UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
26 päivänä helmikuuta 2014 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkkiä, joka koostuu näytön alaosassa olevasta keltaisesta kaaresta, koskeva hakemus – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T‑331/12,
Sartorius Lab Instruments GmbH & Co. KG, kotipaikka Göttingen (Saksa), joka on hyväksytty Sartorius Weighing Technology GmbH:n sijaan, edustajanaan asianajaja K.Welkerling,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään G. Schneider,
vastaajana,
jossa on kyse SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 3.5.2012 tekemästä ratkaisusta (asia R 1783/2011-1), joka koskee hakemusta sellaisen merkin rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi, joka muodostuu näytön alaosassa olevasta keltaisesta kaaresta, nostetusta kanteesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse ja A. Collins (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.7.2012 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.10.2012 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon 6.1.2014 annetun määräyksen, jolla on hyväksytty asianosaisen sijaantulo,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Sartorius Weighing Technology GmbH, jonka sijaan kantaja, Sartorius Lab Instruments GmbH & Co. KG on hyväksytty tulemaan, teki 7.2.2011 yhteisön tavaramerkiksi rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä on haettu ja jonka Sartorius Weighing Technology on yksilöinyt ”muuksi” tavaramerkiksi, joka oli näytön alaosassa oleva keltainen kaari, on esitetty jäljempänä:
3 Rekisteröintihakemuksessa rekisteröitäväksi haettu merkki on kuvattu seuraavasti:
”sijaintimerkki muodostuu ylöspäin aukenevasta keltaisesta kaaresta, joka on sijoitettu sähköisen näytön alareunaan ja joka on koko alareunan mittainen. Pisteillä piirrettyjen ääriviivojen tarkoituksena on vain näyttää, että kaari on kiinnitetty sähköiseen näyttöön, eivätkä ne ole osa tavaramerkkiä”.
4 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, luokkiin 7, 9, 10 ja 11, ja ne vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 7: ”Kemian teollisuuden koneet; elintarvike- ja juomateollisuuden koneet; sekoituskoneet, sekoittimet; täryttimet teollisuuskäyttöön; sähköiset hitsauskoneet; sentrifugit; sentrifugikammiot; kaikki edellä mainitut tavarat varustettuina sähköisellä näytöllä”
– luokka 9: ”Tieteelliset kojeet ja laitteet, laboratoriolaitteet mukaan lukien; punnituslaitteet- ja kojeet sekä niiden osat; sähköiset testauslaitteet ilman- ja nesteen suodattimille; mittaus- ja valvontalaitteet sekä niiden osat, optiset mittaus-, merkinanto- ja valvontalaitteet ja -kojeet, erityisesti mikroskoopit, kaasujen analysointilaitteet, spektrometrit, joihin kuuluvat fluoresenssispektrit ja sameuden mittauslaitteet; sondit tieteellisiin tarkoituksiin, erityisesti anturit, ilman sisältämien pieneliöiden keräys- ja suodatuslaitteet ja niiden osat; fysikaaliseen ja kemialliseen analysointiin tarkoitetut laitteet, laiteyhdistelmät ja niiden osat; termostaatit; tietojenkäsittelylaitteet, erityisesti tietojen syöttö-, tallennus-, toisto- ja/tai hallintalaitteet, joihin kuuluvat laitteet aineen muuntamisprosesseja varten; mädättämöt ja bioreaktorit; lämpötilanhallintalaitteet biofarmaseuttisten aineiden syvälämpötilan tasapainottamiseen kertakäyttöpakkauksissa; muovien hitsaus- ja erottelulaitteet, laitteet muoviastioiden, kuten muoviletkujen, -putkien, -pussien ja -säiliöiden steriiliin yhdistämiseen, sähköiset hitsauslaitteet, erityisesti muoviletkuille; laitteet soluviljelmien kasvattamiseen (ei lääketieteellisiin tarkoituksiin); laboratoriolaitteet biologisten materiaalien kuten mikro-organismien, solujen ja kudosten viljelyyn, inkubointiin, värjäykseen ja analysointiin; laboratorioravistelijat; alustat laboratorioravistelijoille, erityisesti sellaiset alustat, joissa on mittapaikat fysikaalisten tietojen keräämiseen ja/tai dataliitännät tietojenvaihtoon ulkoisten laitteiden kanssa; laboratoriosentrifugit; laboratoriosentrifugikammiot; biofarmaseuttisten väliaineiden sekoittimet, jotka toimivat värisemällä, pyörimällä tai aaltoliikkeellä; sähköiset metallinpaljastimet; kaikki edellä mainitut tavarat, joissa on sähköinen näyttö”;
– luokka 10: ”Lääketieteelliset välineet ja laitteet; kaikki edellä mainitut tavarat, joissa on sähköinen näyttö”;
– luokka 11: ”Laitteet ja laitteistot vedenkäsittelyyn ja liuosten käsittelyyn lääke-, lääketieteellisellä ja laboratorioalalla, laitteet veden deionisaatiota ja veden puhdistusta varten sekä kyseisten laitteiden osat; laitteet pyrogeenien poistoon liuoksista ja haitallisten aineiden erottamiseen nesteistä; suodatuslaitteistot ympäristötekniikkaa sekä elintarvike- ja juomateollisuutta varten; kaikki edellä mainitut tavarat, joissa on sähköinen näyttö”.
5 Tutkija hylkäsi 28.7.2011 tekemällään päätöksellä hakemuksen kaikkien edellä 4 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla sillä perusteella, että rekisteröitäväksi haetulta tavaramerkiltä puuttuu niiden osalta erottamiskyky.
6 Sartorius Weighing Technology teki 26.8.2011 tutkijan päätöksestä valituksen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
7 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 3.5.2012 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) sillä perusteella, että rekisteröitäväksi haetulta tavaramerkiltä puuttuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Se katsoi lähinnä, että rekisteröintihakemuksen kohde oli ylöspäin aukeneva keltainen kaari, joka oli sijoitettu sähköisen näytön alareunaan. Se totesi, että kaikissa tavaroissa, joita tavaramerkkihakemus koski, oli sähköinen näyttö, ja että kohdeyleisö – erityisten teollisuuden ja tekniikan alojen ammattilaiset – mieltää merkin vain näytön koristeeksi. Se katsoi, ettei kuvattu muoto anna mitään tietoja tavaran valmistajasta. Näin ollen se päätteli, että mainitulla merkillä ei ollut edes vähäistä erottamiskykyä, jota vaaditaan, jotta merkkiä voitaisiin käyttää yhteisön tavaramerkkinä.
Asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan tässä oikeudenkäynnissä sekä SMHV:ssa käydyssä muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
9 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
10 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.
11 Kantaja katsoo, toisin kuin valituslautakunta, että kohdeyleisö ei miellä rekisteröitäväksi haettua merkkiä vain koristeeksi, vaan omaperäiseksi merkiksi, jolla on tavaramerkin tehtävän täyttämiseksi riittävä jo vähäinenkin erottamiskyky.
12 SMHV kiistää kantajan väitteiden oikeellisuuden.
13 Kantaja on luokitellut rekisteröitäväksi haetun merkin ”sijaintimerkiksi”. Tämän luokittelun osalta on huomattava, ettei asetuksessa N:o 207/2009 eikä yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1), mainita ”sijaintimerkkejä” erityisenä tavaramerkkiryhmänä. Tämä seikka on kuitenkin merkityksetön ”sijaintimerkkien” rekisteröintikelpoisuuden osalta, koska asetuksen N:o 207/2009 4 artikla ei sisällä tyhjentävää luetteloa merkeistä, jotka voivat olla yhteisön tavaramerkkejä.
14 ”Sijaintimerkit” ovat lisäksi lähellä kuviomerkkien ja kolmiulotteisten tavaramerkkien ryhmiä, koska ne tarkoittavat kuvioelementtien ja kolmiulotteisten elementtien asettamista tuotteen pinnalle. Kantaja ei sitä paitsi vaadi mainitun merkin luokittelua kuviomerkiksi, kolmiulotteiseksi merkiksi tai muuksi merkiksi.
15 ”Sijaintimerkin” luokittelu kuviomerkiksi tai kolmiulotteiseksi merkiksi tai erityiseksi tavaramerkkiryhmäksi on kuitenkin merkityksetöntä, kun arvioidaan sen erottamiskykyä (asia T-547/08, X Technology Swiss v. SMHV (Sukan kärjen oranssi väri), tuomio 15.6.2010, Kok., s. II-2409, 19–21 kohta).
16 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei nimittäin rekisteröidä.
17 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainitussa säännöksessä tarkoitettu tavaramerkin erottamiskyky tarkoittaa, että tavaramerkki pystyy yksilöimään rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun tavaran tietystä yrityksestä peräisin olevaksi ja erottamaan näin siis tämän tavaran muiden yritysten tavaroista (yhdistetyt asiat C-473/01 P ja C-474/01 P, Procter & Gamble v. SMHV, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-5173, 32 kohta ja asia C-64/02 P, SMHV v. Erpo Möbelwerk, tuomio 21.10.2004, Kok., s. I-10031, 42 kohta).
18 Mainittua erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joille rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö mieltää asian (edellä 17 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Procter & Gamble v. SMHV, tuomion 33 kohta ja asia C-25/05 P, Storck v. SMHV, tuomio 22.6.2006, Kok., s. I-5719, 25 kohta).
19 Jo vähäinenkin erottamiskyky riittää kuitenkin estämään asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen sovellettavuuden (asia T-337/99, Henkel v. SMHV (Pyöreä punavalkoinen tabletti), tuomio 19.9.2001, Kok., s. II-2597, 44 kohta ja asia T-139/08, The Smiley Company v. SMHV (Hymiön hymyn puolikas), tuomio 29.9.2009, Kok., s. II‑3535, 16 kohta).
20 Kohdeyleisön käsitykseen voi kuitenkin vaikuttaa rekisteröitäväksi haetun merkin luonne. Koska keskivertokuluttajat eivät ole tottuneet johtamaan tavaroiden kaupallista alkuperää merkeistä, jotka sekoittuvat näiden samojen tavaroiden ulkoasuun, tällaiset merkit ovat näin ollen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla erottamiskykyisiä vain, jos ne poikkeavat merkittävästi toimialan yleisestä käytännöstä tai tavoista (ks. vastaavasti asia C-136/02 P, Mag Instrument v. SMHV, tuomio 7.10.2004, Kok., s. I-9165, 30 ja 31 kohta; asia C-173/04 P, Deutsche SiSi-Werke v. SMHV, tuomio 12.1.2006, Kok., s. I-551, 28 ja 31 kohta ja asia C-144/06 P, Henkel v. SMHV, tuomio 4.10.2007, Kok., s. I-8109, 36 ja 37 kohta).
21 Määräävä seikka edellä 20 kohdassa mainitun oikeuskäytännön soveltamiselle ei ole kyseisen merkin luokittelu kuviomerkiksi, kolmiulotteiseksi merkiksi tai muunlaiseksi merkiksi, vaan se, että merkki sekoittuu kyseisen tavaran ulkoasuun. Näin ollen tätä kriteeriä on sovellettu paitsi kolmiulotteisiin tavaramerkkeihin (edellä kohdassa 17 mainitut yhdistetyt asiat Procter & Gamble v. SMHV; edellä 20 kohdassa mainittu asia Mag Instrument v. SMHV ja edellä 20 kohdassa mainittu asia Deutsche SiSi-Werke v. SMHV), niin myös kuviomerkkeihin, jotka koostuvat kyseisen tavaran kaksiulotteisesta kuvasta (edellä 18 kohdassa mainittu asia Storck v. SMHV ja edellä 20 kohdassa mainittu asia Henkel v. SMHV), sekä merkkiin, joka koostuu tavaran pinnalla olevasta kuviosta (asia C-445/02 P, Glaverbel v. SMHV, määräys 28.6.2004, Kok., s. I-6267). Oikeuskäytännössä katsotaan myös, että väreillä ja niiden abstrakteilla yhdistelmillä voi olla niihin itseensä perustuvaa erottamiskykyä ainoastaan erityisissä olosuhteissa, koska ne sekoittuvat kyseisten tavaroiden ulkoasuun eikä niitä lähtökohtaisesti käytetä osoittamaan kaupallista alkuperää (ks. analogisesti asia C-104/01, Libertel, tuomio 6.5.2003, Kok., s. I-3793, 65 ja 66 kohta ja asia C-49/02, Heidelberger Bauchemie, tuomio 24.6.2004, Kok., s. I-6129, 39 kohta).
22 Näin ollen on tarkastettava, sekoittuuko rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki kyseisen tavaran ulkoasuun vai poikkeaako se päinvastoin merkittävästi asianomaisen toimialan yleisestä käytännöstä tai tavoista.
23 Kantajan muun muassa kannekirjelmän 3.2.1 ja 3.2.2 kohdassa antamien tietojen mukaan rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä on tarkoitus suojata tiettyjen mittausvälineiden alareunan tiettyyn paikkaan sijoitettua erityistä merkkiä. Vaikka siis onkin selvää, etteivät edellä 2 kohdassa esitettyyn piirrokseen piirretyt näytön reunaviivat ole osa rekisteröitäväksi haettua tavaramerkkiä, joka muodostuu keltaisesta kaaresta, viimeksi mainittua ei voida erottaa osan niistä tavaroista muodosta, joita rekisteröintihakemus koskee. Kuten SMHV on aiheellisesti todennut, keltainen kaari, jota tavaramerkkihakemus koskee, mukautuu kunkin kyseessä olevan tavaran muotoon korostaen sen ääriviivaa. Näin ollen on katsottava, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki sekoittuu kyseisten tavaroiden ulkoasuun ja että tämän vuoksi sovelletaan edellä 20 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä (ks. vastaavasti asia T-152/07, Lange Uhren v. SMHV (geometriset kentät kellotaululla), tuomio 14.9.2009, 79–83 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kantaja ei siis voi moittia valituslautakuntaa siitä, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessä tukeutunut mainittuun oikeuskäytäntöön.
24 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei riitauta valituslautakunnan arviota, jonka mukaan kyseessä olevat tavarat ovat erityisiä teknisiä tavaroita, jotka on suunnattu ammattilaisille.
25 Kantaja riitauttaa sitä vastoin valituslautakunnan arvion, jonka mukaan mainittu kohdeyleisö kiinnittää ”huomiota”, joka ”vaihtelee keskimääräisestä suureen”, tavaroihin, joita tavaramerkkihakemus koskee. Kanneperusteensa ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että kohdeyleisön tarkkaavaisuuden aste on erittäin korkea. Kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, ettei se ole tältä osin pitäytynyt tutkijan toteamuksessa, jota osapuolet eivät olleet riitauttaneet.
26 Tästä on muistutettava, että asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta tekee päätöksen valituksesta ja lautakunta voi näin tehdessään käyttää riitautetun päätöksen tehneen elimen toimivaltaa. Mainitusta säännöksestä seuraa, että valituslautakunta voi tutkijan päätöksestä, jolla rekisteröinti evätään, tehdyn valituksen johdosta tutkia rekisteröintihakemuksen hyväksyttävyyden uudelleen kokonaan niin oikeudellisten kuin tosiseikkojenkin osalta eli nyt käsiteltävässä asiassa ratkaista rekisteröintihakemuksen itse hylkäämällä sen tai toteamalla sen perustelluksi ja näin pysyttämällä siinä riitautetun päätöksen tai kumoamalla sen (ks. vastaavasti asia C-29/05 P, SMHV v. Kaul, tuomio 13.3.2007; Kok., s. I-2213, 56 ja 57 kohta).
27 Valituslautakunta saattoi siis käyttää tutkijan toimivaltaa ja ratkaista valituksen lausumalla kohdeyleisön määrittämisestä ja sen tarkkaavaisuuden tasosta asianomaisten tavaroiden suhteen, kuten se on riidanalaisen päätöksen 12–14 kohdassa tehnyt. Sama koskee valituslautakunnan arviota rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin erottamiskyvystä.
28 Riidanalaisen päätöksen 14 kohdassa valituslautakunta on katsonut, että tavaramerkkihakemus koski pääasiassa luokkaan 7 kuuluvia teolliseen käyttöön tarkoitettuja koneita, luokkaan 9 kuuluvia laitteita, erityisesti tieteelliseen käyttöön tarkoitettuja, luokkaan 10 kuuluvia lääketieteellisiä laitteita ja välineitä sekä luokkaan 11 kuuluvia laitteita ja laitteistoja vedenkäsittelyyn ja liuosten käsittelyyn lääke-, lääketieteellisellä ja laboratorioalalla ja suodatuslaitteistoja ympäristötekniikkaa sekä elintarvike- ja juomateollisuutta varten. Sen jälkeen valituslautakunta katsoi, että mainitut tavarat olivat erityisiä teknisiä tavaroita, jotka oli suunnattu ammattilaisille, jotka kiinnittivät niihin huomiota, joka vaihtelee keskimääräisestä suureen.
29 Valituslautakunta on siis virheettömästi riidanalaisen päätöksen 15 kohdassa todennut, että riidanalaisen merkin kaltaisista tavaramerkeistä, jotka eivät ole riippumattomia niiden tavaroiden ulkoasusta, joita varten ne ovat, vain sellaiselta tavaramerkiltä, joka merkittävästi poikkeaa toimialan yleisestä käytännöstä tai tavoista, ei puutu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Näin ollen valituslautakunta on soveltanut edellä 20 ja 21 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä sen erityisalan kuluttajiin, jota rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki koskee, eikä tavallisiin keskivertokuluttajiin, kuten kantaja väittää.
30 Kantaja ei sitä paitsi riitauta riidanalaisen päätöksen 17 kohtaan sisältyvää valituslautakunnan arviota, jonka mukaan kaikissa tavaroissa, joita tavaramerkkihakemus koskee, on sähköinen näyttö. Näin ollen valituslautakunta on perustellusti riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa nojautunut ”teknisten laitteiden, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan ja jotka lisäksi erityisesti kyseisten tavaroiden kuluttajat tuntevat, sähköisiin näyttöihin liittyvään yleiseen käytännön kokemukseen” perustuviin tietoihin. Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei ollut ottanut huomioon kohdeyleisön ”odotuksia tai ennakkotietoja – – [eikä] tapoja”, on hylättävä.
31 Toisin kuin kantaja väittää, valituslautakunnalla oli siis oikeus ottaa huomioon tosiseikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä (asia T-185/02, Ruiz‑Picasso ym. v. SMHV – DaimlerChrysler (PICARO), tuomio 22.6.2004, Kok., s. II-1739, 28 ja 29 kohta ja asia T-542/10, XXXLutz Marken v. SMHV – Meyer Manufacturing (CIRCON), tuomio 13.6.2012, 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
32 Kantaja ei ole esittänyt minkäänlaista näyttöä, joka voisi kyseenalaistaa sen arvion, jonka mukaan kohdeyleisön muodostavat ammattilaiset kiinnittävät huomiota, joka vaihtelee keskimääräisestä suureen, asianomaisiin tavaroihin. Kantaja vain viittaa yhtäältä SMHV:n elimille jättämiinsä omiin kirjelmiinsä sisältyviin väitteisiin ja toisaalta kannekirjelmän liitteisiin A.6–A.14. Mainitut liitteet käsittävät esitteitä tavaroista, joiden kantaja väittää olevan rinnastettavissa asianomaisiin tavaroihin, mutta kantaja ei ilmoita, miten kyseiset esitteet voisivat todistaa, että ”kohdeyleisö muodostuu siis kiinnostuneista ja paljon keskimääräistä paremmin informoiduista asiantuntijoista, jotka kiinnittävät huomiota kyseisten tavaroiden ulkoasun pienimpiinkin erikoisuuksiin”. Näin ollen kantajan ainoassa kanneperusteessaan esittämä ensimmäinen osaperuste on hylättävä.
33 Ylimääräisesti on todettava, että mainituissa esitteissä, liitteessä A.14 oleva kantajan esite mukaan lukien, kuvataan kyseisten tavaroiden tekniset tiedot yleensä taulukon muodossa, mikä viittaisi siihen, että kuluttajat – jos oletetaan, että heidän tarkkaavaisuuden tasonsa on erittäin korkea, kuten kantaja väittää – tukeutuvat pikemminkin kyseisiin teknisiin yksityiskohtiin kuin mainittujen tavaroiden fyysiseen ulkomuotoon niiden ostohetkellä.
34 Kanneperusteensa toisessa osassa kantaja riitauttaa valituslautakunnan arvion rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin erottamiskyvystä.
35 On muistutettava siitä, että jos kantaja vetoaa siihen, että toisin kuin SMHV arvioi rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on erottamiskykyinen, kantajan tehtävä on esittää konkreettiset ja perustellut tiedot siitä, että rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä on sen ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky (asia C-238/06 P, Develey v. SMHV, tuomio 25.10.2007, Kok., s. I-9375, 50 kohta).
36 Rekisteröitäväksi haetun merkin kuvauksesta, joka on edellä 3 kohdassa, ilmenee, että se muodostuu ylöspäin aukenevasta keltaisesta kaaresta, joka on sijoitettu tiettyyn paikkaan sähköisessä näytössä. Valituslautakunta on siis aiheellisesti katsonut kantajan sitä kiistämättä, että mainittu merkki ei ole riippumaton niiden tavaroiden ulkoasusta, joita varten se on.
37 Valituslautakunta on katsonut, että se, että kaari asetettiin sähköisen näytön kehyksen ulkoreunaan, merkitsi asianomaisten tavaroiden kuluttajan näkökulmasta vain näytön koristetta. Valituslautakunnan mukaan kuluttaja ei miellä mainittua varsin yksinkertaista koristetta tavaroiden alkuperän osoitukseksi. Valituslautakunta totesi, että vaikkakaan kuluttaja ei yleensä kiinnitä lainkaan huomiota näyttöjen esteettisyyteen tai kiinnittää siihen vain vähäistä huomiota, mistään ei ilmene, että teollisuuskäyttöön tarkoitetuissa tavaroissa ei yleensä olisi mitään esteettistä elementtiä.
38 Tämä valituslautakunnan analyysi on hyväksyttävä. On todettava, että vaikka laitteiden, joita tavaramerkkihakemus koskee, ulkoasu on yleensä koruton, ei estetiikkaa ole niiden ulkoasussa jätetty täysin pois. Kannekirjelmän liitteistä A.6–A.14 ilmenee nimittäin, ettei ole epätavallista sisällyttää värielementtiä näiden laitteiden näytön ympärille, joko nappuloihin näytön viereen tai voimakkaanvärisenä itse näytön reunukseen. Erityisesti huomattakoon, että valmistajista eräs, jonka esite on liitteessä A.12, on sisällyttänyt näyttöön neljä kaarevaa kirkkaankeltaista viivaa, jotka kulkevat näytön poikki. Toisin kuin kantaja, muut valmistajat, joiden esitteet on liitetty kannekirjelmään, sisällyttävät nimensä tavaroissaan olevaan näyttöön. Kuluttaja on siis tottunut näkemään värillisiä kuvioita laitteissa, joita tavaramerkkihakemus koskee. Hän mieltää ne siis koristeiksi eikä kyseisten tavaroiden kaupallisen alkuperän osoitukseksi etenkin, kun yleensä niiden valmistajat ilmoittavat niissä nimensä osoittaakseen tavaroiden alkuperän.
39 Rekisteröitäväksi haettu merkki on yksinkertainen kuvio. Voimakkaasta väristään huolimatta merkki ei sisällä mitään huomiota herättävää elementtiä, joka olisi omiaan kiinnittämään kohdeyleisön huomiota, vaikka sen tarkkaavaisuuden tason olisikin katsottava olevan korkea. Kuten edellä 38 kohdasta ilmenee ja toisin kuin kantaja väittää, asianomaisella toimialalla ei ole tavatonta sisällyttää tällaista värillistä ”visuaalista tietoa” laitteen näytön ympärille. Kantaja ei myöskään vetoa siihen, että rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki koskisi jotakin tiettyä keltaisen sävyä. Näin ollen on katsottava, ettei rekisteröitäväksi haetulla merkillä ole mitään ainutlaatuista, omaperäistä tai epätavallista ominaisuutta.
40 Se, ettei rekisteröitäväksi haetun merkin sijoittamisella ole teknistä eikä toiminnallista vaikutusta, minkä kantaja on tuonut esiin, ei saata kyseenalaiseksi mainittua arviointia. Jotta rekisteröitäväksi haetulla merkillä olisi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vaadittu jo vähäinenkin erottamiskyky, sen on sellaisenaan vain vaikutettava lähtökohtaisesti siltä, että kohdeyleisö pystyy sen avulla tunnistamaan yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palvelujen alkuperän ja erottamaan ne ilman sekaannuksen mahdollisuutta tavaroista tai palveluista, joilla on eri alkuperä (asia T-441/05, IVG Immobilien v. SMHV (I), tuomio 13.6.2007, Kok., s. II-1937, 55 kohta). Näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa. Rekisteröitäväksi haettu merkki ei sisällä mitään sellaista ominaispiirrettä eikä merkittävää tai huomiota herättävää ominaisuutta, joka voisi tehdä siitä jo vähäisessäkin määrin erottamiskykyisen ja mahdollistaisi sen, että kuluttaja mieltää sen muuten kuin luokkiin 7, 9, 10 ja 11 kuuluvien tavaroiden näytön tavanomaiseksi koristeeksi.
41 Pelkästään se seikka, että joillakin toisilla tavaramerkeillä on katsottu olevan kyky ilmaista niiden kattamien tavaroiden alkuperä siitä huolimatta, että kyseiset tavaramerkit ovat yhtä lailla yksinkertaisia, ja että on siten katsottu, etteivät ne ole täysin erottamiskyvyttömiä, ei ole ratkaiseva sen määrittämiseksi, onko myös rekisteröitäväksi haetulla tavaramerkillä edes vähäinen erottamiskyky, jota rekisteröinti edellyttää (ks. vastaavasti edellä 19 kohdassa mainittu asia Hymiön hymyn puolikas, tuomion 34 kohta). Tavaramerkki voi kuitenkin tulla erottamiskykyiseksi ajan kuluessa käytön kautta, mutta kantaja ei nyt käsiteltävässä tapauksessa esitä mitään perustelua asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 3 kohdan perusteella.
42 Näin ollen on todettava, ettei valituslautakunta ole tehnyt virhettä, kun se on todennut, että koska asianomaisen toimialan yleisestä käytännöstä tai tavoista ei ole merkittävästi poikettu, kohdeyleisö mieltää rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin koristeeksi ja näin ollen siltä puuttuu asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Näin ollen ainoan kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
43 Koska ainoan kanneperusteen molemmat osat on hylätty, kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
44 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Sartorius Lab Instruments GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Dehousse | Collins |
Julistettiin Luxemburgissa 26 päivänä helmikuuta 2014.
Allekirjoitukset