JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
4 päivänä huhtikuuta 2019 (1)
Asia C-686/17
Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs Frankfurt am Main eV
vastaan
Prime Champ Deutschland Pilzkulturen GmbH
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen markkinajärjestely – Hedelmät ja vihannekset – Viljellyt herkkusienet – Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset – Alkuperämaan ilmoittaminen – Alkuperämaan käsite – Maa, jossa sato on korjattu – Asetus N:o 1234/2007 – 113 a artiklan 1 kohta – Asetus N:o 1308/2013 – 76 artiklan 1 kohta – Tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat määritelmät – Asetus N:o 2913/92 – 23 artiklan 1 ja 2 kohta – Asetus N:o 952/2013 – 60 artiklan 1 kohta – Delegoitu asetus N:o 2015/2446 – 31 artiklan b kohta – Toisessa jäsenvaltiossa suoritetut tuotantovaiheet – Elintarvikemerkinnät – Kielto käyttää merkintää, joka on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan – Direktiivi 2000/13 – 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta – Asetus N:o 1169/2011 – 7 artiklan 1 kohdan a alakohta – 1 artiklan 4 kohta – 2 artiklan 3 kohta – Selventävät maininnat
I Johdanto
1. Tässä ennakkoratkaisupyynnössä Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) tuo esiin neljä kysymystä, jotka koskevat useita sellaisten hedelmien ja vihannesten, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, alkuperämaahan liittyviä unionin oikeuden säännöksiä.
2. Ennakkoratkaisupyyntö liittyy Revision-valitukseen, jossa asianosaisina ovat Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs Frankfurt am Main eV (järjestö, jonka tarkoituksena on sopimattoman kilpailun estäminen, jäljempänä Zentrale) ja Prime Champ Deutschland Pilzkulturen GmbH (jäljempänä Prime Champ) ja jossa on kyse vaatimuksesta, jolla vaaditaan lopettamaan Saksassa korjattujen viljeltyjen herkkusienten pitäminen kaupan merkinnällä ”Alkuperä: Saksa”.
3. Zentrale pitää sitä, että Prime Champ käyttää tätä merkintää lisäämättä siihen minkäänlaisia selventäviä mainintoja, direktiivin 2000/13(2) 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja asetuksen N:o 1169/2011(3) 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, joiden mukaan elintarviketiedot eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan, tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavana, kun viljeltyjen herkkusienten merkittäviä tuotanto- ja kasvatusvaiheita suoritetaan muualla kuin Saksassa.
4. Tässä yhteydessä esittämillään ennakkoratkaisukysymyksillä kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, voidaanko yritystä edellä mainitun kuluttajien harhaanjohtamista koskevan kiellon perusteella moittia siitä, että se on ilmoittanut elintarvikkeen alkuperämaan ilman näitä selventäviä mainintoja, kun merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan muissa jäsenvaltioissa ja vaikka kyseisellä yrityksellä ei ole mitään velvollisuutta antaa tällaisia tietoja merkintöjä koskevien unionin oikeuden erityissäännösten perusteella. Mielestäni sitä ei voida moittia tästä.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Maatalouslainsäädäntö
a) Asetus N:o 1234/2007
5. Asetuksen N:o 1234/2007(4) 113 a artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos ne ovat terveitä, puhtaita ja laadultaan kauppakelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.”
b) Asetus N:o 1308/2013
6. Asetus N:o 1234/2007 korvattiin myöhemmin asetuksella N:o 1308/2013.(5) Jälkimmäisen asetuksen käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä on sovellettu 1.1.2014 lähtien.(6) Kyseisen asetuksen 76 artiklan 1 kohdassa toistetaan olennaisin osin asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdan sisältö.
2. Tullilainsäädäntö
a) Asetus N:o 2913/92
7. Asetuksen (ETY) N:o 2913/92(7) (jäljempänä yhteisön tullikoodeksi) 23 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tietystä maasta peräisin ovat siellä kokonaan tuotetut tavarat.
2. Jossakin maassa kokonaan tuotetuilla tavaroilla tarkoitetaan:
– –
b) siellä korjattuja kasvituotteita;
– –”
b) Asetus N:o 952/2013
8. Yhteisön tullikoodeksi on myöhemmin korvattu asetuksella N:o 952/2013(8) (jäljempänä unionin tullikoodeksi). Sen käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä on sovellettu 1.6.2016 lähtien.(9)
9. Unionin tullikoodeksin 2 luvun otsikko on ”Tavaroiden alkuperä”. Tämän luvun 1 jakson otsikko on ”Muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä”. Tämän jakson soveltamisala määritellään 59 artiklassa, jossa säädetään seuraavaa:
”Jäljempänä 60 ja 61 artiklassa vahvistetaan säännöt tavaroiden muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän määrittämiseksi seuraavien soveltamiseksi:
– –
c) muut tavaroiden alkuperään liittyvät unionin toimenpiteet.”
10. Unionin tullikoodeksin 60 artiklassa, jonka otsikko on ”Alkuperäaseman saaminen”, toistetaan olennaisin osin yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 1 kohdan sisältö.
c) Delegoitu asetus 2015/2446
11. Delegoitua asetusta 2015/2446(10) on sovellettu 1.5.2016 lukien.(11) Sen 31 artiklan b alakohdassa toistetaan olennaisin osin yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 2 kohdan b alakohdan sisältö.
3. Kuluttajansuojalainsäädäntö
a) Direktiivi 2000/13
12. Direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa säädetään, että merkinnät ja tavat, joilla ne on tehty, eivät saa olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan, erityisesti elintarvikkeen alkuperän osalta.
b) Asetus N:o 1169/2011
13. Direktiivi 2000/13 korvattiin asetuksella N:o 1169/2011, jota on sovellettu 13.12.2014 lähtien.(12)
14. Tämän asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta merkintävaatimuksia, joista säädetään tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavissa unionin erityissäännöksissä.”
15. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa elintarvikkeen alkuperämaalla tarkoitetaan elintarvikkeen alkuperää, sellaisena kuin se on määritelty [yhteisön tullikoodeksin] 23–26 artiklan mukaisesti.”(13)
16. Saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jossa toistetaan olennaisin osin direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan sisältö, säädetään seuraavaa:
”Elintarviketiedot eivät saa johtaa harhaan, erityisesti
a) elintarvikkeen erityispiirteiden ja erityisesti sen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperämaan tai lähtöpaikan, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta;– –”
B Saksan oikeus
17. Vuonna 2013 oli elintarvikkeita, kulutushyödykkeitä ja rehutuotteita koskevan lain (Lebensmittel-, Bedarfsgegenstände- und Futtermittelgesetzbuch, jäljempänä LFGB) 11 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen ja toisen virkkeen 1 kohdan tuolloin sovelletun version mukaan kiellettyä pitää kaupan elintarvikkeita ja edistää niiden myyntiä harhaanjohtavalla nimityksellä tai harhaanjohtavilla merkinnöillä tai esillepanolla ja erityisesti käyttää väitteitä, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan alkuperästä tai lähtöpaikasta. Tällä säännöksellä saatettiin direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta osaksi kansallista lainsäädäntöä.
18. Voimassa olevan LFGB:n 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa kielletään asetuksen N:o 1169/2011 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua elintarviketiedoista vastuussa olevaa elintarvikealan toimijaa tai tuojaa pitämästä kaupan elintarvikkeita tai edistämästä niiden myyntiä sellaisilla elintarviketiedoilla, jotka eivät vastaa asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen artiklan 4 kohdan kanssa, vaatimuksia.
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
19. Prime Champ tuottaa ja pitää kaupan viljeltyjä herkkusieniä merkinnällä ”Alkuperä: Saksa”.
20. Herkkusienten tuotantoprosessi on monivaiheinen. Aluksi raaka-aineet leikataan ja sekoitetaan 7–11 päivän ajaksi kompostointia varten Belgiassa ja Alankomaissa. Toinen tuotantovaihe on 5–6 päivää kestävä kompostin pastörointi ja käsittely Alankomaissa Kolmannessa tuotantovaiheessa sienirihmasto ruiskutetaan 15 päivän ajaksi kompostiin Alankomaissa. Neljännessä vaiheessa itiöemä istutetaan Alankomaissa turve- ja kalkkikerrokseen kasvatusalustalle, jossa sienet kasvavat 10–11 päivän aikana enintään 3 mm:n korkuisiksi. Kasvatusalustat kuljetetaan noin 15 päivän kuluttua Saksaan, jossa Prime Champin yrityksessä korjataan noin 1–5 päivän kuluttua ensimmäinen herkkusienisato ja noin 10–15 päivän kuluttua toinen sato.
21. Zentrale katsoo, että sienten merkinnöissä oleva maininta ”Alkuperä: Saksa”, johon ei ole lisätty muita tietoja, on harhaanjohtava, koska merkittävät tuotanto- ja kasvatusvaiheet ja erityisesti tuotantosykli ennen sadonkorjuuta eivät tapahdu Saksassa, vaan komposti toimitetaan sienineen Saksaan vasta aikaisintaan kolme päivää ennen ensimmäistä sadonkorjuuta.
22. Toimitettuaan Prime Champille lopettamiskehotuksen joulukuussa 2013 Zentrale nosti Landgericht Ulmissa (Ulmin alueellinen alioikeus, Saksa) kanteen, jossa se vaati, että Prime Champ määrätään tiettyjen seuraamusten uhalla lopettamaan viljeltyjen herkkusienten tarjoaminen elinkeinotoiminnassa ja/tai niiden kaupan pitäminen ja/tai niiden myynnin edistäminen merkinnällä ”Alkuperä: Saksa”.
23. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi Zentralen kanteen, minkä vuoksi tämä valitti tuomiosta.
24. Oberlandesgericht Stuttgart (osavaltion ylioikeus, Stuttgart, Saksa) hylkäsi valituksen. Se totesi, että vaikka maininta ”Alkuperä: Saksa” on omiaan johtamaan harhaan, koska kohdeyleisö saattaa päätellä siitä, ettei ainoastaan sadonkorjuu vaan koko tuotantoprosessi olisi tapahtunut Saksassa, unionin oikeus kuitenkin velvoittaa Prime Champin tekemään riidanalaisen alkuperämaamerkinnän. Asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdan mukaan alkuperämaana on kasvituotteiden tapauksessa ilmoitettava maa, jossa sato on korjattu, joten Prime Champia ei voida sopimatonta kilpailua koskevan lainsäädännön perusteella moittia siitä, että se ilmoitti tämän tiedon.
25. Zentrale teki tuomiosta Revision-valituksen Bundesgerichtshofille (liittovaltion ylin tuomioistuin).
26. Viimeksi mainittu tuomioistuin täsmentää, että koska pääasian kantaja vetoaa kieltovaatimuksessaan uusimisvaaraan, Revision-valitus on perusteltu vain, jos riitautettu vastaajan menettely oli lainvastainen sekä silloin, kun riidanalaiset tosiseikat tapahtuivat vuonna 2013, että silloin, kun Revision-valitusvaiheessa annetaan ratkaisu.
27. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Revision-valitus voi menestyä, jos Prime Champin käyttämä alkuperämaamerkintä on ristiriidassa direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön vuonna 2013 sovelletun LFGB:n 11 §:n 1 momentin ensimmäisellä virkkeellä ja toisen virkkeen 1 kohdalla, ja asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä tällä hetkellä voimassa olevan LFGB:n 11 §:n 1 momentin 1 kohdan kanssa, säädetyn harhaanjohtamiskiellon kanssa, riippumatta siitä, että se on maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen eli asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdan nojalla pakollinen.(14)
28. Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof päätti 21.9.2017 tekemällään välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 7.12.2017, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko määritettäessä [asetuksen N:o 1234/2007] 113 a artiklan 1 kohdassa ja [asetuksen N:o 1308/2013] 76 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua alkuperämaan käsitettä otettava huomioon käsitteiden määritelmät, jotka sisältyvät [yhteisön] tullikoodeksin 23 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin ja unionin tullikoodeksin 60 artiklaan?
2) Onko viljellyillä herkkusienillä, joiden sato korjataan kotimaassa, [yhteisön tullikoodeksin] 23 artiklassa ja [unionin tullikoodeksin] 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kotimainen alkuperä, jos merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa ja viljellyt herkkusienet tuodaan vasta aikaisintaan kolme päivää ennen ensimmäistä sadonkorjuuta kotimaahan?
3) Onko [direktiivin 2000/13] 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja [asetuksen N:o 1169/2011] 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan harhaanjohtamiskieltoa sovellettava [asetuksen N:o 1234/2007] 113 a artiklan 1 kohdassa ja [asetuksen N:o 1308/2013] 76 artiklan 1 kohdassa edellytettyyn alkuperämerkintään?
4) Voidaanko [asetuksen 1234/2007] 113 a artiklan 1 kohdassa ja [asetuksen N:o 1308/2013] 76 artiklan 1 kohdassa edellytettyyn alkuperämerkintään lisätä selventäviä mainintoja, jotta [direktiivin 2000/13] 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa sekä [asetuksen N:o 1169/2011] 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kielletty harhaanjohtaminen estettäisiin?”
29. Unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia Zentrale, Prime Champ, Saksan, Ranskan ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio. Ranskan ja Italian hallituksia lukuun ottamatta samat osapuolet osallistuivat myös 23.1.2019 pidettyyn istuntoon.
IV Arviointi
A Alustavat huomautukset
30. Kansallinen tuomioistuin pyytää neljällä ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuinta selventämään sellaisten hedelmien ja vihannesten alkuperämaasta, jotka on tarkoitettu myytäväksi tuoreina kuluttajille, kolmella eri oikeudenalalla eli maatalous-, tulli- ja kuluttajansuojalainsäädännössä annettujen unionin oikeussääntöjen välistä suhdetta.
31. Nämä unionin oikeussäännöt ovat ensinnäkin asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohta ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohta, joissa edellytetään alkuperämaamerkintää hedelmien ja vihannesten kaupan pitämiseksi, toiseksi yhteisön tullikoodeksin 23–26 artikla ja unionin tullikoodeksin 60 artikla, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31–36 artiklan kanssa, joihin sisältyvät tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat määritelmät, ja kolmanneksi direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta ja asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohta, joiden mukaan kuluttajaa ei saa johtaa harhaan alkuperämaan osalta.
32. Ensimmäisessä ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee maatalouslainsäädännössä hedelmien ja vihannesten kaupan pitämiseksi edellytetyn alkuperämaamerkinnän ja tullikoodekseissa(15) annettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien välistä suhdetta lähinnä sen ratkaisemiseksi, onko Prime Champin nyt käsiteltävässä asiassa ilmoitettava viljeltyjen herkkusienten alkuperämaaksi Saksa (osa B).
33. Vaikka oletettaisiin, että näin on, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kolmannella ja neljännellä kysymyksellään selvittää, onko Prime Champin käyttämä alkuperämaamerkintä, johon ei ole lisätty selventäviä mainintoja, kuitenkin kuluttajansuojalainsäädännössä säädetyn harhaanjohtamiskiellon vastainen, koska viljeltyjen herkkusienten merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan toisissa jäsenvaltioissa (osa C).(16)
34. Koska Revision-valitus on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan perusteltu vain, jos Prime Champin moitittu menettely oli unionin oikeuden mukaan lainvastainen sekä silloin, kun tosiseikat tapahtuivat vuonna 2013, että silloin, kun Revision-valitusvaiheessa annetaan ratkaisu,(17) ennakkoratkaisukysymykset on tutkittava sekä vuonna 2013 sovellettujen että nyt voimassa olevien säädösten perusteella.
B Maatalouslainsäädännössä tarkoitetun alkuperämaan käsitteen ja tullikoodekseissa annettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien välinen suhde (ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys)
35. Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annetuissa asetuksissa N:o 1234/2007 ja N:o 1308/2013 vahvistetaan maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevat vaatimukset. Hedelmä- ja vihannesalan tuotteista, jotka on tarkoitettu myytäväksi tuoreena kuluttajille, asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdassa säädetään, että näitä tuotteita voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos alkuperämaa on ilmoitettu.
36. Asetuksissa N:o 1234/2007 ja N:o 1308/2013 ei ole niissä tarkoitetun alkuperämaan määritelmää. Tällaista määritelmää ei sisälly myöskään täytäntöönpanoasetukseen N:o 543/2011.(18)
37. Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hedelmien ja vihannesten alkuperämaan määrittelemiseksi viitattava tullikoodekseissa annettuihin tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskeviin määritelmiin (1 jakso). Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään se haluaa tarvittaessa selvittää, onko viljeltyjen herkkusienten alkuperämaa maa, jossa sato on korjattu, kun merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan muissa jäsenvaltioissa (2 jakso).
1. Tullikoodekseissa annettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien soveltaminen maatalouslainsäädännössä tarkoitetun alkuperämaan käsitteen määrittämisessä (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)
38. Ensinnäkin on huomautettava unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi sitä on tulkittava siten, että otetaan huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on.(19)
39. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdassa mainittua alkuperämaan käsitettä on tulkittava näiden säännösten ja niiden asetusten merkityksen ja tarkoituksen mukaan, joiden osa se on. Kuten Zentrale huomauttaa, niissä ei viitata tullikoodekseihin alkuperämaan käsitteen yhteydessä.
40. On kuitenkin todettava, että tullikoodekseihin sisältyy tällainen viittaus.
41. Unionin tullikoodeksin 59 artiklan c alakohdassa nimittäin säädetään, että sen 60 artiklassa vahvistettuja sääntöjä tavaroiden muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän määrittämiseksi sovelletaan muihin tavaroiden alkuperään liittyviin unionin toimenpiteisiin.
42. Katson komission tapaan, että asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohtaa on pidettävä tällaisena toimenpiteenä. Huomautan tältä osin, että 76 artiklan 1 kohta on tavaroiden alkuperää koskeva unionin oikeuden säännös, mikä on ainoa unionin tullikoodeksin 59 artiklan c alakohdassa kyseisen säännöksen soveltamiselle asetettu edellytys.
43. Tätä näkemystä tukee se, että asetuksen N:o 1169/2011, jolla pyritään varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso elintarviketietojen osalta,(20) 2 artiklan 3 kohdassa viitataan, siltä osin kuin on kyse tässä asetuksessa tarkoitetun tavaroiden alkuperämaan ilmoittamisesta, tullikoodekseissa annettuihin tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskeviin määritelmiin. Mainitun asetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleesta ilmenee, että tämä unionin lainsäätäjän viittaus on perusteltu sen vuoksi, että kyseiset määritelmät ovat ”hyvin elintarvikealan toimijoiden ja viranomaisten tiedossa”.
44. Kuten Prime Champ, Ranskan hallitus ja komissio huomauttavat, se, että unionin lainsäätäjä päätti viitata näihin tullikoodekseista ilmeneviin määritelmiin asetuksessa N:o 1169/2011, jolla on tarkoitus suojella kuluttajia, on selvä osoitus siitä, että tämä viittaus pätee myös asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohtaan ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohtaan, joilla on samanlainen kuluttajien suojelutavoite.(21)
45. Yhteisön tullikoodeksista on todettava, ettei siihen sisälly unionin tullikoodeksin 59 artiklan c alakohtaa vastaavaa säännöstä. Mielestäni siihen kuitenkin sisältyy kyseistä säännöstä vastaava periaate. Unionin tullikoodeksin 59 artiklan c alakohdan valmistelutöistä nimittäin ilmenee, että tällä säännöksellä pyritään täsmentämään, että myös säännöt, jotka koskevat muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää, kuuluvat muihin tavaroiden alkuperään liittyviin unionin toimenpiteisiin, mikä mielestäni osoittaa, että tällainen periaate sisältyi myös yhteisön tullikoodeksiin.(22)
46. Edellä esitetyn perusteella on siten hylättävä Zentralen väite, jonka mukaan se, että asetuksissa N:o 1234/2007 ja N:o 1308/2013 ei viitata tullikoodekseihin siltä osin kuin on kyse alkuperämaan käsitteestä, estää soveltamasta kyseisissä koodekseissa vahvistettuja määritelmiä.
47. Näin ollen ehdotan Prime Champin, Ranskan ja Italian hallitusten(23) ja komission tapaan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että näissä säännöksissä tarkoitetun alkuperämaan käsitteen määrittelemiseksi on viitattava tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskeviin määritelmiin, joista säädetään yhteisön tullikoodeksin 23–26 artiklassa ja unionin tullikoodeksin 60 artiklassa, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31–36 artiklan kanssa.
2. Tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperää koskevien määritelmien, joista säädetään tullikoodekseissa, soveltaminen viljeltyjen herkkusienten maatalouslainsäädännössä tarkoitetun alkuperämaan määrittämiseksi (toinen ennakkoratkaisukysymys)
48. Katson Prime Champin, Ranska ja Italian hallitusten ja komission tapaan, että tullikoodekseissa säädettyjen, tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien perusteella viljeltyjen herkkusienten alkuperämaa on maa, jossa sato on korjattu, vaikka merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan muissa jäsenvaltioissa ja viljellyt herkkusienet tuodaan korjuualueelle vasta aikaisintaan kolme päivää ennen ensimmäistä sadonkorjuuta.
49. Ensinnäkin on lähdettävä siitä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset viljellyt herkkusienet sisältyvät maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdassa käytettyyn käsitteeseen ”vihannekset”.(24)
50. Lisäksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamastani vastauksesta seuraa, että näissä säännöksissä tarkoitettu alkuperämaa on määritettävä tullikoodekseissa annettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien mukaisesti.
51. Tältä osin yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 1 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 60 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tietystä maasta tai tietyltä alueelta peräisin olevina tavaroina pidetään kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella kokonaan tuotettuja tavaroita. Yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 2 kohdan a–j alakohtaan ja delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31 artiklan a–j alakohtaan sisältyy luettelo tavaroista, joita on pidettävä yhdessä maassa kokonaan tuotettuina.
52. Kasvituotteiden osalta yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 2 kohdan b alakohdasta ilmenee, että tällaiset tuotteet on kokonaan tuotettu maassa, jossa ne on korjattu. Sama säännös sisältyy delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31 artiklan b alakohtaan. Toisin sanoen näistä säännöksistä ilmenee, että kasvituotteiden katsotaan olevan peräisin siitä maasta, jossa ne on korjattu.
53. Tässä yhteydessä komissio ja Saksan hallitus korostavat, että pääasia on poikkeuksellinen, koska useimmissa tapauksissa maa, jossa tuoreet hedelmät ja vihannekset korjataan, on luonnostaan myös maa, jossa kaikki sadonkorjuuta edeltävät tuotantovaiheet tapahtuvat.(25)
54. Komissio totesi istunnossa, että viljeltyjen herkkusienten ”rajat ylittävä” tuotanto on uutta. Vaikuttaa siltä, että komissio ei ollut varautunut sääntelemään tätä tuotantotapaa vuonna 2015, kun delegoitu asetus N:o 2015/2446 laadittiin. Kun komissiolta tiedusteltiin istunnossa, mistä syystä kyseistä tuotantotapaa koskevia sääntöjä ei ole edelleenkään vahvistettu, se selitti, että tähän tuotantoprosessiin ei ole vielä perehdytty riittävän perusteellisesti lainsäädäntötasolla. Prime Champ selitti samassa istunnossa, että se on käyttänyt tätä tuotantotapaa vuodesta 2012 ja ettei se suinkaan ole ainoa, sillä myös eräiden muiden yritysten tuotanto perustuu tähän menetelmään.
55. Mielestäni näiden seikkojen perusteella ei kuitenkaan voida poiketa yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31 artiklan b alakohdan sanamuodosta, josta ilmenee selvästi, että kasvituotteiden alkuperämaa määräytyy yksinomaan sen mukaan, missä sato on korjattu. Kuten komissio selittää, näiden säännösten perusteella on lähdettävä siitä, ettei unionin lainsäätäjä anna mitään merkitystä sille, että korjuuta edeltäviä tuotantovaiheita on tapahtunut yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa.
56. Näin ollen on hylättävä Zentralen väite, jonka mukaan yhteisön tulikoodeksin 23 ja 24 artiklan ja unionin tullikoodeksin vastaavien säännösten systematiikasta seuraa, että näihin tullikoodekseihin sisältyvien tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien soveltaminen edellyttää sitä, että tavara on kokonaan tuotettu yhdessä maassa.
57. Siltä osin kuin on kyse erityisesti yhteisön tullikoodeksin 24 artiklasta ja unionin tullikoodeksin 60 artiklaan, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 32 artiklan kanssa, sisältyvästä vastaavasta säännöksestä, on todettava, että ne eivät voi johtaa päinvastaiseen tulokseen. Sellaisten tavaroiden, joiden tuotanto tapahtuu useissa maissa tai useilla alueilla, alkuperäsääntöjä ei nimittäin sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin tuoreisiin vihanneksiin.(26)
58. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 1234/2007 23 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa ja unionin tullikoodeksin 60 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31 artiklan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että viljeltyjen herkkusienten alkuperämaa on kyseisissä säännöksissä tarkoitettu maa, jossa sato on korjattu, vaikka merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan unionin muissa jäsenvaltioissa ja viljellyt herkkusienet tuodaan korjuualueelle vasta aikaisintaan kolme päivää ennen ensimmäistä sadonkorjuuta.
C Kuluttajansuojalainsäädännössä asetetun harhaanjohtamiskiellon ja maatalouslainsäädännössä edellytetyn alkuperämaamerkinnän välinen suhde (kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys)
1. Alustavat huomautukset
59. Muistutan, että kolmannessa ja neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessään kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä tietää, onko alkuperämaamerkintä, jota Prime Champ käyttää ilman selventäviä mainintoja tuotantopaikasta, vastoin direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa ja asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, joiden mukaan kuluttajaa ei saa johtaa harhaan.
60. Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kansallisen tuomioistuimen pohtivan ensinnäkin sitä, onko maatalouslainsäädännössä edellytettyä alkuperämaamerkintää pidettävä erityissäännöksenä (lex specialis) harhaanjohtamiskieltoa koskevaan säännökseen nähden, jolloin jälkimmäistä ei sovellettaisi alkuperämaan määrittämiseksi (kolmas ennakkoratkaisukysymys). Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaa tähän kysymykseen siten, että maatalouslainsäädännössä edellytettyä alkuperämaamerkintää sovelletaan rinnakkain harhaanjohtamiskiellon kanssa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko lisätä selventäviä mainintoja, jotta edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettu kuluttajan harhaanjohtaminen estettäisiin (neljäs ennakkoratkaisukysymys).(27)
61. Mielestäni jälkimmäinen kysymys ei kuitenkaan näin muotoiltuna ole ratkaiseva sen määrittämisessä, onko Prime Champin käyttämä alkuperämaamerkintä, johon ei ole lisätty selventäviä mainintoja, kuluttajan harhaanjohtamista koskevan kiellon vastainen. Näin varmasti olisi, jos hedelmien ja vihannesten alkuperämaasta säädettäisiin tyhjentävästi maatalouslainsäädännössä.(28) Mielestäni tilanne ei kuitenkaan ole tällainen.
62. Maatalouslainsäädännössä ei nimittäin missään kohden estetä yrityksiä lisäämästä alkuperämaamerkintään selventävä mainintoja, kunhan ne eivät sellaisenaan johda kuluttajaa harhaan. Tästä on muistutettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa taatun sananvapauden perusoikeuden, joka suojaa myös kaupallista viestintää, käyttämistä voidaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan rajoittaa ainoastaan lailla.
63. Edellä esitetyn perusteella neljäs ennakkoratkaisukysymys on ymmärrettävä siten, että kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä tietää, onko tällaisten selventävien mainintojen pois jättäminen direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa.(29)
64. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, jonka avulla se voi ratkaista siinä vireillä olevan asian, unionin tuomioistuimen on mielestäni riittävää vastata ainoastaan neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen. Vaikka nimittäin asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa sovellettaisiinkin, mielestäni selventävien mainintojen jättäminen pois pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta alkuperämaamerkinnästä ei missään tapauksessa ole näissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa, kuten jäljempänä selitän.(30)
65. Näin ollen selitän jäljempänä ainoastaan lyhyesti syyt, joiden perusteella epäilen vahvasti, voidaanko näitä säännöksiä soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen (2 jakso), minkä jälkeen vastaan neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen (3 jakso).
2. Asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan sovellettavuus
66. Katson ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tapaan, että kysymykseen siitä, onko maatalouslainsäädännössä edellytettyä alkuperämaamerkintää pidettävä harhaanjohtamiskieltoon nähden erityissäännöksenä (lex specialis), on vastattava asetuksen N:o 1169/2011 1 artiklan 4 kohdan perusteella. Tässä artiklassa, jossa määritetään kyseisen asetuksen soveltamisala, nimittäin säädetään, että tätä asetusta ”sovelletaan rajoittamatta merkintävaatimuksia, joista säädetään tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavissa unionin erityissäännöksissä”.(31)
67. Kun otetaan huomioon N:o 1169/2011 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale, jossa todetaan, että ”yleisiä merkintävaatimuksia täydentävät useat säännökset, joita sovelletaan – – tiettyihin elintarvikkeiden ryhmiin – –”, kyseisen asetuksen 1 artiklan 4 kohtaa on nähdäkseni tulkittava siten, että sitä sovelletaan lähtökohtaisesti rinnakkain tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavien erityissäännösten kanssa.
68. Tähän lähtökohtaan on kuitenkin tehtävä tiettyjä rajauksia.
69. Tältä osin komissio lähinnä väitti istunnossa, että asetuksen N:o 1169/2011 1 artiklan 4 kohdan sanamuodon, tarkoituksen ja asiayhteyden mukaisen tulkinnan mukaan ilmauksella ”rajoittamatta” on ymmärrettävä tarkoitettavan sitä, että asetusta N:o 1169/2011 sovelletaan rinnakkain tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavien erityissäännösten kanssa edellyttäen, että ne eivät ole ristiriidassa asetuksen N:o 1169/2011 säännösten kanssa. Ymmärrän komission väitteen siten, että tällaisesta ristiriidasta on kyse vain silloin, kun erityissäännösten soveltaminen estää asetuksen N:o 1169/2011 rinnakkaisen soveltamisen. Käsiteltävässä asiassa komissio katsoo, että tällaista ristiriitaa ei ole, koska mainintaa ”Alkuperä: Saksa” voidaan käyttää ja siihen voidaan lisätä muita mainintoja.(32)
70. Toisin kuin komissio huomautuksissaan väittää, mielestäni on olemassa vakuuttavia syitä, jotka tukevat näkemystä, jonka mukaan asetuksen N:o 1169/2011 1 artiklan 4 kohta ei koske pelkästään tilanteita, joissa on kyse varsinaisesta ristiriidasta komission esittämällä tavalla.
71. Se, että asetusta N:o 1169/2011 sovelletaan merkintöjä koskevia erityissäännöksiä rajoittamatta, tarkoittaa nimittäin sitä, että tämä asetus ei voi olla esteenä tällaisten erityissäännösten soveltamiselle. Näin ollen asetuksen N:o 1169/2011 1 artiklan 4 kohta mielestäni mielestäni ilmentää perusolemukseltaan lex specialis ‑periaatetta.
72. Tämän periaatteen nojalla myös asetuksen N:o 1169/2011 rinnakkainen soveltaminen on mielestäni poissuljettua, koska se merkitsisi sitä, että merkintöjä koskeva erityissäännös menettäisi tehokkaan vaikutuksensa.
73. Nähdäkseni näin kävisi, jos asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaisiin pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen. Asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohta on nimittäin asetuksen N:o 1169/2011(33) 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu merkintöjä koskeva erityissäännös, ja kuten jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 3 jaksossa ja erityisesti 82 ja 83 kohdassa esitän, lainsäätäjä on mielestäni asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdassa selvästi määrittänyt, että hedelmien ja vihannesten alkuperämaa on maa, jossa sato on korjattu.
74. Jos kuitenkin asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa olisi sovellettava siten, että asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohdan nojalla tehty alkuperämaamerkintä voisi olla ensiksi mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa, asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohta menettäisi tämä johdosta mielestäni tehokkaan vaikutuksensa.
75. Direktiivistä 2000/13 on todettava, ettei siitä löydy vastinetta asetuksen N:o 1169/2011 1 artiklan 4 kohdalle. Katson kuitenkin, että kyseisessä artiklassa säädettyä periaatetta vastaava periaate pätee myös direktiiviin 2000/13. Mikään asetuksen N:o 1169/2011 valmistelutöissä ei nimittäin viittaa siihen, että sillä oli tarkoitus muuttaa direktiiviä tältä osin, joten kyseisen asetuksen 1 artiklan 4 kohta on ymmärrettävä siten, että siinä kodifioidaan lex specialis ‑periaate, jota jo sovelletaan direktiivin 2000/13 nojalla. Toisin sanoen asetuksen N:o 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdasta voidaan asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdan kannalta mielestäni esittää samankaltaisia näkemyksiä kuin ne, jotka edellä tuotiin esiin asetuksesta N:o 1169/2011.
3. Asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan soveltaminen
76. Asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan elintarviketiedot eivät saa johtaa harhaan alkuperämaan osalta.
77. Totean ensinnäkin, että tämä kielto kattaa harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan ilmauksella ”elintarviketiedot” tarkoitetaan nimittäin ”tietoja, jotka koskevat elintarviketta ja jotka asetetaan loppukuluttajan saataville etiketillä, muulla mukana seuraavalla materiaalilla tai millä tahansa muulla keinolla, mukaan lukien modernin teknologian välineet ja sanallinen viestintä”. Vaikka tämä määritelmä ei muodollisesti koske mainitsematta jättämisiä, on lähdettävä siitä, että se kattaa ne siltä osin kuin ne ovat omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan alkuperämaan osalta.(34)
78. Lisäksi asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta kuluttajan ”harhaan johtamisen” käsitteestä on huomautettava, että kyseiseen säännökseen ei sisälly sen määritelmää. Kuten direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohdassa esitetyssä harhaanjohtavien mainitsematta jättämisten määritelmässä, myös mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ”harhaanjohtamisen” käsite on kuitenkin mielestäni ymmärrettävä siten, että se kattaa olennaiset tiedot, joita keskivertokuluttaja asiayhteyden mukaan tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseksi, ja että se saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.
79. Vaikka asetukseen N:o 1169/2011 ei sisälly tällaista määritelmää, on todettava, että ainoastaan sellaisten olennaisten tietojen mainitsematta jättämiset, joita keskivertokuluttaja tarvitsee, voivat jo luonteensa puolesta johtaa kuluttajaa harhaan. Kuten jo edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 34 selitin, asetuksella N:o 1169/2011 sitä paitsi pyritään varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso, aivan kuten direktiivillä 2005/29.
80. Lopuksi on todettava, että asetuksen N:o 1169/2011 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kyseisessä asetuksessa elintarvikkeen alkuperämaalla tarkoitetaan tavaroiden alkuperää, sellaisena kuin se on määritelty tullikoodekseissa säädettyjen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien mukaisesti.
81. Mielestäni käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista selventävien mainintojen poisjättämistä tullikoodekseissa vahvistettujen määritelmien mukaisesti tehdyn alkuperämaamerkinnän osalta ei voida pitää keskivertokuluttajan kannalta olennaisina tietoina, jotka voivat johtaa harhaan asetuksessa N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla alkuperämaan osalta.
82. Unionin lainsäätäjä nimittäin määritti elintarvikkeen asetuksessa N:o 1169/2011 tarkoitetun alkuperämaan selvästi ja täsmällisesti viittaamalla tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tullikoodekseihin.(35) Kasvituotteiden osalta unionin lainsäätäjä vahvisti nimenomaisesti, että näiden tuotteiden alkuperämaa on maa, jossa ne on korjattu. Tällä valinnallaan unionin lainsäätäjä valitsi samalla olla antamatta merkitystä sille, että tällaisten tuotteiden tuotanto voi lähtökohtaisesti tapahtua eri maissa. Tältä osin on muistutettava, että unionin lainsäätäjä on viljeltyjen herkkusienten ”rajat ylittävään” tuotantotapaan tutustuttuaankin pitänyt voimassa tämän säännön.
83. Näin ollen on katsottava, että asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 2 artiklan 3 kohdasta ja tullikoodekseissa vahvistetuista tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevista määritelmistä yhdessä luettuina seuraa, että tällaisia tietoja ei voida pitää olennaisina keskivertokuluttajan kannalta.(36)
84. Tätä päätelmää tukee myös se, että komissio ei ole antanut alkuperämaan ilmoittamisesta muita säännöksiä kuin ne, jotka koskevat tuoretta, jäähdytettyä tai jäädytettyä sianlihaa, lampaan- tai vuohenlihaa ja siipikarjan lihaa. Tarkemmin sanottuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 1337/2013(37) annettiin tällaisia sääntöjä, koska tullikoodekseissa vahvistettuja tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevia määritelmiä soveltamalla ei pystytty tarjoamaan kuluttajille riittävästi tietoa näiden lihojen alkuperästä, kun otetaan huomioon tilanteet, joissa liha on saatu eläimistä, jotka ovat syntyneet ja jotka on kasvatettu ja teurastettu eri maissa.(38)
85. Vaikka ymmärrän hyvin Zentralen väitteen, jonka mukaan kuluttajille on ilmoitettava, kun tuotteen merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan toisissa maissa, edellä esitetyn perusteella on kuitenkin todettava, ettei unionin lainsäätäjä katsonut, että tällaiset tiedot ovat olennaisia ja siten omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan alkuperämaan osalta asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
86. Tästä syystä on hylättävä komission väite, jonka mukaan kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on ratkaista, johtaako pääasiassa kyseessä olevan kaltainen alkuperämaamerkintä kuluttajaa yksittäistapauksessa konkreettisesti harhaan. Tällainen näkemys on nimittäin omiaan loukkaamaan edellä mainittua unionin lainsäätäjän valinnanvapautta.
87. Direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdasta on todettava, että edellä esitetyt päätelmät pätevät myös siihen. Tästä on huomautettava, että vaikka direktiiviin 2000/13 ei sisälly kyseisessä direktiivissä tarkoitetun alkuperämaan määritelmää,(39) tämä seikka ei voi johtaa päinvastaiseen tulokseen, koska tällainen määritelmä on silti annettu asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä yhteisön tullikoodeksin 23 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa. Tästä seuraa, että myöskään tullikoodekseissa vahvistettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien mukaisesti tehty merkintä ei ole direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtava.
88. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vasta neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, ettei se, että kuluttajalle ei esitetä tullikoodekseissa annettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien mukaisesti tehdyn alkuperämaamerkinnän osalta selventäviä mainintoja, merkitse näissä säännöksissä tarkoitettua harhaanjohtamista.
V Ratkaisuehdotus
89. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 a artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitetun alkuperämaan käsitteen määrittelemiseksi on viitattava tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskeviin määritelmiin, joista säädetään yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23–26 artiklassa.
Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 76 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitetun alkuperämaan käsitteen määrittelemiseksi on viitattava tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskeviin määritelmiin, jotka vahvistetaan unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 60 artiklassa, luettuna yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta 28.7.2015 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/2446 31–36 artiklan kanssa.
2) Asetuksen N:o 2913/92 23 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 952/2013 60 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31 artiklan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että viljeltyjen herkkusienten alkuperämaa on maa, jossa sato korjataan, vaikka merkittäviä tuotantovaiheita suoritetaan Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa ja viljellyt herkkusienet tuodaan korjuualueelle vasta aikaisintaan kolme päivää ennen ensimmäistä sadonkorjuuta.
3) Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, ettei se, että kuluttajalle ei esitetä asetuksen N:o 2913/92 23–26 artiklassa ja asetuksen N:o 952/2013 60 artiklassa, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 2015/2446 31–36 artiklan kanssa, annettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien mukaisesti tehdyn alkuperämaamerkinnän osalta selventäviä mainintoja, merkitse kyseisessä säännöksessä tarkoitettua harhaanjohtamista.
Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, ettei se, että kuluttajalle ei esitetä asetuksen N:o 2913/92 23–26 artiklassa vahvistettujen tavaroiden muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien määritelmien mukaisesti tehdyn alkuperämaamerkinnän osalta selventäviä mainintoja, merkitse tässä säännöksessä tarkoitettua harhaanjohtamista.