YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

16 päivänä syyskuuta 1998 (1)

Henkilöstö — Kilpailuilmoitus — Päätös olla hyväksymättä hakijaa kilpailuun

Asiassa T-215/97,

Sari Kristiina Jouhki, sairaanhoitaja, kotipaikka Pyhäjärvi (Suomi), edustajanaan asianajaja Harri Ojala, Oulu,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Esa Paasivirta, prosessiosoite c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kilpailun KOM/B/973 valintalautakunnan päätöksen, jolla kantajalta evättiin oikeus osallistua kilpailuun,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit K. Lenaerts ja J. D. Cooke,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 2.7.1998 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana olevat tosiseikat

1.

    Kantaja on jättänyt hakemuksensa saadakseen osallistua kilpailuun, jota koskeva ilmoitus KOM/B/973 (jäljempänä kilpailuilmoitus) julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 2.2.1996 (EYVL 1996, C 29 A). Kilpailun tarkoituksena oli varallaololuettelon laatiminen mahdollista myöhempää palvelukseen ottamista varten kansalaisuudeltaan itävaltalaisista, suomalaisista ja ruotsalaisista apulaishallintoavustajista (taso B 5/B 4 — sairaanhoitaja). Määräaika hakemusten jättämiselle päättyi 22.3.1996 (kilpailuilmoituksen IV.4 ja XI.2 kohta).

2.

    Kilpailuilmoituksen III.B.2 kohdan a alakohdassa, joka on otsikoiden ”Edellytykset kilpailuun hyväksymiselle: Erityiset edellytykset — Vaaditut tutkinnot tai todistukset ja työkokemus” alla, määrätään seuraavaa: ”Hakemusten jättämiselle asetettuun määräaikaan mennessä hakijoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset: a) Hakijoilla on oltava ylemmän keskiasteen tutkintotodistus sekä todistus toimivaltaisen viranomaisen tunnustamista sairaanhoitajan opinnoista. Valintalautakunta ottaa huomioon opintojen rakenteelliset erot.” Kilpailuilmoituksen IV.3 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Hakija saa osallistua kokeisiin sen jälkeen, kun on varmistettu, että hän täyttää kilpailuilmoituksen vaatimukset. Tarkastus perustuu hakijan hakemuksessa toimittamiin tietoihin ja hakemuksen liitteenä oleviin todistuksiin.” Edelleen kilpailuilmoituksen IV.4 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Hakijaa, joka ei ole käyttänyt pakollista hakulomaketta tai ei ole allekirjoittanut sitä, ei hyväksytä kilpailuun. Sama koskee hakijaa, joka ei 22.3.1996 mennessä ole toimittanut — — kaikkia asiakirjoja.” Kilpailuilmoituksen liitteenä olevan oppaan B.3 kohdassa todetaan, että ”hakijoiden on lähetettävä kaikki liiteasiakirjat sekä kaikki muut tarvittavat tiedot ennen kilpailuilmoituksessa täsmennettyä hakemusten jättämiselle asetettua määräpäivää.”

3.

    Kantaja on jättänyt hakemuksensa määräajassa. Hän on liittänyt hakemusasiakirjoihinsa vain jäljennöksen suorittamastaan sairaanhoitajan tutkinnosta annetusta todistuksesta.

4.

    Komission pääosasto IX:n hallintovirkamies T. Lennon on ilmoittanut kantajalle 20.6.1996 päivätyllä kirjeellä, että kantajan osallistuminen kilpailuun on evätty sillä perusteella, että hän ei ole ajoissa jättänyt koulutustaan koskevia todistuksia.

5.

    Kantaja on ilmoittanut, ettei hän ole saanut 20.6.1996 päivättyä kirjettä. Hän toteaa 15.7.1996 päivätyssä kirjeessä kuitenkin T. Lennonille seuraavaa: ”Olen lähettänyt jäljennökset koulu- ja työtodistuksistani sekä virkatodistukseni kilpailuhakemukseni yhteydessä kirjattuna kirjeenä 29.02.1996. Näin ollen ei ole syytä evätä minulta kilpailuun osallistumisoikeutta.” Kantaja on liittänyt tähän kirjeeseen samat todistusjäljennökset kuin alkuperäiseen hakemukseensa.

6.

    Hylättyjen hakemusten uudelleenkäsittely kilpailuilmoituksen V kohdan mukaisesti aloitettiin 5.9.1996. Tällöin valintalautakunta vahvisti päätöksensä kantajan osallistumisen epäämisestä. Valintalautakunta ilmoitti kantajalle tästä uudesta hylkäävästä päätöksestä 26.9.1996 päivätyllä komission kirjeellä, jossa tarkennettiin, että hänen hakemustaan ei voitu hyväksyä, koska ”hakemuksesta[nne] puuttui ylemmän keskitason suorittamisesta todistava asiakirja (ks. virallinen lehti III.B.2 a))”.

7.

    Kantajan pääosasto IX:n rekrytointiyksikölle 1. ja 11.10.1996 lähettämien sähköpostiviestien johdosta T. Lennon ilmoitti 15.10.1996 päivätyllä kirjeellä uudelleen kantajalle, että häntä ei voitu hyväksyä kilpailuun, koska hän ei ollut liittänyt hakemusasiakirjoihinsa todistusta ylemmän keskiasteen tutkinnon suorittamisesta.

8.

    Kantaja lähetti uuden sähköpostiviestin 25.10.1996 uudistaen vaatimuksensa tulla hyväksytyksi kilpailuun. Rekrytointiyksikkö vastasi hänelle 8.11.1996, että kilpailun valintalautakunta oli tehtävänsä suorittanut ja että sen päätös olla hyväksymättä häntä kilpailuun oli lopullinen. Rekrytointiyksikkö selvitti, että Jouhkin hakemuksesta puuttui valokopio lukion päästötodistuksesta. Edelleen se totesi, että kilpailuilmoituksen XI kohdan mukaan hakulomakkeen liitteenä on oltava valokopiot asiakirjoista, jotka todistavat hakijan täyttävän kilpailuun osallistumisen erityiset edellytykset.

9.

    Kantaja valitti 12.12.1996 päivätyllä ja pääsihteeristössä 17.12.1996 numerolla R/35/97 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksestä, jolla hänen hakemuksensa oli hylätty, vaatien päätöksen uudelleen tutkimista. Kantaja riitautti edelleen 23.12.1996 päivätyllä ja 30.12.1996 pääsihteeristössä saapuneeksi kirjatulla kirjeellä uudestaan päätöksen, jolla hänen hakemuksensa saada osallistua kilpailuun KOM/B/973 oli hylätty, ja oheisti liitteiksi lukion päästötodistuksensa ja ylioppilastutkintotodistuksensa. Tämä 23.12.1996 päivätty kirje katsottiin valituksen R/35/97 täydennykseksi.

10.

    Pääosasto IX:n virkamies tiedusteli 16.4.1997 päivätyllä kirjeellä Suomen opetusministeriöltä, vastaako sairaanhoitajan tutkinto ylemmän keskiasteen tutkintoa. Hänelle vastattiin 25.6.1997 päivätyllä kirjeellä.

11.

    Pääosasto IX:n apulaispääjohtaja ilmoitti kantajalle 3.7.1997 päivätyllä kirjeellä pyytäneensä kilpailun valintalautakuntaa tutkimaan kantajan hakemuksen uudelleen toisaalta kantajan alkuperäisen hakemuksensa jättämisen jälkeen toimittamien lisätietojen ja toisaalta Suomen opetusministeriön toimittamien tietojen valossa.

12.

    Kilpailun valintalautakunta pysytti 17.7.1997 pitämässään kokouksessa alkuperäisen päätöksensä kantajan hakemuksen hylkäämisestä. Kantajalle ilmoitettiin asiasta 31.7.1997 päivätyllä kirjeellä.

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

13.

    Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.7.1997 saapuneella kannekirjelmällä.

14.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    vahvistaa, että kantajalla on ollut kelpoisuus ja siten oikeus osallistua avoimeen kilpailuun KOM/B/973 ja tulla siinä hyväksytyksi haettavaksi ilmoitettuun toimeen,

—    julistaa avoimen kilpailun KOM/B/973 mitättömäksi ja asettaa kilpailuun osallistumiselle uuden määräajan sekä

—    velvoittaa Euroopan yhteisön korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti Suomen korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut valituksen ratkaisupäivästä.

15.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana ja

—    määrää oikeudenkäyntikuluista tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti.

16.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi kuitenkin kantajaa vastaamaan kirjallisesti yhteen kysymykseen ennen suullisen käsittelyn istuntoa, minkä kantaja teki annetussa määräajassa.

17.

    Kantaja pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 2.7.1998 saapuneella kirjeellä maksutonta oikeudenkäyntiä työjärjestyksen 94 artiklan 1 kohdan nojalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto) hyväksyi tämän hakemuksen 14.9.1998 antamallaan määräyksellä.

18.

    Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 2.7.1998 pidetyssä istunnossa.

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

19.

    Komissio vaatii ensinnäkin, että kantajan ensimmäinen vaatimus, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulisi vahvistaa, että kantajalla on oikeus tulla hyväksytyksi kilpailuilmoituksessa haettavaksi ilmoitettuun toimeen, on jätettävä tutkimatta. Komissio toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu tällaisen seikan vahvistaminen. Komissio toteaa edelleen, että varallaololuetteloon pääsy ei takaa menestyneille hakijoille oikeutta tulla otetuksi palvelukseen.

20.

    Toiseksi komissio toteaa, että kantajan vaatimus siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulee julistaa kilpailu mitättömäksi, on jätettävä tutkimatta. Tätä vaatimusta ei nimittäin ole esitetty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa valituksessa (asia T-57/89, Alexandrakis v. komissio, tuomio 29.3.1990, Kok. 1990, s. II-143, 9 kohta).

21.

    Kirjallisessa käsittelyssä kantaja ei esittänyt huomautuksia ensimmäisen vaatimuksensa tutkittavaksi ottamisen osalta. Toisen vaatimuskohdan tutkittavaksi ottamisesta kantaja toteaa, että hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemästään valituksesta ilmenee, että hän pyrkii turvaamaan oikeutensa osallistua virheettömästi järjestettyyn kilpailuun. Kantajan ainoa keino tavoittelemansa tuloksen saavuttamiseen on, että kilpailu julistetaan kokonaisuudessaan mitättömäksi ja että järjestetään uusi kilpailu.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Alustavat huomiot

22.

    On todettava, että niillä henkilöillä, joita kilpailun valintalautakunnan päätös koskee, tavallisesti käytettävissä oleva oikeuskeino on asian saattaminen suoraan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kilpailun valintalautakunnan päätöksestä toimielimelle tehty valitus on nimittäin turha, koska kyseisellä toimielimellä ei ole valtaa kumota tai muuttaa tällaisia päätöksiä (asia 117/78, Orlandi v. komissio, tuomio 5.4.1979, Kok. 1979, s. 1613, 8—10 kohta ja asia

52/85, Rihoux v. komissio, tuomio 7.5.1986, Kok. 1986, s. 1555, 9 kohta). Jos kuitenkin se, jota asia koskee — sen sijaan, että saattaisi asian suoraan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi — vetoaa henkilöstösääntöihin ja tekee hallintovalituksen nimittävälle viranomaiselle, myöhemmin nostettavan kanteentutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen riippuu siitä, onko asianomainen noudattanut kaikkia niitä prosessuaalisia vaatimuksia, jotka liittyvät hallintovalituksella aloitettavaan oikeussuojakeinoon (em. asia Orlandi v. komissio, tuomion 10 ja 11 kohta ja em. asia Rihoux v. komissio, tuomion 10 ja 11 kohta). Näihin prosessuaalisiin vaatimuksiin kuuluu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyillä vaatimuksilla tulee olla sama kohde kuin valituksessa esitetyillä vaatimuksilla (em. asia Rihoux v. komissio, tuomion 13 kohta; asia 133/88, Del Amo Martinez v. parlamentti, tuomio 14.3.1989, Kok. 1989, s. 689, 10 kohta ja em. asia Alexandrakis v. komissio, tuomion 9 kohta) ja että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjä määräaikoja noudatetaan.

23.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja on, sen sijaan että olisi saattanut asian suoraan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, katsonut aiheelliseksi vedota henkilöstösääntöihin ja tehdä ensin valituksen vastaajana olevalle toimielimelle. Kantaja on komission pääsihteeristöön 17.12.1996 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä tehnyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Tätä valitusta täydennettiin komission pääsihteeristöön 30.12.1996 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä. Valituksen kohteena oli kilpailun valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä kantajaa kilpailuun KOM/B/973. Valituksessaan kantaja totesi, että ”hakulomake on ollut annetun virallisen ilmoituksen mukainen ja siten täydellinen, eikä valintalautakunnalla ole mitään oikeutta hylätä hakemustani.”

Ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

24.

    Tässä vaatimuskohdassa kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ”vahvistaa, että kantajalla on ollut kelpoisuus ja siten oikeus osallistua avoimeen kilpailuun KOM/B/973 ja tulla siinä hyväksytyksi haettavaksi ilmoitettuun toimeen”. Suullista käsittelyä varten laadittua kertomusta koskevissa huomautuksissaan kantaja on kuitenkin todennut, että hänen tarkoituksensa ei ole saada ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan, että hänen tulisi tai olisi pitänyt tulla hyväksytyksi haettavaksi ilmoitettuun toimeen.

25.

    On todettava, että kanteessaan kantaja on yksilöinyt riidanalaisen päätöksen seuraavasti: ”Euroopan komission pääosaston IX (Henkilöstö ja hallinto) henkilöstöasiain valintalautakunnan tekemä päätös Suomen kansalaisen [kantajan] oikeudesta osallistua avoimeen kilpailuun KOM/B/973.” Lisäksi kantaja on kanteessaan rajannut ensimmäisen vaatimuksen kohteen kysymykseen siitä, onko kilpailun valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä häntä kilpailuun KOM/B/973 ollut perusteltu.

26.

    Näin ollen ensimmäistä vaatimusta on tulkittava siten, että sillä pyritään saamaan kumotuksi valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä kantajaa kilpailuun KOM/B/973. Vaatimuksella on siis sama kohde kuin komission pääsihteeristöön 17. ja 30.12.1996 saapuneeksi kirjatulla valituksella, joten se täyttää vaatimuksen siitä, että valituksen ja kannekirjelmän on oltava yhdenmukaisia.

27.

    Riidanalaisen toimen täsmällisen yksilöinnin osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajalle annettiin tieto valintalautakunnan päätöksestä olla hyväksymättä häntä kilpailuun KOM/B/973 20.6.1996 päivätyllä kirjeellä, joka lähetettiin hänelle telekopiona 12.7.1996. Tätä päätöstä käsiteltiin uudelleen 5.9.1996. Valintalautakunta vahvisti päätöksensä olla hyväksymättä kantajan hakemusta, ja komissio ilmoitti kantajalle uudesta hylkäävästä päätöksestä 26.9.1996 päivätyllä kirjeellä. Jos riidanalainen päätös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa olisi 20.6.1996 tehty päätös, henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjä määräaikoja ei selvästikään olisi noudatettu. On siis katsottava, että kantaja on nostamalla nyt käsiteltävänä olevan kanteen pyrkinyt hänelle 26.9.1996 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annetun päätöksen kumoamiseen.

28.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanne, joka nostetaan sellaisesta päätöksestä, jolla evätään oikeus osallistua kilpailuun ja joka on tehty aikaisemman, samanlaisen päätöksen uudelleenkäsittelyn jälkeen, täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos ensimmäinen päätös todella korvataan toisella eikä toista voida pitää vain ensimmäisen päätöksen vahvistavana (asia 293/84, Sorani v. komissio, tuomio 11.3.1986, Kok. 1986, s. 967, 10—12 kohta ja asia 206/85, Beiten v. komissio, tuomio 16.12.1987, Kok. 1987, s. 5301, 8 kohta). Koska 26.9.1996 päivätystä kirjeestä ilmenee, että valintalautakunnan 5.9.1996 tekemää päätöstä edelsi täydentävien tietojen tutkiminen, sitä ei voida pitää vain vahvistavana päätöksenä (asia T-101/96, Wolf v. komissio, tuomio 6.11.1997, Kok. H. 1997, s. II-949, 28—30 kohta). Näin ollen 5.9.1996 tehdyn päätöksen johdosta, joka annettiin kantajalle tiedoksi 26.9.1996 päivätyllä kirjeellä, alkoi kulua uusi määräaika henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen tekemiselle. Koska 26.9.1996 oli torstai ja koska kantajan kotipaikka on Suomessa, kirje saapui hänelle vasta maanantaina 30.9.1996. Kantajan valitus kirjattiin komission pääsihteeristössä saapuneeksi 17. ja 30.12.1996 eli henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kolmen kuukauden määräajassa. Kanne on sittemmin nostettu henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa valitukseen vastaamiselle säädetyn määräajan päättymispäivästä.

29.

    Näin ollen on todettava, että kannekirjelmässä esitetty ensimmäinen vaatimus, joka koskee kilpailun valintalautakunnan 5.9.1996 tekemän ja kantajalle 26.9.1996 päivätyllä komission kirjeellä tiedoksi annetun päätöksen kumoamista, täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

Toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

30.

    On tutkittava, onko toinen vaatimus jätettävä komission käsityksen mukaisesti tutkimatta sen vuoksi, että valitus ja kanne eivät ole yhdenmukaiset.

31.

    Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyillä vaatimuksilla on oltava sama kohde kuin valituksessa esitetyillä (em. asia Rihoux v. komissio, tuomion 13 kohta; em. asia Del Amo Martinez v. parlamentti, tuomion 10 kohta ja em. asia Alexandrakis v. komissio, tuomion 9 kohta). Koska oikeudenkäyntiä edeltävä menettely kuitenkin on luonteeltaan epämuodollinen ja koska asianosaisilla ei tässä vaiheessa yleensä ole apunaan asianajajaa, hallintoviranomaisen ei tule tutkia valituksia suppeasti, vaan päinvastoin arvioitava niitä väljästi (asia T-4/96, S v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 9.7.1997, Kok. H. 1997, s. II-533, 99 kohta).

32.

    On kiistatonta, että kantaja vaati valituksessaan vain oikeutta tulla hyväksytyksi kilpailuun. Valitus ei sisällä mitään, mistä vastaaja — vaikka olisikin yrittänyt tulkita valitusta väljästi — olisi voinut päätellä, että kantaja pyrki siihen, että kilpailu julistettaisiin mitättömäksi.

33.

    Näin ollen toinen vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Vahingonkorvausvaatimus

34.

    Kannekirjelmä sisältää myös vahingonkorvausvaatimuksen, jota ei kuitenkaan ole toistettu kanteen vaatimusosassa. Kyseinen vaatimus esiintyy yhdessä ainoassa kannekirjelmän kappaleessa, eikä sitä ole kehitelty enemmälti vastauksessa, jossa kantaja on vedonnut siihen, että hänen oikeuksiaan yhteisön kansalaisena on loukattu. Kantajan mukaan ”loukkauksen seurauksena Euroopan komissio vastaa kaikista niistä taloudellisista vahingoista, joita yhteisön elimen virheellisestä menettelystä on [kantajalle] aiheutunut tai vastaisuudessa aiheutuu” (kannekirjelmä, s. 5).

35.

    On muistettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Tämän maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaista asian tarvittaessa ilman, että käytettävissä on muita tietoja (asia T-49/96, H v. komissio, määräys 5.2.1997, Kok. H. 1997, s. II-83, 22 kohta). Kanteen, jolla pyritään saamaan korvausta yhteisön toimielimen aiheuttamasta vahingosta, on, jotta se täyttäisi tässä määräyksessä asetetut vaatimukset, sisällettävä ne seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä se toiminta, josta kantaja toimielintä moittii, ne syyt, joiden perusteella kantaja katsoo, että tämän toiminnan ja hänelle itselleen aiheutuneeksi väittämänsä vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja suuruus. Pelkkä vaatimus korvauksen saamisesta ei oikeuskäytännön mukaan täytä asetettua täsmällisyysvaatimusta ja on näin ollen jätettävä tutkimatta (asia T-505/93, Osório

v. komissio, määräys 1.7.1994, Kok. H. 1994, s. II-581, 33 kohta ja em. asia H v. komissio, määräyksen 23 kohta).

36.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja ei kuitenkaan ole kannekirjelmässään yksilöinyt sen vahingon määrää, jonka hän katsoo kärsineensä, eikä ilmoittanut niitä tosiseikkoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida vahingon laatu ja suuruus.

37.

    Suullisessa käsittelyssä kantaja tosin totesi kärsineensä vahinkoa erityisesti matkakulujen ja hänen tätä asiaa varten palkkaamansa asianajajan palkkion vuoksi. Tätä perustetta ei kuitenkaan voida pitää selvityksenä siitä taloudellista vahingosta, jonka kantaja katsoo kärsineensä sen päätöksen johdosta, jolla hänen hakemuksensa hylättiin, koska kantajan mainitsemat kulut ovat vain oikeudenkäyntikuluja, joiden korvaamisesta määrätään työjärjestyksen 87 ja 88 artiklassa (ks. jäljempänä 68 kohta).

38.

    Näin ollen vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta.

39.

    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne otetaan tutkittavaksi vain siltä osin kuin sillä pyritään saamaan kumotuksi päätös, jolla kantajalta evättiin oikeus osallistua kilpailuun KOM/B/973.

Pääasia

40.

    Kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen saadakseen kumotuksi päätöksen, jolla häneltä evättiin oikeus osallistua kilpailuun KOM/B/973. Ensimmäinen kanneperuste pohjautuu kilpailuilmoituksen sanamuodon rikkomiseen ja toinen perustuu siihen, että hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

Ensimmäinen kanneperuste: kilpailuilmoituksen sanamuodon rikkominen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

41.

    Kantaja väittää ensinnäkin, että pelkkä sairaanhoitajan tutkintotodistuksen esittäminen riittää täyttämään kilpailuilmoituksen III.B.2 kohdan a alakohdassa asetetut vaatimukset. Kilpailuilmoituksessa mainitut kilpailuun osallistumisen edellytykset ovat yksiselitteiset eikä niiden tulkinnasta ole epäselvyyttä. Kilpailuilmoituksen missään kohdassa ei ole mainintaa kahden erillisen todistuksen esittämisvelvollisuudesta. Kantaja väittää, että kilpailuilmoitusta, jonka komissio yksin on laatinut, on yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti joka tapauksessa tulkittava laatijansa vahingoksi, jos sen sisällöstä tai tulkinnasta syntyy epäselvyyttä.

42.

    Kantaja korostaa lisäksi, että hän on suorittanut sairaanhoitajan opinnot, kuten hänen hakemukseensa liittämänsä sairaanhoitajan tutkintotodistuskin osoittaa. Hän on myös saanut ylioppilastutkintotodistuksen 31.5.1977, kuten hakemukseen niin

ikään liitetty ansioluettelo osoittaa. Koska hän on suorittanut kilpailuilmoituksessa mainitut molemmat opinnot ja esittänyt sairaanhoitajan tutkintotodistuksen, hänet olisi tullut hyväksyä kilpailuun KOM/B/973.

43.

    Kantaja täsmentää, että valintalautakunnalla on mahdollisuus pyytää hakijoita vielähakemusten jättämiselle asetetun määräajan päätyttyäkin toimittamaan hakemuksessaan esittämiensä seikkojen varmistamiseksi todistuksia. Tässä tapauksessa valintalautakunta oli kantajan mukaan tällä tavoin pyytänytkin joitakin hakijoita täydentämään hakemustaan. Kantajalta ei kuitenkaan ollut pyydetty mitään täydentävää asiakirjaa. Tämä valintalautakunnan menettelytapa tukee kantajan tulkintaa siitä, että yhden tutkintotodistuksen lähettäminen oli riittävää kilpailuilmoituksessa mainittujen edellytysten täyttämiseksi.

44.

    Kantaja korostaa, että Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistut kilpailua koskevat tiedot ja suomalaisessa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa julkaistut tiedot olivat sisällöltään toisistaan poikkeavat. Hän toteaa kuitenkin noudattaneensa — kuten hän oli velvollinenkin tekemään — Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa kilpailuilmoituksessa olleita ohjeita, koska se oli todistusvoimainen. Hän toteaa kuitenkin, että Helsingin Sanomissa julkaistu ilmoitus vahvistaa hänen tulkintansa Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistusta ilmoituksesta oikeaksi. Tältä osin hän huomauttaa, että tässä suomalaisessa sanomalehdessä julkaistussa ilmoituksessa oli nimenomaisesti asetettu edellytykseksi ylioppilastutkintotodistus tai vastaava keskiasteen tutkintotodistus. Pelkän sairaanhoitajan tutkintotodistuksen esittäminen siis täytti tämän edellytyksen.

45.

    Toiseksi kantaja toteaa siltä varalta, että katsottaisiin, että kilpailuilmoituksessa olisi asetettu velvollisuus esittää myös ylemmän keskiasteen tutkintotodistus, täyttäneensä pätevästi tämänkin edellytyksen, koska sairaanhoitajan tutkintotodistus on samalla ylemmän keskiasteen tutkintotodistus. Kantaja väittää, että sairaanhoitajan tutkintotodistusta on Suomessa aina pidetty ammatillisena ylemmän keskiasteen tutkintotodistuksena. Tältä osin hän viittaa komission pääosasto IX:n ja Suomen opetusministeriön väliseen kirjeenvaihtoon (ks. edellä 10 kohta) sekä opetushallituksen 26.1.1998 päivättyyn lausuntoon. Kantaja toteaa lopuksi, että sairaanhoitajan tutkintotodistuksen esittäminen riittää täyttämään kilpailuilmoituksessa asetetun edellytyksen ylemmän keskiasteen tutkinnon suorittamisesta.

46.

    Komissio vastaa, että se on tulkinnut kilpailuilmoitusta oikein vaatiessaan kahden erillisen todistuksen eli ylemmän keskiasteen tutkintotodistuksen ja sairaanhoitajan tutkintotodistuksen esittämistä. Tältä osin komissio perustaa kantansa kilpailuilmoituksen III.B.2 kohdan a alakohtaan, IV.3 ja IV.4 kohtaan sekä kilpailuilmoituksen liitteenä olevan oppaan B.3 kohtaan (ks. edellä 2 kohta).

47.

    Komission mukaan kilpailuilmoituksen sanamuoto on selkeä eikä sen tulkinta voi antaa aihetta mihinkään epäselvyyteen. On osoitettu, että hakijoiden hakemuksissaan esittämät seikat varmentavat asiakirjat ovat välttämättömiä sen

toteamiseksi, ovatko kilpailuun osallistumisen edellytykset täyttyneet. Lisäksi Helsingin Sanomissa julkaistut osallistumisen edellytykset olivat samanlaiset kuin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa kilpailuilmoituksessa ja vahvistavat, että oli tarpeen esittää kaksi erillistä todistusta.

48.

    Komissio toteaa, että hakija ei toimittanut kilpailun valintalautakunnalle ylemmän keskiasteen tutkintotodistuksen jäljennöstä 22.3.1996 mennessä. Komissio täsmentää, että kantajan väitettä siitä, että joidenkin hakijoiden olisi sallittu täydentää hakemustaan hakemuksen jättämiselle asetetun määräajan jälkeen, ei ole näytetty toteen. Komission mukaan kantajan hakemuksen hylkääminen oli perusteltua hänen valintalautakunnalle esittämänsä hakemuksen puutteellisuuden vuoksi.

49.

    Komissio väittää vielä, että siitä, että sairaanhoitajan tutkintotodistusta Suomessa mahdollisesti pidetään ammatillisena ylemmän keskiasteen tutkintotodistuksena, kantajan ei olisi tullut päätellä, että toimittamalla vain sairaanhoitajan tutkintotodistuksen hän noudattaisi kilpailuilmoituksen sanamuotoa. Henkilöstön palvelukseen ottamisessa on nimittäin hyödyllistä tietää, millainen on hakijan pohjakoulutus. Komissio toteaa, että koulutustaustan huomioon ottamisella on suuri vaikutus hakijoiden valinnassa, koska sen perusteella voidaan arvioida muun muassa hakijan sopeutumis- ja kehityskykyä hänen tulevalla urallaan.

50.

    Komissio toteaa lopuksi, että väite, jonka mukaan kilpailuilmoitusta tulisi yleisten oikeusperiaatteiden mukaan tulkita laatijansa vahingoksi, jos siinä ilmenee epäselvyyttä, on hylättävä. Kilpailuilmoituksen sanamuoto edellyttää selvästi ja nimenomaisesti kahden erillisen tutkintotodistuksen esittämistä. Komissio lisää, että jos toimitettavien todistusten määrä oli kantajalle epäselvä, hän olisi voinut ottaa yhteyttä komissioon.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

51.

    Kilpailuilmoituksen III.B.2 kohdan a alakohdassa, joka on otsikoiden ”Edellytykset kilpailuun hyväksymiselle: Erityiset edellytykset — Vaaditut tutkinnot tai todistukset ja työkokemus” alla, määrätään seuraavaa: ”Hakemusten jättämiselle asetettuun määräaikaan mennessä hakijoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset: a) Hakijoilla on oltava ylemmän keskiasteen tutkintotodistus sekä todistus toimivaltaisen viranomaisen tunnustamista sairaanhoitajan opinnoista.” Kilpailuilmoituksen III.B.2 kohdan a alakohdasta selviää siis, että kilpailun hakijoilla tuli olla ylemmän keskiasteen tutkintotodistus ja todistus sairaanhoitajan opinnoista.

52.

    Kilpailuilmoituksen IV.3 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Hakija saa osallistua kokeisiin sen jälkeen, kun on varmistettu, että hän täyttää kilpailuilmoituksen vaatimukset. Tarkastus perustuu hakijan hakemuksessa toimittamiin tietoihin ja hakemuksen liitteenä oleviin todistuksiin.” Koska todistusten toimittaminen on välttämätöntä, jotta valintalautakunta voi tarkistaa hakijoiden hakemuksissaan

esittämät seikat, kilpailuilmoituksen IV.4 kohdassa määrätään, että ”hakijaa, joka ei 22.3.1996 mennessä — — ole toimittanut kaikkia asiakirjoja”, ei hyväksytä kilpailuun. Edelleen kilpailuilmoituksen XI.1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Hakulomakkeen liitteenä on oltava valokopiot asiakirjoista, jotka todistavat hakijan täyttävän kilpailuun osallistumisen erityiset edellytykset ja joiden perusteella kyseisen kilpailun valintalautakunta pystyy tarkistamaan, että hakijan hakemuksessaan antamat tiedot pitävät paikkansa.” On muistettava, että kaksi kilpailuun osallistumisen erityisistä edellytyksistä oli, että hakijalla oli oltava ylemmän keskiasteen tutkintotodistus ja todistus sairaanhoitajan opinnoista (kilpailuilmoituksen III.B.2 kohdan a alakohta).

53.

    On näin ollen todettava, että kilpailuilmoituksessa asetettiin yksiselitteisesti hakijoille velvollisuus — uhalla, että heitä ei muuten hyväksytä kilpailuun — toimittaa kilpailun valintalautakunnalle 22.3.1996 mennessä asiakirjat, jotka osoittavat, että he ovat menestyksellisesti suorittaneet sekä ylemmän keskiasteen opinnot että sairaanhoitajan opinnot. Koska kilpailuilmoituksen sanamuoto on selvä, kantajan vaatimus siitä, että tekstiä on tulkittava laatijansa vahingoksi, jos teksti on epäselvä, on hylättävä. Samoin peruste, jonka mukaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistu kilpailuilmoitus ja suomalaisessa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa julkaistu kilpailuilmoitus olivat sisällöltään toisistaan poikkeavat, on hylättävä. Ainoastaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistu kilpailuilmoitus on todistusvoimainen, mitä kantajakaan ei kiistä.

54.

    Ylemmän keskiasteen opintojen loppuunsaattamisen todistamisen osalta on kiistatonta, että kantaja ei ole toimittanut kilpailun valintalautakunnalle määräpäivään 22.3.1996 mennessä jäljennöstä ylemmän keskiasteen tutkintotodistuksesta. Tukeakseen ilmoitustaan siitä, että hän oli suorittanut menestyksellisesti ylemmän keskiasteen opinnot, hän oli liittänyt hakemusasiakirjoihinsa ansioluettelonsa. Kantaja muistuttaa lisäksi, että hän oli liittänyt hakemusasiakirjoihinsa jäljennöksen sairaanhoitajan tutkintotodistuksestaan. Koska Suomessa sairaanhoitajan tutkintotodistus on kantajan mielestä myös ylemmän keskiasteen tutkintotodistus, hänellä ei ollut mielestään velvollisuutta liittää hakemusasiakirjoihinsa muuta asiakirjaa, joka todistaisi, että hän oli menestyksellisesti suorittanut ylemmän keskiasteen opinnot.

55.

    Ansioluettelon osalta on ensiksikin todettava, että se on asiakirja, jolla ei ole minkäänlaista todistusvoimaa ja jota ei voida pitää kilpailuilmoituksessa tarkoitettuna todistuksena. Ansioluettelo on kantajan itsensä laatima asiakirja, eikä valintalautakunta voi sen perusteella tarkistaa hakijan hakemuksessaan antamien tietojen oikeellisuutta.

56.

    Väitteestä, jonka mukaan sairaanhoitajan tutkintotodistus on samalla ylemmän keskiasteen tutkintotodistus, on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa esittämien kysymysten johdosta molemmat asianosaiset ovat todenneet, että Suomessa sairaanhoitajan tutkintotodistuksen voi saada suorittamatta ylemmän keskiasteen opintoja. Koska kilpailuilmoituksen

III.B.2 kohdan a alakohdassa määrätään, että kilpailun hakijoilla tulee olla kaksi erillistä tutkintotodistusta eli sekä ylemmän keskiasteen tutkintotodistus että todistus sairaanhoitajan opinnoista, komissio on kilpailuilmoituksellaan selvästi pyrkinyt saamaan palvelukseensa sairaanhoitajia tietystä ryhmästä, nimittäin niiden henkilöiden joukosta, jotka ovat suorittaneet menestyksellisesti ylemmän keskiasteen opinnot ennen sairaanhoitajan opintojen aloittamista.

57.

    Edellä esitetystä seuraa, että kantaja ei ole toimittanut kilpailun valintalautakunnalle määräpäivään 22.3.1996 mennessä mitään sellaista asiakirjaa, joka osoittaisi, että hänellä on erillinen ylemmän keskiasteen tutkintotodistus. Koska kilpailuilmoituksen määräysten mukaan tällainen todistus olisi tullut liittää hakemusasiakirjoihin, kantajan hakemus oli puutteellinen 22.3.1996. Kilpailun valintalautakunta teki siis päätöksensä olla hyväksymättä hakijaa kilpailuun täysin kilpailuilmoituksen sanamuotoa noudattaen. Kilpailuilmoituksen IV.4 kohdassa määrätään nimittäin seuraavaa: ”Hakijaa, joka ei ole käyttänyt pakollista hakulomaketta tai ei ole allekirjoittanut sitä, ei hyväksytä kilpailuun. Sama koskee hakijaa, joka ei 22.3.1996 mennessä — — ole toimittanut kaikkia asiakirjoja.”

58.

    Kantajan väitteestä, jonka mukaan kilpailun valintalautakunnan olisi tullut pyytää häntä täydentämään hakemustaan, on todettava, että kantaja ei ole esittänyt mitään sen väitteensä tueksi, jonka mukaan jotkut hakijat olisivat voineet käyttää tätä mahdollisuutta. Väite on siis hylättävä. Joka tapauksessa valintalautakunta, joka on sidottu kilpailuilmoituksen sanamuotoon sellaisena kuin se on julkaistu (asia T-158/89, Van Hecken v. TSK, tuomio 28.11.1991, Kok. 1991, s. II-1341, 23 kohta ja asia T-54/91, Almeida Antunes v. parlamentti, tuomio 21.5.1992, Kok. 1992, s. II-1739, 39 kohta), on velvollinen ainoastaan ottamaan huomioon ne todistukset, jotka hakijoiden on toimitettava ennen hakemusten jättämiselle kilpailuilmoituksessa asetettua määräaikaa. Se ei ole millään tavoin velvollinen tarvittaessa pyytämään hakijoita toimittamaan täydentäviä asiakirjoja (em. asia Almeida Antunes v. parlamentti, tuomion 40 kohta).

59.

    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

Toinen kanneperuste: yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

60.

    Kantaja väittää, että komissio on loukannut hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kilpailussa KOM/B/973 epäämällä häneltä oikeuden osallistua kilpailuun. Kantaja toteaa, että kilpailuilmoituksessa ei tarkoituksella mainita toista tutkintotodistusta, koska on haluttu järjestää yhteinen kilpailu useampien jäsenvaltioiden — tässä tapauksessa Suomen, Ruotsin ja Itävallan — kansalaisten kesken yhdenvertaiselta pohjalta.

61.

    Komissio vastaa, että hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on noudatettu tiukasti. Komission mukaan näin ei sitä vastoin olisi, jos suomalaisen sairaanhoitajan tutkintotodistuksen haltijoiden olisi annettu osallistua kilpailuun heidän esitettyään vain tätä tutkintoa koskevan todistuksensa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

62.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun kahta henkilöryhmää, joiden oikeudelliset ja tosiasialliset tilanteet eivät olennaisesti poikkea toisistaan, kohdellaan eri tavoin, tai kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla (yhdistetyt asiat T-18/89 ja T-24/89, Tagaras v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 7.2.1991, Kok. 1991, s. II-53, 68 kohta ja asia T-207/95, Ibarra Gil v. komissio, tuomio 5.2.1997, Kok. H. 1997, s. II-31, 68 kohta).

63.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja ei ole millään tavoin osoittanut, että komissio olisi kohdellut eri tavoin hakijoita, jotka toimittivat hakemusasiakirjansa samalla tavoin eli liittivät hakemukseensa vain sairaanhoitajan tutkintotodistuksensa eivätkä lainkaan ylemmän keskiasteen tutkintotodistustaan.

64.

    Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.

65.

    Edellä esitetystä seuraa, että kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

66.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 88 artiklassa kuitenkin määrätään, että yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Tässä asiassa asianosaisten on siis vastattava omista kuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Kanne hylätään.

2)    Asianosaisten on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Lindh                    Lenaerts                Cooke

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä syyskuuta 1998.

H. Jung

P. Lindh

kirjaaja

neljännen jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: suomi.