UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

5 päivänä huhtikuuta 2017 (*)

Polkumyynti – Tietynlaisen Intiasta, Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonti – Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu – Kyseisten toimenpiteiden uusimista koskeva komission ehdotus – Neuvoston päätös tarkastelumenettelyn päättämisestä kyseisiä toimenpiteitä jatkamatta – Kumoamiskanne – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohta – Merkittävän vahingon toistumisen todennäköisyys – Asetuksen N:o 1225/2009 21 artiklan 1 kohta – Unionin etu – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus – Vahingonkorvauskanne

Asiassa T‑422/13,

Committee of Polyethylene Terephthalate (PET) Manufacturers in Europe (CPME), kotipaikka Bryssel (Belgia), ja muut kantajat, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä,(1) edustajinaan asianajaja L. Ruessmann ja J. Beck, solicitor,

kantajina,

joita tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland, A. Demeneix ja M. França,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Boelaert ja J.-P. Hix, avustajinaan B. O’Connor, solicitor, ja asianajaja S. Gubel

vastaajana,

jota tukevat

European Federation of Bottled Waters (EFBW), kotipaikka Bryssel,

Caiba, SA, kotipaikka Paterna (Espanja),

Coca-Cola Enterprises Belgium (CCEB), kotipaikka Anderlecht (Belgia),

Danone, kotipaikka Pariisi (Ranska),

Nestlé Waters Management & Technology, kotipaikka Issy-les-Moulineaux (Ranska),

Pepsico International Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta),

ja

Refresco Gerber BV, kotipaikka Rotterdam (Alankomaat),

edustajanaan E. McGovern, barrister,

väliintulijoina,

jossa on kyse yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota neuvoston 21.5.2013 antama täytäntöönpanopäätös 2013/226/EU, jolla hylätään ehdotus neuvoston täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen sekä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn päättämisestä tietynlaisen Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnin osalta, siltä osin kuin ehdotuksella otettaisiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa (EUVL 2013, L 136, s. 12), siltä osin kuin siinä hylätään ehdotus lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa ja päätetään kyseistä tuontia koskeva tarkastelumenettely, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta saada korvausta vahingosta, jota kantajille on väitetysti aiheutunut,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 28.6.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva päätös annettiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51 ja oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus) perusteella sellaisena kuin se oli ennen kuin sitä muutettiin tiettyjen yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvien asetusten muuttamisesta tiettyjen toimenpiteiden hyväksymismenettelyjen osalta 15.1.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 37/2014 (EUVL 2014, L 18, s. 1) ja ennen kuin se kumottiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

2        Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmä tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tarkastelu tehdään joko [Euroopan] komission aloitteesta tai [unionin] tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä valituksesta, ja toimenpide on voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä tarkastellaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteen päättyessä. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla polkumyynnin ja vahingon jatkumisesta tai todisteilla siitä, että vahingon poistuminen johtuu kokonaan tai osittain toimenpiteiden olemassaolosta, tai todisteilla siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne osoittavat uuden vahingollisen polkumyyntikäytännön todennäköisyyttä.

Tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä viejillä, tuojilla, viejämaiden edustajilla ja [unionin] tuottajilla on mahdollisuus täydentää tarkastelupyynnössä esitettyjä väitteitä, ottaa kantaa niihin tai kumota ne, ja päätelmissä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko polkumyynti ja vahinko toimenpiteiden päättymisen vuoksi tai alkaisivatko ne uudelleen tästä syystä.

Toimenpiteen voimassaolon tulevasta päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä asianmukaisena päivänä tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden soveltamisajanjakson viimeisen vuoden kuluessa. Ilmoituksen jälkeen [unionin] tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön toisen alakohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua. Lisäksi on julkaistava ilmoitus tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä.”

3        Perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”tämän asetuksen asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat tutkimusmenettelyjä ja tutkimuksen suorittamista, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat määräaikoja, sovelletaan kaikkiin 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti suoritettaviin tarkasteluihin.”

4        Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa, ja jos [unionin] etu vaatii toimintaa 21 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka se tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen – –”.

5        Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”tässä asetuksessa säädetyt konsultaatiot järjestetään neuvoa-antavassa komiteassa, joka koostuu kunkin jäsenvaltion edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja”.

6        Perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot ja tavallisesti viimeistään kuukautta ennen lopullista päätöstä tai lopullisia toimenpiteitä koskevan komission ehdotuksen jättämistä 9 artiklan mukaisesti. Jos komissio ei voi välittää tiettyjä tosiasioita tai huomioita sillä hetkellä, se on tehtävä mahdollisimman pian. Ilmoittaminen ei ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, ja jos kyseinen päätös perustuu eri tosiasioihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava niin pian kuin mahdollista.”

7        Perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”lopullisen ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kunkin tapauksen yhteydessä, ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyys, mutta joka on vähintään kymmenen päivää”.

8        Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jotta voitaisiin määrittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen [unionin] edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien [unionin] tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut, ja tällainen määritys voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Polkumyynnin ja vahingon perusteella vahvistettuja toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos viranomaiset kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen voivat selkeästi päätellä, että näiden toimenpiteiden soveltaminen ei ole [unionin] edun mukaista.”

 Asian tausta

9        Käsiteltävässä asiassa on kyseessä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan perusteella käynnistetty tarkastelumenettely, joka koski Euroopan unionin neuvoston vuonna 2000 tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa käyttöön ottaman polkumyyntitullin (jäljempänä kyseinen polkumyyntitulli) voimassaolon päättymistä.

10      Neuvosto oli ottanut vuonna 2000 käyttöön polkumyyntitullin myös tietynlaisen Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan PET:n tuonnissa sekä tasoitustullin tietynlaisen erityisesti Intiasta peräisin olevan PET:n tuonnissa (jäljempänä kyseinen tasoitustulli).

11      Kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä oli julkaistu kaksi ilmoitusta, jotka koskivat edellä 9 ja 10 kohdassa mainittujen polkumyyntitullien voimassaolon päättymistä (EUVL 2011, C 122, s. 10) ja kyseisen tasoitustullin voimassaolon päättymistä (EUVL 2011, C 116, s. 10), Euroopan unionin PET:n tuottajat esittivät 25.11.2011 Euroopan komissiolle kaksi pyyntöä polkumyyntitullin ja tasoitustullin voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn aloittamisesta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan sekä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11.6.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 18 artiklan (EUVL 2009, L 188, s. 93) perusteella.

12      Perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan ja tultuaan siihen tulokseen, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen vireille panemiseksi oli olemassa riittävästi näyttöä, komissio ilmoitti 24.2.2012 kyseisten tarkastelujen vireille panemisesta (EUVL 2012, C 55, s. 4 ja EUVL 2012, C 55, s. 14).

13      Tutkimustensa perusteella komissio ehdotti, ettei Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan PET:n tuonnissa sovellettavaa polkumyyntitullia uusittaisi. Sitä vastoin komissio ehdotti, että kyseinen polkumyyntitulli ja kyseinen tasoitustulli uusittaisiin viideksi vuodeksi. Etenkin kyseisen polkumyyntitullin kohdalla komissio katsoi, että sen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen ja ettei tullin voimassaolon jatkaminen olisi unionin edun vastaista.

14      Komissio toimitti ehdotukset 3.4.2013 neuvoa-antavalle komitealle. Tuolloin kolmetoista jäsenvaltioiden edustajaa vastusti komiteassa kyseisen polkumyyntitullin voimassaolon jatkamista koskevaa ehdotusta. Jäsenvaltioiden edustajien yksinkertainen enemmistö kannatti siis ehdotusta.

15      Tämän perusteella komissio antoi 23.4.2013 neuvostolle ehdotuksen polkumyyntiä koskevaksi asetukseksi (jäljempänä komission ehdotus) sekä ehdotuksen tukien vastaisia toimenpiteitä koskevaksi asetukseksi, jolla jatkettaisiin kyseistä polkumyyntitullia ja kyseistä tasoitustullia ylimääräisten viiden vuoden ajan.

16      Neuvosto uusi kyseisen tasoitustullin 21.5.2013 komission ehdotuksen mukaisesti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 461/2013 lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa asetuksen N:o 597/2009 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen (EUVL 2013, L 137, s. 1). Neuvosto totesi nimittäin, että ilmeisen positiivisista suuntauksista ja merkittävistä rakennemuutostoimista huolimatta unionin tuotannonalan tilanne ”on edelleen riskialtis” (johdanto-osan 186 perustelukappale). Se toi esille samoin, että kun kuitenkin otetaan huomioon Intiasta tulevan tuonnin todennäköinen merkittävä kasvu tuetuilla hinnoilla, jotka todennäköisesti alittavat unionin tuotannonalan myyntihinnat, päätellään, että tilanne erittäin todennäköisesti heikkenisi ja merkittävä vahinko aiheutuisi uudelleen, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta (johdanto-osan 211 perustelukappale). Neuvosto katsoi vielä, ettei kyseisellä tasoitustullilla ollut ”kohtuutonta vaikutusta” PET:n käyttäjiin unionissa (johdanto-osan 264 perustelukappale). Tämän perusteella neuvosto arvioi, että ”ei voida päätellä selvästi, ettei ole unionin edun mukaista pitää voimassa [kyseinen tasoitustulli]” (johdanto-osan 265 perustelukappale).

17      Neuvosto antoi kuitenkin samana päivänä täytäntöönpanopäätöksen 2013/226/EU, jolla hylätään ehdotus neuvoston täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan PET:n tuonnissa asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen sekä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn päättämisestä tietynlaisen Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan PET:n tuonnin osalta siltä osin, kuin ehdotuksella otettaisiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan PET:n tuonnissa (EUVL 2013, L 136, s. 12; jäljempänä riidanalainen päätös).

18      Neuvosto päätti riidanalaisessa päätöksessä olla uusimatta kyseistä polkumyyntitullia vastoin komissio ehdotusta (1 artikla). Se katsoi nimittäin, ”ettei ole osoitettu”, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden poistaminen johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen (viides perustelukappale), ja ettei vahinkoa todennäköisesti esiintyisi uudelleen (17 perustelukappale). Neuvosto totesi niin ikään, ettei toimenpiteiden jatkaminen ollut selvästikään unionin edun mukaista, koska tuojille, käyttäjille ja kuluttajille aiheutuvat kustannukset olisivat suhteettomat unionin tuotannonalan saamaan hyötyyn verrattuna (18–23 perustelukappale). Tämän perusteella neuvosto päätti kyseistä polkumyyntitullia koskeneen tarkastelumenettelyn jatkamatta polkumyyntitullia (2 artikla).

19      Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan PET:n tuonnissa sovellettavan polkumyyntitullin (ks. edellä 10 kohta) osalta neuvosto kuitenkin noudatti riidanalaisessa päätöksessä komission ehdotusta olla uusimatta kyseistä polkumyyntitullia. Tältä osin se katsoi komission tavoin, ettei ollut todennäköistä, että indonesialaiset tai malesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat ryhtyisivät jälleen viemään vahinkoa aiheuttavia määriä polkumyyntihinnoin unionin markkinoille lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos toimenpiteet kumotaan (neljäs perustelukappale). Tämän perusteella neuvosto päätti myös kyseisistä maista peräisin olevassa tuonnissa sovellettua polkumyyntitullia koskeneen tarkastelumenettelyn (2 artikla).

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

20      Committee of Polyethylene Terephthalate (PET) Manufacturers in Europe (CPME) on unionin PET:n tuottajien yhdistys. Cepsa Química, SA; Equipolymers Srl; Indorama Ventures Poland sp. z o.o.; Lotte Chemical UK Ltd; M & G Polimeri Italia SpA; Novapet, SA; Ottana Polimeri Srl; UAB Indorama Polymers Europe; UAB Neo Group ja UAB Orion Global pet ovat unionin PET:n tuottajia.

21      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.8.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä kantajat eli kaikki edellä 20 kohdassa mainitut yritykset vaativat lähinnä SEUT 263 artiklan perusteella kumoamaan osittain riidanalaisen päätöksen ja korvaamaan SEUT 268 artiklan perusteella vahingot, joita niille oli aiheutunut riidanalaisen päätöksen lainvastaisesta antamisesta.

22      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.10.2013 toimittamallaan väliintulohakemuksella komissio pyysi saada osallistua asiaan väliintulijana tukeakseen kantajien vaatimusta riidanalaisen päätöksen osittaisesta kumoamisesta. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 27.11.2013 antamallaan määräyksellä.

23      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.12.2013 toimittamallaan väliintulohakemuksella unionin PET:n käyttäjät eli Caiba, SA; Coca-Cola Enterprises Belgium (CCEB); Danone; Nestlé Waters Management & Technology; Pepsico International Ltd ja Refresco Gerber BV sekä alaa edustava yhdistys European Federation of Bottled Waters (EFBW) (jäljempänä yhdessä yksityiset väliintulijat) pyysivät saada osallistua asiaan väliintulijoina tukeakseen neuvoston vaatimusta.

24      Kantajat vastustivat kyseistä väliintulohakemusta 20.2.2014. Lisäksi kantajat vaativat unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että jos yksityisten väliintulijoiden väliintulo hyväksyttäisiin, kaikki kantajien vahingonkorvausvaatimukseen liittyvät, kirjelmiin sisältyvät perustelut ja liitteet oli jätettävä pois kyseisille väliintulijoille tiedoksi annettavasta aineistosta tietojen luottamuksellisuuden vuoksi. Kantajat laativat kyseisistä kirjelmistä ja liitteistä tiedonantoa varten toisinnon, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu.

25      Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäinen jaosto hyväksyi 8.7.2014 antamallaan määräyksellä yksityisten väliintulijoiden väliintulohakemuksen ainoastaan kantajien kumoamiskanteen hylkäämistä koskevan neuvoston vaatimuksen osalta mutta ei kantajien vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä koskevan vaatimuksen osalta. Yksityisille väliintulijoille annettiin oikeudenkäyntiasiakirjoista tiedoksi ainoastaan kantajien laatima toisinto, josta luottamukselliset tiedot oli poistettu. Yksityiset väliintulijat eivät vastustaneet luottamuksellista käsittelyä koskevaa vaatimusta.

26      Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa suullisen käsittelyn ja esittää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisten prosessinjohtotoimien yhteydessä asianosaisille ja väliintulijoille kirjallisia kysymyksiä. Asianosaiset ja väliintulijat vastasivat näihin kysymyksiin asetetussa määräajassa. Unionin yleinen tuomioistuin pyysi asianosaisia ja väliintulijoita ottamaan kantaa erityisesti siihen, oliko riidanalainen päätös neuvostolle SEUT 296 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukainen.

27      Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 28.6.2016 pidetyssä istunnossa.

28      Kantajat ilmoittivat istunnossa haluavansa päivittää SEUT 268 artiklan perusteella esittämäänsä vahingonkorvausvaatimusta. Tämän pyynnön johdosta unionin yleinen tuomioistuin kehotti kantajia toimittamaan päivitetyn vaatimuksen. Neuvosto esitti huomautuksensa päivitetystä vaatimuksesta asetetussa määräajassa.

29      Asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin 18.11.2016.

30      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin:

–        ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä ei uusittu kyseistä polkumyyntitullia

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan kantajille aiheutuneet vahingot

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        velvoittaa yksityiset väliintulijat korvaamaan väliintulostaan aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

31      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:

–        hylkää kumoamisvaatimuksen perusteettomana

–        hylkää vahingonkorvausvaatimuksen perusteettomana

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:

–        ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33      Väliintulijat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin:

–        hylkää kumoamisvaatimuksen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Kumoamisvaatimus

34      Kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen kumoamisvaatimuksensa tueksi. Ensimmäisessä ja kolmannessa kanneperusteessa tuodaan esille, ettei neuvosto ollut antanut kantajille tietoa tosiseikoista ja muista näkökohdista, jotka johtivat riidanalaisen päätöksen antamiseen, eikä kohtuullista määräaikaa niitä koskevien huomautusten esittämiseen. Tällainen laiminlyönti on kantajien mukaan vastoin perusasetuksen 20 artiklan 4 ja 5 kohtaa ja loukkaa kantajien puolustautumisoikeuksia (ensimmäinen kanneperuste) sekä on myös vastoin huolellisuusvelvollisuuden ja hyvän hallinnon periaatetta (kolmas kanneperuste). Toisessa kanneperusteessa kantajat väittävät, että on tehty ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa sekä 21 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

35      Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee ensin kantajien esittämää toista kanneperustetta.

 Toinen kanneperuste, jonka mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa sekä 21 artiklan 1 kohtaa on rikottu

36      Kantajat, joita komissio tukee, tuovat esille, että riidanalaisen päätöksen 17 ja 23 perustelukappaleessa neuvoston esittämissä päätelmissä, joissa todetaan yhtäältä, että merkittävää vahinkoa ei todennäköisesti esiinny uudelleen, jos toimenpiteiden annetaan raueta, ja toisaalta, että ei ole selvästikään unionin etujen mukaista jatkaa kyseistä polkumyyntitullia, on tehty ilmeinen arviointivirhe ja ne rikkovat perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa sekä 21 artiklan 1 kohtaa.

37      Kantajien mukaan kyseiset päätelmät perustuvat nimittäin puolueellisiin valintoihin ja komission tutkinnassa todettujen tosiseikkojen vääristelemiseen sekä muihin perusteettomiin ja jopa ilmeisen virheellisiin väittämiin. Lisäksi osa väittämistä on kantajien mukaan perustelemattomia ja epäjohdonmukaisia. Riidanalaisessa päätöksessä tehdään kantajien mukaan päätelmiä, jotka ovat ristiriidassa komission päätelmien kanssa ja neuvoston itsensä täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013 esittämien päätelmien kanssa.

38      Neuvosto, jota yksityiset väliintulijat tukevat, kiistää kantajien ja komission väitteet ja väittää voivansa laajan harkintavaltansa turvin katsoa tietyn seikan ensisijaiseksi suhteessa toiseen ja jopa pitää jotakin seikkaa merkityksettömänä. Tarkastelumenettelyn yhteydessä suoritettava tulevaisuutta koskeva arviointi on monitahoinen, joten sekä komissio että neuvosto saattavat perustellusti päätyä erilaisiin päätelmiin, ilman että kumpikaan niistä tekee ilmeistä arviointivirhettä. Neuvosto huomauttaa väitetystä ristiriidasta riidanalaisen päätöksen ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 461/2013 välillä, että kyseessä ovat eri menettelyt, jotka voivat johtaa toisistaan poikkeavaan tosiseikkojen arviointiin. Riidanalaisen päätöksen 17 ja 23 perustelukappaleessa esitetyissä päätelmissä ei neuvoston mukaan ole tehty ilmeistä arviointivirhettä.

39      Ennen kuin tarkastellaan tarkemmin asianosaisten lausumia, jotka koskevat perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan sekä 21 artiklan 1 kohdan rikkomista, on asianosaisten muutamien lausumien johdosta selvitettävä, minkä luonteinen tutkimus neuvoston oli tehtävä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan perusteella ja kuinka laaja on riidanalaista päätöstä koskeva unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta.

 Neuvoston suoritettavaksi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuleva arviointi ja unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman, riidanalaista päätöstä koskevan valvonnan laajuus

40      Yksityiset väliintulijat huomauttavat, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimenpiteen voimassaolo päättyy säädetyn määräajan jälkeen ”ellei – – todeta”, että toimenpiteen poistaminen johtaisi polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Niiden mukaan toimenpiteen voimassaolon päättyminen ei siis edellytä sen tosiasiallista osoittamista, että vahingollisen polkumyyntikäytännön jatkuminen tai toistuminen ei ole todennäköistä tai että se on epätodennäköisestä, vaan riittää, kun todetaan, ettei päinvastaista ole osoitettu, mikä on helpompaa.

41      Yksityiset väliintulijat myöntävät, että neuvosto esittää riidanalaisessa päätöksessä päätelmänsä kuitenkin paikoitellen ”painokkaammin” väittäen, että merkittävää vahinkoa ”ei todennäköisesti” esiinny uudelleen, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Niiden mukaan nämä väitteet eivät kuitenkaan vaikuta toteutettavan tarkastelun luonteeseen. Näin ollen ne pyytävät unionin yleistä tuomioistuinta ottamaan huomioon kyseisen tarkastelun luonteen, kun se tutkii kantajien väitteet siitä, miten neuvosto on soveltanut perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa.

42      Yksityiset väliintulijat huomauttavat niin ikään, että neuvosto on suorittanut riidanalaisessa päätöksessä asianmukaisen tarkastelun todetessaan ensinnäkin, ”ettei ole osoitettu, että Intiaan, Taiwaniin ja Thaimaahan kohdistuvien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden poistaminen todennäköisesti johtaisi vahingollisen polkumyyntikäytännön jatkumiseen tai aloittamiseen uudelleen” (viides perustelukappale), ja toiseksi, ettei ”myöskään ole osoitettu, että vahingollinen polkumyynti [Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta] tulevalla tuonnilla todennäköisesti toistuisi, kun toimenpiteet raukeavat” (12 perustelukappale), ja kolmanneksi, ettei ”ole esitetty vakuuttavia todisteita monien sellaisten tekijöiden olemassaolosta, jotka ovat relevantteja sen arvioimiseksi, johtaisiko tullien poistaminen vahingollisen polkumyynnin aloittamiseen uudelleen” (15 perustelukappale).

43      Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen neuvosto täsmentää, että antaessaan päätöksen perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa soveltaen suoritetun tarkastelumenettelyn päätteeksi sen on arvioitava ”oliko osoitettu”, että aiemmin todettujen tosiseikkojen perusteella on todennäköistä, että vahingollinen polkumyyntikäytäntö jatkuisi tai aloitettaisiin uudelleen tulevaisuudessa. Käsiteltävässä asiassa neuvosto ilmoittaa kuitenkin arvioineensa, etteivät komission toteamat tosiseikat osoittaneet, että vahingollisen polkumyyntikäytännön jatkuminen tai uudelleen aloittaminen olisi todennäköistä.

44      Neuvosto lisää istunnossa, että sen tehtävänä oli ainoastaan hylätä tai hyväksyä komission ehdotus ja perustella päätöksensä. Se myöntää niin ikään ylittävänsä riidanalaisessa päätöksessä sen, mitä arvioinnilta edellytetään perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa, kun se vahvistaa muutamaan otteeseen vahingon toistumisen olevan epätodennäköistä. Neuvosto huomauttaa kuitenkin, että riidanalaisessa päätöksessä kyseisen päätelmän tueksi esitetyt tosiseikat osoittavat väistämättä, ettei komissio ollut osoittanut vahingon todennäköisyyttä.

45      Komissio täsmentää vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, että lähtökohtaisesti unionin toimielimet päättävät toimenpiteiden voimassaolon päättymiseen liittyvän tarkastelumenettelyn toimenpiteitä jatkamatta, jos ne katsovat, ettei ole riittävää näyttöä, joka osoittaisi polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen olevan todennäköistä. Komissio huomauttaa kuitenkin, ettei perusasetuksen 11 artiklan 2 kohta estä unionin toimielimiä soveltamasta tiukempia edellytyksiä, kuten käsiteltävässä asiassa, ja ottamasta perustaksi sitä, että on todettava nimenomaisesti, ettei voimassa olevien toimenpiteiden päättäminen johda aineelliselta kannalta polkumyynnin ja vahingon toistumiseen. Jos näin olisi, unionin tuomioistuimilla olisi komission mukaan oikeus varmistaa, että tosiseikat puoltavat tällaista ratkaisua. Komissio viittaa tässä yhteydessä 7.4.2016 annettuun tuomioon ArcelorMittal Tubular Products Ostrava ym. v. Hubei Xinyegang Steel (C‑186/14 P ja C‑193/14 P, EU:C:2016:209, 74 ja 75 kohta).

46      Kantajia kuultiin tästä asiasta istunnossa, ja ne yhtyivät komission esittämiin väitteisiin.

47      Tässä yhteydessä on huomautettava, että neuvosto hylkää riidanalaisessa päätöksessä komission ehdotuksen osittain (1 artikla) ja päättää lisäksi itse komission ehdotuksen perusteella aloitetun tarkastelumenettelyn (2 artikla). Näin ollen neuvoston voidaan katsoa noudattaneen perusasetuksessa säädettyjä päättämisen edellytyksiä.

48      Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmä tehtiin, ”ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen”.

49      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkkä vahingon jatkumisen tai toistumisen mahdollisuus ei riitä perusteeksi toimenpiteen voimassa pitämiselle, sillä sen säilyttäminen riippuu siitä, onko jatkumisen tai toistumisen todennäköisyys näytetty toteen (tuomio 20.6.2001, Euroalliages v. komissio, T‑188/99, EU:T:2001:166, 42 kohta). Lisäksi tämä todennäköisyys on oltava todettu selvästi toimivaltaisen viranomaisen suorittaman tutkimuksen perusteella (tuomio 20.6.2001, Euroalliages v. komissio, T‑188/99, EU:T:2001:166, 57 kohta).

50      Tästä seuraa, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimenpiteet raukeavat, ellei osoiteta, että niiden raukeaminen johtaisi polkumyynnin tai vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Kyseisen säännöksen mukaisesti lopullisen polkumyyntitoimenpiteen voimassaolon päättämiseksi unionin toimielinten ei siis ole pakko osoittaa, että polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen on epätodennäköistä, vaan ne voivat ainoastaan todeta, ettei tällaista todennäköisyyttä ole näytetty toteen.

51      Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuoto eroaa saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, jota on tarkasteltu komission lainaamassa 7.4.2016 annetussa tuomiossa ArcelorMittal Tubular Products Ostrava ym. v. Hubei Xinyegang Steel (C‑186/14 P ja C‑193/14 P, EU:C:2016:209). Kyseisessä asiassa neuvosto oli nimittäin hyödyntänyt perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta ottaa poikkeustapauksessa tietyin edellytyksin huomioon tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen lisäksi myös tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja. Tuossa tilanteessa unionin tuomioistuin totesi, että viimeksi mainittujen tietojen käytön on oltava unionin tuomioistuinten valvonnassa. Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään kuitenkin ainoastaan yhdenlaisesta tarkastelusta, jolla ratkaistaan toimenpiteen voimassa pitämisen tarpeellisuus ja pyritään selvittämään, onko polkumyynnin ja haitan jatkumisen tai toistumisen todennäköisyys näytetty toteen.

52      Käsiteltävässä asiassa neuvosto on todennut riidanalaisessa päätöksessä yhtäältä, ”ettei ole osoitettu”, että kyseisen polkumyyntitullin poistaminen johtaisi merkittävän vahingon toistumiseen (viides perustelukappale), ja että vahinkoa ”ei todennäköisesti esiinny uudelleen” (17 perustelukappale). Neuvosto esittää näiden päätelmien tueksi samat perusteet, jotka on esitetty riidanalaisen päätöksen 8–17 perustelukappaleessa.

53      Kuten neuvosto korostaa, perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti on tutkittava, voidaanko riidanalaisen päätöksen perustana käytettävien seikkojen pohjalta päätellä ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, ettei käsiteltävässä asiassa ole osoitettu, että kyseisten polkumyyntitullien voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen.

54      Tässä yhteydessä on muistutettava, että yhteisen kauppapolitiikan ja erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia (tuomio 27.9.2007, Ikea Wholesale, C‑351/04, EU:C:2007:547, 40 kohta ja tuomio 11.2.2010, Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, EU:C:2010:68, 61 kohta).

55      Näin ollen on katsottava, että polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden tutkiminen edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia, joten tätä arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei tosiseikkoja arvioitaessa ole tehty ilmeistä virhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 20.6.2001, Euroalliages v. komissio, T‑188/99, EU:T:2001:166, 45 ja 46 kohta ja tuomio 8.5.2012, Dow Chemical v. neuvosto, T‑158/10, EU:T:2012:218, 21 kohta).

56      Unionin tuomioistuin on katsonut niin ikään, että unionin yleisen tuomioistuimen valvonta, joka koskee todisteita, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, ei merkitse tosiseikkojen uutta arviointia, jolla korvataan kyseisten toimielinten tekemä arviointi. Tällä valvonnalla ei loukata kyseisillä toimielimillä kauppapolitiikan alalla olevaa laajaa harkintavaltaa, vaan siinä ainoastaan todetaan, saattavatko nämä todisteet tukea toimielinten päätelmiä (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 68 kohta).

57      Unionin tuomioistuin on täsmentänyt vielä, että unionin tuomioistuinten tehtävänä on paitsi selvittää esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkastella, sisältävätkö nämä todisteet kaikki merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioimiseksi, ja voidaanko niillä tukea toimielinten päätelmää (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2016, ArcelorMittal Tubular Products Ostrava ym. v. Hubei Xinyegang Steel, C‑186/14 P ja C‑193/14 P, EU:C:2016:209, 36 kohta).

58      Näiden periaatteiden perusteella käsiteltävässä asiassa on tarkasteltava neuvoston riidanalaisessa päätöksessä tekemää arviointia, joka koskee perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan sekä 21 artiklan 1 kohdan soveltamista.

 Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon toistumisen todennäköisyyden tutkinta

59      Toimenpiteen voimassa pitäminen riippuu sen päättymisen vaikutusten arvioinnin tuloksesta eli siis kyseisen markkinatilanteen tulevaa kehitystä koskevien olettamusten perusteella tehdystä ennusteesta (tuomio 20.6.2001, Euroalliages v. komissio, T‑188/99, EU:T:2001:166, 42 kohta).

60      Käsiteltävässä asiassa neuvosto toteaa riidanalaisen päätöksen seitsemännessä perustelukappaleessa ensinnäkin, ”että [unionin] tuotannonala ei nykyisellään kärsi merkittävää vahinkoa”.

61      Neuvosto katsoo riidanalaisen päätöksen 5 ja 17 perustelukappaleessa merkittävän haitan toistumisesta polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden päättymisen vuoksi, ettei tätä ole osoitettu eikä tätä todennäköisesti esiinny uudelleen.

62      Neuvosto perustaa päätelmänsä lähinnä seuraaviin seitsemään toteamukseen.

63      Ensinnäkin neuvosto tuo esille myönteisiä taloudellisia indikaattoreita (kahdeksas ja yhdeksäs perustelukappale), kuten hintojen nousu (kahdeksas perustelukappale), etenkin tuontihintojen nousu (9 perustelukappaleen loppu sekä 10 ja 12 perustelukappale). Neuvoston mukaan ”suuntaukset osoittavat, että markkinakehitystä ei voida pitää tilapäisenä” (kahdeksannen perustelukappaleen loppu).

64      Toiseksi neuvosto korostaa, että asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus ei ole ollut merkittävä viime vuosina (kymmenes perustelukappale) ja että Taiwanin ja Thaimaan markkinaosuudet ”ovat lähellä nollaa”, mikä merkitsee neuvoston mukaan, että ”polkumyyntiä koskevien väitteiden luotettavuus on todennäköisesti alttiina suurelle virhemarginaalille” (11 perustelukappale).

65      Kolmanneksi neuvosto huomauttaa, että ”esitettyjen tietojen” perusteella toimenpiteet ovat hyödyttäneet markkinaosuuksina enemmänkin kolmansien maiden tuottajia kuin unionin tuotannonalaa (kymmenennen perustelukappaleen loppu).

66      Neljänneksi neuvosto toteaa, ettei Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa ilmennyt hintojen alittavuutta tutkimusajanjaksolla (12 perustelukappale).

67      Viidenneksi neuvosto huomauttaa, että vaikka tuonti voisi lisääntyä toimenpiteiden raukeamisen jälkeen, ”tämä lisäys ei olisi merkittävä” (14 perustelukappaleen loppu). Neuvosto ei nimittäin ollut ”vakuuttunut” siitä, että Intiassa, Taiwanissa ja Thaimaassa oleva ”ylikapasiteetti” suunnattaisiin unioniin (13 perustelukappale). Kysyntä lienee maailmanlaajuisesti kasvussa useimmilla merkittävillä markkinoilla (6 ja 13 perustelukappale). Unionin hintatasolla on taipumus normalisoitua (laskea) muiden maiden hintoihin nähden (14 perustelukappale). Erinäisiä tietoja tai vakuuttavia todisteita, jotka vaikuttavat relevanteilta tämän analyysin tekemiseksi, ei ollut esitetty (14 ja 15 perustelukappale).

68      Kuudenneksi neuvosto katsoo, että kyseisen tasoitustullin sekä Kiinaan ja muihin maihin kohdistuvien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen tarjoaa ”suojaa unionin tuotannonalalle” (16 perustelukappale).

69      Seitsemänneksi neuvosto katsoo, että ”myös aiemmat kaupan muodot näillä markkinoilla viittaavat siihen, että Intiasta, Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan viennin lisääntyminen voisi osittain tai kokonaan pikemminkin korvata kolmansien maiden tuonnin kuin [unionin] tuotannon” (16 perustelukappaleen loppuosa).

70      Kuten edellä 53 kohdassa todetaan, asianosaisten ja väliintulijoiden lausumien perusteella on tutkittava, saattoiko neuvosto katsoa näiden seikkojen perusteella ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, ettei ole osoitettu, että kyseisen polkumyyntitullin voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen.

71      Unionin tuomioistuimet voivat ottaa perustelujen puuttumisen tai puutteellisuuden, joka rikkoo olennaisia menettelymääräyksiä SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla, huomioon omasta aloitteestaan ja niiden jopa täytyy tehdä näin, kun osapuolia on kuultu (ks. vastaavasti tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, EU:C:2009:742, 54 ja 57 kohta), joten on tutkittava niin ikään, onko neuvosto noudattanut SEUT 296 artiklasta johtuvia velvoitteitaan. Tässä yhteydessä on huomautettava, että asianosaiset ja väliintulijat ovat ottaneet kantaa siihen, onko neuvosto noudattanut velvollisuuttaan perustella riidanalainen päätös, kun unionin yleinen tuomioistuin pyysi niiltä tätä määräämiensä prosessinjohtotoimien yhteydessä (ks. edellä 26 kohta).

–       Myönteisten taloudellisten indikaattorien olemassaolo, erityisesti PET:n hinnan nousu

72      Riidanalaisen päätöksen kahdeksannesta perustelukappaleesta käy ilmi, että ”neuvosto on tarkastellut – – sitä, olisiko merkittävän vahingon toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta”, ja että ”neuvoston arvion mukaan tätä ei todennäköisesti tapahtuisi”. Neuvoston mukaan ”voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun kattamalla ajanjaksolla tuottavuus on kasvanut”. Lisäksi ”[unionin] tuotannonalan hallussa on pysyvästi yli 70 prosenttia [unionin] markkinoista, ja hinnat, kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirtaluvut ovat merkittävässä nousussa” ja ”suuntaukset osoittavat, että markkinakehitystä ei voida pitää tilapäisenä”.

73      Neuvosto lisää erityisesti tuontihintojen osalta, että tuontihinnat ”ovat nousseet huomattavasti useiden viime vuosien aikana, ja näin ollen hintapaine on heikkenemässä” (yhdeksäs perustelukappale). Neuvosto täsmentää, että Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin hinnat ”ovat [unionin] myyntihintojen ja muun tuonnin hintojen tasolla” (kymmenes perustelukappale). Lisäksi neuvosto tuo esille, että ”tuonnin osalta tuontihinnat ovat nousseet huomattavasti” ja että ”Intian hinnat nousivat tutkimusajanjaksolla 29 prosenttia, Taiwanin 27 prosenttia ja Thaimaan 32 prosenttia” (12 perustelukappale).

74      Kantajat, joita komissio tukee, tuovat esille, että neuvosto on viitannut valikoivasti muutamien unionin tuotannonalan taloudellisten indikaattorien myönteiseen kehitykseen ja jättänyt huomioimatta kielteiset kehityskulut sekä myönteisen kehityskulun lyhytaikaisuuden, jotka se on todennut itse täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013. Tämä ristiriita osoittaa komission mukaan neuvoston tehneen ilmeisen arviointivirheen, sillä neuvosto ei ole antanut selkeää ja yksiselitteistä selitystä tästä olennaisesta seikasta.

75      Kantajien mukaan riidanalaisen päätöksen 9, 10 ja 12 perustelukappaleessa esitetyt väitteet, jotka koskevat tuontihintojen nousua tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, perustuvat ainoastaan tilapäiseen ja yllättävään maailmanlaajuiseen markkinakehitykseen, joka johtui puuvillan hinnan äkillisestä noususta, minkä neuvosto on myöntänyt täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013. Joka tapauksessa olennainen kysymys on se, miten hinnat todennäköisesti kehittyvät toimenpiteiden voimassaolon päätyttyä. Riidanalaisessa päätöksessä ei kuitenkaan todeta mitään tästä seikasta, vaan sivuutetaan täysin komission arvio asiasta.

76      Neuvosto, jota yksityiset väliintulijat tukevat, ilmoittaa ottaneensa tosiseikat vastaan sellaisina kuin komissio ne sille esitti ja arvioineensa sitten ne kaikki. Neuvoston mukaan tosiseikkojen arviointi ei ole sama asia kuin tosiseikkojen osoittaminen. Neuvosto muistuttaa lisäksi, että arvioinnissa käytetään väistämättä harkintaa ja että näin ollen toimielimillä on oltava laaja harkintavalta.

77      Riidanalaisen päätöksen kahdeksannessa perustelukappaleessa mainitusta myönteisestä markkinakehityksestä on todettava ensinnäkin, että komissio on toki osoittanut ehdotuksensa johdanto-osan 186 perustelukappaleessa, että ”useimmat merkitykselliset mikrotaloudelliset indikaattorit osoittivat merkkejä kohentumisesta”. Näin ollen ”kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta kasvoivat merkittävästi, etenkin vuonna 2010 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla” eli 1.1.–31.12.2011.

78      Komissio toteaa niin ikään ehdotuksensa johdanto-osan 186 perustelukappaleessa, että ”investoinnit romahtivat vuonna 2009 eivätkä ole elpyneet sen jälkeen”. Lisäksi komission ehdotuksen johdanto-osan 185 perustelukappaleen mukaan ”makrotaloudellisten tietojen analyysistä käy ilmi, että unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärät laskivat tarkastelujaksolla” eli 1.1.2008–31.12.2011. Lisäksi ”unionin tuotannonalan markkinaosuus ei ole täysin elpynyt vuonna 2009 tapahtuneen pudotuksen jälkeen, ja se laski 3 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla (77 %:iin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla)”. Myös ”työllisyyden ja kapasiteetin lasku on seurausta käynnissä olevista rakenneuudistuksista, ja sitä on tarkasteltava ottaen huomioon kapasiteetin käyttöasteen ja tuottavuuden kasvu”.

79      Neuvostolla oli toki laaja harkintavalta arvioidessaan komission esittämiä taloudellisia tietoja. Harkintavaltansa rajoissa se olisi voinut esimerkiksi kiistää tiettyjen komission huomioon ottamien tekijöiden merkityksellisyyden tai punnita myönteisiä ja kielteisiä etuja toisella tavalla kuin komissio ehdotuksessaan. Neuvosto ei kuitenkaan mainitse riidanalaisessa päätöksessä komission yksilöimiä kielteisiä taloudellisia indikaattoreita, eikä se etenkään kiistä niiden merkityksellisyyttä. Unionin tuotannonalan investointi-, tuotanto- ja myyntivolyymi sekä markkinaosuuksien menettämissuuntaus olivat kuitenkin markkinakehityksen arvioinnin kannalta olennaisia seikkoja neuvoston tehtävänä olleen tulevaisuutta koskevan arvioinnin yhteydessä. Neuvosto on sitä paitsi ottanut nämä seikat huomioon täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013, jolla otetaan käyttöön lopullinen tasoitustulli Intiasta peräisin olevan tietynlaisen PET:n tuonnissa.

80      Näin ollen kantajien on perusteltua väittää, ettei neuvosto ole ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon kaikkia analyysin kannalta olennaisia tietoja ja että näin toimiessaan se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

81      Markkinakehityksen pysyvästä luonteesta on muistutettava toiseksi, että komissio toteaa ehdotuksensa johdanto-osan 187 perustelukappaleessa, että ”parannukset ovat – – suhteellisen hiljattaisia ja perustuvat [puuvillan hinnan äkillisen nousun vauhdittamaan] jossakin määrin ennakoimattomaan ja tilapäiseen markkinakehitykseen vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa”. Komission mukaan ”tätä vaikuttaisivat tukevan tiedot, jotka ovat saatavilla unionin tuotannonalan marginaalin kehityksestä vuonna 2012 – –, mikä osoittaa laskua tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon nähden”.

82      Tässä yhteydessä neuvosto toteaa riidanalaisen päätöksen kahdeksannen perustelukappaleen lopussa ainoastaan, että ”suuntaukset osoittavat, että markkinakehitystä ei voida pitää tilapäisenä”.

83      Kyseistä väitettä ei ole kuitenkaan perusteltu riittävästi.

84      Neuvosto huomauttaa vastineessaan, että ainoa kantajien esille ottama myönteinen väliaikainen indikaattori oli hinta. Yksityiset väliintulijat lisäävät, että keskeiset indikaattorit (myynnin kannattavuus, investointien tuoton kehitys) olivat kehittyneet myönteisesti ennen puuvillan hinnan äkillistä nousua.

85      Nämä seikat eivät käy kuitenkaan ilmi riidanalaisesta päätöksestä. Neuvosto ja yksityiset väliintulijat eivät pysty sovittamaan riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumista antamalla selitykset unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 15.6.2005, Corsica Ferries France v. komissio, T‑349/03, EU:T:2005:221, 287 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86      Kolmanneksi komissio esittää hintojen nousun osalta ehdotuksessaan seuraavaa:

”(155)      Analyysin aluksi on syytä selittää, että tietyt globaalit talouden tapahtumat vuoden 2010 lopulla ja vuoden 2011 alussa vaikuttivat unionin markkinoiden tilanteeseen, etenkin samankaltaisen tuotteen hintoihin ja myyntimääriin. Tällöin puuvillan tarjonta väheni, mikä johti polyesterikuidun lisääntyneeseen kysyntään Aasian markkinoilla. PET ja polyesterikuitu ovat tuotantoketjun alkupäässä suureksi osaksi riippuvaisia samasta raaka-aineesta, joka on puhdistettu tereftaalihappo (PTA). Polyesterikuidun kasvanut kysyntä johti PTA:n riittämättömään tarjontaan ja nosti PET:n hintoja. Koska myös Lähi-idän PET:n tuottajat ovat riippuvaisia Aasiasta tulevasta PTA:sta, tämä aiheutti PET:n unioniin tuonnissa äkillisen putoamisen. Samalla tärkeimmät PTA:n toimittajat unionissa ilmoittivat force majeure ‑tilanteesta, joka johti lisärajoituksiin PET:n kotimarkkinatuotannossa.

– –

(181)      Tältä osin on huomattava, että unionin tuotannonala pystyi hyödyntämään PET:n hinnannousun vuoden 2011 lopussa ja vuoden 2012 alussa, koska se oli vahvistanut PTA:n kiinteän hinnan ennen kuvattuja markkinatapahtumia. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä koskevien (osapuolten toimittamien) tilastolähteiden perusteella PET-tuottajien voittomarginaalit laskivat merkittävästi vuonna 2012. Tämä vahvistaa sitä, että kannattavuuteen vuonna 2011 (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso) vaikuttivat suuresti odottamattomat ja tilapäiset globaalit talouden tapahtumat (ks. 153 kappale), jotka eivät todennäköisesti toistu ja joita ei voida pitää pysyvinä ja unionin tuotannonalan tilannetta edustavina.”

87      Neuvosto mainitsee riidanalaisen päätöksen 8, 9, 10 ja 12 perustelukappaleessa, että PET:n hintoja olivat nostaneet sekä unionin tuottajat että Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan PET:n tuojat, mainitsematta lainkaan puuvillan hinnan äkillistä nousua ja etenkään kiistämättä tämän tekijän merkityksellisyyttä. Neuvosto kuitenkin mainitsee ja ottaa kyseisen seikan huomioon täytäntöönpanoasetuksessaan N:o 461/2013, mikä vahvistaa sen olevan merkityksellinen. Neuvosto on siis jättänyt jälleen tutkimatta riidanalaisessa päätöksessä osan tulevaisuutta koskevan arvioinnin kannalta merkityksellisistä tiedoista. Näin toimiessaan se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

88      Vastineessaan neuvosto selittää, että komission tutkinnasta kävi ilmi, ettei PET:n hinnan nousu ollut välttämättä väliaikainen. Komission toimittamien tietojen mukaan hinnan nousu oli nimittäin alkanut ennen puuvillan hinnan äkillistä nousua, joka alkoi vasta vuoden 2010 lopussa. Neuvosto lisää vastauskirjelmässään, että komission ehdotuksessaan esittämä toteamus siitä, että unionin tuotannonalan kannattavuus oli laskenut tarkastelussa käytetyn tutkimusajanjakson jälkeen, ei sisällä mitään viitettä laskun laajuudesta, eikä sen perusteella voinut tietää, kumosiko kyseinen lasku hinnannousun, jonka neuvosto oli havainnut tapahtuneen ennen puuvillan hinnan äkillistä nousua.

89      On syytä todeta, että nämä selitykset eivät sisälly riidanalaiseen päätökseen, eikä niitä siis voida ottaa huomioon riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta arvioitaessa.

90      Edellä esitetyn perusteella neuvosto on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä eikä se ole perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla riidanalaista päätöstä, kun se on käyttänyt perusteena tiettyjä myönteisiä taloudellisia indikaattoreita, etenkin hintojen nousua, mainitsematta lainkaan tiettyjä analyysin kannalta merkityksellisiä kielteisiä tekijöitä.

–       Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkityksetön määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla

91      Neuvosto vahvistaa riidanalaisen päätöksen kymmenennessä perustelukappaleessa, että ”asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus ei ole merkittävä [unionin] markkinoilla (edelleen alle 4 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla) eikä suhteessa muista maista peräisin olevaan tuontiin ja [unionin] tuottajien myyntiin.” Se lisää riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleessa, että ”sekä Taiwanin että Thaimaan markkinaosuudet ovat lähellä nollaa” ja että ”koska määrät ovat niin pienet, polkumyyntiä koskevien väitteiden luotettavuus on todennäköisesti alttiina suurelle virhemarginaalille”.

92      Kantajat toteavat riidanalaisen päätöksen kymmenennestä perustelukappaleesta, ettei neuvosto ota arvioinnissaan huomioon Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkittävää kasvua, mikä osoittaa sen valikoineen tosiseikkoja niin, että se esittää lopulta vääristyneen kuvan ja päätyy näin perusteettomiin päätelmiin.

93      Neuvosto vastaa vastineessaan, että sillä oli oikeus punnita ja arvioida tosiseikkoja ottaessaan huomioon tuonnin määrän riidanalaisen päätöksen kymmenennessä perustelukappaleessa.

94      Tässä yhteydessä on todettava, että komissio tarkastelee ehdotuksessaan sekä tuonnin määrää kyseisen ajanjakson aikana että tuonnin suuntausta (kasvua tai vähenemistä) saman ajanjakson aikana (komission ehdotus, johdanto-osan 50, 92 ja 114 perustelukappale), mikä on merkityksellinen seikka suoritettaessa käsiteltävässä asiassa tehtävänä ollutta tulevaisuutta koskevaa arviointia. Näin ollen neuvoston olisi pitänyt ottaa huomioon myös tämä tekijä, kun se mainitsee tuonnin määrän riidanalaisen päätöksen kymmenennessä perustelukappaleessa.

95      Kantajat huomauttavat riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleesta, että neuvosto pyrkii kyseenalaistamaan komission analyysin, jonka mukaan Thaimaan ja Taiwanin osalta vahingollisen polkumyynnin jatkumisen todennäköisyys oli olemassa, esittämättä kuitenkaan tämän tueksi mitään tosiseikkoja tai perusteluita. Kyseisessä perustelukappaleessa esitetty väite ei ole kantajien mukaan myöskään merkityksellinen, sillä siinä ei oteta huomioon sitä, miten hinnat todennäköisesti kehittyvät tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy, vaikka tämä on merkityksellinen kysymys.

96      Neuvosto täsmentää vastineessaan todenneensa arvioinnissaan ensin, että Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan tuonnin määrät olivat vähentyneet, minkä perusteella selkeitä suuntauksia ei saatu esille. Sitten neuvosto toteaa, ettei polkumyyntiä koskeva laskelma perustunut vahvistetun normaaliarvon ja asianomaisten maiden tuottajien vientihinnan tarkasteluun, vaan kantelun yhteydessä esitettyihin unionin tuotannonalan väitteisiin. Nämä kaksi tekijää yhdessä saivat neuvoston epäilemään, etteivät tulevaa vahingollisen polkumyynnin riskiä koskevat väitteet olleet luotettavia. Komission ehdotuksen johdanto-osan 105 ja 191 perustelukappaleessa esitetyt väitteet, joiden mukaan mikään ei viittaa polkumyynnin vähentymiseen tai lakkaamiseen, ovat arvioita, eivät toteen näytettyjä tosiseikkoja.

97      Yksityiset väliintulijat lisäävät, että riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappale, jonka mukaan ”polkumyyntiä koskevien väitteiden luotettavuus on todennäköisesti alttiina suurelle virhemarginaalille”, perustuu niin ikään kahteen komission ehdotuksessa esitettyyn toteamukseen, joiden mukaan yhtäältä Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin hinnat ovat nousseet ja toisaalta kyseiset hinnat eivät ole romahduttaneet hintoja unionissa.

98      Tässä yhteydessä on huomautettava, että sekä neuvosto että yksityiset väliintulijat ovat antaneet unionin yleisessä tuomioistuimessa selityksiä, jotka eivät käy ilmi riidanalaisesta päätöksestä. Riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappaleessa neuvosto toteaa nimittäin ainoastaan, että Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan tuonnin määrät olivat niin vähäiset, että ”polkumyyntiä koskevien väitteiden luotettavuus on todennäköisesti alttiina suurelle virhemarginaalille”.

99      Toimenpiteiden voimassaolon päättymisen perusteella toteutettavan tarkastelumenettelyn yhteydessä ei ole kuitenkaan kyse polkumyyntiä koskevien väitteiden tutkimisesta, vaan sen selvittämisestä, johtaako toimenpiteiden voimassaolon päättyminen polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen. Neuvoston toteamus ei siis ollut merkityksellinen arvioinnin kannalta.

100    Jos riidanalaisen päätöksen 11 perustelukappale on ymmärrettävä siten, että siinä pyritään kyseenalaistamaan komission ehdotuksessa esitetty päätelmä, jonka mukaan polkumyynti jatkuisi Thaimaassa ja Taiwanissa, jos kyseisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolo päättyisi, on todettava, ettei neuvoston väite ole pitävä eikä sen tueksi ole esitetty näyttöä. Neuvosto ei nimittäin kyseenalaista riidanalaisessa päätöksessä komission tekemää polkumyyntimarginaalilaskelmaa eikä komission päätelmää, jonka mukaan polkumyynnin jatkuminen toimenpiteiden raukeamisen vuoksi oli todennäköistä.

101    Näin ollen neuvoston esittämä päätelmä, joka koskee Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin pientä määrää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, sisältää ilmeisen arviointivirheen.

–       Toimenpiteistä tosiasiallisesti markkinaosuuksina hyötyvät toimijat

102    Neuvosto väittää riidanalaisen päätöksen kymmenennen perustelukappaleen lopussa, että ”esitettyjen tietojen perusteella toimenpiteet ovat hyödyttäneet markkinaosuuksina enemmänkin kolmansien maiden tuottajia kuin unionin tuotannonalaa”.

103    Koska neuvosto ei mainitse lainkaan, mihin tietoihin se tässä viittaa, unionin yleinen tuomioistuin ei pysty tarkastamaan tällaisen väitteen perusteltavuutta, joten riidanalaisen päätöksen perustelut ovat tältä osin puutteelliset (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C‑88/03, EU:C:2006:511, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

–       Hintojen alittavuuden ilmenemättä jääminen tutkimusajanjaksolla

104    Neuvosto toteaa riidanalaisen päätöksen 12 perustelukappaleessa, että tutkimusajanjaksolla ”ei ilmennyt hintojen alittavuutta” Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa.

105    Tässä yhteydessä komissio huomauttaa perustellusti, että hintojen alittavuuden ilmenemättä jääminen oli todettu aiemmin, eikä riidanalaisessa päätöksessä anneta mitään tietoja tilanteen tulevasta kehittymisestä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymisen jälkeen. Komission väliintulokirjelmään annettu neuvoston vastaus, jonka mukaan intialaiset tuojat olivat nostaneet hintojaan unionissa, ei kumoa kyseistä toteamusta.

106    Riidanalaisen päätöksen 12 perustelukappaleessa esitetty neuvoston toteamus hintojen alittavuuden ilmenemättä jäämisestä ei siis ole määräävä seikka, jonka perusteella voitaisiin yksin todeta, ettei vahingon toistumisen todennäköisyyttä ole näytetty toteen.

–       Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkityksetön määrä ja toimenpiteiden poistaminen

107    Riidanalaisen päätöksen 13–15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(13)      Vaikka [Intiassa, Taiwanissa ja Thaimaassa] on jonkin verran ylikapasiteettia, neuvosto ei ole vakuuttunut siitä, että käyttämätön kapasiteetti suunnattaisiin [unioniin]. Kysyntä on kasvussa useimmilla merkittävillä markkinoilla.

(14)      [Unionin] hintataso muihin maihin verrattuna on korkeampi kuin muilla merkittävillä markkinoilla, koska nämä pitkäaikaiset toimenpiteet ovat voimassa. Ilman toimenpiteitä hinnoilla olisi taipumus normalisoitua muihin maihin nähden. Kaupan suojatoimenpiteet kolmansissa maissa eivät todennäköisesti ohjaa kauppaa merkittävästi kohti [unionia], koska nämä maat eivät ole maailman suurimpia polyeteenitereftalaatin kuluttajia. Kaupan suojatoimenpiteiden mahdollisesta olemassaolosta muilla merkittävillä polyeteenitereftalaattimarkkinoilla kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa ei ole annettu tietoja. Sen vuoksi neuvosto uskoo, että vaikka tuonti voisi lisääntyä toimenpiteiden raukeamisen jälkeen, tämä lisäys ei olisi merkittävä.

(15)      Neuvoston arvion mukaan ei ole esitetty vakuuttavia todisteita monien sellaisten tekijöiden olemassaolosta, jotka ovat relevantteja sen arvioimiseksi, johtaisiko tullien poistaminen vahingollisen polkumyynnin aloittamiseen uudelleen. Näihin tekijöihin kuuluvat:

a)      Kysynnän kehitys kolmansissa maissa: esimerkiksi Taiwanin osalta vienti kolmansiin maihin on noin 60 prosenttia tuotantokapasiteetista, mikä viittaa siihen, että kysynnän tuleva kehitys näissä maissa on merkittävää arvioinnin kannalta.

b)      Kuljetuskustannukset ja muut kannattavuuteen vaikuttavat tekijät: jos kolmannen maan vientimarkkinat ovat lähempänä viejää kuin [unionin] markkinat – Itä-Aasia on merkittävä markkina-alue –, tämä vaikuttaa kuljetuskustannuksiin ja täten vientimyynnin kannattavuuteen ja siis [unionin] markkinoiden suhteelliseen houkuttelevuuteen.”

108    Kantajat, joita komissio tukee, katsovat neuvoston poikenneen mielivaltaisesti komission yksityiskohtaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan tuonti kasvaisi todennäköisesti huomattavasti, jos toimenpiteet poistetaan. Vaikka SEUT 296 artiklan rikkomiseen ei ole vedottu muodollisesti, muutamien riidanalaisessa päätöksessä esitettyjen neuvoston väitteiden perustelemattomuus ja paikoittainen ristiriitaisuus on myös otettu esille.

109    Neuvosto, jota yksityiset väliintulijat tukevat, kiistää nämä väitteet.

110    On todettava, että neuvosto on päätellyt riidanalaisessa päätöksessä lähinnä, että ”vaikka tuonti voisi lisääntyä toimenpiteiden raukeamisen jälkeen, tämä lisäys ei olisi merkittävä” (14 perustelukappaleen loppu), sillä se ”ei ole vakuuttunut siitä, että [Intian, Taiwanin ja Thaimaan] käyttämätön kapasiteetti suunnattaisiin [unioniin]” (13 perustelukappale).

111    Tämä neuvoston päätelmä perustuu viiteen toteamukseen, jotka käydään läpi jäljempänä 112, 121, 122, 127 ja 130 kohdassa.

112    Ensinnäkin neuvosto arvioi, että Intiassa, Taiwanissa ja Thaimaassa on ”jonkin verran” käyttämätöntä kapasiteettia (riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappale).

113    Kantajat ja komissio korostavat, että kyseinen väite kumoaa komission ehdotuksessa esitetyn analyysin sekä neuvoston itsensä täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013 esittämät toteamukset, joiden mukaan kyseisissä kolmessa maassa, erityisesti Intiassa, oli runsaasti käyttämätöntä kapasiteettia.

114    Neuvosto toteaa vastineessaan, että komission analyysi perustuu kanteluun sisältyviin tietoihin, joita komissio ei ole tarkistanut paikan päällä Taiwanissa ja Thaimaassa. Neuvosto ilmoittaa kuitenkin ottaneensa tämän seikan huomioon määrittäessään, miten merkittävänä tätä vahingon indikaattoria pidettäisiin arvioinnissa. Neuvosto väittää pystyneensä tekemään toisenlaisen arvioinnin Taiwanin ja Thaimaan tulevasta kapasiteetista ja kysynnästä muiden asianomaisten osapuolten, myös unionin PET:n käyttäjien, tutkinnan aikana esittämien argumenttien perusteella ilmeistä arviointivirhettä tekemättä.

115    Vastauksena näihin neuvoston argumentteihin kantajat ja komissio vastustavat sitä, että neuvosto kyseenalaistaa komission tutkintansa aikana osoittamat tietyt tosiseikat sillä perusteella, että kyseiset tosiseikat kävivät ilmi kantelusta ja että niitä ei ollut varmistettu paikan päällä Taiwanissa ja Thaimaassa.

116    Tässä yhteydessä on huomautettava, etteivät neuvoston unionin yleisessä tuomioistuimessa antamat selitykset käy ilmi riidanalaisesta päätöksestä. Riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappaleessa esitettyä neuvoston väitettä, jonka mukaan käyttämätöntä kapasiteettia oli ”jonkin verran”, ei nimittäin ole selitetty lainkaan.

117    Toimielimiltä ei voida tietenkään edellyttää kaikkien asiaan liittyvien erilaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen esittämistä perusteluissa. Tutkittaessa sitä, ovatko päätöksen perustelut kyseisten edellytysten mukaisia, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 9.1.2003, Petrotub ja Republica v. neuvosto, C‑76/00 P, EU:C:2003:4, 81 kohta).

118    Kuten kantajat ja komissio korostavat, käsiteltävässä asiassa neuvoston väite, jonka mukaan Intiassa, Taiwanissa ja Thaimaassa on ”jonkin verran” käyttämätöntä kapasiteettia, on ristiriidassa komission ehdotuksessaan esittämän arvioinnin kanssa sekä Intian osalta neuvoston itsensä täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013 esittämän päätelmän kanssa, jonka mukaan ylikapasiteettia ”on pidettävä merkittävänä” (johdanto-osan 193 perustelukappale). Näin ollen neuvoston tehtävänä oli antaa selitykset riidanalaisessa päätöksessä, jotta asianomaiset osapuolet pystyisivät ymmärtämään väitteen taustalla olevan päättelyn ja jotta unionin yleinen tuomioistuin pystyisi suorittamaan valvontansa.

119    Riidanalaisen päätöksen perustelut ovat siis puutteelliset, eikä neuvosto pysty paikkaamaan tätä puutetta antamalla selityksiä unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 15.6.2005, Corsica Ferries France v. komissio, T‑349/03, EU:T:2005:221, 287 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120    Vaikka neuvoston antamat selitykset olisi otettava huomioon, on joka tapauksessa tuotava esille, että jos Taiwanin ja Thaimaan vientiä harjoittavat tuottajat kieltäytyivät yhteistyöstä, komissiolla oli mahdollisuus perustaa väitteensä käytettävissä oleviin tosiseikkoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

121    Toiseksi neuvosto on todennut, että kysyntä oli kasvussa useimmilla merkittävillä markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 13 perustelukappale), mikä vastaa riidanalaisen päätöksen kuudennen perustelukappaleen väitteitä, joiden mukaan ”polyeteenitereftalaatin tärkeimmät vientimarkkinat ovat kasvamassa” ja ”polyeteenitereftalaattiin pakattujen tuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä todennäköisesti lisääntyy edelleen maailmantalouden elpyessä”. Kantajat ja komissio eivät kiistä näitä neuvoston väitteitä.

122    Kolmanneksi neuvosto katsoo lähinnä, että kyseisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden poistamisen jälkeen unionin markkinat eivät olisi hintojen puolesta yhtä houkuttelevia, sillä hinnat normalisoituisivat muiden maiden matalampiin hintoihin nähden (riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappale). Neuvoston väite perustui toteamukseen, jonka mukaan unionin hintataso oli kyseisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden johdosta korkeampi kuin muilla pääasiallisilla markkinoilla ja ilman kyseisiä toimenpiteitä unionin hinnoilla olisi taipumus normalisoitua muiden maiden matalampiin hintoihin nähden.

123    Tässä yhteydessä on todettava kantajien ja komission tavoin, että kyseinen neuvoston väite merkitsee sitä, että Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin oleva tuonti saattaisi määränsä puolesta vaikuttaa hintoihin unionissa. Samaan aikaan neuvosto väittää riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa, että ”vaikka tuonti voisi lisääntyä toimenpiteiden raukeamisen jälkeen, tämä lisäys ei olisi merkittävä”. Riidanalaisen päätökset perustelut ovat siis ristiriitaiset. Lisäksi kuten kantajat korostivat istunnossa, riidanalaisessa päätöksessä esitettyä neuvoston väitettä, jonka mukaan ”[unionin] hintataso on korkeampi kuin muilla merkittävillä markkinoilla, koska nämä pitkäaikaiset toimenpiteet ovat voimassa”, ei ole perusteltu mitenkään.

124    Neuvosto tuo esille vastineessa, ettei riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa mainittu hintojen lasku kyseisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden poistamisen seurauksena merkitse välttämättä sitä, että vahingollinen polkumyynti aloitettaisiin uudelleen. Neuvoston mukaan unionin hintoihin ei kohdistu painetta pääasiassa Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta. Sen mukaan tätä tukee se seikka, että kyseisen tuonnin osuus oli alle 4 prosenttia unionin markkinaosuuksista, kun taas sellaisen kolmansista maista peräisin olevan tuonnin osuus, jossa ei sovelleta polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja jossa hinnat ovat matalampia, oli 15,9 prosenttia näistä samoista markkinaosuuksista. Neuvosto täsmentää vastauksena komission väliintulokirjelmään, ettei ole väittänyt riidanalaisessa päätöksessä, että hintojen nousu unionissa johtuisi pelkästään polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisesta. Tässä kohti neuvosto tuo esille, että intialaiset viejät ovat nostaneet hintojaan 29 prosenttia.

125    Tässä yhteydessä on todettava, että nämä selitykset kumoavat riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa esitetyn toteamuksen, jonka mukaan unionin hinnat olivat korkeampia, ”koska nämä pitkäaikaiset toimenpiteet ovat voimassa”. Kuten edellä 123 kohdassa todetaan, tämä toteamus perustuu väistämättä väitteeseen, jonka mukaan Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin oleva tuonti saattaa vaikuttaa hintoihin unionissa.

126    Neuvoston esittämät argumentit eivät siis kyseenalaista edellä 123 kohdassa esitettyä toteamusta, jonka mukaan unionin markkinoiden houkuttelevuuden arviointia koskevat riidanalaisen päätöksen perustelut ovat ristiriitaiset.

127    Neljänneksi neuvosto korostaa riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa, että ”kaupan suojatoimenpiteet kolmansissa maissa eivät todennäköisesti ohjaa kauppaa merkittävästi kohti [unionia], koska nämä maat eivät ole maailman suurimpia polyeteenitereftalaatin kuluttajia.” Neuvosto viittaa epäsuorasti tiettyihin kaupan suojatoimenpiteisiin, joiden olemassaolon komissio toteaa ehdotuksessaan ja jotka on otettu käyttöön Turkissa, Etelä-Afrikassa ja Malesiassa Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa.

128    Tässä kohti on todettava kantajien tavoin, että kun komissio on todennut tutkimuksessa, että tietyt maat ovat ottaneet käyttöön kaupan suojatoimenpiteitä Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan PET:n tuonnissa, se ei väitä, että näiden toimenpiteiden olemassaolo ohjaisi tuontia merkittävästi unionin suuntaan. Komissio väittää kyseisellä toteamuksella nimittäin ainoastaan, että kyseisten toimenpiteiden soveltaminen saattaisi vähentää niiden markkinoiden määrää, joille Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevalla tuonnilla on pääsy. Neuvosto ei kuitenkaan kiistä tällaista väitettä riidanalaisessa päätöksessä.

129    Neuvosto toteaa riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa, ettei kauppa ohjaudu merkittävästi kohti unionia, mutta yksin tämän perusteella ei siis voida päätellä, ettei vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä ole näytetty toteen.

130    Viidenneksi ja lopuksi neuvosto toteaa riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa, että ”kaupan suojatoimenpiteiden mahdollisesta olemassaolosta muilla merkittävillä polyeteenitereftalaattimarkkinoilla kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa ei ole annettu tietoja”. Neuvosto lisää riidanalaisen päätöksen 15 perustelukappaleessa, että ”ei ole esitetty vakuuttavia todisteita monien sellaisten tekijöiden olemassaolosta, jotka ovat relevantteja sen arvioimiseksi, johtaisiko tullien poistaminen vahingollisen polkumyynnin aloittamiseen uudelleen”. Neuvoston mukaan ”näihin tekijöihin kuuluvat: a) Kysynnän kehitys kolmansissa maissa – –. b) Kuljetuskustannukset ja muut [viennin] kannattavuuteen vaikuttavat tekijät – –”.

131    Kantajat toteavat tässä yhteydessä perustellusti, että komissio on tutkinut sitä mahdollisuutta, että Intian, Taiwanin ja Thaimaan käyttämätön kapasiteetti suuntautuu kolmansiin maihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Japaniin, toisin kuin neuvosto väittää riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleessa ja 15 perustelukappaleen a alakohdassa. Kantajien mukaan komissio on arvioinut ehdotuksessaan tiettyjen asianomaisten osapuolten väitteitä, jotka perustuivat siihen, että ”Taiwanin PET-tuotannon tärkeimmät vientimarkkinat ovat Aasian ja Tyynenmeren alue ja Amerikat” (101 kohta), sekä tarpeeseen ottaa ”huomioon kysynnän kasvaminen muiden kolmansien maiden markkinoilla” (104 kohta). Komissio kiistää kuitenkin nämä väitteet muistuttaen, ettei väitä, että ”kaikki vientiä varten käytettävissä oleva kapasiteetti suunnattaisiin unioniin”, vaan että ”todennäköisesti unionin markkinoille suunnattavien määrien odotetaan ylittävän todennäköisesti vahinkoa aiheuttavat tasot” (104 kohta).

132    Kantajat huomauttavat kuljetuskustannusten ja muiden tekijöiden, jotka vaikuttavat viennin kannattavuuteen ja jotka on mainittu riidanalaisen päätöksen 15 perustelukappaleen b alakohdassa, huomioimatta jättämisestä, että komissio on tarkastellut unioniin tuonnin kulujen, vakuutuksen ja rahdin (cif) hintaa, joka sisältää kuljetuskustannukset, ja vastaavia tuonnin hintoja kolmansissa maissa.

133    Tässä yhteydessä on huomautettava yksityisten väliintulijoiden tavoin, että tarkastellessaan unionin markkinoiden houkuttelevuutta komissio vertailee keskenään Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja sekä kyseisistä maista unioniin suuntautuvan viennin hintoja, muttei tutki kuljetuskustannusten vaikutusta viennin kannattavuuteen.

134    Kuten komissio kuitenkin korostaa, myös unionin houkuttelevuus ja viennin kannattavuus on selvitetty sen ehdotuksessa erityisesti unionin markkinoiden koon (kolmanneksi suurimmat maailmassa) ja unionin markkinoilla vallinneiden hintojen vuoksi, sillä hinnat ovat selvästi korkeammat kuin Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hinnat.

135    Näin ollen riidanalaisen päätöksen 15 perustelukappaleen b luetelmakohdassa esitetty neuvoston toteamus, jonka mukaan komissio ei ole esittänyt mitään todisteita unioniin suuntautuvan viennin muista kannattavuuteen vaikuttavista tekijöistä, on virheellinen.

–       Unionin tuotannonalan riittävä suojaaminen muilla kaupan suojatoimenpiteillä

136    Neuvosto toteaa riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappaleessa, että ”muut tekijät viittaavat sen todennäköisyyteen, että toimenpiteiden poistaminen ei johda unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin aloittamiseen uudelleen”. Se täsmentää, että ”jatkuvat Intiaan kohdistuvat tukien vastaiset toimenpiteet ja Kiinaan ja muihin maihin kohdistuvat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet tarjoavat edelleen suojaa unionin tuotannonalalle”.

137    Tässä yhteydessä on todettava, että neuvosto on myöntänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa, että riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappaleeseen on päässyt livahtamaan virhe: neuvosto väittää siinä, että polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä on kohdistettu muihinkin maihin kuin Kiinaan, vaikkei tällaisia toimenpiteitä ole olemassa.

138    Neuvosto ei ole myöskään selittänyt, miksi tiettyjen kaupan suojatoimenpiteiden olemassaolosta voidaan päätellä, ettei vahingon toistumisen todennäköisyyttä ole näytetty toteen.

139    Riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappaleessa esitettyä neuvoston väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala on suojattu riittävästi, ei siis ole perusteltu.

–       Muiden toimijoiden vaikutus ja toimenpiteiden poistaminen

140    Neuvosto vahvistaa riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappaleen lopussa, että ”myös aiemmat kaupan muodot näillä markkinoilla viittaavat siihen, että Intiasta, Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan viennin lisääntyminen voisi osittain tai kokonaan pikemminkin korvata kolmansien maiden tuonnin kuin [unionin] tuotannon”.

141    Kuten kantajat korostivat istunnossa, tätä neuvoston väitettä ei ole perusteltu riittävällä tavalla eikä pelkkä näiden markkinoiden aiempien kaupan muotojen mainitseminen anna unionin yleiselle tuomioistuimelle mahdollisuutta tarkastaa väitteen perusteltavuutta, vaikka huomioon otetaan riidanalaisen päätöksen antamiseen johtanut asiayhteys (ks. edellä oleva 117 kohta). Perusteluiden on todettava näin ollen puuttuvan tässä kohti.

–       Vahingon toistumisen todennäköisyyden tutkimista koskeva päätelmä

142    Edellä esitetyn perusteella riidanalaisen päätöksen 8–17 perustelukappaleessa esitetty neuvoston tekemä arviointi sisältää ilmeisiä arviointivirheitä ja sen perustelut ovat joiltakin osin puutteelliset ja jopa ristiriitaiset.

143    Riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei ole kuitenkaan tarpeen, jos riidanalaisen päätöksen 23 perustelukappaleessa esitetty neuvoston päätelmä, jonka mukaan ”ei ole selvästikään unionin etujen mukaista jatkaa toimenpiteitä”, ei sisällä ilmeistä arviointivirhettä eivätkä sen perustelut ole puutteelliset. Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään nimittäin, että vaikka vahingollisen polkumyynnin todennäköisyys on osoitettu, kyseiset toimenpiteet voidaan päättää, jos toimielimet ”voivat selkeästi päätellä, että näiden toimenpiteiden soveltaminen ei ole [unionin] edun mukaista”.

 Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin edun tarkastelu

144    Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin edun tarkastelu edellyttää niiden todennäköisten seurausten arviointia, joita suunniteltujen toimenpiteiden soveltamisella ja soveltamatta jättämisellä voi olla unionin tuotannonalan edulle ja muille kyseessä oleville eduille, muun muassa perusasetuksen 21 artiklassa mainittujen eri osapuolten eduille. Tämä arviointi edellyttää tulevia seikkoja koskeville olettamuksille perustuvaa ennustetta, jossa arvioidaan monitahoisia taloudellisia tilanteita (tuomio 8.7.2003, Euroalliages ym. v. komissio, T‑132/01, EU:T:2003:189, 47 kohta).

145    Neuvosto arvioi unionin etua riidanalaisessa päätöksessä seuraavasti:

”(18)      Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sen määrittämiseksi, onko toimenpiteiden toteuttaminen yhteisön edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena.

(19)      Polyeteenitereftalaatin hinnat määräytyvät useiden tekijöiden perusteella, mutta on selvää, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat lisänneet tuotetta käyttävän tuotannonalan kustannuksia. Monet käyttäjät ovat niukalla liikkumavaralla toimivia pullottajia ja pk-yrityksiä, joihin viime vuosien korkeilla polyeteenitereftalaatin hinnoilla on ollut vakavia vaikutuksia, koska polyeteenitereftalaatin osuus niiden tuotantokustannuksista on ratkaiseva. Korkeat kustannukset ovat vaikuttaneet voimakkaimmin pienehköihin pullotusyrityksiin, jotka eivät ole voineet siirtää hinnannousua vähittäismyyjien ja loppukäyttäjien maksettavaksi heikon neuvotteluasemansa takia. Monet toimivat raskaalla tappiolla ja ovat menettäneet suuren määrän työntekijöitä. Ehdotuksessa todetaan käyttäjien heikkenevä tilanne ja se, että unionissa polyeteenitereftalaatin hinnat ovat korkeammat kuin muilla merkittävillä markkinoilla. Neuvoston mielestä ei kuitenkaan ole osoitettu, että kyseessä olevat toimenpiteet eivät ole unionin polyeteenitereftalaatin suhteellisen korkeisiin hintoihin vaikuttava tekijä.

(20)      [Unionin] polyeteenitereftalaattituotannonala on nyt hyvin keskittynyt ja yhä enemmän vertikaalisesti integroitunut. Se on kannattava ja sen olisi voitava olla kansainvälisesti kilpailukykyinen.

(21)      Toimenpiteiden runsaus sekä polyeteenitereftalaatin tuottajien ja polyeteenitereftalaattipakkauksia valmistavien yritysten yhä suurempi integroituminen [unionissa] luo tilanteen, joka ei tarjoa tasapuolisia toimintaedellytyksiä riippumattomille polyeteenitereftalaattipakkauksia valmistaville yrityksille, jotka joutuvat hankkimaan polyeteenitereftalaatin maailman kalleimpaan hintaan (polyeteenitereftalaatin hintoihin kohdistuvan horisontaalisen vaikutuksen johdosta), kun taas niiden kolmansissa maissa toimivilla kilpailijoilla on mahdollisuus polyeteenitereftalaatin saantiin alhaisemmilla hinnoilla.

(22)      Polyeteenitereftalaatin käyttäjillä on rajalliset hankintalähteet [unionin] ulkopuolella, koska voimassa on toimenpiteitä, jotka kohdistuvat myös muista kolmansista maista peräisin olevaan tuontiin.

(23)      Neuvosto toteaa, että ei ole selvästikään unionin etujen mukaista jatkaa toimenpiteitä, koska tuojille, käyttäjille ja kuluttajille aiheutuvat kustannukset ovat suhteettomat verrattuna unionin tuotannonalan saamaan hyötyyn.”

146    Kantajat, joita komissio tukee, muistuttavat, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että erityistä huomiota kiinnitetään tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Riidanalaisessa päätöksessä ei kuitenkaan edes mainita tästä mahdollisuudesta vastoin täytäntöönpanoasetusta N:o 461/2013, vaan siinä käsitellään ainoastaan unionin PET:n käyttäjien etua ja sivuutetaan etuyhteydettömien tuottajien, raaka-aineen toimittajien ja PET:n kierrättäjien etu, jota komissio tarkastelee polkumyyntitulleja koskevassa ehdotuksessaan. Kantajat muistuttavat vastauksessaan, että neuvoston päätelmä, jonka mukaan vahingollinen polkumyynti ei alkaisi uudelleen, jos toimenpiteitä ei uusita, on ilmeisen virheellinen.

147    Kantajat huomauttavat erityisesti unionin PET:n käyttäjien edusta, että neuvoston riidanalaisen päätöksen 19–22 perustelukappaleessa esittämät kolme seikkaa kumoutuvat sillä, mitä neuvosto esittää komission arviointiin perustuvissa täytäntöönpanoasetuksen N:o 461/2013 johdanto-osan 234, 249 ja 252–260 perustelukappaleessa. Komissio huomauttaa lisäksi, että neuvoston on osoitettava tosiasiallisesti, ettei kyseisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltaminen ole unionin edun mukaista.

148    Neuvosto, jota yksityiset väliintulijat tukevat, vastaa tarkastelleensa riidanalaisessa päätöksessä yksityiskohtaisesti unionin tuotannonalalle vahingollista polkumyyntiä erityisesti neljännessä perustelukappaleessa Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan tuonnin ja 5, 12, 15 ja 16 perustelukappaleessa Intiasta, Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan tuonnin osalta. Neuvosto on siis näkemyksensä mukaan täyttänyt velvollisuutensa arvioida kaikkia asiaan liittyviä etunäkökohtia kokonaisuudessaan, eikä se ole rikkonut perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa. Neuvosto ja yksityiset väliintulijat muistuttavat väitetystä ilmeisestä arviointivirheestä, että arvioinnin mukaan oli epätodennäköistä, että unionin tuotannonalalle aiheutuisi vahinkoa, jos kyseiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet poistettaisiin, ja että neuvosto oli ottanut tämän päätelmän huomioon arvioidessaan unionin etua perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti.

149    Neuvosto huomauttaa erityisesti unionin PET:n käyttäjien edun osalta, etteivät kantajat kiistä PET:n hinnan olevan korkea unionissa eivätkä myöskään käyttäjien hankintalähteiden olevan hyvin rajalliset. Sen sijaan kantajat kiistävät neuvoston mukaan tavan, jolla neuvosto on arvioinut näitä tosiseikkoja, sekä tämän pohjalta tehdyt päätelmät. Kyseiseen arviointiin ei kuitenkaan sisälly ilmeistä arviointivirhettä, eikä se ole kohtuuton. Myöskään arvioinnin taustalla olevat tosiseikat eivät ole ilmeisen virheellisiä. Yksityiset väliintulijat lisäävät, että unionin tuotannonalaa koskevat neuvoston toteamukset käsittävät väistämättä raaka-aineen tuottajien edun. Ne korostavat niin ikään, että neuvosto keskittyy käyttäjien tilanteeseen, sillä käyttäjät muodostavat unionin pääasiallisen edun (muun kuin minkä PET:n tuottajat muodostavat), kuten tarkastelun aikana on käynyt ilmi. Tuojat ja PET:n kierrättäjät eivät ole osallistuneet eivätkä esittäneet huomautuksia tarkastelun aikana. Yksityiset väliintulijat painottavat lisäksi pullottajien keskuudessa ilmenevää erityistä työntekijöiden menettämisen ongelmaa sekä pienille ja keskisuurille yrityksille ominaisia ongelmia.

150    Neuvosto tuo vielä esille täytäntöönpanoasetuksessa N:o 461/2013 tehdystä arvioinnista, että kyseessä oli toinen menettely, joka koski toisia tosiseikkoja. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen valvonta ei kohdistu kyseiseen asetukseen.

151    Tässä yhteydessä on huomautettava, että neuvosto ja yksityiset väliintulijat ovat myöntäneet itse, että riidanalaisen päätöksen 23 perustelukappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista, perustuu neuvoston päätelmiin, joiden mukaan unioniin kohdistuvaa merkittävää vahinkoa ei todennäköisesti esiinny uudelleen, jos toimenpiteet raukeavat (17 perustelukappale), tai ainakaan tällaista todennäköisyyttä ei ole osoitettu (viides perustelukappale).

152    Neuvosto viittaa nimittäin lähinnä riidanalaisen päätöksen 8–17 perustelukappaleeseen muistuttaessaan saman päätöksen 20 perustelukappaleessa, että unionin PET:n tuotannonala ”on kannattava ja sen olisi voitava olla kansainvälisesti kilpailukykyinen”. Neuvosto väittää riidanalaisen päätöksen 19 perustelukappaleessa, että ”on selvää, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat lisänneet tuotetta käyttävän tuotannonalan kustannuksia”, ja tämä väite perustuu väistämättä 14 perustelukappaleessa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan ”[unionin] hintataso muihin maihin verrattuna on korkeampi kuin muilla merkittävillä markkinoilla, koska nämä pitkäaikaiset toimenpiteet ovat voimassa”.

153    Kuten edellä 142 kohdassa todetaan, neuvoston tekemä arvio vahingon aiheutumisen riskin todennäköisyydestä sisältää kuitenkin ilmeisiä arviointivirheitä ja sen perustelut ovat joiltakin osin puutteelliset ja jopa ristiriitaiset. Nämä puutteet vaikuttavat siis niin ikään neuvoston päätelmään, joka koskee kyseisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämiseen liittyvää unionin etua.

 Johtopäätös kumoamisvaatimuksesta

154    Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hyväksyttävä, kantajien esittämiä ensimmäistä ja kolmatta kanneperustetta ei ole tarpeen tutkia ja riidanalainen päätös on kumottava siltä osin, kuin siihen sisältyy ilmeisiä arviointivirheitä ja sen perustelut ovat puutteelliset, mikä on vaikuttanut sekä vahingon aiheutumisen todennäköisyyttä, kun kyseinen polkumyyntitulli jätetään uusimatta, että kyseisen tullin voimassa pitämiseen liittyvää unionin etua koskevaan arviointiin.

2.     Vahingonkorvausvaatimukset

155    Unionin yleisen tuomioistuimen toimivallasta sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun alalla on määrätty SEUT 268 artiklassa ja SEUT 340 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa. Viimeksi mainitun määräyksen mukaan unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

156    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan unioni on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa toimielintensä tai elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: unionin toimielimen tai elimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 29.9.1982, Oleifici Mediterranei v. ETY, 26/81, EU:C:1982:318, 16 kohta ja tuomio 14.12.2005, Beamglow v. parlamentti ym., T‑383/00, EU:T:2005:453, 95 kohta).

157    Käsiteltävässä asiassa kantajat väittävät, että nämä kolme edellytystä täyttyvät, minkä neuvosto kiistää.

158    Ennen kuin tarkastellaan, täyttyvätkö edellä 156 kohdassa luetellut sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytykset käsiteltävässä asiassa, on selkiytettävä kantajien vaatimusten ulottuvuutta.

 Kantajien vaatimusten ulottuvuus

159    Oikeuskäytännön mukaan SEUT 268 artikla ei estä nostamasta vahingonkorvauskannetta välittömästi uhkaavista ja riittävällä varmuudella ennakoitavissa olevista vahingoista, vaikka vahingon määrää ei voida vielä määrittää (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2000, Camar ja Tico v. komissio ja neuvosto, T‑79/96, T‑260/97 ja T‑117/98, EU:T:2000:147, 192 ja 193 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160    Kantajat esittivät vahingonkorvausvaatimuksensa käsiteltävässä asiassa 14.8.2013 eli noin kaksi ja puoli kuukautta riidanalaisen päätöksen voimaantulopäivästä, ja ne väittivät niille aiheutuvan kyseisestä päivästä lähtien vahinkoa, joka johtuu niiden mukaan ylemmäntasoisen, unionin tuotannonalaa suojaavan oikeussäännön vakavasta rikkomisesta.

161    Kantajien mukaan niille aiheutuu kahdenlaista vahinkoa.

162    Ensinnäkin vahinkoa aiheutuu siitä, että riidanalaisen päätöksen mukaan kantajien on pakko pitää myyntihintansa unionissa kannattamattomalla tasolla pystyäkseen kilpailemaan Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan, polkumyynnin kohteena olevan tuonnin kanssa. Kantajien mukaan ne menettävät edelleen markkinaosuuksiaan intialaisten, taiwanilaisten ja thaimaalaisten tuottajien hyväksi. Tämä vahinko ilmenee siitä erosta, joka on havaittavissa kesäkuusta 2013 toukokuuhun 2014 kestävällä ajanjaksolla (joka on osittain tuleva suhteessa kanteen nostamisen ajankohtaan) niille arviolta kertyvän liikevoiton ennen veroja, korkoja ja poistoja (jäljempänä EBITA-luku) ja huhtikuusta 2012 maaliskuuhun 2013 kestävällä ajanjaksolla jo toteutuneen EBITA-luvun välillä. Kantajat toimittivat kannekirjelmänsä liitteenä laskelman arvioidusta vahingosta ja pyysivät unionin yleiseltä tuomioistuimelta, että voisivat päivittää kyseisiä tietojaan ja laskelmiaan menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Kantajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on jo myöntänyt tällaisen mahdollisuuden (ks. vastaavasti tuomio 30.9.1998, Coldiretti ym. v. neuvosto ja komissio, T‑149/96, EU:T:1998:228, 49 ja 50 kohta).

163    Toisentyyppinen vahinko esitellään lyhyesti kannekirjelmässä, ja se aiheutuu kantajien mukaan siitä, että niiden on ollut pakko irtisanoa henkilöstöä tai sulkea unionissa sijaitsevia tuotantolaitoksia riidanalaisen päätöksen seurauksena. Kantajat mainitsevat kannekirjelmänsä liitteessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan UAB Indorama Polymers Europe UK:n tehtaan sekä [luottamuksellinen](2) tehtaan välittömän sulkemisen. Lotte Chemical UK pyytää vastauksessa korvaamaan myös PTA-tehtaan sulkemisesta aiheutuneet kustannukset, sillä sen mukaan kyseisen tehtaan sulkeminen liittyy Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan UAB Indorama Polymers Europe UK:n tehtaan sulkemiseen.

164    Kantajien kannekirjelmässä ja vastauksessa esittämien alustavien laskelmien mukaan niille aiheutuvien vahinkojen kokonaismäärä on Cepsa Químican osalta [luottamuksellinen], Equipolymersin osalta [luottamuksellinen], Indorama Groupin (joka käsittää seuraavat neljä kantajaa: Indorama Ventures Poland, UAB Indorama Polymers Europe, UAB Orion Global pet ja Ottana Polimeri) osalta [luottamuksellinen], Lotte Chemical UK:n osalta [luottamuksellinen] ja [luottamuksellinen], M & G Polimeri Italian osalta [luottamuksellinen], Novapetin osalta [luottamuksellinen] ja UAB Neo Groupin osalta [luottamuksellinen].

165    Vahingonkorvausvaatimustensa päivittämisen yhteydessä (ks. edellä 28 kohta) seitsemän kantajaa – Cepsa Química, Indorama Ventures Poland, Lotte Chemical UK, Ottana Polimeri, UAB Neo Group, UAB Indorama Polymers Europe ja UAB Orion Global pet – luopuu aiheutuneeseen vahinkoon perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksestaan (väitetty ensimmäinen vahinkotyyppi). Tämän vaatimuksen pitää voimassa vain kolme kantajaa – Equipolymers, M & G Polimeri Italia ja Novapet – ja se koskee yhdeksän kuukauden pituista ajanjaksoa kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014. Kantajat selittävät, että tämä rajaaminen perustuu 4.2.2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/109/EU voimaantuloon; kyseisellä täytäntöönpanopäätöksellä kumottiin päätös 2000/745/EY muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuontia koskevien polkumyynnin ja tukien vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä (EUVL 2014, L 59, s. 35). Täytäntöönpanopäätöksellä peruttiin useille intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille annetut vähimmäishintoja koskevat sitoumukset 1.3.2014 alkaen, mikä on johtanut kantajien mukaan Intiasta unioniin suuntautuvan PET:n tuonnin huomattavaan vähentymiseen.

166    Toisen tyyppinen väitetty vahinko koskee tiettyjen tuotantolaitosten sulkemista, ja sitä koskevan vaatimuksen säilyttävät vain UAB Indorama Polymers Europe ja Lotte Chemical UK; vaatimus kattaa ainoastaan vuonna 2013 kirjatut sulkemisesta aiheutuneet vahingot.

167    Lisäksi kantajat ovat myöntäneet näiden kahden väitetyn vahinkotyypin osalta, että osa vahingosta voi johtua Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan tuonnin aiheuttamista tappioista eikä riidanalaiseen päätökseen sisältyvistä lainvastaisuuksista. Näin ollen kantajat vaativat korvattavaksi ainoastaan 77:ää prosenttia väitetyistä tappioista ja sulkemisesta aiheutuneista kustannuksista.

168    CPME:n osalta kantajat täsmentävät, ettei sille ole aiheutunut vahinkoa yhdistyksenä.

169    Näin ollen ainoastaan seuraavat kantajat pitivät vahingonkorvausvaatimukset voimassa osittain: Equipolymers, M & G Polimeri Italia, Novapet, UAB Indorama Polymers Europe ja Lotte Chemical UK.

170    On siis tutkittava, täyttävätkö kyseiset vaatimukset edellä 156 kohdassa mainitut sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen kolme edellytystä.

171    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että jos yksi näistä kolmesta edellytyksestä jää täyttymättä, korvausvaatimukset on hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia kahden muun edellytyksen täyttymistä (ks. vastaavasti tuomio 15.9.1994, KYDEP v. neuvosto ja komissio, C‑146/91, EU:C:1994:329, 81 kohta ja tuomio 20.2.2002, Förde-Reederei v. neuvosto ja komissio, T‑170/00, EU:T:2002:34, 37 kohta). Unionin tuomioistuimien ei tarvitse myöskään tutkia näitä edellytyksiä tietyssä käsittelyjärjestyksessä (tuomio 9.9.1999, Lucaccioni v. komissio, C‑257/98 P, EU:C:1999:402, 13 kohta).

172    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tarkastella ensin edellytystä, joka koskee välitöntä syy-yhteyttä moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä.

 Välitön syy-yhteys

173    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välistä syy-yhteyttä koskevan edellytyksen osalta kyseisen vahingon on oltava riittävän suorassa syy-yhteydessä moitittuun toimintaan eli toiminnan on oltava vahingon määräävä syy (tuomio 4.10.1979, Dumortier ym. v. neuvosto, 64/76, 113/76, 167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79, EU:C:1979:223, 21 kohta; ks. myös tuomio 10.5.2006, Galileo International Technology ym. v. komissio, T‑279/03, EU:T:2006:121, 130 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajan on näytettävä toteen, että moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (ks. tuomio 30.9.1998, Coldiretti ym. v. neuvosto ja komissio, T‑149/96, EU:T:1998:228, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

174    Käsiteltävässä asiassa on tutkittava, ovatko kantajat osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että väitetyt kahdentyyppiset vahingot (ks. edellä 162 ja 163 kohta) johtuvat riittävän välittömästi moititusta toiminnasta.

 Equipolymersille, M & G Polimeri Italialle ja Novapetille aiheutuneet tappiot

175    Todellisiin tietoihin perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen päivittämisen yhteydessä kantajat ovat verranneet tietoja, jotka koskevat yhdeksän kuukauden pituista ajanjaksoa riidanalaisen päätöksen voimaantulon jälkeen (kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014), tietoihin, jotka koskevat voimaantuloa välittömästi edeltänyttä yhdeksän kuukauden pituista ajanjaksoa (syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013).

176    Kantajat huomauttavat, että Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin oleva tuonti ilmaistuna prosenttiosuutena unionin kulutuksesta, joka oli kahdella tutkitulla ajanjaksolla noin 2 119 425 tonnia, oli kasvanut siten, että syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013 välisenä aikana sen osuus oli noin 3,8 prosenttia ja kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014 välisenä aikana 5,6 prosenttia. Kyseisistä kolmesta maasta peräisin olevan tuonnin hinnat olivat laskeneet kantajien mukaan 88 euroa/tonni kyseisten kahden ajanjakson välillä siten, että niiden hinta oli ollut 1 202 euroa/tonni ajanjaksolla syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013 ja 1 114 euroa/tonni ajanjaksolla kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014. Kantajien mielestä on siis ilmeistä, että kyseisen polkumyyntitullin lainvastainen poistaminen on johtanut Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin välittömään ja huomattavaan kasvuun samoin kuin hintojen merkittävään laskuun, millä on ollut kielteinen vaikutus kantajien tuloksiin.

177    Kantajat ovat arvioineet riidanalaisesta päätöksestä seuranneista tappioista aiheutuvan vahingon olevan 77 prosenttia syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013 kestävällä ajanjaksolla toteutuneen EBITA-luvun ja kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014 kestävällä ajanjaksolla toteutuneen EBITA-luvun välisestä erotuksesta. Kantajien mukaan EBITA-luku on asianmukaisin seikka, jonka perusteella voidaan määrittää riidanalaisesta päätöksestä johtuva vahinko. Kyseinen indikaattori perustuu nimittäin pääosin liikevoittoon ja liiketoiminnan kuluihin, eikä siinä oteta huomioon muita mahdollisia tappioiden (tai voiton) aiheuttajia, kuten pääomamenoja tai tuotantolaitosten sulkemisesta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi EBITA-luvun kuukausittainen tarkistaminen käy helposti kantajien liiketoiminnan hallintajärjestelmistä.

178    Kantajat täsmentävät myös, että tärkeimpien raaka-aineiden hinta, joka voi vaikuttaa EBITA-lukuun, on laskenut hieman huomioon otettujen kahden ajanjakson välillä, joten sillä ei ole ollut kielteistä vaikutusta unionin tuotannonalan EBITA-lukuihin.

179    Näiden täsmennysten perusteella Equipolymers vaatii korvaamaan [luottamuksellinen] suuruisen summan vahingonkorvauksena (alun perin vaatimansa [luottamuksellinen] suuruisen summan sijasta), M & G Polimeri Italia vaatii korvaamaan [luottamuksellinen] suuruisen summan (alun perin vaatimansa [luottamuksellinen] suuruisen summan sijasta) ja Novapet vaatii korvaamaan [luottamuksellinen] suuruisen summan (alun perin vaatimansa [luottamuksellinen] suuruisen summan sijasta).

180    Neuvosto huomauttaa ensinnäkin, että vahingonkorvausvaatimusta päivittäessään kantajat ovat muuttaneet kyseistä vaatimusta, sellaisena kuin se oli alun perin määritelty. Kannekirjelmässään kantajat tuovat nimittäin esille riidanalaisen päätöksen johdosta saamatta jäävät voitot, joihin kuuluvat markkinaosuuksien säilyttämisestä suhteessa tuontiin aiheutuvat tappiot, kun taas päivitetyssä vaatimuksessaan kantajat mainitsevat ainoastaan liiketoiminnan supistumisen. Kantajat käyttävät kuitenkin samaa menetelmää laskiessaan kyseiset kahden tyyppiset tappiot (ne vertaavat kahdella ajanjaksolla toteutuneita EBITA-lukuja), mikä osoittaa laskentatavan olevan virheellinen. Neuvoston mukaan myöskään oikeuskäytännössä jätettyä jonkinlaista joustonvaraa tilanteessa, jossa on kyseessä tuleva vahinko tai jossa vahingon määrää on mahdoton laskea, ei voida ulottaa määrän laskemisessa käytettävään menetelmään (tai ennalta määritettyyn menetelmään tehtyihin muutoksiin).

181    Toiseksi neuvosto tuo esille, että EBITA-lukuun voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin riidanalainen päätös, eikä se mittaa liiketoiminnan supistumista vaan yritysten kannattavuutta. Lisäksi kantajat vertaavat eri vuodenaikoihin kuuluvina kahtena ajanjaksona (syyskuusta 2012 toukokuuhun 2013 ja kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014) toteutuneita EBITA-lukuja, mikä ylittää pelkän päivittämisen ja vääristää arviointia, sillä PET:n kysyntä on suurempaa tiettyinä kuukausina kuin toisina.

182    Kolmanneksi neuvosto katsoo, että se, että useimmat kantajat peruivat vahingonkorvausvaatimuksensa, osoittaa, etteivät kantajat pysty osoittamaan vahingon aiheutumista ja että kolmelle vaatimuksensa voimassa pitäneelle kantajalle aiheutuneet tappiot eivät johdu riidanalaisesta päätöksestä vaan muista tekijöistä. Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) tilastotiedot osoittavat, että Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin oleva tuonti on vähentynyt selvästi vuosina 2014 ja 2015, mikä selittää neuvoston mukaan sen, että kantajat rajasivat vahingonkorvausvaatimuksensa ajanjaksolle kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014.

183    Neuvosto katsoo vielä, että tärkeimpien raaka-aineiden hintojen lasku, jos tähän liittyy PET:n hintojen lasku, voi vaikuttaa EBITA-lukuihin, mitä kantajat eivät ole ottaneet huomioon.

184    Alkuun on tuotava esille, että kantajille väitetysti riidanalaisen päätöksen seurauksena aiheutuneista tappioista johtuvan vahingon (ensimmäinen väitetty vahinko) määritys perustui alun perin osittain arvioon, joka koski aikaväliä kesäkuusta 2013 toukokuuhun 2014 (ks. edellä 162 kohta). Kyseiseen laskelmaan sisältyi arvio tappioista, jotka aiheutuvat riidanalaisen päätöksen lainvastaista antamista ennakoidusti seuraavasta vahingollisesta polkumyynnistä. Kyseinen arvio perustui komission tekemään analyysiin vuonna 2000, jolloin kyseinen polkumyyntitulli otettiin ensimmäisen kerran käyttöön. Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa 4.8.2000 antamassaan asetuksessa (EY) N:o 1742/2000 (EYVL 2000, L 199, s. 48) komissio toteaa nimittäin, että unionin tuotannonalan oli laskettava hintojaan voimakkaasti polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintojen mukaisiksi saadakseen takaisin menettämänsä markkinaosuuden, mistä aiheutui 15 prosentin tappio nettoliikevaihdosta. Toinen variantti kantajien käyttämästä laskentatavasta perustui kyseisistä maista peräisin olevan tuonnin kasvua koskevaan arvioon, jonka komissio laati asetusehdotuksessaan. Näin ollen kantajat eivät ole osoittaneet riidanalaisen päätöksen lainvastaisesta antamisesta johtuvan vahingon olemassaoloa todellisten tietojen perusteella.

185    Kyseinen arvio korvattiin kantajien vaatimuksen päivittämisen yhteydessä tekemällä vahinkolaskelmalla, joka perustui kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014 ulottuvalla ajanjaksolla tosiasiallisesti toteutuneeseen EBITA-lukuun.

186    On siis tarkasteltava vaatimuksia sellaisina kuin ne on täsmennetty vaatimusten päivittämisen yhteydessä.

187    Tässä yhteydessä on todettava, että kantajien vaatimuksen päivittämisen yhteydessä esittämillä tiedoilla ei voida osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla syy-yhteyden olemassaoloa riidanalaisen päätöksen lainvastaisen antamisen ja väitettyjen tappioiden välillä.

188    Kuten neuvosto korostaa, kantajat eivät nimittäin erottaneet pienentyneessä EBITA-luvussa toisistaan sitä osuutta, joka johtuu riidanalaisen päätöksen lainvastaisen antamisen seurauksena kasvaneesta halpahintaisesta tuonnista, ja sitä osuutta, joka johtuu muista tekijöistä, jotka saattavat aiheuttaa kyseisen taloudellisen indikaattorin pienentymisen. EBITA-lukuun ovat voineet vaikuttaa muutkin tekijät kuin riidanalainen päätös, erityisesti myyntikäytännöissä tapahtunut muutos, unionin tuottajien välinen kilpailu ja kilpailu unionin tuottajien valmistamien tuotteiden sekä muista maista kuin Intiasta, Taiwanista, Thaimaasta, Malesiasta tai Indonesiasta peräisin olevan tuonnin välillä. Tässä yhteydessä on huomautettava neuvoston tavoin, että Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin osuus on ollut kesäkuusta 2013 helmikuuhun 2014 ulottuvalla ajanjaksolla vain 5,6 prosenttia unionin kulutuksesta ja Malesiasta ja Indonesiasta peräisin olevan tuonnin osuus 1,72 prosenttia.

189    Kantajat eivät siis ole osoittaneet sellaisen välittömän ja riittävän syy-yhteyden olemassaoloa, jonka perusteella unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voisi syntyä.

 UAB Indorama Polymers Europelle ja Lotte Chemical UK:lle tuotantolaitosten sulkemisesta aiheutuneet kustannukset

190    Kuten edellä 163 kohdassa muistutetaan, kantajat tuovat kannekirjelmässään lyhyesti esille, että niiden on ollut pakko myös irtisanoa henkilöstöä tai sulkea unionissa sijaitsevia tuotantolaitoksia riidanalaisen päätöksen johdosta.

191    Vaatimustensa päivittämisen yhteydessä kantajat rajasivat vahingonkorvausvaatimuksensa koskemaan tältä osin UAB Indorama Polymers Europelle aiheutuneita kustannuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan tehtaan sulkemisesta sekä Lotte Chemical UK:lle aiheutuneita kustannuksia PTA-tehtaan sulkemisesta. Lisäksi kuten edellä 167 kohdassa muistutetaan, kyseiset kantajat vaativat ainoastaan 77:ää prosenttia näistä kustannuksista, sillä niiden mukaan osa kustannuksista saattaa johtua Malesiasta ja Indonesiasta peräisin olevasta tuonnista. Tällä perusteella UAB Indorama Polymers Europe vaatii korvaamaan [luottamuksellinen] suuruisen summan ([luottamuksellinen] suuruisen summan sijaan) ja Lotte Chemical UK vaatii [luottamuksellinen] suuruisen summan ([luottamuksellinen] suuruisen summan sijaan]).

192    Neuvosto kiistää syy-yhteyden olemassaolon. Lisäksi neuvosto tuo esille kantajien korvausvaatimuksen päivittämistä koskevissa huomautuksissaan, että voimassa pidettyjä korvausvaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi työjärjestyksen 84 artiklan perusteella, sillä ne on esitetty liian myöhään eli Lotte Chemical UK:n osalta vastauksessa ja UAB Indorama Polymers Europen osalta vaatimuksen päivittämisen yhteydessä.

193    Tässä yhteydessä on todettava vaatimusten perusteltavuuden osalta neuvoston tavoin, että väitettyjen vahinkojen ja moititun toiminnan välillä olevan syy-yhteyden osoittamiseksi kantajat ovat esittäneet kannekirjelmässään ja vastauksessaan pelkästään lehdistötiedotteita tai kirjeitä, joiden mukaan tehtaiden sulkeminen johtui riidanalaisesta päätöksestä. Näissä kantajien itsensä toimittamissa asiakirjoissa ei kuitenkaan osoiteta, että kyseisten tuotantolaitosten sulkeminen johtuu riidanalaisesta päätöksestä, sillä niiden tueksi ei esitetä yhtään aihetodistetta tai muuta tietoa. Lisäksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan UAB Indorama Polymers Europen tehtaan sulkemisen osalta lehdistötiedotteen sanamuodossa ei esitetä sulkemisen johtuvan riidanalaisesta päätöksestä vaan katteiden pienentymisestä ja etenkin Aasiasta tulevan kilpailun lisääntymisestä. Kuten neuvosto korostaa, niin ikään Aasiassa sijaitsevasta Etelä-Koreasta peräisin oleva tuonti on kuitenkin kasvanut tutkimusajanjakson aikana ja saattaa hyvinkin olla tehtaan sulkemisen syynä. Lotte Chemical UK:n PTA:n tuotantolaitoksesta on todettava lisäksi, etteivät kantajat väitä sen sulkemisen johtuvan välittömästi riidanalaisen päätöksen lainvastaisesta antamisesta, vaan ne toteavat ainoastaan, että yksi sulkemisen pääasiallisista syistä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan UAB Indorama Polymers Europen PET-tehtaan sulkeminen.

194    Kantajat eivät esitä korvausvaatimustensa päivittämisen yhteydessä mitään lisätodisteita, joiden perusteella tällainen syy-yhteys voitaisiin osoittaa. Kantajat toimittivat nimittäin ainoastaan UAB Indorama Polymers Europen ja Lotte Chemical UK:n konsolidoidut tilinpäätökset osoittaakseen vaatimustensa taustalla oleviin irtisanomisiin liittyvät kustannukset, mutta ne eivät ole esittäneet mitään muuta todistetta, jonka perusteella voitaisiin todeta syy-yhteys väitettyjen vahinkojen ja ilmoitettujen lainvastaisuuksien välillä.

195    Näin ollen kantajien vaatimukset, jotka koskevat UAB Indorama Polymers Europelle ja Lotte Chemical UK:lle tuotantolaitosten sulkemisesta aiheutuneita kustannuksia, on hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia, kuten neuvosto tuo esille, onko kyseiset vaatimukset esitetty menettelyssä liian myöhään vastoin työjärjestyksen 84 artiklaa.

196    Edellä esitetyn perusteella kantajat eivät ole osoittaneet sellaisen välittömän ja riittävän syy-yhteyden olemassaoloa, jonka perusteella unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voisi syntyä.

 Johtopäätös vahingonkorvausvaatimuksista

197    Edellä 171 kohdassa lainatun oikeuskäytännön mukaisesti yhden ainoan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytyksen täyttymättä jääminen riittää korvausvaatimuksen hylkäämiseen, joten kantajien korvausvaatimukset on hylättävä kokonaisuudessaan, eikä ole tarpeen tarkastella edellytyksiä, jotka koskevat sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, ja vahingon olemassaoloa.

 Oikeudenkäyntikulut

198    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan silloin, kun asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

199    Käsiteltävässä asiassa neuvosto on hävinnyt kantajien kumoamiskanteen osalta ja kantajat ovat hävinneet korvausvaatimustensa osalta, joten kantajat ja neuvosto on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, lukuun ottamatta jäljempänä 200 kohdassa tarkoitettuja kuluja.

200    Yksityiset väliintulijat vastaavat omien kulujensa lisäksi kantajille väliintulostaan aiheutuneista kuluista kantajien vaatimusten mukaisesti.

201    Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Neuvoston 21.5.2013 antama täytäntöönpanopäätös 2013/226/EU, jolla hylätään ehdotus neuvoston täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen sekä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn päättämisestä tietynlaisen Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnin osalta, siltä osin kuin ehdotuksella otettaisiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa, kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään ehdotus lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietynlaisen Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa ja päätetään kyseistä tuontia koskeva tarkastelumenettely.

2)      Vahingonkorvausvaatimukset hylätään.

3)      Committee of Polyethylene Terephthalate (PET) Manufacturers in Europe (CPME); Cepsa Química, SA; Equipolymers Srl; Indorama Ventures Poland sp. z o.o.; Lotte Chemical UK Ltd; M & G Polimeri Italia SpA; Novapet, SA; Ottana Polimeri Srl; UAB Indorama Polymers Europe; UAB Neo Group ja UAB Orion Global pet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, jäljempänä 5 kohdassa tarkoitettuja kuluja lukuun ottamatta.

4)      Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)      European Federation of Bottled Waters (EFBW); Caiba, SA; Coca-Cola Enterprises Belgium (CCEB); Danone; Nestlé Waters Management & Technology Pepsico International Ltd ja Refresco Gerber BV vastaavat omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi myös kantajille väliintulostaan aiheutuneista kuluista.

6)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kanninen Pelikánová Buttigieg

Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä huhtikuuta 2017.

Allekirjoitukset

Sisällysluettelo

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Kumoamisvaatimus

Toinen kanneperuste, jonka mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa sekä 21 artiklan 1 kohtaa on rikottu

Neuvoston suoritettavaksi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuleva arviointi ja unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman, riidanalaista päätöstä koskevan valvonnan laajuus

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon toistumisen todennäköisyyden tutkinta

–  Myönteisten taloudellisten indikaattorien olemassaolo, erityisesti PET:n hinnan nousu

–  Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkityksetön määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla

–  Toimenpiteistä tosiasiallisesti markkinaosuuksina hyötyvät toimijat

–  Hintojen alittavuuden ilmenemättä jääminen tutkimusajanjaksolla

–  Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkityksetön määrä ja toimenpiteiden poistaminen

–  Unionin tuotannonalan riittävä suojaaminen muilla kaupan suojatoimenpiteillä

–  Muiden toimijoiden vaikutus ja toimenpiteiden poistaminen

–  Vahingon toistumisen todennäköisyyden tutkimista koskeva päätelmä

Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin edun tarkastelu

Johtopäätös kumoamisvaatimuksesta

2.  Vahingonkorvausvaatimukset

Kantajien vaatimusten ulottuvuus

Välitön syy-yhteys

Equipolymersille, M & G Polimeri Italialle ja Novapetille aiheutuneet tappiot

UAB Indorama Polymers Europelle ja Lotte Chemical UK:lle tuotantolaitosten sulkemisesta aiheutuneet kustannukset

Johtopäätös vahingonkorvausvaatimuksista

Oikeudenkäyntikulut

Sisällysluettelo

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Kumoamisvaatimus

Toinen kanneperuste, jonka mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa sekä 21 artiklan 1 kohtaa on rikottu

Neuvoston suoritettavaksi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuleva arviointi ja unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman, riidanalaista päätöstä koskevan valvonnan laajuus

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon toistumisen todennäköisyyden tutkinta

–  Myönteisten taloudellisten indikaattorien olemassaolo, erityisesti PET:n hinnan nousu

–  Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkityksetön määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla

–  Toimenpiteistä tosiasiallisesti markkinaosuuksina hyötyvät toimijat

–  Hintojen alittavuuden ilmenemättä jääminen tutkimusajanjaksolla

–  Intiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin merkityksetön määrä ja toimenpiteiden poistaminen

–  Unionin tuotannonalan riittävä suojaaminen muilla kaupan suojatoimenpiteillä

–  Muiden toimijoiden vaikutus ja toimenpiteiden poistaminen

–  Vahingon toistumisen todennäköisyyden tutkimista koskeva päätelmä

Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin edun tarkastelu

Johtopäätös kumoamisvaatimuksesta

2.  Vahingonkorvausvaatimukset

Kantajien vaatimusten ulottuvuus

Välitön syy-yhteys

Equipolymersille, M & G Polimeri Italialle ja Novapetille aiheutuneet tappiot

UAB Indorama Polymers Europelle ja Lotte Chemical UK:lle tuotantolaitosten sulkemisesta aiheutuneet kustannukset

Johtopäätös vahingonkorvausvaatimuksista

Oikeudenkäyntikulut

Cepsa Química, SA, établie à Madrid (Espagne),

Equipolymers Srl, établie à Milan (Italie),

Indorama Ventures Poland sp. z o.o., établie à Włocławek (Pologne),

Lotte Chemical UK Ltd, établie à Cleveland (Royaume-Uni),

M & G Polimeri Italia SpA, établie à Patrica (Italie),

Novapet, SA, établie à Saragosse (Espagne),

Ottana Polimeri Srl, établie à Ottana (Italie),

UAB Indorama Polymers Europe, établie à Klaipėda (Lituanie),

UAB Neo Group, établie à Rimkai (Lituanie),

UAB Orion Global pet, établie à Klaipėda.

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.

1      Luettelo muista kantajista liitetään vain osapuolille tiedoksiannettavaan versioon.

2 –      Luottamukselliset tiedot poistettu tekstistä.