UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä heinäkuuta 2015 (*)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Direktiivi 2006/42/EY – CE-merkinnällä varustetut koneet – Olennaiset turvallisuusvaatimukset – Henkilöiden turvallisuudelle aiheutuvat riskit – Suojalauseke – Komission päätös, jossa todetaan perustelluksi markkinoille saattamisen kieltämistä koskeva kansallinen toimenpide – Suojalausekkeen täytäntöönpanoa koskevat edellytykset – Ilmeinen arviointivirhe – Yhdenvertainen kohtelu
Asiassa T‑337/13,
CSF Srl, kotipaikka Grumolo delle Abbadesse (Italia), edustajanaan asianajajat R. Santoro, S. Armellini ja R. Bugaro,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehenään G. Zavvos, avustajanaan asianajaja M. Pappalardo,
vastaajana,
jota tukee
Tanskan kuningaskunta, asiamiehinään aluksi V. Pasternak Jørgensen ja M. Wolff, sittemmin Wolff, C. Thorning, U. Melgaard ja N. Lyshøj,
väliintulijana,
jossa vaaditaan kumoamaan Tanskan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY 11 artiklan mukaisesti toteuttamasta toimenpiteestä monikäyttöisen maansiirtokoneen tyypin osalta 8.4.2013 annettu komission päätös 2013/173/EU (EUVL L 101, s. 29),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit N. J. Forwood (esittelevä tuomari) ja E. Bieliūnas,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.4.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja CSF Srl on Italiaan sijoittautunut yritys, joka toimii koneiden valmistuksen alalla. Se valmistaa muun muassa konetta, jonka nimi on ”Multione S630” (jäljempänä Multione S630). Kyseisen koneen tärkeä ominaisuus on mahdollisuus käyttää sitä eri tarkoituksiin ja eri toiminta-aloilla 58 lisälaitteen avulla, joilla se voidaan varustaa. Nämä lisälaitteet, jotka kantaja myös suunnittelee, mahdollistavat kyseisen koneen muuttamisen esimerkiksi varustamalla se kauhalla, lumiauralla, trukkihaarukalla, nostopuomilla, iskuvasaralla, pihdeillä, maanmuokkaimella tai ruohonleikkurilla ja näin ollen sen käyttämisen puutarhanhoidon, maanviljelyn, rakentamisen, teiden kunnossapidon tai metsätöiden kaltaisten toimintojen yhteydessä. Kyseessä oleva kone on saatettu markkinoille useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Kymmenen kappaletta kyseessä olevaa konetta on myyty vuodesta 2009 lähtien Tanskassa, jossa niitä käytetään rehun jakeluun ja häkkien puhdistamiseen minkkien kasvatuksessa.
2 Tanskan viranomaiset toteuttivat 31.1.2012 Multione S630 ‑koneeseen kohdistuvia toimenpiteitä koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY (EUVL L 157, s. 24) 11 artiklan 1 kohdan nojalla. Näihin toimenpiteisiin kuului yhtäältä kyseisen koneen, josta puuttui asianmukainen putoavilta esineiltä suojaava rakenne, uusien kappaleiden Tanskan markkinoille saattamisen kieltäminen ja toisaalta kantajan velvoittaminen toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä kyseisen koneen Tanskassa jo käyttöön otettujen kappaleiden osalta.
3 Tanskan viranomaiset perustelivat kyseisten toimenpiteiden toteuttamista sillä, ettei Multione S630 täyttänyt tiettyjä olennaisia direktiivissä 2006/42 säädettyjä turvallisuusvaatimuksia. Tältä osin ne totesivat, että kyseisen koneen Tanskan markkinoille saatettuja kappaleita ei ollut varustettu asianmukaisella suojarakenteella, vaikka useat tehtävistä, joita varten kyseinen kone on suunniteltu, altistivat sen kuljettajan putoavista esineistä tai materiaaleista aiheutuvalle riskille. Ne katsoivat myös, että tällainen tilanne oli direktiivin 2006/42 liitteen I 3.4.4 kohdan vastainen. Tässä säännöksessä säädetään, että jos omalla käyttövoimalla liikkuvan koneen kuljettajan paikka on koneen kyydissä, ja putoavista esineistä tai materiaaleista saattaa aiheutua riski, kone on suunniteltava ja rakennettava siten, että nämä riskit otetaan huomioon, ja jos tämä koneen koon vuoksi on mahdollista, se on varustettava asianmukaisella suojarakenteella.
4 Tanskan viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä on ilmoitettu direktiivin 2006/42 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan komissiolle. Viimeksi mainittu katsoi Tanskan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42 11 artiklan mukaisesti toteuttamasta toimenpiteestä monikäyttöisen maansiirtokoneen tyypin osalta 8.4.2013 annetulla päätöksellä 2013/173/EU (EUVL L 101, s. 29; jäljempänä riidanalainen päätös), että kyseiset toimenpiteet olivat perusteltuja saman artiklan 3 kohdan nojalla.
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
5 Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.6.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.
6 Kantaja teki myös unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.8.2013 toimittamallaan asiakirjalla välitoimihakemuksen. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 11.11.2013 antamallaan määräyksellä kyseisen hakemuksen perusteettomana sen vuoksi, että kantaja ei ollut osoittanut, että ratkaisu oli annettava kiireellisesti, ja päätti, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
7 Tanskan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.10.2013 jättämällään asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 13.11.2013 antamallaan määräyksellä.
8 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
9 Osapuolten suulliset lausumat ja niiden yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 28.4.2015 pidetyssä istunnossa.
10 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– suorittaa tarvittaessa asiantuntijatutkimuksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
11 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 Tanskan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.
Oikeudellinen arviointi
13 Esittämättä varsinaista kanteen tutkimatta jättämistä koskevaa oikeudenkäyntiväitettä komissio epäilee, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi. Asiakysymyksen osalta kantaja esittää riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi kaksi kanneperustetta. Se esittää myös väitteen, joka koskee sille tästä aiheutuneita vahinkoja, esittämättä kuitenkaan vaatimuksia tältä osin.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
14 Komissio väittää pääasiallisesti, että riidanalainen päätös ei koske SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla kantajaa suoraan. Vaikka siinä nimittäin otetaan kantaa Tanskan viranomaisten toteuttamien kantajaan kohdistuvien toimenpiteiden perusteltavuuteen, nimenomaan viimeksi mainitut vaikuttavat suoraan kantajan oikeusasemaan direktiivin 2006/42 11 artiklassa säädetyn toimivallan jaon mukaisesti. Sitä paitsi on niin, että vaikka tästä päätöksestä on ilmoitettu muille unionin jäsenvaltioille kuin Tanskan kuningaskunnalle, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävänä on vastedes tutkia, missä määrin kantajan Tanskan markkinoille saattamat koneet ovat kyseisen direktiivin mukaisia, ja tehdä tästä kaikki johtopäätökset.
15 Kantaja kiistää nämä väitteet.
16 Tältä osin on muistutettava, että erityisesti SEUT 263 artiklan neljännestä kohdasta seuraa, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toimista, jotka koskevat sitä suoraan ja erikseen.
17 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimi koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan silloin, kun sillä on välittömiä vaikutuksia tämän oikeusasemaan ja kun se ei jätä niille, joille se on osoitettu, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin sen toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (tuomio 5.5.1998, Dreyfus v. komissio, C‑386/96 P, Kok., EU:C:1998:193, 43 kohta ja tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM, C‑125/06 P, Kok., EU:C:2008:159, 47 kohta).
18 Käsiteltävässä asiassa kantajan nostamassa kanteessa vaaditaan kumoamaan komission päätös, jossa todetaan, että Tanskan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet niiden edellytysten osalta, joilla Multione S630 on saatettu Tanskan markkinoille, ovat perusteltuja.
19 Tanskan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet perustuvat Tanskan lainsäädännön säännöksiin, jotka on annettu direktiivin 2006/42 ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi. Viimeksi mainitussa säädetään erityisesti, että jos jäsenvaltio toteaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva kone, joka on varustettu CE-merkinnällä ja jolla on EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja jota käytetään sen käyttötarkoituksen mukaisesti tai kohtuudella ennustettavissa olevissa olosuhteissa, voi vaarantaa ihmisten turvallisuuden, sen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen tämän koneen markkinoilta, kieltääkseen tällaisen koneen saattamisen markkinoille tai sen käyttöön ottamisen tai rajoittaakseen sen vapaata liikkuvuutta.
20 Riidanalainen päätös perustuu puolestaan direktiivin 2006/42 11 artiklan 3 kohtaan. Siinä säädetään, että kun jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle toimenpiteiden toteuttamisesta kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan nojalla, komissio kuulee asianomaisia osapuolia ennen sen tutkimista, ovatko nämä toimenpiteet perusteltuja vai eivät, ja ilmoittaa sitten päätöksensä toimenpiteet toteuttaneelle jäsenvaltiolle, muille jäsenvaltioille ja kyseessä olevan koneen valmistajalle tai tämän valtuutetulle edustajalle.
21 Kuten komissio perustellusti korostaa, Tanskan viranomaisten kantajalle 31.1.2012 osoittaman kirjeen lukemisen perusteella on mahdollista todeta, että näiden viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden tarkoituksena oli vaikuttaa suoraan kantajan oikeusasemaan. Nimittäin arvioituaan, että Multione S630 ei täyttänyt tiettyjä direktiivissä 2006/42 säädettyjä olennaisia turvallisuusvaatimuksia siltä osin kuin kyseistä konetta ei ollut varustettu asianmukaisella putoavilta esineiltä tai materiaaleilta suojaavalla rakenteella, kyseiset viranomaiset ensinnäkin kielsivät sen saattamisen Tanskan markkinoille, toiseksi määräsivät kantajan muuttamaan sen suunnittelua ja rakennetta varustamalla se tällaisella rakenteella ja kolmanneksi velvoittivat kantajan saattamaan kyseisen koneen Tanskassa jo käyttöönotetut kappaleet direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisiksi tai poistamaan ne kyseisiltä markkinoilta.
22 Komissio päättelee tästä kuitenkin virheellisesti, että riidanalainen päätös ei koske kantajaa suoraan.
23 Päinvastoin on katsottava ensinnäkin, että riidanalaisella päätöksellä on kantajan oikeusasemaan muita välittömiä vaikutuksia kuin Tanskan viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä aiheutuvat vaikutukset.
24 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että riidanalainen päätös on osoitettu kaikille unionin jäsenvaltioille eikä pelkästään Tanskan kuningaskunnalle direktiivin 2006/42 11 artiklan 3 ja 6 kohdassa komissiolle asetettujen tiedonanto- ja ilmoitusvelvollisuuksien mukaisesti. Se on siis kaikilta osiltaan velvoittava niiden kaikkien osalta SEUT 288 artiklan mukaisesti.
25 Toiseksi direktiivi 2006/42 on annettu EY 95 artiklan (josta on tullut SEUT 114 artikla) perusteella, joka oikeuttaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston päättämään toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten välisistä eroista johtuvien kaupan esteiden poistaminen (ks. tuomio 17.5.1994, Ranska v. komissio, C‑41/93, Kok., EU:C:1994:196, 22 kohta ja tuomio 9.8.1994, Saksa v. neuvosto, C‑359/92, Kok., EU:C:1994:306, 22 kohta EY 100 A artiklan suhteen). Sillä pyritään yhdenmukaistamaan edellytykset, joilla CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella varustetut koneet saatetaan sisämarkkinoille, ja varmistamaan niiden vapaa liikkuvuus unionissa samalla kun taataan kaikkien sellaisten vaatimusten noudattaminen, joiden tarkoituksena on suojella henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta näiden koneiden käytöstä aiheutuvilta riskeiltä (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2005, Yonemoto, C‑40/04, Kok., EU:C:2005:519, 31 ja 45 kohta ja tuomio 17.4.2007, AGM-COS.MET, C‑470/03, Kok., EU:C:2007:213, 52 ja 53 kohta) sitä edeltäneiden koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.6.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/392/ETY (EYVL L 183, s. 9) ja koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/37/EY (EYVL L 207, s. 1) tapaan.
26 Tässä tarkoituksessa direktiivissä 2006/42 kielletään erityisesti jäsenvaltioita loukkaamasta koneiden vapaata liikkuvuutta unionissa silloin, kun nämä täyttävät edellytykset, joiden perusteella voidaan olettaa, että ne ovat siinä säädettyjen olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia (direktiivin 2006/42 6 ja 7 artikla). Siinä velvoitetaan lisäksi toimivaltaiset kansalliset viranomaiset varmistamaan valvonta omien markkinoidensa osalta erityisesti toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että koneet voidaan saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne ovat direktiivin vaatimusten mukaisia ja jos ne eivät vaaranna henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta (direktiivin 2006/42 4 artikla). Siinä velvoitetaan lopuksi jäsenvaltiot toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet henkilöiden terveyden tai turvallisuuden mahdollisesti vaarantavien koneiden poistamiseksi markkinoilta, niiden markkinoille saattamisen tai käyttöön ottamisen kieltämiseksi taikka laajemmin ottaen vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi (direktiivin 2006/42 11 artikla).
27 Kolmanneksi direktiivin 2006/42 14 artiklan 7 kohdasta ja 19 artiklasta ilmenee, luettuna sen johdanto-osan yhdeksännen ja kymmenennen perustelukappaleen valossa, että kyseisellä direktiivillä järjestetyn markkinavalvonnan ja erityisesti sen 11 artiklassa säädetyn suojalausekkeen täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioilla on velvollisuus taata tämän direktiivin oikea ja yhtenäinen soveltaminen sovittamalla yhteen ja ottamalla huomioon komission laatimat suuntaviivat.
28 Edellä 26 ja 27 kohdassa mainittujen säännösten tarkoituksen, yleisen rakenteen ja sisällön perusteella on katsottava, että riidanalainen päätös merkitsee sitä, että kaikkien muiden jäsenvaltioiden kuin Tanskan kuningaskunnan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat Multione S630 ‑koneen saattamista niiden markkinoille tai sen säilyttämistä niiden markkinoilla, ja varmistettava näin tehdessään direktiivin 2006/42 oikea ja yhtenäinen soveltaminen Tanskan viranomaisten toteuttamien ja komission perustelluiksi toteamien toimenpiteiden valossa, kuten kantaja pääasiallisesti väittää. Toisin sanoen riidanalaisen päätöksen johdosta muiden jäsenvaltioiden kuin Tanskan kuningaskunnan on kunkin omalta osaltaan tutkittava, onko ne kappaleet kyseistä konetta, jotka kantaja on mahdollisesti saattanut niiden omille markkinoille, varustettu asianmukaisella putoavista esineistä ja materiaaleista aiheutuvalta riskiltä suojaavalla rakenteella, ja tämän seurauksena, voidaanko nämä koneet säilyttää kyseisillä markkinoilla vai ei. Tältä osin riidanalaisen päätöksen välittömänä seurauksena on sellaisten kansallisten menettelyjen aloittaminen, joissa asetetaan kyseenalaiseksi kantajalla siihen saakka koko unionissa ollut oikeus markkinoida konetta, jota itseään koski kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädetty vaatimustenmukaisuusolettama, koska se oli varustettu CE-merkinnällä ja sillä oli EY-vaatimustemukaisuusvakuutus (ks. analogisesti edellä 17 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Infront WM, EU:C:2008:159, 50–52 kohta).
29 Komissio ei käsiteltävässä asiassa sitä paitsi kiistä sitä, että Suomen ja Liettuan viranomaiset ovat jo ryhtyneet tätä tarkoittaviin toimenpiteisiin sen jälkeen, kun riidanalainen päätös oli osoitettu niille.
30 Toiseksi riidanalainen päätös ei jätä niille, joille se on osoitettu, lainkaan harkintavaltaa saavutettavaan tulokseen nähden, ja sen toimeenpano on tältä osin täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.
31 Kuten komissio korostaa, on tosin todennäköistä, että voidakseen määrittää, onko kantaja saattanut tai aikooko se saattaa Multione S630 ‑koneita vaihdantaan niiden alueella ja puuttuuko joistakin näistä koneista putoavista esineistä tai materiaaleista aiheutuvalta riskiltä suojaava rakenne, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on ensin suoritettava valvontatoimenpiteitä. Jos kuitenkin osoittautuu, että tilanne on tällainen, näiden viranomaisten on katsottava, että tämä tilanne mahdollisesti vaarantaa henkilöiden turvallisuuden, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen riskin torjumiseksi varmistamalla tässä yhteydessä direktiivin 2006/42 oikea ja yhtenäinen soveltaminen riidanalaiseen päätökseen ja siinä perustelluiksi todettuihin Tanskan toimenpiteisiin nähden ja näin ollen määräämällä kyseessä olevan koneen markkinoille saattamista koskeva kielto, määräämällä poistamaan se markkinoilta tai muuttamaan sitä tai toteuttamalla vastaava toimenpide. Näin ollen juuri komission päätös, jossa todetaan Tanskan viranomaisten toimenpiteet perustelluiksi, määrittää tuloksen, joka muiden kansallisten viranomaisten, joilla ei ole tältä osin lainkaan harkintavaltaa, on saavutettava (ks. vastaavasti määräys 7.6.2007, IMS v. komissio, T‑346/06 R, Kok., EU:T:2007:164, 51–54 kohta; ks. myös analogisesti edellä 17 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Infront WM, EU:C:2008:159, 59–63 kohta).
32 Komissio ei käsiteltävässä asiassa sitä paitsi riitauta tehokkaasti kantajan argumentteja, joiden mukaan toimenpiteet, joihin Suomen ja Liettuan viranomaiset ovat ryhtyneet saatuaan tiedon riidanalaisesta päätöksestä, vahvistavat, ettei näillä viranomaisilla ole epäilyksiä kyseisen päätöksen ulottuvuudesta ja johtopäätöksistä, jotka niiden on siitä tehtävä, eikä kyseenalaista tältä osin esitettyjä todisteita.
33 Direktiivin 2006/42 9 artikla ei saata kyseenalaisiksi edellä esitettyjä seikkoja. Tässä artiklassa, jossa otetaan käyttöön ”mahdollisesti vaarallisia koneita koskevat erityistoimenpiteet”, säädetään erityisesti, että jos komissio kyseisen direktiivin 11 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen katsoo, että jäsenvaltion toteuttama toimenpide on aiheellinen, se voi toteuttaa toimenpiteitä, joilla vaaditaan jäsenvaltioita kieltämään sellaisten koneiden markkinoille saattaminen, jotka teknisten ominaisuuksiensa vuoksi muodostavat saman riskin kuin kone, jota kansalliset toimenpiteet koskevat, rajoittamaan tätä markkinoille saattamista tai asettamaan kyseisille koneille erityisiä ehtoja. Lisäksi kyseisen direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleessa täsmennetään, että tällaisia unionin tasolla toteutettuja toimenpiteitä ei sovelleta suoraan taloudellisiin toimijoihin ja jäsenvaltioiden on pantava ne täytäntöön.
34 Tältä osin on todettava, että vaikka jäsenvaltioiden onkin varmistettava direktiivin 2006/42 oikea ja yhtenäinen soveltaminen tekemällä johtopäätökset kansallisesta toimenpiteestä, joka on toteutettu tietyn koneen osalta ja jonka komissio on todennut perustelluksi, ilman, että niillä on harkintavaltaa saavutettavaan tulokseen nähden, ne eivät aivan ilmeisesti voi laajentaa omasta aloitteestaan ja kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädetystä menettelyllisestä ja aineellisesta kehyksestä riippumatta kyseisen toimenpiteen soveltamisalaa muihin koneisiin sillä perusteella, että viimeksi mainitut sisältävät saman riskin, koska muutoin jätetään huomiotta kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetty vapaan liikkuvuuden periaate ja sen 7 artiklassa säädetty vaatimustenmukaisuusolettama (ks. vastaavasti tuomio 25.3.1999, komissio v. Italia, C‑112/97, Kok., EU:C:1999:168, 54 kohta ja edellä 25 kohdassa mainittu tuomio AGM-COS.MET, EU:C:2007:213, 61–64 ja 68–70 kohta). Juuri tämän vuoksi unionin lainsäätäjä on asettanut tämän laajentamisen edellytykseksi erityisen menettelyn toimeenpanon, johon muun muassa sisältyy yhtäältä komission nimenomaisen tätä koskevan päätöksen tekeminen ja toisaalta kyseisen päätöksen kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttaminen. Tällaisista toimista ei ole sitä vastoin säädetty eivätkä ne ole tarpeellisia kyseessä olevan direktiivin 11 artiklan soveltamiseksi, kun otetaan huomioon sen ulottuvuus (ks. 28 ja 31 kohta edellä).
35 Kaiken edellä esitetyn perusteella komissiolla ei ole perusteita kyseenalaistaa kanteen tutkittavaksi ottamista sillä perusteella, että riidanalainen päätös ei koskisi kantajaa suoraan.
Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
36 Kantaja esittää riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen perustuu direktiivin 2006/42 rikkomiseen ja toinen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 2006/42 rikkomista
37 Kantaja väittää pääasiallisesti, että riidanalainen päätös perustuu sellaisten direktiivin 2006/42 säännösten virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, jotka koskevat olennaisia turvallisuusvaatimuksia, joita unionin markkinoille saatettavaksi tarkoitettujen koneiden valmistajien on noudatettava.
38 Ensinnäkin kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä todettiin Tanskan viranomaisten Multione S630 ‑koneen suhteen toteuttamat toimenpiteet perustelluiksi, vaikka niissä määrättiin kantaja noudattamaan velvollisuuksia, jotka ylittivät direktiivin 2006/42 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä tämän direktiivin liitteessä I olevassa 1.1.2 ja 3.4.4 kohdassa säädetyt velvollisuudet.
39 Toiseksi Tanskan viranomaisten ja sitten komission näille säännöksille antama virheellinen ulottuvuus on kantajan mukaan johtanut siihen, että riidanalaisessa päätöksessä tuetaan kansallisia toimenpiteitä, joita toteutettaessa ei ole noudatettu direktiivin 2006/42 11 artiklassa säädetyn suojalausekkeen täytäntöönpanoon liittyviä edellytyksiä, kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioille asetettua kieltoa loukata koneiden vapaata liikkuvuutta eikä vaatimustenmukaisuusolettamaa, joka koski Multione S630 ‑konetta tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan nojalla.
40 Kolmanneksi komissio on kantajan mukaan omaksunut Tanskan viranomaisten kannan ottamatta lainkaan huomioon kritiikkiä, jonka kantaja on esittänyt niille ja sen jälkeen direktiivin 2006/42 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti järjestetyn kuulemisen yhteydessä.
41 Neljänneksi ja viimeiseksi kantaja väittää, että riippumatta direktiivin 2006/42 virheellisestä tulkinnasta, johon riidanalainen päätös perustuu, Tanskan viranomaisten suorittamat ja komission perustelluiksi toteamat tosiseikkoja koskevat arvioinnit ovat itsessään virheellisiä.
42 Komissio, jota Tanskan kuningaskunta tukee, kiistää nämä eri väitteet.
43 Asianosaisten väitteiden perusteella on tutkittava vuorollaan käsiteltävän kanneperusteen tehokkuutta, sitten kahta ensimmäistä kantajan tässä yhteydessä esittämää väitettä, jotka koskevat oikeudellisten virheiden olemassaoloa, ja lopuksi kahta kantajan viimeistä väitettä, joissa se arvostelee komissiota lähinnä arviointivirheiden tekemisestä.
– Kanneperusteen tehokkuus
44 Ensiksi on muistutettava, että samalla, kun direktiivin 2006/42 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Suojalauseke”, velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet rajoittaakseen sellaisten koneiden vapaata liikkuvuutta kansallisilla markkinoillaan, joiden ne toteavat voivan vaarantaa henkilöiden terveyden tai turvallisuuden, siinä säädetään, että komissio ”harkitsee”, onko kyseinen toimenpide ”perusteltu” (ks. 19 ja 20 kohta edellä).
45 Kuten komissio itse korostaa, direktiivin 2006/42 oikeusperustana on EY 95 artikla (josta on tullut SEUT 114 artikla), jonka 10 kohdassa edellytetään, että kyseisen artiklan mukaisesti annettuihin yhdenmukaistamistoimenpiteisiin sisällytetään aiheellisissa tapauksissa suojalauseke, jonka nojalla jäsenvaltiot saavat ”unionin valvontamenettelyn alaisina” toteuttaa ”väliaikaisia toimenpiteitä” yhdestä tai useammasta SEUT 36 artiklassa mainitusta, muusta kuin taloudellisesta syystä.
46 Tästä seuraa, että vaikka on todella jäsenvaltioiden tehtävänä panna direktiivi 2006/42 asianmukaisesti täytäntöön ja valvoa, että niiden alueella markkinoille saatetut tai käyttöönotetut koneet täyttävät direktiivin säännökset, tarvittaessa toteuttamalla sen 11 artiklassa tarkoitettujen kaltaisia toimenpiteitä, kuten komissio korostaa, viimeksi mainitun tehtävänä on kuitenkin valvoa, että kyseiset toimenpiteet ovat perusteltuja, varmistumalla erityisesti niiden oikeudellisten ja tosiasiallisten syiden perusteltavuudesta, joiden vuoksi ne on toteutettu (ks. analogisesti edellä 25 kohdassa mainittu tuomio Ranska v. komissio, EU:C:1994:196, 27 ja 28 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.6.2007, Medipac-Kazantzidis, C‑6/05, Kok., EU:C:2007:337, 46 kohta ja tuomio 22.4.2015, Klein v. komissio, C‑120/14 P, EU:C:2015:252, 64 ja 76 kohta). Kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen lopullinen voimassapitäminen on kyseisen valvonnan tuloksesta riippuvainen siten, että jäsenvaltio voi pitää sen voimassa ainoastaan, jos komissio toteaa sen perustelluksi, ja sen on muussa tapauksessa päätettävä toimenpide.
47 Tästä seuraa, että toisin kuin komissio väittää, jokaisella henkilöllä, joka voi vaatia sellaisen päätöksen kumoamista, jossa todetaan tällaiset toimenpiteet perustelluiksi, on oikeus väittää vaatimustensa tueksi, että mainittu päätös perustuu direktiivin 2006/42 säännösten virheelliseen tulkintaan, vaikka tämän tulkinnan, joka kaikkien jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon (ks. 28 ja 30–31 kohta edellä), olisivatkin ensin tehneet toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ja komissio olisi sen jälkeen hyväksynyt sen. Nimittäin tällaisessa tapauksessa oikeudellinen virhe, joka voi tehdä pätemättömäksi päätöksen, jossa komissio on todennut kyseessä olevat kansalliset toimenpiteet perustelluiksi, on voitava riitauttaa unionin tuomioistuimissa, sillä muutoin SEUT 263 artikla ja tehokkaan oikeussuojan periaate jäisivät vaikutuksettomiksi.
48 Sitä paitsi niiden oikeudellisten syiden perusteltavuuden tuomioistuinvalvonta, jotka ovat johtaneet komission toteamaan kyseessä olevat kansalliset toimenpiteet perustelluiksi, voi olla oikeuskysymyksen osalta ainoastaan kokonaisvalvontaa.
49 Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää siis perustellusti, että se voi tehokkaasti vedota siihen, että riidanalaista päätöstä rasittavat oikeudelliset virheet siltä osin kuin komissio on yhtäältä hyväksynyt direktiivin 2006/42 virheellisen tulkinnan, jonka Tanskan viranomaiset ovat tehneet, ja toisaalta todennut perustelluiksi kansalliset toimenpiteet, jotka on toteutettu muun muassa kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan, 11 artiklan ja liitteen I vastaisesti.
– Oikeudellisia virheitä koskevat väitteet
50 Toiseksi on näin ollen tutkittava, ovatko nämä väitteet perusteltuja. Kantaja kyseenalaistaa pääasiallisesti tiettyjen direktiivin 2006/42 11 artiklan 1 kohdassa säädetyn suojalausekkeen täytäntöönpanoa koskevien edellytysten tulkinnan, sellaisena kuin Tanskan viranomaiset ovat sen suorittaneet ja komissio todennut perustelluksi riidanalaisessa päätöksessä. Tältä osin on ensinnäkin selvää, että Multione S630 on tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva kone, toiseksi, että ne kappaleet kyseistä konetta, jotka kantaja on saattanut Tanskan markkinoille, on varustettu CE-merkinnällä, ja kolmanneksi, että niillä on EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Sitä vastoin kantaja ja komissio ovat käsiteltävässä asiassa eri mieltä sen edellytyksen ulottuvuudesta, jonka mukaan toimivaltaisen jäsenvaltion on todettava, että ”[kyseessä oleva kone,] jota käytetään sen käyttötarkoituksen mukaisesti tai kohtuudella ennustettavissa olevissa olosuhteissa, voi vaarantaa ihmisten – – turvallisuuden – –”, jotta sillä olisi oikeus rajoittaa koneen vapaata liikkuvuutta alueellaan. Ne ovat erityisesti eri mieltä yhtäältä sen riskin arviointitavoista, jonka kone voi aiheuttaa sen käyttäjien turvallisuudelle, ja toisaalta niiden eri velvollisuuksien ulottuvuudesta ja niveltymisestä, jotka valmistajille on asetettu näiden riskien hallitsemiseksi.
51 Tältä osin direktiivin 2006/42 11 artiklan 1 kohdasta ilmenee selvästi, että silloin, kun jäsenvaltio toteaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva ”kone”, ”jota käytetään sen käyttötarkoituksen mukaisesti tai kohtuudella ennustettavissa olevissa olosuhteissa, voi vaarantaa ihmisten – – turvallisuuden”, sen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen ”tämän koneen” markkinoilta, kieltääkseen ”tällaisen koneen” saattamisen markkinoille tai sen käyttöön ottamisen tai edelleen rajoittaakseen ”sen” vapaata liikkuvuutta.
52 Direktiivin 2006/42 2 artiklan toisen kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määritellään koneella tarkoitettavan ”toisiinsa liitettyjen osien tai komponenttien yhdistelmää, jossa on tai joka on tarkoitettu varustettavaksi muulla kuin välittömällä ihmis- tai eläinvoimalla toimivalla voimansiirtojärjestelmällä ja jossa ainakin yksi osa tai komponentti on liikkuva ja joka on kokoonpantu erityistä toimintoa varten”. Tämän säännöksen muissa luetelmakohdissa esitetyissä määritelmissä joko viitataan ensimmäisessä luetelmakohdassa esitettyyn määritelmään tai ei viitata siihen, mutta niissäkin luonnehditaan koneita muiden kriteerien lisäksi sillä seikalla, että ne koostuvat osista ”tiettyjä toimintoja varten” tai ne on ”kokoonpantu” tiettyä tarkoitusta varten. Lisäksi 1 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 2 artiklan g alakohdassa rinnastetaan koneisiin puolivalmisteet, jotka eivät määritelmän mukaan sellaisenaan pysty suorittamaan erityistä toimintoa ja jotka on tarkoitettu liitettäväksi toisiin koneisiin tai laitteisiin tai koottavaksi niiden kanssa siten, että muodostuu varsinaisia koneita.
53 Lopuksi direktiivin 2006/42 1 artiklan 1 kohdasta ja 2 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että ilmaisulla ”kone” on ymmärrettävä viitattavan pelkästään edellisessä kohdassa mainituissa säännöksissä tarkoitettujen koneiden lisäksi muiden tuotteiden kokonaisuuteen, joihin kuuluvat vaihdettavat laitteet. Tämän direktiivin 2 artiklan toisen kohdan b alakohdassa määritellään vaihdettavalla laitteella tarkoitettavan ”laitetta, jonka jo käyttöön otetun koneen tai traktorin käyttäjä itse kiinnittää kyseiseen koneeseen tai traktoriin sen toiminnan muuttamiseksi tai uuden toiminnon aikaansaamiseksi, sikäli kuin tämä laite ei ole työkalu”. Konedirektiivin 2006/42 soveltamisoppaan toisessa painoksessa, jonka komissio on julkaissut kesäkuussa 2010 ja joka sisältyy asiakirjoihin, täsmennetään erityisesti sen 41 kohdassa, että toisin kuin työkalut, ”joilla ei muuteta peruskoneen toimintoja eikä lisätä niihin uusia” ja jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, ”laitteet, jotka kiinnitetään maatalous- tai metsätraktoreihin kynnön, sadonkorjuun, nostamisen tai kuormauksen kaltaisten toimintojen suorittamista varten, ja laitteet, jotka asennetaan maansiirtokoneisiin kaivauksen tai purkamisen kaltaisia toimintoja varten, ovat esimerkkejä vaihdettavista laitteista”.
54 Näiden säännösten ja määritelmien perusteella on ensinnäkin katsottava, että jäsenvaltiolla on toimivalta turvautua direktiivin 2006/42 11 artiklassa säädettyyn suojalausekkeeseen nimenomaan suhteessa konkreettiseen koneeseen tai vaihdettavaan laitteeseen, jotka on tarkoitettu yhteen tai useampaan määrättyyn toimintoon, ja sillä on tässä yhteydessä velvollisuus arvioida ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuva riski, joka on edellytyksenä tällaisen lausekkeen soveltamiselle (ks. vastaavasti edellä 34 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Italia, EU:C:1999:168, 10 ja 39 kohta). Tämän arvioinnin ja siitä johtuvan kansallisen toimenpiteen on oltava siis perusteltuja suhteessa kyseiseen koneeseen, sellaisena kuin sitä on markkinoitu, ja tarvittaessa vaihdettavaan laitteeseen, jolla se on varustettu sitä markkinoille saatettaessa tai sitä käyttöön otettaessa. Muutoin jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus loukata vapaan liikkuvuuden periaatetta, mitä ei voitaisi perustella henkilöiden terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvan todellisen riskin olemassaololla (ks. 57 kohta jäljempänä).
55 Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää siis perustellusti pääasiallisesti, että Tanskan viranomaisten oli suoritettava suojalausekkeen, josta säädetään direktiivissä 2006/42 ja sen soveltamiseksi annetun Tanskan lainsäädännön säännöksissä, soveltamisen edellytyksenä oleva riskinarviointi Multione S630 ‑koneeseen nähden sellaisena kuin se oli todella saatettu Tanskan markkinoille. Tältä osin se esitti komission ja Tanskan kuningaskunnan sitä kiistämättä, että kaikki kyseisen koneen Tanskan markkinoilla myydyt kappaleet oli ostettu varustettuna sellaisilla laitteilla, jotka oli yhtäältä tarkoitettu minkkitarhojen hoitoon ja joiden tarkoitettuun käyttöön itsessään ei toisaalta sisältynyt putoavien materiaalien tai esineiden riskiä.
56 Toiseksi riskinarviointi, joka asianomaisten Tanskan viranomaisten on suoritettava komission valvonnassa, ei voi kuitenkaan rajoittua siihen, kun kyseistä konetta käytetään ”sen käyttötarkoituksen mukaisesti” tai ”tarkoitetulla tavalla”. Sen sijaan useissa direktiivin 2006/42 säännöksissä, joihin kuuluvat sen 4 artiklan 1 kohta ja 11 artiklan 1 kohta sekä sen liitteen I alussa olevat ”Yleiset periaatteet” ja kyseisessä liitteessä oleva 1.1.2 kohta, jonka otsikko on ”Turvallistamisen periaatteet”, velvoitetaan laajemmin ottamaan huomioon riskit, joita esiintyy ”kohtuudella ennustettavissa olevissa olosuhteissa” tai jotka liittyvät ”kohtuudella ennakoitavissa oleva[a]n väärinkäyttö[ön]”, jonka on kyseisessä liitteessä olevassa 1.1.1 kohdassa määritelty olevan ”koneiden käyttöä tavalla, jota ei ole tarkoitettu käyttöohjeissa mutta joka voi olla seurausta helposti ennakoitavissa olevasta ihmisen käyttäytymisestä”.
57 Kun otetaan lisäksi huomioon direktiivin 2006/42 liitteessä I olevan 1.1.2 kohdan a alakohdan sanamuoto, on katsottava, että ”riski[llä]”, joka liittyy kyseessä olevan koneen asentamiseen, huoltoon tai toimintaan joko tarkoitetun käytön tai kohtuudella ennakoitavissa olevan väärinkäytön olosuhteissa, voidaan perustella turvautumista kyseisen direktiivin 11 artiklassa säädettyyn suojalausekkeeseen. Tässä artiklassa edellytetään kuitenkin, että sen soveltamisen perusteena oleva riski on ”todettu”, ja näin ollen, että siihen vetoava jäsenvaltio osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla tällaisen riskin olemassaolon. Jollei tätä osoiteta, vapaan liikkuvuuden periaatteen loukkaamista, joka on aiheutettu kyseisessä säännöksessä säädetyn suojalausekkeen perusteella toteutetulla kansallisella toimenpiteellä, ei voida pitää siinä tarkoitetulla tavalla ”perusteltuna” (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.3.2009, komissio v. Espanja, C‑88/07, Kok., EU:C:2009:123, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Lopuksi on todettava, että direktiivin 2006/42 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvan riskin olemassaoloa voidaan arvioida muiden kriteerien ohessa koneiden valmistajille kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja sen liitteessä I asetettujen olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten valossa (ks. analogisesti edellä 46 kohdassa mainittu tuomio Klein v. komissio, EU:C:2015:252, 71 kohta). Näiden vaatimusten, joiden käyttöön ottamisen tarkoituksena on varmistaa, että koneiden suunnittelussa ja rakentamisessa otetaan huomioon niihin liittyvät riskit (tämän direktiivin liitteen I alussa olevat ”Yleiset periaatteet” ja kyseisessä liitteessä oleva 1.1.2 kohta), noudattaminen on nimittäin edellytyksenä kyseisten koneiden markkinoille saattamiselle (saman direktiivin 4 artiklan 1 kohta ja 5 artiklan 1 kohta). Niiden noudattamatta jättämiseen voidaan puolestaan vedota markkinoilta poistamista tai markkinoille saattamisen kieltämistä koskevan toimenpiteen tueksi (kyseisen direktiivin 11 artiklan 2 kohta).
59 Käsiteltävässä asiassa komissio ei siis ole tehnyt oikeudellista virhettä, kun se on Tanskan viranomaisten jälkeen katsonut, että Multione S630 ‑koneeseen liittyvän riskin arvioinnissa oli otettava huomioon paitsi tarkoitettu käyttö, johon kyseinen kone oli tarkoitettu, mutta myös kaikki kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö. Komissio ei ole myöskään tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että tämä arviointi voitiin suorittaa direktiivin 2006/42 liitteessä I olevassa 1.1.2 ja 3.4.4 kohdassa esitettyjen olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten valossa (riidanalaisen päätöksen kolmas, kuudes ja seitsemäs perustelukappale).
60 Erityisesti on todettava, että vaikka tämä arviointi oli suoritettava konkreettisesti suhteessa Multione S630 ‑koneeseen, sellaisena kuin kantaja oli varustanut kyseisen koneen ja saattanut sen Tanskan markkinoille (ks. 54 ja 55 kohta edellä), tämä ei estänyt toimivaltaisia viranomaisia ottamasta huomioon riskejä, jotka liittyivät siihen tosiseikkaan, että kyseinen kone, jota oli markkinoitu ilman putoavista esineistä tai materiaaleista aiheutuvalta riskiltä suojaavaa asianmukaista rakennetta, voitiin myöhemmin liittää yhteen tällaista rakennetta edellyttävien muiden laitteiden kanssa. Tämän huomioon ottaminen oli päinvastoin sallittua sillä edellytyksellä, että osoitetaan, että kyseessä oli kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö ja että tämä merkitsi todellista riskiä henkilöiden turvallisuudelle (ks. 56 ja 57 kohta edellä).
61 Kolmanneksi asianosaiset ovat eri mieltä direktiivin 2006/42 liitteessä I olevaan 3.4.4 kohtaan sisältyvän olennaisen terveys- ja turvallisuusvaatimuksen ulottuvuudesta.
62 Direktiivin 2006/42 liitteessä I olevassa 3 kohdassa esitetään joukko olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, jotka ovat ominaisia koneille, joista aiheutuu vaaraa niiden liikkumisen vuoksi. Nämä vaatimukset ja kyseisessä liitteessä olevassa 1 kohdassa olevat yleiset vaatimukset ovat täydentäviä. Tämän liitteen alussa olevien ”Yleis[ten] periaatte[iden]” 3 ja 4 kohdasta ilmenee, että kyseisten koneiden on lähtökohtaisesti täytettävä kaikki nämä yleiset ja erityiset vaatimukset.
63 Direktiivin 2006/42 liitteessä I olevassa 3.4.4 kohdassa säädetään erityisesti, että ”jos omalla käyttövoimalla liikkuvan koneen kuljettajan sekä yhden tai useamman käyttäjän taikka muun henkilön paikka on koneen kyydissä, ja putoavista esineistä tai materiaaleista saattaa aiheutua riski, kone on suunniteltava ja rakennettava siten, että nämä riskit otetaan huomioon, ja jos tämän koneen koon vuoksi on mahdollista, se on varustettava asianmukaisella suojarakenteella”.
64 Kuten komissio perustellusti väittää, tämän erityisvaatimuksen ulottuvuutta on tulkittava direktiivissä 2006/42 säädettyjen yleisten vaatimusten valossa ja erityisesti sen I liitteen alussa olevien ”Yleis[ten] periaatte[iden]” 1 kohdan sekä kyseisen liitteen 1.1.2 kohdassa esitettyjen ”Turvallistamisen periaatte[iden]” valossa. Viimeksi mainituista ilmenee kuitenkin selvästi ensinnäkin, että unionin markkinoille saatettavaksi tarkoitettujen koneiden suunnittelun ja rakentamisen on taattava, että niitä voidaan käyttää ”henkilöitä vaarantamatta [valmistajan tarkoittamalla] tavalla, mutta ottaen huomioon myös sen kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö”, ja laajemmin, ”ettei [nii]tä voida käyttää epätavallisella tavalla, jos tällaisesta käytöstä voi aiheutua riskejä”. Kyseisessä liitteessä olevat muut säännökset, joihin kuuluu sen 1.1.7 kohta, jonka otsikko on ”Käyttöpaikat”, ovat samansuuntaisia. Lisäksi tässä tarkoituksessa toteutettavien toimenpiteiden ”tarkoituksena on oltava riskin poistaminen”. Samalla kun valmistajalla on tämän velvollisuuden täyttämiseksi mahdollisuus ”valit[a] tarkoituksenmukaisimpia ratkaisuja”, sillä on kuitenkin vielä velvollisuus noudattaa ensisijaisuusjärjestystä, jonka mukaan ensisijaisesti on ”poistettava tai pienennettävä riskejä mahdollisimman paljon (itse koneen turvallisella suunnittelulla ja rakenteella)”, toissijaisesti ”toteutettava tarvittavat suojaustoimenpiteet sellaisten riskien osalta, joita ei voida poistaa”, ja täydentävästi ”tiedotettava koneen käyttäjälle jäännösriskeistä, jotka johtuvat toteutettujen suojaustoimenpiteiden mahdollisista vajavaisuuksista”.
65 Kun otetaan huomioon sen tavoitteen ensisijaisuus, jonka mukaan koneiden ”tarkoitettuun käyttöön” tai niiden ”kohtuudella ennakoitavissa olevaan väärinkäyttöön” liittyviä riskejä on ”poistettava tai pienennettävä – – mahdollisimman paljon” ”koneen – – suunnittelulla ja rakenteella”, ja jonka mukaan pyritään välttämään se, että ”[niitä voidaan] käyttää epätavallisella tavalla”, ja ”toteut[tamaan] tarvittavat suojaustoimenpiteet sellaisten riskien osalta, joita ei voida poistaa”, on katsottava, että silloin kun – kuten käsiteltävässä asiassa – kone on tarkoitettu käytettäväksi moneen eri tarkoitukseen erilaisten vaihdettavien laitteiden avulla, jotka voidaan liittää siihen, se on varustettava ennen sen markkinoille saattamista ja käyttöönottoa asianmukaisella suojarakenteella, jos todetaan, että vaikka tarkoitettu käyttö, johon koneen ostaja aikoo konetta käyttää tietyssä tapauksessa, ei itsessään aiheuta putoavien esineiden tai materiaalien riskiä, jokin kohtuudella ennakoitavissa olevista käyttötarkoituksista, joihin se voi antaa aihetta, sisältää tällaisen riskin. Tällainen toimenpide nimittäin kuuluu toimenpiteisiin, joilla pyritään ”poist[amaan] tai pienen[tämään] riskejä mahdollisimman paljon itse koneen turvallisella suunnittelulla ja rakenteella”.
66 Mikään muu kantajan argumentti edellä jo tarkasteltujen lisäksi ei voi saattaa kyseenalaiseksi tätä päätelmää.
67 Kantaja ei voi varsinkaan perustellusti vedota tiettyihin rakennuskoneisiin putoavien esineiden varalta asennettuja suojarakenteita (FOPS) koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 26.5.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/296/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan (EYVL L 186, s. 10) sanamuotoon, jossa säädetään, että ”1 artiklassa tarkoitettuja rakennuskoneita ei saa saattaa markkinoille, ellei niitä ole suunniteltu siten, että ne voidaan varustaa [EY]-suojarakenteella. Koneiden katsotaan olevan suunniteltuja siten, että ne voidaan varustaa [EY]-suojarakenteella, jos ne on varustettu kaatumisen varalta suojarakenteella (ROPS), johon edellä tarkoitettu suojarakenne voidaan kiinnittää”. Yhtäältä tämä säädös ei nimittäin ole enää voimassa. Toisaalta, vaikka onkin totta, että kyseisen säännöksen teksti on alun perin toistettu sellaisenaan koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/37/EY liitteessä I olevassa 3.4.4 kohdassa (EYVL L 207, s. 1), sitä on kuitenkin muutettu direktiivin 2006/42, jossa säädetään tästä lähtien putoavilta esineiltä ja materiaaleilta suojaavan rakenteen asentamisesta, antamiseen johtaneen työskentelyn yhteydessä (ks. 63–65 kohta edellä).
68 Kantaja ei voi myöskään perustellusti vedota direktiivissä 2006/42 säädettyihin tiedottamisvelvollisuuksiin.
69 Tosin olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, jotka direktiivissä 2006/42 asetetaan koneiden valmistajille, käsittävät, kuten sen liitteessä I olevasta 1.7.4.1 ja 1.7.4.2 kohdasta erityisesti ilmenee, velvollisuuden liittää näihin koneisiin ohjeet, joissa kuvataan niiden tarkoitettua käyttöä, otetaan huomioon niiden kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö, varoitetaan käyttäjää kielletyistä käyttötavoista, joita kokemuksen perusteella voi esiintyä, ja opastetaan käyttäjiä suojatoimenpiteissä, jotka niiden on toteutettava. Sellaisia koneita koskevan erityistapauksen osalta, jotka aiheuttavat vaaraa niiden liikkumisen vuoksi, kyseisen liitteen 3.6.3.2 kohdassa säädetään lisäksi, että ”jos koneelle on useita käyttömahdollisuuksia sen mukaan, mitä työlaitteita käytetään, tällaisen peruskoneen ohjeissa, johon vaihdettavat varusteet voidaan liittää, ja näiden varusteiden ohjeissa on annettava tarpeelliset tiedot, jotta peruskoneen ja sen varusteiden turvallinen kiinnitys ja käyttö olisivat mahdollisia”. Käsiteltävässä asiassa kantaja esittää yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi se katsoo täyttäneensä tämän velvollisuuden, eikä komissio kyseenalaista kantajan tältä osin esittämiä argumentteja eikä sen niiden tueksi esittämiä todisteita.
70 Tämän vaatimuksen noudattaminen ei kuitenkaan saata kyseenalaiseksi koneiden valmistajille asetettua ensisijaista velvollisuutta suunnitella ja rakentaa koneet turvallisiksi poistamalla tai pienentämällä mahdollisimman paljon riskejä, jotka liittyvät koneiden tarkoitettuun käyttöön tai niiden kohtuudella ennakoitavissa olevaan väärinkäyttöön, kuten direktiivin 2006/42 liitteessä I olevan 1.7.4.2 kohdan l alakohdasta ilmenee ja kuten Tanskan kuningaskunta korostaa. Toisin sanoen direktiivissä ei ainoastaan velvoiteta valmistajia varoittamaan asiakkaitaan niille myymiensä koneiden kohtuudella ennakoitavissa olevaan väärinkäyttöön liittyvistä riskeistä, kuten kantaja väittää tehneensä. Siinä velvoitetaan ne myös poistamaan tai pienentämään tällaisia riskejä mahdollisimman paljon jo kyseisten koneiden suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa, kuten komissio korostaa.
71 Näin ollen on pääteltävä, ettei komissio ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan Tanskan viranomaisten jälkeen, että koneiden valmistajien toteuttamien toimenpiteiden tavoitteena oli oltava jo niiden suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa sen riskin poistaminen, jonka niiden tarkoitettu käyttö tai niiden kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö voivat aiheuttaa. Se ei ole myöskään tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan pääasiallisesti, että silloin, kun todetaan, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen monikäyttöinen kone altistaa käyttäjänsä putoavista esineistä tai materiaaleista aiheutuvalle riskille sen jonkin tarkoitetun käytön tai sen kohtuudella ennakoitavissa olevan väärinkäytön yhteydessä, tämä riski on otettava huomioon varustamalla kyseinen kone suojarakenteella ennen sen markkinoille saattamista tai käyttöönottoa (riidanalaisen päätöksen kolmas, neljäs, kuudes ja seitsemäs perustelukappale).
72 Tämän seurauksena komissio ei ole rikkonut direktiivin 2006/42 11 artiklassa säädetyn suojalausekkeen soveltamisen edellytyksiä eikä kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioille asetettua vapaan liikkuvuuden loukkaamista koskevaa kieltoa, kun se on perustanut riidanalaisen päätöksen tähän analyysiin. Se ei ole myöskään näin tehdessään loukannut vaatimustenmukaisuusolettamaa, koski joka Multione S630 ‑konetta tämän direktiiviin 7 artiklan 1 kohdan nojalla, koska kyseisen säädöksen rakenteesta ilmenee selvästi, että tällainen olettama ei saata kyseenalaiseksi jäsenvaltioille tunnustettua mahdollisuutta turvautua sen 11 artiklassa säädettyyn suojalausekkeeseen, jos kyseisessä artiklassa esitetyt edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 46 kohdassa mainittu tuomio Medipac-Kazantzidis, EU:C:2007:337, 44 ja 46 kohta ja tuomio 19.11.2009, Nordiska Dental, C‑288/08, Kok., EU:C:2009:718, 23 ja 24 kohta).
– Väitteet, jotka koskevat tosiseikkojen virheellistä arviointia
73 Näin ollen kolmanneksi on tarkasteltava kantajan esittämiä väitteitä, jotka koskevat komission arvioinnin, jonka mukaan Tanskan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet olivat perusteltuja kantajan koneeseen liittyvän riskin vuoksi, perusteltavuutta.
74 Tältä osin riidanalaisessa päätöksessä on aivan aluksi otettu huomioon, että Tanskan viranomaisilla oli perusteita katsoa, että vaikka Multione S630 olisikin alun perin varustettu toimintaan olosuhteissa, joihin ei liity riskiä putoavista esineistä tai materiaaleista, oli todennäköistä, että kyseistä konetta käytetään muuhunkin toimintaan, joka altistaa sen käyttäjän tälle riskille (neljäs ja seitsemäs perustelukappale). Komissio on tämän jälkeen katsonut, että kantajan esittämien huomioiden tarkastelu vahvisti tällaisen riskin olemassaolon (kahdeksas perustelukappale).
75 Ensiksi on todettava, että – kuten kantaja pääasiallisesti katsoo – tätä perustelua, joka on itsessään suppea, on tulkittava sen menettelyn yhteydessä, joka on riidanalaisella päätöksellä saatettu päätökseen, ja se on ymmärrettävä siten, että komissio on hyväksynyt Tanskan viranomaisten ensin suorittaman analyysin tarkasteltuaan sitä kantajan direktiivin 2006/42 11 artiklan 3 kohdan nojalla esittämien ja riidanalaisen päätöksen viidennessä perustelukappaleessa yhteen koottujen huomioiden valossa.
76 Komissio ei siis voi perustellusti väittää, että argumentit, joilla kantaja saattaa kyseenalaiseksi arvioinnit, joilla Multione S630 ‑koneen suhteen toteutettuja toimenpiteitä on perusteltu, ovat pääasiallisesti tehottomia sen vuoksi, että ne eivät koske riidanalaista päätöstä vaan Tanskan viranomaisten ensin omaksumaa kantaa. Tällaisen argumentin hyväksyminen merkitsisi sitä paitsi kyseisen päätöksen laillisuuden arviointia ottamatta huomioon asiayhteyttä, joka mahdollistaa sen ymmärtämisen, ja sen toteamista viran puolesta, että kun otetaan huomioon edellä 74 kohdassa mieleen palautettu perustelu, unionin yleinen tuomioistuin ei voi tutkia, onko kyseinen toimi perusteltu, ja sen on näin ollen kumottava se perustelujen puuttumisen vuoksi.
77 Toiseksi riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selvästi, että komissio ei ole jättänyt ottamatta huomioon kantajan esittämiä huomioita, joiden sisällön se on asianmukaisesti esittänyt yhteenvedonomaisesti. Siitä ilmenee myös, että komissio ei ole hyväksynyt Tanskan viranomaisten kantaa suoraan sellaisenaan, vaan se selittää suppeasti mutta ymmärrettävästi, kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa se on ottanut kantaa, pääasialliset oikeudelliset ja tosiseikkoja koskevat perusteet, joiden johdosta se on todennut kyseisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet perustelluiksi. Kantajan tältä osin esittämät väitteet on näin ollen hylättävä.
78 Kolmanneksi, kun otetaan huomioon komission ja Tanskan kuningaskunnan argumentit, jotka koskevat sen tuomioistuinvalvonnan intensiteettiä, joka unionin yleisen tuomioistuimen on suoritettava riidanalaiseen päätökseen sisältyvien tosiseikkoja koskevien arviointien perusteltavuudesta, sekä kantajan riitautukset tältä osin, on muistutettava aivan aluksi, että direktiivillä 2006/42 pyritään yhdenmukaistamaan edellytykset, joilla sen soveltamisalaan kuuluvat koneet saatetaan sisämarkkinoille, ja varmistamaan niiden vapaa liikkuvuus unionissa samalla kun taataan kaikkien sellaisten vaatimusten noudattaminen, joiden tarkoituksena on suojella henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta niiden käytöstä aiheutuvilta riskeiltä (25 kohta edellä).
79 Tässä tarkoituksessa direktiivissä 2006/42 otetaan käyttöön sisämarkkinoiden valvonta- ja sääntelyjärjestelmä, jossa ensi sijassa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävänä on arvioida, voiko kone vaarantaa henkilöiden terveyden tai turvallisuuden (ks. 19 ja 26–27 kohta edellä), ja jos näin on, toteuttaa välttämättömät toimenpiteet koneen markkinoilta poistamiseksi tai markkinoille saattamisen kieltämiseksi. Direktiivin 2006/42 11 artiklassa tätä tarkoitusta varten säädetty suojalauseke on itsessään ymmärrettävä suhteessa SEUT 114 artiklan 10 kohtaan, jossa jäsenvaltioille sallitaan tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen yhdestä tai useammasta SEUT 36 artiklassa tarkoitetusta muusta kuin taloudellisesta syystä (ks. 45 kohta edellä), joihin kuuluu henkilöiden terveyden ja hengen suojelu. Tämä voi edellyttää sitä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tekevät monitahoisia teknisiä tai tieteellisiä arviointeja (ks. analogisesti tuomio 21.1.1999, Upjohn, C‑120/97, Kok., EU:C:1999:14, 33 ja 35 kohta).
80 Komissiota puolestaan vaaditaan tämän järjestelmän yhteydessä tutkimaan, ovatko jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet oikeudellisesti ja tosiasiallisesti perusteltuja (ks. 20 ja 46 kohta edellä). Unionin tuomioistuimet ovat kuitenkin jo todenneet kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1), jolla otetaan käyttöön direktiivillä 2006/42 säädetystä tosin poikkeava institutionaalinen ja menettelyllinen järjestelmä mutta jolla tavoitellaan vastaavaa päämäärää, yhteydessä, että komissiolla on oltava laaja harkintavalta, jotta se voi tehokkaasti tavoitella sille asetettua päämäärää, kun otetaan huomioon ne monitahoiset tekniset arvioinnit, jotka sen on tehtävä (tuomio 18.7.2007, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑326/05 P, Kok., EU:C:2007:443, 75 kohta ja tuomio 9.9.2011, Dow AgroSciences ym. v. komissio, T‑475/07, Kok., EU:T:2011:445, 86 ja 150 kohta). Ne ovat myös tunnustaneet, että komissiolla on tällainen harkintavalta silloin, kun sitä vaaditaan valvomaan toimenpiteitä, joita jäsenvaltio on toteuttanut, ei sellaisen direktiivin, jossa säädetään SEUT 114 artiklan 10 kohdassa tarkoitetusta suojalausekkeesta, kuten käsiteltävässä asiassa, vaan sellaisen järjestelmän yhteydessä, josta määrätään tämän saman artiklan 4–6 kohdassa (tuomio 6.11.2008, Alankomaat v. komissio, C‑405/07 P, Kok., EU:C:2008:613, 54 kohta).
81 Silloin kun unionin tuomioistuimia vaaditaan valvomaan laajan harkintavallan käyttöä, niiden on tutkittava niille esitettyjen kanneperusteiden mukaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioonottamat tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Industrias Químicas del Vallés v. komissio, EU:C:2007:443, 76 kohta ja edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Dow AgroSciences ym. v. komissio, EU:T:2011:445, 151 kohta).
82 Niiden on erityisesti tutkittava asianosaisten esittämien argumenttien perusteella riidanalaista tointa tukevien todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus ja tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Alankomaat v. komissio, EU:C:2008:613, 55 kohta ja edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Dow AgroSciences ym. v. komissio, EU:T:2011:445, 153 kohta).
83 Riskinarviointi, joka asianomaisen jäsenvaltion on suoritettava ennen direktiivin 2006/42 11 artiklassa säädettyihin toimenpiteisiin turvautumista komission valvonnassa, kantaja väittää perustellusti, on suoritettava kohtuullisen huolellisen ja järkevän keskivertokäyttäjän näkökulmasta, mitä argumenttia komissio ei sitä paitsi erityisesti kiistä. Toimivalta, joka tässä artiklassa annetaan kansallisille viranomaisille, merkitsee nimittäin poikkeusta direktiivissä säädetystä vapaan liikkuvuuden periaatteesta ja sitä voidaan perustella ainoastaan, jos on olemassa riski, joka liittyy kyseessä olevan koneen ”tarkoitettuun” käyttöön tai ”kohtuudella ennakoitavissa” olevaan väärinkäyttöön, joka itsessään määritellään kyseisen direktiivin liitteessä I olevan 1.1.1 kohdan i alakohdassa käytöksi, joka ”voi olla seurausta helposti ennakoitavissa olevasta ihmisen käyttäytymisestä”. Tässä yhteydessä se seikka, että kansalliset viranomaiset arvioivat tällaisen riskin olemassaoloa kohtuullisen huolellisen keskivertokäyttäjän konkreettisesta näkökulmasta eikä abstraktisesti, myötävaikuttaa osaltaan sen varmistamiseen, että ne eivät kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä loukkaa perusteettomasti koneiden vapaata liikkuvuutta (ks. 54 ja 57 kohta edellä).
84 Kuitenkin silloin, kun tällaisen riskin olemassaolo on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla suhteessa kohtuullisen huolelliseen keskivertokäyttäjään, se seikka, että viimeksi mainittua on informoitu etukäteen kyseisen riskin olemassaolosta, on sinänsä yhdentekevä, toisin kuin kantaja väittää, kun otetaan huomioon yhtäältä järjestys, josta säädetään direktiivissä 2006/42 siinä koneiden valmistajille asetettujen riskien torjuntaa ja niistä tiedottamista koskevien velvollisuuksien välille (ks. 64 ja 71 kohta edellä), ja toisaalta näiden velvollisuuksien noudattamatta jättämiseen liittyvät seuraukset (ks. 58 kohta edellä).
85 On siis kohtuullisen huolelliseen keskivertokäyttäjään viittaamalla määritettävä, onko komissio voinut käsiteltävässä tapauksessa katsoa ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, että Tanskan viranomaiset olivat perustelleet Multione S630 ‑koneen suhteen toteutetut toimenpiteet sen käyttäjien turvallisuuteen kohdistuvan sellaisen riskin olemassaololla, joka liittyi putoavilta esineiltä tai materiaaleilta suojaavan asianmukaisen rakenteen puuttumiseen.
86 Tältä osin Tanskan viranomaiset ovat pääasiallisesti katsoneet, että jopa siinä tapauksessa, että Multione S630 ‑kone olisi ostettu varustettuna laitteella, jonka johdosta konetta ei ole tarkoitettu tarkoitettuun käyttöön, joka altistaa sen käyttäjät putoavista esineistä tai materiaaleista aiheutuvalle riskille, tällainen riski olisi kuitenkin olemassa kolmesta syystä. Aivan aluksi on kohtuudella ennakoitavissa, että asianomaiset tulevat myöhemmin hankkimaan laitteen, joka altistaa heidät tällaiselle riskille, käytetyn tavaran markkinoilta muutoin kuin kantajan kautta. Lisäksi on kohtuudella ennakoitavissa, että joku viimeksi mainitun asiakkaista omistaa useita kappaleita kyseistä konetta ja osoittaa ne sekä riskittömiin käyttöihin että riskejä sisältäviin käyttöihin ja päätyy käyttämään niitä erotuksetta ilman, että kantajalla on mahdollisuutta estää sitä. Lopuksi siinäkin tapauksessa, että kyseisen koneen tarkoitettuun käyttöön ei itsessään sisälly riskejä, tietyt sen käyttöympäristöistä, kuten maatalous- tai maansiirtotyöt, altistavat käyttäjän kuitenkin kohtuudella ennakoitavissa olevalle putoavista esineistä tai materiaaleista aiheutuvalle riskille.
87 Komissio on katsonut pääasiallisesti, että nämä arvioinnit kokonaisuudessaan olivat perusteltuja.
88 On kuitenkin todettava, että kantaja ei riitauta tehokkaasti ensimmäistä niistä. Se nimittäin rajoittuu lähinnä väittämään, että arviointi ei ”vaikuta ratkaisevalta” kahdesta syystä. Yhtäältä Multione S630 ‑koneen mukana olevissa ohjeissa velvoitetaan sen omistaja asentamaan asianmukainen suojarakenne, jos tämä hankkii erikseen laitteen, joka tuo mukanaan riskin putoavista esineistä tai materiaaleista, ja kääntymään tässä tarkoituksessa jälleenmyyjän tai hyväksytyn korjaamon puoleen. Toisaalta jokaisen sellaisen tuotteen tapaan, jota luonnehtii tietty teknologiakerroin, tähän koneeseen sisältyy tiettyjä riskejä silloin, kun sitä ei käytetä niiden ehtojen mukaisesti, jotka on esitetty sitä koskevissa ohjeissa, joita käyttäjän olisi noudatettava. Kuitenkin riippumatta siitä seikasta, että nämä argumentit näyttävät perustuvan lähtökohtaan, jonka mukaan Tanskan viranomaisten toteama riski on todella olemassa, ne eivät voi menestyä, kuten komissio korostaa, kun otetaan huomioon järjestys, josta säädetään direktiivissä 2006/42 siinä koneiden valmistajille asetettujen riskien torjuntaa ja niistä tiedottamista koskevien velvollisuuksien välille (ks. 84 kohta edellä).
89 Kantaja ei myöskään riitauta toista Tanskan viranomaisten tekemää ja komission hyväksymää arviointia, josta se tyytyy esittämään samat argumentit.
90 Koska nämä argumentit eivät tuo esiin mitään ilmeistä arviointivirhettä, ei ole tarpeen tarkastella argumentteja, jotka liittyvät Tanskan viranomaisten toteuttamien ja komission perustelluiksi toteamien toimenpiteiden perustana olevaan kolmanteen arviointiin. Vaikka nimittäin oletettaisiin viimeksi mainitut perustelluiksi, riidanalainen päätös olisi kuitenkin perusteltu edellä juuri esitetyistä syistä. Tämän vuoksi ei ole syytä määrätä suoritettavaksi kantajan tältä osin vaatimaa asiantuntijatutkimusta.
91 Kaiken edellä esitetyn perusteella käsiteltävä kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Toinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista
92 Kantaja väittää pääasiallisesti, että riidanalaisella päätöksellä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin siinä todetaan Tanskan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet perustelluiksi, vaikka kyseiset toimenpiteet kohdistuivat yksinomaan Tanskan markkinoille saatettuihin Multione S630 ‑koneisiin mutta ei tuhansiin vastaaviin kyseisillä markkinoilla käyttöön otettuihin monikäyttöisiin koneisiin.
93 Komissio, jota Tanskan kuningaskunta tukee, kiistää nämä väitteet.
94 Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 13.12.1984, Sermide, 106/83, Kok., EU:C:1984:394, 28 kohta; tuomio 11.7.2006, Franz Egenberger, C‑313/04, Kok., EU:C:2006:454, 33 kohta ja tuomio 3.9.2009, Cheminova ym. v. komissio, T‑326/07, Kok., EU:T:2009:299, 214 kohta).
95 Käsiteltävässä asiassa yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen, josta kantaja syyttää komissiota, johtuu pääasiallisesti siitä, että komissio on todennut perustelluiksi Tanskan viranomaisten Multione S630 ‑koneen suhteen toteuttamat toimenpiteet varmistumatta ensin siitä, että kyseiset toimenpiteet eivät olleet syrjiviä, vaikka ne kohdistuivat yksinomaan kyseiseen koneeseen eikä tuhansiin vastaaviin Tanskan markkinoilla käyttöön otettuihin koneisiin.
96 Komissio, jota Tanskan kuningaskunta tältä osin tukee, on esittänyt tosiseikkoihin perustuvat syyt, joiden johdosta se on katsonut, että koneet, joita Tanskan viranomaisten ennen Multione S630 ‑konetta koskevien toimenpiteiden toteuttamista suorittama tutkimus koski, olivat erilaisissa tilanteissa ja vaativat jokainen kyseisten viranomaisten erilaista käsittelyä. Kantaja ei ole kiistänyt näitä tosiseikkoja vastauksessaan, vaikka se on väittänyt samalla, että ne eivät saattaneet kyseenalaiseksi sen argumenttien perusteltavuutta. Tästä seuraa, ettei ole osoitettu, että komissio olisi loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tämän tutkimuksen yhteydessä.
97 Sitä vastoin, kuten kantaja on korostanut, sitä tosiseikkaa, että tuhansia Multione S630 ‑koneeseen verrattavissa olevia koneita, joita markkinoivat muut valmistajat kuin ne, joita Tanskan viranomaisten suorittama tutkimus koski, oli otettu käyttöön Tanskan markkinoilla jo pitkään, ei ole kiistänyt komissio vastineessaan tai vastaajan vastauksessa eikä Tanskan kuningaskunta väliintulokirjelmässä. Myös tämä seikka voidaan siis katsoa toteen näytetyksi ilman, että on tarpeen suorittaa kantajan kiistämistilanteen varalta vaatimaa asiantuntijatutkimusta, sillä komissio väittää ainoastaan, ettei tällä ole merkitystä, koska sillä ei ollut velvollisuutta suorittaa tutkimusta, jonka suorittamatta jättämisestä kantaja sitä moittii. Näin ollen on määritettävä sen tutkimuksen ulottuvuus, joka komission oli tehtävä käsiteltävässä asiassa.
98 Tältä osin on muistutettava ensiksi, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun tietty ala on unionin tasolla yhdenmukaistettu tyhjentävästi, kaikkia siihen liittyviä kansallisia toimia on arvioitava suhteessa kyseisen yhdenmukaistamistoimen säännöksiin eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin (tuomio 12.10.1993, Vanacker ja Lesage, C‑37/92, Kok., EU:C:1993:836, 9 kohta ja tuomio 16.10.2014, komissio v. Saksa, C‑100/13, EU:C:2014:2293, 62 kohta). Tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan erityisesti siitä tapauksessa, että kyseessä oleva toimenpide ei ole lain tai asetuksen luonteinen toimi vaan yksittäistapausta koskeva toimenpide (ks. vastaavasti edellä 25 kohdassa mainittu tuomio AGM-COS.MET, EU:C:2007:213, 49–51 kohta), kuten käsiteltävässä asiassa.
99 Toiseksi direktiivillä 2006/42 yhdenmukaistettiin tyhjentävästi unionin tasolla säännöt, jotka koskevat paitsi koneisiin sovellettavia olennaisia turvallisuusvaatimuksia ja näiden koneiden kyseisten vaatimusten mukaisuuden todistamista mutta myös menettelyjä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa näiden vaatimusten mukaisiksi oletettujen koneiden suhteen (edellä 25 kohdassa mainittu tuomio AGM-COS.MET, EU:C:2007:213, 53 kohta). Näin ollen on määritettävä direktiivin 2006/42 säännösten perusteella, onko komissio laiminlyönyt, kuten kantaja pääasiallisesti väittää, velvoitteitansa jättäessään tutkimatta, oliko Tanskan viranomaisten toimenpiteet käsiteltävässä asiassa toteutettu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti, vai eikö komission tehtäviin kuulunut tällaisen valvonnan suorittaminen, kuten viimeksi mainittu väittää.
100 Kolmanneksi direktiivin 2006/42 11 artiklan tarkoituksena ei ole antaa komission tehtäväksi valvoa kaikkien näkökohtien osalta niiden toimenpiteiden laillisuutta, joita kansalliset viranomaiset toteuttavat silloin, kun ne toteavat, että koneet voivat vaarantaa henkilöiden terveyden tai turvallisuuden. Tällainen valvonta on nimittäin kansallisten tuomioistuinten tehtävänä, kuten ilmenee kyseisen direktiivin johdanto-osan 25 perustelukappaleesta ja 20 artiklasta.
101 Neljänneksi on niin, että vaikka direktiivin 2006/42 11 artiklan 3 kohdassa säädetään ainoastaan, että komissio harkitsee, ovatko jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet ”perusteltu[ja]”, kyseisen artiklan yleinen rakenne edellyttää tämän velvollisuuden ymmärtämistä niihin velvollisuuksiin nähden, jotka kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdassa ensin asetetaan kansallisille viranomaisille. Tässä yhteydessä tutkimus, joka komission on tehtävä, koskee ensinnäkin sitä, onko – kun otetaan huomioon toimenpiteen toteuttajana olevan jäsenvaltion komissiolle antamassaan ilmoituksessa esittämät syyt, jotka voivat johtua muun muassa kyseisessä direktiivissä esitettyjen ”olennaisten vaatimusten noudattamatta jättämisestä” (2 kohta) – oikeudellisesta ja tosiseikkoja koskevasta näkökulmasta perusteltua katsoa, että kone ”voi vaarantaa ihmisten – – terveyden ja turvallisuuden” (1 kohta).
102 Lisäksi SEUT 114 artiklan 10 kohdasta, jossa annetaan unionin lainsäätäjälle lupa säätää direktiivin 2006/42 11 artiklassa käyttöönotetun kaltaisia suojalausekkeita, ilmenee, että kyseisten lausekkeiden nojalla jäsenvaltiot saavat toteuttaa unionin valvontamenettelyn alaisina väliaikaisia toimenpiteitä ”yhdestä tai useammasta 36 artiklassa mainitusta, muusta kuin taloudellisesta syystä” (ks. 45 ja 79 kohta edellä).
103 Samalla kun SEUT 114 artiklan 10 kohdassa viitataan siten SEUT 36 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuihin syihin, siinä ei sen sijaan viitata kyseisen artiklan toiseen virkkeeseen, jossa määrätään, että kiellot ja rajoitukset, joita voidaan perustella tällaisilla syillä, ”eivät – – saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen”. Se eroaa näin ollen saman artiklan 4–6 kohdasta, jotka koskevat säännöksiä, joita jäsenvaltio voi ottaa käyttöön tai pitää voimassa sen jälkeen, kun on toteutettu 1 kohdan nojalla yhdenmukaistamistoimenpide. Ainoastaan näissä viimeksi mainituissa kohdissa annetaan komission tehtäväksi valvoa riippumatta siitä kysymyksestä, ovatko kyseessä olevan jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet perusteltuja, tapausten mukaan ”tärkeistä [SEUT] 36 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua” koskevista syistä, etteivät kyseiset toimenpiteet ole lisäksi ”keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen” (tuomio 20.3.2003, Tanska v. komissio, C‑3/00, Kok., EU:C:2003:167, 57, 118 ja 123–126 kohta ja tuomio 9.12.2010, Puola v. komissio, T‑69/08, Kok., EU:T:2010:504, 59 kohta EY 95 artiklan osalta; edellä 25 kohdassa mainittu tuomio Ranska v. komissio, EU:C:1994:196, 27 kohta ja tuomio 21.1.2003, Saksa v. komissio, C‑512/99, Kok., EU:C:2003:40, 38–41, 44, 86 ja 89 kohta EY 100 A artiklan osalta).
104 Näin ollen ja kuten komissio korostaa, on katsottava, että direktiivin 2006/42 11 artiklassa ei velvoiteta komissiota sen tarkastelun erityisessä asiayhteydessä, joka koskee jäsenvaltioiden sille ilmoittamien toimenpiteiden perusteltavuutta, määrittämään, ovatko nämä lisäksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia vai eivät.
105 Silloin kun tällainen toimenpide on perusteltu kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä – kuten käsiteltävässä asiassa kantajan esittämän ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta seuraa – päätöstä, jolla komissio toteaa sen perustelluksi, ei voida saattaa kyseenalaiseksi sillä perusteella, että kyseessä olevilla kansallisilla markkinoilla on koneita, jotka ovat verrattavissa siihen koneeseen, jota kyseinen toimenpide koskee, mutta joihin ei ole kohdistettu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti vastaavia toimenpiteitä (ks. analogisesti tuomio 11.9.2002, Pfizer Animal Health v. neuvosto, T‑13/99, Kok., EU:T:2002:209, 479 kohta).
106 Lisäksi unionin tuomioistuin on jo katsonut, että siltä osin kuin toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tietyn direktiivin antamishetkellä arvioineet jotain ainetta kyseisessä direktiivissä säädettyjen kriteerien perusteella ja siltä osin kuin jokaisella aineella on omat ominaisuutensa, sellainen aine, jota ei ole vielä arvioitu kyseisten kriteerien perusteella, ei ole samassa tilanteessa yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen nähden kuin aine, joka on ollut tällaisen arvioinnin kohteena (tuomio 12.7.2005, Alliance for Natural Health ym., C‑154/04 et C‑155/04, Kok., EU:C:2005:449, 116 ja 117 kohta). Vaikka asiayhteys, jossa riidanalainen päätös on tehty, eroaa kyseiseen tuomioon johtaneelle asialle ominaisesta asiayhteydestä, sen valossa voidaan katsoa, että koska Tanskan viranomaiset olivat arvioineet Multione S630 ‑koneen ja toteuttaneet direktiivin 2006/42 11 artiklan 1 kohtaan perustuvan toimenpiteen sen suhteen, se oli sen valvonnan osalta, joka komission oli suoritettava tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, eri tilanteessa kuin Tanskan markkinoilla olevat vastaavat monikäyttöiset koneet.
107 Viidenneksi ja viimeiseksi on todettava, että tästä ei kuitenkaan seuraa, että silloin, kun useat saman jäsenvaltion alueella markkinoidut teknisiltä ominaisuuksiltaan samanlaiset koneet aiheuttavat saman riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, kansalliset viranomaiset voisivat mielivaltaisesti päättää kohdistaa vain osaan näistä koneista markkinoille saattamisen kieltämistä, markkinoilta poistamista tai koneen vapaan liikkuvuuden rajoittamista koskevan toimenpiteen.
108 Kuten sekä kantaja että komissio itse pääasiallisesti korostavat, jokaista unionin tointa on päinvastoin tulkittava kaiken primaarioikeuden, yhdenvertaisen kohtelun periaate siihen mukaan luettuna, mukaisesti (tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, Kok., EU:C:2009:716, 48 kohta ja tuomio 16.9.2010, Chatzi, C‑149/10, Kok., EU:C:2010:534, 43 kohta). Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen säännösten ja määräysten sanamuoto myös systematiikka, asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osia säännökset tai määräykset ovat (ks. tuomio 23.11.2006, Lidl Italia, C‑315/05, Kok., EU:C:2006:736, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lopuksi on muistutettava, että jäsenvaltioilla, joiden tehtävänä on käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan direktiivin täytäntöönpano, ei ole ainoastaan oikeutta turvautua sen 11 artiklassa säädettyyn suojalausekkeeseen vaan myös velvollisuus tehdä niin silloin, kun se toteavat, että koneet voivat vaarantaa henkilöiden terveyden tai turvallisuuden (edellä 25 kohdassa mainittu tuomio AGM-COS.MET, EU:C:2007:213, 62 kohta; ks. myös analogisesti edellä 46 kohdassa mainittu tuomio Klein v. komissio, EU:C:2015:252, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
109 Ei olisi kuitenkaan ainoastaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vaan myös direktiivin 2006/42 – jossa pyritään erityisesti yhdenmukaistamaan edellytykset, joilla koneet saatetaan sisämarkkinoille ja joilla ne liikkuvat siellä vapaasti, kun suojellaan samalla henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta niiden käytöstä aiheutuvilta riskeiltä – tarkoituksen vastaista (ks. 25 ja 78 kohta edellä) sekä sen järjestelmän systematiikan vastaista, joka on perustettu sen takaamiseksi, että kansalliset viranomaiset soveltavat kyseistä direktiiviä oikein ja yhtenäisesti (ks. 26–28 ja 79 kohta edellä) komission valvonnassa (ks. 46 ja 80 kohta edellä), että jäsenvaltio voisi turvautua kyseisen direktiivin 11 artiklassa säädettyyn suojalausekkeeseen sellaisen koneen suhteen, joka voi vaarantaa henkilöiden terveyden tai turvallisuuden, kohtelematta siihen verrattavissa olevia koneita samalla tavalla ilman objektiivista perustetta.
110 Lainsäätäjä on sitä paitsi nimenomaan direktiivin 2006/42 yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi ja henkilöiden terveyden ja turvallisuuden saman suojan takaamiseksi tässä yhteydessä unionissa markkinoitavien koneiden suhteen ottanut käyttöön tämän säädöksen 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, jonka otsikko on ”Mahdollisesti vaarallisia koneita koskevat erityistoimenpiteet”, erityisen menettelyn, jonka avulla komissio voi päätöksellään toteuttaa toimenpiteitä, joilla vaaditaan jäsenvaltioita kieltämään sellaisten koneiden markkinoille saattaminen, jotka teknisten ominaisuuksiensa vuoksi muodostavat saman riskin kuin perustelluksi todetun kansallisen toimenpiteen kohteena ollut kone, tai rajoittaa tätä markkinoille saattamista (ks. 33 kohta edellä). Komissio voi tämän artiklan perusteella vaatia kyseisen toimenpiteen toteuttaneen jäsenvaltion lisäksi myös kaikkia muita jäsenvaltioita kohtelemaan samalla tavalla tarvittaessa ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen kaikkia sisämarkkinoilla käytössä olevia koneita, jotka muodostavat saman riskin teknisten ominaisuuksiensa vuoksi kuin kyseisessä toimenpiteessä tarkoitettu kone.
111 Kuten sekä komissio että kantaja pääasiallisesti korostavat, tämä erityinen menettely ei itsessään vaikuta yhtäältä kyseessä olevan koneen valmistajan mahdollisuuteen pyytää jäsenvaltiota, joka on rajoittanut sen vapaata liikkuvuutta, toteuttamaan samanlaisia toimenpiteitä sen markkinoilla olevien verrattavissa olevien koneiden suhteen eikä toisaalta komission mahdollisuuteen turvautua SEUT 258 artiklassa määrättyyn menettelyyn.
112 Nimenomaan tällaisessa yhteydessä kantajalla on mahdollisuus väittää tehokkaasti, että – kuten se on maininnut kirjelmissään ja kuten komissio myöntää – Tanskan viranomaiset ovat soveltaneet direktiivin 2006/42 11 artiklassa säädettyä suojalauseketta kahteen Italiaan ja Suomeen sijoittautuneeseen monikäyttöisten koneiden valmistajaan, jotka ovat uusia tulokkaita Tanskan markkinoilla, mutta eivät ole toimineet samalla tavalla muiden valmistajien suhteen, jotka ovat olleet jo pitkään kyseisillä markkinoilla.
113 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat ja erityisesti se, että riidanalainen päätös on direktiivin 2006/42 11 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä oikeudellisesti ja tosiseikkojen osalta riittävällä tavalla perusteltu, toinen kanneperuste on hylättävä.
114 Tämän seurauksena kantajan esittämä riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on hylättävä ilman, että on tarpeen lausua sen vaatimuksesta, joka koskee asiantuntijatutkimuksen suorittamista tarvittaessa.
Väite, joka koskee riidanalaisesta päätöksestä aiheutuneita vahinkoja
115 Kantaja väittää, että riidanalaisesta päätöksestä on aiheutunut sille useita aineellisia vahinkoja ja että myös sen maine on vahingoittunut. Kannekirjelmää luettaessa on kuitenkin todettava, että kantajan väite on esitetty ainoastaan sen ilmoituksen tueksi, jolla asianomainen varaa itselleen pääasiallisesti mahdollisuuden tehdä uusi välitoimihakemus unionin yleisessä tuomioistuimessa.
116 Tältä osin on muistutettava, että unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu syntyy ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: ensinnäkin toiminta, josta kantaja moittii vastaajana olevaa toimielintä, on lainvastaista, toiseksi vahinko on todellinen ja varma sekä kolmanneksi kyseessä olevan toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on välitön syy-yhteys. Tästä seuraa, että jos yksi näistä kolmesta kumulatiivisesta edellytyksestä ei täyty, tätä koskeva vahingonkorvausvaatimus on hylättävä eikä asiassa ole tarpeen tutkia, täyttyvätkö muut edellytykset (ks. tuomio 10.5.2006, Galileo International Technology ym. v. komissio, T‑279/03, Kok., EU:T:2006:121, 76 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
117 Käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta ilman, että on tarpeen lausua tämän väitteen tutkittavaksi ottamisesta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklaan nähden, että – kuten kaikesta edellä esitetystä ilmenee – kantaja ei ole osoittanut, että riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta koskeva edellytys täyttyi. Tämä väite on näin ollen hylättävä.
118 Tämän vuoksi esillä oleva kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
119 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
120 Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
121 Koska kantaja on käsiteltävässä asiassa hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle sekä käsiteltävän kanteen että välitoimihakemuksen yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut (ks. 6 kohta edellä) komission vaatimusten mukaisesti. Lisäksi Tanskan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) CSF Srl vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle käsiteltävän kanteen ja välitoimimenettelyn yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3) Tanskan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Papasavvas | Forwood | Bieliūnas |
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta 2015.
Allekirjoitukset