Asia T-1/08

Buczek Automotive sp. z o.o.

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Puolan terästeollisuuden rakenneuudistus – Julkisten saatavien periminen – Päätös, jolla todetaan tuet yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään niiden takaisin perimisestä – Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Valtiontuen käsite – Yksityinen velkoja -arviointiperuste

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Eri tuensaajilta takaisin perittävien määrien vahvistaminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

2.      Valtiontuki – Käsite – Etu, joka johtuu siitä, että viranomaiset eivät ole vaatineet taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen konkurssiin asettamista julkisten saatavien kattamiseksi

(EY 87 artiklan 1 kohta)

3.      Valtiontuki – Käsite – Yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen mukainen arviointi – Julkisten saatavien periminen taloudellisissa vaikeuksissa olevalta yritykseltä

(EY 87 artiklan 1 kohta)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Valtiontukia koskeva komission päätös – Kilpailua rajoittavan vaikutuksen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen luonnehdinta – EY 87 artiklan 1 kohdan ilmaisujen pelkkä toistaminen – Riittämättömät perustelut

(EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 253 artikla)

1.      Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain, jos tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella saattaa sinällään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanteen lopputuloksesta voisi näin olla hyötyä kantajalle.

Sellaisen komission päätöksen osalta, jolla todetaan valtiontuki yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen palauttamisesta, yrityksellä on intressi saada kyseinen päätös kumotuksi siltä osin kuin komissio määrää siinä, että siltä on perittävä takaisin tietty määrä. Ei kuitenkaan voida katsoa, että sillä on myös intressi saada muilta tuensaajilta takaisin perittävien määrien vahvistamisesta tehty päätös kumotuksi kokonaisuudessaan.

(ks. 34, 35, 37 ja 38 kohta)

2.      EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun etuun liittyvän edellytyksen osalta tuen käsite on yleisempi kuin avustuksen käsite, koska sillä ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten itse avustuksia, vaan myös valtion toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia. EY 87 artiklassa ei myöskään tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella.

Taloudellisissa vaikeuksissa olevan sellaisen yrityksen tapauksessa, joka on julkisten velkojien velallinen, se, että toimivaltaiset viranomaiset eivät vaadi yrityksen konkurssiin asettamista ja tyytyvät, vaikkakin huolellisesti, noudattamaan lakisääteisiä julkisten saatavien takaisinperintämenettelyjä, voi muodostaa edun. Jokaisen konkurssimenettelyn tavoitteena on riippumatta siitä, päättyykö se konkurssiin asetetun yhtiön saneeraukseen tai sen selvitystilaan, ainakin mainitun yhtiön velkojen maksu. Tässä yhteydessä konkurssiin asetetun yhtiön vapaus hallinnoida varallisuuttaan ja toimintaansa on rajoitettu. Kun viranomaiset pidättäytyivät vaatimasta yrityksen asettamista konkurssiin, ne antavat tämän yhtiön hyödyksi ajanjakson, joka kuluessa se saa vapaasti käyttää varallisuuttaan ja jatkaa toimintaansa ja saa siten etua, joka voi olla valtiontukea.

(ks. 68, 69 ja 77 kohta)

3.      Sen arvioimiseksi, onko valtion toimenpide EY 87 artiklassa tarkoitettu tuki, on määritettävä se, saako edunsaajayritys taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisilla markkinaehdoilla. Tätä varten perimättä olevien julkisten saatavien osalta kyseessä olevia julkisia elimiä on verrattava sellaiseen yksityiseen velkojaan, joka pyrkii perimään takaisin saatavansa velalliselta, joka on taloudellisissa vaikeuksissa.

Silloin, kun yritys, jonka taloudellinen asema on huonontunut merkittävästi, ehdottaa velkojilleen sellaista sopimusta tai joukkoa sopimuksia, jotka koskevat sen velkojen järjestelyä sen tilanteen korjaamiseksi ja selvitystilaan asettamisen välttämiseksi, kunkin velkojan on tehtävä päätöksensä vertaamalla yhtäältä sitä summaa, jota sille tarjotaan ehdotetun sopimuksen pohjalta, ja toisaalta sitä summaa, jonka se arvioi voivansa saada takaisin yrityksen mahdollisen selvitystilaan asettamisen jälkeen. Sen päätökseen vaikuttaa joukko tekijöitä, kuten se, onko se kiinteistöpanttivelkoja, etuoikeutettu vai tavallinen velkoja, sen hallussa mahdollisesti olevien vakuuksien luonne ja merkitys, sen tekemä arviointi yrityksen selviämismahdollisuuksista, ja se hyöty, jonka se saa, jos yritys asetetaan selvitystilaan. Näin ollen komission on ratkaistava kunkin asianomaisen julkisen elimen osalta ja juuri edellä mainitut tekijät huomioon ottaen, oliko kyseisen elimen toteuttama velan anteeksianto olennaisesti suurempi kuin sellaisen hypoteettisen yksityisen velkojan, jonka tilannetta yritykseen nähden voidaan verrata asianomaisen julkisen elimen tilanteeseen ja joka pyrkii perimään takaisin saataviaan velalliselta. Sellaisessa tapauksessa, jossa mitään velkajärjestelysopimusta ei ole tehty, hypoteettisella yksityisellä velkojalla on analogisesti mahdollisuus valita yhtäältä lakisääteisen velkojen perintämenettelyn ennalta arvattavan tuoton ja toisaalta sen määrän välillä, jonka se arvioi voivansa saada yhtiön konkurssimenettelyn päätteeksi.

Koska julkisia saatavia perivillä kansallisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta käyttää kaikkia niiden käytettävissä olevia perintämenetelmiä, ainoa velvollisuus, joka mainituilla viranomaisilla on, jotta niiden toimenpidettä ei luokitella valtiontueksi, on menetellä tavalla, jolla yksityinen velkoja olisi menettelyt normaaleissa markkinaolosuhteissa.

Jos on olemassa useampia perintämenetelmiä, on välttämätöntä vertailla eri menetelmien ansioita, jotta voidaan määrittää, minkä niistä yksityinen velkoja olisi valinnut, eikä komissio voi huolimatta siitä laajasta harkintavallasta, joka sillä on monimutkaisen taloudellisen arvioinnin yhteydessä, olla perustelematta sitä päätelmää, jonka se toteaa tehneensä tämän vertailun päätteeksi aineellisten seikkojen perusteella.

Vaikka unionin tuomioistuinten valvontavalta onkin rajoitettua, niiden on tutkittava muun muassa esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus ja myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset tiedot, jotka on otettava huomioon, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä.

(ks. 70, 82–85, 87 ja 89 kohta)

4.      Tukitoimen oikeudellisen arvioinnin osalta perusteluvelvollisuus edellyttää, että ilmoitetaan ne syyt, joiden perusteella komissio on katsonut, että kyseinen tukitoimi kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Valtioiden väliseen kauppaan vaikuttamista ja kilpailun vääristämistä tai sen vääristämisen uhkaa koskevista edellytyksistä riittää suppea esitys niistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka on otettu huomioon kyseistä edellytystä arvioitaessa. Komissiolla ei ole velvollisuutta tehdä taloudellista erittelyä asianomaisilla aloilla vallitsevasta todellisesta markkinatilanteesta, kantajan markkinaosuudesta, kilpailijayritysten tilanteesta ja jäsenvaltioiden välisistä kyseisten tuotteiden ja palvelujen kauppavirroista, kun se on esittänyt, millä tavoin riidanalainen tuki vääristi kilpailua ja vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vaikka tuen myöntämiseen liittyvistä seikoista ilmenisi, että tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on joka tapauksessa mainittava nämä seikat päätöksensä perusteluissa.

Valtiontukea koskeva päätös ei ole riittävästi perusteltu EY 253 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisen ja kilpailun vääristymisen tai sen vääristymisen uhan osalta siinä ainoastaan toistetaan EY 87 artiklan 1 kohdan ilmaisut eikä se sisällä edes suppeaa esitystä niistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka on otettu huomioon näitä edellytyksiä arvioitaessa, ei edes niiden olosuhteiden kuvailun yhteydessä, joissa tämä tuki on myönnetty.

(ks. 101, 102 ja 105–107 kohta)