UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

22 päivänä marraskuuta 2023 (*)

Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi (SRM) – Banco Popular Españolin kriisinratkaisu – Kriisinratkaisuneuvoston päätös, jolla evätään korvaus osakkeenomistajilta ja velkojilta, joihin kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet – Omistusoikeus – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Erilaista kohtelua koskeva arvostus – Arvioijan riippumattomuus

Yhdistetyissä asioissa T‑302/20, T‑303/20 ja T‑307/20,

Antonio Del Valle Ruíz, kotipaikka Mexico City (Meksiko), ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä,(1) edustajinaan asianajajat B. Fernández García, J. Álvarez González ja P. Rubio Escobar,

kantajina asiassa T‑302/20,

joita tukee

Aeris Invest Sàrl, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan asianajajat R. Vallina Hoset ja M. Varela Suárez,

väliintulijana asiassa T‑302/20,

José María Arias Mosquera, kotipaikka Madrid (Espanja), ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä,(2) edustajinaan Fernández García, Álvarez González ja Rubio Escobar,

kantajina asiassa T‑303/20,

Calatrava Real State 2015, SL, kotipaikka Madrid, edustajinaan Fernández García, Álvarez González ja Rubio Escobar,

kantajana asiassa T‑307/20,

vastaan

yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB), asiamiehinään  M. Fernández Rupérez, A. Lapresta Bienz, L. Forestier ja J. Rius Riu, avustajinaan asianajajat H.‑G. Kamann, F. Louis, V. Del Pozo Espinosa de los Monteros ja L. Hesse,

vastaajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään A. Gavela Llopis,

väliintulijana yhdistetyissä asioissa T‑302/20, T‑303/20 ja T‑307/20,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien päätösharkinnassa kokoonpanossa: presidentti M. van der Woude sekä tuomarit G. De Baere (esittelevä tuomari), G. Steinfatt, K. Kecsmár ja S. Kingston,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Nuñez Ruiz,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 7.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajat Antonio Del Valle Ruíz sekä 36 muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä, José María Arias Mosquera sekä 28 muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, joiden nimet luetellaan tuomion liitteessä, sekä Calatrava Real State 2015, SL vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvissa kanteissaan kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 17.3.2020 tekemän päätöksen SRB/EES/2020/52 siitä, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin Banco Popular Español, SA:ta koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet (jäljempänä kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat), tarpeen myöntää korvausta (jäljempänä riidanalainen päätös).

 Asian tausta

2        Kantajat ovat luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka olivat Banco Popular Españolin (jäljempänä Banco Popular) osakkeenomistajina ennen viimeksi mainittua koskevan kriisinratkaisumääräyksen antamista.

3        SRB:n johdon istunnossa tehtiin 7.6.2017 päätös SRB/EES/2017/08 Banco Popularia koskevan kriisinratkaisumääräyksen antamisesta (jäljempänä kriisinratkaisumääräys), yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) perusteella.

4        Ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista SRB valitsi 23.5.2017 tarjouspyyntömenettelyn päätteeksi Deloitte Réviseurs d’Entreprisesin arvioijaksi (jäljempänä arviointitoimisto) Banco Popularia koskevan mahdollisen kriisinratkaisun valmistelussa. Arviointitoimiston kanssa tehtiin erityinen sopimus tarjouskilpailun jälkeen, joka perustui palveluja koskeviin rinnakkaisiin puitesopimuksiin, jotka SRB oli tehnyt kuuden yhteisön kanssa, joihin arviointitoimisto kuului. Erityisen sopimuksen mukaan arviointitoimiston tehtäviin kuului Banco Popularia koskevan arvostuksen tekeminen ennen mahdollista kriisinratkaisua ja asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdassa säädetyn erilaista kohtelua koskevan arvostuksen tekeminen mahdollisen kriisinratkaisun jälkeen.

5        SRB hyväksyi 5.6.2017 ensimmäisen arvostuksen, jonka tarkoituksena oli asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tuottaa tietoa perustellun toteamuksen tekemiseksi siitä, täyttyvätkö kriisinratkaisun edellytykset, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa.

6        Arviointitoimisto toimitti 6.6.2017 SRB:lle toisen arvostuksen (jäljempänä toinen arvostus), joka oli laadittu asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Toisen arvostuksen tarkoituksena oli määrittää Banco Popularin varojen ja velkojen arvo, antaa arvio siitä, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, ja esittää tiedot päätöksen tekemiseksi siirrettävistä osakkeista ja muista omistusinstrumenteista sekä auttaa SRB:tä saamaan oikea käsitys liiketoiminnan myyntiin sovellettavista kaupallisista ehdoista.

7        SRB totesi kriisinratkaisumääräyksessä, että asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyivät, ja päätti asettaa Banco Popularin kriisinratkaisuun. SRB päätti alaskirjata ja muuntaa Banco Popularin pääomainstrumentit asetuksen N:o 806/2014 21 artiklan mukaisesti sekä toteuttaa asetuksen N:o 806/2014 24 artiklan nojalla Banco Popularin liiketoiminnan myynnin siirtämällä osakkeet ostajalle.

8        SRB päätti mitätöidä kaikki Banco Popularin osakkeet, muuntaa ja alaskirjata Banco Popularin liikkeeseen laskemien ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien pääoman kokonaismäärän sekä muuntaa Banco Popularin liikkeeseen laskemien toissijaisen pääoman instrumenttien pääoman kokonaismäärän ”uusiksi osakkeiksi II”. Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen, Fondo de Reestructuración Ordenada Bancaria ‑rahaston (pankkien hallitun rakenneuudistuksen rahasto, Espanja; jäljempänä FROB), toteuttaman läpinäkyvän ja avoimen myyntiprosessin jälkeen ”uudet osakkeet II” siirrettiin Banco Santander SA:lle vastikkeena yhden euron suuruisen kauppahinnan maksamisesta. Tämän jälkeen Banco Santanderista tuli 28.9.2018 Banco Popularin yleisseuraannon saaja absorptiosulautumisen yhteydessä.

9        Euroopan komissio antoi 7.6.2017 päätöksen (EU) 2017/1246 Banco Popularia koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä (EUVL 2017, L 178, s. 15).

10      Sen määrittämiseksi, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, arviointitoimisto toimitti 14.6.2018 SRB:lle asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdan mukaisen erilaista kohtelua koskevan arvostuksen (jäljempänä kolmas arvostus). Arviointitoimisto lähetti 31.7.2018 SRB:lle tätä arvostusta koskevan lisäyksen, jossa korjattiin joitakin muotovirheitä.

11      Arviointitoimisto arvioi kolmannessa arvostuksessa sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana. Se teki tämän arvion likvidaatioskenaariossa konkurssimenettelystä 9.7.2003 annetun lain nro 22/2003 (Ley 22/2003, Concursal; BOE nro 164, 10.7.2003, s. 26905) nojalla.

12      Arviointitoimisto totesi, että hypoteettinen likvidaatioskenaario oli valmisteltu 6.6.2017 tilanteen mukaisten tarkastamattomien taloudellisten tietojen perusteella tai, jos niitä ei ollut käytettävissä, 31.5.2017 tilanteen mukaisten tietojen perusteella. Se katsoi, että jos Banco Popularin osalta olisi aloitettu tavanomainen maksukyvyttömyysmenettely 7.6.2017, tämä olisi johtanut suunnittelemattomaan likvidaatioon. Arviointitoimisto otti huomioon varojen realisointiarvoja arvioidessaan kolme vaihtoehtoista ajallista likvidaatioskenaariota – 18 kuukautta, 3 vuotta ja 7 vuotta – joista kukin sisälsi parhaan ja huonoimman skenaarion. Se katsoi, ettei missään näistä skenaarioista kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja huonompisijaisten velkojien voitu odottaa saavan mitään palautusta tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ja ettei siten ollut kyse erilaisesta kohtelusta kriisinratkaisutoimen mukaiseen kohteluun nähden.

13      SRB julkaisi 6.8.2018 internetsivustollaan 2.8.2018 antamansa tiedoksiannon, joka koski sen alustavaa päätöstä siitä, oliko sellaisille osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvaus, joihin Banco Popularia koskevat kriisinratkaisutoimet olivat vaikuttaneet, ja oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn käynnistämistä (SRB/EES/2018/132) (jäljempänä alustava päätös), sekä kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisen version. SRB:n tiedoksiantoa koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 7.8.2018 (EUVL 2018, C 277 I, s. 1).

14      SRB totesi alustavassa päätöksessä, että kolmannen arvostuksen mukaan osakkeenomistajien ja velkojien, joihin Banco Popularin kriisinratkaisu oli vaikuttanut, tosiasiallinen kohtelu ei eronnut siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisun ajankohtana. SRB päätti alustavasti, ettei sen ollut maksettava korvausta kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla.

15      Voidakseen tehdä lopullisen päätöksen siitä, oliko kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvaus, SRB pyysi niitä ilmaisemaan kiinnostuksensa käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi alustavan päätöksen osalta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

16      SRB ilmoitti, että oikeuteen tulla kuulluksi liittyvä menettely oli kaksivaiheinen.

17      Ensimmäisessä vaiheessa eli ilmoittautumisvaiheessa kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia pyydettiin ilmoittamaan kiinnostuksestaan käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi täyttämällä verkossa ilmoittautumislomake, joka oli saatavilla 14.9.2018 asti. Tämän jälkeen SRB tarkasti, että jokaisella kiinnostuksensa ilmaisseella tosiasiallisesti oli kyseeseen tulevan osakkeenomistajan tai velkojan asema. Jokaisen kiinnostuksensa ilmaisseen kyseeseen tulevan osakkeenomistajan tai velkojan oli toimitettava todisteet henkilöllisyydestään ja siitä, että ne omistivat 6.6.2017 yhden tai useampia Banco Popularin pääomainstrumentteja, jotka oli alaskirjattu tai muunnettu ja siirretty kriisinratkaisun yhteydessä.

18      Toisessa vaiheessa eli kuulemisvaiheessa kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat, jotka olivat ilmaisseet ensimmäisessä vaiheessa kiinnostuksensa käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi ja joiden aseman SRB oli tarkastanut, voivat esittää huomautuksensa alustavasta päätöksestä, jonka liitteenä oli kolmas arvostus.

19      SRB ilmoitti 16.10.2018, että kelpoisuusvaatimukset täyttäviä osakkeenomistajia ja velkojia pyydettäisiin toimittamaan kirjalliset huomautuksensa alustavasta päätöksestä 6.11.2018 alkaen. SRB lähetti 6.11.2018 kelpoisuusvaatimukset täyttäville osakkeenomistajille ja velkojille ainutkertaisen henkilökohtaisen linkin, jonka kautta ne pääsivät internetissä täytettävään lomakkeeseen, jossa ne voivat esittää huomautuksensa alustavasta päätöksestä ja kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisesta versiosta 26.11.2018 saakka.

20      Kuulemisvaiheen päätyttyä SRB tutki kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien alustavasta päätöksestä esittämät merkitykselliset huomautukset. SRB pyysi arviointitoimistoa toimittamaan sille asiakirjan, joka sisälsi arviointitoimiston arvioinnin kolmanteen arvostukseen liittyvistä merkityksellisistä huomautuksista ja määrittämään, oliko kolmas arvostus näiden huomautusten valossa edelleen pätevä.

21      Arviointitoimisto toimitti 18.12.2019 SRB:lle arviointinsa, jonka otsikkona on ”Erilaista kohtelua koskevan arvostuksen selvitysasiakirja” (Clarification Document of valuation of difference in treatment, jäljempänä selvitysasiakirja). Arviointitoimisto vahvisti selvitysasiakirjassa, että sekä strategia että erilaiset hypoteettiset likvidaatioskenaariot, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti kolmannessa arvostuksessa, samoin kuin noudatetut menetelmät ja tehdyt analyysit, olivat edelleen päteviä.

22      SRB teki 17.3.2020 riidanalaisen päätöksen. Tätä päätöstä koskeva ilmoitus julkaistiin 20.3.2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2020, C 91, s. 2).

23      Riidanalaisessa päätöksessä SRB totesi, että arviointitoimisto oli riippumaton vaatimusten mukaisesti, joista säädetään asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritellään elvytyssuunnitelmien, kriisinratkaisusuunnitelmien ja konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö, vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava elvytyssuunnitelmien ja konsernien elvytyssuunnitelmien osalta, konsernin rahoitustuen edellytykset, riippumattomia arvioijia koskevat vaatimukset, alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustaminen sopimuksissa, ilmoitusvaatimuksiin ja keskeyttämisilmoitukseen liittyvät menettelyt ja sisältö ja kriisinratkaisukollegioiden operatiivinen toiminta, 23.3.2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1075 (EUVL 2016, L 184, s. 1) IV luvussa.

24      SRB esitti tiivistetysti kolmannen arvostuksen sisällön riidanalaisen päätöksen 5 osassa, jonka otsikkona on ”Kolmas arvostus”, ja totesi, että kolmas arvostus oli sovellettavien oikeussääntöjen mukainen sekä riittävästi perusteltu ja kattava, jotta sen perusteella voitiin antaa asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen päätös. Se katsoi, että kolmannessa arvostuksessa arvioitiin tarvittavia seikkoja, joista säädetään asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä erilaisen kohtelun arvostukseen kriisinratkaisussa sovellettavien menetelmien perusteiden täsmentämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 14.11.2017 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/344 (EUVL 2018, L 67, s. 3).

25      SRB esitti riidanalaisen päätöksen 6 osassa ”kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien esittämät huomautukset sekä niitä koskevan arvioinnin”. Riidanalaisen päätöksen 6.1 osassa, jonka otsikkona on ”Merkityksellisyyden arviointi”, SRB selitti, etteivät eräät näistä huomautuksista, jotka eivät koskeneet sen alustavaa päätöstä eivätkä kolmatta arvostusta, olleet merkityksellisiä, koska ne eivät kuuluneet oikeuteen tulla kuulluksi liittyvään menettelyyn. Riidanalaisen päätöksen 6.2 osassa SRB ”tutki merkitykselliset huomautukset”, joita kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat esittäneet arviointitoimiston riippumattomuuden ja kolmannen arvostuksen sisällön osalta, aiheittain ryhmiteltyinä.

26      SRB totesi, että kolmannesta arvostuksesta ilmeni, luettuna yhdessä selvitysasiakirjan ja riidanalaisen päätöksen 6.2 osassa esitettyjen päätelmien kanssa, ettei kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien tosiasiallinen kohtelu eronnut siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisun ajankohtana.

27      SRB päätti näin ollen seuraavaa:

”1 artikla

Arvostus

Sen määrittämiseksi, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin Banco Popular[ia] koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, tarpeen myöntää korvausta, asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdassa säädetty erilaista kohtelua koskeva arvostus kriisinratkaisussa vahvistetaan tämän päätöksen liitteen I mukaisesti, yhdessä – – selvitysasiakirjan kanssa, joka on tämän päätöksen liitteessä II.

2 artikla

Korvaus

Osakkeenomistajat ja velkojat, joihin Banco Popular[ia] koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, eivät ole oikeutettuja asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen korvaukseen yhteisestä kriisinratkaisurahastosta.

3 artikla

Päätöksen kohde

Tämä päätös on osoitettu FROB:lle asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettuna kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena.”

 Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

28      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa SRB:n ja Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29      SRB vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30      Aeris Invest Sàrl, joka on väliintulijana asiassa T‑302/20, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hyväksyy kanteen

–        velvoittaa SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

31      Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

32      Kantajat esittävät kanteidensa tueksi viisi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdan rikkomista. Toinen kanneperuste koskee asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan rikkomista. Kolmas kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa vahvistetun oikeuden tulla kuulluksi loukkaamista. Neljäs kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaamista. Viides kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja 52 artiklan 1 kohdassa sekä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa vahvistetun omistusoikeuden loukkaamista.

33      On huomattava aluksi, että oikeuskäytännössä on rajoitettu unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuutta sekä tilanteissa, joissa riidanalainen toimenpide perustuu hyvin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointiin, että tilanteissa, joihin liittyy monitahoisia taloudellisia arvioita.

34      Yhtäältä silloin, kun Euroopan unionin viranomaisilla on laajaa harkintavaltaa muun muassa arvioidessaan hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, joihin ne ryhtyvät, unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai etteivät kyseiset viranomaiset ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja. Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuimet eivät nimittäin voi omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata unionin viranomaisten arviointia, sillä EUT-sopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille viranomaisille (ks. tuomio 21.7.2011, Etimine, C‑15/10, EU:C:2011:504, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Toisaalta unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta unionin viranomaisten suorittamien monitahoisten taloudellisten arviointien osalta on rajoitettua valvontaa, joka rajoittuu väistämättä siitä varmistumiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin. Unionin tuomioistuinten tehtävänä tuossa valvonnassa ei ole korvata unionin toimivaltaisen viranomaisen tekemää arviota omalla taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan (ks. tuomio 2.9.2010, komissio v. Scott, C‑290/07 P, EU:C:2010:480, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Koska SRB:n päätökset, joissa määritetään se, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin tiettyä yhteisöä koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, tarpeen myöntää korvausta, perustuvat hyvin monitahoisiin tieteellisiin ja teknisiin arviointeihin, on todettava, että edellä 34 ja 35 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevien periaatteiden on katsottava soveltuvan tuomioistuimen tehtäväksi annettuun valvontaan.

37      Vaikka SRB:llä on harkintavaltaa taloudellisissa ja teknisissä asioissa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että unionin tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten SRB on tulkinnut sen päätöksen perustana olevia luonteeltaan taloudellisia tietoja. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, jopa monitahoisten taloudellisten arviointien ollessa kyseessä unionin tuomioistuinten on nimittäin paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. tuomio 11.11.2021, Autostrada Wielkopolska v. komissio ja Puola, C‑933/19 P, EU:C:2021:905, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Tältä osin sen osoittaminen, että SRB on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka vuoksi riidanalaisen päätöksen kumoaminen on aiheellista, edellyttää sitä, että kantajan esittämä näyttö riittää viemään uskottavuuden tässä päätöksessä esitetyiltä tosiseikkoja koskevilta arvioinneilta (ks. analogisesti tuomio 7.5.2020, BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio, C‑148/19 P, EU:C:2020:354, 72 kohta ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Näin ollen ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste on hylättävä, jos kantajan esittämistä todisteista huolimatta kyseenalaistettua arviointia voidaan edelleen pitää totena tai pätevänä (ks. tuomio 27.9.2018, Spiegel-Verlag Rudolf Augstein ja Sauga v. EKP, T‑116/17, ei julkaistu, EU:T:2018:614, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.11.2020, BMC v. Entreprise commune Clean Sky 2, T‑71/19, ei julkaistu, EU:T:2020:567, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä lisäksi ilmenee, että tilanteissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen takeiden noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä on tärkeydeltään entistä perustavanlaatuisempaa. Unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Ainoastaan tällä tavoin unionin tuomioistuimet voivat selvittää, täyttyvätkö ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat edellytykset, joista harkintavallan käyttäminen riippuu (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta).

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdan rikkomista

41      Kantajat väittävät, että niiden kanteiden liitteenä oleva asiantuntijakertomus osoittaa, että kolmas arvostus perustuu virheellisiin oletuksiin ja siinä käytetään kriteereitä, jotka eivät sovellu Banco Popularin arvostukseen. Ne toteavat, että tässä kertomuksessa olevan analyysin perusteella kolmannen arvostuksen osalta esitetään 19 moitetta, jotka mainitaan kanteissa.

42      Kantajat väittävät, että kanteiden liitteenä olevassa asiantuntijakertomuksessa osoitetaan oman arvostuksen nojalla, että Banco Popularin pääoma oli noin 5,974 miljardia euroa kriisinratkaisun ajankohtana ja että kantajia olisi siten kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisussa.

43      SRB väittää, että tämä kanneperuste on jätettävä tutkimatta, koska kantajat väittävät, että kolmannessa arvostuksessa on 19 virhettä, yhteen virkkeeseen sisältyvällä 19 väitteellä, joita on pidettävä hyvin yleisinä, jotka eivät ole sellaisinaan ymmärrettäviä ja jotka voidaan ymmärtää ainoastaan kanteiden liitteenä olevan asiantuntijakertomuksen perusteella. Kanteissa ei esitetä perusteluja eikä taustalla olevia tosiseikkoja näiden väitteiden tueksi.

44      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaan kanteessa on mainittava riidan kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen tarvittaessa tukeutumatta muihin tietoihin.

45      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että itse kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on edellä mainittujen määräysten mukaan mainittava. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole etsiä ja tunnistaa liitteistä oikeudellisia perusteita ja perusteluja, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja välineellinen tehtävä (ks. tuomio 3.3.2022, WV v. EUH, C‑162/20 P, EU:C:2022:153, 68 ja 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 299 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      On huomattava, että kuten SRB toteaa, kantajat tyytyvät esittämään ensimmäisellä kanneperusteella 19 hyvin yleistä väitettä, jotka koskevat tiettyjä arviointeja, jotka arviointitoimisto esitti kolmannessa arvostuksessa. Kuusi ensimmäistä väitettä koskevat Banco Popularin likvidaatioskenaariota ja muut väitteet liittyvät kolmannessa arvostuksessa tehtyyn eri omaisuuseräluokkien arviointiin.

47      Kantajat toteavat ainoastaan, että nämä väitteet ovat perusteltuja kanteiden liitteenä olevaan asiantuntijakertomukseen sisältyvän analyysin nojalla. Ne viittaavat siten yleisesti kanteiden liitteenä olevan asiantuntijakertomukseen, jossa on 87 sivua ja johon sisältyy 76 sivua liitteitä, viittamatta mihinkään asiantuntijakertomuksen osiin, jotka tukisivat kutakin näistä 19 väitteestä.

48      Sama koskee kantajien päätelmää, jonka mukaan niiden asiantuntijakertomuksesta ilmenisi, että niitä olisi kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisussa.

49      Edellä 45 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole etsiä tästä asiantuntijakertomuksesta seikkoja, jotka tukevat kutakin näistä väitteistä. On siten huomattava, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi tämän kanneperusteen muotoilun perusteella antaa asiassa ratkaisua tarvittaessa ilman täydentäviä tietoja ja että olisi liitteiden puhtaasti todistuksellisen ja täydentävän tehtävän vastaista, että niiden avulla voitaisiin esitellä yksityiskohtaisesti kannekirjelmissä riittämättömän selvästi ja täsmällisesti esitettyä väitettä. Näin ollen väitteet, joissa viitataan yleisesti kanteiden liitteenä olevaan asiantuntijakertomukseen, on jätettävä tutkimatta.

50      Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi kanteiden sisällön perusteella yksilöidä täsmällisesti väitteitä, joiden se voisi katsoa tukevan tätä kanneperustetta.

51      Näin ollen tämä kanneperuste on esitetty ilman, että sen tueksi on esitetty perusteluja, mikä on vastoin työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa esitettyä sääntöä, ja se on jätettävä tutkimatta.

52      On lisättävä, ettei tämä päätelmä vaikuta kanteiden liitteenä olevan asiantuntijakertomuksen tutkittavaksi ottamiseen eikä kantajien muiden kanneperusteiden yhteydessä esittämiin väitteisiin, jotka perustuvat tähän asiantuntijakertomukseen ja ovat riittävästi perusteltuja.

 Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan rikkomista

53      Kantajat väittävät, että SRB on rikkonut kahta asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdassa asetettua edellytystä.

54      Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen arvioimiseksi, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, [SRB] varmistaa, että1 kohdassa tarkoitettu riippumaton henkilö tekee arvostuksen mahdollisimman pian kriisinratkaisutoimen tai ‑toimien toteuttamisen jälkeen.”

55      Kantajat väittävät kanneperusteen ensimmäisessä osassa, ettei riidanalaisessa päätöksessä arvioitu, olisiko Banco Popularin aiempia osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, koska tavanomainen maksukyvyttömyysmenettely rinnastettiin likvidaatioon. Ne väittävät kanneperusteen toisessa osassa, ettei kolmatta arvostusta tehnyt riippumaton henkilö.

 Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee vaihtoehtoisen skenaarion määrittämistä

56      Kantajat riitauttavat vaihtoehtoisen skenaarion, jota kolmannessa arvostuksessa käytettiin määritettäessä sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn – eli likvidaatioskenaarion. Ne väittävät ensimmäisellä väitteellään, että sovellettavassa lainsäädännössä asetetaan etusijalle vaihtoehtoinen ratkaisu likvidaatioon nähden. Ne väittävät toisella väitteellään, joka on esitetty toissijaisesti, että vaikka oletettaisiin, että on käytettävä likvidaatioskenaariota, Espanjan lainsäädännössä ei edellytetä varojen realisointia yksittäin tai salkkukohtaisesti.

–       Ensimmäinen väite, jolla riitautetaan likvidaatioskenaarion käyttäminen

57      Kantajat väittävät Aeris Investin tukemana, että SRB teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että hypoteettinen kohtelu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä edellytti likvidaatioskenaarion käyttämistä. Ne katsovat, että Espanjan lainsäädännön mukaan akordi on ensisijainen ratkaisu konkurssimenettelyyn nähden.

58      Kantajat väittävät, että Espanjan lainsäädännössä kannustetaan akordin tekemiseen useilla toimilla, joilla pyritään velkojien vaateiden kattamiseen sovintoon sisältyvän sopimuksen avulla. Ne katsovat, että SRB tulkitsi tätä lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle omien etujensa mukaisesti, koska Banco Popularin arvostus likvidaatioskenaariossa on alhaisempi kuin akordiin perustuva arvostus.

59      SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan kolmannessa arvostuksessa oli määritettävä, kohdeltiinko kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia epäedullisemmin kriisinratkaisussa kuin niitä olisi kohdeltu silloin, jos Banco Popular olisi ”likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä”. SRB huomautti, samoin kuin arviointitoimisto esitti selvitysasiakirjassa (5.1.5 kohta), että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytyksestä ja kriisinratkaisusta 18.6.2015 annetussa laissa 11/2015 (Ley 11/2015 de recuperación y resolución de entidades de crédito y empresas de servicios de inversión; BOE nro 146, 19.6.2015, s. 50797), jolla luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190) saatetaan osaksi kansallista oikeutta, säädetään nimenomaisesti, että erilaista kohtelua koskeva arvostus on tehtävä olettaen, että yhteisö asetetaan likvidaatiomenettelyyn.

60      Ensinnäkin asetuksen N:o 806/2014 merkityksellisten säännösten osalta on muistettava, että tämän asetuksen 20 artiklan 16 kohdassa säädetyn arvostuksen tarkoituksena on määrittää, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn.

61      Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdan mukaan tämän artiklan 16 kohdassa tarkoitetussa arvostuksessa on määritettävä, eroaako se, miten osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun yhteydessä, siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisutoimen toteuttamista koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana.

62      Tässä arvostuksessa pyritään noudattamaan periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan ja joka mainitaan asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, jossa säädetään, että ”velkojille ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin mitä niille olisi aiheutunut, jos 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä 29 artiklassa määriteltyjen suojatoimien mukaisesti”.

63      Asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdassa todetaan tämän periaatteen mukaisesti, että SRB voi käyttää kriisinratkaisurahastoa ”korvausten maksamiseksi osakkeenomistajille tai velkojille, jos niille todetaan 20 artiklan 5 kohdan mukaisen arvostuksen perusteella aiheutuneen suuremmat tappiot kuin niille 20 artiklan 16 kohdan mukaisen arvostuksen mukaan olisi aiheutunut tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä”.

64      Edellä mainituista asetuksen N:o 806/2014 säännöksistä ilmenee näin ollen selvästi, että asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdan viittaus siihen, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, koskee niiden hypoteettista kohtelua yhteisön likvidaatiotilanteessa.

65      Lisäksi delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 1 kohdan mukaan sitä, miten kriisinratkaisutoimien kohteena olevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana, koskevan arvostuksen toteuttamista koskeva menettely on rajoitettava koskemaan odotettavissa olevien kassavirtojen diskontattua määrää tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Näiden kassavirtojen arvioinnissa huomioon otettavat tekijät, jotka mainitaan delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa, liittyvät varojen arvon määrittämiseen hypoteettisen myynnin yhteydessä sen mukaan, ovatko ne kaupankäynnin kohteena toimivilla markkinoilla. Delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 8 kohdassa säädetään myös, että arvostuksen hypoteettiset tulot jaetaan osakkeenomistajien ja velkojien kesken sen mukaan, mikä niiden taso ensisijaisuusjärjestyksessä sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla on.

66      Tästä ilmenee, että delegoidussa asetuksessa 2018/344 määritelty arvostusmenetelmä, jota sovelletaan osakkeenomistajien ja velkojien kohteluun hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, merkitsee yhteisön varojen rahaksi muuttamista ja näin ollen likvidaatiota, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 42 alakohdassa.

67      Asetuksen N:o 806/2014 johdanto-osan 62 perustelukappaleessa todetaan tässä asetuksessa toteutetun kriisinratkaisutoimen kohteena olevan yhteisön osakkeenomistajien ja velkojien korvausjärjestelmän osalta seuraavaa:

”Puuttuminen omistusoikeuteen ei saisi olla suhteetonta. Näin ollen kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät saisi kärsiä suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut, jos yhteisö olisi likvidoitu kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana. Siinä tapauksessa, että osa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoista siirtyy yksityiselle ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiölle, jäljelle jäävä osa kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta olisi likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Yhteisön osakkeenomistajien ja velkojien suojelemiseksi likvidaatiomenettelyssä heillä olisi oltava oikeus saada suorituksina saamisistaan vähintään se, minkä he arvion mukaan olisivat saaneet, jos yhteisö kokonaisuudessaan olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.”

68      Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 18 kohdan a ja b alakohdan mukaan tämän asetuksen 20 artiklan 16 kohdassa säädetyssä erilaista kohtelua koskevassa arvostuksessa on oletettava, että kriisinratkaisun kohteena oleva laitos, jonka suhteen kriisinratkaisutoimi tai ‑toimet on toteutettu, olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisutoimen toteuttamista koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana, ja että kriisinratkaisutoimea tai ‑toimia ei ole toteutettu.

69      On myös muistettava, että yhteisöä koskevan kriisinratkaisutoimen hyväksyminen edellyttää asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten eli sen, että yhteisö on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, sen, ettei yhteisön kykenemättömyys jatkaa toimintaansa ole estettävissä kohtuullisessa ajassa millään yhteisöön kohdistuvilla vaihtoehtoisilla yksityisen sektorin toimenpiteillä tai valvontatoimilla, ja sen, että kriisinratkaisutoimi on yleisen edun kannalta välttämätön, täyttymistä. Asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 5 kohdan mukaan kriisinratkaisutoimea on pidettävä yleisen edun mukaisena, jos se on tarpeen yhden tai useamman sellaisen kriisinratkaisutavoitteen saavuttamiseksi, jota ei voitaisi saavuttaa samassa laajuudessa tavanomaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen mukaisella yhteisön likvidaatiolla, ja jos kriisinratkaisutoimi on oikeassa suhteessa kyseisiin tavoitteisiin.

70      Kriisinratkaisutoimi merkitsee näin ollen vaihtoehtoa yhteisön likvidaatiolle yleisen edun niin vaatiessa.

71      Asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan, jossa sovelletaan tämän asetuksen 15 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua periaatetta, osakkeenomistajilla ja velkojilla on oikeus saada kriisinratkaisumenettelyssä saatavistaan suoritus tai korvaus, jonka määrä on vähintään yhtä suuri kuin niiden olisi arvioitu saavan, jos kyseinen laitos tai yritys kokonaisuudessaan olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä (ks. analogisesti tuomio 5.5.2022, Banco Santander (Banco Popularin kriisinratkaisu), C‑410/20, EU:C:2022:351, 48 kohta).

72      Tästä seuraa, että erilaisen kohtelun osoittamiseksi on vertailtava sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun yhteydessä, ja sitä, mikä niiden asema olisi ollut siinä tilanteessa, ettei kriisinratkaisutoimea olisi hyväksytty, eli tilanteessa, jossa yhteisö olisi likvidoitu.

73      Toiseksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön osalta on niin, että vertailtaessa siihen, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, tällä viitataan kansalliseen menettelyyn, johon yhteisö olisi asetettu, jollei se olisi ollut kriisinratkaisutoimen kohteena.

74      Delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 3 kohdassa todetaan tältä osin seuraavaa:

”Määritettäessä odotettavissa olevien kassavirtojen diskontattua määrää tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä arvioijan on otettava huomioon seuraavaa:

a)      asianomaisella lainkäyttöalueella sovellettavat maksukyvyttömyyslainsäädäntö ja ‑käytännöt, jotka voivat vaikuttaa tiettyihin tekijöihin, kuten odotettavissa oleviin realisointikausiin tai palautusosuuksiin;

– –”

75      Aeris Invest ei näin ollen voi pätevästi väittää, ettei Espanjan oikeutta voitu soveltaa määritettäessä Banco Popularin vaihtoehtoista skenaariota.

76      Kuten Espanjan kuningaskunta toteaa, Espanjan lainsäätäjä ei kuitenkaan tarkoittanut erilaisen kohtelun arviointia säännellessään muita tilanteita kuin likvidaatiota tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

77      Lain 11/2015 soveltamisesta ja luottolaitosten talletussuojarahastoista 20.12.1996 annetun kuninkaan asetuksen 2606/1996 muuttamisesta 6.11.2015 annettu kuninkaan asetus 1012/2015 (Real Decreto 1012/2015 por el que se desarrolla la Ley 11/2015, y por el que se modifica el Real Decreto 2606/1996, de 20 de diciembre, sobre fondos de garantía de depósitos de entidades de crédito; BOE nro 267, 7.11.2015, s. 105911), jolla direktiivi 2014/59 saatetaan osaksi kansallista oikeutta, sisältää tältä osin erityissäännöksiä erilaisen kohtelun arvioinnista.

78      Kuninkaan asetuksen 1012/2015 10 §:n 2 momentissa säädetään, että arvostuksessa on määritettävä, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö olisi asetettu likvidaatiomenettelyyn kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana.

79      Kuninkaan asetuksen 1012/2015 10 §:n 3 momentin a alakohdan mukaan arvioinnissa on oletettava tältä osin, että yhteisö, johon kriisinratkaisutoimia on sovellettu, olisi likvidoitu maksukyvyttömyysmenettelyssä kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana.

80      Espanjan oikeudessa säädetään näin ollen erilaisen kohtelun arvioinnin osalta, joka tehdään FROB:n päättämän kriisinratkaisun johdosta, että vaihtoehtoisena skenaariona on yhteisön likvidaatioskenaario, jossa otetaan huomioon lain 22/2003 likvidaatiota koskevat säännökset.

81      Kuten Espanjan kuningaskunta huomauttaa, lain 22/2003 148 ja 149 §:n mukaisella likvidaation käsitteellä tarkoitetaan konkurssin tehneen yrityksen varojen ja oikeuksien rahaksi muuttamista velkojien vaateiden kattamiseksi siitä saaduilla rahoilla ja se vastaa asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 42 alakohdan määritelmää.

82      Lisäksi lain 22/2003 akordia koskeva 100 § sisältyy tämän lain V osastoon, jonka otsikkona on ”Likvidaation tai akordin vaiheet”. Tästä seuraa, että laissa 22/2003, joka on yleinen konkurssilaki, säädetään, että velkojien kanssa tehty akordi on vaihtoehtona likvidaatiolle konkurssimenettelyn yleisen vaiheen päättymisen jälkeen. Kantajat myöntävät tältä osin, että lain 22/2003 säännösten mukaan akordi ja likvidaatio ovat kaksi toisensa poissulkevaa ratkaisua.

83      Koska kuninkaan asetuksessa 1012/2015 säädetään nimenomaisesti, että erilaista kohtelua on arvioitava olettaen, että yhteisö asetetaan likvidaatiovaiheeseen, siinä näin ollen suljetaan pois mahdollisuus soveltaa vaihtoehtoista ratkaisua eli velkojien kanssa tehtävää akordia.

84      Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat väittävät, sovellettavissa Espanjan lainsäädännön säännöksissä säädetään, että erilainen kohtelu on määritettävä likvidaatioskenaarion perusteella. Kantajat ja Aeris Invest väittävät näin ollen virheellisesti, että sovellettavat oikeussäännöt mahdollistivat vaihtoehtoisen skenaarion, jossa olisi otettu huomioon velkojien kanssa tehtävään akordiin perustuva ratkaisu.

85      Näin ollen kantajien ja Aeris Investin väite, jonka mukaan Espanjassa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä asetettaisiin etusijalle ratkaisu, jossa velkojien kanssa tehdään akordi, ei ole merkityksellinen.

86      Tästä seuraa, että kantajat ja Aeris Invest väittävät virheellisesti, että SRB olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että hypoteettisessa kohtelussa tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä oli käytettävä likvidaatioskenaariota.

87      Näin ollen ensimmäinen väite on hylättävä.

–       Toinen väite, jolla riitautetaan varojen realisointi yksittäin tai salkkukohtaisesti

88      Kantajat väittävät, että vaikka oletettaisiin, että oli tarpeen tarkastella likvidaatioskenaariota, SRB rikkoi sovellettavaa lainsäädäntöä, koska likvidaatiomenettelyssä varoja ei ole välttämättä myytävä yksittäin tai salkkukohtaisesti, mitä menetelmää arviointitoimisto käytti kolmannessa arvostuksessa. Kantajien mukaan laissa 22/2003 asetetaan etusijalle yritysten toiminnan säilyminen ja jatkuvuus sekä näin ollen niiden realisointi kokonaisuudessaan tai tuotantoyksiköittäin.

89      Kantajat ja Aeris Invest väittävät, että Banco Popular olisi voinut jatkaa toimintaansa likviditeettitilanteensa perusteella ja sen vuoksi, ettei sen pankkitoimilupaa olisi peruutettu.

90      Kantajat viittaavat kanteiden liitteenä olevaan asiantuntijakertomukseen, jonka mukaan sen tuloksen perusteella, joka Banco Popularin likvidaatiossa olisi saatu myymällä laitos kokonaisuudessaan tai tuotantoyksiköittäin, sen pääoma olisi ollut suurempi kuin kolmannen arvostuksen mukainen pääoma, mistä ilmenee, että kantajia olisi kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisussa.

91      Käsiteltävässä asiassa on muistettava, että jos kriisinratkaisumääräystä ei olisi hyväksytty, vaihtoehtona olisi ollut Banco Popularin asettaminen likvidaatioon tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesti (tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 421 kohta).

92      SRB huomautti tältä osin riidanalaisessa päätöksessä, että kolmannen arvostuksen mukaan – kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet ja erityisesti Banco Popularin kyvyttömyys maksaa velkojaan eräpäivään mennessä – tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen kriisinratkaisun ajankohtana olisi johtanut Banco Popularin likvidaatioon, joka olisi merkinnyt varojen nopeaa realisointia ilman sitovaa vähittäishintaa ja nettorealisointiarvon mukaisia suorituksia velkojille laissa 22/2003 säädetyn hierarkian mukaisesti.

93      On myös mainittava, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät jo oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä tämän kantajien väitteen, jonka mukaan kriisinratkaisutoimelle vaihtoehtoisessa skenaariossa ei ollut välttämättä oletettava, että Banco Popular asetetaan likvidaatioon.

94      SRB huomautti riidanalaisessa päätöksessä, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat väittäneet, että olisi voitu löytää yksityisen sektorin ratkaisu tai että vaihtoehtoisen skenaarion olisi pitänyt perustua Banco Popularin myyntiin toimintaansa jatkavana yrityksenä, koska se yhä toimi markkinoilla kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana. SRB totesi erityisesti, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat väittivät, että velkojat olisivat voineet tehdä sopimuksen (akordin), joka olisi estänyt Banco Popularin likvidaation. Toiset kyseeseen tulevista osakkeenomistajista ja velkojista olivat huomauttaneet, että Espanjan maksukyvyttömyysmenettelyssä annettiin mahdollisuus vahvistaa maksukyvyttömyys etukäteen, jolloin yhteisön toimintakykyiset omaisuuserät erotettiin ja myytiin toimintaansa jatkavana yrityksenä. Ne väittivät, että arviointitoimiston olisi pitänyt harkita tätä ratkaisua likvidaatiostrategiaa määritellessään, koska se olisi mahdollistanut Banco Popularin franchise-arvon paremman säilymisen.

95      SRB huomautti, että arviointitoimisto oli selostanut asetuksen N:o 806/2014 ja sovellettavan kansallisen oikeuden vaatimusten mukaisesti selvitysasiakirjassa niitä syitä, joiden vuoksi Banco Popularin tapauksessa myyntiä ei ollut mahdollista toteuttaa toimintaa jatkavana yrityksenä (menettelyssä, jossa maksukyvyttömyys vahvistetaan etukäteen, tai muulla tavalla) eikä järjestää akordia. Arviointitoimisto oli todennut tältä osin yhtäältä, että kun otetaan huomioon Banco Popularin likviditeettitilanne kriisinratkaisun ajankohtana ja Euroopan keskuspankin (EKP) arviointi siitä, oliko Banco Popular kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, Banco Popular ei olisi voinut jatkaa toimintaansa mahdollisten neuvotteluiden aikana, koska tämä olisi johtanut huomattavaan arvonmenetykseen. SRB lisäsi, että Banco Popularin pääjohtajan 6.6.2017 päivätty kirje tuki päätelmää, jonka mukaan Banco Popularin likviditeettitilanne ei mahdollistanut sen toiminnan jatkamista. Arviointitoimisto oli todennut toisaalta, että Banco Popularin pankkitoimilupa olisi peruutettu, koska sen peruuttamiselle Espanjan lainsäädännössä asetetut edellytykset olisivat täyttyneet. Arviointitoimisto oli huomauttanut, että pankkitoimilupa oli välttämätön, jotta Banco Popular saattoi ottaa vastaan asiakkaiden talletuksia, jotka olivat olennaisia sen toiminnan jatkamiseksi tai sen myymiseksi toimintaansa jatkavana yrityksenä.

96      SRB lisäsi, että arviointitoimisto oli todennut selvitysasiakirjassa, ettei laissa 22/2003 säädetty ”toimintakykyisen pankin” ja ”roskapankin” perustamisesta ja että tämän ratkaisun toteuttamiseen olisi joka tapauksessa tarvittu aikaa, jota ei tuolloin ollut käytettävissä.

97      SRB totesi, että arviointitoimisto oli suorittanut asiamukaisen arvioinnin kolmannessa arvostuksessa käytetyn likvidaatioskenaarion osalta.

98      Kantajat ja Aeris Invest väittävät, että vaihtoehtoisen likvidaatioskenaarion olisi pitänyt perustua oletukseen, jonka mukaan Banco Popular kykeni jatkamaan toimintaansa.

99      Tältä osin on muistettava, että asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 ja 18 kohdan nojalla sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, on arvioitava kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana.

100    Kolmannen arvostuksen mukainen vaihtoehtoinen likvidaatioskenaario oli näin ollen määriteltävä sen tilanteen perusteella, jossa Banco Popular oli kriisinratkaisun ajankohtana – eli tilanteen, jossa se oli kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

101    On muistettava, että SRB totesi kriisinratkaisumääräyksessä, että asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että komissio hyväksyi tämän kriisinratkaisumääräyksen päätöksessä 2017/1246 todetessaan, että se oli asetuksen N:o 806/2014 säännösten mukainen. Banco Popular oli näin ollen kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana ensinnäkin kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, toiseksi Banco Popularin kykenemättömyys jatkaa toimintaansa ei ollut estettävissä kohtuullisessa ajassa millään muilla toimenpiteillä, ja kolmanneksi kriisinratkaisutoimi, jossa käytetään kriisinratkaisuvälineenä Banco Popularin liiketoiminnan myyntiä, oli yleisen edun kannalta välttämätön.

102    On kuitenkin huomattava, että kantajien ja Aeris Investin väitteet, joiden mukaan arviointitoimiston olisi pitänyt tarkastella likvidaatioskenaariota oletuksen perusteella, jonka mukaan Banco Popular kykeni jatkamaan toimintaansa, ovat ristiriidassa kriisinratkaisun ajankohtana todettujen tosiseikkojen kanssa sekä päätöksen kanssa, jolla Banco Popular asetettiin kriisinratkaisumenettelyyn.

103    Jos nimittäin katsottaisiin, että Banco Popular olisi kyennyt jatkamaan toimintaansa kriisinratkaisun ajankohtana, kyseenalaistettaisiin asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana ja näin ollen riitautettaisiin tämän määräyksen lainmukaisuus. On kuitenkin huomattava, ettei kriisinratkaisumääräys ole käsiteltävän kanteen kohteena.

104    Tästä seuraa, etteivät kantajat voi pätevästi väittää, että SRB olisi tehnyt ilmeisen virheen hyväksyessään arviointitoimiston arvioinnin, jonka mukaan sen vuoksi, ettei Banco Popular kyennyt kriisinratkaisun ajankohtana jatkamaan toimintaansa, vaihtoehtoinen skenaario, jossa yrityksen oletettiin jatkavan toimintaansa, ei ollut mahdollinen.

105    Kantajien ja Aeris Investin väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että Banco Popular olisi voinut jatkaa toimintaansa kriisinratkaisun ajankohtana likviditeettitilanteensa perusteella ja sen vuoksi, ettei sen pankkitoimilupaa olisi peruutettu, eivät missään tapauksessa voi menestyä.

106    Kantajat ja Aeris Invest väittävät ensinnäkin, että Banco Popular olisi voinut jatkaa toimintaansa likviditeettitilanteensa perusteella.

107    Tältä osin ensinnäkin Aeris Invest väittää, että SRB rikkoi velvollisuuttaan tutkia tiedot, jotka olivat käytettävissä EKP:n hyväksymän hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun osalta, jonka vuoksi Banco Popularilla oli riittävästi likviditeettiä.

108    On muistettava, että asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 18 kohdan mukaan kolmannessa arvostuksessa on vaihtoehtoista skenaariota määritettäessä oletettava, että Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana ja että kriisinratkaisutoimea ei ole toteutettu, ja jätettävä huomioimatta kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle mahdollisesti myönnetty poikkeuksellinen julkinen rahoitustuki.

109    On kuitenkin riittävää todeta, ettei Banco de España ollut myöntänyt Banco Popularille kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana EKP:n hyväksymää hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua, johon Aeris Invest viittaa. Näin ollen tätä hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua ei voitu ottaa huomioon kolmannessa arvostuksessa arvioitaessa Banco Popularin tilannetta, jos se olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kyseisenä ajankohtana.

110    Toiseksi kantajat ja Aeris Invest katsovat, että väittäessään, ettei Banco Popular olisi voinut jatkaa toimintaansa, SRB nojautui virheellisesti EKP:n arviointiin siitä, oliko Banco Popular kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, koska tällä arvioinnilla ei ollut sitovia vaikutuksia eikä siinä todettu, että Banco Popularin oli lopetettava toimintansa.

111    On muistettava, että EKP antoi 6.6.2017 eli kriisinratkaisumääräyksen antamista edeltävänä päivänä arviointinsa siitä, oliko Banco Popular kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa. EKP katsoi tässä arvioinnissa, että ottaen huomioon erityisesti talletusten liiallisen ulosvirtauksen, pankin käteisvarojen menetyksen nopeuden ja sen kyvyttömyyden luoda lisää likviditeettiä oli objektiivisia viitteitä siitä, että Banco Popular ei todennäköisesti pystyisi lähitulevaisuudessa maksamaan velkojaan tai suorittamaan muita vastuitaan eräpäivään mennessä. EKP päätteli, että Banco Popular oli asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan c alakohdan mukaisesti kykenemätön tai joka tapauksessa todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa lähitulevaisuudessa.

112    On riittävää huomata, että sitä, että EKP totesi Banco Popularin olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, on pidettävä tosiseikkana, jonka arviointitoimisto ja SRB saattoivat ottaa huomioon arvioidessaan Banco Popularin tilannetta kriisinratkaisun ajankohtana. Kuten arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa, Banco Popularin hallintoneuvosto lisäksi vahvisti tämän toteamuksen, kun se ilmoitti 6.6.2017 EKP:lle tulleensa siihen tulokseen, että pankki oli todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

113    Lopuksi on todettava, etteivät arviointitoimisto tai SRB ole väittäneet, että EKP:n arviointi velvoittaisi Banco Popularia lopettamaan toimintansa.

114    Kolmanneksi Aeris Invest väittää, ettei Banco Popularin likviditeettikriisi ollut sellainen, että se olisi johtanut likvidaatioon, koska vakavaraisuusvaatimusten noudattamatta jättämisestä ei ollut aloitettu mitään tutkintaa.

115    Yhtäältä on muistettava tältä osin, että SRB oli todennut kriisinratkaisumääräyksessä, että Banco Popularin maksuvalmiusvaatimus (Liquidity Coverage Requirement, LCR) alitti 12.5.2017 luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1) 460 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn 80 prosentin kynnysarvon. Aeris Invest ei riitauta tätä tosiseikkaa.

116    Toisaalta sellaisen päätelmän, jonka mukaan Banco Popular – kun otetaan huomioon sen likviditeettitilanne ja se, ettei se pystynyt vastaamaan erääntyvistä veloistaan – ei enää kyennyt kriisinratkaisun ajankohtana jatkamaan toimintaansa, tekeminen ei edellyttänyt, että kansalliset viranomaiset olisivat toteuttaneet konkreettisia toimia maksuvalmiusvaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi.

117    Näin ollen tämä väite on tehoton.

118    Kantajat ja Aeris Invest väittävät toiseksi, ettei Banco Popularin pankkitoimilupaa olisi peruttu.

119    Tältä osin on huomattava, että arviointitoimisto totesi kolmannessa arvostuksessa ja selvitysasiakirjassa, että Banco Popularin pankkitoimilupa olisi peruutettu luottolaitosten luokittelusta, valvonnasta ja vakavaraisuudesta 26.6.2014 annetun lain 10/2014 (Ley 10/2014, de 26 de junio, de ordenación, supervisión y solvencia de entidades de crédito; BOE nro 156, 27.6.2014, s. 49412) 8 §:n nojalla. Tässä säännöksessä säädetään muun muassa, että luottolaitoksen toimilupa voidaan peruuttaa ensinnäkin silloin, kun tämän luottolaitoksen kyky palauttaa tallettajien varoja vaarantuu tai kun se ei anna takeita siitä, että se pystyy vastaamaan velkojille veloistaan, ja toiseksi silloin, kun tuomioistuimessa on päätetty maksukyvyttömyysmenettelyn likvidaatiovaiheen aloittamisesta. Arviointitoimisto totesi, että jopa siinä epätodennäköisessä tapauksessa, ettei Banco de España olisi ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Banco Popularin pankkitoimiluvan peruuttamiseksi, talletuspaon riski ja SRB:n päätös kriisinratkaisuvaltuuksiensa käyttämättä jättämisestä olisivat pakottaneet Banco Popularin johtajat tekemään likvidaatiota koskevan pyynnön, joka olisi johtanut pankkitoimiluvan peruuttamiseen.

120    On riittävää muistaa, että kriisinratkaisun ajankohtana sekä EKP että Banco Popularin hallintoneuvosto olivat arvioineet Banco Popularin olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, mikä merkitsi asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti sitä, ettei Banco Popular kyennyt tai sen voitiin objektiivisten tosiseikkojen perusteella todeta lähitulevaisuudessa olevan kykenemätön maksamaan velkojaan tai suorittamaan muita vastuitaan eräpäivään mennessä.

121    Kantajat tyytyvät väittämään, että Banco Popularin tilanne mahdollisti sen, että se kykeni vastaamaan veloistaan, esittämättä mitään seikkoja tämän väitteen tueksi. Lisäksi edellä 109 kohdassa esitetyillä perusteilla Aeris Invest ei voi vedota EKP:n hyväksymään hätärahoituksena annettavaan maksuvalmiusapuun väittääkseen, että Banco Popular kykeni vastaamaan velvoitteistaan.

122    Tästä seuraa, etteivät kantajat ja Aeris Invest voi pätevästi väittää, ettei Banco Popularin tilanne kriisinratkaisun ajankohtana vastannut lain 10/2014 8 §:ssä säädettyä ensimmäistä tapausta, johon viitataan edellä 119 kohdassa, ja että SRB olisi tehnyt ilmeisen virheen katsoessaan, että Banco Popularin pankkitoimilupaa olisi peruutettu.

123    Näin ollen on hylättävä tehottomana myös Aeris Investin väite, jonka mukaan Banco Popularin tilanne ei vastannut siitä syystä, ettei sitä ollut asetettu likvidaatiovaiheeseen Espanjan oikeuden nojalla, lain 10/2014 8 §:ssä säädettyä toista tilannetta, joka koskee likvidaatiovaiheen aloittamista.

124    Tästä seuraa, etteivät kantajat voi väittää, että arviointitoimiston olisi pitänyt tehdä Banco Popularin arvostus tarkastelemalla tämän laitoksen myyntiä kokonaisuudessaan tai tuotantoyksiköittäin, mikä edellyttää yrityksen toiminnan jatkamista.

125    Kantajat eivät siten ole osoittaneet, että arviointitoimisto olisi tehnyt virheen käyttäessään menetelmää, joka perustui likvidaatioskenaarioon ja varojen myyntiin yksittäin tai salkkukohtaisesti.

126    Kantajat väittävät lisäksi, että sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallittiin ”toimintakykyistä pankkia” ja ”roskapankkia” koskeva strategia ja että kanteiden liitteenä olevan asiantuntijakertomuksen mukaan tämä oli paras strategia periaatteen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, soveltamisen kannalta. Ne toteavat, että niiden asiantuntija oli pohtinut tässä kertomuksessa pankin likvidointia tuotantoyksiköittäin sellaisessa skenaariossa, jossa varat erotetaan toisistaan kahden uuden yhtiön avulla; toiseen yhtiöön siirretään keskeinen toiminta ja pankkitoimilupa ja toinen yhtiö on varainhoitoyhtiö, johon siirretään tuottamaton toiminta. Kantajien mukaan yhteisön likvidointi tuotantoyksiköittäin edellyttää yhteisön toiminnan jatkamista ja pankkitoimiluvan – jota asiantuntijakertomuksen mukaan ei olisi peruutettava – siirtämistä sekä mahdollistaa lyhyemmän likvidaatiokauden ja siten kustannusten vähentämisen.

127    On riittävää todeta, ettei tämä väite – kuten ei myöskään kanteiden liitteenä oleva asiantuntijakertomus, siltä osin kuin se sisältää Banco Popularin arvostuksen toimintaansa jatkavana yrityksenä – ole merkityksellinen, koska se perustuu virheelliseen oletukseen, jonka mukaan Banco Popular olisi voinut jatkaa toimintaansa.

128    Se, että Banco Popularin varojen arvoa hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä koskevan arvioinnin tulos, joka esitetään kantajien asiantuntijakertomuksessa, poikkeaa kolmannen arvostuksen mukaisista arvioinneista – paitsi tilanteessa, jossa kantajat väittävät, etteivät kyseiset arvioinnit ole uskottavia – merkitsee joka tapauksessa sellaista kiistämistä, joka ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen suppean valvonnan alaan edellä 34 ja 35 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 25.11.2020, BMC v. Clean Sky 2 ‑yhteisyritys, T‑71/19, ei julkaistu, EU:T:2020:567, 78 kohta).

129    Kanteiden liitteenä oleva asiantuntijakertomus, siltä osin kuin se sisältää Banco Popularin arvostuksen, joka perustuu kolmannesta arvostuksesta poiketen oletukseen, jonka mukaan yritys jatkaa toimintaansa, ei nimittäin ole omiaan viemään uskottavuutta oletuksilta, joita arviointitoimisto käytti kolmannessa arvostuksessa.

130    Tästä seuraa, että toinen väite ja siten toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

 Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee arviointitoimiston riippumattomuutta

131    Kantajat väittävät kanteissa, että SRB rikkoi asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohtaa, koska se ei valvonut riittävästi arviointitoimiston riippumattomuutta. Ne väittävät, että koska arviointitoimiston tehtäväksi oli annettu toisen arvostuksen tekeminen, on perusteltua epäillä, ettei se voinut poiketa kolmannessa arvostuksessa toisen arvostuksen kriteereistä ja päätelmistä erilaista kohtelua koskevan analyysin osalta. Ne huomauttavat, että kolmannessa arvostuksessa noudatetaan suureksi osaksi toista arvostusta.

132    Kantajat täsmensivät väitteidensä ulottuvuutta istunnossa vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin. Kantajat myönsivät, että kolmas arvostus ja toisessa arvostuksessa oleva likvidaatioskenaario perustuivat eri tietoihin, mutta huomauttivat, että arviointitoimisto oli tehnyt niissä saman päätelmän eli sen, ettei kyseeseen tulevilla osakkeenomistajilla ja velkojilla ollut oikeutta korvaukseen. Ne totesivat, että arviointitoimisto oli käyttänyt kolmannessa arvostuksessa samaa menetelmää kuin toisen arvostuksen toisessa osassa, johon sisältyi likvidaatioskenaarion simulointi, eli suorittanut varojen arvioinnin salkkukohtaisesti sen sijaan, että yritys olisi jatkanut toimintaansa. Ne katsoivat, että Banco Popularin arvo olisi ollut hyvin korkea, jos sitä olisi arvioitu toimintaansa jatkavana yrityksenä.

133    Kantajien istunnossa esittämistä selityksistä ilmenee näin ollen, että niiden mukaan arviointitoimiston riippumattomuutta voidaan epäillä, koska se arvioi kolmannessa arvostuksessa Banco Popularin varat saman menetelmän perusteella kuin toisessa arvostuksessa olevan likvidaatioskenaarion simuloinnissa – eli vaihtoehtoisen likvidaatioskenaarion perusteella.

134    Kanneperusteen ensimmäisen osan analyysistä kuitenkin ilmenee, että kun otetaan huomioon sovellettavat säännökset ja Banco Popularin tilanne kriisinratkaisun ajankohtana, sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, voitiin arvioida ainoastaan likvidaatioskenaariossa ja ettei arvostusta ollut mahdollista tehdä siten, että yritys olisi jatkanut toimintaansa.

135    Tästä seuraa, että jokainen toinenkin arvioija, jonka SRB olisi nimittänyt laatimaan kolmannen arvostuksen, olisi voinut käyttää ainoastaan tätä samaa menetelmää.

136    Kantajat eivät näin ollen voi pätevästi väittää, että se, että arviointitoimisto käytti samaa menetelmää toisessa ja kolmannessa arvostuksessa eli Banco Popularin arvostusta hypoteettisessa likvidaatioskenaariossa, olisi omiaan osoittamaan, ettei arviointitoimisto ollut riippumaton.

137    Näin ollen toisen kanneperusteen toinen osa ja siten toinen kanneperuste on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa vahvistetun oikeuden tulla kuulluksi loukkaamista

138    Kantajat väittävät, että vaikka SRB tosiasiallisesti antoi kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien esittää huomautuksia ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, se rajoitti niiden oikeutta tulla kuulluksi edellyttäessään lomakkeen käyttämistä, johon sisältyi seitsemän suppeaa kysymystä rajoitettuine vastaustiloineen. Ne väittävät, että SRB noudatti ainoastaan näennäisesti velvollisuuttaan kuulla kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, koska se, että vastaus oli esitettävä SRB:n laatimalla ja sen intressien mukaisella lomakkeella, oli esteenä oikeuden tulla kuulluksi hyödylliselle käyttämiselle.

139    Kantajat katsovat, ettei SRB:n laatima lomake mahdollistanut useiden kysymysten tarkastelua eikä se, että niillä oli mahdollisuus esittää enintään 5 000 merkin pituisia lisähuomautuksia alustavan päätöksen osalta, mahdollistanut kolmannen arvostuksen ja alustavan päätöksen kriittistä analyysiä varsinkaan, koska asiakirjojen liittäminen ei ollut mahdollista.

140    On huomattava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.

141    Oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti. Tämän jälkeen on täsmennettävä, että oikeudella tulla kuulluksi on kaksi tavoitetta. Yhtäältä sillä edistetään mahdollisimman täsmällistä ja virheetöntä asiakirja-aineiston tutkintaa ja tosiseikkojen toteamista, ja toisaalta sillä varmistetaan asianomaisen tehokas suojelu. Oikeudella tulla kuulluksi pyritään erityisesti takaamaan, että henkilöön epäedullisesti vaikuttavat päätökset tehdään tietoisina kaikista asiaan vaikuttavista seikoista, ja sen tavoitteena on erityisesti, että toimivaltaiset viranomaiset voivat korjata virheen tai asianosainen voi esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö (ks. tuomio 21.10.2021, parlamentti v. UZ, C‑894/19 P, EU:C:2021:863, 89 ja 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 325 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142    Kyseinen määräys on sanamuotonsakin mukaisesti soveltamisalaltaan yleinen. Tästä seuraa, että oikeutta tulla kuulluksi on kunnioitettava kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa jollekin henkilölle vastaiseen toimeen silloinkin, kun sovellettavassa säännöstössä ei säädetä nimenomaisesti tällaisesta muodollisuudesta (ks. tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ, C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 326 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143    Kun otetaan huomioon puolustautumisoikeuksia, joihin kuuluu oikeus tulla kuulluksi, koskevan periaatteen luonne unionin oikeuden perustavanlaatuisena yleisenä periaatteena, sen soveltamista ei näin ollen voida sulkea pois eikä rajoittaa asetuksen säännöksillä ja sitä on näin ollen kunnioitettava sekä silloin, kun ei ole olemassa mitään erityistä lainsäädäntöä, että silloin, kun on olemassa lainsäädäntöä, jossa itsessään ei oteta huomioon mainittua periaatetta (ks. tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 327 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Aluksi on huomattava, ettei asetuksessa N:o 806/2014 säädetä erityisestä menettelystä, jonka mukaisesti osakkeenomistajia ja velkojia, joihin kriisinratkaisutoimi on vaikuttanut, olisi kuultava ennen päätöksen tekemistä siitä, myönnetäänkö niille tämän asetuksen 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen korvaus vai ei.

145    SRB kuitenkin järjesti käsiteltävässä asiassa perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn, joka koski kaikkia osakkeenomistajia ja velkojia, joihin Banco Popularin kriisinratkaisu oli vaikuttanut, ja jossa pyrittiin antamaan niille mahdollisuus esittää huomautuksia kolmannesta arvostuksesta ja alustavasta päätöksestä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

146    Kuten edellä 143 kohdassa on muistutettu, vaikka oikeutta tulla kuulluksi on tältä osin noudatettava myös tämän oikeuden käyttämistä koskevien nimenomaisten säännösten tai määräysten puuttuessa, on kuitenkin niin, ettei asetuksessa N:o 806/2014 eikä perusoikeuskirjan 41 artiklassa säädetä tai määrätä erityisestä menettelystä oikeuden tulla kuulluksi toteuttamiseksi. SRB:llä oli siten harkintavaltaa sellaisen menettelyn järjestämisessä, jota se piti asianmukaisena, jotta kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat saattoivat käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi, kunhan ne pystyivät käyttämään oikeuttaan hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla.

147    Koska oikeuteen tulla kuulluksi liittyvästä menettelystä ei ole erityisiä säännöksiä tai määräyksiä, se, että SRB päätti käyttää lomaketta kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien huomautusten kokoamiseksi, kuului näin ollen sen harkintavaltaan tämän menettelyn järjestämisessä.

148    Kantajat eivät riitauta sitä, että tämän menettelyn tarkoituksena oli taata kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien oikeus tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Ne eivät kyseenalaista päätöstä käyttää lomaketta kuulemismenettelyssä. Kuten asiassa T‑302/20 nostetun kanteen 17 ja 100 kohdasta ja asioissa T‑303/20 ja T‑307/20 nostettujen kanteiden 18 ja 101 kohdasta ilmenee, kantajat moittivat SRB:tä siitä, että se rajoitti niiden oikeuden tulla kuulluksi käyttämistä, koska tässä lomakkeessa rajoitettiin niiden huomautusten, jotka voitiin esittää kolmannen arvostuksen ja alustavan päätöksen osalta, sisältöä ja pituutta ja koska niillä ei siten ollut ”täyttä vapautta” tämän oikeuden käyttämisessä.

149    Oikeuden tulla kuulluksi käyttämistä voidaan kuitenkin rajoittaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan nojalla, jossa määrätään seuraavaa:

”Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.”

150    Vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen ja siihen sisältyvän kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kaltaiset perusoikeudet eivät tältä osin ole ehdottomia, vaan niitä voidaan rajoittaa, tämä edellyttää kuitenkin, että rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltuja tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareiden kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 207 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 337 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien, erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, loukkaamisesta seuraa kyseessä olevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ, C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.6.2021, CE v. alueiden komitea, T‑355/19, EU:T:2021:369, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

152    Kantajaa ei tosin voida vaatia osoittamaan sitä, että kyseinen päätös olisi ollut toisenlainen, vaan ainoastaan se, että tämä mahdollisuus ei ole täysin pois suljettu, koska tämä asianosainen olisi kyennyt varmistamaan puolustuksensa paremmin ilman menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 4.5.2022, CRIA ja CCCMC v. komissio, T‑30/19 ja T‑72/19, EU:T:2022:266, 242 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

153    Puolustautumisoikeuksiin liittyvä sääntöjenvastaisuus voi kuitenkin johtaa riidanalaisen toimen kumoamiseen vain silloin, kun on mahdollista, että tämän sääntöjenvastaisuuden johdosta hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, jolloin kantajan puolustautumisoikeuksiin olisi tosiasiallisesti vaikutettu (ks. tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.5.2022, CRIA ja CCCMC v. komissio, T‑30/19 ja T‑72/19, EU:T:2022:266, 243 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154    Edellä 15–20 kohdassa kuvatussa oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia, jotka täyttivät ilmoittautumisvaiheen kriteerit, pyydettiin täyttämään SRB:n internetsivustolla saatavissa oleva lomake, jossa oli yhdeksän yleistä kysymystä – eli seitsemän ensisijaista kysymystä, joista yksi oli jaettu kolmeen alakysymykseen – ja jossa niiden annettiin esittää huomautuksia alustavasta päätöksestä sekä kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisesta versiosta. Erityisesti viimeinen kysymys oli avoin kysymys, jossa ne saattoivat esittää huomautuksia kaikista alustavaa päätöstä koskevista aiheista, joita ei mainittu muualla lomakkeessa.

155    Ensinnäkin kantajat ja Aeris Invest moittivat SRB:tä siitä, ettei se tutkinut tiettyjä huomautuksia sillä perusteella, että ne ”eivät kuuluneet menettelyyn”.

156    SRB huomautti tältä osin riidanalaisen päätöksen 6.1 osassa, jonka otsikkona on ”Merkityksellisyyden arviointi”, että koska kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat esittäneet eräitä seikkoja, jotka eivät liittyneet alustavaan päätökseen tai sen perusteena olevaan päättelyyn, joka sisältyi kolmanteen arvostukseen, se oli aluksi tutkinut näiden huomautusten merkityksellisyyden. Se totesi, etteivät tällaiset huomautukset voineet vaikuttaa siihen, olisiko kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, etteivät ne kuuluneet oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn alaan ja ettei niitä oteta huomioon.

157    SRB luetteli näin ollen huomautukset, joita se ei pitänyt merkityksellisinä ja joihin kuuluivat huomautukset, jotka koskivat Banco Popularin tilannetta ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista, sitä, ettei se täyttänyt kriisinratkaisun edellytyksiä, muita kriisinratkaisumääräykseen ja toiseen arvostukseen liittyviä seikkoja, puutteellisia tietoja kriisinratkaisumääräyksestä ja EKP:n arvioinnista, joka koski sitä, oliko Banco Popular kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn toteuttamista ja varsinkin lomakkeen ominaisuuksia.

158    Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat ja Aeris Invest väittävät, SRB tutki kaikki esitetyt huomautukset ja selosti riidanalaisessa päätöksessä, miksi tietyt huomautukset eivät olleet merkityksellisiä riidanalaisen päätöksen antamisen kannalta.

159    On kuitenkin todettava, etteivät kantajat eikä Aeris Invest mainitse, mitkä niistä huomautuksista, jotka SRB hylkäsi merkityksettöminä, olisi pitänyt tutkia. Ne eivät selitä, miten nämä huomautukset olisivat voineet vaikuttaa riidanalaisen päätöksen sisältöön, koska ne eivät koskeneet kolmatta arvostusta eivätkä alustavaa päätöstä.

160    On joka tapauksessa muistettava, että oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä pyrittiin hankkimaan alustavaa päätöstä ja kolmatta arvostusta koskevat huomautukset, jotta SRB saattoi tehdä päätöksen kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille mahdollisesti myönnettävästä korvauksesta. Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdan mukaan, josta muistutetaan edellä 61 kohdassa, tämä päätös perustuu sen, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun yhteydessä, ja sen, miten niitä olisi kohdeltu Banco Popularin hypoteettisessa likvidaatiossa kriisinratkaisun ajankohtana, väliseen vertailuun.

161    Kuten edellä olevasta 100–104 kohdasta ilmenee, Banco Popularin tilannetta kriisinratkaisun ajankohtana on pidettävä tosiseikkana, jota ei voida kyseenalaistaa siinä vaiheessa, kun määritetään oikeus mahdolliseen asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen korvaukseen. Näin ollen huomautukset, jotka koskevat Banco Popularin tilannetta ennen kriisinratkaisua, eivät olleet merkityksellisiä riidanalaisen päätöksen antamisen kannalta.

162    SRB:tä ei siten voida moittia siitä, että se olisi loukannut kantajien oikeutta tulla kuulluksi, koska se hylkäsi huomautukset, joilla ei ollut merkitystä.

163    Toiseksi kantajat väittävät, ettei SRB:n laatimassa lomakkeessa voitu tarkastella useita aiheita, kuten menettelytapaa, arvioijan riippumattomuutta, arviointitoimiston tekemiä oletuksia, makrotaloudellista asiayhteyttä, Banco Popularin likvidaation vaikutusta konsernin muihin yhtiöihin ja oikeudellisten riskien varalta tehtyjen varausten ulottuvuutta.

164    Yhtäältä on kuitenkin todettava, että lomakkeen kysymykset kattoivat kantajien mainitsemat aiheet. Kysymyksessä nro 1 nimittäin viitattiin alustavan päätöksen kohtiin, jotka koskevat kolmannessa arvostuksessa käytettyä menetelmää; kysymyksessä nro 3 viitattiin alustavan päätöksen 3.2 kohtaan, joka koskee arviointitoimiston valintaa ja erityisesti sen riippumattomuutta; kysymys nro 4 koski nimenomaisesti arviointitoimiston tekemiä oletuksia ja kysymys nro 6 koski oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia. Kysymys nro 7 oli avoin kysymys, jossa kantajat saattoivat tarkastella makrotaloudellista asiayhteyttä ja Banco Popularin likvidaation vaikutusta konsernin muihin yhtiöihin.

165    Toisaalta riidanalaisesta päätöksestä ja selvitysasiakirjasta ilmenee, että SRB ja arviointitoimisto analysoivat kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien esittämiä huomautuksia, jotka koskivat kantajien mainitsemia aiheita. Kantajat eivät siten voi väittää, ettei näitä aiheita voitu tarkastella lomakkeessa.

166    Tältä osin selvitysasiakirjan 5.1 kohdassa vastataan huomautuksiin, jotka koskevat arviointitoimiston käyttämää menetelmää – ja varsinkin niihin huomautuksiin, jotka koskevat kolmannessa arvostuksessa tehtyjä oletuksia – 5.2 kohdassa vastataan huomautuksiin, jotka koskevat makrotaloudellista asiayhteyttä, 5.3 kohdassa vastataan huomautuksiin, jotka koskevat kolmannessa arvostuksessa käytettyä hypoteettista likvidaatiostrategiaa – ja varsinkin erilaisia hypoteettisia skenaarioita – 5.11 kohdassa vastataan huomautuksiin, jotka koskevat oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia, ja 5.3.4 kohdassa vastataan huomautuksiin, jotka koskevat Banco Popularin likvidaation vaikutusta sen tytäryhtiöihin. Riidanalaisen päätöksen 6.2.1 osassa vastataan ”arviointitoimiston riippumattomuutta koskeviin huomautuksiin” ja 6.2.2 osassa vastataan ”kolmannen arvostuksen sisältöä koskeviin huomautuksiin” – ja varsinkin niihin huomautuksiin, jotka koskevat arviointitoimiston käyttämää menetelmää ja kolmannessa arvostuksessa erityisesti likvidaatioskenaarioiden osalta tehtyjä erilaisia oletuksia. SRB vastaa tässä osassa esimerkiksi huomautuksiin, jotka koskevat makrotaloudellista asiayhteyttä, Banco Popularin likvidaation vaikutusta konsernin muihin yhtiöihin ja oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia.

167    Tästä seuraa, että kantajat eivät ole osoittaneet, etteivät ne voineet esittää huomautuksia sellaisista aiheista, joiden osalta lomakkeessa ei esitetty mitään kysymyksiä ja joilla olisi ollut vaikutusta riidanalaiseen päätökseen.

168    Kolmanneksi kantajat väittävät, että SRB laati lomakkeen omien intressiensä mukaisesti tai että tällä lomakkeella pyrittiin tukemaan kolmannen arvostuksen kriteereitä ja päätelmiä.

169    Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin voi todeta ainoastaan, että lomakkeen kysymykset oli laadittu neutraalisti esittämällä yhteenveto kyseisestä aiheesta ja viittaamalla alustavan päätöksen ja kolmannen arvostuksen kyseisiin osiin, minkä jälkeen kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia pyydettiin esittämään huomautuksensa tai mielipiteensä tästä aiheesta.

170    Neljänneksi kantajat ja Aeris Invest väittävät, että SRB loukkasi niiden oikeutta tulla kuulluksi, koska se rajoitti niiden huomautusten pituutta 5 000 merkkiin kunkin kysymyksen osalta ja koska se ei sallinut asiakirjojen liittämistä.

171    SRB totesi tältä osin riidanalaisessa päätöksessä, että 2 855 kyseeseen tulevaa osakkeenomistajaa ja velkojaa oli vastannut lomakkeeseen, mikä vastasi noin 23 822 huomautusta.

172    Kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien huomautuksia, jotka ne esittivät oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä lomakkeeseen antamissaan vastauksissa, analysoitiin kuitenkin yksityiskohtaisesti riidanalaisen päätöksen 6 osassa, ja arviointitoimisto laati selvitysasiakirjan niiden johdosta. Vaikka huomautusten pituutta rajoitettiinkin lomakkeessa, SRB ja arviointitoimisto näin ollen vastasivat niihin yksityiskohtaisesti.

173    On huomattava myös, etteivät kantajat mainitse, mitä huomautuksia ne eivät lomakkeen koon takia pystyneet esittämään niiden huomautusten lisäksi, jotka kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä ja joihin SRB ja arviointitoimisto vastasivat. Ne eivät myöskään täsmennä, mitä asiakirjoja ne olisivat halunneet liittää lomakkeeseen.

174    Tästä seuraa, että kantajien väite, joka koskee lomakkeen vastausten pituuden osalta asetettua rajoitusta, on täysin teoreettinen eikä se ole omiaan osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että ilman tällaisen rajoituksen asettamista menettely olisi voinut johtaa erilaiseen tulokseen.

175    On todettava, että Aeris Investin väite, jonka mukaan lomakkeeseen vastattaessa ei ollut mahdollista ehdottaa vaihtoehtoista arvostusmenetelmää, on tehoton. Oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn tavoitteena oli nimittäin sellaisten alustavaa päätöstä ja kolmatta arvostusta koskevien huomautusten kokoaminen, joilla voi olla vaikutusta riidanalaiseen päätökseen, jonka SRB tulisi tekemään. Pelkän kolmannessa arvostuksessa käytetystä arvostusmenetelmästä poikkeavan menetelmän esittäminen ei kuitenkaan ole sellaisenaan omiaan kyseenalaistamaan kolmannen arvostuksen pätevyyttä eikä näin ollen vaikuttamaan riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.

176    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaamista

177    Kantajat väittävät, että SRB rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin luokitellessaan kolmannen arvostuksen olennaisia osia luottamuksellisiksi, mikä esti niitä nostamasta käsiteltävää kannetta tarvittavin takein ja loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia. Ne moittivat SRB:tä siitä, että se jätti pois tiedot, jotka koskivat kolmannessa arvostuksessa oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia.

178    Kantajat väittävät, että olosuhteet, joiden vuoksi SRB antoi kriisinratkaisumääräyksen, eivät edelleenkään ole tiedossa ja että SRB yhä jättää antamatta niiden puolustuksen kannalta olennaisia tietoja, minkä vuoksi niiden täytyi teettää asiantuntijakertomus epäedullisessa tilanteessa arviointitoimistoon nähden, joka sai käyttöönsä tiedot, joita ei ollut julkistettu. Kantajien mukaan SRB on näin ollen etuoikeutetussa asemassa niihin nähden, mikä loukkaa prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta.

179    SRB ja Espanjan kuningaskunta väittävät, että tämä kanneperuste on jätettävä tutkimatta. SRB katsoo, että kantajat kyseenalaistavat riidanalaisesta päätöksestä erillisiä päätöksiä, joilla ei ole merkitystä käsiteltävän asian kannalta. Espanjan kuningaskunta katsoo, että tämä kanneperuste perustuu yleiseen väitteeseen, joka on perusteeton.

180    Ensinnäkin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään tehokkaan oikeussuojan periaatteesta, että jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava kyseisessä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tässä määräyksessä taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden edellytyksenä on muun muassa, että asianomainen voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tarpeellista tiettyä yhteisöä vastaan (ks. tuomio 29.4.2021, Banco de Portugal ym., C‑504/19, EU:C:2021:335, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

181    Kuten edellä 150 kohdassa todetaan, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että perusoikeudet eivät ole ehdottomia vaan niitä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltuja tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. tuomio 13.9.2018, UBS Europe ym., C‑358/16, EU:C:2018:715, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

182    Tällaiset rajoitukset voivat liittyä muun muassa luottamuksellisuuden tai salassapitovelvollisuuden vaatimusten suojaamiseen, jonka tiettyihin tietoihin ja asiakirjoihin pääsy saattaa vaarantaa (ks. tuomio 13.9.2018, UBS Europe ym., C‑358/16, EU:C:2018:715, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

183    Jos siis yhtäältä henkilön, jolle toimi on epäedullinen, intressi saada puolustautumisoikeuksiensa täysimääräisen käyttämisen edellyttämät tiedot ja toisaalta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseen liittyvä intressi ovat ristiriidassa keskenään, toimivaltaisten viranomaisten tai tuomioistuinten on kunkin yksittäistapauksen olosuhteissa löydettävä tasapaino kyseisten vastakkaisten intressien välillä (ks. tuomio 13.9.2018, UBS Europe ym., C‑358/16, EU:C:2018:715, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

184    On huomattava, että asetuksen N:o 806/2014 88 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ennen kuin tietoja luovutetaan, [SRB] varmistaa, että ne eivät sisällä luottamuksellisia tietoja, erityisesti arvioimalla vaikutukset, joita luovuttamisella saattaisi olla finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaan yleiseen etuun, luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kaupallisiin etuihin, tarkastusten tarkoitukseen, tutkimuksiin ja tilintarkastuksiin. Menettelyyn, jolla tutkitaan tietojen luovuttamisen vaikutukset, on sisällyttävä erityinen arviointi [asetuksen N:o 806/2014] 8 ja 9 artiklassa tarkoitettujen kriisinratkaisusuunnitelmien sisällön ja yksityiskohtien sekä [tämän asetuksen] 10 artiklan tai 18 artiklassa tarkoitetun kriisinratkaisumääräyksen nojalla tehtyjen arviointien tulosten luovuttamisen vaikutuksista.”

185    Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse eräiden tietojen, jotka koskivat kolmannessa arvostuksessa oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia, luovuttamatta jättämisestä, SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisen version julkistamiseksi siitä oli tehty asetuksen N:o 806/2014 88 artiklan 5 kohdan nojalla poistoja salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien Banco Popularia koskevien luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Se huomautti, että tietojen poistaminen rajoittui kolmannen arvostuksen 4.9 kohdassa, joka koski oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia, oleviin yksittäisiin ja erityisiin arvioihin sekä toteamuksiin mutta että erityisten vaatimusten luonnetta ja lähdettä koskevia tietoja sekä arvioituja realisointeja koskevia koostettuja tietoja ei ollut poistettu. SRB täsmensi, että poistetut tiedot eivät suinkaan olleet julkisia, että ne olivat jossain määrin tulevaisuutta koskevia ja että niiden luovuttaminen olisi voinut loukata Banco Popularin puolustautumisoikeuksia meneillään olevissa oikeudellisissa menettelyissä. SRB totesi, että Banco Popularin kanssa neuvoteltuaan sekä verrattuaan kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien etuja sekä velvollisuuttaan olla luovuttamatta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja se oli poistanut rajoitetusti eräitä tietoja, jotka olivat kolmannen arvostuksen 4.9 kohdassa.

186    On kuitenkin huomattava, etteivät kantajat riitauta SRB:n arviointia, jonka mukaan poistetut tiedot, jotka koskivat kolmannessa arvostuksessa oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia, kuuluivat salassapitovelvollisuuden piiriin ja olivat luottamuksellisia. Ne eivät kyseenalaista SRB:n velvollisuutta suojata asetuksen N:o 806/2014 88 artiklan 5 kohdan mukaisesti luottamuksellisia tietoja.

187    Kantajat eivät myöskään esitä mitään väitettä, joka olisi omiaan osoittamaan, että niiden etu, joka liittyy näiden tietojen saamiseen, olisi asetettava etusijalle salassapitovelvollisuuden noudattamiseen nähden ja että kolmannesta arvostuksesta poistetut tiedot, jotka koskevat oikeudellisten riskien varalta tehtyjä varauksia, olisivat tarpeen riidanalaisen päätöksen ymmärtämiseksi tai niille kuuluvan oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin käyttämiseksi.

188    Siltä osin kuin on toiseksi kyse väitteestä, joka koskee eräiden kriisinratkaisumääräykseen liittyvien tietojen luovuttamatta jättämistä, on riittävää todeta, etteivät kantajat osoita, mitä tietoja ne pitävät ”olennaisina”.

189    Kantajat eivät myöskään selitä, miten tiedot, jotka koskevat kriisinratkaisumääräystä, siihen liittyvää asiakirja-aineistoa tai sen antamiseen johtaneita olosuhteita, olisivat merkityksellisiä riidanalaisen päätöksen riitauttamisen kannalta.

190    Tästä seuraa, että kantajien väite, joka koskee oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaamista, on hylättävä.

191    Toiseksi oikeuskäytännön mukaan prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate, joka on erottamaton osa niiden oikeuksien tehokasta oikeussuojaa, joihin yksityiset voivat vedota unionin oikeuden perusteella ja joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa, merkitsee, koska se on menettelyn kontradiktorisuuden periaatteen tavoin välttämätön seuraus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteestä, velvollisuutta tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, myös todisteensa, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä vastapuoltaan selvästi epäedullisempaan asemaan (ks. tuomio 16.10.2019, Glencore Agriculture Hungary, C‑189/18, EU:C:2019:861, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto, C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

192    Tämän periaatteen tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnin asianosaisten välinen prosessuaalinen tasapaino takaamalla asianosaisten oikeuksien ja velvollisuuksien yhdenvertaisuus muun muassa asian selvittämistä ja kontradiktorista näkemystenvaihtoa tuomioistuimessa koskevien sääntöjen osalta. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi asianosaisten on saatava tieto sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia, ja niillä on oltava tilaisuus vaihtaa näkemyksiään näistä kontradiktorisesti (ks. tuomio 16.10.2019, Glencore Agriculture Hungary, C‑189/18, EU:C:2019:861, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

193    On kuitenkin riittävää huomata, että koska riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanutta menettelyä ei ole pidettävä oikeudellisena vaan hallinnollisena menettelynä ja koska SRB ei ole perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, tämä määräys ei ole sovellettavissa käsiteltävässä asiassa eivätkä kantajat voi perustellusti vedota prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen (ks. analogisesti tuomio 11.5.2017, Deza v. ECHA, T‑115/15, EU:T:2017:329, 213 kohta).

194    Kantajat eivät voi missään tapauksessa väittää, että niillä pitäisi olla käytettävissään samat tiedot kuin arviointitoimistolla, jotta ne voisivat teettää arvostuksen asiantuntijalla. Asetuksessa N:o 806/2014 ei nimittäin säädetä kantajien nimeämän asiantuntijan tekemästä arvostuksesta eikä sen tulos voisi sitoa SRB:tä. Kantajat eivät siten voi vedota yhdenvertaiseen kohteluun arviointitoimiston ja niiden asiantuntijan välillä, kun kyse on luottamuksellisten tietojen saamisesta, eivätkä päätellä tästä, että SRB on etuoikeutetussa asemassa niihin verrattuna käsiteltävässä asiassa.

195    Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja 52 artiklan 1 kohdassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa vahvistetun omistusoikeuden loukkaamista

196    Kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan Banco Popularin aiempien osakkeenomistajien omistusoikeutta, koska ne eivät saaneet oikeudenmukaista korvausta menetyksestään. Ne väittävät, että niiden omistusoikeuden loukkaus merkitsi perusoikeuskirjan 17 artiklan vaatimusten noudattamatta jättämistä, koska se ei tapahtunut ”laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti”. Ne katsovat, että vaikka laissa säädetään oikeudesta oikeudenmukaiseen korvaukseen, ne eivät saaneet tällaista korvausta siitä huolimatta, että kanteiden liitteenä olevasta asiantuntijakertomuksesta ilmenee, että Banco Popularin aiempia osakkeenomistajia olisi kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisun yhteydessä. Kantajat katsovat, että omaisuuden riistämistä ilman sen arvoa vastaavaa kohtuullista korvausta pidetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa vahvistetun omistusoikeuden loukkauksena.

197    On muistettava, että perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.”

198    Asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdassa vahvistettu periaate, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, merkitsee, ettei velkojille saa aiheutua suurempia tappioita kuin mitä niille olisi aiheutunut, jos kriisinratkaisutoimen kohteena oleva yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

199    Jos osakkeenomistajille ja velkojille todetaan asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan mukaisen arvostuksen perusteella aiheutuneen kriisinratkaisussa suuremmat tappiot kuin niille olisi aiheutunut tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, tämän asetuksen 76 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että SRB voi käyttää kriisinratkaisurahastoa korvausten maksamiseksi niille.

200    Tästä seuraa, että asetuksella N:o 806/2014 perustetaan mekanismi, jolla varmistetaan, että kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön osakkeenomistajat tai velkojat saavat oikeudenmukaisen korvauksen perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti (tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 415 kohta).

201    Jotta käsiteltävässä asiassa voitaisiin todeta, että riidanalainen päätös mahdollisesti johti kantajien omistusoikeuden loukkaamiseen, kantajien on osoitettava, että SRB teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan kolmannen arvostuksen perusteella, ettei Banco Popularin kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisussa.

202    Neljän ensimmäisen kanneperusteen hylkäämisestä kuitenkin seuraa, etteivät kantajat ole osoittaneet tällaisen virheen olemassaoloa.

203    Aeris Invest ei voi pätevästi väittää, että SRB loukkasi perusoikeuskirjan 17 artiklaa, koska periaatteen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, mukaisen korvauksen arvo laskettiin osakkeenomistajien kannalta pahimman mahdollisen skenaarion eli Banco Popularin likvidaatiomenettelyn perusteella. On nimittäin riittävää muistaa, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan analyysistä ilmenee, että vaihtoehtoisen likvidaatioskenaarion käyttäminen on sovellettavien säännösten mukaista.

204    Kantajat tyytyvät lisäksi väittämään viidennellä kanneperusteella, että kanteiden liitteenä olevassa asiantuntijakertomuksessa osoitetaan, että kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisussa.

205    Tältä osin on kuitenkin riittävää muistaa, ettei kanteiden liitteenä oleva asiantuntijakertomus, siltä osin kuin se sisältää Banco Popularin arvostuksen toimintaansa jatkavana yrityksenä, ole merkityksellinen, koska se perustuu virheelliseen oletukseen, jonka mukaan Banco Popular olisi voinut jatkaa toimintaansa. Tämä kertomus ei siten voi missään tapauksessa osoittaa, että Banco Popularin velkojia olisi kohdeltu paremmin tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa vaihtoehtoisessa likvidaatioskenaariossa kuin kriisinratkaisussa ja että tämä olisi johtanut erilaiseen kohteluun, joka edellytti korvauksen maksamista.

206    Aeris Invest väittää lisäksi, että määritettäessä, onko korvausta pidettävä perusoikeuskirjan 17 artiklan mukaan riittävänä, on tarkasteltava korvausjärjestelmää kokonaisuudessaan, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksessa N:o 806/2014. Yhtäältä asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään korvauksen laskemisesta varojen nettoarvon perusteella lopullisen arvostuksen jälkeen. Toisaalta tämän asetuksen 20 artiklan 16 kohdassa ja 76 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään periaatteen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, mukaisesta korvauksesta. Kantajien mukaan nämä kaksi vaihetta täydentävät toisiaan ja periaatteen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, mukainen korvaus ei ole kattava ilman varojen nettoarvon perusteella laskettavaa korvausta. Käsiteltävässä asiassa SRB kuitenkin sulki pois mahdollisuuden tällaiseen korvaukseen käytetyn kriisinratkaisuvälineen vuoksi.

207    Kuten SRB huomauttaa, tämä Aeris Investin väite perustuu asetuksen N:o 806/2014 virheelliseen tulkintaan. Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 12 kohdassa ei perusteta korvausjärjestelmää vaan säädetään kriisinratkaisutoimien muuttamisesta, jos tämän asetuksen 20 artiklan 11 kohdan nojalla jälkikäteen suoritettava lopullinen arvostus johtaa erilaiseen tulokseen kuin tilapäinen arvostus. Asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisella korvauksella ja tämän asetuksen 20 artiklan 12 kohdassa säädetyillä toimilla on erilainen tarkoitus eikä niitä voida pitää toisiaan täydentävinä.

208    Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että liiketoiminnan myynnin, joka toteutettiin Banco Popularin osalta, käyttäminen kriisinratkaisuvälineenä ei kuulu asetuksen 806/2014 20 artiklan 12 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin, joissa voidaan maksaa korvaus jälkikäteisen lopullisen arvostuksen johdosta (tuomio 21.12.2021, Aeris Invest v. SRB, C‑874/19 P, EU:C:2021:1040, 81 kohta ja tuomio 21.12.2021, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. SRB, C‑934/19 P, EU:C:2021:1042, 92 kohta).

209    Joka tapauksessa on todettava, ettei Aeris Invest selitä, miten asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 11 kohdan mukaisen jälkikäteen suoritettavan lopullisen arvostuksen puuttuminen oli omiaan muuttamaan riidanalaisessa päätöksessä olevan arviointia, jonka mukaan asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyä erilaiseen kohteluun perustuvaa korvausta ei ollut suoritettava.

210    Näin ollen tämä väite ei voi vaikuttaa riidanalaisen päätöksen pätevyyteen ja se on tehoton.

211    Lopuksi on niin, että toisin kuin Aeris Invest väittää, mahdollista korvausta ei laskettu myöhempänä ajankohtana pitkän ajan kuluttua pakkolunastuksesta. Arviointitoimisto nimittäin oletti kolmannessa arvostuksessa asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 18 kohdan mukaisesti, että Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana, jos tätä toimea ei olisi toteutettu. Arviointitoimisto ei siten käyttänyt arvoa, joka Banco Popularilla oli kriisinratkaisun jälkeen.

212    Kantajat ja Aeris Invest eivät näin ollen ole osoittaneet, että SRB:n päätös olla myöntämättä niille asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaista korvausta merkitsisi niiden omistusoikeuden loukkausta.

213    Edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste on hylättävä.

 Asian selvittämistoimia koskeva vaatimus

214    Kantajat vaativat kanteissaan ja vastauksena prosessinjohtotoimeen unionin yleistä tuomioistuinta määräämään työjärjestyksen 88 artiklan 1 kohdan nojalla asian selvittämistoimesta, joka koskee kanteiden liitteenä olevan asiantuntijakertomuksen laatijan kuulemista.

215    Prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen määräämistä koskevien vaatimusten osalta on muistettava, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi yksin sen, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää (ks. tuomio 4.3.2021, Liaño Reig v. SRB, C‑947/19 P, EU:C:2021:172, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 435 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

216    Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka kannekirjelmässä esitetyssä pyynnössä todistajan kuulemiseksi on ilmoitettu täsmällisesti, mistä seikoista ja minkä vuoksi todistajaa tai todistajia on tarpeen kuulla, unionin yleisen tuomioistuimen asiana on arvioida, onko pyyntö hyväksyttävä, kun huomioon otetaan riidan kohde ja tarve kuulla nimettyjä todistajia (ks. tuomio 26.1.2017, Mamoli Robinetteria v. komissio, C‑619/13 P, EU:C:2017:50, 118 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.10.2020, Silver Plastics ja Johannes Reifenhäuser v. komissio, C‑702/19 P, EU:C:2020:857, 29 kohta).

217    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat sekä suullisessa käsittelyssä esitetyt selitykset riittävät siihen, että unionin yleinen tuomioistuin voi lausua asiasta, koska se on voinut antaa ratkaisun oikeudenkäynnin aikana esitettyjen vaatimusten, kanneperusteiden ja perustelujen sekä asianosaisten esittämien asiakirjojen perusteella.

218    Tästä seuraa, että kantajien asian selvittämistoimia koskeva vaatimus samoin kuin kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

219    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan SRB:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

220    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

221    Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin saman artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Käsiteltävässä asiassa Aeris Invest, joka on väliintulijana tukeakseen kantajien vaatimuksia asiassa T‑302/20, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanteet hylätään.

2)      Asiassa T‑302/20 Antonio Del Valle Ruíz ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä, asiassa T‑303/20 José María Arias Mosquera ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä, ja asiassa T‑307/20 Calatrava Real State 2015, SL vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) oikeudenkäyntikulut.

3)      Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)      Aeris Invest Sàrl vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

van der Woude De Baere Steinfatt

Kecsmár       Kingston

Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä marraskuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: espanja.

1      Luettelo muista kantajista on liitetty ainoastaan asianosaisille tiedoksi annettuun versioon.

2      Luettelo muista kantajista on liitetty ainoastaan asianosaisille tiedoksi annettuun versioon.