Language of document : ECLI:EU:F:2012:22

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

28 päivänä helmikuuta 2012

Asia F‑139/11 R

BJ

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimus – Kutsu kuulemistilaisuuteen – Tutkimuksen loppuraportti – Virkamiehelle vastainen toimi – Pääasian kanteen tutkimatta jättäminen

Aihe:      SEUT 278 ja EA 157 artiklaan sekä SEUT 279 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa BJ vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa keskeyttämään Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) 28.10.2011 tekemän päätöksen, jolla hänet on kutsuttu kuulemistilaisuuteen sisäisen tutkimuksen yhteydessä, siltä osin kuin tässä päätöksessä ilmoitetaan tutkimuksen lopettamisesta ja tätä tutkimusta koskevan loppuraportin laatimisesta.

Ratkaisu:      Välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

Tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Riidanalainen päätös, jonka vaikutukset olivat osittain lakanneet välitoimihakemuksen tekemisen ajankohtana – Vaatimus, joka on osittain jätettävä tutkimatta

(SEUT 278 artikla)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimista päättävän tuomarin toimivalta – Väliaikaismääräyksien antaminen

(SEUT 279 artikla)

3.      Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Pääasian tutkittavaksi ottaminen ei ole asian kannalta merkityksellinen – Rajat

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla)

4.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) raportti, jolla tutkimus saatetaan päätökseen – Tutkimuksen päättämistä ja loppuraportin laatimista koskeva ilmoitus – Päätös, jossa virkamiestä kehotetaan saapumaan kuulemistilaisuuteen ja jossa hänelle ilmoitetaan tämän kuulemistilaisuuden tarkoituksesta ja yksityiskohdista, ei ole virkamiehelle vastainen toimi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 9 artikla)

5.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Välitoimista päättävän tuomarin harkintavalta

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

6.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Kun riidanalaisen päätöksen osan vaikutukset olivat lakanneet välitoimihakemuksen tekemisen ajankohtana, on tätä osaa koskevat vaatimukset jätettävä tutkimatta.

(ks. 27 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑5/11 R ja F‑15/11 R, Mariën v. komissio ja SEAE, 27.5.2011, 39 ja 42 kohta

2.      Välitoimista päättävällä tuomarilla on toimivalta antaa väliaikaismääräyksiä, joilla ei millään tavoin vaikuteta pääasian ratkaisevan tuomarin päätökseen.

(ks. 29 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 118/83 R, CMC ym. v. komissio, 5.8.1983, 53 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/95 R, Connolly v. komissio, 12.12.1995, 25 kohta

3.      Kysymystä pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisesta ei lähtökohtaisesti pidä tutkia välitoimimenettelyssä, vaan sitä on tarkasteltava kyseisen kanteen yhteydessä. Sillä, että pääasian tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä päätettäisiin välitoimimenettelyvaiheessa silloin, kun tutkittavaksi ottaminen ei ole kokonaan poissuljettua, vaikutettaisiin nimittäin pääasian ratkaisevan tuomioistuimen tekemään ratkaisuun.

Voi kuitenkin olla tarpeellista, että tuomari varmistaa tiettyjen sellaisten seikkojen olemassaolon, joiden perusteella voidaan ensi näkemältä päätellä, että pääasian kanne, jonka yhteydessä välitoimihakemus on esitetty, täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset, erityisesti kun on vedottu siihen, että tällaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

(ks. 30 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑117/91 R, Bosman v. komissio, 27.6.1991, 7 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑196/98 R, Peña Abizanda ym. v. komissio, 4.2.1999, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja yhdistetyt asiat T‑125/03 R ja T‑253/03 R, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, 30.10.2003, 56 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑120/06 R, Dálnoky v. komissio, 14.12.2006, 41 kohta

4.      Sekä henkilöstöasioissa että yleisissä oikeudenkäyntiasioissa asianomaiselle vastaisia ja näin ollen kannekelpoisia toimia ovat vain toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

Tältä osin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen loppuraportti ei muuta siinä mainittujen henkilöiden oikeusasemaa. Sitä suuremmalla syyllä ilmoitusta, joka koskee tutkimuksen päättämistä ja loppuraportin laatimista ei voida pitää asianomaiselle vastaisena toimena.

Lisäksi OLAFin päätös, jolla virkamiestä tai väliaikaista toimihenkilöä kehotetaan saapumaan kuulemistilaisuuteen ja jolla hänelle tämän lisäksi ilmoitetaan tämän kuulemisen tarkoituksesta ja yksityiskohdista, ei myöskään muuteta tämän oikeusasemaa riittävästi, jotta siitä muodostuisi asianomaiselle vastainen toimi. Kyseessä on nimittäin tutkimuksen yhteydessä toteutettu valmisteleva asiakirja, joka saattaa johtaa lopulliseen päätökseen, jonka asianomainen toimielin tai toimivaltaiset kansalliset lainkäyttöviranomaiset voivat tehdä OLAFin sen kertomuksen johdosta, jolla tämä tutkimus saatetaan päätökseen.

(ks. 37, 39 ja 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑309/03, Camós Grau v. komissio, 6.4.2006, 48 ja 49 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑261/09 P, komissio v. Violetti ym., 20.5.2010, 46 kohta

5.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava muun muassa seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris).

Kiireellisyyttä ja fumus boni jurisia koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimia koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomioistuimen on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, koska ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen on arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 54–56 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 10.9.1999, 18 kohta ja asia T‑120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001, 12 ja 13 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑38/06 R, Bianchi v. ETF, 31.5.2006, 20 ja 22 kohta

6.      Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korjaamista vaan kanteeseen annettavan tuomion täysi tehokkuus. Viimeksi mainitun tavoitteen saavuttamiseksi edellytetään, että haettavat toimenpiteet ovat siinä mielessä kiireellisiä, että kantajan intresseihin kohdistuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on välttämätöntä, että niistä määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kanteeseen annettavaa ratkaisua. Välitoimia hakevan asianosaisen tehtävänä on myös esittää näyttö siitä, että hän ei voi odottaa pääasian oikeudenkäynnin ratkeamista ilman että hänelle aiheutuisi tällaista vahinkoa.

(ks. 58 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002, 27 kohta