UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2016 (*)

EKP – EKP:n henkilöstö – Vuokratyöntekijät – Saman vuokratyöntekijän palvelussuhteen enimmäiskeston rajoittaminen – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Yksityistä suoraan ja erikseen koskeva toimi – Oikeussuoja tarve – Kanteen nostamisen määräaika – Tutkittavaksi ottaminen – Kantajana olevalle ammattijärjestölle ei ole annettu tietoja eikä sitä ole kuultu – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

Asiassa T‑713/14,

International and European Public Services Organisation (IPSO), kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), edustajanaan asianajaja L. Levi,

kantajana,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään aluksi B. Ehlers, I. Köpfer ja M. López Torres, sittemmin Ehlers, P. Pfeifhofer ja F. Malfrère, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

jossa on kyse yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota 20.5.2014 päivätty EKP:n johtokunnan toimi, jossa enimmäisaika, jonka EKP voi käyttää samaa vuokratyöntekijää hallinnollisissa ja sihteeristön tehtävissä, rajoitetaan kahdeksi vuodeksi, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuvasta aineettoman vahingon korvaamista koskevasta vaatimuksesta,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies G. Predonzani,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 2.6.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja International and European Public Services Organisation in the Federal Republic of Germany (IPSO) on ammattiyhdistys, joka sääntöjensä mukaan edustaa Saksaan sijoittautuneiden kansainvälisten ja eurooppalaisten järjestöjen palveluksessa olevien tai niille työskentelevien henkilöiden etuja.

2        Kantaja ja Euroopan keskuspankki (EKP) allekirjoittivat 3.7.2008 puitesopimuksen, jonka nimi on ”[EKP:n] ja [IPSOn] yhteisymmärryspöytäkirja tunnustamisesta, tietojen jakamisesta ja kuulemisesta” ja jota täydennettiin 23.3.2011 lisäpöytäkirjalla (jäljempänä puitesopimus).

3        Puitesopimuksen 2 kohdassa määrätään tiedottamista, varhaista puuttumista ja IPSOn kuulemista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka saattavat vaikuttaa EKP:n henkilöstön asemaan tai etuihin.

4        Kantajan aloitteesta EKP keskusteli sen kanssa vuokratyöntekijöiden asemasta EKP:ssä.

5        Kokouksessa, joka pidettiin 29.1.2014, asianosaiset sopivat henkilöstöasioista vastaavan EKP:n johtokunnan jäsenen aloitteesta, että perustetaan vuokratyöntekijöitä koskevia kysymyksiä käsittelevä työryhmä (jäljempänä työryhmä). Asianosaiset sitoutuivat esittämään kyseiselle johtokunnan jäsenelle raportin näiden keskustelujen johdosta tekemistään päätelmistä.

6        Kantaja ja EKP, jonka edustajat olivat henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston työntekijöitä, pitivät vuokratyöntekijöitä koskevasta kysymyksestä työryhmässä useita muita kokouksia 18.2.2014–5.12.2014, ja kokoukset jatkuivat viimeksi mainitun ajankohdan jälkeen.

7        Johtokunta otti 20.5.2014 pitämässään kokouksessa kantaa tiettyihin kysymyksiin, jotka koskivat vuokratyöntekijöiden käyttöä EKP:ssä ja erityisesti rajoitusta, että sama hallinnollisiin ja sihteeristön tehtäviin osoitettu vuokratyöntekijä voi työskennellä EKP:ssä enintään kaksi vuotta (jäljempänä riidanalainen toimi). Riidanalaisessa toimessa, joka on muodoltaan kyseisen kokouksen pöytäkirja, määrätään seuraavaa:

”Kun otetaan huomioon asiakirja-aineistossa ilmoitetut tiedot ja erityisesti se, että [henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun] pääosasto jatkaa keskusteluja asianomaisten yksiköiden kanssa, jotta saataisiin asteittain vähennettyä EKP:n riippuvuutta vuokratyövoimasta toistuvissa tehtävissä, johtokunta a) on päättänyt seuraavaa: i) tästä lähtien hallinnollisiin ja sihteeristön tehtäviin osoitettavia vuokratyöntekijöitä on käytettävä vain tilapäisten tarpeiden täyttämiseksi, ja heidän peräkkäisten sopimusten kokonaiskesto saa olla enintään 24 kuukautta – –”

8        Toimenpiteen soveltamisen osalta määrättiin tietyistä siirtymätoimenpiteistä. Johtokunta totesi myös erityisesti, että henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosasto valmistelee erillisen muistion siitä, mikä on tietoteknisessä tuessa työskentelevien vuokratyöntekijöiden tilanne jatkossa.

9        Henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston edustajat ilmoittivat 5.6.2014 pidetyssä työryhmän kokouksessa kantajalle siitä, että johtokunta oli toteuttanut riidanalaisen toimen.

10      Vuokratyöntekijöille tarkoitettu tiedotustilaisuus, joka koski riidanalaisella toimella toteutettuja toimenpiteitä, pidettiin 16.7.2014, minkä jälkeen EKP:n intranetsivustolla jaettiin näitä toimenpiteitä koskevia tietoja seuraavasti:

”EKP:n johtokunta on päättänyt asettaa kahden vuoden rajan hallinnollisia ja sihteeristön tehtäviä hoitavien vuokratyöntekijöiden sopimuksille – –. Hallinnollisia ja sihteeristön tehtäviä hoitavat työntekijät (jotka on otettu töihin tilapäisiä tarpeita varten, sijaisiksi tai erityisprojekteihin) voivat tästä lähtien työskennellä EKP:ssä vain yhteensä kaksi vuotta yksittäisten tai peräkkäisten vuokratyösopimusten perusteella. Tähän sovelletaan kuitenkin siirtymätoimenpidettä – –. Johtokunnan päätös ei koske tietotekniikan pääosaston alihankkijoita eikä teknisissä tehtävissä työskenteleviä työntekijöitä, kuten insinöörejä tai muita tekniikka-alan työntekijöitä.”

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

11      Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.10.2014 jättämällään kannekirjelmällä.

12      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

–        kumoaa riidanalaisen toimen

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan aiheutuneen aineettoman vahingon, joksi arvioidaan kohtuuden mukaan 15 000 euroa, ja

–        velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13      EKP vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Tutkittavaksi ottaminen

14      EKP ei ole muodollisesti esittänyt 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaista oikeudenkäyntiväitettä, mutta se väittää, etteivät kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyty, ja kuten se on istunnossa vahvistanut, se vetoaa neljään prosessinedellytysten puuttumista koskevaan oikeudenkäyntiväitteeseen, joista ensimmäinen koskee kannekelpoisen toimen puuttumista, toinen kantajan asiavaltuuden puuttumista, kolmas kantajan oikeussuojan tarpeen puuttumista ja neljäs kanteen nostamista koskevan määräajan noudattamatta jättämistä.

 Kannekelpoisen toimen puuttuminen

15      EKP väittää pääasiallisesti, ettei riidanalainen toimi ole oikeuskäytännössä tarkoitettu kannekelpoinen toimi, koska sillä ei ole oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. EKP väittää tässä yhteydessä, että riidanalainen toimi on vain sen yksiköiden vastuuhenkilöille osoitettu sisäinen ohje tai sisäiset suuntaviivat, joilla pyritään yhdenmukaistamaan päätöksiä, joita nämä joutuvat hankintojen ”hajautetun hallinnoinnin” yhteydessä tekemään valittaessa työvoiman vuokrausyritysten tekemiä tarjouksia, ja joilla on tarkoitus yhtenäistää sisäiset valintaperusteet vastaamaan sovellettavaan Saksan lainsäädäntöön eli 7.8.1972 annettuun Arbeitnehmerüberlassungsgesetziin (työvoiman vuokrauksesta annettu laki, BGBl I, s. 1393; jäljempänä AÜG) myöhemmin tehtävää muutosta. EKP:n mukaan tähän asiaan sovellettavia oikeussääntöjä määritettäessä merkitystä on vain AÜG:llä eikä riidanalaisella toimella, koska EKP:n on noudatettava kaikkia tähän lakiin tehtäviä muutoksia.

16      Kantaja väittää, että riidanalainen toimi on kannekelpoinen, koska siinä on yhtäältä vahvistettu uudet pakottavat oikeussäännöt, jotka koskevat hallinnollisiin ja sihteeristön tehtäviin osoitettavien vuokratyöntekijöiden käyttöä EKP:ssä, ja koska sen vaikutukset toisaalta ulottuvat EKP:n yksiköiden sisäisen organisoinnin ulkopuolelle, sillä se muuttaa selvästi yhtäältä työvoiman vuokrausyritysten oikeusasemaa ja toisaalta vuokratyöntekijöiden oikeusasemaa, kun aikaa, jonka nämä voivat työskennellä EKP:ssä, rajoitetaan.

17      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimia, jotka voivat olla kumoamiskanteen kohteena, ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa jonkin kolmannen osapuolen etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 31.3.1971, komissio v. neuvosto, 22/70, EU:C:1971:32, 42 kohta; tuomio 6.4.2000, Espanja v. komissio, C‑443/97, EU:C:2000:190, 27 kohta, ja määräys 12.2.2010, komissio v. CdT, T‑456/07, EU:T:2010:39, 52 kohta).

18      Määritettäessä, onko toimella, jonka kumoamista vaaditaan, tällaisia vaikutuksia, on otettava huomioon sen sisältö (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta), asiayhteys, jossa se on laadittu (tuomio 17.2.2000, Stork Amsterdam v. komissio, T‑241/97, EU:T:2000:41, 62 kohta), sekä toimen laatijan aikomus (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 42, 46 ja 52 kohta ja tuomio 26.1.2010, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑362/08 P, EU:C:2010:40, 52 kohta). Toimen muodolla ei sen sijaan lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa, voidaanko kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 46 kohta). Ei voida kuitenkaan katsoa, ettei unionin yleinen tuomioistuin saisi ottaa huomioon, missä muodossa toimet, joiden kumoamista siltä vaaditaan, on toteutettu, sillä tämä voi osaltaan mahdollistaa niiden luonteen yksilöinnin (ks. vastaavasti tuomio 26.5.1982, Saksa ja Bundesanstalt für Arbeit v. komissio, 44/81, EU:C:1982:197, 12 kohta ja määräys 12.2.2010, komissio v. CdT, T‑456/07, EU:T:2010:39, 58 kohta).

19      Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että toimielimen toimi, jossa ainoastaan esitetään toimielimen tai jonkin sen yksikön aikomus noudattaa tiettyä toimintalinjaa tietyllä alueella, ei ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi (ks. vastaavasti tuomio 27.9.1988, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, 114/86, EU:C:1988:449, 13 kohta, ja tuomio 5.5.1998, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C‑180/96, EU:C:1998:192, 28 kohta). Tällaisilla sisäisillä suuntaviivoilla, joissa tuodaan esiin yleislinjat, joiden mukaisesti toimielin aikoo myöhemmin tehdä relevanttien säännösten nojalla yksittäispäätöksiä, joiden lainmukaisuus voidaan riitauttaa SEUT 263 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti, on vaikutuksia vain hallinnon sisällä, eikä niillä luoda mitään oikeuksia tai velvollisuuksia kolmansille. Tällaiset toimet eivät siten ole asianomaiselle vastaisia toimia, joista tällaisina voitaisiin nostaa kumoamiskanne SEUT 263 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2000, Espanja v. komissio, C‑443/97, EU:C:2000:190, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä 33 ja 34 kohta ja tuomio 20.11.2008, Italia v. komissio, T‑185/05, EU:T:2008:519, 41 kohta).

20      Ainoastaan toimi, jolla sen toteuttaja määrittää kantansa yksiselitteisesti ja lopullisesti sellaisessa muodossa, että toimen luonne on yksilöitävissä, on päätös, josta voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. vastaavasti tuomio 26.5.1982, Saksa ja Bundesanstalt für Arbeit v. komissio, 44/81, EU:C:1982:197, 12 kohta ja määräys 12.2.2010, komissio v. CdT, T‑456/07, EU:T:2010:39, 54 kohta).

21      Tässä tapauksessa riidanalainen toimi eroaa pelkästä EKP:n yksiköille suunnatusta ohjeesta tai suuntaviivoista sekä sisällöltään että niiden olosuhteiden osalta, joissa se toteutettiin, samoin kuin sen osalta, millä tavalla se laadittiin ja saatettiin niiden tietoon, joita asia koskee.

22      Selvästi ja yksiselitteisesti laaditun sisältönsä perusteella riidanalainen toimi on nimittäin EKP:n johtokunnan päätös, jolla aika, jona EKP voi tilapäisten tarpeiden täyttämiseksi käyttää samaa vuokratyöntekijää hallinnollisissa ja sihteeristön tehtävissä, rajoitetaan kahteen vuoteen, jollei siirtymätoimenpiteistä muuta johdu. Toisin kuin EKP väittää, johtokunta on tällaisen kannan ottaessaan mennyt pidemmälle, kuin mitä työvoiman vuokrausyritysten tekemien tarjousten valintaan tähtäävään tarjouspyyntöön tarvittavan asiakirja-aineiston laatimista koskevien sisäisten suuntaviivojen antaminen EKP:n yksiköille olisi merkinnyt. Johtokunta ei nimittäin ole tyytynyt laatimaan ohjeita tai käytännesääntöjä, jotka eivät ole sitovia, vaan se on jo tuolloin antanut yleisesti sovellettavat säännöt vahvistamalla lopullisesti ainakin tiettyjä arviointiperusteita, joita on noudatettava otettaessa vuokratyöntekijöitä työhön tähän toimielimeen, eli asettamalla ylärajan sille, kuinka pitkäksi ajaksi sama hallinnollisia ja sihteeristön tehtäviä hoitava vuokratyöntekijä voidaan ottaa työhön.

23      Tällaisella toimella on sitovia oikeusvaikutuksia, sillä jos tätä sääntöä ei virallisesti muuteta tai kumota, EKP ei voi poiketa siitä, kun se arvioi työvoiman vuokrausyritysten tarjouksia hankintasopimusmenettelyssä, joka koskee vuokratyöntekijöiden ottamista työhön toimielimeen.

24      Muoto, jossa toimenpide on toteutettu, vahvistaa, että riidanalaisella toimella on tällainen päätöksen luonne. Toimessa nimittäin yhtäältä käytetään ilmaisua ”johtokunta on päättänyt” (ks. edellä 7 kohta), ja toisaalta EKP:n intranetsivuston välityksellä annetuissa tiedoissa riidanalaiseen toimeen viitataan ilmaisuilla ”johtokunta on päättänyt asettaa” ja ”johtokunnan päätös” (ks. edellä 10 kohta). Lisäksi EKP:n pääjohtaja viittaa kantajalle 30.9.2014 lähettämässään kirjeessä riidanalaiseen toimeen ilmaisulla ”johtokunta on päättänyt”.

25      Edellä 18 kohdassa esiin tuodusta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka määritettäessä, onko toimella oikeusvaikutuksia, on tukeuduttava sen sisältöön, toimen muoto on muiden ohella sellainen seikka, jonka Euroopan unionin tuomioistuimet voivat ottaa huomioon määritellessään toimen sisältöä, vaikka ne eivät yksinään tämän perusteella pysty luokittelemaan toimea SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuksi asianomaiselle vastaiseksi toimeksi. Tälle toteamukselle ratkaisevaa merkitystä antamatta on siten todettava, että se, että EKP on riidanalaisessa toimessa käyttänyt ilmaisuja ”johtokunta on päättänyt”, ”johtokunnan päätös”, on omiaan vahvistamaan toimen sisällöstä edellä 22 kohdassa esitetyn tulkinnan, jonka perusteella voidaan katsoa, että toimi on luonteeltaan päätös.

26      Olosuhteet, jotka liittyvät riidanalaisen toimen toteuttamiseen ja sen ulottuvuuden tiedoksi antamiseen EKP:n henkilöstölle, tukevat toteamusta, jonka mukaan toimi on luonteeltaan päätös.

27      On ensinnäkin korostettava, että riidanalaisessa toimessa hyväksytty EKP:n johtokunnan kanta on seurausta tämän toimielimen aikomuksesta ”vähentää asteittain vuokratyöntekijöiden käyttöä toistuvissa tehtävissä”, kuten ilmenee riidanalaisesta toimesta ja asiakirjasta, jonka otsikko on ”Muistio i) ajan tasalle saatetuista tiedoista, jotka koskevat vuokratyöntekijöiden käyttöä EKP:ssä; ii) lyhyen ja keskipitkän aikavälin vaihtoehdosta, jolla pyritään vähentämään EKP:n riippuvuutta vuokratyöntekijöistä”, jonka henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosasto oli laatinut johtokuntaa varten ja jonka tämä otti huomioon riidanalaista toimea toteuttaessaan (jäljempänä henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston muistio). Tästä seuraa, että johtokunta aikoi riidanalaisen toimen toteuttaessaan sisällyttää sen yleiseen toimintalinjaan, jolla pyritään vähentämään vuokratyöntekijöiden käyttöä EKP:ssä.

28      EKP väittää kuitenkin, että riidanalaisella toimella pyrittiin hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti ennakoimaan muutos, joka oli tulossa vuokratyötä koskevaan Saksan lainsäädäntöön eli AÜG:hen, jota sovelletaan sopimuksiin, joita se tekee työvoiman vuokrausyritysten kanssa.

29      Tässä yhteydessä on todettava, että Saksan hallituksen esitys AÜG:n muuttamiseksi siten, että vuokratyösopimusten kesto rajoitetaan 18 kuukaudeksi, kylläkin mainitaan henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston muistiossa sekä EKP:n intranetsivustolla 16.7.2014 riidanalaisesta toimesta jaetuissa tiedoissa. Se, että tällainen esitys oli olemassa riidanalaisen toimen toteuttamisajankohtana, ei kuitenkaan ole sellaisenaan omiaan osoittamaan oikeaksi EKP:n väitettä, jonka mukaan kyseinen toimi on toimenpide, joka toteutettiin relevantin Saksan lainsäädännön muutoksen ennakoimiseksi.

30      On nimittäin ensinnäkin huomautettava, että Saksan lainsäädännön muutosta, johon EKP viittaa, ei ollut riidanalaisen toimen toteuttamisajankohtana vielä hyväksytty, eikä sen sisältöä voitu tuolloin vielä määrittää varmasti. Jos EKP:n aikomuksena todella olisi ollut ennakoida AÜG:n muutosta, se olisi sovittanut riidanalaisessa toimessa hyväksyttyjen toimenpiteiden voimaantulon yhteen kyseisen muutoksen voimaantulon kanssa. Riidanalaisessa toimessa määrättyjä toimenpiteitä sovellettiin kuitenkin 16.7.2014 alkaen, kuten toimielimen intranetsivustolla samana päivänä jaetuista tiedoista ilmenee, kun taas AÜG:hen tehtävää muutosta ei ollut tuona ajankohtana vielä hyväksytty, eikä sitä ollut sitä paitsi hyväksytty vielä siihenkään mennessä, kun tässä asiassa pidettiin istunto, minkä EKP on vahvistanut.

31      Toiseksi on todettava, että AÜG:n muuttamista koskevassa esityksessä, sellaisena kuin se mainitaan henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston muistiossa, ehdotettiin, että vuokratyösopimuksille asetetaan 18 kuukauden aikaraja, kun taas riidanalaisessa toimessa enimmäisajaksi, jona samaa vuokratyöntekijää voidaan käyttää EKP:ssä, vahvistettiin 24 kuukautta. Ei siis voida missään tapauksessa katsoa, että riidanalainen toimi olisi toteutettu pelkästään kansallisella tasolla suunniteltujen toimenpiteiden ennakoimiseksi.

32      Kolmanneksi on todettava, että riidanalaisella toimella toteutettua toimenpidettä sovelletaan kantajan korostamin tavoin vain yhteen EKP:n vuokratyöntekijöiden ryhmään eli hallinnollisia ja sihteeristön tehtäviä hoitaviin vuokratyöntekijöihin, koska muita tehtäviä, erityisesti tietoteknisen tuen tehtäviä, hoitavien vuokratyöntekijöiden tilanteesta on tarkoitus antaa erillinen henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosaston muistio, kuten riidanalaisen toimen b kohdan i alakohdasta ilmenee ja kuten EKP:n intranetsivustolla jaetut tiedot osoittavat (ks. edellä 10 kohta). Ei siten voida katsoa, että riidanalainen toimi on toteutettu AÜG:hen tehtävän muutoksen ennakoimiseksi, koska ei voida olettaa, että AÜG:tä sovellettaisiin vain tähän vuokratyöntekijöiden ryhmään eikä koko vuokrahenkilöstöön.

33      Kantaja on näin ollen oikeassa väittäessään pääasiallisesti, että koska sovellettavaan Saksan lainsäädäntöön ei ole tehty tämän sisältöisiä muutoksia, nimenomaan riidanalaisessa toimessa on vahvistettu asiaa koskevat oikeussäännöt asettamalla kahden vuoden yläraja ajalle, jonka sama muita kuin toistuvia hallinnollisia ja sihteeristön tehtäviä hoitava vuokratyöntekijä voi työskennellä EKP:ssä.

34      Toiseksi on huomautettava, että riidanalaisella toimella toteutettu toimenpide on saatettu EKP:n henkilöstön ja aivan erityisesti vuokratyöntekijöiden tietoon paitsi jakamalla tietoa toimielimen intranetsivustolla myös tiedotustilaisuudessa, joka oli järjestetty EKP:n vuokratyöntekijöille erityisesti tätä varten. Kuten EKP:n pääjohtaja on korostanut kantajalle 30.9.2014 lähettämässään kirjeessä, tiedotustilaisuudessa oli tarkoitus antaa vuokratyöntekijöille ”selviä tietoja heidän sopimustilanteestaan”.

35      EKP ei siten ole tyytynyt jakamaan tietoja pelkästään avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun tai hallinnon tehokkuuden varmistamiseksi, kuten se on väittänyt, vaan se on lisäksi perustellusti katsonut, että on tarpeen järjestää tiedotustilaisuus riidanalaisen toimen ulottuvuudesta ja sen merkityksestä EKP:n vuokratyöntekijöiden tilanteelle.

36      Edellä todetusta seuraa, että EKP on tarkoittanut antaa riidanalaiselle toimelle sitovia oikeusvaikutuksia asettamalla kahden vuoden ylärajan ajalle, jonka muita kuin toistuvia hallinnollisia ja sihteeristön tehtäviä hoitavat vuokratyöntekijät voivat työskennellä EKP:ssä, mikä oli omiaan vaikuttamaan näiden etuihin viemällä heiltä siten mahdollisuuden työskennellä EKP:ssä tämän aikarajan jälkeen.

37      EKP:n muut väitteet eivät osoita tätä päätelmää virheelliseksi.

38      EKP muistuttaa ensinnäkin, että tämän asian oikeudelliset puitteet muodostuvat kahdesta sopimussuhteesta eli yhtäältä EKP:n ja työvoiman vuokrausyritysten välisestä sopimussuhteesta ja toisaalta viimeksi mainittujen ja vuokratyöntekijöiden välisestä sopimussuhteesta. Koska nämä kaksi sopimussuhdetta ovat erillisiä ja koska vuokratyöntekijöiden ja EKP:n välillä ei ole sopimussuhdetta, riidanalaisella toimella ei missään tapauksessa ole oikeusvaikutuksia niiden vuokratyöntekijöiden asemaan, joiden etuja kantaja edustaa, vaan pelkästään EKP:n ja työvoiman vuokrausyritysten väliseen sopimustilanteeseen.

39      Tässä yhteydessä on todettava, ettei riidanalainen toimi liity yksinomaan ja pelkästään EKP:n ja työvoiman vuokrausyritysten sopimussuhteeseen, vaan se on yleisesti sovellettava toimi, jonka oikeusvaikutukset ulottuvat näiden sopimussuhteiden ulkopuolelle. Kuten edellä 22 ja 36 kohdassa on todettu, siinä nimittäin vahvistetaan oikeussäännöt, jotka koskevat edellytyksiä, joilla EKP voi käyttää vuokratyöntekijöitä, mikä rajoittaa saman vuokratyöntekijän mahdollisuutta työskennellä tässä toimielimessä kahta vuotta pidempään ja vaikuttaa siten hänen oikeusasemaansa.

40      Toiseksi on samaten hylättävä EKP:n väite, jonka mukaan sen ajan rajoittaminen, jonka vuokratyöntekijä voi työskennellä EKP:ssä, ei estä sitä, että kyseinen työntekijä osoitetaan tämän jälkeen toiseen tehtävään, jos hänen ja työvoiman vuokrausyrityksen välisessä sopimuksessa määrätään tästä. On nimittäin todettava, että vaikka tällainen väite ei ole perusteeton, se ei liity siihen, onko riidanalaisella toimella oikeusvaikutuksia, kun sillä asetetaan kahden vuoden enimmäisaika vuokratyöntekijän työskentelylle EKP:ssä, ja näin on riippumatta muista tehtävistä, joihin työvoiman vuokrausyritys voi osoittaa hänet.

41      Kun otetaan huomioon edellä 17–20 kohdassa esiin tuotu oikeuskäytäntö, tästä seuraa, että riidanalainen toimi todellakin on asianomaiselle vastainen toimi ja siis SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi. EKP:n ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

 Riidanalainen toimi ei koske kantajan etuja suoraan ja erikseen

42      EKP väittää toissijaisesti, ettei riidanalainen toimi koske kantajan etuja suoraan ja erikseen, koska toimea ei ensinnäkään ole osoitettu kantajalle ja koska kantajalla ei toiseksi ole mitään oikeutta tulla kuulluksi tai saada tietoja, kun toteutetaan riidanalaisen toimen kaltaista toimea, joka koskee vuokratyöntekijöiden tilannetta EKP:ssä.

43      Kantaja väittää, että riidanalainen toimi koskee sitä oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin suoraan ja erikseen, koska riidanalaista toimea toteutettaessa ei ole kunnioitettu sen omia etuja, joita sillä on keskustelukumppanina työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa, eikä noudatettu sen menettelyllisiä oikeuksia, sellaisina nämä ilmenevät sekä puitesopimuksesta että keskusteluista, joita se on käynyt EKP:n kanssa työryhmässä ja jota se luonnehtii erityissopimukseksi.

44      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi kyseisen artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

45      On kiistatonta, ettei riidanalaista toimea ole osoitettu kantajalle. Koska kantaja ei väitä, että riidanalainen toimi olisi sääntelytoimi, joka koskee sitä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, vaan että toimi koskee sitä suoraan ja erikseen, on lisäksi tutkittava ensin, täyttyvätkö nämä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa kumoamiskanteen nostamiselle asetetut kaksi edellytystä tässä tapauksessa.

46      Tässä yhteydessä on muistutettava ensinnäkin, että siltä osin kuin on kysymys edellytyksestä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että edellytys, että kanteen kohteena olevan toimen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen, että toimella on välittömiä vaikutuksia henkilön oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM, C‑125/06 P, EU:C:2008:159, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Siltä osin kuin on toiseksi kysymys siitä, koskeeko toimi henkilöä erikseen, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kuin se, jolle toimi on osoitettu, voi väittää, että toimi koskee sitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ainoastaan, jos kyseinen toimi vaikuttaa siihen tiettyjen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223; ks. myös tuomio 27.2.2014, Stichting Woonlinie ym. v. komissio, C‑133/12 P, EU:C:2014:105, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Kun on kysymys kantajan kaltaisesta järjestöstä, joka on perustettu jonkin oikeussubjektien ryhmän yhteisten etujen puolustamiseksi, on katsottava, ettei tämän ryhmän yleisiin etuihin vaikuttava toimi koske järjestöä suoraan ja erikseen (tuomio 14.12.1962, Confédération nationale des producteurs de fruits et légumes ym. v. neuvosto, 16/62 ja 17/62, ei julkaistu, EU:C:1962:47, s. 919 ja tuomio 18.3.1975, Union syndicale-Service public européen ym. v. neuvosto, 72/74, EU:C:1975:43, 17 kohta).

49      Kantajan kaltaisten yhdistysten, joiden tehtävänä on puolustaa henkilöiden yhteisiä etuja, nostamat kanteet voidaan oikeuskäytännön mukaan ottaa tutkittaviksi kolmessa tilanteessa eli silloin, kun yhdistykset edustavat sellaisten henkilöiden etuja, joilla itsellään olisi asiavaltuus, tai kun yhdistykset voidaan yksilöidä sen perusteella, että toimi vaikuttaa niiden omiin etuihin muun muassa siksi, että kumottavaksi vaadittu toimi on vaikuttanut niiden asemaan neuvottelijoina, tai kun jossakin säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan niille joukko menettelyllisiä oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 18.3.2010, Forum 187 v. komissio, T‑189/08, EU:T:2010:99, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Vaikka kantaja tässä tapauksessa väittää, että sillä, että riidanalaisella toimella muutettiin kolmansien eli EKP:n työntekijöiden ja vuokratyöntekijöiden asemaa, on merkitystä sen toteamiseksi, että sen oikeusasemaa on muutettu, kun otetaan huomioon sen rooli ammattiyhdistyksenä, jonka toimialana on puolustaa Saksaan sijoittautuneiden kansainvälisten ja eurooppalaisten järjestöjen palveluksessa olevien tai niille työskentelevien henkilöiden yhteisiä etuja, se ei väitä, että näillä henkilöillä olisi itsellään asiavaltuus. Kantaja väittää sitä vastoin, että sillä on asiavaltuus sen vuoksi, että EKP on loukannut yhtäältä sen omia etuja, joita sillä on työmarkkinaosapuolena ja neuvottelijana, joka on osallistunut vuokratyöntekijöiden asemaa EKP:ssä koskeviin keskusteluihin, ja toisaalta sen menettelyllisiä oikeuksia.

51      Siltä osin kuin on kysymys siitä, onko riidanalainen toimi vaikuttanut edellä 49 kohdassa esiin tuodussa oikeuskäytännössä tarkoitettuun kantajan neuvottelijan asemaan, joka perustuu sen osallistumiseen työryhmässä käytyihin keskusteluihin, EKP väittää, ettei näin ole yhtäältä sen vuoksi, että riidanalainen toimi on EKP:n yksiköille osoitettu sisäinen asiakirja, ja toisaalta sen vuoksi, että koska ei ole olemassa muotovaatimusten mukaisesti allekirjoitettua asiakirjaa, kantaja ei voi väittää, että työryhmän perustaminen voitaisiin rinnastaa sopimukseen, jonka perusteella se voisi saada ne oikeudet, joita se väittää itsellään olevan.

52      Tässä yhteydessä on muistutettava, ettei pelkästään se seikka, että henkilöstöä edustava ammattijärjestö on osallistunut toimen toteuttamiseen johtaneisiin neuvotteluihin, riitä muuttamaan sen kanneoikeuden luonnetta, joka sillä saattaa SEUT 263 artiklan yhteydessä olla toimen osalta (ks. vastaavasti tuomio 18.3.1975, Union syndicale-Service public européen ym. v. neuvosto, 72/74, EU:C:1975:43, 19 kohta).

53      Yhdistyksen kanne voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi, kun yhdistys puolustaa omia, jäsentensä eduista erillisiä etujaan, erityisesti silloin kun riidanalainen toimi on vaikuttanut sen asemaan neuvottelijana (ks. vastaavasti tuomio 2.2.1988, Kwekerij van der Kooy ym. v. komissio, 67/85, 68/85 ja 70/85, EU:C:1988:38, 21–24 kohta; tuomio 24.3.1993, CIRFS ym. v. komissio, C‑313/90, EU:C:1993:111, 29 ja 30 kohta, ja määräys 23.11.1999, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, T‑173/98, EU:T:1999:296, 54 kohta), ja näin on erityistilanteissa, joissa yhdistyksellä oli selvästi rajattu ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä neuvottelijan asema, minkä takia se oli tosiasiallisessa tilanteessa, jonka perusteella se voitiin erottaa kaikista muista henkilöistä (ks. vastaavasti tuomio 23.5.2000, Comité d’entreprise de la Société française de production ym. v. komissio, C‑106/98 P, EU:C:2000:277, 45 kohta ja määräys 3.4.2014, CFE-CGC France Télécom-Orange v. komissio, T‑2/13, ei julkaistu, EU:T:2014:226, 35 kohta).

54      Tässä tapauksessa kantaja väittää, että riidanalainen toimi on vaikuttanut sen omiin etuihin, joita sillä on työmarkkinaosapuolena suhteessa EKP:hen ja neuvottelijana keskusteluissa, jotka koskevat vuokratyöntekijöiden asemaa tässä toimielimessä, kun otetaan erityisesti huomioon, että riidanalainen toimi kuului työryhmän toimeksiannon alaan, eikä työryhmä ollut riidanalaisen toimen toteuttamisajankohtaan mennessä vielä antanut raporttiaan, ja että kantaja oli ainoa tähän työryhmään osallistuva työmarkkinaosapuoli ja puitesopimuksen allekirjoittaja.

55      Kantajan esiin tuomat seikat, sellaisina kuin ne on lyhyesti esitetty edellä 54 kohdassa, ovat edellä 53 kohdassa tarkastellussa oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin omiaan tässä tapauksessa yksilöimään kantajan suhteessa muihin EKP:n palveluksessa olevia tai sille työskenteleviä henkilöitä edustaviin ammattijärjestöihin, kun otetaan huomioon työmarkkinaosapuolen rooli, joka kantajalla on ollut keskusteluissa, joita on käyty EKP:n hallinnon kanssa vuokratyöntekijöiden asemasta tässä toimielimessä, ja joka oli rajattu ja liittyi tavoitteeseen, johon riidanalaisella toimella pyrittiin.

56      Tässä yhteydessä on todettava, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että kantaja on ainoa EKP:n palveluksessa olevia ja sille työskenteleviä työntekijöitä edustava järjestö, joka kävi EKP:n hallinnon kanssa keskusteluja tämän toimielimen vuokratyöntekijöiden asemasta erityisesti osallistumalla tätä varten perustettuun työryhmään. Kantaja on jatkanut näitä keskusteluja aktiivisesti ja pitänyt yllä tiivistä yhteyttä toimivaltaisiin yksiköihin erityisesti osallistumalla eri kokouksiin ja käymällä niiden kanssa kirjeenvaihtoa, joka sisälsi muun muassa kokousten valmisteluasiakirjoja ja pöytäkirjoja (ks. edellä 5, 6 ja 9 kohta). Kuten erityisesti työryhmässä keskusteltavien aiheiden luettelosta ja 18.2.2014 pidetyn työryhmän kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, työryhmässä käydyt keskustelut koskivat erityisesti EKP:n vuokratyöntekijöiden työskentelylle asetettavaa enimmäisaikaa, joka nimenomaan liittyy tavoitteeseen, johon riidanalaisella toimella pyrittiin.

57      Ilman että tässä vaiheessa olisi tarpeen ratkaista, onko työryhmässä käytyjä keskusteluja ja sen puitteissa tapahtuneita yhteydenottoja, joihin on viitattu edellä 56 kohdassa, luonnehdittava erityissopimukseksi, kuten kantaja väittää, on katsottava, että EKP on tunnustanut kantajan työmarkkinaosapuoleksi tutkittaessa vuokratyöntekijöihin liittyviä kysymyksiä ja erityisesti kysymystä, joka koskee enimmäisaikaa, jonka he voivat työskennellä EKP:ssä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 24.3.1993, CIRFS ym. v. komissio, C‑313/90, EU:C:1993:111, 29 kohta).

58      Se, että kantaja oli EKP:hen nähden työmarkkinaosapuoli vuokratyöntekijöitä koskevissa keskusteluissa, joissa käsiteltiin erityisesti sitä, kuinka pitkään nämä voivat työskennellä EKP:ssä, riittää tässä tapauksessa osoittamaan, että riidanalainen toimi koskee sitä erikseen, siten kuin SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitetaan. Tämä ominaisuus nimittäin on oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin tunnusomainen kantajalle, koska kantaja on EKP:n palveluksessa olevien tai sille työskentelevien henkilöiden etuja mahdollisesti aktiivisesti valvovien eri ammattijärjestöjen joukosta se, joka kävi EKP:n kanssa keskusteluja nimenomaan riidanalaisen toimen kattamista kysymyksistä, mikä yksilöi sen suhteessa muihin ammattijärjestöihin (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, 3F v. komissio, C‑319/07 P, EU:C:2009:435, 92 ja 93 kohta ja määräys 18.4.2002, IPSO ja USE v. EKP, T‑238/00, EU:T:2002:102, 55 kohta).

59      Riidanalainen toimi samaten koskee kantajaa oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin suoraan, koska se vaikuttaa välittömästi työmarkkinaosapuolen asemaan, joka kantajalla oli vuokratyöntekijöitä koskevista kysymyksistä käydyissä keskusteluissa, viemällä kantajalta mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa päätökseen.

60      Kantajan asiavaltuuden puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite on tämän vuoksi hylättävä ilman, että tässä vaiheessa olisi lausuttava siitä, onko olemassa sellaisia menettelyllisiä takeita, joihin kantaja voisi mahdollisesti vedota riidanalaisen toimen toteuttamisen yhteydessä.

 Oikeussuojan tarpeen puuttuminen

61      EKP väittää toissijaisesti, että kantajan intressi saada riidanalainen toimi kumottua ”on pikemminkin poliittinen kuin oikeudellinen”. EKP:n mukaan kantajalla ei siten ole oikeuskäytännössä tarkoitettua oikeussuojan tarvetta, koska riidanalaisen toimen kannekelpoisuuden puuttumista koskevan väitteen yhteydessä esitetyistä syistä (ks. edellä 15 kohta) EKP ei ollut velvollinen kuulemaan kantajaa, ennen kuin johtokunta toteutti riidanalaisen toimen.

62      Kantajan mukaan sillä on oikeussuojan tarve, koska käsiteltävällä kanteella pyritään suojaamaan sen oikeuksia saada tietoja ja tulla kuulluksi.

63      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 4.12.2014, Talanton v. komissio, T‑165/13, ei julkaistu, EU:T:2014:1027, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Kantajan oikeussuojan tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Kuten kantaja toteaa, se pyrkii tällä kanteella nimenomaan turvaamaan menettelylliset oikeutensa tulla kuulluksi ja saada tietoja. Tästä seuraa, että riidanalaisen toimen kumoamisesta voi seurata, että EKP:n katsotaan olevan velvollinen varmistamaan näiden oikeuksien noudattamisen, ennen kuin se toteuttaa riidanalaisen toimen kaltaisen toimen. Tällaisen oikeussuojan tarpeen olemassaolo edellyttää kuitenkin, että kantaja voi väittää, että sillä tässä tapauksessa on nämä oikeudet, mitä on arvioitava kanneperusteiden tarkastelun yhteydessä.

 Kanteen nostamista koskevan määräajan noudattamatta jättäminen

66      EKP väittää edelliseen väitteeseen nähden toissijaisesti, että kanne on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, ettei kanteen nostamisen määräaikaa ole noudatettu. Koska riidanalainen toimi on toimielimen yksiköille osoitettu sisäinen ohje, sitä ei EKP:n mukaan tarvinnut julkaista, eikä jakelua toimielimen internetsivustolla missään tapauksessa voida rinnastaa julkaisemiseen. Tästä seuraa, että 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdassa säädettyä 14 päivän lisäaikaa, jota sovelletaan laskettaessa kanteen nostamisen määräaikaa, ei voida soveltaa tässä tapauksessa. Kanteen nostamisen määräaika on siten laskettava päivästä, jona kantaja sai tiedon riidanalaisesta toimesta ja joka on 16.7.2014, jolloin riidanalainen toimi jaettiin EKP:n intranetsivustolla ja jolloin pidettiin tiedotustilaisuus, jossa kantaja oli läsnä. EKP:n mukaan 10.10.2014 nostettu kanne on näin ollen nostettu myöhässä.

67      Kantaja väittää, että kanne on nostettu kanteen nostamista koskevassa määräajassa.

68      Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määräaika kanteen nostamiselle SEUT 263 artiklan nojalla kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), koska se on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi ja syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenkäytössä, ja on unionin tuomioistuinten tehtävä tutkia jopa viran puolesta, onko määräaikaa noudatettu (tuomio 23.1.1997, Coen, C‑246/95, EU:C:1997:33, 21 kohta ja tuomio 18.9.1997, Mutual Aid Administration Services v. komissio, T‑121/96 ja T‑151/96, EU:T:1997:132, 38 ja 39 kohta).

69      SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa. Tämä määräaika alkaa kulua toimen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei toimea ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.

70      Kyseisen määräyksen sanamuodosta ilmenee, että päivä, jona toimesta saadaan tieto, on kanteen nostamista koskevan määräajan alkamispäivän perusteena toissijainen toimen julkaisemispäivään tai sen tiedoksiantamispäivään nähden (tuomio 10.3.1998, Saksa v. neuvosto, C‑122/95, EU:C:1998:94, 35 kohta; ks. myös tuomio 27.11.2003, Regione Siciliana v. komissio, T‑190/00, EU:T:2003:316, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Tässä asiassa asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei riidanalaista toimea ole annettu tiedoksi kantajalle. Sitä ei ole myöskään julkaistu, vaan sitä koskevaa tietoa on ainoastaan jaettu EKP:n intranetsivustolla. Kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohtana on näin ollen pidettävä päivää, jona kantaja sai tiedon riidanalaisesta toimesta.

72      Tässä yhteydessä on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan silloin, kun toimea ei ole julkaistu tai annettu tiedoksi, sen, joka on tietoinen itseään koskevan toimen olemassaolosta, on pyydettävä toimen koko teksti kohtuullisessa ajassa, mutta tämä varaus huomioon ottaen kanteen nostamisen määräaika voi alkaa kulua vasta siitä hetkestä lähtien, kun kyseinen kolmas osapuoli on saanut kyseisen toimen sisällöstä ja perusteluista niin täsmälliset tiedot, että se voi käyttää kanneoikeuttaan (tuomio 6.7.1988, Dillinger Hüttenwerke v. komissio, 236/86, EU:C:1988:367, 14 kohta ja tuomio 19.2.1998, komissio v. neuvosto, C‑309/95, EU:C:1998:66, 18 kohta).

73      EKP:n mukaan kanteen nostamisen määräajan on katsottava alkaneen 16.7.2014, jolloin tietoa riidanalaisesta toimesta jaettiin EKP:n intranetsivustolla ja jolloin pidettiin tiedotustilaisuus, jossa kantaja oli läsnä.

74      On kuitenkin todettava, ettei kantaja saanut kyseisenä päivänä täsmällisiä tietoja riidanalaisen toimen sisällöstä ja perusteluista. Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, että toimen täsmällinen sisältö ilmoitettiin kantajalle vasta 24.10.2014 eli kanteen nostamisen jälkeen ja että kantaja sai jäljennöksen toimesta vastineen yhteydessä, mitä EKP ei sitä paitsi ole kiistänyt. Sen EKP:n esiin tuoman seikan perusteella, että toimielimen intranetsivustolla jaettu tieto vastaa ”olennaisilta osin” tietoa, jonka kantaja sai EKP:n hallinnolta 24.10.2014, ei vielä voida katsoa, että kantaja oli 16.7.2014 saanut edellä 72 kohdassa esiin tuodussa oikeuskäytännössä tarkoitetut täsmälliset tiedot riidanalaisen toimen sisällöstä ja perusteluista.

75      Kantaja on näin ollen joutunut nostamaan tämän kanteen ilman, että se olisi voinut olla varma siitä, että sillä on tiedossaan kaikki riidanalaiseen toimeen liittyvät merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.7.1988, Dillinger Hüttenwerke v. komissio, 236/86, EU:C:1988:367, 15 kohta).

76      On lisäksi todettava, että kantaja on täyttänyt oikeuskäytännöstä ilmenevän (ks. edellä 72 kohta) velvollisuutensa pyytää riidanalaisen toimen koko tekstiä kohtuullisessa ajassa. Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, että kantaja oli esittänyt EKP:n hallinnolle useita pyyntöjä saadakseen jäljennöksen riidanalaisesta toimesta ja että viimeinen pyyntö ennen kanteen nostamista oli esitetty 8.10.2014.

77      Näin ollen ei voida katsoa, että kanne olisi nostettu liian myöhään.

78      EKP:n neljäs oikeudenkäyntiväite on tämän vuoksi hylättävä ilman, että olisi lausuttava asianosaisten väitteistä, jotka koskevat kanteen nostamisen määräajan laskemista sen päivämäärän perusteella, jolloin riidanalaista toimea koskevia tietoja jaettiin EKP:n intranetsivustolla.

2.     Asiakysymys

 Kumoamisvaatimus

79      Kantaja vetoaa kumoamiskanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee tietojen saamista ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, sellaisena kuin tämä oikeus on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklassa ja työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä – Luonnos työntekijöiden edustusta koskevaksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiseksi julistukseksi – 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/14/EY (EYVL 2002, L 80, s. 29) ja sellaisena kuin sitä on tarkennettu ja se on pantu täytäntöön puitesopimuksella ja työryhmässä käydyillä keskusteluilla, joita kantaja kutsuu erityissopimukseksi, sekä tämän väitetyn erityissopimuksen ja puitesopimuksen rikkomista, ja joista toinen koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee tietojen saamista ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, sellaisena kuin tämä oikeus on tunnustettu perusoikeuskirjan 27 artiklassa ja direktiivissä 2002/14 ja sellaisena kuin sitä on tarkennettu ja se on pantu täytäntöön puitesopimuksella ja väitetyllä erityissopimuksella, sekä tämän väitetyn erityissopimuksen ja puitesopimuksen rikkomista

80      Kantaja väittää, että kun EKP toteutti riidanalaisen toimen noudattamatta kantajan kanssa käymäänsä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, se loukkasi perusoikeuskirjan 27 artiklassa ja direktiivin 2002/14 4 artiklassa tarkoitettua työntekijöiden oikeutta saada tietoja ja tulla kuulluksi, sellaisina kuin tämä määräys ja säännös on pantu täytäntöön kyseisen direktiivin 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla neuvotelluilla sopimuksilla eli puitesopimuksella ja väitetyllä erityissopimuksella.

81      EKP kiistää loukanneensa kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja saada tietoja, sillä määräyksessä ja säännöksessä, joihin kantaja vetoaa, ei tässä tapauksessa anneta sille tällaisia oikeuksia.

82      On tutkittava aluksi, onko kantajalla tässä tapauksessa oikeus vaatia sen määräyksen ja säännöksen nojalla, joihin se vetoaa, menettelyllisiä takeita, joiden perusteella sille olisi voitu tiedottaa, sitä olisi voitu kuulla ja se olisi voitu ottaa mukaan menettelyyn ennen riidanalaisen toimen toteuttamista, ja sen jälkeen on tarvittaessa tutkittava, onko näitä menettelyllisiä oikeuksia loukattu kyseisten takeiden vastaisesti.

–       Perusoikeuskirjan 27 artikla

83      Kantaja viittaa ensinnäkin perusoikeuskirjan 27 artiklassa tarkoitettuun työntekijöiden oikeuteen saada tietoja ja tulla kuulluksi

84      Tässä yhteydessä on todettava, että perusoikeuskirjan 27 artiklassa vahvistetaan yrityksen työntekijöiden oikeus tulla kuulluksi ja saada tietoja. Oikeuskäytännön mukaan näitä määräyksiä sovelletaan unionin toimielinten ja niiden henkilöstön välisissä suhteissa, kuten 19.9.2013 annetusta tuomiosta uudelleenkäsittely komissio v. Strack (C‑579/12 RX II, EU:C:2013:570) ilmenee.

85      Perusoikeuskirjan 27 artiklan sanamuodosta itsestään kuitenkin ilmenee, että siinä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen tulee kysymykseen vain unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisissa tapauksissa ja niissä määrätyin edellytyksin (tuomio 15.1.2014, Association de médiation sociale, C‑176/12, EU:C:2014:2, 45 kohta ja määräys 11.11.2014, Bergallou v. parlamentti ja neuvosto, T‑22/14, ei julkaistu, EU:T:2014:954, 33 kohta).

86      Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 27 artikla, jossa ei ole määrätä mistään suoraan sovellettavasta oikeussäännöstä, ei itsessään riitä antamaan yksityisille sellaista subjektiivista oikeutta tulla kuulluksi ja saada tietoja, johon voidaan vedota sellaisenaan (ks. vastaavasti tuomio 15.1.2014, Association de médiation sociale, C‑176/12, EU:C:2014:2, 47 kohta).

87      Tässä tapauksessa kantaja ei näin ollen voi vedota kuulluksi tulemista ja tietojen saamista koskeviin oikeuksiin pelkästään perusoikeuskirjan 27 artiklan perusteella.

88      Niiden perusoikeuskirjan 27 artiklaa koskevien selitysten mukaan, jotka SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan mukaisesti on otettava huomioon perusoikeuskirjaa tulkittaessa, perusoikeuskirjan 27 artiklassa tarkoitetulla alalla unionin säännöstö, jossa täsmennetään edellytykset, joilla tätä artiklaa voidaan soveltaa, muodostuu erityisesti direktiivistä 2002/14, johon kantaja on tässä tapauksessa vedonnut.

89      On näin ollen määritettävä, voiko kantajalla tässä tapauksessa olla ne perusoikeuskirjan 27 artiklaan perustuvat oikeudet, joihin se vetoaa, sellaisena kuin tätä artiklaa tarkennetaan direktiivin 2002/14 säännöksillä.

–       Direktiivi 2002/14

90      Kantaja viittaa direktiivin 2002/14 4 artiklassa määriteltyihin tiedottamisen ja kuulemisen aloihin ja väittää, ettei direktiivissä rajoiteta kuulluksi tulemista koskevia oikeuksia koskemaan vain työntekijöitä, joilla on työsopimus, jonka johdosta he ovat suorassa suhteessa yritykseen. Kantajan mukaan myös vuokratyöntekijöillä on siten oikeus saada hyväkseen kollektiiviset ja edustusta koskevat oikeudet EKP:ssä.

91      EKP:n mukaan perusoikeuskirjan 27 artiklasta, sellaisena kuin sitä on tarkennettu direktiivin 2002/14 säännöksillä, ei voi seurata EKP:lle velvollisuutta tiedottaa vuokratyöntekijöiden edustajille tai kuulla niitä ennen riidanalaisen toimen toteuttamista yhtäältä sen vuoksi, että oikeuskäytännön mukaan direktiivissä 2002/14 ei aseteta sellaisinaan velvollisuuksia toimielimille suhteissa henkilöstöönsä, ja toisaalta sen vuoksi, että direktiivissä asetetaan nämä velvollisuudet ”työnantajalle”, mutta EKP ei ole vuokratyöntekijöiden työnantaja. EKP katsoo vielä, ettei riidanalainen toimi kuulu direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan siinäkään tapauksessa, että näitä määräyksiä ja säännöksiä sovellettaisiin tähän toimielimeen.

92      Aluksi on tutkittava, säädetäänkö direktiivissä 2002/14 vuokratyöntekijöille ja heidän edustajilleen kuuluvista oikeuksista tulla kuulluksi ja saada tietoja, kuten kantaja väittää.

93      Direktiivin 2002/14 18 perustelukappaleen ja 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin tarkoituksena on ”luoda yleiset puitteet, joilla asetetaan vähimmäisvaatimukset työntekijöiden oikeudelle saada tietoja ja tulla kuulluksi [unionissa] sijaitsevissa yrityksissä tai toimipaikoissa”. Direktiivin säännöksistä ilmenee lisäksi, että työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa järjestetään heidän kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määriteltyjen edustajiensa välityksellä.

94      Direktiivin 2002/14 2 artiklan f ja g alakohdan mukaan ”tiedottamisella” tarkoitetaan ”sitä, että työnantaja toimittaa työntekijöiden edustajille tiedot, jotta näillä on mahdollisuus perehtyä käsiteltävään asiaan ja tarkastella sitä”, ja ”kuulemisella” tarkoitetaan ”näkemystenvaihtoa ja vuoropuhelua työntekijöiden edustajien ja työnantajan välillä”. Kyseisen direktiivin 2 artiklan c ja d alakohdan mukaan ”työnantajalla” tarkoitetaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on osapuolena työntekijöiden työsopimuksissa tai työsuhteissa kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti”, ja ”työntekijällä” tarkoitetaan ”henkilöä, jonka aseman työntekijänä asianomaisessa jäsenvaltiossa turvaa kansallinen työlainsäädäntö tai kansallinen käytäntö”.

95      Tässä yhteydessä on ensinnäkin todettava, että direktiivillä 2002/14 luotua järjestelmää on – lukuun ottamatta eräitä direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia – tarkoitus soveltaa kaikkiin direktiivin 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin työntekijöihin (tuomio 18.1.2007, Confédération générale du travail ym., C‑385/05, EU:C:2007:37, 37 kohta). EKP ei ole myöskään kiistänyt, että Saksassa turvataan vuokratyöntekijöiden asema työntekijöinä, siten kuin direktiivin 2002/14 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetaan ja siten kuin ilmenee erityisesti vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (EUVL 2008, L 327, s. 9) 1 ja 23 perustelukappaleista ja 2 artiklasta, sellaisena kuin tämä direktiivi on pantu Saksan oikeudessa täytäntöön AÜG:llä.

96      Toiseksi on todettava, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei EKP:n ja sen käyttöön osoitettujen vuokratyöntekijöiden välillä ole sopimussuhdetta. Kuten kantaja pääasiallisesti väittää, EKP:n ja vuokratyöntekijöiden välillä kuitenkin on direktiivin 2002/14 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettu työsuhde, joten EKP:tä on pidettävä heidän tässä säännöksessä tarkoitettuna työnantajanaan.

97      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee ensinnäkin, että työsuhteen olennainen ominaisuus on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle suorituksia vastiketta vastaan ja tämän johdon alaisena, siltä osin kuin on kysymys muun muassa hänen vapaudestaan valita työaika, työskentelypaikka ja työn sisältö. Unionin oikeuden mukaan tämä asema yleensä saavutetaan, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät, eikä tämä riipu siitä, onko asianomainen tehnyt työsopimuksen (ks. tuomio 13.2.2014, komissio v. Italia, C‑596/12, ei julkaistu, EU:C:2014:77, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.12.2014, FNV Kunsten Informatie en Media, C‑413/13, EU:C:2014:2411, 34 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98      Tässä tapauksessa EKP:n ja vuokratyöntekijöiden välinen suhde täyttää kaikki nämä edellytykset, koska vuokratyöntekijät työskentelevät EKP:lle ja sen johdon alaisena, kun työvoiman vuokrausyritys, joka maksaa heille tästä vastikkeen, asettaa heidät määräajaksi EKP:n käyttöön.

99      Tämän päätelmän paikkansapitävyyden vahvistaa oikeuskäytäntö, jonka mukaan vuokratyöntekijöiden käyttöön asettaminen muodostaa monimutkaisen ja erityisen työoikeudellisen kuvion, johon sisältyy kaksi työsuhdetta eli yhtäältä työvoiman vuokrausyrityksen ja vuokratyöntekijän välinen ja toisaalta vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksen välinen työsuhde sekä työvoiman vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välinen käyttöön asettamista koskeva suhde (tuomio 11.4.2013, Della Rocca, C‑290/12, EU:C:2013:235, 40 kohta).

100    Työsuhde, joka perustuu suoraan työntekijän ja yrityksen välillä tehtyyn sopimukseen, on siten erotettava sen kaltaisesta työsuhteesta, joka on käyttäjäyrityksen – tässä tapauksessa EKP:n – ja työvoiman vuokrausyrityksen sen käyttöön asettamien vuokratyöntekijöiden välillä.

101    Toiseksi on todettava, että – kuten kantaja väittää – sen kaltainen työnantajan käsite, jota käytetään direktiivin 2002/14 2 artiklan c alakohdassa, ei tarkoita, että sen soveltamisalaan kuuluvat vain työsuhteet, joita säännellään suoraan työnantajan ja työntekijän välillä tehdyllä työsopimuksella, mikä poikkeaa siitä, mitä säädetään muun muassa Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43), jota ei tämän vuoksi sovelleta käyttäjäyrityksen käyttöön asetettuihin määräaikaisiin työntekijöihin (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2013, Della Rocca, C‑290/12, EU:C:2013:235, 36 ja 39 kohta).

102    Kolmanneksi on todettava, että direktiivin 2008/104, joka on nimenomaan vuokratyötä koskeva säädös, 8 artiklassa käyttäjäyritys velvoitetaan toimittamaan työntekijöiden edustajille tiedot vuokratyöntekijöiden käytöstä yrityksessä tiedottaessaan yrityksen työvoimatilanteesta työntekijöitä edustaville elimille. Tässä säännöksessä, jossa selvästi asetetaan käyttäjäyritykselle eli tässä tapauksessa EKP:lle velvollisuus tiedottaa vuokratyöntekijöiden käytöstä yrityksessä, täsmennetään myös, että direktiiviä 2008/104 sovelletaan ”tämän kuitenkaan rajoittamatta tiedottamista ja kuulemista koskevien tiukempien ja/tai täsmällisempien kansallisten ja [unionin] säännösten ja erityisesti – – direktiivin 2002/14/EY – – säännösten soveltamista”.

103    Edellä esitetystä seuraa, että EKP:n kannan vastaisesti on katsottava, että direktiiviä 2002/14 voidaan soveltaa, siltä osin kuin on kysymys käyttäjäyrityksen velvollisuuksista tiedottaa vuokratyöntekijöiden edustajille ja kuulla näitä.

104    Seuraavaksi on todettava EKP:n kannan mukaisesti, että koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivit osoitetaan jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille tai elimille, direktiivin 2002/14 säännösten ei ole sellaisenaan katsottava asettavan toimielimille velvoitteita, jotka koskevat näiden suhteita henkilöstöönsä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 9.9.2003, Rinke, C‑25/02, EU:C:2003:435, 24 kohta ja tuomio 21.5.2008, Belfass v. neuvosto, T‑495/04, EU:T:2008:160, 43 kohta).

105    Kuten on jo katsottu, se, ettei direktiivi sellaisenaan sido toimielimiä, ei voi sulkea pois sitä, että direktiivissä asetettuihin sääntöihin tai periaatteisiin voidaan vedota toimielimiä vastaan, silloin kun säännöt ja periaatteet ovat itsessään vain erityinen ilmaus perustamissopimuksen perustavanlaatuisista säännöistä ja yleisistä periaatteista, jotka velvoittavat kyseisiä toimielimiä suoraan. Oikeusyhteisössä oikeuden yhdenmukainen soveltaminen on nimittäin perusvaatimus ja laillisuusperiaate koskee kaikkia oikeussubjekteja. Toimielinten on siten noudatettava niihin sovellettavia EUT‑sopimuksen sääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita samalla tavalla kuin kaikkien oikeussubjektien (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2003, Rinke, C‑25/02, EU:C:2003:435, 25–28 kohta ja tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106    Direktiivi voisi samaten sitoa toimielintä, jos toimielin on aikonut erityisesti organisatorisen itsemääräämisoikeutensa perusteella panna täytäntöön erityisen direktiivissä säädetyn velvoitteen tai jos kansallisessa yleisesti sovellettavassa toimessa viitataan nimenomaisesti unionin lainsäätäjän perussopimusten mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin. Lisäksi toimielinten on niillä olevan lojaalin yhteistyön velvoitteen mukaisesti otettava työnantajana toimiessaan huomioon unionin tasolla annetut säännökset (tuomio 8.11.2012, komissio v. Strack, T‑268/11 P, EU:T:2012:588, 43 ja 44 kohta).

107    On näin ollen määritettävä, voidaanko – ja millä edellytyksillä – direktiiviin 2002/14 vedota sellaisen EKP:llä mahdollisesti olevan velvollisuuden toteamiseksi, jonka perusteella se on velvollinen kuulemaan kantajana olevaa ammattijärjestöä ja tiedottamaan tälle ennen riidanalaisen toimen toteuttamista, tai tällaisen velvollisuuden ulottuvuuden määrittämiseksi.

108    On ensinnäkin todettava, että se, että direktiivillä 2002/14 on luotu työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevat yleiset puitteet, todellakin on ilmaus perusoikeuskirjan 27 artiklassa vahvistetuista perusoikeusoikeuksista. Kuten edellä 86 kohdassa on todettu, nämä perusoikeuskirjan 27 artiklasta ilmenevät perustavanlaatuiset säännöt eivät kuitenkaan velvoita EKP:tä suoraan, siten kuin edellä 105 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetaan, koska sääntöjä on tästä määräyksestä ilmenevin tavoin tarkennettava unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa.

109    Kantaja väittää toiseksi, että EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 9 artiklan c alakohdan mukaan EU:n sosiaalipolitiikkaa koskevat asetukset ja direktiivit sitovat EKP:tä.

110    EKP:n palvelussuhteen ehtojen 9 artiklan c alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Näihin palvelussuhteen ehtoihin ei sovelleta mitään tiettyä kansallista oikeutta. EKP soveltaa i) jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksille yhteisiä yleisiä periaatteita, ii) [unionin] oikeuden yleisiä periaatteita ja iii) sosiaalipolitiikkaa koskeviin jäsenvaltioille osoitettuihin [unionin] asetuksiin ja direktiiveihin sisältyviä oikeussääntöjä. EKP panee nämä säädökset täytäntöön tarvittaessa. Tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon sosiaalipolitiikan alaa koskevat [unionin] suositukset. Palvelussuhteen ehtojen mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden tulkitsemisessa on otettava asianmukaisesti huomioon [unionin] toimielinten henkilöstöön sovellettavat asetuksissa, säännöissä ja oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet.”(*)

111    Siltä osin kuin kantajan tämä väite koskee tilannetta, jossa kansallisessa yleisesti sovellettavassa toimessa itsessään viitataan nimenomaisesti unionin lainsäätäjän perussopimusten mukaisesti toteuttamiin toimenpiteisiin, siten kuin edellä 106 kohdassa esiin tuodussa oikeuskäytännössä tarkoitetaan, on todettava, että vaikka tämä palvelussuhteen ehtojen määräys heijastaa yleistä periaatetta, jonka mukaan oikeuden yhdenmukainen soveltaminen edellyttää, että unionin toimielimet noudattavat unionin oikeussääntöjä, mukaan lukien direktiivejä (ks. edellä 105 kohta), ja että unionin tointa on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista kaiken primaarioikeuden mukaisesti (ks. tuomio 19.9.2013, uudelleenkäsittely komissio v. Strack, C‑579/12 RX II, EU:C:2013:570, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), kyseisessä määräyksessä ei mainita EKP:n velvollisuutta ”panna täytäntöön erityistä velvoitetta”, erityisesti direktiivissä 2002/14 tarkoitetun kaltaista velvoitetta tiedottaa työntekijöiden edustajille tai kuulla näitä.

112    Kantaja väittää kolmanneksi, että perusoikeuskirjan 27 artiklan määräykset sekä direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan määräykset on pantu täytäntöön puitesopimuksella ja työryhmässä käydyillä keskusteluilla, joita kantaja luonnehtii erityissopimukseksi. Kantaja näyttää siten viittaavan tilanteeseen, jossa EKP on aikonut erityisesti organisatorisen itsemääräämisoikeutensa perusteella panna täytäntöön tässä direktiivissä säädetyn erityisen velvoitteen, siten kuin edellä 106 kohdassa esiin tuodussa oikeuskäytännössä tarkoitetaan.

113    On siis tutkittava, voidaanko puitesopimusta ja sitä, että tammikuussa 2014 perustettiin työryhmä, johon kantaja osallistui, pitää sellaisten oikeuksien konkretisoimisena, joita direktiivissä 2002/14 annetaan kantajalle riidanalaisen toimen toteuttamisen osalta.

–       Puitesopimus

114    Kantajan mukaan puitesopimuksen 2 kohta vastaa direktiivin 2002/14 4 artiklassa määriteltyjä tiedottamisen ja kuulemisen aloja. Kantaja katsoo, että sillä on puitesopimuksen 2 kohdan, jota väitetyn erityissopimuksen perusteella sovelletaan vuokratyöntekijöitä koskeviin kysymyksiin, nojalla oikeus saada tietoja, tulla kuulluksi ja osallistua etukäteen menettelyyn, joka tähtää sellaisten riidanalaisen toimen kaltaisten toimenpiteiden toteuttamiseen, jotka aiheuttavat aineellisia muutoksia työn organisoinnissa ja sellaisia muutoksia sopimussuhteissa tai työllisyyttä koskevissa toimintalinjoissa, jotka vaikuttavat EKP:n työntekijöiden tilanteeseen.

115    EKP väittää, ettei puitesopimusta voida tässä tapauksessa soveltaa, siltä osin kuin on kysymys kantajan oikeuksista tulla kuulluksi ja saada tietoja, sillä puitesopimus ei koske vuokratyöntekijöitä, koska näitä ei pidetä puitesopimuksen 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuina EKP:n työtekijöinä ja koska puitesopimuksen 2 kohdan a alakohta ei voi laajentaa tämän määräyksen soveltamisalaa.

116    On todettava, että EKP:n ja kantajan tekemä puitesopimus koskee ”tunnustamis[ta], tietojen jakamis[ta] ja kuulemis[ta]”, kuten sen otsikosta ilmenee. Puitesopimuksen 3 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”[s]e, että EKP:n ja ammattiyhdistysten välille muodostuu kehittynyt työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, joka mahdollistaa EKP:n henkilöstöön kuuluvien tehokkaamman osallistumisen heitä suoraan koskevien kysymysten käsittelyyn, edellyttää tietojen jakamista ja kuulemista”.

117    Puitesopimuksen 1 kohdan a alakohdan mukaan ”tiedottamisen” on ymmärrettävä tarkoitettavan sitä, että ”EKP toimittaa [IPSOlle] tietoja, jotta [tämä] pystyy tutustumaan asiaan ja tutkimaan sitä, sekä sitä, että [IPSO] toimittaa tietoja EKP:lle samassa tarkoituksessa”, ja kuulemisen on ymmärrettävä tarkoittavan ”EKP:n ja [IPSOn] välistä näkemysten vaihtoa”.

118    Puitesopimuksen 2 kohdan mukaan tällä sopimuksella annetaan kantajalle tietojen saamista, varhaista osallistumista ja kuulemista koskevia menettelyllisiä takeita puitesopimuksen 2 kohdan a alakohdassa määritellyillä aloilla sopimuksen 2 kohdan d–f alakohdassa määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Puitesopimuksen 2 kohdan b alakohdan mukaan tavoite, johon näillä takeilla pyritään, on ”mahdollistaa ajatusten ja tietojen kaksisuuntainen kulku EKP:n ja [IPSOn] välillä ja edistää tätä sen varmistamiseksi, että molemmat sopimuspuolet ymmärtävät paremmin toistensa näkökannat tämän – – sopimuksen alaan kuuluvista kysymyksistä”. Tässä määräyksessä todetaan lisäksi, että ”[v]aikka varhaisella puuttumisella ja kuulemisella ei saa pyrkiä yhteisen sopimuksen aikaansaamiseen, ne tarjoavat ammattiyhdistykselle mahdollisuuden vaikuttaa päätöksentekoprosessiin”.

119    Puitesopimuksen 2 kohdan a alakohdassa määrätään seuraavaa:

”[IPSOlle] tiedotetaan viimeaikaisesta ja EKP:n suunnittelemasta kehityksestä, EKP:n toiminnasta sekä sen taloudellisesta ja rahoituksellisesta tilanteesta, siltä osin kuin nämä voivat vaikuttaa henkilöstön asemaan tai etuihin.

[IPSO] osallistuu varhaisen puuttuminen menettelyyn, ja sitä kuullaan EKP:ssä ehdotetuista rakenteellisista muutoksista sekä ehdotetuista toimenpiteistä, jotka aiheuttavat merkittäviä muutoksia työn organisoinnissa, ja toimenpiteistä, jotka aiheuttavat muutoksia sopimussuhteissa tai työllisyyteen liittyvissä toimintalinjoissa.”

120    Kantaja väittää, että tiedottamisen ja kuulemisen alat, sellaisina kuin nämä määritellään puitesopimuksen 2 kohdan a alakohdassa, vastaavat direktiivin 2002/14 4 artiklassa määriteltyjä aloja.

121    Direktiivin 2002/14 4 artiklan 2 kohdan mukaan tiedottaminen ja kuuleminen kattavat seuraavat alat:

”a)      tiedottamisen yrityksen tai toimipaikan toiminnan viimeaikaisesta ja todennäköisestä kehityksestä sekä taloudellisesta tilanteesta;

b)      tiedottaminen ja kuuleminen yrityksen tai toimipaikan työllisyystilanteesta, sen rakenteesta ja todennäköisestä kehityksestä sekä mahdollisista suunnitelluista ennakoivista toimenpiteistä erityisesti työpaikkojen ollessa uhattuina;

c)      tiedottamisen ja kuulemisen päätöksistä, jotka saattavat muuttaa merkittävästi työn organisointia ja työsopimussuhteita, mukaan lukien ne, joita tarkoitetaan [direktiivin 2002/14] 9 artiklan 1 kohdassa mainituissa yhteisön säännöksissä.”

122    Työntekijöiden edustajille tiedottamista ja näiden edustajien kuulemista koskevien oikeuksien, joista säädetään direktiivissä 2002/14 (ks. edellä 94 kohta), ja puitesopimuksessa kantajalle annettujen oikeuksien (ks. edellä 117 kohta) sekä kuulemisen ja tiedottamisen alojen, joista direktiivissä säädetään ja puitesopimuksessa määrätään (ks. edellä 119–121 kohta), sisältöä ja ulottuvuutta vertailtaessa on pääteltävä, että puitesopimuksella pannaan täytäntöön direktiivi 2002/14, siltä osin kuin on kysymys kuulemista ja tiedottamista koskevista oikeuksista, joita kantajalla on suhteissaan EKP:hen. Tästä seuraa, että kun EKP on tehnyt kantajan kanssa puitesopimuksen, se on aikonut organisatorisen itsemääräämisoikeutensa perusteella panna täytäntöön erityisen velvoitteen, siten kuin edellä 106 kohdassa esiin tuodussa oikeuskäytännössä tarkoitetaan, eli tässä tapauksessa työntekijöiden edustajille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan velvoitteen, josta säädetään direktiivissä 2002/14. Tämän vuoksi tässä direktiivissä asetetut säännöt ja periaatteet lähtökohtaisesti sitovat EKP:tä sen suhteissa kantajaan.

123    On kuitenkin todettava EKP:n kannan mukaisesti, että puitesopimuksen 1 kohdan a alakohdan mukaan puitesopimuksessa nimenomaisesti suljetaan sen soveltamisalan ulkopuolelle vuokratyöntekijöitä koskevat kysymykset.

124    Kantaja ei näin ollen voi tässä tapauksessa vedota direktiiviin 2002/14 puitesopimuksen kautta, kun otetaan huomioon, että riidanalainen toimi koskee nimenomaan vuokratyöntekijöiden asemaa.

125    Kantaja väittää kuitenkin, että se voi tässä tapauksessa vaatia direktiivissä 2002/14 taattuja menettelyllisiä oikeuksia, sellaisena kuin direktiivi on pantu täytäntöön puitesopimuksella, koska riidanalaisen toimen toteuttaminen vaikuttaa muiden EKP:n työntekijöiden kuin vuokratyöntekijöiden asemaan ja etuihin. Kantajan mukaan johtokunnan päätös, jolla muutetaan vuokratyöntekijöiden hallinnointia ja tehtäviin osoittamista, vaikuttaa merkittävästi työn organisointiin erityisesti lisäämällä muiden työntekijöiden työmäärää, edellyttämällä vuokratyöntekijöiden toistuvaa ja tiheää kouluttamista, koska nämä voivat työskennellä EKP:ssä vain rajatun ajan, ja merkitsemällä työntekijöiden tehtävien sisällön etusijajärjestyksen uudelleenmäärittelyä, ja se on puitesopimuksen 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu ”työllisyyttä koskevan toimintalinjan muutos”.

126    EKP väittää, että puitesopimuksen 2 kohdan a alakohdan määräykset kattavat vain EKP:n toiminnan ja hankkeet, jotka vaikuttavat sen työntekijöiden asemaan tai etuihin, tai toimenpiteet, jotka koskevat heitä ”suoraan ja erityisesti”. EKP:n mukaan kantajan esiin tuomat toimihenkilöiden asemaan kohdistuvat vaikutukset ovat kuitenkin vain epäsuoria ja hypoteettisia. Riidanalainen toimi ei siten sisällä eikä aiheuta puitesopimuksen 2 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja aineellisia muutoksia.

127    Tässä yhteydessä on todettava, että muistiossa, jonka johtokunta otti huomioon riidanalaista toimea toteuttaessaan, henkilöstöhallinnon, budjetoinnin ja organisaatiosuunnittelun pääosasto kylläkin ennakoi, että riidanalaisen toimen toteuttamisesta aiheutuu ”lisäkustannuksia EKP:lle organisaationa, koska se lisää osaamisen siirtoa ja voimavarojen käyttöä vuokratyöntekijöiden kouluttamiseen vuokratyöntekijöiden suuremman vaihtuvuuden vuoksi”, ja ennusti siten, että sillä saattaa olla tiettyjä vaikutuksia EKP:n työntekijöiden asemaan. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan ole pidettävä sellaisina heihin kohdistuvana työllisyyttä koskevan toimintalinjan muutoksena, heidän ja EKP:n välisten sopimussuhteiden muutoksena tai heidän työnsä organisointia koskevina aineellisina muutoksina, joita tarkoitetaan puitesopimuksen 2 kohdan alakohdassa.

128    Tästä seuraa, ettei kantaja voi vaatia sen kaltaisia menettelyllisiä takeita, joista säädetään direktiivissä 2002/14, joka on pantu sen osalta täytäntöön puitesopimuksella, vetoamalla siihen, että riidanalaisen toimen toteuttaminen muuttaa EKP:n työntekijöiden asemaa tai etuja.

129    Edellä todetusta seuraa, että kantaja voi riidanalaisen toimen toteuttamisen osalta vedota direktiivin 2002/14 säännöksiin, sellaisena kuin direktiivi on pantu täytäntöön puitesopimuksella, vain jos pystytään kantajan väittämin tavoin näyttämään toteen, että on katsottava, että sen tarkoituksena, että kantaja osallistui vuokratyöntekijöitä koskevista kysymyksistä EKP:n hallinnon kanssa käytyihin keskusteluihin, oli puitesopimuksen ulottuvuuden täsmentäminen ja sen soveltamisen ulottaminen vuokratyöntekijöihin, mitä tarkastellaan jäljempänä 130–142 kohdassa.

–       Työryhmän asema

130    Kantaja väittää, että se voi vaatia puitesopimuksen 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyllisiä oikeuksia, koska näitä sovelletaan vuokratyöntekijöitä koskeviin kysymyksiin niiden keskustelujen perusteella, joita se kävi EKP:n kanssa työryhmässä ja joita kantaja luonnehtii erityissopimukseksi. Kantaja väittää myös, että tällä väitetyllä erityissopimuksella pannaan täytäntöön direktiivin 2002/14 säännökset.

131    EKP väittää, ettei ole olemassa mitään erityissopimusta, jonka se olisi tehnyt kantajan kanssa vuokratyöntekijöitä koskevista kysymyksistä, koska se oikeusvarmuuden periaatetta noudattaen tekee vain kirjallisia sopimuksia, joissa on sopimuspuolten allekirjoitukset. Koska ei ole olemassa asianmukaisessa muodossa tehtyä sopimusta, kantaja ei voi väittää, että on olemassa tällainen erityissopimus. EKP tähdentää lisäksi, että kantajan kanssa käyty näkemysten vaihto ei voi merkitä, että se olisi alistunut vapaaehtoiseen kuulemismenettelyyn.

132    Tässä yhteydessä on todettava, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että kantaja ja EKP ovat 29.1.2014 pidetyssä kokouksessa sopineet henkilöstöasioista vastaavan EKP:n johtokunnan jäsenen aloitteesta, että perustetaan vuokratyöntekijöitä koskevia kysymyksiä käsittelevä työryhmä (ks. edellä 5 kohta). Molemmat asianosaiset laativat luettelon keskusteltavista aiheista, joihin sisältyi kysymys enimmäisajasta, jonka vuokratyöntekijät voivat työskennellä EKP:ssä (ks. myös edellä 56 kohta). Asianosaiset sitoutuivat esittämään henkilöstöasioista vastaavalle EKP:n johtokunnan jäsenelle raportin näiden keskustelujen johdosta tekemistään päätelmistä.

133    Tällainen kantajan kanssa käyty näkemysten vaihto merkitsee, että EKP on sitoutunut ottamaan kantajan mukaan keskusteluihin, jotka koskevat toimielimen toimintalinjaa vuokratyöntekijöiden osalta, ja sellaisten vuokratyöntekijöitä koskevien periaatteiden laatimiseen, jotka oli tarkoitus esittää osapuolten päätelmät sisältävässä yhteisessä raportissa.

134    EKP ei voi tehokkaasti vedota epämuodollisuuteen eli siihen, ettei sitoumus ole kirjallinen eikä sitä ole allekirjoitettu, vetäytyäkseen sitoumuksista, joita se on tällä tavalla antanut kantajalle. Kuten kantaja pääasiallisesti väittää, vaikka mitään työryhmän perustamista koskevaa asiakirjaa ei ole allekirjoitettu eikä mitään valtuutusta ole muodollisesti annettu, työryhmän tavoite ja tehtävä on nimittäin vahvistettu kirjallisesti, joten osapuolilla oli todellakin tahto keskustella kysymyksistä, jotka koskivat vuokratyöntekijöiden asemaa EKP:ssä, erityisesti kysymystä siitä, kuinka pitkään he voivat työskennellä EKP:ssä, mikä ilmenee selvästi osapuolten vaihtamasta kirjallisesta aineistosta, kuten keskusteltavien aiheiden luettelosta tai kokousten pöytäkirjoista (ks. myös edellä 56 kohta). Erityisesti 18.2.2014 pidetyn työryhmän kokouksen pöytäkirjasta nimittäin ilmenee, että kantaja ja EKP:n hallinto olivat sopineet, että ne laativat yhdessä yhteiset periaatteet EKP:n vuokratyöntekijöiden hallinnoimiseksi (de lege ferenda ‑tilanne).

135    Lisäksi se, että työryhmä perustettiin henkilöstöasioista vastaavan johtokunnan jäsenen aloitteesta ja että kyseinen jäsen halusi saada raportin työmarkkinaosapuolten päätelmistä, antaa työryhmälle erityistä arvovaltaa, ja sen perusteella voidaan vahvistaa, että EKP oli kantajaan nähden täysin sitoutunut saattamaan loppuun työryhmän keskustelut ilman, että toimielin päättäisi näiden keskustelujen olemassaolon sivuuttaen toteuttaa toimen, joka koskee erästä niistä aiheista, jotka nimenomaisesti sisältyvät työryhmän keskustelujen kohteisiin.

136    On lisäksi todettava, että pitää kylläkin paikkansa, ettei asianosaisten vaihtamista eri asiakirjoista ilmene, että kun ne perustivat työryhmän vuonna 2014, niiden tarkoitus oli ainakin pisteittäin laajentaa puitesopimuksen soveltamisalaa niin, että se kattaa vuokratyöntekijät.

137    Kuten kantaja perustellusti korostaa, puitesopimuksen 23.3.2011 tehdyn lisäpöytäkirjan 2 kohdan e alakohdassa määrätään mahdollisuudesta, että EKP ja kantaja perustavat tapauskohtaisesti komiteoita ja työryhmiä käsittelemään tiettyjä kysymyksiä. Tässä puitesopimuksen määräyksessä määrätään siis sopimuksessa sovitusta oikeudellisesta perustasta, jonka nojalla voidaan perustaa sen kaltaisia työryhmiä kuin työryhmä, joka käsiteltävässä tapauksessa perustettiin tammikuussa 2014 käsittelemään vuokratyöntekijöitä koskevia kysymyksiä.

138    On lisäksi todettava, että EKP on tunnustanut kantajan työmarkkinaosapuoleksi, kuten puitesopimus osoittaa. EKP ei siis voinut olla tietämättä, että työryhmässä kantaja toimi ammattiyhdistyksenä, jonka toimialana nimenomaan oli puolustaa sellaisten henkilöiden kollektiivisia etuja, jotka olivat muun muassa EKP:n palveluksessa tai työskentelivät sille. Koska EKP on puitesopimuksessa tunnustanut, että kantajalla on oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi, se ei voi evätä siltä tällaisia oikeuksia niiden kysymysten osalta, joista keskusteltiin työryhmässä, sillä muutoin se vie aineellisen sisällön kantajan osallistumiselta työryhmän kokouksiin.

139    Tämän perusteella on katsottava, että kun asianosaiset aloittivat työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun riidanalaisen toimen kattamista kysymyksistä, ne implisiittisesti aikoivat laajentaa puitesopimukseen perustuvia kantajan oikeuksia saada tietoja ja tulla kuulluksi niin, että ne koskevat vuokratyöntekijöitä koskevia kysymyksiä, ainakin siihen saakka, että tammikuussa 2014 perustetun työryhmän työ saatetaan päätökseen. Koska riidanalainen toimi on osa EKP:n yleistä toimintalinjaa, jolla pyritään vähentämään vuokratyöntekijöiden käyttöä tässä toimielimessä, kuten edellä olevasta 27 kohdasta ilmenee, sen on katsottava kuuluvan puitesopimuksen 2 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, koska se sisältää toimenpiteitä, jotka tässä määräyksessä tarkoitetuin tavoin aiheuttavat muutoksia EKP:n ja vuokratyöntekijöiden työsuhteissa ja EKP:n toimintalinjassa, joka koskee vuokratyöntekijöiden ottamista töihin toimielimeen.

140    Tässä tilanteessa ei ole tarpeen tutkia, voidaanko katsoa, että työryhmän perustamisella on tässä tapauksessa pantu direktiivin 2002/14 säännökset suoraan täytäntöön suhteessa kantajaan vuokratyöntekijöiden edustajana.

141    Kuten edellä olevasta 65 kohdasta ilmenee, kantajalla on tämän vuoksi oikeussuojan tarve vaatia riidanalaisen toimen kumoamista, jotta se säilyttäisi menettelylliset oikeutensa. Kantajan oikeussuojan tarpeen puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

142    Näin ollen on tutkittava, onko EKP tässä tapauksessa loukannut kantajalle näin tunnustettuja oikeuksia, kuten kantaja väittää.

–       Kantajan tietojen saamista ja kuulemista koskevien oikeuksien loukkaaminen

143    Kantajan mukaan EKP on loukannut sen oikeuksia, sellaisina kuin nämä ilmenevät puitesopimuksesta ja keskusteluista, joita kantaja on työryhmässä käynyt EKP:n kanssa, ensinnäkin siten, ettei kantaja ole saanut tietoja, jotka olisi pitänyt toimittaa sille riidanalaisesta toimesta ilmenevää päätöstä koskevasta ehdotuksesta, toiseksi siten, ettei kantajaa ollut kutsuttu varhaisen osallistumisen menettelyyn, ja kolmanneksi siten, että työryhmän toimeksiannon alaan kuuluva riidanalainen toimi on toteutettu ilman, että EKP olisi odottanut työryhmän loppuraporttia. EKP on siten haitannut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja laiminlyönyt toimia vilpittömässä mielessä, jota se on velvollinen noudattamaan suhteessa kantajaan työmarkkinapuolena.

144    EKP ei kiistä, että riidanalainen toimi on toteutettu ilman, että johtokunta olisi odottanut työryhmän raporttia. EKP ei kiistä myöskään sitä, että työryhmän alaan kuului erityisesti vuokratyöntekijöiden työskentelyaika EKP:ssä ja että riidanalainen toimi koskee nimenomaan tätä kysymystä, minkä EKP on vahvistanut istunnossa vastatessaan unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen.

145    Sen varmistamiseksi, että perusoikeuskirjan 27 artiklasta ilmenevällä oikeudella saada tietoja ja tulla kuulluksi, sellaisena kuin sitä tarkennetaan direktiivissä 2002/14, joka on pantu täytäntöön puitesopimuksella, sellaisena kuin tätä on työryhmän perustamisella laajennettu koskemaan vuokratyöntekijöitä koskevia kysymyksiä, on tehokas vaikutus, EKP:n olisi kuitenkin pitänyt antaa kantajalle oikeus tutustua kaikkiin riidanalaista toimea koskeviin merkityksellisiin tietoihin ennen toimen toteuttamista, jotta kantaja olisi pystynyt valmistelemaan asianmukaisen vastauksen muutoksiin, joita tällä toimella tehdään toimielimen toimintalinjaan vuokratyöntekijöiden osalta, ja jotta olisi pystytty saamaan aikaan mahdollinen yhteisymmärrys tästä seikasta tai ainakin antamaan kantajalle mahdollisuus esittää näkemyksensä työryhmän raportissa ja siten osallistua sellaisen päätökseen tekemiseen, joka saattaa vaikuttaa henkilöihin, joiden etuja se puolustaa.

146    Tässä yhteydessä on vielä tähdennettävä, että kuten kantaja muistuttaa ja kuten ilmenee puitesopimuksen tarkoituksesta, sellaisena kuin tämä määritellään sen 2 kohdan b alakohdassa (ks. edellä 118 kohta), kantajana olevan ammattijärjestön oikeus tulla kuulluksi ja saada tietoja ei tarkoita, että työmarkkinaosapuolet sopivat näiden menettelyllisten takeiden alaan kuuluvasta seikasta, vaan se tarkoittaa vain sitä, että ammattijärjestölle annetaan tilaisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, kyse on kaikkein vähämerkityksisimmästä päätöksentekoon osallistumisen muodosta, koska hallintoelimillä ei ole mitään velvollisuutta ottaa esitettyjä huomautuksia huomioon vaan velvollisuus antaa niille, joita asia koskee, heidän etujaan edustavan tahon välityksellä mahdollisuus tulla kuulluksi ennen heitä koskevien yleisesti sovellettavien toimien hyväksymistä tai muuttamista (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.11.2003, Cerafogli ja Poloni v. EKP, T‑63/02, EU:T:2003:308, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 24 kohta) erityisesti siten, että heillä on oikeus saada kaikki merkitykselliset tiedot koko tällaisten toimien toteuttamismenettelyn ajan, sillä tarkoituksena on mahdollistaa kantajan kaltaisen ammattijärjestön mahdollisimman täydellinen ja tehokas osallistuminen kuulemismenettelyyn (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.5.2016, Andres ym. v. EKP, T‑129/14 P, EU:T:2016:267, 57 kohta).

147    Jottei kuulemisvelvollisuuden tehokasta vaikutusta rajoiteta, hallintoelinten on siten noudatettava kuulemisvelvollisuutta, aina kun työntekijöiden edustajien kuulemisella saattaa olla vaikutusta toteutettava toimen sisältöön (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.11.2003, Cerafogli ja Poloni v. EKP, T‑63/02, EU:T:2003:308, 23 kohta).

148    Tästä seuraa, että kun EKP toteutti riidanalaisen toimen ottamatta kantajaa etukäteen mukaan menettelyyn, vaikka toimen kohde sisältyi työryhmässä käytävien keskustelujen kohteeseen, ja odottamatta työryhmän raporttia, se loukkasi kantajan oikeuksia saada tietoja ja tulla kuulluksi, sellaisina kuin nämä oikeudet sisältyvät erioikeuksiin, joita kantajalla on asianomaisia henkilöitä edustavana ammattijärjestönä, ja rikkoi siten perusoikeuskirjan 27 artiklaa, sellaisena kuin tätä tarkennetaan direktiivissä 2002/14, joka on pantu täytäntöön puitesopimuksella, sellaisena kuin tätä on työryhmän perustamisella laajennettu koskemaan vuokratyöntekijöitä.

149    EKP:n väite, jonka mukaan riidanalainen toimi on hyvän hallinnon turvaamiseksi toteutettu sellaisen AÜG:hen myöhemmin tehtävän muutoksen ennakoimiseksi, jota EKP:n on joka tapauksessa noudatettava, ei osoita tätä päätelmää virheelliseksi.

150    Kuten edellä 29–32 kohdassa on todettu, ei nimittäin voida katsoa, että riidanalainen toimi olisi toteutettu pelkästään AÜG:hen myöhemmin tehtävän muutoksen ennakoimiseksi.

151    Ensimmäinen kanneperuste on siten hyväksyttävä ilman, että olisi tarpeen tutkia direktiivin 2008/104 rikkomista koskevia kantajan väitteitä ja lausua siitä, täyttyvätkö näiden väitteiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset, minkä EKP on kiistänyt. Riidanalainen toimi on näin ollen kumottava ilman, että olisi tarpeen tutkia toista kanneperustetta.

 Vahingonkorvausvaatimus

152    Kantaja väittää, että sille on aiheutunut aineetonta vahinkoa, joka on erotettavissa lainvastaisuudesta, jonka vuoksi riidanalaisen toimen kumoaminen on perusteltua, ja jota ei voida täysimääräisesti korvata toimen kumoamisella, ja se vaatii 15 000 euron suuruista vahingonkorvausta. Kantaja väittää, että sen asema työmarkkinaosapuolena on kiistetty, koska riidanalaista toimea toteutettaessa on laiminlyöty työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu. Se tähdentää vaatineensa, että riidanalainen toimi on peruutettava tai sitä on lykättävä, kunnes työryhmän työ saadaan päätökseen.

153    EKP väittää, ettei vahingonkorvausvaatimukselle ole mitään oikeudellista perustaa, koska kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat ja se on perusteeton.

154    Aluksi on muistutettava, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti. Tämän artiklan kolmannen kohdan mukaan poiketen siitä, mitä toisessa kohdassa määrätään, EKP korvaa kuitenkin pankin itsensä tai sen henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

155    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jota soveltuvin osin sovelletaan SEUT 340 artiklan kolmannessa kohdassa määrättyyn EKP:n sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen, ilmenee, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan unioni on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (ks. tuomio 27.11.2007, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, T‑3/00 ja T‑337/04, EU:T:2007:357, 290 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 23.5.2014, European Dynamics Luxembourg v. EKP, T‑553/11, ei julkaistu, EU:T:2014:275, 342 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.10.2015, Accorinti ym. v. EKP, T‑79/13, EU:T:2015:756, 65 kohta oikeudenkäyntiviittauksineen).

156    Tässä tapauksessa edellä olevasta 148 kohdasta ilmenee, että riidanalainen toimi on lainvastainen, koska sitä toteutettaessa on loukattu kantajan oikeuksia saada tietoja ja tulla kuulluksi ja näin ollen rikottu perusoikeuskirjan 27 artiklaa, sellaisena kuin tätä tarkennetaan direktiivissä 2002/14, joka on pantu täytäntöön puitesopimuksella, sellaisena kuin tätä on työryhmän perustamisella laajennettu koskemaan vuokratyöntekijöitä.

157    Ei ole tarpeen lausua siitä, merkitseekö EKP:n tällainen lainvastainen toiminta oikeuskäytännössä tarkoitettua riittävän ilmeistä rikkomista (tuomio 4.7.2000, Bergaderm ja Goupil v. komissio, C‑352/98 P, EU:C:2000:361, 42 kohta) tai täyttyvätkö tässä tapauksessa EKP:n sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen muut edellytykset, joista on muistutettu edellä 155 kohdassa, vaan on todettava, että vaikka näin olisi, riidanalaisen toimen kumoamisella korjataan – toisin kuin kantaja väittää – asianmukaisesti ja riittävästi aineeton vahinko, joka on aiheutunut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun laiminlyömisestä ja siitä, että kantajan asemaa työmarkkinaosapuolena on loukattu.

158    Koska aineeton vahinko, jota kantaja väittää aiheutuneen, johtuu riidanalaisen toimen lainvastaisuudesta, on nimittäin todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, että tuomioistuin toteaa lainvastaisuuden, korjataan tällainen vahinko lähtökohtaisesti riittävällä tavalla, ellei kantaja näytä toteen, että sille on aiheutunut aineetonta vahinkoa, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan korjata tällä kumoamisella (ks. vastaavasti tuomio 28.5.2013, Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, C‑239/12 P, EU:C:2013:331, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.6.2006, Girardot v. komissio, T‑10/02, EU:T:2006:148, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

159    Kantaja ei tuo esiin mitään seikkaa tukeakseen väitettään, jonka mukaan sille aiheutunut aineeton vahinko olisi tässä tapauksessa erotettavissa riidanalaisen toimen lainvastaisuudesta.

160    Riidanalaisen toimen kumoamisesta sitä vastoin seuraa, että EKP:n on SEUT 266 artiklan mukaisesti toteutettava tämän tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet ja aloitettava kantajan kanssa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu riidanalaisen toimen kohteena olleesta kysymyksestä tai jatkettava tätä vuoropuhelua, millä korjataan kokonaisuudessaan aineeton vahinko, jota kantaja väittää aiheutuneen ja joka johtuu työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun laiminlyönnistä ja siitä, että kantajan asemaa työmarkkinaosapuolena on loukattu.

161    Vahingonkorvausvaatimus on näin ollen hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

162    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.

163    EKP on tässä tapauksessa hävinnyt riidanalaisen toimen kumoamista koskevan vaatimuksen, ja kantaja on puolestaan hävinnyt vahingonkorvausvaatimuksen. Asian olosuhteissa on päätettävä, että EKP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista, ja että kantaja vastaa neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunnan 20.5.2014 päivätty päätös, jossa enimmäisaika, jonka EKP voi käyttää samaa vuokratyöntekijää hallinnollisissa ja sihteeristön tehtävissä, rajoitetaan kahdeksi vuodeksi, kumotaan.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      EKP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa International and European Public Services Organisationin (IPSO) oikeudenkäyntikuluista. IPSO vastaa neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Kanninen Pelikánová Buttigieg

Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä joulukuuta 2016.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Tutkittavaksi ottaminen

Kannekelpoisen toimen puuttuminen

Riidanalainen toimi ei koske kantajan etuja suoraan ja erikseen

Oikeussuojan tarpeen puuttuminen

Kanteen nostamista koskevan määräajan noudattamatta jättäminen

2.  Asiakysymys

Kumoamisvaatimus

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee tietojen saamista ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, sellaisena kuin tämä oikeus on tunnustettu perusoikeuskirjan 27 artiklassa ja direktiivissä 2002/14 ja sellaisena kuin sitä on tarkennettu ja se on pantu täytäntöön puitesopimuksella ja väitetyllä erityissopimuksella, sekä tämän väitetyn erityissopimuksen ja puitesopimuksen rikkomista

–  Perusoikeuskirjan 27 artikla

–  Direktiivi 2002/14

–  Puitesopimus

–  Työryhmän asema

–  Kantajan tietojen saamista ja kuulemista koskevien oikeuksien loukkaaminen

Vahingonkorvausvaatimus

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.

*      Suomennettu unionin tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.