UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
21 päivänä huhtikuuta 2021 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Libyan tilanteen johdosta määrättävät rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit on jäädytetty – Rajoitukset, jotka koskevat pääsyä Euroopan unionin alueelle ja kauttakulkua sen kautta – Luettelo henkilöistä, joiden pääsyä Euroopan unionin alueelle ja kauttakulkua sen kautta on rajoitettu – Kantajan nimen pysyttäminen luetteloissa – Kanteen nostamisen määräaika – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuus – Arviointivirhe
Asiassa T-322/19,
Aisha Muammer Mohamed El-Qaddafi, kotipaikka Muscat (Oman), edustajanaan S. Bafadhel, barrister,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään V. Piessevaux ja M. Bishop,
vastaajana,
jossa on kyse yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota ensinnäkin Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2015/1333 täytäntöönpanosta 21.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2017/497 (EUVL 2017, L 76, s. 25) ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2015/1333 täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2020/374 (EUVL 2020, L 71, s. 14) siltä osin kuin kantajan nimi pysytetään Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/137/YUTP kumoamisesta 31.7.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1333 liitteissä I ja III olevissa luetteloissa (EUVL 2015, L 206, s. 34) ja toiseksi Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) 2016/44 21 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta 21.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/489 (EUVL 2017, L 76, s. 3) ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) 2016/44 21 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/371 (EUVL 2020, L 71, s. 5) siltä osin kuin kantajan nimi pysytetään Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 204/2011 kumoamisesta 18.1.2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/44 liitteessä II olevassa luettelossa (EUVL 2016, L 12, s. 1), ja toisaalta SEUT 265 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jossa vaaditaan toteamaan, että neuvosto on lainvastaisesti jättänyt antamatta kantajalle tiedoksi kyseessä olevat toimet niiden antamisajankohtana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit U. Öberg ja O. Spineanu-Matei (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 20.10.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Aisha Muammer Mohamed El-Qaddafi on Libyan kansalainen ja Libyan entisen johtajan Muammar Gaddafin tytär.
2 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (jäljempänä turvallisuusneuvosto) hyväksyi 26.2.2011 päätöslauselman 1970 (2011), jolla otettiin käyttöön rajoittavat toimenpiteet Libyaa ja niitä henkilöitä ja yhteisöjä vastaan, jotka ovat osallistuneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Libyassa mukaan lukien osallistumalla kansainvälisen oikeuden vastaisiin siviiliväestöön ja laitoksiin kohdistuviin iskuihin.
3 Euroopan unionin neuvosto antoi vastaavasti 28.2. ja 2.3.2011 päätöksen 2011/137/YUTP Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 58, s. 53) ja asetuksen (EU) N:o 204/2011 Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 58, s. 1) (jäljempänä yhdessä vuoden 2011 toimet).
4 Päätöksen 2011/137 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen päätöslauselmassa 1970 (2011) tarkoitettujen tai sen mukaisesti nimettyjen henkilöiden, jotka on lueteltu tämän päätöksen liitteessä I, tulon alueelleen tai kauttakulun alueensa kautta.
5 Päätöksen 2011/137 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 204/2011 5 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä viimeksi mainitun 6 artiklan 1 kohdan kanssa, säädetään pääasiallisesti, että turvallisuusneuvoston tai päätöslauselman 1970 (2011) 24 kohdan nojalla perustetun turvallisuusneuvoston komitean (jäljempänä pakotekomitea) päätöslauselman 1970 (2011) 22 kohdan mukaisesti nimeämien henkilöiden, joiden nimi sisältyy vastaavasti kyseisen päätöksen liitteeseen III tai kyseisen asetuksen liitteeseen II, hallussa, omistuksessa, hallinnassa tai suorassa tai välillisessä valvonnassa olevat varat, muu rahoitusomaisuus ja taloudelliset resurssit jäädytetään.
6 Kantaja kuuluu päätöslauselmassa 1970 (2011) tarkoitettuihin henkilöihin, jonka nimi on merkitty näin ollen päätöksen 2011/137 liitteissä I ja III ja asetuksen N:o 204/2011 liitteessä II oleviin luetteloihin seuraavin tunnistamistiedoin ja perusteluin:
”GADDAFI, Aisha Muammar[.] Syntynyt: 1978. Synt.paikka: Tripoli, Libya. Muammar GADDAFIn tytär. Läheisessä yhteydessä nykyiseen hallintoon. YK merkinnyt luetteloon: 26.2.2011.”
7 Turvallisuusneuvosto hyväksyi 17.3.2011 päätöslauselman 1973 (2011), jolla otettiin käyttöön uusia toimenpiteitä Libyan tilanteen johdosta. Neuvosto antoi 22.1.2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 50/2013 asetuksen (EU) N:o 204/2011 16 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta (EUVL 2013, L 20, s. 29) ja päätöksen 2013/45/YUTP päätöksen 2011/137/YUTP muuttamisesta (EUVL 2013, L 20, s. 60), joilla muutettiin vuoden 2011 toimiin sisältyviä kantajaa koskevia tunnistamistietoja sen täsmentämiseksi, että viimeksi mainitun oletettiin olevan Algeriassa.
8 Neuvosto antoi 23.6.2014 vastaavasti päätöksen 2014/380/YUTP päätöksen 2011/137 muuttamisesta (EUVL 2014, L 183, s. 52) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 689/2014 asetuksen N:o 204/2011 16 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta (EUVL 2014, L 183, s. 1) (jäljempänä yhdessä vuoden 2014 toimet). Näillä toimilla tehdyt muutokset eivät koskeneet kantajaa, jonka nimi siis pysytettiin päätöksen 2011/137 liitteissä I ja II ja asetuksen N:o 204/2011 liitteessä II olevissa luetteloissa ilman, että hänen nimensä näihin luetteloihin merkitsemisen perustetta olisi muutettu verrattuna vuoden 2011 toimiin sisältyvään perusteeseen.
9 Turvallisuusneuvosto hyväksyi 27.8.2014 päätöslauselman 2174 (2014), jossa tuomittiin aseellisten ryhmien parhaillaan käymät taistelut ja niiden harjoittama yllytys väkivaltaan Libyassa ja otettiin käyttöön uusia rajoittavia toimenpiteitä sellaisia henkilöitä ja yhteisöjä vastaan, jotka osallistuivat toimiin tai tukivat toimia, jotka uhkasivat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta taikka estivät tai heikensivät Libyan poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta.
10 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.9.2014 jätetyllä kannekirjelmällä kanteen, joka kirjattiin numerolla T-681/14 ja jolla vaadittiin kumoamaan vuoden 2014 toimet siltä osin kuin niissä pysytettiin kantajan nimi päätöksen 2011/137 liitteissä I ja III ja asetuksen N:o 204//2011 liitteessä II olevissa luetteloissa.
11 Neuvosto lähetti 18.12.2014 kantajan edustajille kirjeen, jossa se ilmoitti, että pakotekomitea oli ilmoittanut Euroopan unionin toimivaltaisille yksiköille, että kantaja ei ollut noudattanut matkustuskieltoaan ja oli siten rikkonut päätöslauselman 1970 (2011) määräyksiä.
12 Turvallisuusneuvosto hyväksyi 27.3.2015 päätöslauselman 2213 (2015), jolla tehtiin muun muassa tiettyjä muutoksia luetteloihin merkitsemisen kriteereihin.
13 Neuvosto lähetti 4.5.2015 kantajan edustajille kirjeen, jonka liitteenä oli joukko asiakirjoja (jäljempänä 4.5.2015 päivätty kirje). Neuvosto korosti siinä, että kantaja oli vuonna 2011 ja vuonna 2013 antanut julkisesti lausuntoja, joissa kehotettiin syrjäyttämään Libyan viranomaiset, jotka oli asetettu hänen isänsä perustaman hallinnon kukistumisen jälkeen, ja kostamaan viimeksi mainitun kuolema.
14 Neuvosto antoi 26.5.2015 vastaavasti päätöksen 2015/818/YUTP päätöksen 2011/137 muuttamisesta (EUVL 2015, L 129, s. 13) ja asetuksen (EU) 2015/813 asetuksen N:o 204/2011 muuttamisesta (EUVL 2015, L 129, s. 1) tarkoituksenaan muun muassa laajentaa vuoden 2011 toimissa säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi otettavien henkilöiden ja yhteisöjen nimeämisperusteita.
15 Tämän jälkeen neuvosto tarkasti perusteellisesti vuoden 2011 toimien liitteissä olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimien luettelot.
16 Tämän uudelleentarkastelun päätteeksi annettiin 31.7.2015 neuvoston päätös 2015/1333/YUTP Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/137/YUTP kumoamisesta (EUVL 2015, L 206, s. 34) ja 18.1.2016 neuvoston asetus (EU) 2016/44 Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 204/2011 kumoamisesta (EUVL 2016, L 12, s. 1).
17 Päätöksen 2015/1333 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen seuraavien henkilöiden tulon alueelleen tai kauttakulun alueensa kautta: turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 (2011) 22 kohdan, päätöslauselman 1973 (2011) 23 kohdan, päätöslauselman 2174 (2014) 4 kohdan ja päätöslauselman 2213 (2015) 11 kohdan mukaisesti nimeämät henkilöt, joihin kohdistuu edellä mainittujen perusteella matkustuskieltoja ja jotka on lueteltu tämän päätöksen liitteessä I.
18 Päätöksen 2015/1333 9 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen 2016/44 5 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä viimeksi mainitun 6 artiklan 1 kohdan kanssa, säädetään pääasiallisesti, että kaikki varat, muu rahoitusomaisuus ja taloudelliset resurssit, jotka ovat suoraan tai välillisesti seuraavien hallussa, omistuksessa, hallinnassa tai määräysvallassa: turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 (2011) 22 kohdan, päätöslauselman 1973 (2011) 19, 22 tai 23 kohdan, päätöslauselman 2174 (2014) 4 kohdan ja päätöslauselman 2213 (2015) 11 kohdan mukaisesti nimeämät henkilöt, joiden varat on jäädytetty näiden mukaisesti ja joiden nimi on tämän päätöksen liitteessä III ja tämän asetuksen liitteessä II, jäädytetään.
19 Kantaja on merkitty päätöksen 2015/1333 liitteissä I ja III ja asetuksen 2016/44 liitteessä II oleviin luetteloihin (jäljempänä riidanalaiset luettelot) seuraavin tunnistamistiedoin ja perusteluin:
”– – GADDAFI, AISHA MUAMMAR MUHAMMED ABU MINYAR – – Syntymäaika: 1978[.] Syntymäpaikka: Tripoli, Libya. Hyvälaatuinen alias: Aisha Muhammed Abdul Salam – – Osoite: Omanin sulttaanikunta (oletettu tila/sijainti: Omanin sulttaanikunta)[.] Luetteloon merkitsemisen päivämäärä: 26.2.2011[.] Lisätietoja: Merkitty luetteloon päätöslauselman 1970 [(2011)] 15 ja 17 kohdan nojalla (matkustuskielto, varojen jäädyttäminen). Lisätiedot: Läheiset yhteydet hallintoon. Rikkonut päätöslauselman 1970 [(2011)] 15 kohtaa matkustamalla, minkä Libya-asiantuntijapaneeli totesi 2013 väliraportissaan.”
20 Kantajan asianajaja ilmoitti 6.10.2016 neuvostolle osoittamassaan kirjeessä (jäljempänä 6.10.2016 päivätty kirje), että kantaja oli edellisen asianajajansa kuoleman johdosta ilmoittanut haluavansa, että hän ja yksi hänen kollegoistaan edustaa kantajaa edelleen, mistä oli osoituksena hänen tähän kirjeeseen liittämänsä valtakirja, ja että näin ollen kaikki kirjeenvaihto oli vastedes osoitettava hänelle.
21 Neuvosto antoi 21.3.2017 vastaavasti täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2017/497 päätöksen 2015/1333 täytäntöönpanosta (EUVL 2017, L 76, s. 25) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/489 asetuksen 2016/44 21 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta (EUVL 2017, L 76, s. 3) (jäljempänä yhdessä vuoden 2017 toimet), joilla muutetaan riidanalaisia luetteloja pakotekomitean toimittamien päivitettyjen tietojen huomioon ottamiseksi.
22 Kantajan nimi pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa seuraavin tunnistamistiedoin ja perusteluin:
”AISHA – – MUAMMAR MUHAMMED – – ABU MINYAR – – QADHAFI – – Syntymäaika: 1978[.] Syntymäpaikka: Tripoli, Libya[.] Hyvälaatuinen alias: Aisha Muhammed Abdul Salam – – Osoite: Omanin sulttaanikunta (oletettu tila/sijainti: Omanin sulttaanikunta)[.] Luetteloon merkitsemisen päivämäärä: 26.2.2011 (muutettu 11.11.2016, 26.9.2014, 21.3.2013, 2.4.2012)[.] Muut tiedot: Merkitty luetteloon päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdan nojalla (matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen). Linkki Interpolin ilmoitukseen YK:n turvallisuusneuvoston pakotteista: https://www.interpol.int/fr/notice/search/un/5525815”.
23 28.3.2017 annetussa tuomiossa El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227), josta on tullut lainvoimainen, koska siitä ei ole valitettu, unionin yleinen tuomioistuin, joka lausui kantajan vuoden 2014 toimista nostamasta kanteesta (ks. edellä 10 kohta), katsoi, että edellytys, jonka mukaan neuvostolla oli velvollisuus saattaa kantajan tietoon erityiset ja konkreettiset perusteet, joiden vuoksi se katsoi, että rajoittavat toimenpiteet oli pidettävä voimassa hänen tapauksessaan, ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa. Se totesi yhtäältä, että vuoden 2014 toimet sisälsivät ainoastaan tietoja, jotka vastasivat perusteita, joilla kantajan nimi oli alun perin merkitty kyseessä oleviin vuoden 2011 toimien liitteenä oleviin luetteloihin, ja katsoi, että kyseiset perusteet eivät riittäneet oikeuttamaan hänen pysyttämistään näissä luetteloissa, koska asiayhteys oli olennaisesti erilainen; toisaalta se katsoi, että neuvoston esittämät lisäperusteet olivat selvästi vailla merkitystä sikäli kuin ne eivät sisältyneet niiden perusteiden joukkoon, joilla vuoden 2014 toimet oli annettu, ja ne oli saatettu neuvoston tietoon näiden toimien antamisajankohdan jälkeen. Näin ollen se kumosi kyseiset toimet siltä osin kuin niillä pysytettiin kantajan nimi päätöksen 2011/137 liitteissä I ja III ja asetuksen N:o 204/2011 liitteessä II olevissa luetteloissa.
24 Kantajan asianajaja kääntyi 5.2.2019 neuvoston puoleen toistaakseen pyyntönsä, että kaikki kantajaa koskeva kirjeenvaihto sekä kantajaan nähden annetut päätökset ja asetukset annetaan hänelle tiedoksi.
25 Neuvosto ilmoitti 25.3.2019 kantajan asianajajalle lähettämässään kirjeessä (jäljempänä 25.3.2019 päivätty kirje), että se oli antanut vuoden 2017 toimet pakotekomitean ajan tasalle saatettujen tietojen perusteella ja että kantajan nimi oli sen vuoksi pysytetty riidanalaisissa luetteloissa.
Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat
26 Turvallisuusneuvosto hyväksyi 11.2.2020 päätöslauselman 2509 (2020), jossa se ilmaisi uudelleen, että valtioiden on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä kieltääkseen pakotekomitean erityisesti päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 16 kohdan mukaisesti nimeämien henkilöiden tulon alueelleen tai kauttakulun alueensa kautta, ja se ilmaisi uudelleen aikovansa valvoa, että tämän päätöslauselman 17 kohdan mukaisesti jäädytetyt varat saatetaan myöhemmässä vaiheessa Libyan kansan käytettäväksi ja käytetään sen hyödyksi.
27 Neuvosto antoi 5.3.2020 täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2020/374 päätöksen 2015/1333 täytäntöönpanosta (EUVL 2020, L 71, s. 14) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/371 asetuksen 2016/44 21 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta (EUVL 2020, L 71, s. 5) (jäljempänä yhdessä vuoden 2020 toimet), joilla kantajan nimi pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa muuttamatta hänen nimeämisensä perusteluja vuoden 2017 toimiin sisältyviin perusteluihin nähden.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
28 Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.5.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä.
29 Neuvosto toimitti 14.8.2019 vastinekirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.
30 Kantajan vastaus ja vastaajan vastaus toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastaavasti 4.10. ja 28.11.2019.
31 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti, asia siirrettiin viidenteen jaostoon.
32 Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.12.2019 jätetyllä asiakirjalla suullisen käsittelyn pitämistä.
33 Käsiteltävä asia siirrettiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 22.1.2020 tekemällä päätöksellä uudelle esittelevälle tuomarille alun perin nimetylle esittelevälle tuomarille aiheutuneen esteen vuoksi.
34 Unionin yleinen tuomioistuin toteutti prosessinjohtotoimia, joita asianosaiset noudattivat asetetussa määräajassa.
35 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.9.2020 toimitetulla erillisellä asiakirjalla kantaja tarkisti työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kannetta siten, että se ei koske ainoastaan vuoden 2017 toimien vaan myös vuoden 2020 toimien kumoamista (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) siltä osin kuin ne koskevat häntä. Neuvosto jätti 28.9.2020 huomautuksensa kanteen tarkistamista koskevasta kirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.
36 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.
37 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 20.10.2020 pidetyssä istunnossa. Istunnon jälkeen asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin ja asia siirrettiin päätösneuvotteluun.
38 Kanteen tarkistamisen jälkeen kantaja vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaiset toimet siltä osin kuin hänen nimensä on pysytetty riidanalaisissa luetteloissa
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
39 Kanteen tarkistamista koskevasta kirjelmästä esittämiensä huomautusten jälkeen neuvosto vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin
– ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana
– edelliseen nähden toissijaisesti mikäli riidanalaiset toimet kumottaisiin kantajaa koskevilta osin, että riidanalaisten päätösten vaikutukset pidetään voimassa, kunnes määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos tässä ajassa haetaan muutosta, muutoksenhaun hylkäämiseen asti
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Suullisen käsittelyn pitämistä koskevan pyynnön 3–12 kohtaan sisältyvien argumenttien tutkittavaksi ottaminen ja tähän pyyntöön liitettyjen liitteiden E.1–E.4 poistaminen asiakirjoista
40 Neuvosto väitti istunnossa, että suullisen käsittelyn pitämistä koskevan pyynnön 3–12 kohdassa olevia argumentteja ja kyseisen pyynnön liitteet E.1–E.4 muodostavia asiakirjoja ei voida ottaa tutkittavaksi työjärjestyksen 85 artiklan nojalla.
41 Kantaja ilmoitti poistavansa asiakirjoista mainitut liitteet E.1–E.4 pitäen samalla voimassa suullisen käsittelyn pitämistä koskevan pyyntönsä 3–12 kohdassa esitetyt argumentit.
42 On muistutettava, että unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn kirjallinen vaihe käsittää sen työjärjestyksen 76 ja 81 artiklan mukaisesti ensimmäisen kirjelmien vaihdon, jota työjärjestyksen 83 artiklan mukaan voi seurata toinen ja viimeinen kirjelmien vaihto, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi asian asiakirja-aineiston täydentämiseksi.
43 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että suullisen käsittelyn pitämistä koskevan pyynnön 3–12 kohtaan sisältyvät argumentit eivät ole perusteita, joilla kantaja haluaa tulla kuulluksi. Kantaja esittää lisäksi kyseisissä kohdissa argumentteja, jotka on jo esitetty hänen aiemmissa kirjelmissään, ja pyrkii vastaamaan vastaajan vastaukseen sisältyviin huomautuksiin. Näin ollen suullisen käsittelyn pitämistä koskevan pyynnön 3–12 kohtaa ei ole syytä ottaa huomioon ja asian asiakirjoista on poistettava liitteet E.1–E.4 muodostavat asiakirjat.
SEUT 263 artiklaan perustuva kanne
Tutkittavaksi ottaminen
44 Esittämättä oikeudenkäyntiväitettä erillisellä asiakirjalla työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan perusteella neuvosto katsoo vastinekirjelmässä ja kanteen tarkistamista koskevaa kirjelmää koskevissa huomautuksissa, että kanne on jätettävä tutkimatta myöhässä tehtynä sikäli kuin se perustuu SEUT 263 artiklaan.
45 Se väittää, ettei sillä ollut mitään velvollisuutta antaa riidanalaisia toimia kantajalle tiedoksi, koska päätökseen 2015/1333 tai asetukseen 2016/44 ei sisälly säännöstä, josta seuraisi, että sen on annettava riidanalaisiin luetteloihin merkityille henkilöille tai yhteisöille tiedoksi toimet, joilla se muuttaa niitä koskevia merkintöjä. Lisäksi neuvosto väittää, että sen 25.3.2019 päivätty kirje on vastaus kantajan asianajajan 5.2.2019 päivättyyn kirjeeseen ja ettei voida katsoa, että kantaja on saanut tämän kirjeen avulla tiedon vuoden 2017 toimista SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sitä paitsi kantaja ei voi pätevästi väittää saaneensa tiedon vuoden 2020 toimista vastauksesta, jonka neuvosto on antanut unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämiin kysymyksiin ja jonka kirjaamo on antanut hänelle tiedoksi 13.7.2020 päivätyllä kirjeellä. Sitä ajankohtaa, jona asianomainen henkilö on saanut tiedon toimesta, voidaan nimittäin pitää kumoamiskanteen nostamisen määräajan alkamisajankohtana yksinomaan siinä tapauksessa, että kyseistä toimea ei ole julkaistu eikä annettu tiedoksi. Käsiteltävässä asiassa riidanalaisiin toimiin kohdistuvan kanteen nostamisen määräaika oli kuitenkin alkanut kulua niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mikä tapahtui 22.3.2017 vuoden 2017 toimien osalta ja 6.3.2020 vuoden 2020 toimien osalta.
46 Neuvosto täsmensi istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että vaikka joidenkin pakotejärjestelmien yhteydessä neuvosto on nimenomaan velvollinen antamaan asianomaisille henkilöille tiedoksi kaikki luetteloon merkitsemiseen tehdyt muutokset perusteluineen, näin ei ole asianlaita Libyan tilanteesta johtuvan pakotejärjestelmän osalta.
47 Kantaja väittää, että hänen kanteensa täyttää SEUT 263 artiklassa määrätyt tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja erityisesti kanteen nostamisen määräaikaa koskevan edellytyksen. Yhtäältä kannekirjelmä on nimittäin jätetty unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.5.2019, eli kahden kuukauden määräajassa, pidennettynä pitkien etäisyyksien vuoksi työjärjestyksen 60 artiklassa määrätyllä kymmenellä päivällä siitä, kun kantajalle annettiin tiedoksi vuoden 2017 toimet, mikä tapahtui 25.3.2019 päivätyllä kirjeellä (ks. edellä 25 kohta). Toisaalta kanteen tarkistamista koskeva kirjelmä, joka koskee vuoden 2020 toimien kumoamista, on jätetty kahden kuukauden määräajassa, pidennettynä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä siitä, kun kantaja sai tiedon kyseisten toimien antamisesta, joka mainitaan neuvoston prosessinjohtotoimeen antamassa vastauksessa, joka annettiin kantajalle tiedoksi kirjaamon 13.7.2020 päivätyllä kirjeellä (ks. edellä 34 kohta).
48 Kantaja väittää, että neuvoston tiedoksiantovelvollisuus on olemassa myös luetteloon merkitsemistä koskevien päätösten muuttamispäätösten osalta silloinkin, kun uusia perusteita ei esitetä. Kantaja väittää, että jos neuvostolla ei ollut velvollisuutta antaa hänelle tiedoksi riidanalaisia toimia, ainoa tapa, jolla hän olisi saanut tiedon niiden antamisesta, olisi ollut niiden julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä, minkä seurauksena hänen mahdollisuuttaan saattaa asia unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi asianmukaisessa määräajassa olisi aiheettomasti rajoitettu. Kantajan mukaan neuvoston kannassa jätetään ottamatta huomioon oikeuskäytäntö, jonka mukaan se ei voi valita mielivaltaisesti, millä tavalla sen päätökset annetaan tiedoksi asianomaisille henkilöille. Kun otetaan huomioon, että sen käytettävissä oli kantajan valtuutetun asianajajan osoite, kuten 6.10.2016 päivätty kirje, jonka se ilmoittaa vastaanottaneensa, osoittaa, riidanalaiset toimet olisi pitänyt antaa hänelle tiedoksi tällä tavalla. Tällainen tiedoksianto on tapahtunut ainoastaan vuoden 2017 toimien osalta 25.3.2019 päivätyllä kirjeellä. Lisäksi hän on saanut tiedon vuoden 2020 toimista välillisesti kirjaamon 13.7.2020 päivätyn kirjeen kautta (ks. edellä 45 kohta). Kannekirjelmä ja kanteen tarkistamista koskeva kirjelmä, joka on jätetty työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on siten jätetty SEUT 263 artiklassa määrätyssä määräajassa.
49 Aivan aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.
50 Työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta.
51 Oikeuskäytännön mukaan tehokkaan, tuomioistuimen tarjoaman oikeussuojan periaate merkitsee, että unionin toimielin, joka kohdistaa yksilökohtaisia rajoittavia toimenpiteitä johonkin henkilöön tai yhteisöön, kuten käsiteltävässä asiassa, on velvollinen ilmoittamaan näiden toimenpiteiden perusteet joko sinä ajankohtana, jona toimenpiteet toteutetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista tämän jälkeen, jotta nämä henkilöt tai yhteisöt voivat käyttää kanneoikeuttaan (ks. vastaavasti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Tämä tilanne johtuu toimien, joilla kohdistetaan johonkin henkilöön tai yhteisöön rajoittavia toimenpiteitä, erityisluonteesta, sillä ne ovat samalla sekä yleisesti sovellettavia toimia, koska niissä kielletään yleisellä ja abstraktilla tavalla määriteltyä adressaattiluokkaa erityisesti asettamasta varoja tai taloudellisia resursseja niiden liitteissä lueteltujen luonnollisten henkilöiden tai yhteisöjen saataville, että useita yksittäistapauksissa näiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta tehtyjä päätöksiä (ks. tuomio 23.4.2013, Gbagbo ym. v. neuvosto, C‑478/11 P–C‑482/11 P, EU:C:2013:258, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Käsiteltävässä asiassa tehokkaan oikeussuojan periaatetta sovelletaan päätöksen 2015/1333 13 artiklassa, jonka 1 ja 3 kohdassa säädetään vastaavasti, että ”jos turvallisuusneuvosto tai pakotekomitea merkitsee luetteloon henkilön tai yhteisön, neuvosto sisällyttää kyseisen henkilön tai yhteisön [mainitun päätöksen] liitteeseen I tai III” ja että ”neuvosto antaa päätöksensä, myös luetteloon ottamisen perusteet, tiedoksi [kyseiselle] henkilölle tai yhteisölle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa kyseiselle henkilölle tai yhteisölle mahdollisuuden esittää huomautuksia”.
54 Asetuksen 2016/44 21 artiklan 1 ja 3 kohta sisältävät samankaltaisia säännöksiä.
55 Tästä seuraa, että vaikka riidanalaisten toimien kaltaisten toimien voimaantulo riippuu niiden julkaisemisesta, niistä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostettavan kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua henkilön ja yhteisön osalta pakollisen tiedoksiantamisen päivästä (ks. tuomio 23.10.2015, Oil Turbo Compressor v. neuvosto, T-552/13, EU:T:2015:805, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Samoin määräaika sellaisen pyynnön esittämiselle, jolla pyritään laajentamaan vaatimuksia ja kanneperusteita toimeen, jolla pysytetään kyseiset toimenpiteet, alkaa kulua vasta siitä päivästä, jona kyseinen uusi toimi on annettu tiedoksi sille henkilölle tai yhteisölle, jota asia koskee (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 On todettava, että vuoden 2017 toimet samoin kuin vuoden 2020 toimet ovat toimia, joilla neuvosto on pysyttänyt kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa. On totta, kuten neuvosto väittää, että päätöksessä 2015/1333 ja asetuksessa 2016/44, joiden liitteenä kyseiset luettelot ovat, ei aseteta neuvostolle nimenomaista velvollisuutta antaa asianomaisille henkilöille tai yhteisöille tiedoksi toimet, joilla se pysyttää niiden nimet mainituissa luetteloissa.
57 Tällainen tiedoksiantovelvollisuus johtuu kuitenkin tehokkaan oikeussuojan periaatteesta, sellaisena kuin sitä on tulkittu edellä 55 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä, josta ilmenee, että neuvosto on velvollinen antamaan asianomaisille henkilöille tiedoksi jokaisen luetteloon merkitsemisen säilyttämisen perusteluineen, ja näin on riippumatta siitä, onko neuvosto tästä säilyttämisestä päättäessään nojautunut uusiin seikkoihin (ks. vastaavasti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 57 kohta).
58 Lisäksi on korostettava, että käsiteltävässä asiassa henkilön nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa koskevia toimia ei anneta säännöllisin väliajoin. Kun otetaan huomioon, ettei niiden antamista voida tämän vuoksi ennakoida, kantajan kaltainen henkilö joutuisi – jos näihin toimiin kohdistuvan kumoamiskanteen nostamisen määräaika alkaisi kulua pelkästään niiden julkaisemisesta – tutkimaan tämän seurauksena jatkuvasti Euroopan unionin virallista lehteä, mikä voisi estää häntä saattamasta asiaansa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi.
59 Näissä erityisissä olosuhteissa neuvosto ei voi pätevästi väittää, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätty kumoamiskanteen nostamisen määräaika riidanalaisista toimista on alkanut kulua kantajaan nähden niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
60 Sen tiedoksiantopäivän määrittämiseksi, josta ne määräajat, joita kantajan oli noudatettava riitauttaakseen riidanalaiset toimet unionin yleisessä tuomioistuimessa, ovat alkaneet kulua, on määriteltävä, millä tavalla neuvosto oli velvollinen antamaan hänelle tiedoksi kyseiset toimet.
61 Tässä yhteydessä on muistutettava, että neuvosto ei voi valita, millä tavalla se antaa asianomaisille henkilöille tiedoksi toimet, joilla se kohdistaa näihin rajoittavia toimenpiteitä. Unionin tuomioistuimen 23.4.2013 antaman tuomion Gbagbo ym. v. neuvosto (C‑478/11 P–C‑482/11 P, EU:C:2013:258) 61 kohdasta käy ilmi, että tällaisten toimien tiedoksi antaminen epäsuorasti julkaisemalla ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä sallitaan ainoastaan tilanteissa, joissa neuvoston on mahdotonta antaa toimia erikseen tiedoksi. Muussa tapauksessa neuvosto pystyisi helposti kiertämään erikseen tehtävää tiedoksi antamista koskevan velvollisuutensa (ks. vastaavasti määräys 10.6.2016, Pshonka v. neuvosto, T-381/14, EU:T:2016:361, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Edellä 61 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että päätöksen 2015/1333 13 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen 2016/44 21 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun neuvostolla on käytettävissään rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön osoite, on niin, että jollei nämä toimenpiteet sisältäviä toimia anneta tiedoksi suoraan, määräaika, jota tämän henkilön on noudatettava riitauttaakseen nämä toimet unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ala kulua. Ainoastaan silloin, kun toimea, jolla häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet hyväksyttiin tai pidettiin voimassa, ei voida antaa erikseen tiedoksi asianomaiselle, Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus aloittaa tämän määräajan kulumisen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-35/10 ja T-7/11, EU:T:2013:397, 59 kohta ja tuomio 4.2.2014, Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, T-174/12 ja T-80/13, EU:T:2014:52, 59 ja 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Tältä osin voidaan katsoa, että neuvoston on mahdotonta antaa erikseen tiedoksi luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai yhteisölle toimi, joka sisältää tätä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, silloin, kun tämän henkilön tai yhteisön osoite ei ole julkinen eikä sitä ole toimitettu neuvostolle, tai silloin, kun tiedoksianto neuvoston käytettävissä olevaan osoitteeseen epäonnistuu sen asianmukaisella joutuisuudella tekemistä yrityksistä huolimatta (tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, EU:T:2014:926, 61 kohta).
64 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että neuvosto ei saa lähtökohtaisesti täyttää velvollisuutta antaa asianomaiselle tiedoksi tätä koskeva rajoittavia toimenpiteitä sisältävä toimi osoittamalla kyseistä tointa koskeva tiedoksianto tätä edustaville asianajajille. Tiedoksianto kantajan edustajalle vastaa tiedoksiantoa adressaatille ainoastaan silloin, kun tällaisesta tiedoksiantotavasta on nimenomaisesti säädetty lainsäädännössä, kun osapuolten välillä on tätä koskeva sopimus tai kun asianajaja on asianmukaisesti valtuutettu vastaanottamaan tällainen tiedoksianto asiakkaansa puolesta (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, El-Qaddafi v. neuvosto, T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227, 31 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 Käsiteltävässä asiassa asiakirjoista ilmenee, että vuoden 2017 toimien antamisajankohtana 21.3.2017 sekä vuoden 2020 toimien antamisajankohtana 5.3.2020 neuvoston käytettävissä oli, kuten se on istunnossa vahvistanut, kantajan asianajajan osoite ja valtakirja, jonka kantaja oli antanut asianajajalleen, sellaisina kuin ne oli toimitettu 6.10.2016 päivätyssä kirjeessä, jonka neuvosto ilmoitti vastaanottaneensa samana päivänä. Mainitussa valtakirjassa, jonka kantaja on allekirjoittanut 12.3.2015, täsmennetään muun muassa, että hän on valtuuttanut asianajajansa vastaanottamaan kaikki tiedot, käymään kirjeenvaihtoa ja toimimaan hänen puolestaan kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät turvallisuusneuvoston määräämiin häntä koskeviin pakotteisiin, sekä kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät hänen nimensä merkitsemiseen päätöksen 2011/137 liitteeseen I ja/tai kaikkiin muihin neuvoston myöhemmin antamiin toimiin.
66 Käsiteltävän asian olosuhteet eroavat näin ollen 28.3.2017 annettuun tuomioon El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227) johtaneen asian olosuhteista, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei kantajan edustajalleen antaman valtuutuksen olemassaolosta ollut esitetty näyttöä, joten ei voitu katsoa, että neuvosto oli pätevästi antanut kyseessä olevan päätöksen tiedoksi kantajalle tiedoksiannolla hänen edustajalleen ja että näin ollen kanteen nostamisen määräaika oli alkanut kulua siitä päivästä, kun ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
67 On myös todettava, että – kuten neuvosto on vahvistanut vastauksessaan prosessinjohtotoimena ja istunnossa esitettyihin kysymyksiin – riidanalaisista toimista ei ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoitusta tiedoksi riidanalaisissa liitteissä mainituille henkilöille.
68 Koska asiakirjoista ei ilmene, että neuvoston oli mahdotonta antaa riidanalaisia toimia suoraan tiedoksi kantajalle tai hänen asianmukaisesti valtuutetulle asianajajalleen tai että tällainen tiedoksi antaminen olisi epäonnistunut, ja koska Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei ole julkaistu kantajan nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa koskevaa ilmoitusta, vuoden 2017 toimien tiedoksi antaminen erikseen kantajalle on tapahtunut pätevästi 25.3.2019 päivätyllä kirjeellä, jolla neuvosto kantajan asianajajan 5.2.2019 päivättyyn kirjeeseen (ks. edellä 24 kohta) viitaten antoi mainitut toimet tiedoksi kyseiselle asianajajalle.
69 Lopuksi asiakirjoista ja neuvoston argumenteista ei käy ilmi, että kantaja olisi tosiasiallisesti saanut tiedon riidanalaisista toimista SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitetulla tavalla, mistä kanteen nostamisen määräajat alkavat kulua, ennen 25.3.2019, jolloin neuvosto antoi vuoden 2017 toimet tiedoksi kantajan valtuuttamalle asianajajalle, tai vuoden 2020 toimien osalta ennen 13.7.2020, jolloin neuvoston vastaus unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämiin kysymyksiin annettiin tiedoksi (ks. edellä 45 kohta).
70 Joka tapauksessa, vaikka olisi katsottava, ettei riidanalaisten toimien tiedoksi antamista erikseen ole pätevästi tapahtunut vastaavasti 25.3.2019 ja 13.7.2020, kanteen nostamisen määräaika ei olisi siinä tapauksessa alkanut kulua ja käsiteltävää kannetta ei siis olisi nostettu myöhässä.
71 On siis todettava, että koska neuvosto ei ole antanut kantajalle pätevästi tiedoksi vuoden 2017 toimia ennen 25.3.2019, tämä ei ollut menettänyt kannekirjelmän jättämisajankohtana 27.5.2019 oikeuttaan nostaa kanne niiden kumoamiseksi. Hän ei ollut myöskään menettänyt kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän jättämisajankohtana 1.9.2020 oikeuttaan tarkistaa kannettaan siten, että vuoden 2020 toimien antaminen otetaan huomioon, ja vaatia niiden kumoamista.
72 Näissä olosuhteissa neuvoston esittämä oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan kanne riidanalaisista toimista on nostettu myöhässä sikäli kuin se perustuu SEUT 263 artiklaan, on hylättävä.
Asiakysymys
73 Kantaja esittää kanteensa – sikäli kuin se perustuu SEUT 263 artiklaan – tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen liittyvien olennaisten menettelymääräysten rikkomista. Toinen kanneperuste koskee oikeusvoimaperiaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevan periaatteen loukkaamista. Kolmannen kanneperusteen mukaan oikeudellinen perusta ja perustelut hänen nimensä pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa puuttuvat. Neljäs kanneperuste koskee hänen perusoikeuksiensa suhteetonta loukkaamista.
74 Aluksi on erotettava toisistaan toimet, joilla kantaja on merkitty niiden henkilöiden luetteloihin, joita rajoittavat toimenpiteet koskevat, ja myöhemmät toimet, joiden tarkoituksena on hänen nimensä pysyttäminen kyseisissä luetteloissa. Vuoden 2011 toimet, eli päätös 2011/137 ja asetus N:o 204/2011 sekä myöhemmät luetteloon merkitsemistä koskevat toimet, eli päätös 2015/1333 ja asetus 2016/44, eivät nimittäin ole käsiteltävän kanteen kohteena eikä niitä ole riitautettu ajoissa unionin tuomioistuimissa. Vuoden 2014 toimista puolestaan nostettiin kanne, joka johti 28.3.2017 annettuun tuomioon El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227), josta tuli lainvoimainen, koska siitä ei valitettu. Kantajan kanneperusteet voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi ainoastaan siltä osin kuin niiden tarkoituksena on saada kumotuksi riidanalaiset toimet, eli vuoden 2017 toimet ja työjärjestyksen 86 artiklaan perustuvan kanteen tarkistamisen jälkeen myös vuoden 2020 toimet siltä osin kuin niillä pysytetään kantajan nimi riidanalaisissa luetteloissa.
75 Aivan aluksi on tarkasteltava kolmatta kanneperustetta, jolla kantaja moittii neuvostoa siitä, että se on päättänyt pitää voimassa häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet ilman perusteluja ja oikeudellista perustaa.
76 Tässä yhteydessä on muistutettava, että olennaista menettelymääräystä koskeva kysymys perusteluista on erillinen väitetyn menettelyn toteen näyttämistä koskevasta kysymyksestä, joka kuuluu kyseisen toimen aineellisen laillisuuden alaan ja edellyttää kyseisessä toimessa mainittujen tosiseikkojen paikkansapitävyyden tarkastamista sekä kyseisten tosiseikkojen luokittelemista seikoiksi, joiden perusteella kyseiseen henkilöön voidaan soveltaa rajoittavia toimenpiteitä (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
77 Päätöksen perusteluissa toistetaan virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä. Väitteet ja lausumat, joilla pyritään riitauttamaan toimen hyväksyttävyys, ovat näin ollen tehottomia perustelujen puuttumista tai niiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä (ks. tuomio 18.6.2015, Ipatau v. neuvosto, C‑535/14 P, EU:C:2015:407, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
78 Käsiteltävässä asiassa – kuten kantaja on sitä paitsi vahvistanut istunnossa – on siis syytä erottaa kolmannessa kanneperusteessa yhtäältä ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisten toimien perustelujen puutteellisuutta, ja toisaalta toinen osa, joka koskee lähinnä sitä, että tosiseikkaperusta hänen nimensä pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa puuttuu ja että neuvosto ei ole esittänyt todisteita, jotka osoittaisivat, että häntä koskevat toimenpiteet olivat perusteluja.
– Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisten toimien perustelujen puutteellisuutta
79 Kantaja väittää, että riidanalaiset toimet on perusteltu puutteellisesti, päinvastoin kuin päätöksen 2015/1333 13 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen 2016/44 21 artiklan 3 kohdassa sekä pakotteita koskevissa neuvoston suuntaviivoissa edellytetään.
80 Neuvosto vastaa, että kantaja pystyi ymmärtämään itse riidanalaisten toimien sekä todisteiden ja hänelle toimitettujen selvennysten perusteella häntä koskevien toimien asiayhteyden ja ulottuvuuden.
81 On muistutettava, että asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely (ks. tuomio 24.9.2014, Kadhaf Al Dam v. neuvosto, T-348/13, ei julkaistu, EU:T:2014:806, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.9.2016, Alsharghawi v. neuvosto, T-485/15, ei julkaistu, EU:T:2016:520, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 Rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä perusteluvelvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että siinä velvoitettaisiin vastaamaan yksityiskohtaisesti kyseisen henkilön esittämiin huomautuksiin, mutta se edellyttää kaikissa olosuhteissa ja myös silloin, kun unionin toimen perustelut vastaavat kansainvälisen elimen esittämiä perusteita, että perusteluissa eritellään yksilökohtaiset, erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella henkilöön on toimivaltaisten viranomaisten mielestä kohdistettava tällaisia toimenpiteitä (ks. tuomio 18.2.2016, neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen sellaisen neuvoston toimen perusteluja, jolla asetetaan rajoittavia toimenpiteitä, ei voida lähtökohtaisesti esittää yleisin ja stereotyyppisin sanamuodoin (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 146 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
83 Perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseessä olevan toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 24.9.2014, Kadhaf Al Dam v. neuvosto, T-348/13, ei julkaistu, EU:T:2014:806, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.9.2016, Alsharghawi v. neuvosto, T-485/15, ei julkaistu, EU:T:2016:520, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
84 Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. tuomio 24.9.2014, Kadhaf Al Dam v. neuvosto T-348/13, ei julkaistu, EU:T:2014:806, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.9.2016, Alsharghawi v. neuvosto, T-485/15, ei julkaistu, EU:T:2016:520, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
85 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaisissa toimissa esitetään syy, jonka vuoksi neuvosto on pysyttänyt kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa vuoden 2017 maaliskuussa ja vuoden 2020 maaliskuussa ja joka vastaa perusteluja, jotka oli mainittu hänen nimensä merkitsemiseksi vuoden 2011 toimien liitteenä oleviin luetteloihin ja myöhemmin riidanalaisiin luetteloihin, eli päätöksen 2015/1333 ja asetuksen 2016/44 liitteenä oleviin luetteloihin, toisin sanoen se tosiseikka, että hänet on merkitty päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdan nojalla läheisten yhteyksiensä vuoksi Muammar Gaddafin perustamaan hallintoon.
86 Lisäksi on huomattava, että neuvosto on toimittanut kantajalle tietoja (ks. edellä 13 kohta) viitaten yhtäältä tämän vuonna 2011 ja vuonna 2013 antamiin lausuntoihin, joissa kehotettiin syrjäyttämään Libyan lailliset viranomaiset ja kostamaan hänen isänsä kuolema, ja toisaalta Libyassa edelleen vallitsevaan epävakaaseen tilanteeseen, ja se on ilmaissut samalla uudelleen, että on tarpeen estää Muammar Gaddafin entiseen hallintoon yhteydessä olevia henkilöitä jatkamasta Libyan tilanteen heikentämistä.
87 Tästä seuraa, että kantaja on voinut ymmärtää, että syynä hänen nimensä pysyttämiseen riidanalaisissa luetteloissa oli se, että hänet oli merkitty luetteloihin päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdan nojalla, kyseiset lausunnot, jotka kuuluvat riidanalaisten toimien antamisen asiayhteyteen, ja se, että neuvosto katsoi kyseiset toimenpiteet edelleen tarpeellisiksi.
88 Riidanalaisiin toimiin sisältyvät tiedot ja neuvoston kanssa käydyn kirjeenvaihdon yhteydessä toimitetut tiedot yhdessä olivat siis riittäviä, jotta kantaja voi niiden perusteella muodostaa mielipiteen riidanalaisten toimien laillisuudesta ja valmistella niiden riitauttamista, minkä hän on voinut pätevästi tehdä käsiteltävässä asiassa.
89 Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.
– Kolmannen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan tosiseikkaperustaa kantajan nimen pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa ei ole
90 Kantaja väittää, että riidanalaisista toimista ei käy ilmi oikeudellista perustaa, jonka perusteella neuvosto olisi voinut pysyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa, ja että tämä pysyttäminen perustuu ainoastaan siihen perusteeseen, että turvallisuusneuvosto oli edelleen nimennyt hänet päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdan mukaisesti. Kantaja väittää 28.3.2017 annettuun tuomioon El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227) nojautuen, että riidanalaiset toimet eivät sisällä yksilökohtaisia, erityisiä ja konkreettisia syitä, jotka oikeuttaisivat pysyttämään hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa huolimatta mainitussa päätöslauselmassa tarkoitetun hallinnon kaatumisesta.
91 Erityisesti tiedoilla, joihin neuvosto on vedonnut perustellakseen kantajan nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa, ei ole kantajan mukaan mitään yhteyttä päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdassa tarkoitettuun erityiseen ajanjaksoon ja käyttäytymiseen ja/tai ne perustuvat kuulopuheeseen tai muihin lähteisiin, joilta puuttuu todistusarvo.
92 Kantaja katsoo, että niiden kuulopuheisiin perustuvien väitteiden osalta, jotka koskevat tiettyjä puheita, joita hänen kerrotaan pitäneen, neuvostolla oli velvollisuus tutkia niiden asiaankuuluvuus ja merkitys ja ottaa huomioon yhtäältä Omanin viranomaisten kirjalliset vakuutukset, joiden mukaan kantaja oli noudattanut oleskeluoikeuttaan heidän maassaan koskevia edellytyksiä, ja toisaalta Libyan viranomaisten kirjallinen tiedonanto, jossa todettiin, että kantajan nimen poistaminen luettelosta soveltui yhteen Libyan rauhaa ja sovinnontekoa koskevien tavoitteiden kanssa ja ettei häntä nähty riskinä Libyan rauhanomaiselle poliittiselle prosessille.
93 Niiden tietojen osalta, jotka näyttäisivät osoittavan, että hänet oli jollakin tavalla yhdistetty taloudellisiin rikkomuksiin, kantaja korostaa, ettei neuvosto ole koskaan väittänyt eikä varsinkaan osoittanut, että erityiset varat, joihin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat, olisi saatu kavaltamalla tai olisivat jollakin muulla tavalla yhteydessä päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdassa esitettyihin perusteisiin.
94 Kantaja katsoo, että vaikka Muammar Gaddafin entisen hallinnon kannattajat pitivät itsepintaisesti kiinni yrityksistään horjuttaa Libyan tilannetta ja olivat mukana siviileihin kohdistuvissa iskuissa, hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisen perusteisiin ei selvästi sisältynyt mitään tietoa, josta hän olisi voinut päätellä, mikä oli hänen yksilökohtainen, erityinen ja konkreettinen roolinsa kyseisissä tapahtumissa ja hänen mahdollisen osallisuutensa merkitys Libyan turvallisuuden puutteessa.
95 Neuvosto kiistää kantajan väitteet. Ensiksi se vastaa, että kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisen taustalla olevia syitä ei ole otettu huomioon 28.3.2017 annetussa tuomiossa El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227), joka koskee vuoden 2014 toimia, eivätkä ne voi näin ollen olla tosiseikka- tai oikeuskysymyksiä, jotka on tosiasiallisesti tai väistämättä ratkaistu kyseisellä tuomiolla.
96 Toiseksi neuvosto korostaa antaneensa riidanalaiset toimet 4.5.2015 päivättyyn kirjeeseensä sisältyvien tietojen (ks. edellä 13 kohta) ja pakotekomitean antamien päivitettyjen tietojen perusteella lisäten viittauksen Interpolin ilmoitukseen ja poistaen kohdan, joka koskee ”lisätietoja” matkustuskiellon rikkomisesta. Interpolin ilmoitusta koskevan viittauksen lisäämisestä neuvosto toteaa kuitenkin, että koska tämä liittyy talousrikoksia koskevaan tutkintaan, se ei ole nojautunut kyseistä tutkintaa koskeviin tietoihin, koska tämän tyyppinen käyttäytyminen ei kuulu nimeämiskriteereihin, joista säädetään päätöksen 2015/1333 8 ja 9 artiklassa ja vastaavassa asetuksen 2016/44 säännöksessä tai määrätään turvallisuusneuvoston asiaankuuluvissa päätöslauselmissa.
97 Ensinnäkin neuvosto väittää yhtäältä, että – kuten päätöksen 2015/1333 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan – henkilöt ja yhteisöt, joiden on todettu osallistuneen Libyassa Muammar Gaddafin entisen hallinnon sortopolitiikkaan tai olleen muuten aiemmin lähellä kyseistä hallintoa, uhkaavat edelleen Libyan rauhaa, vakautta ja turvallisuutta ja sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta muun muassa kärjistämällä nykyisiä jakolinjoja. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on myös katsonut tuomiossa 20.9.2016, Alsharghawi v. neuvosto (T-485/15, ei julkaistu, EU:T:2016:520), että neuvoston kyseisen arvioinnin paikkansapitävyyttä vahvisti se seikka, että turvallisuusneuvosto oli päätöslauselmassaan 2213 (2015) pääasiallisesti ilmaissut uudelleen tarpeen estää Muammar Gaddafin entistä hallintoa lähellä olevia henkilöitä heikentämästä Libyan tilannetta.
98 Toiseksi neuvosto väittää, että lausunnot ja lehtiartikkelit, jotka se on toimittanut kantajalle 4.5.2015 päivätyssä kirjeessään (ks. edellä 13 kohta) ovat riittävän konkreettisia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä vahvistaakseen niiden lausuntojen todenperäisyyden, jotka kantaja on antanut julkisesti vuosina 2011 ja 2013 ja joissa hän on kehottanut syrjäyttämään Libyan lailliset viranomaiset ja kostamaan isänsä kuoleman. Kyseiset lausunnot täyttävät neuvoston mukaan selvästi riidanalaisiin luetteloihin merkitsemistä koskevat kriteerit siltä osin kuin ne osoittavat, että kantaja myötävaikuttaa Libyan tilanteen heikentämiseen kuten muutkin Gaddafin entistä hallintoa lähellä olevat henkilöt. Sitä paitsi se seikka, että Omanin viranomaiset ovat katsoneet, että kantajan oleskelu Omanissa pikemmin kuin Libyan välittömässä läheisyydessä myötävaikuttaa jännitteiden vähentämiseen alueella ja että kantajan osalta lupa oleskella Omanissa on edellyttänyt sitä, että tämä sitoutuu olemaan osallistumatta poliittiseen toimintaan, osoittaa neuvoston mukaan, että hän merkitsi edelleen uhkaa Libyan rauhalle, vakaudelle ja turvallisuudelle.
99 Pakotekomitean antamat päivitetyt tiedot ja riidanalaisissa toimissa mainitut perusteet, sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä ja kehiteltyinä kantajalle 4.5.2015 päivätyssä kirjeessä toimitetuilla tiedoilla (ks. edellä 13 kohta), jotka voitiin ottaa huomioon riidanalaisia toimia annettaessa, ovat siten osoitus uudelleentarkastelusta, jonka neuvosto on suorittanut perustellakseen kantajan nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa.
100 Kolmanneksi ja viimeiseksi neuvosto katsoo, ettei Omanin viranomaisten suullinen ilmoitus eikä Libyan viranomaisten tiedonanto, joihin kantaja vetoaa, muodosta sellaista riittävää näyttöä, jonka perusteella neuvosto voisi olla pysyttämättä kantajan nimeä riidanalaisissa luetteloissa.
101 On muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää erityisesti, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, jolla rajoittavia toimenpiteitä on toteutettu tai pysytetty ja joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta).
102 Unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sitä vastoin kyseisen unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja. Tällöin esitettyjen tietojen tai todisteiden on tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121 ja 122 kohta).
103 Sitä, perustuuko kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa riittävän vankkaan tosiseikastoon, on arvioitava juuri näiden periaatteiden valossa.
104 Käsiteltävässä asiassa on aivan aluksi todettava, että näkökohdat, jotka kantaja on esittänyt torjuakseen väitteen, jonka mukaan hän olisi matkustanut turvallisuusneuvoston ja pakotekomitean käyttöön ottaman kiellon vastaisesti, ovat vailla merkitystä. Neuvosto ei nimittäin ole enää nojautunut riidanalaisten toimien antamiseksi 18.12.2014 päivättyyn kirjeeseensä sisältyviin tietoihin (ks. edellä 11 kohta) eikä tätä merkitsemistä koskevaa perustetta enää mainita riidanalaisissa luetteloissa olevien perusteiden joukossa.
105 Tämän jälkeen on todettava, että riidanalaisissa toimissa ei esitetä muita perusteita kantajan nimen pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa maaliskuussa 2017 ja maaliskuussa 2020 kuin perusteet, jotka oli esitetty hänen nimensä merkitsemiseksi vuoden 2011 toimien liitteenä oleviin luetteloihin ja päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdan soveltamiseksi. Interpolin ilmoitusta koskevan viittauksen osalta, kuten on mainittu edellä 96 kohdassa, neuvosto on ilmoittanut ja vahvistanut istunnossa, ettei se ole nojautunut tietoihin, jotka koskevat kyseisen ilmoituksen kohteena olevaa tutkintaa.
106 Tosin perusteita, jotka neuvosto on esittänyt kantajan nimen merkitsemiseksi riidanalaisiin luetteloihin, eli sitä seikkaa, että tämä on ”Muammar Gaddafin tytär” ja ”läheis[issä] yhtey[ksissä] [viimeksi mainitun] hallintoon”, ei ole riitautettu ajoissa unionin tuomioistuimissa.
107 Joka tapauksessa, vaikka neuvosto saattoi viitata siihen, että kantaja sisältyi päätöslauselmassa 1970 (2011) tarkoitettujen henkilöiden joukkoon, ja kyseisessä päätöslauselmassa esitettyihin perusteluihin, edellä 101 ja 102 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy selvästi ilmi, että sitä ei ole vapautettu sen velvollisuudesta näyttää toteen, että kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa perustui riittävän vankkaan tosiseikastoon.
108 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vuoden 2011 toimet oli annettu ”– – niitä henkilöitä ja yhteisöjä vastaan, jotka ovat osallistuneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Libyassa mukaan lukien osallistumalla kansainvälisen oikeuden vastaisiin siviiliväestöön ja laitoksiin kohdistuviin iskuihin”, kuten päätöksen 2011/137 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa esitetään. Päätöksen 2015/1333 ja asetuksen 2016/44 antamisen tarkoituksena oli konsolidoida uusiksi oikeudellisiksi välineiksi vuoden 2011 toimilla määrätyt rajoittavat toimenpiteet, sellaisina kuin ne ovat muutettuina ja pantuina täytäntöön useilla myöhemmillä toimilla, ”jotta voidaan ottaa huomioon Libyan tilanteen kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle alueella aiheuttama erityinen uhka” (ks. asetuksen 2016/44 johdanto-osan neljäs perustelukappale).
109 Neuvoston antamista edellä 97 kohdassa mainituista selityksistä huolimatta tiedon ”merkitty luetteloon päätöslauselman 1970 (2011) 15 ja 17 kohdan nojalla (matkustuskielto, varojen jäädyttäminen)” perusteella ei ole mahdollista ymmärtää yksilökohtaisia, erityisiä ja konkreettisia syitä, joiden vuoksi kantajan nimi on pysytetty riidanalaisissa luetteloissa 21.3.2017 ja 5.3.2020.
110 Tässä yhteydessä on todettava, että neuvosto rajoittuu viittaamaan tietoihin, jotka on toimitettu kantajalle 4.5.2015 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 13 kohta), erityisesti lausuntoihin, jotka hänen väitetään antaneen julkisesti vuonna 2011 ja vuonna 2013, selittämättä syitä, joiden vuoksi mainitut tiedot olisivat osoittaneet, että kantaja merkitsi vuonna 2017 ja vuonna 2020 eli riidanalaisia toimia annettaessa riskiä kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle alueella.
111 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin on 28.3.2017 annetun tuomion El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227) 69 ja 73 kohdassa todennut, että kantajalle 4.5.2015 päivätyssä kirjeessä toimitetut tiedot (ks. edellä 13 kohta) eivät sisältyneet niiden perusteiden joukkoon, joiden perusteella vuoden 2014 toimet oli annettu, että ne oli saatettu neuvoston tietoon mainittujen toimien antamisajankohdan jälkeen ja että riidanalaiset perusteet eivät selvästi sisältäneet seikkoja, joista kantaja olisi voinut päätellä edes tulkitsemalla niitä laajasti, mikä oli hänen yksilökohtainen, erityinen ja konkreettinen roolinsa Libyassa meneillään olevissa tapahtumissa.
112 Käsiteltävässä asiassa ei tosin voida vedota 28.3.2017 annetun tuomion El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227) oikeusvoimaan, johon kantaja vetoaa. Ensinnäkin, kuten neuvosto korostaa, vuoden 2017 toimet on nimittäin annettu ennen kyseisen tuomion julistamista, toiseksi esillä olevan kanteen kohde ja peruste eivät ole samat kuin mainittuun tuomioon johtaneessa kanteessa ja kolmanneksi oikeusvoimaperiaate ulottuu ainoastaan niihin tosiseikka- ja oikeuskysymyksiin, jotka on tuomioistuinratkaisulla tosiasiallisesti ja väistämättä ratkaistu (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisen taustalla olevat perusteet eivät kuitenkaan ole tosiseikka- ja oikeuskysymyksiä, jotka on tosiasiallisesti ja väistämättä ratkaistu tuomiolla 28.3.2017, El-Qaddafi v. neuvosto (T-681/14, ei julkaistu, EU:T:2017:227), joka koskee vuoden 2014 toimien kumoamista.
113 Tällaisesta toteamuksesta ei voida kuitenkaan päätellä, ettei neuvoston olisi pitänyt täsmentää syitä, joiden vuoksi sen tietoon ennen riidanalaisten toimien antamisajankohtaa saatetut tiedot, sellaisina kuin ne on annettu tiedoksi kantajalle 4.5.2015 päivätyssä kirjeessä, olisivat olleet ajankohtaisia vielä vuonna 2017 ja vuonna 2020 kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisen perustelemiseksi.
114 Kantajan väitetään nimittäin antaneen julkiset lausunnot, joihin viitataan 4.5.2015 päivätyssä kirjeessä, vuonna 2011 välittömästi Muammar Gaddafin ja Mutassim Gaddafin kuolemaa koskevien raporttien julkaisemisen jälkeen, ja vuonna 2013. Näin ollen useita vuosia on kulunut siitä, kun kyseisistä lausunnoista kerrottiin lehdistössä ja ne tulivat neuvoston tietoon, ilman, että neuvosto esittää vähäisintäkään tietoa syistä, joiden vuoksi mainittujen lausuntojen sisältö olisi voinut osoittaa, että kantaja muodosti edelleen uhan, joka edellytti päätöslauselman 1970 (2011) tavoitteisin liittyviä pakotteita huolimatta hänen yksilöllistä tilannettaan koskevista tällä välin tapahtuneista muutoksista.
115 Tältä osin on huomattava, että luetteloon merkitsemistä koskevien vuoden 2011 toimien ja myöhempien luetteloon merkitsemistä koskevien toimien, eli päätöksen 2015/1333 ja asetuksen 2016/44 antamisen jälkeen kantaja ei enää asunut Libyassa ja asiakirjoissa ei vedota hänen osaltaan minkäänlaiseen osallistumiseen Libyan poliittiseen elämään eikä muihin lausuntoihin kuin niihin, jotka hänen on kerrottu antaneen vuonna 2011 ja vuonna 2013. Huolimatta näistä kantajan yksilöllistä tilannetta koskevista muutoksista neuvosto ei selitä, minkä vuoksi kantaja oli vuonna 2017 ja vuonna 2020, eli riidanalaisia toimia annettaessa, uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle alueella.
116 Kun otetaan huomioon kaikki edellä mainitut seikat, kantajan esittämät arvostelut, joiden mukaan riidanalaisilla toimilla ei ole tosiseikkaperustaa, joka oikeuttaisi pysyttämään hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa, ovat perusteluja.
117 Kanteen kolmannen kanneperusteen toinen osa on siis hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet on näin ollen kumottava kantajaa koskevilta osin eikä ole tarpeen tutkia kannetta sikäli kuin se perustuu SEUT 265 artiklaan eikä muita kanneperusteita ja argumentteja, jotka kantaja on esittänyt mainittujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi.
Täytäntöönpanopäätöksen vaikutusten pysyttäminen
118 Kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään liittyvien huomautustensa jälkeen neuvosto vaatii toissijaisesti, että jos täytäntöönpanoasetus 2020/371 kumotaan osittain oikeusvarmuutta koskevien syiden vuoksi, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että päätöksen 2020/374 vaikutukset pidetään voimassa siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2020/371 osittaisen kumoamisen vaikutukset tulevat voimaan.
119 Neuvosto ilmoitti istunnossa, että täytäntöönpanopäätös 2017/497 oli edelleen voimassa, koska sitä ei ollut korvattu täytäntöönpanopäätöksellä 2020/374, kun otetaan huomioon, että viimeksi mainitulla ainoastaan saatettiin ajan tasalle tiedot, jotka koskevat kantajan passeja ja hänen henkilötunnustaan, millä ei ollut vaikutusta perusteeseen, jolla kantaja oli pysytetty asianomaisessa luettelossa. Sen tilanteen varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että täytäntöönpanopäätöksellä 2020/374 korvattiin täytäntöönpanopäätös 2017/497, neuvosto on pitänyt voimassa toissijaisen vaatimuksensa (ks. edellä 39 kohdan kolmas luetelmakohta).
120 On katsottava, että täytäntöönpanopäätös 2017/497 on aiheuttanut kantajalle vaikutuksia ainoastaan 6.3.2020 saakka, jolloin julkaistiin täytäntöönpanopäätös 2020/374, jolla saatettiin ajan tasalle kantajaa koskevat hallinnolliset tiedot muuttamatta kuitenkaan hänen luetteloon merkitsemistään koskevia perusteita. Näin ollen neuvoston toissijaisesti esittämä vaatimus vaikutusten voimassa pitämisestä voi koskea ainoastaan viimeksi mainittua päätöstä.
121 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Tämän perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään kuitenkin, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta muutoksenhakua varten määrätyn ajan kuluttua, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä.
122 Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetus 2020/371 on luonteeltaan asetus, koska siinä säädetään, että se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2016, neuvosto v. Bank Saderat Iran, C‑200/13 P, EU:C:2016:284, 121 kohta).
123 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan siis käsiteltävässä asiassa (ks. analogisesti tuomio 21.4.2016, neuvosto v. Bank Saderat Iran, C‑200/13 P, EU:C:2016:284, 122 kohta).
124 Täytäntöönpanopäätöksen 2020/374 kumoamisen ajallisten vaikutusten osalta on muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä.
125 Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksen 2020/371 ja täytäntöönpanopäätöksen 2020/374 kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välinen ero saattaa loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näissä kahdessa toimessa säädetään kantajan osalta samanlaisista toimenpiteistä (ks. analogisesti tuomio 21.2.2018, Klyuyev v. neuvosto, T-731/15, EU:T:2018:90, 263 kohta). Päätöksen 2020/374 vaikutukset on näin ollen pidettävä voimassa kantajan osalta siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2020/371 kumoamisen vaikutukset tulevat voimaan.
Oikeudenkäyntikulut
126 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2015/1333 täytäntöönpanosta 21.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2017/497 ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2015/1333 täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2020/374 kumotaan siltä osin kuin niillä pysytetään Aisha Muammer Mohamed El-Qaddafin nimi Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/137/YUTP kumoamisesta 31.7.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1333 liitteissä I ja III olevissa luetteloissa.
2) Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/44 21 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta 21.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/489 ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) 2016/44 21 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/371 kumotaan siltä osin kuin niillä pysytetään Aisha Muammer Mohamed El-Qaddafin nimi Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 204/2011 kumoamisesta 18.1.2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/44 liitteessä II olevassa luettelossa.
3) Täytäntöönpanopäätöksen 2020/374 1 artiklan vaikutukset pidetään voimassa Aisha Muammer Mohamed El-Qaddafiin nähden, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika muutoksenhaulle päättyy, tai jos tässä ajassa haetaan muutosta, muutoksenhaun mahdolliseen hylkäämiseen asti.
4) Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Spielmann | Öberg | Spineanu-Matei |
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä huhtikuuta 2021.
Allekirjoitukset