EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

26 päivänä helmikuuta 2014

Asia F‑53/13

Alkis Diamantopoulos

vastaan

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Päätös jättää kantaja ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 – Valituksen hylkäämistä koskeva implisiittinen päätös – Valituksen hylkäämisestä kanteen nostamisen jälkeen tehty nimenomainen päätös – Perustelut

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Alkis Diamantopoulos vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) päätöksen jättää hänet ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 vuoden 2012 ylennyskierroksella.

Ratkaisu:      Euroopan ulkosuhdehallinnon päätös jättää Alkis Diamantopoulos ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 vuoden 2012 ylennyskierroksella kumotaan. Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Alkis Diamantopoulosin oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen ehdokkaan tekemä valitus – Hylkäämispäätös – Täysin puuttuvat perustelut – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana, jota ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta, 45 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstökanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Aineellista lainmukaisuutta koskevasta perustelusta erillinen perustelu

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

1.      Vaikka nimittävällä viranomaisella ei ole velvollisuutta perustella ylennyspäätöksiä ylentämättä jääneille ehdokkaille, sen on sitä vastoin perusteltava päätös, jolla hylätään ylentämättä jääneen ehdokkaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla toimittama valitus, koska valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen perusteluiden on tarkoitus vastata sen päätöksen perusteluita, joita valitukset koskivat.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että vaikka sen vuoksi, että ylennykset toteutetaan valitsemalla, valituksen hylkäämisen perusteluiden tulee pääsääntöisesti koskea vain henkilöstösäännöissä menettelyn sääntöjenmukaisuudelle asetettujen laillisten edellytysten täyttymistä ja vaikka nimittävä viranomainen ei ole velvollinen paljastamaan suorittamaansa vertailua, sen on kuitenkin ilmoitettava asianomaiselle virkamiehelle yksittäistapausta koskeva merkityksellinen syy, jolla hänen ylentämättä jättämistään perusteltiin.

Perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava asian konkreettisten olosuhteiden mukaan. Niitä ovat muun muassa paitsi riidanalaisen toimen sisältö, myös intressi, joka toimen vastaanottajalla voi olla saada selvityksiä sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeva asiayhteys, jossa toimi on tehty.

Jos perustelut puuttuvat täysin ennen kanteen nostamista, ne eivät voi muodostua nimittävän viranomaisen kanteen nostamisen jälkeen toimittamista selityksistä. Tällaiset selitykset eivät tässä vaiheessa täytä enää perustelujen tehtävää. Lisäksi mahdollisuus täydentää kokonaan puuttuvia perusteluja kanteen nostamisen jälkeen loukkaisi puolustautumisoikeuksia, sillä kantajalta evättäisiin mahdollisuus esittää perusteensa perusteluista, joista hän on saanut tiedon vasta kanteen nostamisen jälkeen. Tällä loukattaisiin näin ollen asianosaisten yhdenvertaisuutta unionin tuomioistuimissa koskevaa periaatetta.

(ks. 18–21 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T 31/13 P, Bouillez v. neuvosto, 16.9.2013, 26 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑81/07, Barbin v. parlamentti, 8.10.2008, 27 ja 28 oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑83/08, Gheysens v. neuvosto, 19.9.2013, 55 kohta

2.      Päätöksen perusteluissa ilmaistaan virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Perusteluvelvollisuus on siten olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta. Lausumat, joilla pyritään osoittamaan toimen perusteltavuus, ovat näin ollen tehottomia perustelujen puuttumista koskevan kanneperusteen yhteydessä.

(ks. 27 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s Ranska, 2.4.1998, 67 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia Bouillez v. neuvosto, 20 kohta