UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
28 päivänä huhtikuuta 2015 (*)
Polkumyynti – Muun muassa Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonti – Osittainen välivaiheen tarkastelu – Polkumyyntimarginaalin laskeminen – Olosuhteiden muuttuminen – Pysyvyys
Asiassa T‑169/12,
Chelyabinsk electrometallurgical integrated plant OAO (CHEMK), kotipaikka Chelyabinsk (Venäjä) ja
Kuzneckie ferrosplavy OAO (KF), kotipaikka Novokuznetsk (Venäjä),
edustajanaan asianajaja B. Evtimov,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajinaan aluksi asianajajat G. Berrisch ja A. Polcyn, sittemmin Berrisch ja barrister N. Chesaites ja lopuksi asianajaja D. Gerardin,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi H. van Vliet, M. França ja A. Stobiecka-Kuik, sittemmin França, Stobiecka-Kuik ja J.-F. Brakeland,
ja
Euroalliages, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat O. Prost ja M.-S. Dibling,
väliintulijoina,
jossa vaaditaan kumottavaksi osittain muun muassa Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan nojalla 16.1.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 60/2012 (EUVL L 22, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajia,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Gervasoni ja L. Madise (esittelevä tuomari),
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.3.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Euroopan unionin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden perussäännöstö on polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus), jolla korvattiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.
2 Perusasetuksen 2 artiklassa esitetään säännöt, jotka koskevat polkumyynnin määrittelyä. Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohta koskevat polkumyyntimarginaalin määrittelyä tutkimusjakson aikana. Perusasetuksen 2 artiklan 12 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Polkumyyntimarginaali on määrä, jolla normaaliarvo ylittää vientihinnan.”
3 Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdalla säännellään välivaiheen tarkastelumenettelyä. Kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:
”Tarvetta toimenpiteiden jatkamiseen voidaan tarkastella, jos se on perusteltua, komission tai jäsenvaltion pyynnöstä ja jos lopullisen toimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut kohtuullisen pitkä, vähintään vuoden mittainen aika, viejän, tuojan tai yhteisön tuottajien pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita välivaiheen tarkastelun välttämättömyydestä.
Välivaiheen tarkastelu suoritetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainoksi ja/tai että vahingon jatkuminen tai uudelleen alkaminen olisi epätodennäköistä, jos toimenpide kumottaisiin tai jos sitä muutettaisiin tai että olemassa oleva toimenpide ei ole tai ei enää ole riittävä vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi.
Tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä komissio voi muun muassa tutkia, ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet tai ovatko olemassa olevat toimenpiteet poistaneet aiemmin 3 artiklan nojalla vahvistetun vahingon. Tässä suhteessa lopullisessa määrityksessä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asiakirjoilla osoitetut todisteet.”
4 Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tämän artiklan mukaisten tarkastelu- tai palautusmenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa 2 artikla ja erityisesti sen 11 ja 12 kohta sekä 17 artikla huomioon ottaen.”
Asian tausta
5 Kantajat eli Chelyabinsk electrometallurgical integrated plant OAO (CHEMK) ja Kuzneckie ferrosplavy OAO (KF) ovat Venäjälle sijoittautuneita yhtiöitä, jotka toimivat ferropiin, joka on metalliseos, jota käytetään teräksen ja raudan valmistuksessa, tuotannon alalla. RFA International, LP (RFAI) on kantajiin etuyhteydessä oleva kauppias. RFAI, joka on sijoittautunut Kanadaan ja jolla on sivuliike Sveitsissä, vastaa kantajien myynnistä unioniin.
6 Rautayhdisteteollisuuden yhdyskomitean (Euroalliages) tekemän kantelun jälkeen Euroopan unionin neuvosto antoi 25.2.2008 asetuksen (EY) N:o 172/2008 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 55, s. 6, jäljempänä alkuperäinen asetus). Alkuperäisen asetuksen 1 artiklan mukaan vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovelletaan kantajien valmistamien tuotteiden osalta lopullisia polkumyyntitulleja, joiden suuruus on 22,7 prosenttia.
7 Kantajat esittivät 30.11.2009 osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön, joka koski yksinomaan polkumyyntiä, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan perusteella. Kantajat väittivät pyynnössään, että olosuhteet, joiden perusteella alkuperäinen asetus oli annettu, olivat muuttuneet ja että muutokset olivat luonteeltaan pysyviä.
8 Euroopan komissio julkaisi 27.10.2010 yksinomaan polkumyyntiä koskeneen ilmoituksen muun muassa Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta (EUVL C 290, s. 15). Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso oli 1.10.2009−30.9.2010 (jäljempänä tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso).
9 Kantajat esittivät komissiolle 12.1.2011 päivätyllä kirjeellä selvityksiä sen konsernin rakenteesta, johon ne ja RFAI kuuluivat, ja 24.3.2011 päivätyllä kirjeellä selvityksiä välivaiheen tarkastelua koskevassa pyynnössä mainitun olosuhteiden muutoksen pysyvyydestä.
10 Komissio lähetti 28.10.2011 kantajille asiakirjan, joka sisälsi keskeiset tosiseikat ja näkemykset, joiden perusteella se suunnitteli suosittelevansa välivaiheen tarkastelun päättämistä alkuperäisessä asetuksessa asetettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä muuttamatta (jäljempänä yleinen ilmoitusasiakirja). Kyseisessä asiakirjassa komissio esitti yhtäältä polkumyyntimarginaalia koskevan laskelman ja sen määrän tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta ja totesi toisaalta, ettei kantajien mainitsemaa olosuhteiden muutosta voitu pitää pysyvänä.
11 Kantajat toimittivat 14.11.2011 komissiolle yleistä ilmoitusasiakirjaa koskevat huomautuksensa.
12 Osittaisen välivaiheen tarkastelun päätteeksi neuvosto antoi 16.1.2012 asetuksen (EU) N:o 60/2012 muun muassa Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan nojalla (EUVL L 22, s. 1, jäljempänä riidanalainen asetus). Kyseisessä asetuksessa neuvosto tarkasteli otsikon ”2. Muuttuneiden olosuhteiden pysyvyys” alla sitä, oliko olosuhteiden muutos, jonka kantajat mainitsivat yksinomaan polkumyyntiä koskevassa välivaiheen tarkastelua koskevassa pyynnössään, pysyvä ja voitiinko sillä näin ollen oikeuttaa voimassa olevien toimenpiteiden supistaminen tai jopa poistaminen.
13 Se muistutti ensiksi, että unionin toimielimillä on laaja harkintavalta ja mahdollisuus asianomaisten viejien hintapolitiikan tulevaa kehitystä koskevaan arviointiin, kun ne tutkivat olemassa olevien toimenpiteiden jatkamisen tarpeellisuutta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan perusteella. Se totesi näin ollen, että käsiteltävässä asiassa kantajien argumentteja, jotka koskivat niiden mainitsemien olosuhteiden muutosten pysyvyyttä, oli arvioitava tässä asiayhteydessä.
14 Toiseksi on todettava, että tutkiessaan kantajien väittämän olosuhteiden muutoksen pysyvyyttä neuvosto katsoi ensinnäkin yhtäältä hyödylliseksi esittää yksityiskohtaisesti unionin toimielinten näkemykset siitä, olisivatko kantajat jatkaneet polkumyyntiä unionin markkinoille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja toisaalta arvioi polkumyyntimarginaalin tämän perusteella likimääräisesti ”noin 13 prosentiksi” tarkastelumenettelyssä. Neuvosto tarkasteli toiseksi kantajien eri argumentteja, jotka koskivat niiden mainitsemien olosuhteiden muutosten väitettyä pysyvyyttä. Tämän tutkimuksen päätteeksi se katsoi riidanalaisen asetuksen 54 perustelukappaleessa, joka esiintyy otsikon ”2.5. Päätelmä: riittämätön näyttö muuttuneiden olosuhteiden pysyvyydestä” alla, että tuolloin ei ollut riittävästi näyttöä siitä, että olosuhteiden muutos oli luonteeltaan pysyvä, ja että tuossa vaiheessa oli näin ollen ennenaikaista ja siten perusteetonta alentaa voimassa olevaa tullia. Kuten riidanalaisen asetuksen 38 ja 40 perustelukappaleesta ilmenee, tämän päätelmän ohella neuvosto totesi nimenomaisesti, että siitä riippumatta, mikä oli ollut polkumyyntimarginaalin määrä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, tuolloin oli ”joka tapauksessa” riittämättömästi todisteita, jotta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson polkumyyntimarginaalia voitaisiin kyseisellä ajanjaksolla pitää pysyvänä. Neuvosto päätti näin ollen riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa, ettei alkuperäisessä asetuksessa vahvistetun polkumyyntitullin tasoa ollut syytä muuttaa.
15 Samanaikaisesti välivaiheen tarkastelua koskeneen pyynnön kanssa RFAI esitti perusasetuksen 11 artiklan 8 kohdan mukaisesti hakemuksen maksettujen polkumyyntitullien palauttamisesta. Palautushakemukset kattoivat ajanjakson 1.10.2008−30.9.2010. Komissio jakoi tutkimusjakson, jolta palautusta haettiin, kahteen alajaksoon: 1.10.2008−30.9.2009 (jäljempänä A1) ja 1.10.2009−30.9.2010 (jäljempänä A2), ja A2 oli sama kuin tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso.
16 Komissio ilmoitti kantajille 9.11.2011 päätelmistään, jotka koskivat palautushakemuksia ajanjaksolta A1. A2:n osalta komissio lähetti kantajille yleisen ilmoitusasiakirjan, joka oli laadittu välivaiheen tarkastelun yhteydessä.
17 Kantajat pyysivät 26.1.2012 lähettämällään sähköpostilla riidanalaisessa asetuksessa mainitun polkumyyntimarginaalilaskelman ilmoittamista. Komissio vastasi samana päivänä lähettämällään sähköpostilla, että se toimittaisi kantajille yksityiskohdat kyseisestä laskelmasta A2:ta koskevien palautushakemusten yhteydessä.
18 Palautustutkimuksen yhteydessä komissio toimitti 6.6.2012 kantajille lopullisen ilmoitusasiakirjan, joka sisälsi muun muassa polkumyyntimarginaalilaskelman A2:n osalta.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
19 Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.4.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.
20 Komissio ja Euroalliages pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.6. ja 18.7.2012 jättämillään asiakirjoilla saada osallistua asian käsittelyyn neuvoston vaatimuksia tukevina väliintulijoina.
21 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.8. ja 21.9.2012 sekä 1.3.2014 toimittamillaan asiakirjoilla kantajat pyysivät, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti kannekirjelmän, vastineen, vastauksen ja komission huomautusten tiettyjä luottamuksellisia osia ei toimitettaisi Euroalliagesille. Kantajat, neuvosto ja komissio laativat kyseisistä kirjelmistä tiedonantoa varten ei-luottamuksellisen toisinnon.
22 Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission ja Euroalliagesin väliintulohakemukset 5.9.2012 antamallaan määräyksellä.
23 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari nimettiin toiseen jaostoon, jolle tämä asia näin ollen siirrettiin.
24 Prosessinjohtotoimena komissiota kehotettiin esittämään asiakirja. Kyseistä pyyntöä noudatettiin asetetussa määräajassa.
25 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 28.3.2014 pidetyssä istunnossa.
26 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen niitä koskevilta osin
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.
29 Euroalliages vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kantajien esittämät kanneperusteet
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
30 Kantajat esittävät kumoamisvaatimuksensa tueksi kolme perustetta.
31 Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantajat väittävät, että komissio ja neuvosto (jäljempänä toimielimet) ensinnäkin rikkoivat perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan ensimmäisen virkkeen kanssa, toiseksi tekivät oikeudellisen virheen ja ylittivät harkintavaltansa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan soveltamisen yhteydessä ja kolmanneksi loukkasivat kantajien puolustautumisoikeuksia. Ne riitauttavat lähinnä sen, että neuvosto pidättäytyi riidanalaisessa asetuksessa laskemasta täsmällisesti polkumyyntimarginaalia.
32 Toisen kanneperusteen yhteydessä kantajat väittävät, että toimielimet tekivät polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi ilmeisen arviointivirheen vientihinnan laskemisessa tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana.
33 Kolmannen kanneperusteen yhteydessä kantajat vetoavat perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan rikkomiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen. Ne lähinnä kiistävät toimielinten tekemän päätelmän siitä, ettei olosuhteiden muutos, johon niiden välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön tueksi vedottiin, ollut pysyvä.
34 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että aluksi on määritettävä edellytykset, joiden mukaan kantajien tämän kanteen tueksi esittämää kolmea kanneperustetta on tarkasteltava. Tästä on todettava, että riidanalainen asetus on annettu perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun päätteeksi, ja kyseisen artiklan säännöksillä pyritään määrittelemään menettelyn aloittamisedellytykset ja sen tavoitteet tällaisen tarkastelun yhteydessä (tuomio 17.11.2009, MTZ Polyfilms v. neuvosto, T‑143/06, Kok., EU:T:2009:441, 40 kohta).
35 Tästä on muistutettava ensiksi, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tarvetta toimenpiteen jatkamiseen voidaan tarkastella muun muassa viejän, tuojan tai yhteisön tuottajien pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita välivaiheen tarkastelun välttämättömyydestä. Käsiteltävässä asiassa kantajat esittivät pyynnön viejinä. Osapuolten välillä on lisäksi kiistatonta, että kyseinen pyyntö koski yksinomaan polkumyyntiä.
36 Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan säännöksistä ilmenee seuraavaksi lähinnä, että kun viejä tai tuoja esittää pyynnön ja kun se koskee yksinomaan polkumyyntiä, välivaiheen tarkastelun tarpeen edellytyksenä on se, että pyyntö sisältää riittävät todisteet siitä, ettei toimenpiteen jatkaminen polkumyynnin vastapainoksi ole enää tarpeen.
37 Lopuksi on todettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun on kyse tarkastelupyynnöstä, joka koskee yksinomaan polkumyyntiä, neuvosto voi edellä mainittujen säännösten nojalla todeta polkumyyntiä koskevien olosuhteiden huomattavasti muuttuneen ja päätellä sen jälkeen, kun se on todennut kyseisen muutoksen olevan pysyvä, että asianomaista polkumyyntitullia on muutettava (tuomio MTZ Polyfilms v. neuvosto, edellä 34 kohta, EU:T:2009:441, 41 kohta).
38 Kun otetaan huomioon edellä 34−37 kohdassa todettu, on ensinnäkin tarkasteltava yhdessä ensimmäistä ja kolmatta kanneperustetta sikäli kuin niissä moititaan neuvostoa lähinnä siitä, että tämä on ensinnäkin rikkonut perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaa, toiseksi kyseisen asetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa, ja kolmanneksi loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia. Tämän jälkeen on tarkasteltava toista kanneperustetta, joka koskee vientihinnan laskemista polkumyyntimarginaalin määrittämisen yhteydessä, ja tämä on tehtävä ensimmäisen ja kolmannen kanneperusteen osalta tehdyt päätelmät huomioiden.
Ensimmäinen ja kolmas kanneperuste – yhdessä tarkasteltuina –, jotka koskevat perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan rikkomista ja sen 11 artiklan 9 kohdan, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa, rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista
39 Ensimmäisen ja kolmannen kanneperusteen yhteydessä – yhdessä tarkasteltuina – kantajat väittävät ensinnäkin, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaa on rikottu, toiseksi että sen 11 artiklan 9 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa, on rikottu ja kolmanneksi, että puolustautumisoikeuksia on loukattu.
Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan rikkominen
40 Ensimmäisen ja kolmannen kanneperusteen tueksi kantajat väittävät, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaa on rikottu. Ne esittävät lähinnä kaksi väitettä, jotka koskevat ensinnäkin sitä, että toimielimet tekivät oikeudellisen virheen kyseiseen artiklaan perustuvan harkintavaltansa laajuuden osalta, ja toiseksi sitä, että ne tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan polkumyyntimarginaalin osalta, että olosuhteet eivät olleet muuttuneet pysyvästi.
– Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetty ensimmäinen väite, joka koskee toimielinten tekemää oikeudellista virhettä niiden perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan harkintavallan laajuuden osalta
41 Kantajat väittävät lähinnä, että kun toimielimet pidättäytyivät laskemasta täsmällisesti polkumyyntimarginaalia perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan säännösten mukaisesti sillä perusteella, että olosuhteiden muutos, johon kantajat vetosivat, ei ollut luonteeltaan pysyvä, ne tekivät oikeudellisen virheen ja ylittivät harkintavaltansa rajat perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisessa tulevaa kehitystä koskevassa arvioinnissa.
42 Neuvosto ja komissio kiistävät kantajien perustelut.
43 Ensinnäkin kuten edellä 34−37 kohdassa muistutettiin, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta ilmenee, että välivaiheen tarkastelun tavoitteena on selvittää tarve polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkamiseen ja että kun viejän tarkastelupyyntö koskee yksinomaan polkumyyntiä, toimielinten on ensinnäkin arvioitava tarve jatkaa olemassa olevaa toimenpidettä ja todeta tässä yhteydessä polkumyyntiä koskeva paitsi huomattava myös pysyvä olosuhteiden muutos (ks. vastaavasti tuomio MTZ Polyfilms v. neuvosto, edellä 34 kohta, EU:T:2009:441, 41 kohta). Vasta tämän jälkeen – kun olemassa olevien toimenpiteiden jatkamisen tarve on arvioitu, ja sikäli kuin toimielimet ovat päättäneet muuttaa olemassa olevia toimenpiteitä – niitä sitoo niiden määrittäessä uusia toimenpiteitä perusasetuksen 11 artiklan 9 kohta, jossa niille annetaan nimenomainen toimivalta ja velvollisuus soveltaa lähtökohtaisesti samaa menetelmää kuin polkumyyntitullin asettamiseen johtaneen alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä (tuomio MTZ Polyfilms v. neuvosto, edellä 34 kohta, EU:T:2009:441, 49 kohta).
44 Toiseksi kuten riidanalaisen asetuksen 11 perustelukappaleessa muistutetaan, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 63 kohta; ks. vastaavasti tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale, C‑351/04, Kok., EU:C:2007:547, 40 ja 41 kohta).
45 Edellä mainittua sovelletaan muun muassa arviointeihin, jotka toimielimet tekevät tarkastelumenettelyissä. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvassa välivaiheen menettelyssä komissio voi tilanteessa, jossa tarkastelupyyntö koskee yksinomaan polkumyyntiä, muun muassa selvittää, ovatko polkumyyntiä koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet tai ovatko olemassa olevat toimenpiteet aiheuttaneet odotettavissa olleita vaikutuksia, jotta alkuperäisen tutkimuksen jälkeen vahvistettuja polkumyyntitulleja voitaisiin ehdottaa kumottaviksi, muutettaviksi tai jatkettaviksi.
46 Kolmanneksi on huomautettava, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa ei säädetä toimielimillä olevista erityisistä menetelmistä tai menettelytavoista kyseisessä säännöksessä säädettyjen selvitysten toteuttamiseksi. Kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan sanamuodon mukaan sen osoittamiseksi, ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet, on yksinomaan huomioitava ”kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet”.
47 Neljänneksi on todettava, että komissio voi sille tässä yhteydessä kuuluvan valvonnan yhteydessä joutua tekemään sekä menneisyyttä koskevan arvioinnin tarkasteltavana olevan tilanteen aiemmasta kehittymisestä – alkaen alkuperäisen lopullisen toimenpiteen käyttöönotosta – sen arvioimiseksi, onko sen jatkaminen tai muuttaminen tarpeen vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi, että tulevaisuutta koskevan arvioinnin tilanteen todennäköisestä kehityksestä alkaen tarkastelutoimenpiteen käyttöönotosta kyseisen toimenpiteen kumoamisen tai muuttamisen todennäköisen vaikutuksen arvioimiseksi.
48 Polkumyynnin osalta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ja muun muassa sanan ”jatkaminen” käytöstä ilmenee, että tulevaisuutta koskevan tutkimuksen yhteydessä asianomaisen toimielimen on tarkastelupyynnön tekijän esittämät todisteet huomioiden pidettävä silmällä sitä, ettei polkumyynti toistu eikä kasva uudestaan tulevaisuudessa, niin että toimenpiteet sen vastapainoksi eivät ole enää tarpeen. Kuten edellä 36 kohdassa todetaan, polkumyyntiä koskevassa välivaiheen tarkastelussa pyynnön esittäjän on osoitettava, että polkumyynnin taustalla olleet olosuhteet ovat muuttuneet pysyvästi.
49 Polkumyyntiä koskevan pyynnön välivaiheen tarkastelu edellyttää näin ollen sekä menneisyyttä että tulevaisuutta koskevaa tutkimusta, ja kummankin on osoitettava, ettei toimenpidettä ole enää tarpeen pitää voimassa. Kuten edellä 43 kohdassa esitetyistä näkemyksistä ilmenee, voimassa olevan toimenpiteen tarkastelun tarve edellyttää yhtäältä sen toteamista, että polkumyyntiä koskevat olosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti, ja toisaalta sitä, että kyseiset muutokset ovat luonteeltaan pysyviä. Se, että yksi näistä kumulatiivisista edellytyksistä ei täyty, riittää näin ollen siihen, että toimielimet voivat katsoa, että kyseinen toimenpide on pidettävä voimassa.
50 Tästä on todettava, että 11 artiklan 3 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa ei ilmaista mitenkään, missä järjestyksessä nämä kaksi tutkimusta on tehtävä. Oikeuskäytännöstä ilmenee lähinnä, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan tehokas vaikutus varmistetaan laajalti sillä, että tutkiessaan olemassa olevien toimenpiteiden jatkamisen tarpeellisuutta toimielimillä on laaja harkintavalta ja mahdollisuus tulevaisuutta koskevaan arviointiin (tuomio MTZ Polyfilms v. neuvosto, edellä 34 kohta, EU:T:2009:441, 41 kohta). Tästä seuraa, että jos toimenpiteiden jatkamiseen ei tulevaisuutta koskevan arvioinnin perusteella ole tarvetta, on hyödytöntä, että toimielimet suorittavat yksityiskohtaisen menneisyyttä koskevan arvioinnin ja että ne näin ollen laskevat yksityiskohtaisesti polkumyyntimarginaalin, kun on kyse polkumyynnistä.
51 Edellä 43−50 kohdassa esitetystä ilmenee, että kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimillä polkumyyntiin rajoittuvan välivaiheen tarkastelun osalta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan perusteella on, ne voivat aloittaa tulevaisuutta koskevan tutkimuksen, jos ne katsovat tämän tarkoituksenmukaiseksi, ja näin ollen – jos ne katsovat, että olosuhteiden muutos, johon tarkastelupyynnön esittäjä vetoaa ja joka on johtanut alkuperäisen tutkimusmenettelyn päätteeksi todetun polkumyynnin supistumiseen tai häviämiseen, ei ole pysyvä – pidättäytyä tarkastelumenettelyn yhteydessä laskemasta täsmällisesti polkumyyntimarginaalia.
52 Kuten riidanalaisen asetuksen 11 perustelukappaleesta ilmenee, käsiteltävässä asiassa toimielimet tarkastelivat tämän tulevaisuutta koskevan arvioinnin yhteydessä kantajien argumentteja, joilla pyrittiin osoittamaan, että olosuhteiden muutoksen pysyvyys, johon ne vetosivat ja joka koski yksinomaan polkumyyntiä, huomioiden voimassa olevan toimenpiteen supistaminen tai poistaminen oli perusteltua.
53 Toimielinten sen laajan harkintavallan osalta, joka niillä oli käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan toimenpiteen välivaiheen tarkastelupyynnön arvioimiseksi, on todettava, että niillä oli oikeus suorittaa aluksi kyseistä pyyntöä koskeva tulevaisuutta koskeva tutkimus ja näin ollen – koska kyseinen pyyntö koski yksinomaan polkumyyntiä – arvioida sitä, oliko polkumyyntiin liittyvä väitetty olosuhteiden muutos luonteeltaan pysyvä. Kuten riidanalaisen asetuksen 54 perustelukappaleesta ilmenee, koska toimielimet katsoivat, ettei väitetty olosuhteiden muutos, joka koski yksinomaan polkumyyntiä, ollut pysyvä, ne eivät tehneet oikeudellista virhettä tai ylittäneet perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan harkintavaltansa rajoja, kun ne katsoivat polkumyyntimarginaalia täsmällisesti ennalta laskematta, että asianomaisia toimenpiteitä oli jatkettava.
54 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien argumenteilla.
55 Argumenteistaan, jotka koskevat välivaiheen tarkastelun muodostavia peräkkäisiä vaiheita, kantajat toteavat ensinnäkin, että on olemassa kaksi päävaihetta, jotka on suoritettava tietyssä järjestyksessä, eli ensinnäkin uuden polkumyyntimarginaalin määrittäminen, joka tehdään, kun olosuhteiden muutos on todettu, ja joka edellyttää kyseisen marginaalin täsmällistä laskemista, ja tämän jälkeen edellä mainitun muutoksen pysyvyyden arviointi. Tästä on todettava, että kyseiset argumentit ovat suoraan ristiriidassa edellä 43−50 kohdassa esitettyjen näkemysten sekä edellä 51 kohdassa tehdyn päätelmän kanssa, joten ne on hylättävä perusteettomina.
56 Argumentista, jonka mukaan toimielimet olisivat laiminlyöneet velvollisuuttaan tutkia tarvetta muuttaa voimassa olevan toimenpiteen tasoa, koska jos polkumyyntiä esiintyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, se tapahtui alhaisemmalla tasolla, on todettava seuraavaksi, että tämä on suoraan ristiriidassa edellä 35 ja 43 kohdassa esitettyjen näkemysten kanssa. Yhtäältä välivaiheen tarkastelun tavoitteena on nimittäin selvittää, onko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkaminen tarpeen, ja toisaalta kyseinen tarkastelu edellyttää – mahdollisesti päätökseen muuttaa alun perin asetettua polkumyyntitullia päätymiseksi – paitsi sen toteamista tarkastelupyynnön tekijän esittämien todisteiden perusteella, että olosuhteet polkumyynnin osalta ovat muuttuneet huomattavasti, myös sen toteamista, että kyseinen muutos on luonteeltaan pysyvä. Koska toimielimet katsoivat käsiteltävässä asiassa, ettei muutos ollut pysyvä, se, että polkumyynti saattoi tarkastelujaksolla olla alhaisemmalla tasolla kuin mitä alkuperäisen tutkimusmenettelyn päätteeksi todettiin, kuten kantajat väittävät, ei voi riittää perusteeksi voimassa olevan toimenpiteen muuttamiselle.
57 Kolmanneksi on todettava, että kantajien argumentteja, jotka liittyvät edellä 34 kohdassa mainittuun tuomioon MTZ Polyfilms v. neuvosto (EU:T:2009:441) ja joiden mukaan on yhtäältä niin, ettei kyseisen tuomion 49 kohtaa voida – perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan ja 2 artiklan säännökset huomioiden – tulkita siten, että siinä annetaan toimielimille lupa olla määrittämättä täsmällisesti polkumyyntimarginaalia, kun ne katsovat, ettei olosuhteiden muutos ole pysyvä, ja toisaalta niin, että toimielinten tällaisen tulkinnan perusteella tekemät päätelmät tarkastelua koskevissa tutkimuksissa eivät usein ole puolueettomia eivätkä objektiivisia, ei voida hyväksyä.
58 Nämä argumentit ovat yhtäältä suoraan ristiriidassa edellä 51 kohdassa tehdyn päätelmän kanssa.
59 Kantajat eivät toisaalta kirjelmissään eivätkä suullisessa käsittelyssä vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen selittäneet, mistä syistä niiden mielestä edellä 34 kohdassa mainitun tuomion MTZ Polyfilms v. neuvosto (EU:T:2009:441) 49 kohdan tulkinta, joka esitetään edellä 57 kohdassa ja jonka ne kiistävät, merkitsee objektiivisuuden ja puolueettomuuden puuttumista tulevissa tarkastelua koskevissa tutkimuksissa. On joka tapauksessa todettava, että tällainen argumentti on hylättävä perusteettomana. On nimittäin muistutettava, että tarkastelumenettely eroaa lähtökohtaisesti alkuperäisestä tutkimusmenettelystä, jota koskevat perusasetuksen eri säännökset (ks. vastaavasti tuomio 27.1.2005, Europe Chemi-Con (Deutschland) v. neuvosto, C‑422/02 P, Kok., EU:C:2005:56, 49 kohta ja tuomio 11.2.2010, Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, Kok., EU:C:2010:68, 65 kohta), ja unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tiettyjä näistä säännöksistä ei voida soveltaa tarkastelumenettelyyn, kun otetaan huomioon järjestelmän yleinen rakenne ja tavoitteet (ks. vastaavasti em. tuomio Hoesch Metals and Alloys, EU:C:2010:68, 77 kohta).
60 Kyseisten kahden menettelyn objektiivinen ero on siinä, että tarkastelumenettelyssä olevan tuonnin osalta on jo otettu käyttöön lopullisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, joiden osalta on lähtökohtaisesti esitetty riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä kyseessä olevien toimenpiteiden päättyessä. Kun tuontiin sen sijaan kohdistuu alkuperäinen tutkimus, kyseisen tutkimuksen tarkoitus on nimenomaan minkä tahansa väitetyn polkumyynnin olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määritteleminen (tuomio Europe Chemi-Con (Deutschland) v. neuvosto, edellä 59 kohta (EU:C:2005:56), 50 kohta].
61 Kun otetaan huomioon erot alkuperäisen menettelyn ja tarkastelumenettelyn välillä, toimielimiä ei näin ollen voida moittia objektiivisuuden ja puolueettomuuden puuttumisesta, kun ne tarkastelua koskevan tutkimuksen yhteydessä suorittavat välivaiheen tarkastelun, joka alkaa tulevaisuutta koskevalla arvioinnilla.
62 Neljänneksi on todettava argumentista, joka koskee sitä, että toimielinten tekemillä päätelmillä kantajien tarkastelupyynnöstä vaarannetaan perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdan tavoitteet, että kyseisiin tavoitteisiin ei voi mitenkään vaikuttaa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan säännösten soveltaminen, sellaisina kuin kyseisiä säännöksiä tulkittiin edellä 43−50 kohdassa.
63 Perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdan tavoitteena on nimittäin se, että polkumyynnin vastainen toimenpide pysyy voimassa vain sen ajan, joka on tarpeen polkumyynnin vastapainoksi. Kuten edellä 43 kohdassa mainittiin, saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan tavoitteena on selvittää se, onko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkaminen tarpeen. On näin ollen todettava, että koska toimielimet katsoivat käsiteltävässä asiassa, ettei olosuhteiden muutos ollut pysyvä, ne saattoivat perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdan tavoitetta mitenkään vaarantamatta katsoa, että voimassa olleen toimenpiteen jatkaminen oli tarpeen.
64 Viidenneksi argumenttia, joka perustuu siihen, että polkumyyntiä koskevat päätelmät esitettiin riidanalaisessa asetuksessa ”muuttuneiden olosuhteiden pysyvyyden” tarkastelua koskevan otsikon alla, ei voida hyväksyä. Tällainen argumentti on nimittäin merkityksetön oikeudellisen virheen tai sen osoittamiseksi, että toimielimet ovat ylittäneet harkintavaltansa rajat. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä käsiteltävässä asiassa, jossa on kiistatonta, ettei neuvosto laskenut täsmällisesti polkumyyntimarginaalia, koska – kuten edellä 53 kohdassa todettiin – se katsoi, ettei polkumyyntiä koskenut olosuhteiden muutos ollut pysyvä.
65 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetty ensimmäinen väite on hylättävä perusteettomana.
– Kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitetty toinen väite, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, koska toimielimet katsoivat virheellisesti polkumyyntimarginaalin osalta, ettei olosuhteiden muutos ollut pysyvä
66 Kantajat katsovat ensiksi, että toimielinten olisi pitänyt ottaa huomioon niiden esittämät neljä todistetta olosuhteiden muutoksen pysyvyydestä, eli ensinnäkin A1:tä koskevan palautusmenettelyn päätteeksi esitetyt päätelmät, joiden mukaan kantajien polkumyyntimarginaali oli nolla, toiseksi se, että painotetut keskimääräiset vientihinnat kuvastivat riittävästi alkuperäisen tutkimuksen päätteeksi asetettua 22,7 prosentin polkumyyntitullia, kolmanneksi se, että vientihinnat olivat selvästi korkeammat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kuin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla ja neljänneksi se, että polkumyyntimarginaali oli huomattavasti supistunut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska – kuten riidanalaisen asetuksen 38 perustelukappaleessa todetaan – se oli ”noin 13 prosenttia” ja jopa – jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että vientihinnan laskennassa oli tehty ilmeinen arviointivirhe, johon toisessa kanneperusteessa vedottiin – alle 10 prosenttia.
67 Kantajat väittävät toiseksi, että riidanalaisen asetuksen 42 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe. Niiden mukaan toimielimet nimittäin katsoivat siinä, että vientihinnat vaihtelivat erittäin paljon, minkä vuoksi ne eivät voineet katsoa, että olosuhteiden muutos oli pysyvä. Tämä epävakaus ei kantajien mukaan kuitenkaan estänyt toimielimiä katsomasta yhtäältä, ettei A1:n aikana ollut esiintynyt polkumyyntiä, eikä toisaalta, että vientihinnat A2:n aikana olivat huomattavasti korkeammat kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana todetut hinnat.
68 Neuvosto ja komissio kiistävät kantajien perustelut.
69 Erityisesti polkumyyntiä koskevasta tulevaisuutta koskevasta tutkimuksesta on todettava – kuten ilmenee edellä 46 kohdassa esitetyistä toteamuksista –, että kun toimielimille ei ole asetettu erityistä menetelmää tai menettelytapaa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen selvitysten toteuttamiseksi, niiden on välivaiheen tarkastelun tässä tutkimusvaiheessa, jossa pyritään määrittämään, onko polkumyyntitullia syytä muuttaa, otettava huomioon ”kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet”. Toimielinten on näin ollen lausuttava ottaen yksinomaan huomioon tarkastelua koskevan pyynnön tekijän pyyntönsä tueksi esittämät todisteet, jotka koskevat sen mainitseman olosuhteiden huomattavan muutoksen pysyvyyttä.
70 Käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että välivaiheen tarkastelua koskevassa pyynnössään kantajat väittivät, että olosuhteiden muutos, joka johti polkumyyntimarginaalin väitettyyn supistumiseen, oli pysyvä neljästä syystä, jotka neuvosto hylkäsi riidanalaisen asetuksen 41−53 perustelukappaleessa esitetyn analyysin päätteeksi.
71 Kantajat väittivät tästä ensinnäkin, että niiden myynnin rakenne oli kehittynyt alkuperäisen asetuksen antamisen jälkeen. Tuonti unioniin oli nimittäin yhtäältä uskottu RFAI:n sveitsiläiselle sivuliikkeelle ja toisaalta tähän uuteen myyntirakenteeseen liittyi uusien kasvavien markkinoiden tunnustelu. Kantajat väittivät, että tämä rakenteellinen muutos oli myötävaikuttanut ferropiin vientihinnan kasvuun kaikilla vientimarkkinoilla unionin markkinat mukaan lukien. Riidanalaisen asetuksen 42 ja 43 perustelukappaleessa neuvosto kuitenkin katsoi, että kantajat eivät olleet esittäneet konkreettisia todisteita, joilla osoitettaisiin olemassa oleva yhteys uuden yritysrakenteen, uusien kasvavien markkinoiden tunnustelun ja unionin markkinoiden korkeampien hintojen välillä. Neuvoston mukaan tutkimus osoitti päinvastoin, että vientihinnat olivat vaihdelleet erittäin paljon sekä tarkastelua koskevalla tutkimusjaksolla että A1:n aikana ja että ne olivat seuranneet maailmanmarkkinahintoja. Se katsoi näin ollen, että kantajat eivät olleet esittäneet riittävästi todisteita paitsi siitä, että tämä rakenteellinen muutos oli väitettyjen markkinahintojen kasvun taustalla, myöskään siitä, että hinnat saattoivat pysyä samankaltaisella tasolla tulevaisuudessa.
72 Kantajat väittivät toiseksi yhtäältä, että vientihinnat kolmansien maiden markkinoille olivat verrattavissa niiden myyntihintoihin unionissa tai jopa ylittivät ne ja että kyseisten markkinoiden tyydyttämiseksi oli tehty huomattavia investointeja. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden supistaminen tai poistaminen ei siis niiden mukaan saa niitä lisäämään vientiään unioniin tai alentamaan hintojaan. Ne väittivät toisaalta, että unionin markkinoiden ulkopuolisilla markkinoilla oli uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Riidanalaisen asetuksen 45 ja 46 perustelukappaleessa neuvosto kuitenkin katsoi ensinnäkin, että sikäli kuin polkumyynnin vastainen toimenpide oli ollut voimassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja unioni oli yksi kantajien perinteisistä markkinoista, nämä eivät olleet esittäneet mitään konkreettista näyttöä niiden väitteidensä tueksi, jotka koskivat niiden kolmansiin maihin kohdistuvia markkinointistrategioita, ja että vientihinnat kansainvälisille markkinoille vaihtelivat, joten voimassa olevien toimenpiteiden poistamista tai supistamista ei voitu ajatella.
73 Kantajat väittivät kolmanneksi, että Venäjän kansalliset markkinat pysyivät yksinä niiden tärkeimmistä markkinoista ja että samankaltaisten tuotteiden kysynnän Venäjällä odotettiin kasvavan. Riidanalaisen asetuksen 48 ja 50 perustelukappaleessa neuvosto katsoi kuitenkin ensinnäkin, että vaikka nämä väitteet olisivat perusteltuja, oli kuitenkin niin, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kantajat olivat harjoittaneet polkumyyntiä merkittävällä marginaalilla ja niiden hinnoissa oli esiintynyt vaihtelua ja että kantajien unioniin myymät määrät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eivät mahdollistaneet sitä, että olisi voitu katsoa, että ne olivat siirtyneet pois kyseisiltä markkinoilta tai että niillä oli aikomus tehdä näin lähitulevaisuudessa. Neuvosto väitti seuraavaksi, että kantajat eivät olleet esittäneet minkäänlaisia ratkaisevia tietoja sen väitteen tueksi, jonka mukaan yhtäältä asianomaisen tuotteen kysyntä todennäköisesti kasvaisi ja toisaalta konsernin, johon kantajat kuuluivat, vientihinnat kasvaisivat paljon nopeammin kuin tuotantokustannukset.
74 Kantajat väittivät neljänneksi, että ne olivat työskennelleet täydellä kapasiteetilla useita vuosia, että ne eivät suunnitelleet kasvattavansa ferropiin tuotantokapasiteettiaan ja että minkään perusteella ei voitu olettaa, että tilanne voisi muuttua. Riidanalaisen asetuksen 52 ja 53 perustelukappaleessa neuvosto katsoi kuitenkin lähinnä, että nämä väitteet olivat ristiriidassa toimielinten keräämien tiettyjen tietojen kanssa. Toimielimet olivat nimittäin yhtäältä todenneet, että vuoteen 2007 nähden kantajien tuotantokapasiteetti oli elpynyt merkittävästi vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen, ja toisaalta kantajat olivat itse maininneet kyseisen kapasiteetin kasvun, jonka suuruus vaihteli 10 ja 20 prosentin välillä, vuoden 2009 finanssikriisiä edeltäneeseen ajanjaksoon nähden. Vastauksena kantajien argumenttiin, jonka mukaan ne olisivat ennakoineet vuoden 2009 finanssikriisin ja vähentäneet tämän vuoksi tuotantokapasiteettiaan, neuvosto väitti, että vuoden 2009 finanssikriisillä ei voinut olla vaikutuksia kantajien tuotantokapasiteettiin vuodesta 2007 lähtien.
75 Tutkittuaan kantajien esittämät neljä syytä niiden mainitseman olosuhteiden muutoksen pysyvyyden osoittamiseksi neuvosto katsoi riidanalaisen asetuksen 54 perustelukappaleessa, ettei ollut riittävästi todisteita, jotka osoittaisivat, että kantajien hintapolitiikkaan liittyvä olosuhteiden mahdollinen muutos oli pysyvä. Se katsoi näin ollen, että olisi ennenaikaista ja siis perusteetonta alentaa kyseisessä vaiheessa olemassa olevaa tullia.
76 Neuvoston päätelmistä, jotka esitettiin edellä 71−75 kohdassa ja jotka koskevat sitä, ettei kantajien mainitseman olosuhteiden muutos ollut pysyvä, on todettava, että kantajat moittivat kanteensa tueksi neuvostoa ensinnäkin siitä, ettei tämä ottanut huomioon niiden mainitseman olosuhteiden muutoksen pysyvyyden tutkimisen yhteydessä edellä 66 kohdassa tarkoitettuja todisteita.
77 Kuten edellä 36 kohdassa esitetyistä toteamuksista ilmenee, kantajien oli esitettävä riittävät todisteet sen osoittamiseksi, että olosuhteiden muutos polkumyynnin väitetyn supistumisen taustalla oli pysyvä. On todettava, että vaikka edellä 66 kohdassa tarkoitetut todisteet voidaan ottaa huomioon olosuhteiden muutosta tarkasteltaessa, niillä ei sellaisinaan voida osoittaa olosuhteiden muutoksen väitettyä pysyvyyttä. Minkään mainitun todisteen – ensinnäkään palautusmenettelyn päätteeksi lasketun polkumyyntimarginaalin tason A1:n aikana, seuraavaksi ainoastaan tarkastelumenettelyn aikana todetun vientihintojen tason ja lopuksi polkumyyntimarginaalin summittaisen arvioinnin tarkastelumenettelyn kuluessa – perusteella ei voida arvioida eikä sitäkään suuremmalla syyllä osoittaa väitettyä olosuhteiden muutoksen pysyvyyttä. Koska kyseisen muutoksen pysyvyyteen liittyviä riittäviä todisteita ei ole, kantajat eivät näin ollen ole osoittaneet, että toimielimet olivat katsoneet virheellisesti, ettei väitetty olosuhteiden muutos ollut pysyvä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitetyn toisen väitteen tueksi esitetyllä ensimmäisellä argumentilla ei näin ollen voida myöskään osoittaa, että neuvoston riidanalaisen asetuksen 41−53 perustelukappaleessa tekemään tulevaisuutta koskevaan arviointiin, jonka päätteeksi se katsoi, että kantajat eivät olleet esittäneet riittävästi todisteita väitetyn olosuhteiden muutoksen pysyvyydestä, liittyisi ilmeinen arviointivirhe. Tästä seuraa, että kyseinen argumentti on hylättävä tarvitsematta edes määrittää, ottiko neuvosto kyseiset todisteet huomioon vai ei.
78 Kantajat väittävät toiseksi, että riidanalaisen asetuksen 42 perustelukappaleeseen liittyy ilmeinen arviointivirhe niiden päätelmien osalta, jotka toimielimet tekivät hintojen vaihtelusta, kun oli kyse väitetyn olosuhteiden muutoksen pysyvyydestä. Tästä on todettava, että kantajien argumentit tällaisen virheen – eli sen, ettei kyseinen vaihtelu estänyt toimielimiä päättelemästä yhtäältä, ettei A1:n aikana tapahtunut polkumyyntiä, ja toisaalta, että vientihinnat A2:n aikana olivat selvästi korkeammat kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana todetut hinnat – olemassaolon perustelemiseksi eivät sisällä seikkoja, joiden perusteella väitettyä olosuhteiden muutoksen pysyvyyttä voitaisiin arvioida – eikä varsinkaan osoittaa – välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön perusteella.
79 Perusasetuksen 11 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu palautusmenettely mahdollistaa nimittäin jo maksettujen tullien palauttamista koskevan pyynnön tekemisen, jos osoitetaan, että polkumyyntimarginaali, jonka perusteella tullit on maksettu, on poistettu tai että se on supistunut voimassa olevaa tullia alhaisemmalle tasolle. Se on siis luonteeltaan yksinomaan menneisyyttä koskeva, koska sitä sovelletaan täsmällisesti tilanteisiin, joissa polkumyyntitulli on maksettu, vaikka asianomainen tuonti ei tapahtunut polkumyynnillä tai polkumyynti oli vähäisempää. Koska käsiteltävässä asiassa kantajat eivät esittäneet lisätodisteita, toimielinten päätelmät, jotka koskivat A1:tä koskeneita palautushakemuksia, eivät näin ollen voi vaikuttaa väitetyn olosuhteiden muutoksen, johon välivaiheen tarkastelua koskevassa pyynnössä vedotaan, pysyvyyden arviointiin.
80 On toisaalta todettava, että A2:n, joka vastaa tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, osalta toimielimet eivät tyytyneet riidanalaisen asetuksen 42 ja 43 perustelukappaleessa toteamaan, että vientihinnat olivat olleet kyseisellä ajanjaksolla selvästi korkeammat kuin alkuperäisen tutkimuksen ajanjaksolla, vaan ne lisäsivät nimenomaisesti, että kyseisten hintojen korkeammasta tasosta huolimatta ne olivat kuitenkin vaihdelleet ”erittäin paljon”, joten ei ollut mahdollista katsoa, että ”tulevaisuudessa − − vientihinnat EU:hun ovat korkeammat eivätkä aiheuta polkumyyntiä”. Koska ei ole todisteita, joilla osoitettaisiin, että vientihintojen erittäin suuresta vaihtelusta huolimatta väitetty olosuhteiden muutos oli pysyvä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kantajat moittivat virheellisesti toimielimiä siitä, että nämä katsoivat, ettei kyseinen muutos ollut pysyvä. Tämä argumentti on näin ollen hylättävä perusteettomana.
81 Koska kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitetyn toisen väitteen tueksi esitettyjä argumentteja ei voida hyväksyä, kyseinen väite on hylättävä kokonaisuudessaan.
82 Edellä 65 ja 81 kohdassa esitetyt päätelmät huomioiden ensimmäinen ja kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomina sikäli kuin kantajat väittävät niissä, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaa on rikottu.
Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan – tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 12 kohdan kanssa – rikkominen
83 Kantajat väittävät ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä, että kun toimielimet pidättäytyivät vahvistamasta polkumyyntimarginaalin täsmällistä määrää, ne rikkoivat perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 12 kohdan ensimmäisen virkkeen kanssa.
84 Ne selittävät tästä ensinnäkin, että perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa viitataan saman asetuksen 2 artiklan 12 kohtaan, jonka ensimmäisessä virkkeessä on pakottava sääntö polkumyyntimarginaalin määrittämisestä. Ne väittävät toiseksi, että täsmällisen polkumyyntimarginaalin määrittämisen sijaan toimielimet keskittyivät riidanalaisessa asetuksessa siihen, myivätkö kantajat edelleen polkumyyntihinnoin. Toimielimet eivät kolmanneksi pyrkineet osoittamaan perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa säädetyn olosuhteiden muutoksen olemassaoloa, jonka vuoksi ne olisivat voineet saada hyväkseen suppeasti tulkittavan poikkeuksen kyseisessä artiklassa vahvistetusta säännöstä, jonka mukaan toimielinten velvollisuutena on määrittää polkumyyntimarginaalin määrä, katsottaessa, että tätä määrittämistä voitaisiin pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna menetelmänä. Kantajat väittävät neljänneksi, että toimielimet totesivat virheellisesti riidanalaisen asetuksen 38 perustelukappaleessa, ettei niiden tarvinnut esittää lopullista kantaa polkumyyntimarginaalin asianmukaiseen laskentatapaan, eli että niiden ei tarvinnut tehdä valintaa alkuperäisen tutkimuksen aikana käytetyn menetelmän ja yleisessä ilmoitusasiakirjassa käytetyn uuden menetelmän välillä, millä rikotaan perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa.
85 Kantajat selittävät vastauksessa, että perusasetuksessa ei vahvisteta pysyvyyden käsitettä, minkä vuoksi kyseinen käsite ja siihen perustuvat päätelmät eivät voi vaikuttaa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa ja 2 artiklan 12 kohdassa olevien kaltaisiin eksplisiittisiin ja implisiittisiin vaatimuksiin eli toimielinten velvollisuuteen vahvistaa polkumyyntimarginaali välivaiheen tarkastelun päätteeksi.
86 Neuvosto ja komissio kiistävät kantajien perustelut.
87 Ensiksi on todettava, että riidanalaisen asetuksen 38 perustelukappaleessa neuvosto väitti, että oli hyödytöntä lausua siitä, oliko polkumyyntimarginaali laskettava täsmällisesti. Neuvosto nimittäin väitti muun muassa, ettei ollut olemassa riittävästi todisteita, jotta voitaisiin katsoa, että polkumyyntimarginaalin osalta olosuhteiden muutos tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli pysyvä.
88 Toiseksi on todettava, että kantajien esittämä kysymys on lähinnä se, merkitseekö neuvoston lähestymistapa riidanalaisen asetuksen 38 perustelukappaleessa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan – tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa – rikkomista. On näin ollen määritettävä, ovatko viimeksi mainitut säännökset esteenä lähestymistavalle, joka puolestaan – kuten edellä 50 kohdassa katsottiin – sallitaan saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan perusteella.
89 Tässä yhteydessä on muistutettava, että perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohta koskevat polkumyyntimarginaalin laskentatapaa. Erityisesti perusasetuksen 2 artiklan 12 kohdan mukaan polkumyyntimarginaali on määrä, jolla normaaliarvo ylittää vientihinnan.
90 Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja saman artiklan 9 kohdan välisestä suhteesta on yhtäältä todettava, että kyseisissä säännöksissä tarkoitetut olosuhteiden muutokset poikkeavat toisistaan kohteeltaan. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu olosuhteiden muutos koskee nimittäin polkumyyntiä ja vahinkoa. Kyseisen asetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu olosuhteiden muutos koskee puolestaan parametrejä, joita sovelletaan muun muassa kyseisen asetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti polkumyyntimarginaalin laskemiseksi hyväksytyn menetelmän perusteella tullin määräämiseen johtaneen alkuperäisen tutkimuksen aikana. Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti todettu olosuhteiden muutos voi perustua muun muassa siihen, että tällainen alkuperäisen tutkimuksen aikana käytetty parametri menettää luotettavuutensa.
91 Kuten edellä 43, 44 ja 50 kohdassa muistutetaan, tutkiessaan tarvetta olemassa olevien toimenpiteiden jatkamiseen toimielimillä on toisaalta laaja harkintavalta, johon kuuluu mahdollisuus turvautua tulevaisuutta koskevaan arviointiin. Vasta kun tämä tarve on arvioitu ja kun toimielimet ovat päättäneet muuttaa olemassa olevia toimenpiteitä, niitä sitoo perusasetuksen 11 artiklan 9 kohta, jonka mukaan niiden on sovellettava kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädettyä menetelmää niiden määrittäessä uusia toimenpiteitä.
92 Kuten edellä 34 kohdassa mainitun tuomion MTZ Polyfilms v. neuvosto (EU:T:2009:441) 49 kohdasta, johon edellä 43 kohdassa viitataan, ilmenee, perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa sovelletaan, kun olosuhteiden pysyvä muutos on todettu saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kun edellä mainittujen säännösten perusteella on päätetty muuttaa olemassa olevia toimenpiteitä, joten polkumyyntimarginaalin määrän laskeminen uudelleen on tarpeen. Kun toimielimet ovat puolestaan katsoneet, että olosuhteet eivät ole muuttuneet pysyvästi, perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta. Tästä seuraa, että käsiteltävässä asiassa viimeksi mainittua säännöstä ei sovelleta, koska toimielimet olivat katsoneet, että olosuhteet eivät olleet muuttuneet pysyvästi kantajien mainitsemalla tavalla, eikä siihen vetoaminen mahdollista missään tapauksessa riidanalaisen asetuksen 38 perustelukappaleessa kuvatun neuvoston lähestymistavan kumoamista.
93 Kantajat moittivat näin ollen ilmeisen virheellisesti toimielimiä siitä, etteivät nämä yhtäältä määrittäneet täsmällisesti polkumyyntimarginaalia välivaiheen tarkastelun jälkeen eivätkä toisaalta tehneet valintaa alkuperäisen tutkimuksen aikana käytetyn laskentatavan ja yleisessä ilmoitusasiakirjassa käytetyn laskentatavan välillä. Kyseiset argumentit perustuvat nimittäin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaan, vaikka kyseistä kohtaa ei sovelleta käsiteltävässä asiassa.
94 On lisäksi katsottava, ettei sillä, ettei pysyvyyden käsitettä mainita nimenomaisesti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa, ole merkitystä sen selvittämiseksi, velvoitetaanko perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa – tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa – toimielimet laskemaan polkumyyntimarginaali täsmällisesti välivaiheen tarkastelun jälkeen. Kuten edellä 43 ja 50 kohdassa esitetystä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan tulkinnasta ilmenee, kyseistä säännöstä on tulkittava polkumyynnin osalta siten, että siinä annetaan toimielimille toimivalta sekä menneisyyttä että tulevaisuutta koskevan tutkimuksen tekemiseen. Kuten edellä 50 ja 51 kohdasta esitetyistä näkemyksistä ilmenee, jos toimielimet katsovat tulevaisuutta koskevan tutkimuksen jälkeen, että olosuhteiden muutos ei ole pysyvä, ne voivat pidättäytyä määrittämästä täsmällisesti polkumyyntimarginaalia.
95 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin kantajat vetoavat perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan – tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa – rikkomiseen.
Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
96 Kantajat väittävät, että neuvosto ja komissio loukkasivat niiden puolustautumisoikeuksia, koska tämän kanteen nostamispäivänä komissio ei ollut ilmoittanut niille polkumyyntimarginaalin lopullista laskelmaa, vaikka se oli perustana päätelmille, jotka koskivat sekä polkumyynnin jatkumista ja olemassaoloa että olosuhteiden muutoksen pysyvyyttä ja myös osittaisen välivaiheen tarkastelun loppupäätelmiä. Ne selittävät, että jos komissio olisi ilmoittanut kyseisen laskelman, ne olisivat voineet puolustaa paremmin oikeuksiaan polkumyynnin laskemisen ja kaikkien polkumyyntiä koskevien päätelmien osalta – alkuperäisessä tutkimuksessa käytettyä laskentatapaa koskeva argumentti mukaan lukien –, millä olisi voinut olla huomattava vaikutus niiden oikeudelliseen tilanteeseen.
97 Neuvosto kiistää kantajien perustelut.
98 Oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevat vaatimukset eivät liity pelkästään menettelyihin, jotka voivat johtaa seuraamusten määräämiseen, vaan myös tutkimusmenettelyihin, jotka edeltävät sellaisten polkumyyntiasetusten antamista, jotka voivat vaikuttaa asianomaisiin yrityksiin suoraan ja erikseen sekä aiheuttaa niille haitallisia vaikutuksia (tuomio 27.6.1991, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, C‑49/88, Kok., EU:C:1991:276, 15 kohta). Asianomaisille yrityksille pitää erityisesti antaa mahdollisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden tosiasiallisesta luonteesta ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena (em. tuomio Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, EU:C:1991:276, 17 kohta). Näitä vaatimuksia on vielä täsmennetty perusasetuksen 20 artiklassa, jonka 2 kohdassa säädetään, että valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat ”voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista − − suunnitellaan”.
99 Käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta, ettei polkumyyntimarginaalin lopullinen laskelma ollut olennainen huomio tai tosiseikka. Kuten edellä 87 kohdassa todettiin, neuvosto totesi riidanalaisen asetuksen 38 perustelukappaleessa, että oli tarpeetonta lausua siitä, oliko kunkin kantajan polkumyyntimarginaalin laskeminen erikseen tarpeen, koska todisteita siitä, että olosuhteiden muutos polkumyyntimarginaalin osalta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli pysyvä, ei missään tapauksessa ollut riittävästi. Kuten edellä 76 ja 78 kohdasta ilmenee, koska kantajat eivät esittäneet todisteita, joilla voitaisiin osoittaa, että väitetty olosuhteiden muutos oli pysyvä, tämä neuvoston toteamus ei ole lainvastainen, joten se saattoi päättää jatkaa voimassa olevia toimenpiteitä tarvitsematta laskea polkumyyntimarginaalia täsmällisesti. On näin ollen todettava, että vaikka kantajien väittämä puolustautumisoikeuksien loukkaaminen katsottaisiin toteen näytetyksi, kyseinen loukkaaminen koski polkumyyntimarginaalin laskentatapaa, joten se ei voi merkitä riidanalaisen asetuksen kumoamista, koska – kuten edellä todettiin – neuvosto perusti päätöksensä toteamukseen siitä, ettei väitetty olosuhteiden muutos ollut pysyvä.
100 On lisäksi todettava, että komissio ilmoitti kantajille polkumyyntimarginaalilaskelman 28.10.2011 yleisessä ilmoitusasiakirjassa. Kantajat esittivät huomautuksena kyseisestä asiakirjasta 14.11.2011 päivätyllä kirjeellä. Kantajat käsittelevät kyseisissä huomautuksissa erityisesti polkumyyntimarginaalin laskentaa. On näin ollen katsottava, että kantajat käyttivät puolustautumisoikeuksiaan, vaikka neuvosto päätti lopulta olla vahvistamatta lopullisesti polkumyyntimarginaalia.
101 Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin kantajat vetoavat puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen.
102 Edellä 82, 95 ja 101 kohdassa esitetyt päätelmät huomioiden ensimmäinen ja kolmas kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Vientihinnan laskentaa koskeva toinen kanneperuste
103 Kantajat väittävät lähinnä, että toimielimet tekivät ilmeisen arviointivirheen yhtäältä väittämällä, että kantajat eivät muodostaneet RFAI:n kanssa oikeuskäytännössä tarkoitettua yhtä taloudellista yksikköä, ja toisaalta katsomalla näin ollen, että myynti-, hallinto- ja muita yleisiä kustannuksia sekä RFAI:n voittomarginaalia vastaava vientihinnan mukauttaminen oli tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.
104 Neuvosto ja Euroalliages kiistävät kantajien perustelut.
105 Kuten edellä on osoitettu, koska toimielimet pidättäytyivät perustellusti määrittämästä täsmällisesti polkumyyntimarginaalia, on todettava, että toinen kanneperuste on tehoton. Toinen kanneperuste perustuu nimittäin lähinnä lainvastaisuuteen, joka koskee vientihinnan laskemista polkumyyntimarginaalia määritettäessä.
106 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä tehottomana.
107 Edellä 102 ja 106 kohdassa esitetyt päätelmät huomioiden kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
108 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian ja neuvosto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.
109 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio, joka on osallistunut oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen neuvoston vaatimuksia, vastaa täten omista oikeudenkäyntikuluistaan.
110 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti Euroalliages vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Chelyabinsk electrometallurgical integrated plant OAO (CHEMK) ja Kuzneckie ferrosplavy OAO (KF) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
4) Euroalliages vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Martins Ribeiro | Gervasoni | Madise |
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä huhtikuuta 2015.
Allekirjoitukset
Sisällys
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asian tausta
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
Ensimmäinen ja kolmas kanneperuste – yhdessä tarkasteltuina –, jotka koskevat perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan rikkomista ja sen 11 artiklan 9 kohdan, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 12 kohdan kanssa, rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista
Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan rikkominen
– Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetty ensimmäinen väite, joka koskee toimielinten tekemää oikeudellista virhettä niiden perusasetuksen 11 artiklan 3 kohtaan perustuvan harkintavallan laajuuden osalta
– Kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitetty toinen väite, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, koska toimielimet katsoivat virheellisesti polkumyyntimarginaalin osalta, ettei olosuhteiden muutos ollut pysyvä
Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan – tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 12 kohdan kanssa – rikkominen
Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
Vientihinnan laskentaa koskeva toinen kanneperuste
Oikeudenkäyntikulut