Kanne 10.8.2023 – Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(asia C-519/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B.-R. Killmann ja D. Recchia)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut SEUT 45 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut entisten lehtoreiden uran uudelleenmäärittelyä taatakseen heille kuuluvan taloudellisen kohtelun ja vastaavien maksamatta jääneiden palkanosien maksamisen

Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että Italian tasavalta ei ole soveltanut asianmukaisesti SEUT 45 artiklaa yliopiston sellaisen henkilöstön uran uudelleenmäärittelyn osalta, jotka oli aiemmin otettu useiden Italian valtion yliopistojen palvelukseen lehtorin nimikkeellä.

Komissio muistuttaa, että unionin tuomioistuin on jo lausunut tilanteesta, joka koski entisiä lehtoreita, jotka oli otettu kuuden Italian valtion yliopiston palvelukseen. Unionin tuomioistuin totesi asiassa C-212/99¹ antamassaan tuomiossa, että yhdenvertaisen kohtelun periaate, josta SEUT 45 artikla on erityinen ilmaus, ei kiellä pelkästään kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää, vaan myös kaikki piilevät syrjinnän muodot, jolloin tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen² , ja että Italiassa tuolloin voimassa ollut säännöstö mahdollisti sen, että kuusi italialaista yliopistoa sovelsi syrjiviä hallinnollisia ja sopimusoikeudellisia käytäntöjä eikä myöntänyt entisille lehtoreille uran uudelleenmäärittelyä, joka takaisi heille samat oikeudet kuin ne, jotka on myönnetty kotimaisille työntekijöille (mm. palkankorotukset, ikälisät ja työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut siitä päivästä lähtien, jona heidät otettiin ensimmäisen kerran palvelukseen)³ .

Unionin tuomioistuin tutki asiassa C-119/04¹ antamassaan tuomiossa 14.1.2004 annetussa asetuksessa (decreto-legge) nro 2 – joka koski kiireellisiä säännöksiä kielten alan työntekijöiden taloudellisesta kohtelusta tietyissä yliopistoissa sekä tasavertaisesta luokituksesta² , vahvistetun oikeudellisen kehyksen kehitystä. Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseinen oikeudellinen kehys ei ollut epäasianmukainen ja mahdollisti sen, että kukin asianomaisista yliopistoista voisi toteuttaa entisten lehtoreiden uran uudelleenmäärittämisen³ .

Mainitusta asetuksesta (decreto-legge) huolimatta ja vaikka vuodesta 2017 lukien yliopistoille, jotka ottavat tai ovat ottaneet palvelukseensa entisiä lehtoreita, on osoitettu vuosittain yli 8 miljoonaa euroa määrärahoja (aluksi varojen edellytyksenä oli täydentävien sopimusten tekeminen, mutta nykyisin tällaista velvoitetta ei enää ole), lukuisat entiset lehtorit eivät ole vielä saaneet osakseen asianmukaista uran uudelleenmäärittelyä. Komissio katsoo, että näiden entisten lehtoreiden osalta kyseessä on siten yhä SEUT 45 artiklassa kielletty syrjintä.

____________

¹     Tuomio 26.6.2001, komissio v. Italia, C-212/99, EU:C:2001:357.

¹     Tuomio 26.6.2001, komissio v. Italia, C-212/99, EU:C:2001:357, 24 kohta.

¹     Tuomio 26.6.2001, komissio v. Italia, C-212/99, EU:C:2001:357, 30 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

¹     Tuomio 18.7.2006, komissio v. Italia, C-119/04, EU:C:2006:489.

¹     GURI nro 11, 15.1.2004. Asetus (decreto-legge) 2/2004 on muutettu laiksi 5.3.2004 nro 36 (GURI nro 60, 12.3.2004).

¹     Tuomio 18.7.2006, komissio v. Italia, C-119/04, EU:C:2006:489, 38 ja 39 kohta.