Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 9.2.2021 – Airbnb Ireland UC ja Airbnb Payments UK Ltd v. Agenzia delle Entrate

(asia C-83/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Airbnb Ireland UC ja Airbnb Payments UK Ltd

Vastapuoli: Agenzia delle Entrate

Ennakkoratkaisukysymykset

Unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kantaa siihen, miten on tulkittava direktiivissä (EU) 2015/1535¹ tarkoitettuja ilmauksia tietoyhteiskunnan palveluja koskeva ”tekninen määräys” ja tietoyhteiskunnan ”palveluja koskeva määräys”; unionin tuomioistuinta pyydetään erityisesti täsmentämään, onko kyseisten ilmaisujen katsottava kattavan myös luonteeltaan verotukselliset toimenpiteet, joiden suoranaisena tarkoituksena ei ole säännellä nimenomaan tietoyhteiskunnan palvelua mutta jotka kuitenkin vaikuttavat käytännössä kyseisen palvelun harjoittamiseen asianomaisessa jäsenvaltiossa erityisesti asettamalla kaikille kiinteistönvälityspalvelujen tarjoajille – mukaan lukien siis jäsenvaltioon sijoittautumattomat toimijat, jotka tarjoavat palvelujaan verkossa – lisävelvoitteita, joiden tarkoituksena on vuokranantajien maksettaviksi tulevien verojen tehokas kantaminen ja joita ovat muun muassa

a)    välittäjän toiminnan seurauksena tehtyjä lyhytkestoisia vuokrasopimuksia koskevien tietojen kerääminen ja niiden toimittaminen jäsenvaltion veroviranomaisille

b)    verottajalle kuuluvien osuuksien pidättäminen vuokralleottajien vuokranantajille maksamista määristä ja niiden tilittäminen verottajalle.

Unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan seuraavat kysymykset:

a)    Ovatko SEUT 56 artiklassa tarkoitettu palvelujen tarjoamisen vapauden periaate sekä, jos niiden katsotaan soveltuvan nyt tarkasteltavaan asiaan, direktiiveistä 2006/123/EY² ja 2000/31/EY³ johdettavat vastaavat periaatteet esteenä sellaiselle kansalliselle toimenpiteelle, jolla Italiassa toimivat kiinteistönvälittäjät – mukaan lukien siis Italiaan sijoittautumattomat toimijat, jotka tarjoavat palvelujaan verkossa – velvoitetaan keräämään niiden välityksellä tehtyjä lyhytkestoisia vuokrasopimuksia koskevia tietoja ja ilmoittamaan ne sitten verohallinnolle palvelun käyttäjien maksettaviksi kuuluvien välittömien verojen kantamiseen liittyvien päämäärien vuoksi?

b)    Ovatko SEUT 56 artiklassa tarkoitettu palvelujen tarjoamisen vapauden periaate sekä, jos niiden katsotaan soveltuvan nyt tarkasteltavaan asiaan, direktiiveistä 2006/123/EY ja 2000/31/EY johdettavat vastaavat periaatteet esteenä sellaiselle kansalliselle toimenpiteelle, jolla Italiassa toimivat kiinteistönvälittäjät – mukaan lukien siis Italiaan sijoittautumattomat toimijat, jotka tarjoavat palvelujaan verkossa – siinä tapauksessa, että ne ovat osallisina niiden välityksellä tehtyjen lyhytkestoisten vuokrasopimusten maksuvaiheessa, velvoitetaan suorittamaan kyseisistä maksuista veronpidätys ja tilittämään vero sitten verottajalle palvelun käyttäjien maksettaviksi kuuluvien välittömien verojen kantamiseen liittyvien päämäärien vuoksi?

c)    Mikäli vastaus edeltäviin kysymyksiin on myöntävä, voidaanko SEUT 56 artiklassa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta sekä, jos niiden katsotaan soveltuvan nyt tarkasteltavaan asiaan, direktiiveistä 2006/123/EY ja 2000/31/EY johdettavia vastaavia periaatteita kuitenkin unionin oikeuden mukaisesti rajoittaa edellä a ja b kohdassa kuvattujen kaltaisilla kansallisilla toimenpiteillä sillä perusteella, että palvelun käyttäjien maksettaviksi kuuluvien välittömien verojen kantaminen olisi muutoin tehotonta?

d)    Voidaanko SEUT 56 artiklassa tarkoitettua palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta sekä, jos niiden katsotaan soveltuvan nyt tarkasteltavaan asiaan, direktiiveistä 2006/123/EY ja 2000/31/EY johdettavia vastaavia periaatteita kuitenkin unionin oikeuden mukaisesti rajoittaa kansallisella toimenpiteellä, jolla Italiaan sijoittautumattomat kiinteistönvälittäjät velvoitetaan nimeämään veroedustaja, joka on velvollinen Italiaan sijoittautumattoman välittäjän nimissä ja lukuun täyttämään edellä b kohdassa kuvattujen kansallisten toimenpiteiden mukaiset velvoitteet, kun otetaan huomioon, että palvelun käyttäjien maksettaviksi kuuluvien välittömien verojen kantaminen olisi muutoin tehotonta?

Unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, onko SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa tulkittava niin, että jos oikeudenkäynnin asianosainen esittää unionin oikeuden (primaarioikeuden tai johdetun oikeuden) tulkintaa koskevan kysymyksen ja toimittaa sitä varten sanamuodoltaan täsmällisen kysymyksen, kansallinen tuomioistuin on kuitenkin vapaa muotoilemaan kysymyksen itsenäisesti ja yksilöimään harkintansa mukaan, parasta tietämystään ja ymmärrystään käyttäen, asian kannalta olennaiset unionin oikeuden seikat, niiden kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevat kansalliset säännökset sekä ennakkoratkaisukysymyksen tarkan sanamuodon, edellyttäen tietenkin, että se pysyy riidan kohteena olevan asian rajoissa, vai onko sen käytettävä kysymystä sellaisena kuin ennakkoratkaisupyynnön esittämistä vaatinut osapuoli on sen esittänyt?

____________

¹ Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535 (EUVL 2015, L 241, s. 1).

² Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (EUVL 2006, L 376, s.36).

³ Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL 2000, L 178, s. 1)