Kanne 7.10.2014 – Arcofin ym. v. komissio

(Asia T-711/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Arcofin SCRL (Schaerbeek, Belgia), Arcopar SCRL (Schaerbeek) ja Arcoplus (Schaerbeek) (edustajat: asianajajat R. B. Martens, A. Verlinden ja C. Maczkovics)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ensisijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan siltä osin kuin siinä todetaan tukitoimenpide sisämarkkinoille soveltumattomaksi, määrätään Belgian valtio perimään tuki takaisin ja pidättäytymään maksamasta talletussuojakorvauksia kantajien henkilöjäsenille

vielä toissijaisemmin kumoamaan riidanalaisen päätöksen 2, 3 ja 4 artiklan siltä osin kuin näissä artikloissa määrätään Belgian valtio perimään tuki takaisin ja pidättäytymään maksamasta talletussuojakorvauksia kantajien henkilöjäsenille

joka tapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat sen 3.7.2014 annetun komission päätöksen 2014/686/EU (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 1021 final) kumoamista, joka koskee taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi talletussuojajärjestelmän muodossa Belgian myöntämää valtiontukea (asia SA.33927 (2012/C) (ex 2011/NN)) (EUVL L 284, s. 53).

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan, SEUT 108 artiklan, SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999¹ 14 artiklan rikkomiseen sekä oikeudellisia toimia koskevan perusteluvelvollisuuden rikkomiseen ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevien menettelysääntöjen rikkomiseen siltä osin kuin komissio totesi virheellisesti perusteluja esittämättä, että kantajat olivat ainoat todelliset tuensaajat.

Toinen kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 296 artiklan toisen kohdan rikkomiseen sekä oikeudellisia toimia koskevan perusteluvelvollisuuden rikkomiseen ja tosiseikkojen arviointia koskevaan virheeseen siltä osin kuin komissio totesi virheellisesti perusteluja esittämättä, että talletussuojajärjestelmä saattoi vääristää kilpailua muiden osuuskuntien ja sijoitustuotteiden tarjoajien osalta sekä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Toissijaisesti esitetty kolmas kanneperuste perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomiseen sekä ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin komissio päätti virheellisesti, että talletussuojajärjestelmä oli sisämarkkinoille soveltumaton.

Kantajat väittävät, että jos kyseessä on valtiotuki, se olisi pitänyt todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi tukena, jonka tarkoituksena on poistaa Belgian taloudessa oleva SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakava häiriö.

Vielä toissijaisemmin esitetty neljäs kanneperuste perustuu SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sekä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin kantajien perusteltu luottamus toimenpiteen lainmukaisuudesta on esteenä sille, että komissio vaatii tuen takaisinperintää.

Vieläkin toissijaisemmin esitetty viides kanneperuste perustuu SEUT 107, SEUT 108 ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 rikkomiseen sekä toimivallan ylitykseen tai ainakin suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin päätös, jolla komissio velvoittaa jäsenvaltion toteuttamaan erityisen toimenpiteen tuen poistamiseksi – kuten käsiteltävässä asiassa pidättäytymään maksamasta talletussuojakorvauksia kantajien henkilöjäsenille –, ylittää selvästi komission toimivaltuudet tai se on ainakin ilmeisen suhteeton.

____________

____________

¹ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).