UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

18 päivänä syyskuuta 2014 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Zimbabwen tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Syy-yhteys – Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑168/12,

Aguy Clement Georgias, kotipaikka Harare (Zimbabwe),

Trinity Engineering (Private) Ltd, kotipaikka Harare, ja

Georgiadis Trucking (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

edustajinaan aluksi solicitorit M. Robson ja E. Goulder sekä H. Mercer, QC, sittemmin Robson ja Mercer sekä barrister I. Quirk,

kantajina,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään B. Driessen ja G. Étienne,

ja

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Konstantinidis ja S. Bartelt,

vastaajina,

jossa vaaditaan korvaamaan vahinko, jonka kantajat väittävät aiheutuneet tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 muuttamisesta 16.4.2007 annetusta komission asetuksesta (EY) N:o 412/2007 (EUVL L 101, s. 6),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.4.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Euroopan unionin neuvosto ilmaisi 18.2.2002 vahvistamassaan, Zimbabween kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä koskevassa yhteisessä kannassa 2002/145/YUTP (EYVL L 50, s. 1), joka on hyväksytty EU-sopimuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta, 15 artiklan nojalla, vakavan huolensa Zimbabwen tilanteesta ja erityisesti Zimbabwen hallituksen vakavista ihmisoikeusloukkauksista, mielipiteenvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen vapauden loukkaukset mukaan luettuina. Tästä syystä se otti 12 kuukauden pituisen uusittavissa olevan jakson ajaksi käyttöön tiettyjä rajoittavia toimenpiteitä, joita oli tarkasteltava uudelleen säännöllisesti.

2        Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta 19.2.2004 hyväksytyssä neuvoston yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP (EUVL L 50, s. 66) säädetään yhteisellä kannalla 2002/145 käyttöön otettujen rajoittavien toimenpiteiden muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta. Yhteisessä kannassa 2004/161 ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen liitteessä lueteltujen, demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltiota vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuvien luonnollisten henkilöiden pääsyn alueelleen ja kauttakulun alueensa kautta. Viimeksi mainitun yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että ”jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille Zimbabwen hallituksen jäsenille ja heitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai muille elimille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit”. Sen 6 artiklassa säädetään vielä, että ”neuvosto hyväksyy muutoksia liitteessä olevaan luetteloon jäsenvaltioiden tai komission ehdotuksesta, jos Zimbabwen poliittiset tapahtumat sitä edellyttävät”.

3        Yhteistä kantaa 2004/161 sovellettiin sen 8 artiklan toisen kohdan mukaan 21. päivästä helmikuuta 2004. Yhteisen kannan 9 artiklassa säädettiin, että sitä sovellettiin 12 kuukauden ajan ja että se oli jatkuvan tarkastelun alainen. Saman artiklan mukaan yhteistä kantaa oli ”uusit[tava] tai sitä [oli] muutet[tava] tarvittaessa, jos neuvosto katso[i], että sen tavoitteita ei ol[lut] saavutettu”.

4        Viimeksi mainitun yhteisen kannan voimassaoloaikaa on sittemmin jatkettu yhteisen kannan 2004/161 voimassaolon jatkamisesta 21.2.2005 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2005/146/YUTP (EUVL L 49, s. 30) 20.2.2006 saakka, Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 30.1.2006 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2006/51/YUTP (EUVL L 26, s. 28) 20.2.2007 saakka, Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 19.2.2007 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2007/120/YUTP (EUVL L 51, s. 25) 20.2.2008 saakka, Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 18.2.2008 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2008/135/YUTP (EUVL L 43, s. 39) 20.2.2009 saakka, Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 26.1.2009 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2009/68/YUTP (EUVL L 23, s. 43) 20.2.2010 saakka ja Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 15.2.2010 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/92/YUTP (EUVL L 41, s. 6) vielä 20.2.2011 saakka.

5        Kuten tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä 19.2.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 viidennessä perustelukappaleessa todetaan, tämä asetus on annettu yhteisessä kannassa 2004/161 vahvistettujen rajoittavien toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi. Asetuksessa ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikki tämän asetuksen liitteessä III luetelluille Zimbabwen hallituksen jäsenille ja heitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai muille elimille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään. Asetuksen 11 artiklan b alakohdassa Euroopan yhteisöjen komissio valtuutetaan muuttamaan asetuksen liitettä III yhteisen kannan 2004/161 liitettä koskevien päätösten perusteella.

6        Ensimmäinen kantaja Aguy Clement Georgias on zimbabwelainen liikemies. Hän on toisen kantajan Trinity Engineering (Private) Ltd:n omistaja ja toimitusjohtaja. Kolmas kantaja Georgiadis Trucking (Private) Ltd on toisen kantajan tytäryhtiö. Ensimmäinen kantaja on myös kolmannen kantajan toimitusjohtaja.

7        Zimbabwen tasavallan presidentti nimitti ensimmäisen kantajan 29.11.2005 Zimbabwen senaatin vaaleilla valitsemattomaksi jäseneksi. Zimbabwen tasavallan presidentti nimitti hänet 6.2.2007 talouskehityksestä vastaavaksi varaministeriksi.

8        Yhteisen kannan 2004/161 täytäntöönpanosta 16.4.2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/235/YUTP (EUVL L 101, s. 14) muutettiin yhteisen kannan 2004/161 liitettä muun muassa lisäämällä siihen seuraava ensimmäistä kantajaa koskeva maininta: ”Georgias, Aguy[;] varaministeri, talouskehitys, syntynyt 22.6.1935”. Komissio antoi samana päivänä asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 16.4.2007 annetun asetuksen (EY) N:o 412/2007 (EUVL L 101, s. 6), jolla muutettiin asetuksen N:o 314/2004 liitettä III. Näin muutetussa liitteessä on muun muassa ensimmäistä kantajaa koskeva maininta, jonka sanamuoto on sama kuin alkuperäisen maininnan.

9        Ensimmäinen kantaja saapui 25.5.2007 Heathrow’n lentoasemalle (Yhdistynyt kuningaskunta) tavatakseen Englantiin asettautunutta perhettään ja lentääkseen seuraavana päivänä New Yorkiin (Yhdysvallat). Häneltä evättiin oikeus päästä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai kulkea tämän jäsenvaltion lentoasemien kautta New Yorkiin, ja hän joutui viettämään yön pidätettynä kyseisellä lentoasemalla ja lentämään seuraavana päivänä takaisin Harareen (Zimbabwe).

10      Yhteisen kannan 2004/161 täytäntöönpanosta 25.6.2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/455/YUTP (EUVL L 172, s. 89) muutettiin jälleen ensin mainitun yhteisen kannan liitettä. Edellä 8 kohdassa esitettyyn ensimmäistä kantajaa koskevaan mainintaan lisättiin seuraava virke:

”Hallituksen jäsen ja siinä ominaisuudessa osallistunut demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltiota vakavasti heikentäviin toimiin.”

11      Komissio on asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 2.7.2007 antamallaan asetuksella (EY) N:o 777/2007 (EUVL L 173, s. 3) jälleen muuttanut asetuksen N:o 314/2004 liitettä III. Liitteessä mainitaan edelleen ensimmäinen kantaja, ja tämän yhteydessä on vastedes edellä 10 kohdassa esitettyä mainintaa täysin vastaava maininta.

12      Yhteinen kanta 2004/161 on kumottu Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 15.2.2011 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2011/101/YUTP (EUVL L 42, s. 6). Tässä päätöksessä säädettiin sen liitteessä mainittuihin henkilöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä, jotka vastaavat yhteisessä kannassa 2004/161 vahvistettuja toimenpiteitä. Päätöksen liitteessä ei kuitenkaan mainittu ensimmäistä kantajaa. Komissio on antanut tämän jälkeen asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 23.2.2011 annetun asetuksen (EU) N:o 174/2011 (EUVL L 49, s. 23), jolla on korvattu ensin mainitun asetuksen liite III uudella liitteellä, jossa ei enää mainita ensimmäistä kantajaa.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

13      Kantajat nostivat käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.4.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.

14      Kantajat ovat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla tehneet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 a artiklan mukaisen hakemuksen asian käsittelemiseksi nopeutetussa menettelyssä. Hakemus hylättiin 25.5.2012 tehdyllä päätöksellä.

15      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, asiaan alun perin nimetty esittelevä tuomari osoitettiin kahdeksanteen jaostoon, jonka ratkaistavaksi asia näin ollen annettiin.

16      Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

17      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 3.4.2014 pidetyssä istunnossa.

18      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        velvoittaa Euroopan unionin, komission ja/tai neuvoston korvaamaan aiheutetun vahingon seuraavilla tai unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaisiksi katsomilla summilla: ensimmäiselle kantajalle 374 986,57 euroa tai vastaava määrä sen määrän lisäksi, joka katsotaan asianmukaiseksi korvaukseksi muusta kuin taloudellisesta vahingosta; toiselle kantajalle 469 520,24 euroa tai vastaava määrä ja kolmannelle kantajalle 5 627 020 euroa tai vastaava määrä

–        määrää tehtäväksi arvion kantajien kärsimästä vahingosta, jos ja siinä määrin kuin se pitää sitä tarpeellisena, ja

–        velvoittaa komission ja/tai neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19      Kantajat ovat vastauksessaan korjanneet toiselle kantajalle alun perin vaaditun korvauksen määräksi 462 626 euroa. Kantajat ovat lisäksi todenneet, että vaikka on unionin yleisen tuomioistuimen tehtävä arvioida muusta kuin taloudellisesta vahingosta suoritettava korvauksen asianmukainen määrä, kantajat pitävät seuraavia määriä asianmukaisena korvauksena ensimmäiselle kantajalle aiheutuneesta tämäntyyppisestä vahingosta:

–        500 euroa siitä, että hän oli yhden yön pidätettynä Heathrow’n lentoasemalla (edellä 9 kohta)

–        10 000 euroa hänen terveydentilansa huononemisesta.

20      Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Korvattavaksi vaaditun vahingon erittely

21      Kantajien väitteiden mukaan vahinko, josta vaaditaan korvausta tällä kanteella, muodostuu ensimmäisen kantajan osalta seuraavista osista:

–        yhteensä 9 689 Yhdysvaltain dollarin (USD) suuruisiksi arvioiduista matka- ja hotellimajoituskuluista, jotka hän menetti jouduttuaan luopumaan matkasta New Yorkiin sen johdosta, että hänet pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla (edellä 9 kohta)

–        yhteensä 221 766,74 USD:n suuruisiksi arvioiduista sairauskuluista, joita hänelle on ilmoituksensa mukaan aiheutunut sen johdosta, että hänen terveydentilansa huononi sen henkilökohtaisen stressin vuoksi, joka johtui hänen varojensa jäädyttämisestä ja vaikutuksista, joita varojen jäädyttäminen aiheutti hänen liiketoiminnalleen ja kyvylleen huolehtia perheensä tarpeista, sekä Heathrow’n lentoasemalla tapahtuneesta pidättämisestä

–        67 879,30 Englannin punnan (GBP) suuruisiksi arvioiduista oikeudenkäyntikuluista, joita on aiheutunut hänen riitauttaessaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisissa tuomioistuimissa tämän jäsenvaltion viranomaisten päätöksen, jolla häneltä evättiin pääsy sen alueelle ja kauttakulku sen lentoasemien kautta

–        74 097,72 GBP:n suuruisiksi arvioiduista oikeudenkäyntikuluista, joita on aiheutunut toimenpiteistä, joilla hän yrittänyt saada nimensä poistettua asetuksen N:o 314/2004 liitteestä III

–        9 696,43 USD:n suuruisiksi arvioiduista mainontakuluista, joita on aiheutunut siitä, että hän on yrittänyt lievittää kielteisiä vaikutuksia, joita varojen jäädyttäminen aiheutti hänen ammatilliselle maineelleen, ja siten pienentää yritystensä kärsimiä tappioita

–        muusta kuin taloudellisesta vahingosta, joka johtuu hänen terveydentilansa huononemisesta ja siitä, että hänet pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla ja häntä pidettiin pidätyssellissä.

22      Toisen ja kolmannen kantajan vahinko, jota vaaditaan korvattavaksi, muodostuu liiketoiminnan tappioista, jotka on toisen kantajan osalta arvioitu 605 675 USD:ksi ja kolmannen kantajan osalta 7 375 000 USD:ksi ja jotka johtuvat asetuksen N:o 314/2004 väitetyistä ”ekstraterritoriaalisista vaikutuksista”, joiden vuoksi eräät näiden kantajien liikekumppanit ovat lopettaneet kaupankäynnin niiden kanssa.

23      Kantajat täsmentävät, että vahinko on arvioitu USD:eina. Näin arvioidut määrät vastaavat euroiksi muutettuina kantajien vaatimuksissa mainittuja määriä, sellaisina kuin nämä on korjattu vastauskirjelmässä (ks. edellä 18 ja 19 kohta).

 Katsaus SEUT 340 artiklan toisen kohdan nojalla nostettuja vahingonkorvauskanteita koskevaan oikeuskäytäntöön

24      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisen kohdan nojalla nostettu vahingonkorvauskanne voidaan hyväksyä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok., s. 3057, 16 kohta ja asia T-175/94, International Procurement Services v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok., s. II-729, 44 kohta). Jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on kokonaisuudessaan hylättävä eikä asiassa ole tarpeen tutkia muita edellytyksiä (asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.9.1994, Kok., s. I‑4199, 19 ja 81 kohta ja asia T-279/03, Galileo International Technology ym. v. komissio, tuomio 10.5.2006, Kok., s. II-1291, 77 kohta).

25      Oikeuskäytännön mukaan toiminnan lainvastaisuutta koskevan edellytyksen täyttymiseksi vaaditaan, että on näytetty toteen, että oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, on rikottu riittävän ilmeisesti (asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000, Kok., s. 1‑5291, 42 kohta ja asia C‑312/00 P, komissio v. Camar ja Tico, tuomio 10.12.2002, Kok., s. 1‑11355, 53 kohta).

26      Samoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisen alakohdan mukaisen syy-yhteyden katsotaan lisäksi olevan olemassa silloin, kun kyseisen toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on varma ja välitön syy-yhteys, jonka olemassaolo kantajien on näytettävä toteen (asia 253/84, GAEC de la Ségaude v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.1.1987, Kok., s. 123, 20 kohta ja yhdistetyt asiat C‑363/88 ja C‑364/88, Finsider ym. v. komissio, tuomio 30.1.1992, Kok., s. I‑359, 25 kohta). Väitetyn vahingon on oltava riittävän suorassa syy-yhteydessä moitittuun toimintaan eli toiminnan on oltava vahingon määräävä syy, mutta unionilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta korvata kaikkia lainvastaisesta tilanteesta aiheutuneita, kaukaisiakin vahingollisia seurauksia (yhdistetyt asiat 64/76, 113/76, 167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79, Dumortier ym. v. neuvosto, tuomio 4.10.1979, Kok., s. 3091, 21 kohta; ks. edellä 24 kohdassa mainittu asia Galileo International Technology ym. v. komissio, tuomion 130 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 Asetusten N:o 314/2004 ja N:o 412/2007 lainvastaisuutta koskevien kantajien väitteiden vanhentuminen ja tutkittavaksi ottaminen

27      Eräiden neuvoston puolustuksekseen esittämien väitteiden johdosta on tutkittava, ovatko kantajat noudattaneet vahingonkorvausta koskevien asioiden vanhentumisaikaa, josta määrätään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa.

28      Neuvosto muistuttaa, että asetus N:o 314/2004 julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24.2.2004, ja katsoo, että ”jos kantajat aikovat vaatia korvausta vahingosta, joka on aiheutunut [tämän asetuksen] väitetystä lainvastaisuudesta”, heidän kanneoikeutensa on vanhentunut.

29      Tässä yhteydessä on muistutettava, että perussäännön 46 artiklassa, jota perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrätään, että vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu. Vanhentuminen katkaistaan, jos asia pannaan vireille unionin tuomioistuimessa tai jos vahinkoa kärsinyt sitä ennen esittää asiassa vaatimuksen asianomaiselle toimielimelle. Viimeksi mainitussa tapauksessa kanne on kuitenkin nostettava kahden kuukauden kuluessa.

30      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vanhentumisaika alkaa kulua silloin, kun kaikki korvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset täyttyvät, ja erityisesti silloin, kun korvattava vahinko on syntynyt. Tilanteissa, joissa unionin vastuu johtuu lainsäädäntötoimesta, kyseinen vanhentumisaika ei siten voi alkaa kulua, ennen kuin toimen vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet ja näin ollen ennen kuin asianomaiset ovat kärsineet varman vahingon (ks. asia C‑51/05 P, komissio v. Cantina sociale di Dolianova ym., tuomio 17.7.2008, Kok., s. I‑5341, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31      Tässä tapauksessa asetuksesta N:o 314/2004 on voinut ilmetä kantajiin kohdistuvia väitetysti vahingollisia vaikutuksia vasta siitä lähtien, kun 16.4.2007 annettiin asetus N:o 412/2007, jolla korvattiin asetuksen N:o 314/2004 liite III uudella liitteellä, jossa mainittiin muun muassa ensimmäinen kantaja. Koska kanne on nostettu 13.4.2012, on selvää, ettei kantajien kanneoikeus ole vanhentunut.

32      On lisäksi muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukainen vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä, ja sen nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella. Vahingonkorvauskanne eroaa kumoamiskanteesta siten, ettei sillä pyritä tietyn toimenpiteen poistamiseen vaan korvauksen saamiseen toimielimen aiheuttamasta vahingosta (asia T‑47/02, Danzer v. neuvosto, tuomio 21.6.2006, Kok., s. II‑1779, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      On siten katsottu, ettei edes lopulliseksi tulleen yksittäistapausta koskevan päätöksen olemassaolo voi estää vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamista muutoin kuin siinä erityistapauksessa, että vahingonkorvauskanteella tosiasiallisesti pyritään yksittäistapausta koskevan päätöksen peruttamiseen, kuten siinä tapauksessa, että vahingonkorvauskanteella vaaditaan maksamaan kantajalle rahasumma, joka on täsmälleen samansuuruinen kuin maksut, jotka kantaja on maksanut kyseisen päätöksen nojalla (asia 175/84, Krohn Import-Export v. komissio, tuomio 26.2.1986, Kok., s. 753, Kok. Ep. VIII, s. 495, 32 ja 33 kohta; ks. myös edellä 32 kohdassa mainittu asia Danzer v. neuvosto, tuomion 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      On lisäksi muistutettava, että SEUT 277 artiklassa määrätään, että vaikka SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa mainittu määräaika on päättynyt, asianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, esittää SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella tätä säädöstä koskevia vaatimuksia.

35      Tässä tapauksessa on todettava, että toimet, joista kantajille väitetysti aiheutunut vahinko johtuu, ovat erityisluonteisia, sillä ne muistuttavat samalla sekä yleisesti sovellettavia toimia, koska niissä määritellään arviointiperusteet, joita henkilön on vastattava joutuakseen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen kohteeksi, ja kielletään yleisellä ja abstraktilla tavalla määriteltyä adressaattiluokkaa erityisesti asettamasta varoja tai taloudellisia resursseja niiden liitteissä lueteltujen luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen saataville, että näiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta tehtyjen yksittäistapausta koskevien päätösten joukkoa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑478/11 P–C‑482/11 P, Gbagbo ym. v. neuvosto, tuomio 23.4.2013, 56 kohta ja asia T‑187/11, Trabelsi ym. v. neuvosto, tuomio 28.5.2013, 85 ja 86 kohta). Tästä seuraa, että siltä osin kuin asetukset N:o 314/2004 ja N:o 412/2007 ovat yleisesti sovellettavia toimia, kantajat voivat vahingonkorvauskanteensa tueksi vedota näissä asetuksissa väitetysti oleviin lainvastaisuuksiin siitä huolimatta, etteivät ne ole nostaneet niistä kumoamiskannetta. Neuvoston päinvastainen väite, jonka mukaan SEUT 277 artiklassa ”ei poiketa unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklasta”, ei voi menestyä. Kuten on todettu (ks. edellä 31 kohta), viimeksi mainitun artiklan mukainen vanhentumisaika ei ollut vielä päättynyt, kun nyt käsiteltävä kanne nostettiin, eikä ole mitään perustetta sille, että tämä artikla voisi estää SEUT 277 artiklan soveltamisen tähän tapaukseen.

 Vahinko, jonka väitetään aiheutuneen siitä, että ensimmäinen kantaja pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla

36      Kannetta on tutkittava aluksi siltä osin kuin siinä vaaditaan korvausta vahingosta, joka ensimmäiselle kantajalle on väitetysti aiheutunut siitä, että hänet pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla (ks. edellä 9 kohta).

37      Tästä on todettava, että tämän tapahtuman olosuhteet ja syyt, joiden vuoksi ensimmäiseltä kantajalta evättiin oikeus päästä Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle tai kulkea sen lentoasemien kautta, on esitetty 28.8.2007 päivätyssä kirjeessä, jonka Treasury Solicitor’s Department (Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen oikeudellinen osasto) lähetti ensimmäisen kantajan oikeudellisille avustajille ja jonka kantajat ovat esittäneet kanteensa liitteenä.

38      Tästä kirjeestä ilmenee, että kun ensimmäisen kantaja saapui Heathrow’n lentoasemalle 25.5.2007, hänelle annettiin tiedoksi Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisen viranomaisen päätös, jolla häneltä evättiin pääsy maahan. Päätös oli tehty vuoden 1971 maahanmuuttolain (Immigration Act 1971) 8 B §:n perusteella, sellaisena kuin laki on muutettuna. Tässä säännöksessä annetaan ministerille toimivalta nimetä muun muassa neuvoston toimi ”nimetyksi asiakirjaksi” tämän säännöksen soveltamista varten, jolloin kaikilta kyseisessä toimessa mainituilta henkilöiltä on evättävä pääsy Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle.

39      Edellä mainitun kirjeen mukaan asiaa uudelleen tutkittaessa kävi kuitenkin ilmi, että ajankohtana, jona ensimmäinen kantaja saapui Heathrow’n lentoasemalle, ministeri ei vielä ollut nimennyt päätöstä 2007/235 vuoden 1971 maahanmuuttolain 8 B §:n mukaisesti, joten ensimmäiseltä kantajalta ei voitu evätä pääsyä Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle viimeksi mainitun säännöksen perusteella. Tämän vuoksi Treasury Solicitor’s Department on edellä mainitussa kirjeessään ilmoittanut ensimmäisen kantajan oikeudellisille avustajille, että alkuperäinen päätös, jolla häneltä evättiin pääsy Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle, perutaan ja korvataan uudella vastaavalla päätöksellä, jonka ministeri tekee maahanmuuttoa koskevien sääntöjen (Immigration Rules) 321 A §:n viidennen momentin perusteella, sillä tämän nojalla henkilön lupa tulla Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle voidaan kumota, jos toimivaltaisilla viranomaisilla olevien tietojen perusteella on ilmeistä, että luvan kumoaminen on ”perusteltua yleisen edun vuoksi”.

40      Kantajat eivät ole millään tavalla kiistäneet näitä selvityksiä, ja ne on kaiken lisäksi toistettu kannekirjelmässä ja sen liitteenä olevassa ensimmäisen kantajan lausunnossa. Tämä osoittaa kuitenkin, että vahinko, jonka ensimmäinen kantaja väittää aiheutuneen siitä, että häneltä evättiin pääsy Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle ja hänet pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla yhdeksi yöksi, ennen kuin hän palasi seuraavana päivänä paluulennolla Harareen, johtuu välittömästi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten päätöksestä.

41      Kantajat katsovat kuitenkin, että vahingon ja asetuksen N:o 417/2007 antamisen välillä on syy-yhteys. Ne muistuttavat tässä yhteydessä, että yhteisellä kannalla 2004/161, joka koski myös ensimmäistä kantajaa sen jälkeen, kun sen liitettä muutettiin päätöksellä 2007/235, ei ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta jäsenvaltioiden oikeudessa. Kantajien mukaan tästä seuraa, että nimenomaan se, että ensimmäisen kantajan ”varat jäädytettiin asetuksen [N:o 314/2004] mukaisesti, oikeutti [Yhdistyneen kuningaskunnan] viranomaiset epäämään [häneltä] pääsyn maahan maahanmuuttoa koskevien sääntöjen 321 A §:n viidenteen momenttiin sisältyvien harkinnanvaraisten perusteiden perusteella”.

42      Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

43      Siitä riippumatta, mitkä olivat ne perusteet, jotka saivat Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset kumoamaan ensimmäisen kantajan maahantuloluvan ja siten epäämään häneltä oikeuden päästä maan alueelle ja kulkea sen lentoasemien kautta, ratkaisevaa on, että kyse on päätöksestä, jonka tämän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tekivät käyttäen suvereenia toimivaltaansa, joka koskee kolmansien maiden, jotka eivät ole unionin jäseniä, kansalaisten pääsyä kyseisen valtion alueelle. Tämä päätös johti siihen, että ensimmäisen kantaja pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla, sekä siihen, että hänet palautettiin Heathrow’lta lähteneellä suoralla lennolla, eli tapahtumiin, joiden väitetään aiheuttaneen hänelle vahinkoa. Edellä 26 kohdassa tarkastellussa oikeuskäytännössä tarkoitettu varma ja välitön syy-yhteys voi siis olla olemassa vain tämän päätöksen ja sen vahingon välillä, johon ensimmäisen kantaja vetoaa. On päinvastoin todettava, että vaikka nimenomaan ensimmäisen kantajan varojen jäädyttäminen olisi saanut Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättämään, että häneltä evätään pääsy tämän valtion alueelle, vahingolla, jota hänelle on väitetysti aiheutunut maahantulon epäämisestä, ei ole edellä mainitussa oikeuskäytännössä vaadittua riittävän suoraa syy-yhteyttä varojen jäädyttämiseen.

44      Tässä yhteydessä on todettava, että yhteisen kannan 2004/161 4 artiklan 1 kohdassa kylläkin säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen tämän yhteisen kannan liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden – muun muassa ensimmäisen kantajan – pääsyn alueelleen ja kauttakulun alueensa kautta. Asiassa C‑354/04 P, Gestoras Pro Amnistía ym. vastaan neuvosto, 27.2.2007 annetusta tuomiosta (Kok., s. I‑1579, 51–57 kohta) ja asiassa C‑355/04 P, Segi ym. vastaan neuvosto, samana päivänä annetusta tuomiosta (Kok., s. I‑1657, 51–57 kohta) kuitenkin ilmenee, että EU-sopimuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta, V ja VI osaston mukaisen yhteisen kannan ei ollut tarkoitus itsessään tuottaa oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden, kuten tässä tapauksessa ensimmäiseen kantajaan nähden. Kuten EU-sopimuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta, 46 artiklasta ilmenee, unionin tuomioistuimelle tai unionin yleiselle tuomioistuimelle ei ollut annettu mitään toimivaltaa sellaisten toimien osalta, jotka on annettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikka koskevan V osaston eri määräysten nojalla.

45      Kantajat, jotka selvästikin tietävät, ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa käsitellä vahingonkorvauskannetta, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen EU-sopimuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta, V osaston määräysten nojalla hyväksytystä yhteisestä kannasta, eivät kanteessaan väitä, että korvattavaksi vaadittu vahinko johtuu kokonaan tai osittain yhteisen kannan 2004/161 hyväksymisestä. Kantajat väittävät, että vahinko aiheutuu asetuksen N:o 314/2004 antamisesta. Tämä ei voi kuitenkaan pitää paikkansa, kun on kysymys vahingosta, jonka väitetään johtuvan ensimmäisen kantajan pidättämisestä Heathrow’n lentoasemalla, koska asetuksessa N:o 314/2004 ei ole yhtään säännöstä, jossa kiellettäisiin ensimmäisen kantajan tulo Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai kulku tämän valtion alueen kautta.

46      On näin ollen katsottava, ettei kanteessa moititulla unionin toimielinten toiminnalla eli väitetysti lainvastaisen asetuksen N:o 412/2007 antamisella ole mitään syy-yhteyttä vahinkoon, jota ensimmäinen kantaja väittää aiheutuneen kyseisestä tapahtumasta (ks. edellä 21 kohdan ensimmäinen, kolmas ja kuudes luetelmakohta). Koska yksi niistä kumulatiivisista edellytyksistä, joita SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisen unionin vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää, ei näin ollen ole täyttynyt, kanne on hylättävä perusteettomana, siltä osin kuin siinä vaaditaan korvaamaan vahinko, joka ensimmäiselle kantajalle on väitetysti aiheutunut siitä, että hänet pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla, eli konkreettisesti siltä osin kuin kanne koskee ensimmäisen kantajan menettämiä matka- ja hotellimajoituskuluja, oikeudenkäyntikuluja, joita hänelle on aiheutunut hänen riitauttaessaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisissa tuomioistuimissa päätöksen, jolla häneltä evättiin pääsy tämän jäsenvaltion alueelle, ja ”muuta kuin taloudellista” eli aineetonta vahinkoa, jota hän väittää kärsineensä kyseisestä tapahtumasta (ks. edellä 21 kohdan ensimmäinen, kolmas ja kuudes luetelmakohta).

 Muut vahingot

47      Siltä osin kuin on kysymys muista vahingoista, on analysoitava kantajien eri väitteitä, jotta voitaisiin ratkaista, täyttyykö tässä tapauksessa SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisen unionin vahingonkorvausvastuun syntymisen välttämätön edellytys, jonka mukaan toimielinten toiminnan on oltava lainvastaista.

48      Kantajat esittävät useita väitteitä näyttääkseen toteen, että neuvoston ja komission toiminta, joka muodostui asetusten N:o 314/2004 ja N:o 412/2007 antamisesta, oli lainvastaista. Ne ensinnäkin väittävät pääasiallisesti, että unionin toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että ensimmäinen kantaja oli syytä sisällyttää niiden henkilöiden luetteloon, joita asetuksella N:o 314/2004 käyttöön otettu varojen jäädyttäminen koski. Toiseksi ne väittävät, että riidanalaisia asetuksia on ensimmäisen kantajan osalta perusteltu puutteellisesti, mikä loukkaa hänen puolustautumisoikeuksiaan ja vie häneltä kaiken tehokkaan oikeussuojan. Kolmanneksi ne väittävät, että harkintavaltaa on käytetty väärin. Neljänneksi ne väittävät, että ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu, erityisesti siltä osin kuin hänet on pysytetty asetuksen N:o 314/2004 liitteessä III, vaikka edellä mainittujen toimielinten olisi kantajien mukaan pitänyt tarkastella tätä uudelleen säännöllisesti.

49      Näitä eri väitteitä kehittäessään kantajat lähtevät perusolettamasta, jonka mukaan yksin se seikka, että ensimmäinen kantaja oli ollut varaministeri, ei riittänyt tekemään perustelluksi hänen sisällyttämistään asetuksen N:o 314/2004 liitteeseen III ja hänen varojensa jäädyttämistä. Kantajien mukaan unionin toimielimet ovat siten sekä tehneet ilmeisen arviointivirheen, koska ne ovat virheellisesti tukeutuneet pelkästään tähän seikkaan päätelläkseen, että ensimmäinen kantaja oli vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista, että laiminlyöneet perusteluvelvollisuuden, koska ne eivät ole esittäneet riittäviä perusteluja ensimmäisen kantajan varojen jäädyttämiselle. Myös kantajien väite, joka koskee väitettyä harkintavallan väärinkäyttöä, perustuu pääasiallisesti samaan perustaan. Vastaajina olevat toimielimet puolestaan väittävät, että ensimmäisen kantajan sisällyttämisestä asetuksen N:o 314/2004 liitteeseen III päätettiin lainmukaisesti pelkästään sen perusteella, että hän toimi varaministerinä, eikä tätä ollut tarpeen osoittaa perustelluksi viittaamalla muihin todisteisiin.

50      Kantajien argumentaatio nostaa esiin alustavan kysymyksen, mitkä olivat ne syyt, joiden vuoksi oli perusteltua jäädyttää varat, jotka kuuluivat asetuksessa N:o 314/2004 tarkoitetuille henkilöille, joihin ensimmäinen kantaja kuului asetuksen N:o 412/2007 antamisen jälkeen. Konkreettisesti on ratkaistava, oliko säädetty varojen jäädyttäminen tämän toimenpiteen toteuttajien käsityksen mukaan ensimmäisen kantajan osalta perusteltua yksin sen vuoksi, että hän oli Zimbabwen hallituksen jäsen, vai myös muiden syiden vuoksi, jotka on tarvittaessa yksilöitävä.

 Ensimmäisen kantajan varojen jäädyttämisen syyt ja perusteluvelvollisuuden noudattaminen

51      Aluksi on muistutettava, että asetus N:o 314/2004 on annettu EY 60 ja EY 301 artiklan nojalla. EY 60 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jos yhteisön toimia pidetään tarpeellisina [EY] 301 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, neuvosto voi suhteessa niihin kolmansiin maihin, joita asia koskee, mainitussa artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen toteuttaa tarpeelliset kiireelliset pääomien liikkuvuutta ja maksuja koskevat toimenpiteet”. EY 301 artiklassa puolestaan määrätään, että ”jos [EU-]sopimuksen[, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta,] yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien määräysten nojalla hyväksytyssä yhteisessä kannassa tai yhteisessä toiminnassa on päätetty yhteisön toimesta, jonka tarkoituksena on kokonaan tai osittain keskeyttää taloudelliset suhteet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa taikka vähentää niitä, neuvosto toteuttaa tarpeelliset kiireelliset toimenpiteet määräenemmistöllä komission ehdotuksesta”.

52      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että kun otetaan huomioon EY 60 ja EY 301 artiklan sanamuoto, erityisesti niissä olevat ilmaisut ”suhteessa niihin kolmansiin maihin, joita asia koskee,” ja ”yhden tai useamman kolmannen maan kanssa”, näissä määräyksissä on kyse toimenpiteiden toteuttamisesta kolmansia maita vastaan, ja tämä viimeksi mainittu ilmaisu voi kattaa tällaisen maan johtajat sekä tällaisten johtajien lähipiiriin kuuluvat tai heidän määräysvallassaan suoraan tai välillisesti olevat henkilöt ja yhteisöt (yhdistetyt asiat C‑402/05 P ja C‑415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008, Kok., s. I‑6351, 166 kohta ja asia C‑376/10 P, Tay Za v. neuvosto, tuomio 13.3.2012, 53 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

53      On muistutettava myös asetuksen N:o 314/2004 neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta, joissa selvitetään erityisesti asetuksen 6 artiklan, jonka sisältö on esitetty edellä 5 kohdassa, antamisen syitä. Näissä perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:

”(4) Yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP vahvistettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluvat – – Zimbabwen hallituksen jäsenten ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai muiden elinten varojen, rahoitusomaisuuden ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen.

(5) Nämä toimenpiteet kuuluvat [EY:n] perustamissopimuksen soveltamisalaan, joten kilpailun vääristymisen ehkäisemiseksi niiden täytäntöönpanemiseksi tarvitaan – – yhteisön lainsäädäntöä. – – ”

54      Asetuksen N:o 412/2007 toisessa perustelukappaleessa todetaan pelkästään, että ”päätöksellä 2007/235/YUTP muutetaan yhteisen kannan 2004/161/YUTP liite” ja että ”sen vuoksi asetuksen – – N:o 314/2004 liite III olisi muutettava”. Asetuksessa N:o 412/2007 on vain kaksi artiklaa, joista 1 artiklalla pelkästään muutetaan asetuksen N:o 314/2004 liite III ensin mainitun asetuksen liitteen mukaisesti ja 2 artiklassa säädetään asetuksen voimaantulopäivästä.

55      Huomioon on otettava myös edellä 2 kohdassa tiivistettyinä esitetyt yhteisen kannan 2004/161 ja edellä 8 kohdassa tiivistettyinä esitetyt päätöksen 2007/235 säännökset, jotka ovat osa asiayhteyttä, jossa asetukset N:o 314/2004 ja N:o 412/2007 annettiin, ja jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

56      Tässä yhteydessä on muistutettava myös yhteisen kannan 2004/161 toisen, kuudennen ja seitsemännen perustelukappaleen sanamuodosta, joka on seuraava:

”(2) Lisäksi neuvosto vahvisti yhteisellä kannalla 2002/145/YUTP Zimbabwen hallitukseen ja niihin henkilöihin kohdistuvan viisumikiellon ja varojen jäädyttämisen, jotka ovat merkittävästi vastuussa ihmisoikeuksien, sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden vakavista loukkauksista.

– –

(6) Koska Zimbabwen ihmisoikeustilanne heikentyy jatkuvasti, – – unionin hyväksymiä rajoittavia toimenpiteitä olisi jatkettava – –

(7) Rajoittavien toimenpiteiden tavoitteena on rohkaista toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen.”

57      Kun edellä mainitut perustelukappaleet ja säännökset luetaan yhdessä, käy selvästi ilmi, että kun neuvosto hyväksyi asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan, sen tarkoituksena oli jäädyttää asetuksen liitteessä III mainittujen ”Zimbabwen hallituksen jäsenten” varat pelkästään sen perusteella, että nämä henkilöt olivat kyseisen valtion hallituksen jäseniä. Tästä todistaa erityisesti se, että yhteisen kannan 2004/161 toisessa perustelukappaleessa ja 5 artiklan 1 kohdassa viitataan kahteen erilliseen sellaisten henkilöiden ryhmään, joiden varat on jäädytettävä, eli yhtäältä Zimbabwen hallituksen jäseniin ja toisaalta henkilöihin, ”jotka ovat merkittävästi vastuussa ihmisoikeuksien, sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden vakavista loukkauksista”.

58      Sen perusteella, että ensimmäistä kantajaa koskevaa mainintaa, joka oli yhteisen kannan 2004/161 liitteessä, muutettiin päätöksellä 2007/455, ja sen perusteella, että häntä koskevaa mainintaa, joka oli asetuksen N:o 314/2004 liitteessä III, muutettiin asetuksella N:o 777/2007 (ks. edellä 10 ja 12 kohta), ei voida tehdä tästä poikkeavaa päätelmää. Tähän mainintaan lisätty ilmaisu ”siinä ominaisuudessa” nimittäin osoittaa, että ensimmäisen kantajan osalta pelkkä jäsenyys hallituksessa, joka on osallistunut demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta heikentäviin toimiin, teki perustelluksi, että edellä mainitussa yhteisessä kannassa tarkoitetut toimenpiteet kohdistetaan häneen. Kysymys oli toisin sanoen selvästikin pelkästä täsmennyksestä eikä tätä oikeuttamisperustetta koskevasta muutoksesta.

59      Myöskään kantajien päinvastaiset väitteet ja perustelut eivät voi johtaa toisenlaiseen päätelmään.

60      Kantajat viittaavat ensinäkin asetuksen N:o 314/2004 toiseen perustelukappaleeseen, jossa todetaan seuraavaa:

”Neuvosto on edelleen sitä mieltä, että Zimbabwen hallitus rikkoo jatkuvasti ihmisoikeuksia vakavalla tavalla. Tästä syystä ja niin kauan kuin loukkaukset jatkuvat, neuvosto katsoo välttämättömäksi pitää Zimbabwen hallituksen ja niiden tahojen, jotka ovat päävastuussa tällaisista loukkauksista, vastaiset rajoittavat toimenpiteet voimassa.”

61      Kantajien mukaan tämä viittaus on sopusoinnussa kyseisen asetuksen asiayhteyden kanssa, kun otetaan huomioon myös yhteisen kannan 2004/161 kolmannessa perustelukappaleessa oleva viittaus aikaisempaan yhteiseen kantaan, jolla yhteisessä kannassa 2002/145 hyväksytyt ”rajoittavat toimenpiteet ulotetaan koskemaan muitakin henkilöitä, jotka ovat merkittävästi vastuussa – – loukkauksista”, jotka mainitaan yhteisen kannan 2004/161 toisessa perustelukappaleessa.

62      Väite, jonka kantajat yrittävä johtaa edellä mainituista perustelukappaleista, ei voi menestyä. Asetuksen N:o 314/2004 toisessa perustelukappaleessa oleva viittaus siihen, että neuvoston käsityksen mukaan Zimbabwen hallitus rikkoo ihmisoikeuksia vakavalla tavalla, ei tarkoita, että neuvosto moittisi erikseen jokaista hallituksen jäsentä nimenomaisista ihmisoikeusloukkauksista, joista hallituksen jäsen olisi henkilökohtaisesti vastuussa. Tällainen viittaus on täysin sopusoinnussa sellaisen päätöksen kanssa, jossa säädetään kyseisen hallituksen kaikkien jäsenten varojen jäädyttämisestä pelkästään sen perusteella, että he ovat hallituksen jäseniä, jotka ovat ”siinä ominaisuudessa” vastuussa ihmisoikeusloukkauksista.

63      Se, että toisen perustelukappaleen tämä tulkinta on oikea, vahvistaa sen toinen virke, jossa selvästi erotetaan toisistaan ”Zimbabwen hallitus” ja ”tahot, jotka ovat päävastuussa tällaisista loukkauksista”, millä toisin sanoen toistetaan erottelu, jota on käsitelty jo edellä 57 kohdassa.

64      On lisäksi todettava, että yhteisen kannan 2004/161 kolmannella perustelukappaleella, johon kantajat samaten vetoavat, ei ole merkitystä, koska siinä pelkästään muistutetaan sellaisen toisen yhteisen kannan sisällöstä, jolla on muutettu yhteistä kantaa 2002/145. Tässä yhteydessä on muistutettava, että viimeksi mainitun yhteisen kannan voimassaoloaika päättyi 20.2.2004 ja että kyseinen yhteinen kanta on korvattu yhteisellä kannalla 2004/161.

65      Kantajat viittaavat toiseksi yhteisen kannan 2004/161 4 artiklan 1 kohtaan (ks. edellä 2 kohta). Ne väittävät, ettei pelkkä ensimmäisen kantajan varaministerin asema osoita hänen osallistuneen demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltiota vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa.

66      Myös tämä väite on hylättävä. Yhteisen kannan 2004/161 4 artiklan 1 kohta koskee yhteisen kannan liitteessä mainittuihin luonnollisiin henkilöihin kohdistuvaa kieltoa päästä jäsenvaltioiden alueelle tai kulkea niiden alueen kautta. Kuten edellä olevasta 44 kohdasta ilmenee, kyse on toimenpiteestä, joka jäsenvaltioiden kuuluu toteuttaa itse. Asetuksessa N:o 314/2004 ei ole mitään vastaavaa säännöstä. Tästä seuraa, että vaikka myönnettäisiin, ettei yhteisen kannan 2004/161 4 artiklassa tarkoitettua kieltoa asetettu kyseisille henkilöille – muun muassa ensimmäiselle kantajalle – pelkästään Zimbabwen hallituksen jäsenyyden vuoksi, tällä seikalla ei yksinään ole merkitystä, kun on kysymys syistä, joiden vuoksi samojen henkilöiden varat jäädytettiin. Saman yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdassa, joka koskee varojen jäädyttämistä ja jonka sanamuoto on esitetty edellä 2 kohdassa, ei nimittäin viitata Zimbabwen hallituksen jäsenten toimiin vastaavalla tavalla kuin kyseisen yhteisen kannan 4 artiklan 1 kohdassa.

67      Kantajat viittaavat kolmanneksi yhtäältä siihen, että ensimmäinen kantaja oli edelleen varaministeri, kun hänet poistettiin asetuksen N:o 314/2004 liitteestä III (ks. edellä 12 kohta), ja hän toimi tässä tehtävässä luettelosta poistamisensa jälkeenkin, ja toisaalta siihen, että eräiden muiden ministereiden tai varaministereiden, jotka oli nimitetty Zimbabwen hallitukseen helmikuussa 2009, varoja ei jäädytetty vastaavalla tavalla. Kantajien mukaan tästä ilmenee, että ensimmäisen kantajan hoitama varaministerin tehtävä ei sellaisenaan riittänyt tekemään perustelluksi hänen sisällyttämistään niiden henkilöiden luetteloon, joita asetuksessa N:o 314/2004 säädetty varojen jäädyttäminen koskee.

68      Tässä yhteydessä on todettava asianosaisten olevan yhtä mieltä siitä, että sen jälkeen, kun ensimmäinen kantaja sisällytettiin niiden henkilöiden luetteloon, joita asetuksessa N:o 314/2004 säädetty varojen jäädyttäminen koskee, Zimbabwen poliittinen tilanne on kehittynyt huomattavasti hallituspuolue Zanu PF:n ja oppositiopuolue MDC:n kahden ryhmittymän allekirjoitettua 15.9.2008 Global Political Agreementin (poliittinen kokonaissopimus, jäljempänä GPA). GPA:ssa määrättiin muun muassa MDC:n johtajan Morgan Tsvangirain nimittämisestä pääministeriksi sekä sellaisen uuden hallituksen nimittämisestä, jossa on kaksi MDC:n kahden ryhmittymän ehdottamaa varapääministeriä, 31 ministeriä, joista 15 on Zanu PF:n ja 16 MDC:n kahden ryhmittymän ehdottamia, ja 15 varaministeriä, joista kahdeksan on Zanu PF:n ja seitsemän MDC:n kahden ryhmittymän ehdottamia. Uusi hallitus nimitettiin lopulta helmikuussa 2009.

69      Kun otetaan huomioon tämä huomattava kehitys, sen perusteella, ettei GPA:n johdosta Zimbabwen hallituksen jäseniksi nimitettyjä ministereitä sisällytetty niiden henkilöiden luetteloon, joita asetuksessa N:o 314/2004 säädetty varojen jäädyttäminen koskee, ei voida – kuten kantajat tekevät – väittää, että kun ensimmäinen kantaja joutui tällaisen varojen jäädyttämisen kohteeksi vuonna 2007, neuvostolla ei ollut tarkoitusta jäädyttää hänen varojaan pelkästään sen perusteella, että hän oli Zimbabwen hallituksen jäsen. Tällä näkökohdalla ei ole vaikutusta, kun jäljempänä tutkitaan sekä ensimmäisen kantajan varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen että sen päätöksen lainmukaisuutta, jolla tätä toimenpidettä ei helmikuussa 2009 poistettu hänen osaltaan. Nämä kysymykset ovat erillisiä kysymyksestä, joka koskee niiden syiden yksilöintiä, joiden vuoksi oli perusteltua sisällyttää ensimmäinen kantaja niiden henkilöiden luetteloon, joiden varat jäädytettiin asetuksen N:o 314/2004 perusteella.

70      Edellä esiin tuotujen näkökohtien perusteella on katsottava, että ensimmäisen kantajan varat jäädytettiin pelkästään siitä syystä, että hän toimi varaministerinä. Tämä päätelmän perusteella voidaan heti aluksi hylätä perusteettomana kantajien väite perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä. Koska – kuten edellä esitetyistä näkökohdista ilmenee – asetuksessa N:o 314/2004 todetaan selvästi, että neuvostolla oli tarkoitus jäädyttää Zimbabwen hallituksen jäsenten varat, ja koska saman asetuksen liitteessä III, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 417/2007, mainitaan ensimmäisen kantajan asema varaministerinä, on nimittäin katsottava, että asetuksessa on riittävä selvitys syistä, joiden vuoksi oli perusteltua jäädyttää ensimmäisen kantajan varat.

71      Se, oliko neuvostolla oikeus katsoa, että ensimmäisen kantajan kyseinen asema riitti yksinään tekemään perustelluksi hänen varojensa jäädyttämisen, ei liity perusteluvelvollisuuden noudattamiseen vaan perustelujen aineelliseen paikkansapitävyyteen, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta (asia C‑367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok., s. I‑1719, 67 kohta ja asia C‑17/99, Ranska v. komissio, tuomio 22.3.2001, Kok., s. I‑2481, 35 kohta). Seuraavaksi on tutkittava tätä kysymystä, mikä edellyttää, että on tutkittava ilmeistä arviointivirhettä ja harkintavallan väärinkäyttöä koskevat kantajien väitteet.

 Ilmeistä arviointivirhettä ja harkintavallan väärinkäyttöä koskevat väitteet

72      Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T‑390/08, Bank Melli Iran vastaan neuvosto, 14.10.2009 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II‑3967, 36 kohta) jo katsonut, että sellaisten yleisten sääntöjen osalta, joilla määritellään rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohdat, neuvostolla oli laaja harkintavalta siltä osin, mitä seikkoja se ottaa huomioon määrätessään EY 60 ja EY 301 artiklan nojalla taloudellisia ja rahoituksellisia pakotetoimia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) osalta hyväksytyn yhteisen kannan mukaisesti. Erityisesti siksi, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan sitä, miten neuvosto on arvioinut todisteita, tosiseikkoja ja olosuhteita, joiden vuoksi pakotetoimia on perusteltua toteuttaa, valvonnan, jota unionin yleinen tuomioistuin suorittaa, on rajoituttava menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamisen ja tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden sekä sen tarkistamiseen, ettei tosiseikkojen arvioinnissa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä rajoitettu valvonta koskee erityisesti sellaisten tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien näkökohtien arviointia, joihin tällaiset toimenpiteet perustuvat.

73      Myös tässä asiayhteydessä on kuitenkin otettava huomioon EY 60 ja EY 301 artiklassa tarkoitettua kolmannen maan käsitettä koskeva oikeuskäytäntö, jota on tarkasteltu edellä 52 kohdassa. Tästä seuraa, että kun neuvosto aikoo näiden artiklojen nojalla toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat tällaisen maan johtajiin sekä tällaisten johtajien lähipiiriin kuuluviin tai heidän määräysvallassaan suoraan tai välillisesti oleviin henkilöihin ja yhteisöihin, se kylläkin voi tätä alaa koskevaa laajaa harkintavaltaansa käyttäen määritellä toteutettavien toimenpiteiden kohteena olevat johtajat ja heidän lähipiirinsä suppeammin tai laajemmin, mutta se ei voi laajentaa toimenpiteiden soveltamisalaa niin, että se kattaa henkilöt tai yhteisöt, jotka eivät kuulu kumpaankaan edellä mainituista ryhmistä (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu asia Tay Za v. neuvosto, tuomion 63 kohta).

74      On lisäksi todettava, että jos neuvosto määrittelee abstraktisti arviointiperusteet, joiden täyttyessä saattaa olla perusteltua sisällyttää henkilö tai yhteisö niiden henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon, joihin edellä mainittujen kahden artiklan nojalla toteutetut rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat, unionin yleisen tuomioistuin on valvottava asianomaisen henkilön tai yhteisön esittämien oikeudellisten perusteiden tai tarvittaessa omasta aloitteestaan huomioon ottamiensa oikeudellisten perusteiden perusteella, vastaako tapaus neuvoston määrittelemiä abstrakteja arviointiperusteita. Tämä valvonta kattaa niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnin, joihin on vedottu sen osoittamiseksi, että kyseisen henkilön tai yhteisön sisällyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon oli perusteltua, sekä niiden todisteiden ja tietojen paikkansapitävyyden varmistamisen, joihin tämä arviointi perustui. Unionin yleisen tuomioistuimen on myös varmistuttava siitä, että puolustautumisoikeuksia on kunnioitettu ja että perusteluvelvollisuutta on tältä osin noudatettu, sekä tilanteen vaatiessa siitä, että sellaiset pakottavat näkökohdat, joihin neuvosto on poikkeuksellisesti vedonnut välttyäkseen puolustautumisoikeuksien ja perusteluvelvollisuuden noudattamisesta, ovat perusteltuja (ks. vastaavasti edellä 72 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 37 kohta).

75      Tässä tapauksessa asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että ensimmäinen kantaja toimi Zimbabwessa varaministerinä, kun hänet sisällytettiin asetuksen N:o 314/2004 liitteeseen III, ja että hänellä on ollut tämä asema koko sen ajan, jona hänet mainittiin liitteessä.

76      Kantajat väittävät, että on ”määritettävä, missä määrin varaministerillä on täytäntöönpanovaltaa”, ja ne tuovat esiin useita näkökohtia näyttääkseen toteen, että ensimmäisen kantajan vaikutusvalta ”rajoittui tiukasti vain hänen salkkuunsa kuuluviin vastuualueisiin” ja ettei ensimmäisen kantajan ”ministerinsalkkujen ja ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen tai demokratiaan kohdistuvien rajoitusten välillä ollut [mitään] yhteyttä”.

77      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että varaministeri kuuluu edellä 52 kohdassa tarkastellussa oikeuskäytännössä tarkoitettuihin kolmannen maan eli tässä tapauksessa Zimbabwen ”johtajiin” ja yhteisessä kannassa 2004/161 ja asetuksessa N:o 314/2004 tarkoitettuihin tämän maan ”hallituksen jäseniin”. Unionin toimielinten ei näin ollen voida katsoa tehneet mitään tosiseikkoja koskevaa virhettä, kun ne kohdistivat ensimmäiseen kantajaan rajoittavan toimenpiteen, joka merkitsi hänen varojen jäädyttämistä, sen jälkeen kun hänet oli nimitetty varaministeriksi.

78      Kantajien väitteitä, joista on esitetty yhteenveto edellä 76 kohdassa, on näin ollen tutkittava vain sen kannalta, onko neuvosto mahdollisesti tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on asetusta N:o 314/2004 antaessaan säätänyt kaikkiin Zimbabwen hallituksen jäseniin kohdistuvasta rajoittavasta toimenpiteestä, joka merkitsee heidän varojensa jäädyttämistä, erottamatta toisistaan hallituksen jäseniä, joiden toiminnalla tai toimivallalla oli yhteys tässä maassa tapahtuneisiin, neuvoston toteamiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin (ks. asetuksen N:o 314/2004 ensimmäinen perustelukappale), ja hallituksen jäseniä, joilla ei voitu todeta olevan tämän luonteista yhteyttä.

79      Tässä yhteydessä on huomautettava, että kantajat ovat väärässä väittäessään, että tämä asia ”ei koske väitettyä lainvastaisuutta, joka on tapahtunut laadittaessa sääntöjä”, jotka koskevat henkilön sisällyttämistä varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden luetteloon, vaan näiden sääntöjen soveltamista. Kuten edellä 77 kohdassa on todettu, on nimittäin katsottava, että kun otetaan huomioon tässä tapauksessa käytetty arviointiperuste, joka muodostuu pelkästä asianomaisen henkilön asemasta Zimbabwen hallituksen jäsenenä, relevantteja sääntöjä on tässä tapauksessa sovellettu oikein.

80      Sen osalta, onko neuvosto tehnyt ilmeisen arviointivirheen kyseisiä sääntöjä laatiessaan, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon yhtäältä riidanalaisen varojen jäädyttämisen tavoite, joka on ”rohkaista toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen” (yhteisen kannan 2004/161 seitsemäs perustelukappale; ks. edellä 56 kohta), ja toisaalta neuvostolla tällä alalla oleva laaja harkintavalta (ks. edellä 72 kohta), neuvoston ei voida katsoa tehneen tällaista virhettä.

81      Kantajat väittävät, ettei se, että henkilö sitoutuu demokraattisiin mekanismeihin maassaan, jossa demokratia toimii epätäydellisesti ja jossa esiintyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksia, voi tehdä perustelluksi rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista häneen. Kantajien mukaan päinvastainen kanta loukkaisi demokratiaa.

82      Tämä väite ei voi menestyä. Kuten edellä 1–8 kohdassa mainituista perustelukappaleista ja säännöksistä ilmenee, kun riidanalainen varojen jäädyttämistoimenpide otettiin käyttöön asetuksella N:o 314/2004 ja kun ensimmäinen kantaja vuonna 2007 sisällytettiin toimenpiteen kohteena olevien henkilöiden luetteloon, neuvosto katsoi, että Zimbabwen hallitus oli vastuussa tässä maassa tapahtuvista vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Kun otetaan huomioon tämä näkökohta, jota kantajat eivät yritä kyseenalaistaa, neuvosto voi ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että henkilön, joka halusi osallistua ”maansa demokraattisiin mekanismeihin”, ei pitänyt ryhtyä tällaisen hallituksen jäseneksi, ennen kuin hallitus tai sen tilalle tullut toinen hallitus torjuu politiikat, jotka johtivat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen.

83      Kantajat väittävät myös, että käsite ”kohdennetut pakotteet”, joihin riidanalainen varojen jäädyttäminen kuuluu, edellyttää väistämättä toimenpiteen kohteena olevien henkilöiden omien toimien huomioon ottamista. Kantajien mukaan tällaisilla pakotteilla pyritään tunnistamaan kyseisistä ihmisoikeusloukkauksista vastaavat.

84      Kantajat viittaavat lisäksi neuvoston 2.12.2005 hyväksymään asiakirjaan 15114/05, jonka nimi on Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ja jonka jäljennöksen ne ovat liittäneet kanteeseensa.

85      Kantajat vetoavat erityisesti asiakirjan 14 kohtaan, jossa todetaan Kohdennetut toimenpiteet -otsikon alla seuraavaa:

”Toteutettujen toimenpiteiden pitää kohdistua henkilöihin, joiden on tunnistettu olevan vastuussa politiikoista tai toimista, jotka ovat saaneet EU:n päättämään rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamisesta. Tällaiset kohdennetut toimenpiteet ovat tehokkaampia kuin erotuksetta määrätyt toimenpiteet, ja ne minimoivat kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat henkilöihin, jotka eivät ole vastuussa näistä politiikoista ja toimista.”

86      Tässä yhteydessä on muistutettava, että EY 60 ja EY 301 artikla koskevat jo sanamuotonsa perusteella kolmansia maita. Tällaisessa asiayhteydessä kyse on ”kohdennetuista pakotteista”, jos näiden kahden artiklan nojalla toteutetut rajoittavat toimenpiteet eivät kohdistu koko kyseiseen maahan ja henkilöihin, jotka asuvat siellä tai ovat sen kansalaisia, vaan vain henkilöihin, joiden on tunnistettu olevan vastuussa politiikoista tai toimista, joiden vuoksi toimenpiteet on otettu käyttöön. Juuri näin sitä paitsi todetaan asiakirjan 15114/05 14 kohdassa, johon kantajat vetoavat.

87      Olennainen kysymys on vain se, miten tunnistetaan vastuussa olevat henkilöt, jotka voivat olla kohdennettujen pakotteiden kohteena. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällaisia pakotteita voidaan kohdistaa kolmannen maan johtajiin ja heidän lähipiiriinsä kuuluviin henkilöihin (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu asia Tay Za v. neuvosto, tuomion 68 kohta). Toisin sanoen tämän oikeuskäytännön mukaan näiden johtajien ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden katsotaan olevan vastuussa kyseisiin rajoittaviin toimenpiteisiin johtaneista politiikoista ja toimista siitä riippumatta, ovatko he henkilökohtaisesti osallistuneet näiden politiikkojen ja tointen täytäntöönpanoon. Tämä päätelmä on sitäkin välttämättömämpi, kun on kyse sellaisista kolmannen maan hallituksen jäsenistä, joiden on heillä tässä hallituksessa olevista omista toimivaltuuksista riippumatta vastattava kollektiivisesti hallituksen harjoittamasta politiikasta ja kaikista sen toteuttamista toimista.

88      Tästä seuraa, että kantajien riidanalaisista rajoittavista toimenpiteistä esittämät väitteet, jotka perustuvat siihen, että toimenpiteet ovat kohdennettuja pakotteita, ja neuvoston asiakirjaan 15114/05, on hylättävä. Tämän vuoksi ei ole tarpeen pohtia, miten tähän asiaan vaikuttaa, että neuvoston asiakirja 15114/05 on hyväksytty asetuksen N:o 314/2004 antamisen jälkeen.

89      Edellä esiin tuotujen näkökohtien perusteella on sitä paitsi hylättävä kaikki ensimmäisen kantajan henkilökohtaiseen toimintaan perustuvat kantajien väitteet. Siinäkin tapauksessa, että väitteet olisivat perusteltuja, ne nimittäin enintään näyttäisivät toteen, ettei ensimmäinen kantaja osallistunut henkilökohtaisesti riidanalaisten toimenpiteiden kohteena oleviin Zimbabwen hallituksen politiikkoihin ja toimiin ja että hänellä oli sekä yksityishenkilönä että ministerinä myönteinen vaikutus kotimaahansa. Tällaiset seikat eivät riitä näyttämään toteen, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen, kun se päätti jäädyttää kaikkien Zimbabwen hallituksen jäsenten varat erottelematta heitä sen perusteella, olivatko he osallistuneet ihmisoikeusloukkauksiin henkilökohtaisesti vai eivät.

90      Tätä eivät riitä osoittamaan myöskään kantajien väitteet, joiden mukaan ensimmäinen kantaja tuki henkilökohtaisesti tiettyjä valkoihoisia tilanomistajia, jotka uhattiin karkottaa mailtaan.

91      Tässä yhteydessä on huomautettava, että todisteet, joihin kantajat vetoavat tältä osin, ovat kirjeitä ja lausuntoja, joista osa on peräisin ajalta, joka edelsi ensimmäisen kantajan nimittämistä varaministeriksi. Todisteista, jotka ovat tätä nimitystä myöhemmältä ajalta, on todettava, ettei niiden sisällöstä ilmene selvästi, viitataanko niissä nimitystä edeltäviin vai sen jälkeisiin tapahtumiin.

92      Vaikka edellä mainittujen todisteiden perusteella myönnettäisiin, että varaministeriksi nimittämisensä jälkeen ensimmäisen kantaja edelleen tuki tiettyjä karkotusuhan alla olleita valkoihoisia tilanomistajia, on joka tapauksessa selvää, ettei pelkästään tämän seikan perusteella voida katsoa, että hän noudatti Zimbabwen hallituksessa erillistä politiikkaa, jolla selvästi vastustettiin ihmisoikeusloukkauksia, joista hallitus oli vastuussa, ja pyrittiin näiden loukkausten lopettamiseen. Vain viimeksi mainitussa tilanteessa voisi olla mahdollista, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se ei tehnyt eroa saman hallituksen kahden erilaisen mielipidesuuntauksen välillä vaan erottelematta kohdisti varojen jäädyttämistoimenpiteen hallituksen kaikkiin jäseniin.

93      Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella voidaan hylätä perusteettomina sekä ilmeistä arviointivirhettä koskeva kantajien väite että harkintavallan väärinkäyttöä koskeva väite, siltä osin kuin ne koskevat ensimmäisen kantajan sisällyttämistä niiden henkilöiden luetteloon, jotka ovat asetuksessa N:o 314/2007 säädetyn varojen jäädyttämisen kohteena.

94      Harkintavallan väärinkäyttöä koskevan väitteen osalta on muistutettava erityisesti, että toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimi on annettu yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. edellä 72 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95      Kantajat eivät ole kuitenkaan tuoneet esiin perusteita eivätkä esittäneet todisteita näyttääkseen toteen, että kun neuvosto ja komissio säätivät Zimbabwen hallituksen jäsenten varojen jäädyttämisestä ja sisällyttivät ensimmäisen kantajan niiden henkilöiden luetteloon, joita varojen jäädyttäminen koskee, ne olisivat pyrkineet johonkin muuhun päämäärään kuin siihen, että asianomaisia henkilöitä rohkaistaisiin torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen kyseisessä maassa. Tässä tapauksessa ei siten voi olla kysymys harkintavallan väärinkäytöstä (ks. vastaavasti edellä 72 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 50 kohta).

96      Perusteilla, joita kantajat ovat esittäneet kehittäessään harkintavallan väärinkäyttöä koskevaa väitettään, nimittäin pyritään todellisuudessa varsinaisesti näyttämään toteen ilmeinen arviointivirhe. Perusteet on edellä tutkittu tästä näkökulmasta ja ne on hylätty.

97      Seuraavaksi on tutkittava kannetta siltä osin kuin se kohdistuu erityisesti siihen, että ensimmäinen kantaja on pysytetty varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden luettelossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että on ratkaistava, ovatko neuvosto ja komissio tehneet ilmeisen arviointivirheen, kun ne eivät poistaneet ensimmäistä kantajaa luettelosta ennen 23. päivää helmikuuta 2011. Tässä yhteydessä on tutkittava myös ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva kantajien väite, siltä osin kuin se koskee tätä erityiskysymystä.

 Ensimmäisen kantajan pysyttäminen varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden luettelossa

98      Kantajat muistuttavat, että yhteistä kantaa 2004/161, jonka täytäntöön panemiseksi asetus N:o 314/2004 annettiin, sovellettiin alun perin 12 kuukauden ajan, että se oli ”jatkuvan tarkastelun” alainen ja että sen voimassaoloaikaa on sittemmin jatkettu useaan kertaan (ks. edellä 3 ja 4 kohta). Kantajien mukaan se, ettei asetuksessa N:o 314/2004 ollut voimassaolon päättymispäivää, johtui pelkästään ”hallinnollisista yksinkertaistamissyistä”, kuten neuvoston asiakirjan 15114/05 31 kohdasta ilmenee, ja jatkuvan ja säännöllisen tarkastelun tarve koski myös sitä, oliko asetuksessa säädetyt rajoittavat toimenpiteet tarkoituksenmukaista pysyttää.

99      Kantajat toteavat lisäksi, että koska kyseisten henkilöiden varat oli jo jäädytetty, mitään yllättävyyttä ei tarvittu ja asianomaisille – kuten tässä tapauksessa ensimmäiselle kantajalle – olisi voitu ilmoittaa ne syyt ja relevantit todisteet, joiden vuoksi heidän osaltaan oli perusteltua jatkaa rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa, ja heille olisi voitu antaa mahdollisuus pyytää tilanteensa uudelleentarkastelua. Näillä henkilöillä, joihin ensimmäinen kantaja kuului, ei kuitenkaan ollut käytössään tällaista menettelyllistä taetta, eikä ole edes osoitettu, että heidän tilannettaan olisi todella tarkasteltu uudelleen. Ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeudet on siten jätetty täysin huomiotta ajanjaksona, jona riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet kohdistuivat häneen, ja tämä on kantajien mukaan selvästi lainvastaista.

100    Tässä tapauksessa ei ole epäilystä siitä, että unionin toimielimet olivat velvollisia tarkastelemaan säännöllisesti uudelleen tilannetta, jonka vuoksi oli ollut perusteltua hyväksyä riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet, ja sitä, oliko niiden voimassaoloa tarkoituksenmukaista jatkaa muun muassa ensimmäisen kantajan osalta. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska toimenpiteillä rajoitettiin niiden kohteena olevien henkilöiden omistusoikeuden käyttöä, minkä lisäksi rajoitusta on pidettävä huomattavana, kun otetaan huomioon riidanalaisen varojen jäädyttämisen yleinen ulottuvuus (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 358 kohta).

101    Yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloaika oli siten alun perin rajattu yhteen vuoteen, ja sen jatkaminen edellytti neuvoston uutta päätöstä, joka oli tehtävä tilanteen uudelleentarkastelun jälkeen. Kuten kantajat toteavat aiheellisesti, se, ettei asetuksen N:o 314/2004 voimassaoloaikaa ollut rajoitettu, johtui sitä paitsi pelkistä hallinnollisista yksinkertaistamissyistä.

102    Neuvoston asiakirjan 15114/05 31 kohdassa todetaan tästä seuraavaa:

”Tapauksissa, joissa YUTP:n oikeudellisessa instrumentissa on sen voimassaolon päättymispäivä, ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että tämän oikeudellisen instrumentin täytäntöön panemiseksi annetuissa asetuksissa on tarpeen olla voimassaolon päättymispäivä;

–        koska asetuksilla pannaan täytäntöön YUTP:n toimi, ne on kumottava, jos YUTP:n oikeudellisen instrumentin soveltaminen päättyy – – Asetukset voidaan tällöin kumota taannehtivasti, mutta on toivottavaa, että kyseinen aika olisi mahdollisimman lyhyt;

–        jos toimenpiteitä jatketaan myöhemmällä YUTP:n oikeudellisella instrumentilla, asetuksen voimassaolon päättymispäivän muuttaminen tai samat säännökset sisältävän uuden asetuksen antaminen on hallinnollinen rasite, jota pitäisi välttää. Etenkin, jos jatkamisesta tehdään viime hetken päätöksiä, saattaa käydä niin, että toimenpiteitä ei jonakin ajanjaksona voida soveltaa, kun odotetaan asetuksen muuttamista tai antamista – –

On siis parempi, että asetus pysyy voimassa, kunnes se kumotaan.”

103    On kuitenkin itsestään selvää, että vaikkei asetuksen N:o 314/2004 voimassaoloaikaa ollut rajoitettu, siinä tapauksessa, ettei asetuksella täytäntöön pantavan yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloaikaa jatkettaisi joko koko yhteisen kannan osalta tai vain joidenkin siinä tarkoitettujen henkilöiden osalta, neuvosto ja komissio kumoaisivat kyseisten henkilöiden osalta myös asetuksen N:o 314/2004. Tämä on nimittäin myönnetty ainakin implisiittisesti neuvoston asiakirjan 15114/05 31 kohdassa, jota on lainattu edellä.

104    Neuvosto ei vastineessaan sitä paitsi kiistä riidanlaisten rajoittavien toimenpiteiden säännöllistä uudelleentarkastelua koskevan velvollisuuden olemassaoloa vaan väittää, että niitä on tosiasiallisesti tarkasteltu tällä tavalla uudelleen, mutta uudelleentarkastelussa ei kuitenkaan tullut esiin syitä, joiden vuoksi ne olisi ollut perusteltua kumota ensimmäisen kantajan osalta ennen 15. päivää helmikuuta 2011. Komissio puolestaan tähdentää vain panneensa täytäntöön neuvoston hyväksymät toimet.

105    Koska kantajat väittävät, että ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu riidanalaisten toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen menettelyssä, joka on saatettu vireille tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi johtaa hänelle vastaiseen toimeen, on unionin oikeuden perusperiaate, ja näiden oikeuksien kunnioittaminen on varmistettava myös silloin, kun tätä menettelyä ei ole mitenkään säännelty (ks. asia 234/84, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok., s. 2263, Kok. Ep. VIII, s. 717, 27 kohta ja asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, tuomio 9.11.2006, Kok., s. I‑10915, 37 kohta). Tämä periaate edellyttää, että kyseessä olevalle henkilölle on annettava mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa seikoista, joihin voidaan vedota häntä vastaan myöhemmin toteutettavassa toimessa (em. asia komissio v. De Bry, tuomion 38 kohta).

106    Kun on kysymys kumoamiskanteesta, samoin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että puolustautumisoikeuksien loukkaaminen johtaa kyseisen toimen kumoamiseen vain, jos menettely olisi ilman tätä sääntöjenvastaisuutta voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen (asia C‑142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok., s. I‑959, Kok. Ep. X, s. 387, 48 kohta ja asia C‑241/00 P, Kish Glass v. komissio, määräys 18.10.2001, Kok., s. I‑7759, 36 kohta).

107    Tämän kaltaisessa tapauksessa, jossa kantaja vaatii vahingonkorvauskanteella korvausta vahingosta, jonka hän väittää aiheutuneen siitä, että tointa hyväksyttäessä tai sen voimassaoloa jatkettaessa on loukattu hänen puolustautumisoikeuksiaan, ja jossa kantaja ei ole nostanut kumoamiskannetta kyseisestä toimesta, on todettava, että sekä edellä 106 kohdassa tarkastellusta oikeuskäytännöstä että näkökohdista, jotka koskevat sitä, että väitetyn lainvastaisuuden ja vahingon välillä on oltava syy-yhteys (ks. edellä 24 kohta), seuraa loogisesti, ettei pelkkä vetoaminen väitettyyn puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen riitä osoittamaan vahingonkorvauskannetta perustelluksi. Tämän lisäksi on selvitettävä, mihin perusteisiin ja todisteisiin asianomainen olisi vedonnut, jos hänen puolustautumisoikeuksiaan olisi kunnioitettu, ja tarvittaessa näytettävä toteen, että nämä perusteet ja todisteet olisivat hänen tapauksessaan voineet johtaa erilaiseen lopputulokseen eli tässä tapauksessa ensimmäisen kantajan osalta siihen, ettei riidanalaisen rajoittavan toimenpiteen, jolla hänen varansa jäädytettiin, voimassaoloa olisi jatkettu hänen osaltaan.

108    On kuitenkin todettava, etteivät kantajat ole tässä tapauksessa täyttäneet tätä vaatimusta. Ne eivät kirjelmissään selvitä, mihin perusteisiin ja todisteisiin ensimmäinen kantaja olisi voinut vedota, jos häntä olisi kuultu ennen jokaista yhteisen kannan 2004/161 vuosittaista voimassaolon jatkamista, ja miten nämä perusteet ja todisteet olisivat voineet johtaa hänen kohdallaan erilaiseen lopputulokseen eli siihen, että hänet olisi poistettu varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden luettelosta ennen 15. päivää helmikuuta 2011.

109    Väite, jonka mukaan ensimmäisen kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu kyseisten rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa jatkettaessa, on näin ollen hylättävä ilman, että olisi tarpeen ratkaista, oliko neuvosto kantajien väittämin tavoin velvollinen kuulemaan ensimmäistä kantajaa, ennen kuin yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloa vuosittain jatkettiin hänen osaltaan.

110    On vielä tutkittava, ovatko unionin toimielimet tehneet ilmeisen arviointivirheen, koska ne eivät ennen 15. päivää helmikuuta 2011 poistaneet ensimmäistä kantajaa niiden henkilöiden luettelosta, joiden varat on jäädytetty yhteisen kannan 2004/161 täytäntöön panemiseksi annetun asetuksen N:o 314/2004 mukaisesti.

111    On todettava, että ainoa kantajien argumentaatioon sisältyvä seikka, jolla voi olla merkitystä tässä yhteydessä, on, ettei yhteenkään helmikuussa 2009 nimitetyistä Zimbabwen hallituksen uusista jäsenistä kohdistettu vastaavaa varojen jäädyttämistä kuin se, joka koski kantajaa 15.2.2011 saakka. On siten ratkaistava, ovatko unionin toimielimet tehneet ilmeisen arviointivirheen, koska ne eivät päättäneet poistaa ensimmäistä kantajaa varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden luettelosta, kun ne päättivät olla sisällyttämättä helmikuussa 2009 tehtävissään aloittaneita Zimbabwen hallituksen jäseniä tähän luetteloon. On yleisemmin sanottuna ratkaistava, johtuuko se ilmeisestä arviointivirheestä, että kantaja pysytettiin luettelossa tätä tilanteessa tapahtunutta kehitystä seuranneiden kahden vuoden ajan.

112    Tässä tapauksessa on myönnettävä, että neuvoston valinta, ettei yhteisessä kannassa 2004/161 tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä uloteta Zimbabwen hallituksen uusiin jäseniin, jotka olivat aloittaneet tehtävissään GPA:n johdosta, merkitsi helmikuussa 2009 huomattavaa kannan muutosta. Tähän tilanteessa tapahtuneeseen kehitykseen saakka neuvoston kanta näytti olevan, että rajoittavat toimenpiteet, muun muassa varojen jäädyttäminen, oli kohdistettava jokaiseen Zimbabwen hallituksen jäseneen pelkästään sen perusteella, että hän oli vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevan hallituksen jäsen (ks. myös edellä 57 kohta). Tämä kanta ei ilmeisesti enää ollut asianmukainen helmikusta 2009 lähtien, koska kenenkään Zimbabwen hallituksen uuden jäsenen varoja ei jäädytetty, ei edes ennen GPA:ta yksin hallinneen Zanu-PF-puolueen ehdottamien jäsenten.

113    Neuvosto toteaa tästä, että sen jälkeen kun GPA oli tehty ja uudet hallituksen jäsenet oli nimitetty helmikuussa 2009, ”päätettiin, ettei luettelosta poisteta [rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä eikä ensimmäistä kantajaa] eikä yhtään siinä mainittua hallituksen jäsentä, ennen kuin on saatu suurempi varmuus tällä hetkellä virassa olevien hallituksen jäsenten asenteesta koalitiohallitukseen”, joka perustui GPA:han.

114    Kantajat puolestaan arvostelevat ensinnäkin sitä, ettei neuvosto useista pyynnöistä huolimatta antanut kantajille tiedoksi sitä, mitä ne pitivät ”päätöksenä”, jonka neuvosto mainitsee argumentaatiossaan, josta on edellä esitetty yhteenveto. Kantajat vetoavat lisäksi Euroopan ulkosuhdehallinnon 18.1.2011 päivätyn asiakirjan YUTP/00028/11 otteisiin, jotka ne olivat saaneet tehtyään pyynnön saada tutustua asiakirjoihin. Asiakirjassa mainitaan ensimmäinen kantaja niiden henkilöiden joukossa, jotka ovat ”korkeita virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka kuuluvat maltillisiin ja joilla ei arvion mukaan ole suoraa yhteyttä ihmisoikeusloukkauksiin”, ja ehdotetaan, että hänet poistettaisiin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelosta. Kantajien mukaan tämä arvio johti ensimmäisen kantajan poistamiseen kyseisestä luettelosta.

115    Kantajat väittävät lisäksi, että kun ensimmäinen kantaja ”pelkästään ilmoitti” oikeudellisten avustajiensa neuvostolle osoittamassa kirjeessä, että hän oli ”vilpittömässä mielessä toiminut liikemies ja kiihkeä ihmisoikeuksien puolustaja”, hänen nimensä poistettiin heti rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelosta.

116    On aluksi todettava, että kantajat tulkitsevat neuvoston argumentaatiota väärin arvostellessaan sitä, ettei niille annettu tiedoksi ”päätöstä”, jonka perusteella ensimmäistä kantajaa ei poistettu varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden luettelosta. On selvää, että tällaiseen ”päätökseen” viitatessaan neuvosto tarkoittaa valintaa, jonka se teki jatkaessaan yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloaikaa vuosina 2009 ja 2010 ja jonka mukaan se päätti pitää voimassa niiden Zimbabwen hallituksen jäsenten varojen jäädyttämisen, jotka oli nimetty ennen GPA:ta ja ennen helmikuussa 2009 tapahtunutta hallituksen kokoonpanon muutosta. Valintaan johtaneet syyt ilmenevät yhteisestä kannasta 2009/68, jolla yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloa jatkettiin 20.2.2010 saakka, ja päätöksestä 2010/92, jolla sitä jatkettiin 20.2.2011 saakka.

117    Ennen helmikuussa 2009 tapahtunutta Zimbabwen hallituksen kokoonpanon muutosta hyväksytyn yhteisen kannan 2009/68 kolmannessa perustelukappaleessa todetaan siten seuraavaa:

”Ottaen huomioon Zimbabwen tilanteen, erityisesti Zimbabwen viranomaisten organisoiman ja toteuttaman väkivallan ja sen, että [GPA:n] täytäntöönpano estetään jatkuvasti, yhteisen kannan 2004/161/YUTP voimassaoloa olisi jatkettava edelleen 12 kuukaudella.”

118    Yhteisellä kannalla 2009/68 on lisäksi korvattu yhteisen kannan 2004/161 liite uudella liitteellä eräiden henkilöiden lisäämiseksi siihen. Sillä ei muutettu ensimmäistä kantajaa koskevaa mainintaa.

119    Päätöksen 2010/92 kolmannessa ja neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(3) Ottaen huomioon Zimbabwen tilanteen ja erityisesti sen, ettei [GPA:n] täytäntöönpanossa ole edistytty, yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP vahvistettujen rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa olisi jatkettava edelleen 12 kuukaudella.

(4) Enää ei kuitenkaan ole perusteltua pitää tiettyjä henkilöitä ja yhteisöjä luettelossa niistä henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin yhteistä kantaa 2004/161/YUTP sovelletaan. Yhteisen kannan 2004/161/YUTP liitteessä oleva luettelo olisi muutettava tämän mukaisesti.”

120    Viimeksi mainitun päätöksen liitteestä ilmenee lisäksi, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelosta, joka on yhteisen kannan 2004/161 liitteenä, poistettiin kuusi luonnollista henkilöä. Vain yksi näistä kuudesta henkilöstä eli Joseph Msika oli Zimbabwen hallituksen jäsen (varapresidentti). Se, että hänet poistettiin listalta, johtui kuitenkin ilmeisesti siitä, että hän oli kuollut 4.8.2009, minkä asianosaiset ovat vahvistaneet vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen.

121    On siten ilmeistä, että neuvosto on katsonut sekä yhteistä kantaa 2009/68 hyväksyessään että päätöstä 2010/92 tehdessään, ettei GPA:n täytäntöönpano ollut edistynyt riittävästi ja että niihin Zimbabwen poliittisiin voimiin, jotka olivat ainoina vallassa ennen GPA:n tekemistä, kohdistuvan painostuksen jatkamiseksi oli pidettävä voimassa rajoittavat toimenpiteet, jotka oli otettu käyttöön niitä Zimbabwen hallituksen jäseniä kohtaan, jotka olivat jo virassa, kun GPA tehtiin.

122    On todettava, etteivät kantajat ole vedonneet mihinkään konkreettiseen seikkaan, joka voisi näyttää toteen, että tämä arviointi oli ilmeisen virheellinen. Se, että oppositiopuolue MDC:n ehdottamien ministerien nimittäminen, josta määrättiin syyskuussa 2008 tehdyssä GPA:ssa, toteutui vasta useita kuukausia myöhässä eli helmikuussa 2009, on päinvastoin omiaan vahvistamaan neuvoston arvioinnin paikkansapitävyyden.

123    Euroopan ulkosuhdehallinnon asiakirjasta YUTP/00028/11 ilmenevä arvio (ks. edellä 114 kohta), jonka mukaan ensimmäinen kantaja kuului ”maltillisiin” poliitikkoihin eikä hänellä ollut ”suoraa” yhteyttä ihmisoikeusloukkauksiin, ei riitä näyttämään toteen tällaista virhettä. Tämä seikan osalta voidaan kylläkin päätellä, että tehdessään 15.2.2011 päätöksen 2011/101, jolla lopetettiin ensimmäiseen kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, neuvosto katsoi, että Zimbabwen tilanteen viimeaikainen kehitys oli ollut riittävän myönteistä, joten sen vuoksi oli perusteltua kumota rajoittavat toimenpiteet tiettyjen ”maltillisten” henkilöiden, muun muassa ensimmäisen kantajan, osalta. Koska kantajat eivät ole vedonneet mihinkään päinvastaiseen seikkaan, ei voida kuitenkaan katsoa, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se ei päättänyt kumota toimenpiteitä aikaisemmin.

124    Edellä todetusta seuraa, ettei ilmeistä arviointivirhettä koskevaa kantajien väitettä voida hyväksyä myöskään siltä osin kuin se koskee sitä, ettei neuvosto kumonnut ensimmäisen kantajan varojen jäädyttämistä ennen 15. päivää helmikuuta 2011. Väite on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

125    Koska kaikki edellä 49 kohdassa tiivistettyinä esitetyt väitteet, joita kantajat ovat esittäneet osoittaakseen neuvoston ja komission riidanalaisen toiminnan lainvastaiseksi, on hylättävä, myös kanne on edellä 24 kohdassa tarkastellun oikeuskäytännön mukaisesti hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

126    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston ja komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOSTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Aguy Clement Georgias, Trinity Engineering (Private) Ltd ja Georgiadis Trucking (Private) Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Gratsias Kancheva Wetter

Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä syyskuuta 2014.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.