Yhdistetyt asiat T‑229/11 ja T‑276/11
William Richard Inglewood ym.
vastaan
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Lisäeläkejärjestelmä – Päätökset, joilla on hylätty pyynnöt ennen lisäeläkejärjestelmän muuttamista vuonna 2009 voimassa olleiden säännösten soveltamisesta – Lainvastaisuusväite – Saavutetut oikeudet – Perusteltu luottamus – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 13.3.2013
1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Päätös Euroopan parlamentin jäsenten vapaaehtoisen lisäeläkejärjestelmän sääntöjen muuttamisesta – Julkaiseminen – Julkaiseminen toimielimen sisäisillä verkkosivuilla – Entisillä jäsenillä ei ole pääsyä – Internetissä julkaiseminen edellytyksenä sille, että päätökseen voidaan vedota
2. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Myöntämisedellytykset – Kumulatiivisuus
3. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Ei perustu sopimukseen
4. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Eläkeoikeuksien osittaista maksamista kertasuorituksena koskevan mahdollisuuden poistaminen – Luottamuksensuojan periaatetta ei ole loukattu
5. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Eläkeoikeuksien osittaista maksamista kertasuorituksena koskevan mahdollisuuden ja aikaistetun eläkkeen maksamista koskevan mahdollisuuden poistaminen – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
6. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Muutosten tekeminen järjestelmän palauttamiseksi taloudelliseen tasapainoon – Sallittavuus
(SEUT 232 artiklan ensimmäinen kohta)
7. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
8. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Eläkeiän korottaminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, kun ei ole toteutettu unionin virkamiehiä varten säädettyjen kaltaisia siirtymätoimenpiteitä
(Neuvoston asetus N:o 723/2004)
9. Euroopan parlamentti – Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt – Vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä – Muuttaminen – Velvollisuus neuvotella ennen päätöstä parlamentin pääsihteerin ja kvestorikollegion kanssa – Ei ole
(Euroopan parlamentin työjärjestyksen 21 artiklan 2 kohta)
1. Koska Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen liitteenä VII olevien jäsenten (vapaaehtoisen) lisäeläkejärjestelmän sääntöjen muuttamisesta on yleisesti sovellettava toimi, sen voimaantulo ei edellytä yksilöllistä tiedoksiantoa mutta se on julkaistava. Yksi Euroopan unionin oikeusjärjestyksen perusperiaatteista on nimittäin, ettei viranomaisten toimiin voida vedota yksityisiä oikeussubjekteja vastaan ennen kuin ne ovat voineet saada toimen tietoonsa.
Kun kyse ei ole sellaisesta toimesta, joka oli EY 254 artiklan mukaan julkaistava virallisessa lehdessä, minkä tahansa muunlaisen tarkoituksenmukaisen julkaisutavan on katsottava olevan riittävä. Kun kyseinen päätös on sisäistä organisaatiota koskeva toimi, on hyväksyttävää, että se saatetaan asianomaisten tietoon noudattaen tällaisia toimia koskevia toimielimen vahvistamia sääntöjä. Tältä osin julkaiseminen parlamentin sisäisillä verkkosivuilla parlamentin noudattamien käytäntöjen mukaisesti riittää niiden jäsenten osalta, joiden toimikausi on meneillään. Koska parlamentin entisillä jäsenillä ei sen sijaan ole enää pääsyä parlamentin sisäisille verkkosivuille, heidän osaltaan tarvitaan julkaiseminen internetsivuilla.
Yleisesti sovellettavana toimena tämän päätöksen on sekä oikeusvarmuutta koskevista että yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen liittyvistä syistä ollut tultava voimaan samanaikaisesti kaikkiin niihin yksityisiin oikeussubjekteihin nähden, joiden oikeudelliseen asemaan se vaikuttaa. Koska yksityisen oikeussubjektin mahdollisuus saada tietää toimesta on myös edellytyksenä sille, että toimeen voidaan vedota häntä vastaan, tällaisena ajankohtana on pidettävä sitä ajankohtaa, jolloin tämä mahdollisuus on ollut viimeiselläkin niistä yksityisistä oikeussubjekteista, joita asia koskee.
(ks. 32–34 ja 37 kohta)
2. Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen liitteenä VII olevien Euroopan parlamentin jäsenten (vapaaehtoisen) lisäeläkejärjestelmän sääntöjen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee selvästi, että parlamentin jäsenen oikeus lisäeläkkeeseen edellyttää hänen täyttävän samanaikaisesti kaikki siinä mainitut edellytykset eli hänen on ensinnäkin oltava suorittanut lisäeläkemaksua vähintään kahden vuoden ajan, toiseksi hänen toimensa on oltava päättynyt ja kolmanneksi hänen on oltava täyttänyt eläkeiän (60 vuotta ennen 14.7.2009, 63 vuotta sen jälkeen). Näin ollen parlamentin jäsenen tai entisen jäsenen oikeus lisäeläkkeeseen syntyy silloin, kun hän täyttää viimeisenkin näistä edellytyksistä, siitä riippumatta, mikä edellytyksistä täyttyy viimeiseksi.
(ks. 40 ja 56 kohta)
3. Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen liitteenä VII oleva Euroopan parlamentin jäsenten (vapaaehtoinen) lisäeläkejärjestelmä kuuluu yksinomaan sellaisten julkisen vallan valtaoikeuksien piiriin, jotka parlamentille on annettu, jotta se voi suorittaa sille perussopimuksissa uskottuja tehtäviä. Parlamentin ja sen järjestelmään liittyneiden jäsenten tästä järjestelmästä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat näin ollen niitä yhdistävien sääntöjen piiriin eivätkä perustu sopimukseen vaan julkisoikeuteen, eikä tätä toteamusta kumoa se, että asianomaiset henkilöt ovat liittyneet tähän järjestelmään vapaaehtoisesti.
(ks. 61 ja 148 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 66 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 70–72, 93–95, 107 ja 132 kohta)
6. Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen liitteessä VII olevan jäsenten lisäeläkejärjestelmän sääntelyä koskevan toimivaltansa käyttämisen yhteydessä Euroopan parlamentti voi oikeutetusti tehdä muutoksia, joilla pyritään muun muassa välttämään siinä määrin kuin mahdollista kaikenlainen taloudellinen vaikutus eurooppalaisiin veronmaksajiin, varmistamaan, että kaikki kustannukset jaetaan tasapuolisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon tarve selittää päätökset yleisölle, sekä säilyttämään siinä määrin kuin mahdollista eläkerahaston likviditeetti. Jos nimittäin tässä lisäeläkejärjestelmässä, joka perustuu vakuutusmatemaattiseen laskentatapaan, jonka mukaan järjestelmään liittyneiden ja parlamentin vuosittain maksamien eläkemaksujen kokonaismäärän on lähtökohtaisesti vastattava saman vuoden aikana hankittujen eläkeoikeuksien kokonaismäärää, osoittautuu, että rahaston varojen tuottoa, jonka perusteella eläkemaksujen suuruus oli määritelty, koskevat ennusteet ovat olleet liian optimistisia, tästä on tehtävä se johtopäätös, että järjestelmään liittyneiden ja parlamentin aikaisemmin maksamat eläkemaksut ovat todellisuudessa olleet liian pieniä niitä vastaavien eläkeoikeuksien rahoittamiseksi. Järjestelmän palauttamiseksi tasapainoon on siten lähtökohtaisesti oikeutettua kerätä varoja sekä järjestelmään liittyneiltä että parlamentilta.
Koska päätös eläkeiän korottamisesta lisäeläkejärjestelmässä on perustunut pääasiallisesti lisäeläkerahaston vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, väite, jonka mukaan eläkeikä olisi vahvistettu pakollisiin eläkejärjestelmiin sovellettavien näkökohtien perusteella, on tältä osin asiaan vaikuttamaton.
(ks. 73–75, 98 ja 145 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 112 ja 113 kohta)
8. Jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen liitteenä VII olevan Euroopan parlamentin jäsenten vapaaehtoisen lisäeläkejärjestelmän muutoksen yhteydessä se seikka, että eläkeikää korotettiin ilman siirtymätoimenpiteitä, ei ole syrjivä pelkästään sillä perusteella, että muita yhteisön eläkejärjestelmiä muutettaessa siirtymätoimenpiteitä toteutettiin. Yhtäältä parlamentin jäsenten ja toisaalta unionin virkamiesten tosiasiallisessa ja oikeudellisessa asemassa on nimittäin olennaisia eroja, joiden vuoksi heitä voidaan kohdella eri tavalla päätettäessä siirtymätoimenpiteistä.
Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004 toteutetun unionin virkamiesten eläkejärjestelmän muutoksen yhteydessä siirtymätoimenpiteiden sisältönä oli yhtäältä näiden muutosten voimaantulopäivänä palveluksessa olleiden eräiden virkamiesten vapauttaminen niiden soveltamisesta ja toisaalta näiden muutosten porrastettu soveltaminen niiden voimaantulopäivänä palveluksessa olleiden virkamiesten iän perusteella. Tässä yhteydessä on tärkeää todeta, että unionin virkamiesten odotettavissa oleva vanhuuseläke on useimmissa tapauksissa pääasiallinen tai ainoa vanhuuteen perustuva tulo, johon heillä on oikeus ammattitoimintansa perusteella. Euroopan parlamentin jäsenen edustajantoimi ei sen sijaan yleensä ole yksinomaisen ammattitoiminnan luonteinen. Edustajantointa hoidetaan siis yleensä parlamentin jäsenen muiden ammattitoimintajaksojen jälkeen tai niitä ennen tai jopa samanaikaisesti sellaisen toiminnan kanssa. Näin ollen Euroopan parlamentin jäsenten lisäeläke on pääsääntöisesti vain osa parlamentin entisten jäsenten vanhuuteen perustuvista tuloista, koska he ovat yleensä saavuttaneet muita eläkeoikeuksia muussa ammattitoiminnassaan. Tästä seuraa, ettei lisäeläkejärjestelmän muuttaminen voi vaikuttaa järjestelmään kuuluvien asemaan samalla tavoin kuin unionin virkamiesten eläkejärjestelmän muuttaminen vaikuttaa näiden asemaan.
Lisäksi asetuksen N:o 723/2004 yhteydessä päätetty unionin virkamiesten eläkejärjestelmän muutos perustuu muihin kuin niihin syihin, joihin Euroopan parlamentin jäsenten lisäeläkejärjestelmän muuttamista koskevassa päätöksessä viitataan. Virkamiesten eläkeiän korottaminen ja eläkeoikeuksien vuotuisen karttumisprosentin alentaminen merkitsivät nimittäin eläkejärjestelmän sopeuttamista väestörakenteen asteittaisiin muutoksiin eivätkä reagointia kyseisen järjestelmän akuuttiin kriisiin. Päätös parlamentin jäsenten lisäeläkejärejstelmän muuttamisesta – ja erityisesti päätös eläkeiän korottamisesta lisäeläkejärjestelmässä – perustui sen sijaan likviditeettiä ja eläkeoikeuksien kattamisastetta koskeneeseen erityiseen hätätilanteeseen.
(ks. 114, 117–121, 123 ja 124 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 137 ja 138 kohta)