Asia T-304/01

Julia Abad Pérez ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto ja

Euroopan yhteisöjen komissio

Yhteinen maatalouspolitiikka – Eläinten terveys – Naudan spongiforminen enkefalopatia – Eläinten terveyden ja kansanterveyden suojeluun liittyvä lainsäädäntö – Vahingonkorvauskanne – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Syy-yhteys – Muotovirheet – Taloudellisten toimijoiden yhteenliittymä – Tutkimatta jättäminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Vahingonkorvauskanne – Oikeussuojan tarve – Oikeushenkilö

(EY 288 artikla)

2.       Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      Vahingonkorvauskanne – Oikeussuojan tarve – Ammatillinen yhteenliittymä

(EY 288 artikla)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset

(EY 288 artiklan toinen kohta)

5.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset

(EY 288 artiklan toinen kohta)

1.      EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla käytävässä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä oikeushenkilön oikeussuojan tarve ei riipu niinkään sen toimialaa koskevien sääntöjen, yhtiösopimusten tai yhtiöjärjestysten määräyksistä vaan kyseisen oikeushenkilön todellisista toiminnoista ja etenkin niistä vahingoista, joita sille on näiden toimintojen vuoksi aiheutunut.

(ks. 39 kohta)

2.      Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava riidan kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Jotta oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön vaatimusten toteutuminen taattaisiin, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta samalla johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä. Näiden vaatimusten täyttämiseksi kanteessa, jolla vaaditaan korvausta vahingosta, jonka yhteisön toimielimen on väitetty aiheuttaneen, on mainittava seikat, joiden avulla voidaan yksilöidä se toiminta, josta kantaja toimielintä moittii, ne syyt, joiden perusteella kantaja katsoo, että kyseisen toiminnan ja kantajan kärsimän vahingon välillä on syy-yhteys, sekä kyseisen vahingon luonne ja laajuus.

(ks. 44 kohta)

3.      EY 288 artiklan mukainen oikeus vahingonkorvauskanteen nostamiseen tunnustetaan ammatillisille yhteenliittymille ainoastaan silloin, jos ne voivat vedota tuomioistuimessa omaan, jäsentensä intressistä erilliseen intressiin tai jos niillä on muiden henkilöiden niille siirtämä oikeus vahingonkorvaukseen.

Kaksi maataloustuottajien yhteenliittymää, jotka eivät ole vedonneet yhtäältä siihen, että niille olisi siirretty oikeus tai annettu nimenomainen valtuus, joiden perusteella ne voisivat vaatia niiden jäsenille aiheutuneiden vahinkojen korvaamista, ja jotka toisaalta täsmentävät, että niiden tarkoituksena ei ole rahallisen korvauksen saaminen vaan että niille aiheutunut vahinko muodostuu niiden jäsenten kärsimien vahinkojen kokonaismäärästä ja näille yhteenliittymille itselleen aiheutetusta aineettomasta vahingosta, eivät ole osoittaneet, että niillä olisi oikeussuojan tarve, koska näiden kahden yhteenliittymän aineetonta vahinkoa ei ole mitenkään näytetty toteen.

(ks. 52–54 kohta)

4.      EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu voi syntyä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja viitatun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.

Ensimmäisen edellytyksen osalta edellytetään, että toteen on näytetty sellaisen oikeusnormin riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia. Rikkomisen riittävää ilmeisyyttä koskevan vaatimuksen täyttymiseksi ratkaiseva arviointiperuste on asianomaisen yhteisön toimielimen harkintavallalle asetettujen rajojen ilmeinen ja vakava ylittäminen. Jos kyseisen toimielimen harkintavalta on hyvin vähäinen, jopa olematon, pelkästään yhteisön oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen rikkominen.

Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, koko kanne on hylättävä eikä muita edellytyksiä ole tarpeen tutkia.

(ks. 97–99 kohta)

5.      EY 288 artiklan toisen kohdan mukaisen syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa silloin, kun kyseisen toimielimen tekemän virheen ja esitetyn vahingon välillä on varma ja välitön syy-yhteys, jonka olemassaolo kantajien on näytettävä toteen.

Jos lainvastaisuuksien väitetään tapahtuneen siten, että yhteisöjen toimielimet ovat laiminlyöneet toimimisvelvollisuutensa, näitä laiminlyöntejä voidaan pitää väitettyjen vahinkojen varmana ja välittömänä syynä vain siinä tapauksessa, että on näytetty toteen, että jos nämä toimielimet olisivat toteuttaneet ne toimenpiteet, joiden kantaja katsoo jääneen toteuttamatta, kyseistä vahinkoa ei todennäköisesti olisi syntynyt. Kansallisten viranomaisten ja yksityisten toimijoiden toiminta ja laiminlyönnit saattavat lisäksi estää yhteisön toimielinten väitettyjen lainvastaisten laiminlyöntien ja vahingon välisen välittömän syy-yhteyden olemassaolon toteamisen.

(ks. 101, 102, 108, 109, 131, 137, 152 ja 156 kohta)