Kanne 9.11.2023 – MD v. komissio

(asia T-1063/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: MD (edustaja: asianajaja P. D’Imporzano)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan riidanalaisen päätöksen eli päätöksen hylätä implisiittisesti 11.5.2023 tehty oikaisuvaatimus päätösluonnoksesta PMO.3, josta tuli lopullinen 60 päivän kuluttua

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että ”aiempaa tilaa” (alkup.: ”état antérieur”) koskevasta kriteeristä, johon päätös perustuu, ei säädetä Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annetuissa yhteisissä määräyksissä (jäljempänä yhteiset määräykset) (9 artikla).

–    9 artiklan sanamuodosta ilmenee, ettei ruumiinosan hyvällä tai huonommalla tilalla ennen tapaturmaa ole merkitystä. Merkitystä on vain tarpeella palauttaa mahdollisimman nopeasti tilanne, joka ei ole aiemmin vallinnutta tilannetta huonompi, sillä fyysisen terveyden palauttaminen hoitotoimenpiteillä voi johtaa jopa toiminnallisuuden paranemiseen.

–    Aiemmalla tilalla ei kantajan mukaan ole merkitystä hoidosta päättämisen kannalta, mukaan lukien pitkäaikainen hoito.

–    Riidanalaisen päätöksen lainvastaisuus johtuu siitä, että se perustuu ainakin implisiittisesti aiempaa tilaa koskevaan kriteeriin.

Toinen kanneperuste koskee ristiriitaa tapaturmaan liittyvien välittömien kustannusten hyväksymisen ja tilan mahdolliseen huononemiseen liittyvien kustannusten maksamisesta kieltäytymisen välillä.

‒    Kantajalle maksettiin tapaturmaperusteinen korvaus hammasimplantin ja kruunun asentamisesta hampaaseen 13. Toimielimen nimeämän lääkärin kertomuksesta – jonka toimielin vähintäänkin implisiittisesti hyväksyi – ilmenee kuitenkin, ettei tapaturmaperusteinen korvaus kata mahdollista tilan huononemista. Kantaja katsoo, että jos väitetyllä aiemmalla tilalla on merkitystä – minkä lainmukaisuuden hän kiistää –, olisi ollut loogista sulkea myös välittömien kustannusten korvaaminen pois.

–    Yhteisten määräysten 17 artiklan, jossa asetetaan asian uudelleen käsittelyyn ottamisen edellytykseksi ainoastaan vammojen paheneminen ennen tapaturmaa vallineeseen tilanteeseen nähden, rikkominen.

3)    Kolmas kanneperuste koskee toimielimen nimeämän lääkärin kertomuksen – jonka toimielin vähintäänkin implisiittisesti hyväksyi – perustelujen riittämättömyyttä.

–    Toimielimen nimeämän lääkärin kertomuksen – jonka toimielin vähintäänkin implisiittisesti hyväksyi – päätelmille ei kantajan mukaan esitetty riittäviä perusteluja ja riittävää tukea, kun otetaan huomioon esitetyt lääketieteelliset asiakirjat.

Neljäs kanneperuste koskee toimielimen nimittämän lääkärin riippumattomuuden puutetta ja intressiristiriitaa.

–    Toimielimillä on virkamiestensä tapaturmariskin kattava vakuutus. Henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitetun tapaturman sattuessa saman artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kustannukset korvataan vakuutuksesta. Toimielimen nimeämä lääkäri on myös sopimuksen toimielinten kanssa tehneen vakuutusyhtiön, jonka on maksettava henkilöstösäännöissä tarkoitetut kustannukset, lääkäri.

–    Näiden kahden tehtävän samanaikaisuuden vuoksi kyseinen lääkäri ei voi olla riittävän itsenäinen ja puolueeton. Jos hänen palkkionsa päätelmien laatimisesta maksaa vakuutusyhtiö, intressiristiriita on kantajan mukaan räikeä.

____________