UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kahdeksas jaosto)
4 päivänä kesäkuuta 2012 (*)
Kumoamiskanne – Julkiset tavaranhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Montenegron julkisten radio- ja televisiolähetysten digitalisointi – Unionin Montenegron edustuston tekemä hankintapäätös – Vastaaja-aseman puuttuminen – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑395/11,
Elti d.o.o., kotipaikka Gornja Radgona (Slovenia), edustajanaan asianajaja N. Zidar Klemenčič,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin Montenegron edustusto, asiamiehenään aluksi N. Bertolini, sittemmin asianajajat J. Stuyck ja A.‑M. Vandromme,
vastaajana,
joka koskee ensisijaisesti unionin Montenegron edustuston päällikön 21.3.2011 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin kantajan tarjous laitteiston toimittamisesta Montenegron julkisten radio- ja televisiolähetysten digitalisointia varten ja jolla vastaavasti hyväksyttiin toisen yrityksen tekemä tarjous, ja toissijaisesti vahingonkorvausvaatimusta.
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot sekä tuomarit M. E. Martins Ribeiro (esittelevä tuomari) ja A. Popescu,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 14.9.2010 hankintailmoitus, jonka otsikkona oli ”Tuki Montenegron julkisten radio- ja televisiolähetysten digitalisoinnille – laitteiston toimitus” (EUVL 2010/S 178-270613) viitteellä EuropeAid/129435/C/SUP/ME. Tähän ilmoitukseen sisältyi seuraava maininta: ”Hankintaviranomainen: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin Montenegro edustusto, edunsaajamaan (Montenegro) puolesta”.
2 Kyseisen hankkeen rahoitus on osa vuoden 2009 siirtymävaiheen tukea ja instituutioiden kehittämistukea koskevan, liittymistä valmistelevan tukivälineen yhteydessä hyväksyttävästä Montenegroa koskevasta kansallisesta ohjelmasta 20.8.2009 annettua Euroopan yhteisöjen komission päätöstä K(2009) 6420, jonka liitteissä on luettelo hankkeista, joihin nyt käsiteltävä menettely kuuluu. Tämän komission päätöksen oikeudellinen perusta on liittymistä valmistelevasta tukivälineestä 17.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1085/2006 (EUVL L 210, s. 82).
3 Kyseinen ohjelma toteutettiin rahoitussopimuksella, jonka komissiota edustava edustuston päällikkö allekirjoitti 18.10.2009 ja Montenegron hallitus 6.11.2009.
4 Kantaja Elti d.o.o., joka on Slovenian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, esitti 15.11.2010 tarjouksen edellä mainitussa menettelyssä.
5 Unionin Montenegron edustusto ilmoitti kantajalle 13.12.2010 päivätyllä kirjeellä, että yhtäältä se hylkäsi tämän esittämän tarjouksen kahden teknisen seikan vuoksi ja että toisaalta tarjouspyyntömenettely oli peruutettu, koska yksikään tarjoajista ei täyttänyt kaikkia tarjouspyynnön ehtoja.
6 Unionin Montenegron edustusto pyysi 26.1.2011 päivätyllä kirjeellään kantajaa osallistumaan samaa hanketta koskevaan neuvottelumenettelyyn (viite EuropeAid/129435/C/SUP/ME‑NP) ja täsmensi, että alkuperäinen tarjouspyyntöasiakirja pysyi kokonaisuudessaan voimassa tätä neuvottelumenettelyä varten.
7 Unionin Montenegron edustusto pyysi 22.2.2011 päivätyllä kirjeellään kantajaa selventämään yhdeksää kohtaa, jotka koskivat kantajan 10.2.2011 esittämän uuden tarjouksen teknistä osaa, ja kantaja teki näin 24.2.2011 päivätyllä kirjeellä.
8 Kantaja tiedusteli 23.3.2011 päivätyllä kirjeellään unionin Montenegron edustustolta neuvottelumenettelyä koskevaa päätöstä.
9 Unionin Montenegron edustusto ilmoitti 11.5.2011 päivätyllä kirjeellään seuraavaa:
”Tiedoksenne ilmoitamme, että menettely on yhä kesken ja emme voi toistaiseksi antaa muita tietoja. Ilmoitamme teille pian lopullisesta päätöksestä.”
10 Kantaja vastaanotti 27.5.2011 unionin Montenegron edustustolta kirjeen, joka oli päivätty 21.3.2011 ja jossa ilmoitettiin, että kantajan tarjous oli hylätty sillä perusteella, että kantajan ”teknisten valmiuksien” ei ollut katsottu täyttävän useita tarjouspyyntöasiakirjassa eritellyistä edellytyksistä, ja että 1 420 046 euron suuruinen hankintasopimus oli tehty Eurotel SpA:n kanssa.
11 Kantaja vastusti 21.3.2011 tehtyä päätöstä unionin Montenegron edustustolle osoitetussa 6.6.2011 päivätyssä kirjeessään ja vaati tätä peruuttamaan ”virheellisen” päätöksensä ja valitsemaan kantajan kyseisen hankintasopimuksen toteuttajaksi.
12 Unionin Montenegron edustusto ilmoitti 16.6.2011 päivätyssä kirjeessään kantajalle seuraavaa:
”Kiitos kirjeestänne, jonka olemme vastaanottaneet 6.6.2011. Kirjeessänne esitetään kysymyksiä, jotka edellyttävät asian tutkintaa, joka on tällä hetkellä kesken. [Euroopan yhteisön] ulkosuhteisiin liittyvistä julkisista hankinnoista annettujen käytännön ohjeiden 2.4.15 kohdan mukaisesti toimitamme teille vastauksen 45 päivän kuluessa kirjeenne vastaanottamisesta. ”
13 Unionin Montenegron edustusto ilmoitti kantajalle 18.7.2011 päivätyllä kirjeellään muun muassa siitä, ettei ollut syytä tarkistaa tai muuttaa komitean päätöstä, jonka mukaan tarjous ei ollut teknisten vaatimusten mukainen ja se oli siksi hylättävä.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.7.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä.
15 Kantaja esitti samana päivänä erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa se vaati unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä määräämään unionin Montenegron edustuston sen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, jolla kantajan tarjous hylättiin ja hankintasopimus tehtiin toisen tarjouksentekijän kanssa, ja kyseisen hankintasopimuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, mikäli tämä sopimus oli jo tehty.
16 Kantaja ja unionin Montenegron edustusto vastasivat 22.8.2011 päivätyissä vastauksissaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, joka koski edustustolla olevaa vastaaja-asemaa välitoimimenettelyssä ja pääasiassa.
17 Kantajan esittämä välitoimihakemus hylättiin 30.9.2011 annetulla määräyksellä, jossa oikeudenkäyntikuluista määrättiin päätettävän myöhemmin.
18 Unionin Montenegron edustusto esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.10.2011 saapuneella asiakirjalla. Kantaja esitti tätä väitettä koskevat huomautuksensa 15.12.2011.
19 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että unionin Montenegron edustusto on rikkonut julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) ja erityisesti sen 2 artiklaa ja 30 artiklan 3 kohtaa
– kumoaa neuvottelumenettelyn siltä osin kuin kyseinen edustusto ei ole soveltanut kantajaan yhdenvertaisuusperiaatetta, kun se ei ole antanut kantajalle tilaisuutta korjata tai perustella tarjoustaan
– kumoaa neuvottelumenettelyn tuloksena hankintasopimuksen tekemisestä tehdyn päätöksen, jolla sama edustusto on hylännyt kantajan tarjouksen ja tehnyt hankintasopimuksen Eurotelin kanssa
– toteaa tavaranhankintoja koskevan sopimuksen pätemättömäksi, mikäli se on jo tehty
– velvoittaa unionin Montenegron edustuston maksamaan kantajalle oikeudenkäyntikuluina 10 000 euroa työjärjestyksen 87 artiklan nojalla mukaan lukien mahdollisista väliintuloista aiheutuvat kulut;
toissijaisesti siinä tapauksessa, että sopimus on jo toteutettu tai päätöstä ei voida enää kumota,
– toteaa, että kyseinen edustusto on rikkonut direktiiviä 2004/18 ja erityisesti sen 2 artiklaa ja 30 artiklan 3 kohtaa
– velvoittaa edustuston maksamaan vahingonkorvausta 172 541,56 euroa kantajalle tästä menettelystä aiheutuneesta tappiosta
– velvoittaa edustuston korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja maksamaan kantajalle 10 000 euroa työjärjestyksen 87 artiklan nojalla mukaan lukien mahdollisista väliintuloista aiheutuvat kulut.
20 Unionin Montenegron edustusto vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kumoamiskanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut.
21 Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää esitetyn oikeudenkäyntiväitteen perusteettomana ja ”toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen mukaan vastaaja edustaa Euroopan unionia Montenegrossa siltä osin kuin kyse on 21.3.2011 päivätystä julkisesta hankinnasta EuropeAid/129435/C/SUP/ME‑NP ja on näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa lainmukainen asianosainen”.
Oikeudellinen arviointi
22 Työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asianosainen haluaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisevan tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan seikan käsittelemättä itse pääasiaa, hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei unionin yleinen tuomioistuin päätä toisin.
23 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kaikki sen tarvitsema selvitys on saatavissa oikeudenkäyntiasiakirjoista, ja päättää näin ollen, ettei suullisen käsittelyn aloittamiseen ole tarvetta.
24 Unionin Montenegron edustusto väittää, että sillä ei voi olla vastaaja-asemaa tässä oikeusasteessa sen vuoksi, että sillä ei ole itsenäisen elimen asemaa ja että se ei ole toiminut tällaisen elimen tavoin nyt käsiteltävässä asiassa.
25 Tästä on huomautettava, että SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:
”Euroopan unionin tuomioistuin tutkii lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten sekä neuvoston, komission ja Euroopan keskuspankin säädösten laillisuuden, suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta, samoin kuin Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston sellaisten säädösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Tuomioistuin valvoo myös unionin elinten ja laitosten sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.”
26 Tämän säännöksen mukaan kumoamiskanne on mahdollinen kaikkien sellaisten toimien osalta, jotka tietyt nimetyt toimielimet ovat toteuttaneet, mutta yleisemmin myös ”unionin elinten tai laitosten” hyväksymien toimien osalta siltä osin kuin on näiden toimien tarkoituksena on tuottaa sitovia oikeusvaikutuksia.
27 SEUT 263 artiklan 1 kohdan sanamuodosta tai unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä, kuten asiassa 294/83, Les Verts vastaan parlamentti, 23.4.1986 annettuun tuomioon (Kok., s. 1339) perustuvasta oikeuskäytännöstä, ei kuitenkaan voida tehdä sitä kantajan tekemää johtopäätöstä, että kaikkia unionin organisaatiorakenteeseen kuuluvia yksiköitä tai rakenteita voitaisiin pitää edellä mainitussa artiklassa tarkoitettuna elimenä tai laitoksena.
28 Se, että päätöstä jättää hankintasopimus tekemättä kantajan kanssa voidaan pitää kantajalle vastaisena toimena, jolla on muutettu selvästi kantajan oikeudellista asemaa, ei välttämättä merkitse sitä, että toimen toteuttajalla on kelpoisuus puolustaa kyseisen toimen lainmukaisuutta unionin tuomioistuimissa.
29 On nimittäin tutkittava, onko kyseisellä yksiköllä sen asemaa säätelevien säännösten nojalla tarvittava oikeuskelpoisuus, jonka nojalla sitä voidaan pitää itsenäisenä unionin elimenä ja jonka nojalla sille voidaan tunnustaa vastaaja-asema.
30 Unionin edustustoista määrätään SEUT 221 artiklassa seuraavasti:
”1. Kolmansissa maissa olevat unionin edustustot ja sen kansainvälisissä järjestöissä olevat edustustot huolehtivat unionin edustuksesta.
2. Unionin edustustot ovat unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan alaisuudessa. –
31 Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/427/EU (EUVL L 201, s. 30; jäljempänä 26.7.2010 annettu päätös), joka on annettu SEU 27 artiklan 3 kohdan nojalla, 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”– –
2. EUH, jonka päätoimipaikka on Brysselissä, on toiminnallisesti itsenäinen, neuvoston pääsihteeristöstä ja komissiosta erillinen Euroopan unionin elin, jolla on tehtäviensä suorittamiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi tarvittava oikeuskelpoisuus.
3. EUH toimii unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan – – alaisuudessa.
4. EUH muodostuu keskushallinnosta sekä kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä olevista unionin edustustoista.”
32 Saman 26.7.2010 tehdyn päätöksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Unionin edustustot”, säädetään seuraavaa:
”1. Korkea edustaja tekee päätöksen edustuston avaamisesta tai sulkemisesta yhteisymmärryksessä neuvoston ja komission kanssa.
2. Kukin unionin edustusto toimii edustuston päällikön alaisuudessa.
– –
3. Edustuston päällikkö saa ohjeet korkealta edustajalta ja EUH:lta, ja hän vastaa näiden ohjeiden täytäntöönpanosta.
Aloilla, joilla komissio käyttää sille perussopimusten nojalla annettuja toimivaltuuksia, myös komissio voi [SEUT] 221 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa ohjeita edustustoille. Edustuston päälliköllä on kokonaisvastuu näiden ohjeiden täytäntöönpanosta.
4. Edustuston päällikkö käyttää kyseisessä kolmannessa maassa toteutettaviin unionin hankkeisiin osoitettuja toimintamäärärahoja varainhoitoasetuksen mukaisesti, jos komissio on siirtänyt hänelle tätä koskevan toimivallan.
– –
8. Edustuston päälliköllä on valtuudet edustaa unionia edustuston akkreditointimaassa, erityisesti kun on kyse sopimusten tekemisestä tai osallistumisesta oikeudenkäyntiin osapuolena.
– –”
33 Kantaja väittää ensinnäkin, että tällä uudella oikeussäännöllä, joka perustuu 1.12.2009 voimaan tulleeseen Lissabonin sopimukseen, on muutettu komission edustustot unionin edustustoiksi, jotka ovat itsenäisiä toimijoita ja oikeushenkilöitä.
34 Unionin Montenegron edustustolle ei voida kuitenkaan tunnustaa vastaaja-asemaa ainoastaan sillä perusteella, että edustustot edustavat nykyään koko unionia eivätkä vain komissiota.
35 Ensinnäkin on todettava, että SEUT 221 artiklan ja 26.7.2010 annetun päätöksen mukaan unionin Montenegron edustusto on erottamaton osa Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) hierarkkista ja toiminnallista rakennetta ja on vain yksi sen jaosto, kun taas EUH on selvästi määritelty unionin itsenäiseksi elimeksi, jolla on tehtäviensä suorittamiseksi tarvittava oikeuskelpoisuus. Kantaja on itsekin esittänyt nämä toteamukset kirjelmissään.
36 Unionin yleinen tuomioistuin on asiassa T‑264/09, Technoprocess vastaan komissio ja unionin Marokon edustusto, 30.6.2011 antamassaan määräyksessä (70 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) korostanut nimenomaisesti sitä, että komission edustustot kuuluvat komission alaisuuteen ja ovat osa sitä, ja katsonut, etteivät ne ole oikeushenkilöitä ja että komission kolmannessa maassa olevaa edustustoa vastaan nostettu kanne on jätettävä tutkimatta.
37 Toiseksi sen lisäksi, että 26.7.2010 annetussa päätöksessä otetaan esille tämä rakenteellinen riippuvuussuhde EUH:n kanssa, siinä mainitaan unionin edustustojen ja erityisesti edustustojen päälliköiden toiminnallinen riippuvuus komissiosta unionin talousarviota toteutettaessa.
38 Unionin edustuston päälliköiden ja komission välinen erityinen suhde on kuvattu yksityiskohtaisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus), jota on sittemmin pitänyt muuttaa EUH:n perustamisen jälkeen erityisesti sen vuoksi, että varmistetaan tarpeellinen ”unionin edustustojen toiminnan jatkuvuus ja etenkin se, että ulkoisen avun hallinnointi jatkuu edustustoissa tehokkaana”, kuten varainhoitoasetuksen muuttamisesta Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1081/2010 (EUVL L 311, s. 9) johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan.
39 Niinpä varainhoitoasetuksen 51 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että ”komissio voi – – siirtää oman pääluokkansa toimintamäärärahoihin liittyviä, talousarvion toteuttamista koskevia valtuuksiaan unionin edustustojen päälliköille” ja että ”[u]nionin edustustojen päälliköiden on komission edelleenvaltuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä toimiessaan noudatettava talousarvion toteuttamista koskevia komission sääntöjä ja heillä on oltava samat tehtävät, velvollisuudet ja tilintekovelvollisuus kuin kaikilla muillakin komission edelleenvaltuutetuilla tulojen ja menojen hyväksyjillä”.
40 Varainhoitoasetuksen 59 artiklassa säädetään, että ”valtuutetut ja edelleenvaltuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät saavat toimia vain valtuutus- tai edelleenvaltuutusasiakirjassaan määrätyissä rajoissa” ja että ”[k]un unionin edustustojen päälliköt toimivat edelleenvaltuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä 51 artiklan toisen kohdan mukaisesti, he toimivat komission alaisuudessa, ja komissio on toimielin, joka on vastuussa heille edelleenvaltuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä kuuluvien tehtävien ja velvollisuuksien määrittelystä, suorittamisesta, valvonnasta ja arvioinnista”; komissio ilmoittaa samalla tästä korkealle edustajalle.
41 Varainhoitoasetuksen 60 a artiklan mukaan edelleenvaltuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä toimivien unionin edustustojen päälliköiden on yhtäältä annettava kertomus omalle valtuutetulle erityisesti niille edelleenvaltuutuksella siirrettyjen toimien hallinnoinnista ja toisaalta vastattava kaikkiin komission valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän esittämiin pyyntöihin.
42 Varainhoitoasetuksen 85 artiklan mukaan edelleenvaltuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä toimiviin unionin edustustojen päälliköihin ”sovelletaan ulkosuhdehallinnon sisäistä tarkastusta suoritettaessa komission sisäisen tarkastajan todentamisvaltuuksia heille edelleenvaltuutuksella siirretyn varainhoidon osalta”.
43 On vielä todettava, että Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1080/2010 (EUVL L 311, s. 1) näihin henkilöstösääntöihin on lisätty uusi 96 artikla, jonka toisen kohdan mukaan ”ulkosuhdehallinnon virkamies, jonka on suoritettava tehtäviä komissiolle osana työtehtäviään, on otettava vastaan ohjeita komissiolta kyseisiin tehtäviin liittyen [SEUT] 221 artiklan 2 kohdan mukaisesti”.
44 Kun otetaan huomioon edellä mainitut säännökset, on katsottava, että unionin edustustoilla voi olla komissiota avustava tehtävä unionin talousarvion toteuttamisessa paikallisella tasolla ja erityisesti silloin, kun toteutetaan unionin ulkoisista tukiohjelmista rahoitettavia hankkeita.
45 Tämä avustaminen, joka liittyy edustuston päällikölle siirrettyyn toimivaltaan, tehdään komission tarkassa valvonnassa; komissio on SEUT 317 ja SEUT 319 artiklan mukaan vastuussa talousarvion toteuttamisesta ja sillä on varainhoitoasetuksen 51 artiklan nojalla valta peruuttaa myönnetty valtuutus.
46 Näin ollen SEUT 221 artiklan, 26.7.2010 annetun päätöksen ja varainhoitoasetuksen edellä mainittujen merkityksellisten säännösten mukaan unionin edustustojen oikeudelliselle asemalle on ominaista sekä rakenteellinen että toiminnallinen riippuvuus EUH:sta ja komissiosta, minkä vuoksi edustustoja ei voida pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitettuina eliminä.
47 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa 26.7.2010 annetun päätöksen 5 artiklan 8 kohdalla, jonka kantaja on tuonut esille ja jonka mukaan edustuston päälliköllä on valtuudet edustaa unionia edustuston akkreditointimaassa, erityisesti kun on kyse sopimusten tekemisestä tai osallistumisesta oikeudenkäyntiin osapuolena.
48 Tässä säännöksessä muistutetaan ainoastaan, että edustusto ei toimi omissa nimissään tai omaan lukuunsa ja että edustustosta vastaavalla henkilöllä on alueellisesti tarkasti rajattu, edustuston toiminnan kannalta tarpeellinen oikeuskelpoisuus.
49 Tässä yhteydessä on muistutettava SEUT 274 artiklasta, jossa määrätään, että ”[j]ollei toimivaltaa ole perussopimuksilla annettu Euroopan unionin tuomioistuimelle, riidat, joissa unioni on asianosainen, eivät unionin asianosaisuuden perusteella ole jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomiovallan ulkopuolella”, ja SEUT 335 artiklasta, jonka sanamuoto on seuraava:
”Unionilla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus; se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä. Tällöin unionia edustaa komissio. Toimielinten toimintaan liittyvissä kysymyksissä unionia kuitenkin edustaa kukin toimielin itse hallinnollisen riippumattomuutensa puitteissa.”
50 Lisäksi on todettava, että 26.7.2010 annetun päätöksen 5 artiklan 8 kohtaa ei voida tarkastella erillään. Se on erottamaton osa oikeudellista järjestelmää, joka SEUT 221 artiklasta, 26.7.2010 annetusta päätöksestä kokonaisuudessaan ja varainhoitoasetuksen merkityksellisistä säännöksistä muodostuu, ja sitä on luettava tämän järjestelmän valossa.
51 Toiseksi kantaja väittää, että unionin Montenegron edustusto on aina esiintynyt unionin edustajana, jolla on täydet valtuudet toimia unionin nimissä. Kantaja korostaa, että riidanalaista hankintaa koskevassa tarjouspyynnössä hankintaviranomaiseksi on ilmoitettu Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin Montenegron edustusto, ja että sama elin eli edustusto päällikkönsä edustamana on tehnyt kaikki kyseistä hanketta koskevat tiedonannot ja päätökset; komissiota tai EUH:ta ei mainita missään näistä asiakirjoista.
52 On huomautettava, että kantaja vaatii ensisijaisesti unionin Montenegron edustuston päällikön 21.3.2011 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla on hylätty kantajan tarjous laitteiston toimituksesta Montenegron julkisten radio- ja televisiolähetysten digitalisointia varten ja vastaavasti tehty hankintasopimus toisen, Italian oikeuden mukaan perustetun yhtiön kanssa.
53 Kuten aiemmin on jo mainittu, kyseisen hankkeen rahoitus on osa päätöstä K(2009) 6420.
54 Tällä päätöksellä hyväksytty Montenegroa koskeva kansallinen ohjelma on toteutettu rahoitussopimuksella, jonka ovat allekirjoittaneet komissiota edustava edustuston päällikkö 18.10.2009 ja Montenegron hallitus 6.11.2009.
55 Kyseisen sopimuksen 2 kohdassa määrätään, että komissio panee täytäntöön Montenegroa koskevan, liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen liittyvän kansallisen ohjelman, joka koskee siirtymävaihetta ja yhteiskunnan rakenteiden kehittämistä tuen alalla vuodelle 2009, keskitetysti varainhoitoasetuksen 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.
56 Asetuksen N:o 1081/2010 tultua voimaan 29.11.2010 varainhoitoasetuksen 53 a artiklassa säädetään, että ”[k]un komissio toteuttaa talousarviota keskitetysti, toteuttamistehtävät suoritetaan joko suoraan sen yksiköissä tai unionin edustustoissa 51 artiklan toisen kohdan mukaisesti tai välillisesti siten, että toimeenpanovalta siirretään 54–57 artiklan mukaisesti”.
57 On huomautettava, että varainhoitoasetuksen 51 artiklan toisen kohdan mukaan komissio voi siirtää oman pääluokkansa toimintamäärärahoihin liittyviä, talousarvion toteuttamista koskevia valtuuksiaan unionin edustustojen päälliköille, ja tällöin edustustojen päälliköiden on noudatettava talousarvion toteuttamista koskevia komission sääntöjä, ja heillä on oltava samat tehtävät, velvollisuudet ja tilintekovelvollisuus kuin kaikilla muillakin komission edelleenvaltuutetuilla tulojen ja menojen hyväksyjillä.
58 Komissio onkin siirtänyt liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskeviin menettelytapoihin liittyvän toimivallan, mikä käy ilmi unionin Montenegron edustuston päällikölle annetusta, 18.4.2011 päivätystä edelleenvaltuutuksesta, jolla on korvattu 7.7.2010 annettu edelleenvaltuutus, joka puolestaan on annettu ennen 26.7.2010 annettua päätöstä.
59 Tämä tilanne on konkreettinen osoitus siitä, että on tarpeellista varmistaa unionin edustustojen toiminnan jatkuvuus ja etenkin se, että ulkoisen avun hallinnointi jatkuu edustustoissa tehokkaana, mikä on todettu asetuksen N:o 1081/2010 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa.
60 Lisäksi kirje, jolla komission laajentumisasioiden pääosasto on hyväksynyt unionin Montenegron edustuston päällikön pyynnön neuvottelumenettelyn aloittamisesta kyseisen hankintasopimuksen tekemiseksi, kuvaa ohjeita, joita edustuston päällikölle voidaan antaa.
61 Vaikka kantaja ei riitautakaan sitä, että sen tekemän tarjouksen hylkäävän päätöksen on tehnyt unionin Montenegron edustuston päällikkö edelleenvaltuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä, se väittää kuitenkin, että kyseessä on toimi, jota ei ole toteuttanut komissio tai korkea edustaja.
62 Tästä on huomautettava, että toimet, jotka on toteutettu valtuutuksen nojalla, on tavallisesti katsottava niiden toteuttamiseen valtuuttaneen toimielimen toimiksi ja että tämän toimielimen on vastattava tuomioistuimessa kyseisestä toimesta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 7/56 ja 3/57–7/57, Algera ym. v. EHTY:n edustajakokous, tuomio 12.7.1957, Kok., s. 81, 113; yhdistetyt asiat 32/58 ja 33/58, Snupat v. korkea viranomainen, tuomio 17.7.1959, Kok., s. 275, 298 ja yhdistetyt asiat T‑369/94 ja T‑85/95, DIR International Film ym. v. komissio, tuomio 19.2.1998, Kok., s. II‑357, 52 ja 53 kohta). Näin ollen komissio vastaa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kannekelpoisina pidettävistä toimista (asia T‑309/03, Camós Grau v. komissio, tuomio 6.4.2006, Kok., s. II‑1173, 66 kohta ja asia T‑435/09 R, GL2006 Europe v. komissio ja OLAF, määräys 15.3.2010, 14–16 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
63 Tämä ratkaisu koskee vielä suuremmalla syyllä allekirjoitusoikeuden siirtämistä (asia 48/69, Imperial Chemical Industries v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok., s. 619, 11–14 kohta) ja nyt käsiteltävän asian tavoin mahdollista edelleenvaltuutusta.
64 Tässä tilanteessa on katsottava, että toimet, jotka unionin Montenegron edustuston päällikkö on tehnyt komission edelleenvaltuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä tavaranhankintasopimusta EuropeAid/129435/C/SUP/ME‑NP koskevassa menettelyssä, eivät ole sellaisia, että kyseiselle edustustolle voidaan tunnustaa vastaaja-asema, ja näistä toimista vastaa näin ollen komissio.
65 Kantajan toteamuksilla unionin Montenegron edustuston henkilöstön merkityksestä, hankintailmoituksen sanamuodosta tai siitä, että komissio tai EUH eivät ole tunnustaneet vastaaja-asemaa välitoimimenettelyssä, ei voida kyseenalaistaa edellä mainittua päätelmää.
66 Kolmanneksi kantaja viittaa asiassa T‑411/06, Sogelma vastaan Euroopan jälleenrakennusvirasto, 8.10.2008 annettuun tuomioon (Kok., s. II-2771) vaatiakseen unionin Montenegron edustuston esittämän oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä.
67 Kyseisessä tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen käsittelemään Euroopan jälleenrakennusvirastoa vastaan nostetun kanteen, jolla vaaditaan kumottavaksi päätökset julkista rakennusurakkaa koskevan tarjouspyynnön peruuttamisesta ja uuden tarjouspyynnön tekemisestä.
68 On kuitenkin todettava, että unionin edustustojen tilanne ja edellä 66 kohdassa mainitussa asiassa Sogelma vastaan Euroopan jälleenrakennusvirasto kyseessä ollut Euroopan jälleenrakennusviraston tilanne eivät missään tapauksessa ole toisiinsa rinnastettavissa.
69 Ensimmäinen oikeusasteen tuomioistuin totesi nimittäin päätöksensä tueksi tuomion 3 ja 50 kohdassa, että Euroopan jälleenrakennusvirasto on yhteisön laitos, joka on Euroopan jälleenrakennusvirastosta 5.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2667/2000 (EYVL L 306, s. 7) mukaan nimenomaisesti oikeushenkilö ja jolla on valta, sen jälkeen kun komissio on sen tähän valtuuttanut, panna itse täytäntöön ohjelmat yhteisön avun toteuttamiseksi muun muassa Serbia ja Montenegrolle.
70 Tämä tilanne ei vastaa unionin Montenegron edustuston tilannetta, sillä kyseinen edustusto toimii varainhoitoasetuksen 53 a artiklassa tarkoitetulla tavalla keskitetysti ja suoraan eikä välillisesti kuten Euroopan jälleenrakennusvirasto.
71 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti huomioon sen seikan, että asetuksen N:o 2667/2000 13 artiklan 2 kohdan ja 13 a artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan jälleenrakennusviraston on vastattava unionin tuomioistuimissa riita-asioissa, jotka koskevat muuta kuin sopimukseen perustuvaa vastuuta tai päätöksiä, jotka Euroopan jälleenrakennusvirasto on tehnyt Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 3) 8 artiklan nojalla.
72 On selvää, että unionin edustustoilta puuttuu tällainen asianosaiskelpoisuus.
73 Edellä esitetystä seuraa, että unionin Montenegron edustustoa ei voida katsoa unionin elimeksi tai laitokseksi eikä sille voida tunnustaa vastaaja-asemaa.
74 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta sekä ensisijaisen kumoamisvaatimuksen osalta että toissijaisen vahingonkorvausvaatimuksen osalta (ks. vastaavasti asia C‑370/89, SGEEM ja Etroy v. EIP, tuomio 2.12.1992, Kok., s. I‑6211, 16 kohta).
75 Kanne on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
76 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja koska unionin Montenegron edustusto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan unionin Montenegron edustuston oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne hylätään.
2) Elti d.o.o. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina.
Annettiin Luxemburgissa 4 päivänä kesäkuuta 2012.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |