EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(ensimmäinen jaosto)

25 päivänä marraskuuta 2015

Asia F‑125/14

Michela Curto

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat – Irtisanominen – Asianomaiselle vastainen toimi – Myöhään tehty valitus – Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamatta jättäminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Michela Curto vaatii, että virkamiestuomioistumen on kumottava Euroopan parlamentin 5.12.2013 tekemä päätös, jolla irtisanottiin hänen parlamentin jäsenen valtuutetun avustajan tehtävää koskeva työsopimuksensa, ja tarvittaessa päätös, jolla hylättiin hänen edellä mainitusta päätöksestä tekemänsä valitus, ja velvoitettava parlamentti maksamaan hänelle vahingonkorvausta 65 000 euroa.

Ratkaisu:      Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi. Michela Curto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Määräaikojen ehdottomuus – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Henkilöstökanne – Asianomaiselle vastainen toimi – Käsite – Puhtaasti vahvistava toimi – Puhtaasti vahvistava toimi ei ole asianomaiselle vastainen toimi

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 1 kohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaan kanne, jonka virkamies tai väliaikainen toimihenkilö on nostanut työnantajanaan olevaa toimielintä vastaan, voidaan ottaa tutkittavaksi vain sillä edellytyksellä, että oikeudenkäyntiä edeltävä hallinnollinen menettely, josta säädetään näissä artikloissa, on käyty läpi sääntöjenmukaisesti.

Nimittävän viranomaisen päätöksestä voidaan tehdä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitus. Tämän säännöksen mukaan valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jolloin päätös on ilmoitettu asianomaiselle, ja joka tapauksessa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jolloin se, jota asia koskee, on saanut tiedon siitä, jos kyse on yksilöön kohdistuvasta toimenpiteestä.

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetty kolmen kuukauden määräaika valituksen tekemiseksi asianomaiselle vastaisesta päätöksestä on ehdoton, eivätkä asianosaiset tai tuomioistuin voi määrätä siitä vapaasti, koska määräaika on säädetty oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja turvallisuuden ja oikeudellisen varmuuden takaamiseksi. Unionin tuomioistuinten on siis valvottava viran puolesta, että määräaikaa on noudatettu.

(ks. 27–29 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: määräys 4.6.1987, P v. TSK (16/86, EU:C:1987:256, 6 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys 11.5.1992, Whitehead v. komissio (T‑34/91, EU:T:1992:64, 18 kohta) ja määräys 7.9.2005, Krahl v. komissio (T‑358/03, EU:T:2005:301, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Virkamiestuomioistuin: määräys 10.9.2007, Speiser v. parlamentti (F‑146/06, EU:F:2007:153, 21 kohta)

2.      Sekä hallinnollisen valituksen että sen johdosta tuomioistuimessa nostettavan kanteen on kohdistuttava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kantajalle vastaiseen toimeen, koska asianomaiselle vastainen toimi on toimi, joka vaikuttaa hänen oikeusasemaansa suoraan ja välittömästi.

Kumoamiskanne, joka on nostettu päätöksestä, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa, on jätettävä tutkimatta. Päätöksessä pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, jos siinä ei ole mitään uutta verrattuna aiempaan toimeen ja jos sitä ei ole edeltänyt tämän aiemman toimen adressaatin tilanteen uudelleen arviointi.

Hallinnon kirje, joka sisältää päätöksen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisesta muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 139 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, ei jätä mitään epäilyjä työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen tahdosta irtisanoa asianomaisen työsopimus, joten se on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen päätös.

Sitä vastoin asianomaiselle osoitettua kirjettä, jossa vahvistetaan hänen työsopimuksensa päättymispäivä, ei voida pitää muuna kuin pelkkänä työsopimuksen irtisanomista koskevan aiemman päätöksen vahvistamisena.

(ks. 30, 33, 35 ja 36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 9.3.1978, Herpels v. komissio (54/77, EU:C:1978:45, 11–14 kohta); tuomio 10.12.1980, Grasselli v. komissio (23/80, EU:C:1980:284, 18 kohta) ja tuomio 21.1.1987, Stroghili v. tilintarkastustuomioistuin (204/85, EU:C:1987:21, 6 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: määräys 27.6.2000, Plug v. komissio (T‑608/97, EU:T:2000:167, 22 kohta) ja määräys 7.9.2005, Krahl v. komissio (T‑358/03, EU:T:2005:301, 38 kohta)

Virkamiestuomioistuin: määräys 19.12.2006, Suhadolnik v. yhteisöjen tuomioistuin (F‑78/06, EU:F:2006:141, 31 kohta); määräys 10.9.2007, Speiser v. parlamentti (F‑146/06, EU:F:2007:153, 23 kohta); määräys 15.7.2008, Pouzol v. tilintarkastustuomioistuin (F‑28/08, EU:F:2008:100, 45 kohta) ja määräys 8.9.2011, Pachtitis v. komissio (F‑51/11 R, EU:F:2011:130, 28 kohta)