Asiat T-624/15, T-694/15 ja T-704/15
European Food SA ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 18.6.2019
Valtiontuet – Sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) yhteydessä toimivan välitystuomioistuimen antama välitystuomio – Tietyille taloudellisille toimijoille myönnettyjen korvausten maksaminen – Päätös, jolla todetaan tuki sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja jolla määrätään sen takaisin perimisestä – Komission toimivalta
1. Valtiontuet – Perussopimuksen määräykset – Ajallinen soveltamisala – Romanian liittyminen Euroopan unioniin – Liittymisasiakirja – Valtiontukia koskevien säännösten ja määräysten soveltaminen liittymispäivästä lähtien ja yksinomaan kyseisestä ajankohdasta alkaen ilmeneviin tilanteisiin – Liittymistä edeltävä valtiontuki – Sillä, että välitystuomio, joka koskee valtiontukea, on annettu liittymisen jälkeen, ei ole vaikutusta
(SEUT 107 artikla ja SEUT 108 artikla; vuoden 2005 liittymisasiakirja)
(ks. 66-93 kohta)
2. Valtiontuet – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Välitystuomioistuimen myöntämät vahingonkorvaukset, joiden tarkoituksena on korvata jäsenvaltion ennen liittymistään unioniin suorittama verokannustintoimenpiteiden peruuttaminen – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta; vuoden 2005 liittymisasiakirja)
(ks. 100-109 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 18.6.2019 antamallaan tuomiolla European Food ym. v. komissio (yhdistetyt asiat T-624/15, T-694/15 ja T-704/15) kokonaisuudessaan 30.3.2015 annetun komission päätöksen (EU) 2015/1470(1), jolla tämä oli luokitellut sisämarkkinoille soveltumattomaksi tueksi sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälisen ratkaisukeskuksen (ICSID) yhteydessä toimivan välitystuomioistuimen tuomiolla myönnettyjen korvausten maksamisen.
Ruotsin kuningaskunnan hallitus ja Romanian hallitus tekivät 29.5.2002 investointien edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevan kahdenvälisen investointisopimuksen, joka tuli voimaan 1.7.2003 ja jonka 2 artiklan 3 kohdassa määrättiin, että kumpikin sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen investoijien investoinneille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Vuonna 2005 Romanian liittymistä Euroopan unioniin koskevien neuvottelujen yhteydessä (liittyminen, joka lopulta tapahtui 1.1.2007) Romanian hallitus kumosi kansallisen järjestelmän, jolla myönnettiin kannustimia epäsuotuisilla alueilla toimiville investoijille ja joka oli hyväksytty hallituksen erityisasetuksella (jäljempänä erityisasetus) nro 24/1998. Viisi kantajaa, jotka hyötyivät kyseisestä järjestelmästä (välitysasian kantajat), katsoivat, että Romania oli kumoamalla kyseisen järjestelmän laiminlyönyt velvollisuutensa soveltaa oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua ruotsalaisiin investoijiin, ja veivät riidan kahdenvälisen investointisopimuksen 7 artiklan mukaisesti välitystuomioistuimen käsiteltäväksi 28.7.2005. Välitystuomioistuin myönsi 11.12.2013 annetulla välitystuomiolla välitysasian kantajille vahingonkorvauksia noin 178 miljoonaa euroa, jotka Romanian oli maksettava. Komissio luokitteli päätöksessään kyseisten korvausten ja välitystuomion antamisesta alkaen kertyneen koron maksamisen uudeksi sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi ja antoi näin ollen riidanalaisen päätöksen estääkseen Romaniaa panemasta välitystuomiota täytäntöön. Yhtiöt, joita kyseinen päätös koski välittömästi (jäljempänä kantajat), nostivat SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen.
Kantajien esittämän kanneperusteen osalta, joka koskee unionin oikeuden soveltamatta jättämistä Romanian liittymistä edeltävään tilanteeseen, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kannustinjärjestelmän toteuttaminen ja sen kumoaminen, kahdenvälisen investointisopimuksen voimaantulo, Romanian tekemät rikkomiset sekä välitysasian kantajien kääntyminen välitystuomioistuimen puoleen tapahtuivat kaikki ennen kyseistä liittymistä ja että kannustinten kumoaminen muodostaa sen vahingon aiheuttaneen tapahtuman, josta kyseessä oleva korvaus välitystuomiossa myönnettiin. Unionin yleinen tuomioistuin päättelee, että välitysasian kantajien oikeus vahingonkorvaukseen oli syntynyt silloin, kun Romania kumosi kannustimet vuonna 2005, ja näin ollen ennen tämän liittymistä unioniin. Koska unionin oikeutta ei sovellettu Romaniassa kyseisenä ajanjaksona, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio ei voinut käyttää sille perussopimuksessa myönnettyä toimivaltaa valtiontukien alalla. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että vaikka onkin totta, että uutta sääntöä sovelletaan välittömästi aikaisemman oikeussäännön soveltamisaikana syntyneen tilanteen tuleviin vaikutuksiin, ei voida kuitenkaan katsoa, että välitystuomion vaikutukset ovat ennen liittymistä syntyneen tilanteen tulevia vaikutuksia, koska tämä on aiheuttanut taannehtivasti kiistattomia lopullisia vaikutuksia, jotka siinä on vain ”todettu” menneisyyden osalta, toisin sanoen vaikutuksia, jotka oli osittain jo vahvistettu ennen liittymistä, kun otetaan huomioon, että – kuten komissio on päätöksessään todennut – välitystuomion täytäntöönpanon avulla saatiin aikaan tilanne, joka kantajilla olisi kaikella todennäköisyydellä ollut, jos Romania ei olisi koskaan kumonnut erityisasetusta, ja että tämä oli toimintatukea.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että aiheutuneen vahingon korvaamista ei voida pitää tukena paitsi, jos se johtaa sääntöjenvastaisen tai soveltumattoman tuen peruuttamisen korvaamiseen, ja että näin ollen siltä osin kuin unionin oikeutta ei sovelleta vahingonkorvauksiin, joilla pyritään korvaamaan kannustinjärjestelmän peruuttaminen, näitä korvauksia ei voida katsoa korvaukseksi sääntöjenvastaisen tai unionin oikeuden kanssa yhteen soveltumattoman tuen peruuttamisesta. Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että komission päätös on lainvastainen sikäli kuin siinä luokiteltiin kyseiset korvaukset SEUT 107 artiklassa tarkoitetuksi eduksi ja tueksi.