lukea tai kuunnella muilla fyysisillä alustoilla kuin paperilla olevia kirjoja, lähtökohdaksi on otettava kunkin jäsenvaltion keskivertokuluttaja.

Tässä tilanteessa kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, voiko keskivertokuluttaja pitää paperille painettuja kirjoja ja muilla fyysisillä alustoilla olevia kirjoja samankaltaisina tuotteina. Kansallisen tuomioistuimen on tätä varten arvioitava, ovatko näiden kirjojen ominaisuudet toisiaan vastaavia ja vastaavatko ne samoihin tarpeisiin, kun tätä arvioidaan sen perusteella, missä määrin kirjojen käyttötavat ovat toisiinsa rinnastettavissa, siitä varmistumiseksi, vaikuttavatko näiden kirjojen väliset eroavaisuudet merkittävästi tai tuntuvasti keskivertokuluttajan päätökseen valita jompikumpi kyseisistä kirjoista.

(ks. 25, 30 ja 31 kohta)

2.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 98 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja direktiivin liitteessä III olevaa 6 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/47, on tulkittava siten, että – kunhan yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään erottamattomasti kuuluvaa verotuksen neutraalisuuden periaatetta noudatetaan, mistä varmistuminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä – ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan paperille painettuihin kirjoihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa ja muilla fyysisillä alustoilla, kuten CD- tai CD-ROM-levyllä taikka USB-muistitikulla, oleviin kirjoihin sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa.

(ks. 34 kohta ja tuomiolauselma)