Kanne 5.6.2007 - Lafarge Cement v. komissio

(Asia T-195/07)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Lafarge Cement SA (edustajat: oikeudellinen neuvonantaja P. K. Rosiak ja asianajaja F. Puel)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevasta kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puola ilmoitti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti, 26.3.2007 tehty komission päätös on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevasta kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puola ilmoitti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY¹ mukaisesti, 26.3.2007 tehdyn komission päätöksen K (2007) 1295 lopullinen. Komissio totesi tässä päätöksessä, että Puolan kansallisen suunnitelman, joka koski CO2:ta koskevien päästöoikeuksien jakamista vuosia 2008-2012 varten ja josta ilmoitettiin komissiolle 30.6.2006, tietyt osat eivät ole direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan ja 13 artiklan 2 kohdan eivätkä sen liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisia. Kyseisellä päätöksellä alennetaan 26,7 prosentilla hiilidioksidin päästörajaa vuosia 2008-2012 varten suhteessa Puolan ilmoittamassaan kansallisessa jakosuunnitelmassa ehdottamaan päästörajaan.

Kantaja esittää kanneperusteinaan, että riidanalainen päätös tehtiin direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohdassa tätä varten säädetyn kolmen kuukauden määräajan kuluttua. Kantajan mukaan komissiolla ei ollut näin ollen 26.3.2007 toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä tai ainakin komissio on rikkonut olennaista menettelymääräystä.

Kantaja väittää toiseksi, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan direktiivin 2003/87/EY liitteessä III esitettyjä ensimmäistä ja toista perustetta, kun sillä lasketaan aiheetta Puolan jakamien päästöoikeuksien määrää sellaiselle tasolle, joka on tuntuvasti alhaisempi kuin alun perin ilmoitettu taso, joka oli Puolan Kioton pöytäkirjan perusteella hyväksymien velvoitteiden mukainen.

Kantaja väittää myös, että komissio on tehdessään riidanalaisen päätöksen rikkonut direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 3 kohdan kanssa, ja loukannut luottamuksensuojan ja lojaalin yhteistyön periaatteita. Komissio ei nimittäin ole käyttänyt direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja rajoitettuja valtuuksia eikä ottanut huomioon vuosia 2008-2012 koskevaan kansalliseen jakosuunnitelmaan sisältyviä menetelmiä, vaan se on soveltanut riidanalaisessa päätöksessä omaa menetelmäänsä vahvistaakseen Puolalle osoitettavan vuosittaisen enimmäismäärän ja määrätäkseen tämän Puolalle. Komissio on näin ottanut perusteettomasti itselleen valtuudet, jotka direktiivissä oli annettu jäsenvaltiolle. Kantajan mukaan komissio on loukannut yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden elinten välisen lojaalin yhteistyön periaatetta, koska komissio ei ollut ilmoittanut Puolalle ennen päätöksensä tekemistä siitä, että se soveltaa omaa taloudellista malliaan. Komissio vei siten Puolalta ja niiltä yrityksiltä, joita asia koskee, mahdollisuuden esittää huomautuksensa tämän mallin hyödyllisyydestä ja kyseenalaistaa tarvittaessa komission päätelmien perustana olevat tiedot ja lähtökohdat.

Kantaja vetoaa neljänneksi siihen, että komissio rikkoi direktiivin 2003/87/EY liitteessä III esitettyä kolmatta perustetta siten, että tämä käytti riidanalaisessa päätöksessä bruttokansantuotteen ennustettua nousua koskevia, vanhentuneita tietoja ja käytti liian yleisiä tietoja CO2-päästöasteen laskemiseksi sekä alensi vuosittaista CO2-päästömäärää vielä ylimääräiset 2,5 prosenttia.

Kantaja toteaa lopuksi, että riidanalaista päätöstä ei ole riittävästi perusteltu ja että sillä rikotaan siten EY 253 artiklaa.

____________

¹ - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32).