Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.3.2022 – Euroopan komissio v. Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
(asia C-213/19)1
(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEU 4 artiklan 3 kohta – SEUT 310 artiklan 6 kohta ja SEUT 325 artikla – Omat varat – Tullit – Arvonlisävero – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Tehokkuusperiaate – Jäsenvaltioiden velvollisuus asettaa omat varat Euroopan komission käyttöön – Jäsenvaltioiden taloudellinen vastuu omien varojen menetyksestä – Kiinasta peräisin olevien tekstiilituotteiden ja jalkineiden tuonti – Laaja systeeminen petos – Järjestäytynyt rikollisuus – Kadonneet maahantuojat – Tullausarvo – Aliarvotus – Riskianalyysiin perustuvien ja kyseessä olevien tavaroiden luovutusta edeltävien järjestelmällisten tullitarkastusten puuttuminen – Järjestelmällisen vakuudenasettamisen puuttuminen – Menetelmä tuonneista, joihin liittyy huomattava aliarvotusriski, aiheutuvien perinteisten omien varojen menetysten määrän arvioimiseksi – Unionin tasolla vahvistettaviin keskihintoihin perustuva tilastollinen menetelmä – Hyväksyttävyys)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio
Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: aluksi F. Shibli, S. Brandon, Z. Lavery ja S. McCrory, sittemmin F. Shibli ja S. McCrory, avustajinaan J. Eadie ja I. Rogers, QC, sekä S. Pritchard, T. Sebastian ja R. Hill, barristers)
Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: J.-C. Halleux, P. Cottin ja S. Baeyens), Viron tasavalta (asiamies: N. Grünberg), Helleenien tasavalta (asiamies: M. Tassopoulou), Latvian tasavalta (asiamiehet: aluksi K. Pommere, V. Soņeca ja I. Kucina, sittemmin K. Pommere), Portugalin tasavalta (asimiehet: P. Barros da Costa, S. Jaulino, L. Inez Fernandes ja P. Rocha) ja Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová)
Tuomiolauselma
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26.5.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU 2 ja 8 artiklan, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7.6.2007 annetun neuvoston päätöksen 2007/436/EY 2 ja 8 artiklan, perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 26.5.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014, sellaisena kuin se on muutettuna 17.5.2016 annetulla neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 2016/804, 2, 6, 9, 10, 12 ja 13 artiklan, yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 2, 6, 9, 10, 11 ja 17 artiklan, unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 105 artiklan 3 kohdan ja yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005, 220 artiklan 1 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, koska se ei ole ottanut kirjanpitoon oikeita tullimaksujen määriä eikä asettanut komission käyttöön tiettyihin Kiinasta peräisin olevien tekstiilituotteiden ja jalkineiden tuonteihin liittyvien perinteisten omien varojen oikeaa määrää
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, koska se ei toimittanut Euroopan komissiolle kaikkia tämän perinteisten omien varojen menetysten määrän määrittämiseksi tarvitsemia tietoja eikä esittänyt siltä pyydettyjä todettujen tullivelkojen kumoamista koskevien päätösten perusteluja.
Kanne hylätään muilta osin.
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta korvaa neljä viidesosaa Euroopan komission oikeudenkäyntikuluistaan ja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Euroopan komissio vastaa yhdestä viidesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Belgian kuningaskunta, Viron tasavalta, Helleenien tasavalta, Latvian tasavalta, Portugalin tasavalta ja Slovakian tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
____________
1 EUVL C 164, 13.5.2019.