Language of document : ECLI:EU:C:2019:830

Asia C-302/18

X

vastaan

Belgian valtio

(ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Raad voor Vreemdelingenbetwistingen)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.10.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109/EY – Pitkään oleskelleen henkilön aseman saamisen edellytykset – 5 artiklan 1 kohdan a alakohta – Vakaat, säännölliset ja riittävät varat

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Pitkään oleskelleen henkilön aseman saaminen – Edellytys – Vakaat, säännölliset ja riittävät varat – Käsite – Kolmannen henkilön käyttöön antamat varat – Kuuluminen soveltamisalaan – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta; neuvoston direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(ks. 26–31, 34–36 ja 40–44 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakija voi osoittaakseen, että hänellä on vakaat, säännölliset ja riittävät varat, vedota myös kolmannen henkilön hänen käyttöönsä antamiin varoihin

Tuomiossa X (C-302/18), joka annettiin 3.10.2019, unionin tuomioistuin tulkitsi direktiiviä 2003/19(1) siltä osin kuin siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on vaadittava kolmannen maan kansalaista osoittamaan, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä elättämiseen turvautumatta kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään(2). Unionin tuomioistuin totesi, että varojen käsite ei tarkoita ainoastaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan omia varoja vaan se voi tarkoittaa myös kolmannen henkilön tämän hakijan käyttöön antamia varoja, kunhan niiden katsotaan olevan hakijan henkilökohtainen tilanne huomioon ottaen vakaat, säännölliset ja riittävät.

Tämä tuomio on annettu asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Kamerunin kansalainen X ja toisaalta Belgian valtio ja jossa on kyse asettautumislupaa ja pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä. Hakemuksessaan X oli vedonnut veljensä varoihin ja esittänyt tämän allekirjoittaman kirjallisen sitoumuksen siitä, että tämä huolehtii siitä, että X:llä ja hänen huollettavinaan olevilla perheenjäsenillä on vakaat, säännölliset ja riittävät varat. Hakemus hylättiin sillä perusteella, että X:llä ei ole omia varoja ja että pelkästään se, että hänen veljensä ylläpitää häntä, ei merkitse sitä, että hänellä olisi säännölliset ja vakaat tulot.

Todettuaan, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu varojen käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, unionin tuomioistuin on todennut, että yksin mainitun säännöksen sanamuodon perusteella ei voida määrittää siinä tarkoitettujen varojen luonnetta eikä alkuperää. Tietyissä direktiivin kieliversioissa nimittäin käytetään sanaa ”varat” vastaavaa sanaa, kun taas toisissa kieliversioissa käytetään sanoja, jotka vastaavat käsitettä ”tulot”. Näin ollen unionin tuomioistuin on tulkinnut sekä direktiivin tavoitetta että sitä asiayhteyttä, johon kyseessä oleva säännös kuuluu, ja todennut muun muassa, ettei direktiivin perusteella lähtökohtaisesti voida asettaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen varojen alkuperää koskevia lisäedellytyksiä.

Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että direktiivin 2003/109 kyseisen säännöksen sanamuodon, tavoitteen ja asiayhteyden tutkinnasta, kun otetaan huomioon muun muassa direktiivien 2004/38(3) ja 2003/86(4) vastaavat säännökset, ilmenee, että tässä säännöksessä tarkoitettujen varojen alkuperä ei ole asianomaiselle jäsenvaltiolle ratkaiseva arviointiperuste sen tarkistamiseksi, ovatko ne vakaita, säännöllisiä ja riittäviä. Vaikka nimittäin direktiivissä 2003/109 ja direktiivissä 2004/38 tarkoitettuja ”varoja” koskevat edellytykset ovat erilaisia, niitä voidaan tulkita analogisesti siten, ettei suljeta pois sitä, että asianomainen henkilö voi vedota kolmannelta, perheenjäseneltään, peräisin oleviin varoihin. Lisäksi direktiivistä 2003/86 johtuu, että ratkaisevaa ei ole varojen alkuperä vaan niiden vakaus ja riittävyys, jolloin otetaan huomioon asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne.

Unionin tuomioistuin lisäsi vielä, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on arvioitava, onko hakijan kolmannelta henkilöltä tai perheenjäseneltään peräisin olevia varoja pidettävä vakaina, säännöllisinä ja riittävinä. Tältä osin voidaan ottaa huomioon kolmannen henkilön tai hakijan perheenjäsenen antaman ylläpitositoumuksen oikeudellisesti sitova luonne, hakijan ja häntä ylläpitävän perheenjäsenen tai ylläpitävien perheenjäsenten välinen perheside ja näiden henkilöiden varojen luonne ja pysyvyys.


1      Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44).


2      5 artiklan 1 kohdan a alakohta.


3      Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77 ja oikaisu EUVL 2004, L 229, s. 35).


4      Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12)