UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu seitsemäs jaosto)
24 päivänä lokakuuta 2018 (*)
EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – L:n muotoista uraa esittävä EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki – Ehdoton hylkäysperuste – Yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta muodostuva merkki – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta) – Asetus (EU) 2015/2424 – Lain ajallinen soveltaminen – Tavaran muoto – Merkin luonne – Merkin olennaisten piirteiden yksilöimiseksi hyödyllisten osatekijöiden huomioon ottaminen – Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan taustalla oleva yleinen etu
Asiassa T‑447/16,
Pirelli Tyre SpA, kotipaikka Milano (Italia), edustajinaan asianajajat T. M. Müller ja F. Togo,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään J. Ivanauskas,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
The Yokohama Rubber Co. Ltd, kotipaikka Tokio (Japani), edustajinaan asianajajat F. Boscariol de Roberto, D. Martucci ja I. Gatto,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 28.4.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 2583/2014-5), joka koskee Yokohama Rubberin ja Pirelli Tyren välistä mitättömyysmenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović sekä tuomarit M. Kancheva, E. Bieliūnas (esittelevä tuomari), A. Marcoulli ja A. Kornezov,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.8.2016 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.10.2016 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.11.2016 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon 17.11.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Pirelli Tyre SpA teki 23.7.2001 EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna ja puolestaan korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).
2 EU-tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 12, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaat, kumit, vanteet sekä renkaiden, puoli-ilmarenkaiden ja täysilmarenkaiden pinnoiteosat, kaikenlaisten ajoneuvojen pyörien sisäkumit, vanteet, osat, varusteet ja vaihto-osat.”
4 EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 6.5.2002 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 36/2002, ja edellä 2 kohdassa mainittu kuviomerkki rekisteröitiin tavaramerkiksi 18.10.2002 numerolla 2319176.
5 Väliintulija eli The Yokohama Rubber Co. Ltd teki 27.9.2012 EUIPO:ssa riidanalaisen tavaramerkin mitättömyysvaatimuksen seuraavien tavaroiden osalta: ”Kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaat, kumit, puoli-ilmarenkaat ja täysilmarenkaat”. Hakemus perustui asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tai 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan kanssa.
6 EUIPO:n mitättömyysosasto julisti 28.8.2014 tekemällään päätöksellä riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi edellä 5 kohdassa mainittujen tavaroiden sekä ”kaikenlaisten ajoneuvojen vanteiden sekä renkaiden pinnoiteosien” osalta, koska riidanalainen merkki muodostui asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta.
7 Kantaja valitti EUIPO:ssa mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla.
8 EUIPO:n viides valituslautakunta hyväksyi valituksen osittain 28.4.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 kohdassa se kumosi mitättömyysosaston päätöksen siltä osin kuin viimeksi mainittu oli julistanut riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi ”kaikenlaisten ajoneuvojen vanteiden sekä renkaiden pinnoiteosien” osalta. Valituslautakunta nimittäin totesi, että mitättömyysvaatimus ei koskenut kyseisiä tavaroita ja että mitättömyysosaston tekemä mitätöinti meni kyseistä vaatimusta pidemmälle. Riidanalaisen päätöksen päätösosan 2 kohdassa valituslautakunta pysytti mitättömyysosaston päätöksen muilta osin ja julisti riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi ”kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaiden, kumien, puoli-ilmarenkaiden ja täysilmarenkaiden” osalta. Valituslautakunta katsoi tästä ensinnäkin, että kun otettiin huomioon asiassa esitetyt todisteet ja asianomaiset tavarat, ”on ilmeistä, että merkki esittää renkaan kulutuspintaa ja siis riidanalaisten tavaroiden (kenties) ratkaisevinta osaa ainakin teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna”. Valituslautakunta totesi toiseksi, että asianomaisen tavaramerkin pääasiallinen osatekijä on L:n muotoinen ura, jonka keskeiset ominaispiirteet ovat seuraavat: noin 90 asteen kulma, kaareva segmentti ja kaksi erillistä osaa, jotka levenevät suippokärjestä paksummaksi pääksi. Valituslautakunta katsoi kolmanneksi lähinnä, että väliintulijan esittämistä todisteista ilmeni, että riidanalaisella merkillä oli keskeinen rooli ilmarenkaiden hyvän toiminnan kannalta tehokkaan vedon ja jarrutuksen helpottamiseksi ja mukavuuden parantamiseksi. Riidanalaisen päätöksen päätösosan 3 kohdassa valituslautakunta velvoitti kantajan maksamaan väliintulijalle 1 700 euroa, koska kantaja oli hävinnyt asian EUIPO:ssa.
Asianosaisten vaatimukset
9 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä
– pysytetään mitättömyysosaston 28.8.2014 tekemä päätös ja julistetaan riidanalainen tavaramerkki mitättömäksi seuraavien tavaroiden osalta: ”Kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaat, kumit, puoli-ilmarenkaat ja täysilmarenkaat” ja
– velvoitetaan kantaja maksamaan väliintulijalle 1 700 euroa
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
11 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että tämä perusti päätöksensä 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan versioon, jota ei sovellettu ajallisesti. Toisella kanneperusteellaan kantaja vetoaa menettelyä koskeviin sääntöjenvastaisuuksiin ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Kolmannella kanneperusteellaan kantaja vetoaa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan rikkomiseen.
12 Vastineissaan EUIPO ja väliintulija väittävät, että kantajan kanneperusteet ovat perusteettomia. Ne väittävät myös, että kannekirjelmän liitteessä 5 esitetyt todisteet, jotka muodostuvat eri rengasurien kulmanmittauksista, on jätettävä tutkimatta, koska ne esitettiin ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa.
13 Kantajan esittämää ensimmäistä ja kolmatta kanneperustetta on tutkittava peräkkäin.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös perustuu 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan versioon, jota ei voitu soveltaa ajallisesti
14 Kantaja väittää, että valituslautakunta sovelsi riidanalaisessa päätöksessä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa versiossa, joka perustui asetuksen N:o 207/2009 ja asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta sekä maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun komission asetuksen (EY) N:o 2869/95 kumoamisesta 16. joulukuuta 2015 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2015/2424 (EUVL 2015, L 341, s. 21).
15 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/2424, säädetään, että merkkejä, ”jotka muodostuvat yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta tai muusta ominaisuudesta”, ei rekisteröidä.
16 Kantajan mukaan tällaisen ehdottoman mitättömyysperusteen olemassaoloa on käsiteltävässä asiassa arvioitava sellaisen säännöksen nojalla, joka oli voimassa riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä ja joka oli 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta versiossa, joka perustui asetukseen N:o 40/94 ja jossa suljettiin rekisteröinnin ulkopuolelle ainoastaan merkit, jotka muodostuvat yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä ”tavaran muodosta”.
17 Tämän osalta on ensiksi määritettävä säännös, jota sovellettiin ajallisesti EUIPO:ssa, ja toiseksi arvioitava, sovelsiko valituslautakunta riidanalaisessa päätöksessä todella säännöstä, jota oli ajallisesti sovellettava.
Ajallisesti sovellettava säännös
18 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa sinä päivänä, jona ne tulevat voimaan (ks. tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja, C-610/10, EU:C:2012:781, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), toisin kuin aineellisia oikeussääntöjä, joita on tavanomaisesti tulkittava siten, että niitä sovelletaan ennen niiden voimaantuloa lopullisiksi tulleisiin tilanteisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus (tuomio 12.11.1981, Meridionale Industria Salumi ym., 212/80–217/80, EU:C:1981:270, 9 kohta ja tuomio 11.12.2008, komissio v. Freistaat Sachsen, C‑334/07 P, EU:C:2008:709, 44 kohta).
19 EUIPO ei ensinnäkään kiistä sitä, että tässä asiassa oli sovellettava 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa versiossa, joka perustui asetukseen N:o 40/94.
20 Toiseksi on korostettava, että asetuksella 2015/2424 todella muutettiin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta), joka koskee aineellista sääntöä ja tarkemmin yhtä ehdotonta perustetta, jonka vuoksi merkin rekisteröinti voidaan evätä, sanamuotoa tai – yhdessä asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan a alakohta) – kanssa yhtä ehdotonta mitättömyysperustetta, jonka vuoksi tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi. Asetus 2015/2424 tuli voimaan 23.3.2016, eikä sen sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta ilmene, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa sen asetukseen 2015/2424 perustuvassa versiossaan pitäisi soveltaa ennen sen voimaantuloa lopullisiksi tulleisiin tilanteisiin.
21 Tästä seuraa, että on ilmeistä, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa sen asetukseen 2015/2424 perustuvassa muodossaan ei sovelleta käsiteltävässä asiassa, koska 23.7.2001 jätetyn rekisteröintihakemuksen jälkeen riidanalainen tavaramerkki rekisteröitiin 18.10.2002.
22 Edellä esitetyn perusteella valituslautakunnan oli käsiteltävässä asiassa arvioitava, oliko riidanalainen tavaramerkki julistettava mitättömäksi, asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta huomioiden.
Riidanalaisessa päätöksessä sovellettu säännös
23 Valituslautakunta palautti mieleen riidanalaisen päätöksen 14 kohdassa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan sanamuodon sen asetuksella 2015/2424 muutetussa versiossa.
24 Tämän osalta on korostettava, että – kuten EUIPO myöntää – valituslautakunta viittasi riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti asetuksen 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan sanamuotoon sen asetuksella 2015/2424 muutetussa versiossa.
25 On kuitenkin todettava, että kun valituslautakunta esitti yksityiskohtaisesti tulkinnan, joka kyseiselle säännökselle oli riidanalaisessa päätöksessä annettava, se mainitsi useaan otteeseen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaan, jossa mainitaan yksinomaan ”tavaran muoto”, perustuvan oikeuskäytännön. Riidanalaisen päätöksen tarkastelusta ilmenee lisäksi, että valituslautakunta antoi tosiseikkoja koskeneen arviointinsa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa säädetyt edellytykset huomioiden, sellaisina kuin niitä on asiaa koskevassa oikeuskäytännössä tulkittu.
26 Tässä tilanteessa on niin, että vaikka valituslautakunta viittasi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/2424, sanamuotoon, se ei soveltanut riidanalaisessa päätöksessä asetuksella 2015/2424 toteutettua muutosta.
27 On näin ollen katsottava, että riidanalainen päätös perustuu säännökseen, joka oli ajallisesti sovellettavissa ja joka oli asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta, jossa säädetään, että merkkejä, jotka ”muodostuvat yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta”, ei rekisteröidä tavaramerkeiksi.
28 Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan rikkomista
29 Kolmannen kanneperusteensa ensimmäisellä osalla kantaja väittää, että riidanalainen merkki ei muodostu asianomaisten tavaroiden muodosta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kantaja väittää tästä, että valituslautakunta teki virheen, kun se katsoi, että riidanalainen merkki on olennainen osa renkaan kulutuspintaa ja siis riidanalaisella tavaramerkillä varustettuja tavaroita, joita ovat ”kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaat, kumit, puoli-ilmarenkaat ja täysilmarenkaat”.
30 EUIPO korostaa ensiksi, että valituslautakunnan päätelmä, jonka mukaan riidanalainen merkki esittää renkaan kulutuspintaa, joka – ainakin teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna – on riidanalaisten tavaroiden (kenties) ratkaisevin osa, perustui yhtäältä riidanalaisen merkin hakemuksen kohteena olevien tavaroiden osalta muodostaman graafisen esityksen tutkimiseen ja toisaalta asianosaisten esittämiin todisteisiin. Se toteaa toiseksi, että jotta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta koskisi merkkiä, on riittävää, että tämä muodostuu eritelmäänsä sisältyvän tavaran osasta. Toisin sanoen yksinomaan se, että kyseessä olevaa muotoa voidaan soveltaa monitahoisempaan tavaraan tai sisällyttää se siihen, ei sen mukaan estä kyseisen hylkäysperusteen soveltamista. EUIPO huomauttaa kolmanneksi, että rengasura ei ole tavara, koska se ei ole renkaasta erotettavissa oleva osatekijä. Riidanalainen merkki rekisteröitiin näin ollen sellaisia renkaita varten, jotka ovat tavaroita, joihin sisältyy kyseessä oleva L:n muotoinen ura ja joissa kyseisellä uralla on tekninen tehtävä. Se, miten yleisö oletettavasti ymmärtää merkin, ei neljänneksi ole EUIPO:n mukaan ratkaiseva tekijä asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa säädetyn hylkäysperusteen soveltamisessa. Kyseinen peruste perustuu EUIPO:n mukaan objektiiviseen kriteeriin, jonka osalta EUIPO saattoi – merkin graafisen esityksen ohella – ottaa huomioon kaiken merkin asianmukaisessa yksilöimisessä hyödyllisen muun aineiston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan asiayhteydessä. EUIPO toteaa viidenneksi, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan tarkoituksena on estää se, että tavaran käyttöön liittyviin piirteisiin myönnettäisiin monopoli. Jos kantajalle siis myönnettäisiin tavaramerkkiin liittyvät oikeudet riidanalaisen merkin osalta (koska se edustaa yksinomaan renkaan osaa), se kykenisi estämään sen, että muut yritykset pitävät kaupan renkaita, joissa on samat tai samankaltaiset merkit eli rengasurat.
31 Väliintulija väittää ensiksi, että asiakirja-aineiston tietyt asiakirjat osoittavat, että kantaja on jo – edustajansa välityksellä – kuvaillut riidanalaisen tavaramerkin ”renkaan kulutuspintaa esittäväksi kuvioksi” ja siis sen tällaiseksi myöntänyt. Tavaramerkkiä on toiseksi tarkasteltava asiaan liittyvät olosuhteet huomioiden, eikä missään säännöksessä estetä EUIPO:ta käyttämästä ”käänteistä mielikuvaa” eli selvittämästä, mitä tavaramerkki todellisuudessa esittää ja mikä on osatekijä, johon tavaramerkin haltija pyrkii samaan yksinoikeudet. Väliintulija toteaa kolmanneksi, että on totta, että riidanalainen tavaramerkki muodostuu tavaroiden muodosta tai asianomaisten tavaroiden tärkeimmästä osasta, kun otetaan huomioon muun muassa asiakirja-aineisto ja kantajan todellisuudessa kaupan pitämät tavarat. Väliintulija toteaa neljänneksi, että kantajan esimerkeillä riidanalaisen merkin käytöstä alkuperän osoittajana, jolla ei ole teknistä tehtävää, esitteissä ja luetteloissa sen tiettyjen rengasmallien osoittamiseksi ei ole merkitystä.
Alustavia huomautuksia
32 Aluksi on korostettava, että käsiteltävässä asiassa väliintulijan EUIPO:lle jättämä osittaista mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus perustui asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaan ja saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Kantaja väitti EUIPO:ssa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvasta mitättömyysvaatimuksesta, joka siis perustuu siihen, että riidanalaisen tavaramerkki ei ole erottamiskykyinen, että kyseinen tavaramerkki oli tullut ainakin käytössä erottamiskykyiseksi asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
33 Ensin mitättömyysosasto ja sitten valituslautakunta julistivat riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan perusteella eivätkä ne tutkineet mahdollista hylkäysperustetta, joka perustuu kyseisen tavaramerkin erottamiskyvyn puuttumiseen.
34 Tavaramerkit, joiden rekisteröinti voidaan evätä asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa luetelluista syistä, voivat saman säännöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan tulla käytössä erottamiskykyisiksi. Sen sijaan merkki, jonka rekisteröinti on evätty asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella, ei voi koskaan tulla käytössä erottamiskykyiseksi 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseisessä 7 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetaan siis tiettyjä merkkejä, jotka eivät ole sellaisia, että ne voisivat olla tavaramerkkejä, ja tämä säännös on ennakkoeste, joka voi estää yksinomaan tavaran muodosta muodostuvan merkin rekisteröinnin (ks. analogisesti tuomio 18.6.2002, Philips, C-299/99, EU:C:2002:377, 75 ja 76 kohta).
35 Merkin tutkiminen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti vapauttaa näin ollen tutkimasta samaa merkkiä kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sikäli kuin se johtaa siihen, että jonkin ensin mainitussa säännöksessä mainituista kriteereistä todetaan täyttyneen, koska tällaisessa tilanteessa on selvää, että kyseistä merkkiä on mahdotonta rekisteröidä. Tämä vapautus selittää sen, että tilanteessa, jossa olisi mahdollista soveltaa useita mainitussa 1 kohdassa säädettyjä ehdottomia hylkäysperusteita, merkki kannattaa tutkia ensin asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, mutta vapautusta ei silti voida tulkita niin, että se merkitsisi velvollisuutta tutkia kyseinen merkki ensin asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti (tuomio 6.10.2011, Bang & Olufsen v. SMHV (kaiuttimen muodon esitys), T‑508/08, EU:T:2011:575, 44 kohta).
36 Toiseksi on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan taustalla oleva intressi on sen estäminen, että tavaramerkkioikeus johtaisi siihen, että yritykselle annetaan monopoli teknisiin ratkaisuihin tai tavaran käyttöön liittyviin piirteisiin (ks. analogisesti tuomio 18.6.2002, Philips, C-299/99, EU:C:2002:377, 78 kohta).
37 Lainsäätäjän vahvistamat säännöt heijastavat tämän osalta sellaisten kahden seikan tasapainottamista, jotka molemmat ovat omiaan edesauttamaan terveen ja vilpittömän kilpailun järjestelmän toteuttamista (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 44 kohta).
38 Yhtäältä sillä, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohtaan on sisällytetty kielto rekisteröidä tavaramerkiksi merkki, joka muodostuu yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta, taataan se, etteivät yritykset voi käyttää tavaramerkkioikeutta voidakseen pitää voimassa teknisiä ratkaisuja koskevia yksinoikeuksia ilman ajallisia rajoituksia (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 45 kohta).
39 Toisaalta rajoittaessaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun hylkäysperusteen koskemaan merkkejä, jotka muodostuvat ”yksinomaan” teknisen tuloksen saavuttamiseksi ”välttämättömästä” tavaran muodosta, lainsäätäjä on asianmukaisesti katsonut, että kaikki tavaran muodot ovat tietyssä määrin toiminnallisia ja että näin ollen ei olisi asianmukaista evätä tavaran muodon rekisteröimistä tavaramerkiksi pelkästään sillä perusteella, että sillä on käyttöön liittyviä piirteitä. Kyseisessä säännöksessä ilmaisuilla ”yksinomaan” ja ”välttämätön” taataan, että ainoastaan sellaisten tavaran muotojen rekisteröinti evätään, joihin sisältyy pelkästään tekninen ratkaisu ja joiden rekisteröiminen tavaramerkiksi haittaisi näin ollen todella sitä, että muut yritykset voisivat käyttää tätä teknistä ratkaisua (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 48 kohta).
40 Kolmanneksi on todettava, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan asianmukainen soveltaminen edellyttää, että rekisteröintihakemuksen ratkaiseva viranomainen määrittää asianmukaisesti kyseisen kolmiulotteisen merkin olennaiset piirteet. Ilmaisu ”olennaiset piirteet” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan merkin tärkeimpiä osatekijöitä (ks. vastaavasti tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 68 ja 69 kohta).
41 Kyseiset olennaiset piirteet on määritettävä tapauskohtaisesti. Niiden eri osatekijöiden, joita merkki voi sisältää, välillä ei näet ole järjestelmällistä hierarkiaa. Toimivaltainen viranomainen voi merkin olennaisia piirteitä selvittäessään joko perustaa arviointinsa suoraan merkistä saatavaan kokonaisvaikutelmaan tai tutkia ensin peräkkäin merkin jokaisen osatekijän (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 70 kohta).
42 Näin ollen kolmiulotteisen merkin olennaisten piirteiden määrittäminen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun hylkäysperusteen mahdollista soveltamista varten voi tapauksen mukaan ja erityisesti asian vaikeusasteen mukaisesti tapahtua kyseisen merkin pelkän visuaalisen tutkimisen perusteella tai se voi päinvastoin perustua syvälliseen tutkimiseen, jossa otetaan huomioon arvioinnin kannalta hyödylliset seikat, kuten tutkimukset ja asiantuntijalausunnot tai jopa tiedot kyseisille tavaroille aiemmin myönnetyistä immateriaalioikeuksista (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 71 kohta).
43 Toimivaltaisella viranomaisella olevaa mahdollisuutta ottaa huomioon riidanalaisen kolmiulotteisen merkin olennaisten piirteiden tunnistamisessa hyödylliset seikat on laajennettu kaksiulotteisten merkkien tutkimiseen (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2014, Pi-Design ym. v. Yoshida Metal Industry, C‑337/12 P–C‑340/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:129, 55 kohta).
44 Neljänneksi on todettava, että mitättömyysosasto korosti päätöksessään, että on totta, että kuviomerkki voi osoittaa kaupallisen alkuperän ja esiintyä renkaassa olematta renkaan kulutuspinnan esitys. Mitättömyysosasto kuitenkin lisäsi, että käsiteltävässä asiassa on vaikeaa kieltää sitä, että riidanalainen tavaramerkki on oikeissa renkaissa käytetyn kulutuspintatyypin todenmukainen esitys.
45 Riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa valituslautakunta selitti, että se tuki täysin mitättömyysosaston lähestymistapaa; tämä oli luokittelut riidanalaisen merkin ”renkaan kulutuspintatyypin esitykseksi”. Valituslautakunta nimittäin täsmensi, että mitättömyysosastolla oli paitsi oikeus myös velvollisuus ottaa huomioon osapuolten esittämät todisteet sen selvittämiseksi asianmukaisesti, mikä merkin luonne oli ja mitä se edusti asianomaisten tavaroiden asiayhteydessä. Valituslautakunta päätteli tästä, että ”kun otetaan huomioon esitetyt todisteet ja asianomaiset tavarat, on ilmeistä, että merkki esittää renkaan kulutuspintaa ja siis riidanalaisten tavaroiden eli luokkaan 12 kuuluvien ’kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaiden, kumien, puoli-ilmarenkaiden ja täysilmarenkaiden’ (kenties) ratkaisevinta osaa ainakin teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna”.
46 Edellä esitetty huomioiden on tutkittava kantajan esittämän kolmannen kanneperusteen ensimmäistä osaa, joka perustuu siihen, että riidanalainen merkki ei ole asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu tavaran muoto.
Riidanalaisen merkin luonne
47 Oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että tavaramerkin graafisen esityksen on oltava sellaisenaan täydellinen, helppotajuinen ja ymmärrettävä, jotta merkki voitaisiin ymmärtää pysyvästi ja varmasti siten, että kyseisen tavaramerkin alkuperän osoittamista koskeva tehtävä taataan. Toisaalta graafista esitystä koskevan vaatimuksen tehtävänä on muun muassa täsmentää itse tavaramerkki, jotta rekisteröidyn tavaramerkin haltijalleen antaman suojan kohde voidaan määrittää tarkasti (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2014, Pi-Design ym. v. Yoshida Metal Industry, C‑337/12 P–C‑340/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:129, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Käsiteltävässä asiassa on korostettava ensiksi, että kun otetaan huomioon riidanalaisen tavaramerkin graafinen esitys, kyseinen tavaramerkki muodostuu kuviomerkistä ja kaksiulotteisesta merkistä. Kun kyseistä merkkiä tarkastellaan abstraktisti, se tuo esimerkiksi mieleen kaltevan maahockeymailan tai – kuten kantaja väittää – kaltevan L-kirjaimen muodon.
49 On näin ollen ensinnäkin ilmeistä, että sellaisena kuin riidanalainen merkki on rekisteröity, se ei esitä renkaan muotoa eikä renkaan kulutuspinnan muotoa. Riidanalaisen merkin muodostavasta graafisesta esityksestä ei toiseksi ilmene, että kyseisen merkin olisi tarkoitus esiintyä renkaassa tai renkaan kulutuspinnalla. Riidanalaisen merkin graafisesta esityksestä ei myöskään ilmene, että kyseessä olisi toiminnallinen muoto, joka täyttäisi teknisen tehtävän tai jolla olisi tällainen tehtävä. Riidanalaista merkkiä ei myöskään ollut varustettu minkäänlaisella lisäkuvauksella sen rekisteröintihetkellä.
50 Toiseksi on todettava, että edellä 40–43 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että riidanalaisen merkin kaltaisen kaksiulotteisen merkin olennaisten piirteiden selvittämiseksi valituslautakunta voi suorittaa perusteellisen tutkimuksen, jonka yhteydessä otetaan graafisen esityksen ja rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä jätettyjen mahdollisten kuvausten ohella huomioon hyödylliset seikat, joiden avulla voidaan arvioida sitä, mitä asianomainen merkki konkreettisesti edustaa.
51 Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen merkin muodostavassa graafisessa esityksessä ei ole minkäänlaisia ääriviivoja eikä kyseistä merkkiä ole varustettu minkäänlaisella lisäkuvauksella. Kantaja ei myöskään kiistä sitä, että joidenkin sen rengasmallien kulutuspinnalla esiintyy riidanalaisen merkin edustaman muodon ura.
52 Kun otetaan huomioon edellä 40–43 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, EUIPO:ta ei siis voida moittia siitä, että se tarkasteli – arvioidessaan riidanalaista merkkiä asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan huomioiden – asianomaisen merkin luonnetta riidanalaisella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden asiayhteydessä ja katsoi, että kyseinen merkki saattoi esittää uraa, joka oli samankaltainen kuin kantajan kaupan pitämissä renkaissa esiintyvä ura.
53 Sen perusteella, että tietyissä kantajan rengasmalleissa on kulutuspinnalla ura, joka on riidanalaisen merkin edustaman muodon muotoinen, ei kuitenkaan voida päätellä, että riidanalainen merkki esittää rengasta tai renkaan kulutuspintaa kokonaisuudessaan.
54 Aluksi on nimittäin korostettava, että rengas on monitahoinen tavara, joka muodostuu useista osatekijöistä eli muun muassa rungosta, pinnoista, kumista, sivuista ja kulutuspinnasta. Seuraavaksi on todettava, että – kuten EUIPO:n asiakirja-aineistosta ilmenee – renkaan kulutuspinta ei muodostu yksinomaan erillisestä urasta. Renkaan kulutuspinta muodostuu useista osatekijöistä, joita ovat muun muassa kohokkeet, kehänmuotoiset tai poikittaiset urat sekä keskiosat ja reunat, joissa lamellit ovat. Lopuksi on todettava, että EUIPO:ssa esitetyt todisteet osoittavat, että riidanalaisen merkin esittämä ura ei esiinny erillisenä kantajan renkaissa. Kyseinen ura esiintyy toistuvasti ja ristiin rastiin kulutuspinnalla siinä määrin, että se muodostaa muodon, joka kuvaa kiemurakoristeita ja joka eroaa alkuperäisen erillisen uran muodosta.
55 Jos otetaan myös huomioon se, että riidanalainen merkki on kolmiulotteisen muodon kaksiulotteinen esitys syvyytensä vuoksi, se on siis pelkkä toisen osan eli renkaan kulutuspinnan, joka muodostuu useista yhteen kietoutuneista osatekijöistä, erittäin suppea osa eli erillinen ura, kuten kantaja väittää. Kyseinen kulutuspinta on itse osa, joka yhdessä muiden osien ja muun muassa sivujen kanssa muodostaa tavaramerkillä varustetut kyseessä olevat tavarat, joita ovat kaikenlaiset ajoneuvojen ilmarenkaat, kumit, puoli-ilmarenkaat ja täysilmarenkaat. Riidanalainen merkki ei näin ollen esitä riidanalaisella tavaramerkillä varustettuja kyseessä olevia tavaroita eikä renkaan kulutuspintaa.
56 Edellä 40–43 kohdassa mieleen palautetusta oikeuskäytännöstä toki ilmenee, että EUIPO voi ottaa huomioon kaikki hyödylliset tiedot, joiden avulla voidaan arvioida ”erityyppisiä osatekijöitä, jotka merkki voi sisältää”, tai ”merkin muodostavia osatekijöitä”. EUIPO:lla on siis oikeus selvittää, mitä asianomainen muoto konkreettisesti esittää.
57 Kyseistä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida tulkita siten, että EUIPO voisi – riidanalaisen merkin esittämän muodon luokittelemiseksi – lisätä kyseiseen muotoon osatekijöitä, jotka eivät merkkiä muodosta ja jotka siis ovat siihen kuulumattomia tai sille vieraita. Toisin sanoen kyseisessä oikeuskäytännössä mainitut asiantuntijalausunnot ja merkitykselliset seikat auttavat sen määrittämisessä, mitä merkki konkreettisesti esittää. Asiantuntijalausunnot ja merkitykselliset seikat eivät sen sijaan mahdollista sitä, että EUIPO voisi määritellä riidanalaisen merkin liittämällä siihen piirteitä, joita kyseinen merkki ei sisällä eikä kata.
58 Riidanalaisessa päätöksessä valituslautakunta poikkesi riidanalaisen merkin esittämästä muodosta ja muutti sitä. Vaikka otettaisiin huomioon se seikka, josta kantaja ei puhu, että tiettyjen sen rengasmallien kulutuspinnoilla on ura, joka on kyseisen merkin esittämässä muodossa, valituslautakunnalla ei ollut oikeutta irrottautua riidanalaisesta merkistä luokitellakseen sen ”renkaan kulutuspinnan esitykseksi”. On toisin sanoen niin, että lisäämällä osatekijöitä, jotka eivät muodosta riidanalaista merkkiä – eli kaikkien kulutuspinnalla esiintyvien osatekijöiden perusteella –, valituslautakunta katsoi, että kulutuspinta edusti niiden tavaroiden muotoa, joita varten merkki oli rekisteröity.
59 Tätä arviointia ei kyseenalaisteta väliintulijan esittämällä argumentilla, jonka mukaan tietyt asiakirjat asiakirja-aineistossa osoittavat, että kantaja oli jo – edustajansa välityksellä – kuvaillut riidanalaisen tavaramerkin ”renkaan kulutuspintaa esittäväksi kuvioksi” ja siis sen tällaiseksi myöntänyt.
60 On nimittäin niin, että yhtäältä asiakirjoissa, joihin väliintulija vetoaa ja joissa kantaja väitetysti myönsi, että riidanalainen tavaramerkki on ”renkaan kulutuspintaa esittävä kuvio”, mainitaan tai esitetään kyseisestä tavaramerkistä poikkeavia merkkejä. Täsmällisemmin sanottuna on korostettava, että EUIPO:lle 19.12.2013 jätettyjen väliintulijan huomautusten liitteessä 8 riidanalaista tavaramerkkiä kuvataan mailan esitykseksi (figura di mazza). Samojen huomautusten liitteistä 9 ja 10 on lisäksi todettava, että niissä esitetään riidanalaisesta tavaramerkistä poikkeavia merkkejä.
61 Toisaalta on korostettava, että tavaramerkin Euroopan unionin tavaramerkkirekisteriin kirjaamisen tarkoituksena on paitsi antaa valituslautakunnalle mahdollisuus käyttää toimivaltaansa ja turvata asianosaisten edut riita-asiassa, myös antaa kolmansille tieto rekisteröityjen oikeuksien tarkasta luonteesta ja näin ollen määrittää myönnetyn suojan kohde (k. vastaavasti tuomio 21.6.2017, M/S. Indeutsch International v. EUIPO – Crafts Americana Group (kahden samansuuntaisen viivan välissä olevien sukkuloiden esitys), T‑20/16, EU:T:2017:410, 46 kohta). On kuitenkin todettava, että kun riidanalaista tavaramerkkiä analysoidaan objektiivisesti ja konkreettisesti, se ei ole kulutuspintaa esittävä kuvio. Se esittää enintään kulutuspinnan erillistä uraa.
62 Kolmanneksi on todettava, että osapuolten – ja erityisesti EUIPO:n ja väliintulijan – mainitsemaa oikeuskäytäntöä ei voida tulkinta siten, että siinä annettaisiin valituslautakunnalle lupa luokitella riidanalainen merkki renkaaksi tai ”renkaan kulutuspinnan esitykseksi”.
63 Tapauksessa, joka johti 10.11.2016 annettuun tuomioon Simba Toys v. EUIPO (C‑30/15 P, EU:C:2016:849), unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi oli nimittäin saatettu merkki, joka muodostui riidanalaisella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden kolmiulotteisesta esityksestä eli kolmiulotteisista pulmapeleistä. Tapauksessa, joka johti 14.9.2010 annettuun tuomioon Lego Juris v. SMHV (C‑48/09 P, EU:C:2010:516), unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi oli saatettu merkki, joka muodostui riidanalaisella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden eli koottavien lelujen rakennuspalikan kolmiulotteisesta esityksestä. Tapaus, joka johti 18.6.2002 annettuun tuomioon Philips (C-299/99, EU:C:2002:377), koski riidanalaisella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden eli sähkökäyttöisten partakoneiden parranajoterien kolmiulotteista esitystä. Tapaus, joka johti 6.3.2014 annettuun tuomioon Pi-Design ym. v. Yoshida Metal Industry (C‑337/12 P–C‑340/12 P, ei julkaistu, EU:C:2014:129) ja 11.5.2017 annettuun tuomioon Yoshida Metal Industry v. EUIPO (C‑421/15 P, EU:C:2017:360), koski ääriviivojensa määrittelemän kohteen kaksiulotteisesta esityksestä muodostuvaa merkkiä eli riidanalaisella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden (veitsen kaltaisten keittiöesineiden) vartta.
64 Edellä 63 kohdassa mainitut tapaukset koskivat näin ollen merkkejä, joilla ei ollut samoja piirteitä kuin riidanalaisella merkillä. Päätelmä, jonka unionin tuomioistuimet kyseisissä asioissa tekivät, ei siis ole siirrettävissä käsiteltävässä asiassa riitautetun kaltaiseen merkkiin, josta riidanalaisella tavaramerkillä varustettujen tavaroiden ääriviivat eivät käy ilmi ja joka esittää yksinomaan kyseisten tavaroiden yhden osan pienen pientä osaa.
65 On lisäksi todettava, että edellä 63 kohdassa mainituissa tapauksissa unionin tuomioistuimet määrittelivät kyseessä olleen merkin konkreettisesti edustaman muodon sellaisten näkyvien tai näkymättömien piirteiden perusteella, jotka olivat asianomaiselle merkille ”ominaisia” tai jotka ”muodostivat” sen, eivätkä sellaisten osatekijöiden perusteella, joita merkissä ei ollut.
66 Tästä seuraa, että osapuolten mainitsemalla oikeuskäytännöllä ei aseteta kyseenalaiseksi edellä 58 kohdassa esitettyä arviointia.
67 Neljänneksi on todettava, että sen arvioiminen, mitä riidanalainen merkki konkreettisesti esittää, on toimenpide, jonka avulla voidaan ensinnäkin selvittää sen olennaiset piirteet ja toiseksi arvioida kyseisten olennaisten piirteiden mahdollista toiminnallisuutta. Yksinomaan se, että valituslautakunta otti arviointiinsa seikkoja, jotka eivät muodosta riidanalaisen merkin konkreettisesti esittämää muotoa, on omiaan kumoamaan päätelmän, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. On näin ollen niin, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan taustalla oleva yleinen etu, joka palautettiin mieleen edellä 36 kohdassa, ei anna valituslautakunnalle lupaa – tämän erityissäännöksen soveltamisen yhteydessä – irrottautua muodosta, jota riidanalainen merkki esittää, ja ottaa huomioon osatekijöitä, jotka eivät muodosta kyseisen merkin konkreettisesti esittämää muotoa.
68 EUIPO toteaa viidenneksi, että ura ei ole tavara, koska se ei ole renkaasta erotettavissa oleva osatekijä. Se päättelee tästä, että riidanalainen merkki rekisteröitiin sellaisia renkaita varten, jotka ovat tavaroita, joihin sisältyy kyseessä oleva L:n muotoinen ura ja joissa kyseisellä uralla on tekninen tehtävä.
69 Tästä on todettava, että on totta, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen soveltamisala ei rajoitu merkkeihin, jotka muodostuvat yksinomaan ”tavaran” muodosta sellaisenaan. Kuten EUIPO lähinnä esittää, kyseisen säännöksen taustalla oleva yleinen etu voisi nimittäin edellyttää, että rekisteröinti evätään myös merkeiltä, jotka muodostuvat teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömän tavaran osan muodosta. Tilanne olisi tämä, jos kyseinen muoto esittäisi – määrällisellä ja laadullisella tasolla – asianomaisen tavaran merkittävää osaa.
70 On kuitenkin todettava, että käsiteltävässä asiassa riidanalainen merkki esittää renkaan kulutuspinnan erillistä uraa. Kyseessä olevien tavaroiden asiayhteydessä riidanalainen merkki ei siis esitä renkaan kulutuspintaa, koska siinä ei ole muita kulutuspinnan osatekijöitä, joiden kanssa kyseinen merkki muodostaa useita, monitahoisia ja erilaisia muotoja verrattuna kunkin uran ja kunkin osatekijän muotoon erikseen tarkasteltuna.
71 Riidanalainen merkki ei siis muodostu yksinomaan kyseessä olevien tavaroiden muodosta eikä muodosta, joka itsessään esittää – määrällisellä ja laadullisella tasolla – asianomaisten tavaroiden merkittävää osaa.
72 Väliintulijan esittämät ja valituslautakunnan tutkimat todisteet eivät myöskään osoita, että erillinen ura, jonka muoto on sama kuin riidanalaisen merkin esittämä muoto, voi tuottaa riidanalaisessa päätöksessä hyväksytyn teknisen tuloksen. Kyseiset todisteet nimittäin osoittavat, että kulutuspinnan muodostamien eri osatekijöiden, jotka esiintyvät toistuvasti koko kulutuspinnalla siinä määrin, että ne muodostavat eri muodon verrattuna kyseisiin osatekijöihin erikseen tarkasteltuina, yhdistelmä ja vuorovaikutus voivat mahdollisesti tuottaa riidanalaisessa päätöksessä hyväksytyn teknisen tuloksen.
73 Tästä seuraa, että riidanalaisen merkin, jonka suoja on rajattu sen esittämään muotoon, rekisteröinti ei voi estää kantajan kilpailijoita valmistamasta ja pitämästä kaupan renkaita, joissa on kyseisen merkin edustaman kanssa identtinen tai samankaltainen muoto, kun kyseinen identtinen tai samankaltainen muoto yhdistetään muihin kulutuspinnan osatekijöihin ja kun se muodostaa näiden muiden osatekijöiden kanssa muodon, joka poikkeaa kyseisistä osatekijöistä erikseen tarkasteltuina. Riidanalaisen merkin esittämä muoto ei nimittäin sellaisenaan esiinny väistämättä renkaan kulutuspinnalla siten, että kyseinen merkki voitaisiin yksilöidä.
74 Valituslautakunta katsoi näin ollen virheellisesti, että riidanalainen merkki esittää renkaan kulutuspintaa ja että kyseinen merkki muodostuu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta ”tavaran muodosta”. Kyseistä säännöstä ei siis voitu soveltaa riidanalaiseen tavaramerkkiin, ja riidanalaisessa päätöksessä tehty riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi julistaminen perustuu virheelliseen oikeusperustaan.
75 Kantajan esittämän kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä tarvitsematta ottaa huomioon todisteita, jotka mainitaan edellä 12 kohdassa, ja tarvitsematta lausua edellä 11 kohdassa esitetystä toisesta kanneperusteesta tai kantajan esittämän kolmannen kanneperusteen toisesta osasta, joka koskee sitä, että kaikilla riidanalaisen merkin olennaisilla piirteillä ei ole eksklusiivista toimintoa.
76 Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös kumotaan siltä osin kuin kyseisen päätöksen päätösosan 2 kohdassa valituslautakunta pysytti osittain mitättömyysosaston edellä 6 kohdassa mainitun päätöksen ja julisti riidanalaisen tavaramerkin rekisteröinnin mitättömäksi tavaroiden ”kaikenlaisten ajoneuvojen ilmarenkaat, kumit, puoli-ilmarenkaat ja täysilmarenkaat” osalta asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella, tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdan kanssa. Riidanalainen päätös kumotaan näin ollen lisäksi myös siltä osin kuin kyseisen päätöksen päätösosan 3 kohdassa valituslautakunta velvoitti kantajan osapuolena, joka on hävinnyt asian EUIPO:ssa, maksamaan väliintulijalle 1 700 euroa.
Oikeudenkäyntikulut
77 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
78 Koska EUIPO on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
79 Koska kantaja ei ole vaatinut, että väliintulija on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on riittävää todeta, että väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asiat seuraavasti:
1) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 28.4.2016 tekemän päätöksen (asia R 2583/2014-5) päätösosan 2 ja 3 kohta kumotaan.
2) EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Pirelli Tyre SpA:n oikeudenkäyntikulut.
3) The Yokohama Rubber Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tomljenović | Kancheva | Bieliūnas |
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 2018.
Allekirjoitukset