Valitus, jonka Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on tehnyt 19.8.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-21/12, Achab v. ETSK, 26.6.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-430/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) (asiamies: M. Arsène, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)

Muu osapuoli: Mohammed Achab (Bryssel, Belgia)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

Kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-21/12 antaman tuomion siltä osin kuin siinä kumotaan ETSK:n 9.6.2011 tekemä päätös, joka koskee Mohammed Achabille 1.7.2010 maksetun ulkomaankorvauksen palauttamista, ja velvoitetaan ETSK vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan puolet ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen osapuolen oikeudenkäyntikuluista

Hyväksymään valittajan valituksessaan esittämät vaatimukset eli hylkäämään kanteen täysin perusteettomana

Velvoittamaan valituksen vastapuolen korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat ja virkamiestuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa viiteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudellisiin virheisiin, koska virkamiestuomioistuin katsoi virheellisesti, että perusteettoman edun palauttamista koskevat edellytykset eivät täyttyneet.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska valituksenalainen tuomio myötävaikuttaa ensimmäisen oikeusasteen kantajan perusteettomaan etuun.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska virkamiestuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei ETSK ollut koskaan tehnyt henkilöstölleen ilmoitusta kiinnittääkseen tämän huomion kansalaisuuden saamisen seurauksiin.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin rikkoi periaatetta, jonka mukaan taloudellisia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan suppeasti, ja periaatetta, jonka mukaan poikkeussäännöksiä on tulkittava rajoittavasti ja suppeasti.

Viides valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen oikeudenkäyntikulujen määräytymisessä asianosaisten kesken.