Language of document : ECLI:EU:T:2015:877

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

24 päivänä marraskuuta 2015

Asia T‑670/13 P

Euroopan komissio

vastaan

Luigi D’Agostino

Muutoksenhaku – Vastavalitus – Henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Uusimatta jättämistä koskeva päätös – Huolenpitovelvollisuus – Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohdan rikkominen – Perusteluvelvollisuus – Asiakirja-aineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla

Aihe: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 23.10.2013 antamasta tuomiosta D’Agostino v. komissio (F‑93/12, Kok. H., EU:F:2013:155) tehty valitus, jossa vaaditaan kyseisen tuomion kumoamista.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 23.10.2013 antama tuomio D’Agostino v. komissio (F-93/12) kumotaan, siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on soveltanut huolenpitovelvollisuutta väärin. Päävalitus hylätään muilta osin. Tuomio D’Agostino v. komissio kumotaan, siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on jättänyt lausumatta toisen kanneperusteen ensimmäisestä osasta ja ottanut sen huomioon vääristyneellä tavalla. Vastavalitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen sopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Asianomaisen toimihenkilön ja yksikön etujen huomioon ottaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 ja 3 a artikla)

2.      Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen sopimuksen uusiminen – Uusimatta jättämisen syy – Todistustaakka

3.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Määräaikaisen sopimuksen uusimatta jättäminen perustellusta syystä, johon ei liity mitään työpaikkakiusaamista – Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohtaa ei ole rikottu

(Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohta)

1.      Huolenpitovelvollisuuden ulottuvuutta koskevia päätelmiä, joita unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan mukaisesti palvelukseen otettujen toimihenkilöiden eli väliaikaisten toimihenkilöiden osalta, voidaan sitäkin suuremmalla syyllä soveltaa kyseisten palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisesti palvelukseen otettuihin toimihenkilöihin eli sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

Oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että mahdollisuus uusia väliaikaisen toimihenkilön työsopimus on pelkkä toimivaltaisen viranomaisen harkittavaksi jätetty mahdollisuus, sillä toimielimillä on laaja harkintavalta niiden organisoidessa yksikkönsä niille annettujen tehtävien mukaan ja sijoittaessa niiden käytettävissä olevan henkilöstön näitä tehtäviä varten, kuitenkin sillä edellytyksellä, että henkilöstö sijoitetaan yksikön edun mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on toimihenkilön asemasta päättäessään lisäksi otettava huomioon kaikki tekijät, joiden perusteella päätöksen sisältö voi määräytyä, eli paitsi yksikön etu myös erityisesti asianomaisen toimihenkilön etu. Tämä on nimittäin seurausta hallinnon huolenpitovelvollisuudesta, joka heijastaa sitä molemminpuolisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, joka on luotu viranomaisen ja sen työntekijöiden välisiin suhteisiin henkilöstösäännöillä ja vastaavasti muuhun henkilöstöön sovellettavilla palvelussuhteen ehdoilla. Joka tapauksessa kun otetaan huomioon toimielimille tässä asiayhteydessä annettu laaja harkintavalta, tuomioistuinten harjoittama valvonta rajoittuu sen varmistamiseen, ettei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin.

Muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei tässä yhteydessä velvoiteta hallintoa tutkimaan etukäteen mahdollisuutta sijoittaa väliaikainen toimihenkilö uudelleen sen enempää siinä tilanteessa, että toistaiseksi voimassa oleva sopimus irtisanotaan, kuin siinä tapauksessa, ettei määräaikaista sopimusta uusita.

Jos hallinto ei velvollinen tutkimaan etukäteen mahdollisuutta sijoittaa uudelleen väliaikaiset toimihenkilöt, jotka on määrätty hoitamaan henkilöstötaulukkoon sisältyvää tointa, asia ei voi olla toisin, kun on kysymys sopimussuhteisista toimihenkilöistä, jotka eivät hoida kyseisessä taulukossa esitettyä tointa. On sitä vastoin todettava, että vaikka tähän ryhmään kuuluvat toimihenkilöt eivät hoida henkilöstötaulukkoon sisältyvää tointa, hallinnon on myös heidän osaltaan otettava toimihenkilön asemasta päättäessään huomioon kaikki tekijät, joiden perusteella päätöksen sisältö voi määräytyä, eli paitsi yksikön etu myös erityisesti asianomaisen toimihenkilön etu.

(ks. 32–34 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 29.6.1994, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin (C‑298/93 P, Kok., EU:C:1994:273, 38 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 18.4.1996, Kyrpitsis v. TSK, (T‑13/95, Kok. H., EU:T:1996:50, 52 kohta); tuomio 15.10.2008, Potamianos v. komissio (T‑160/04, Kok. H. EU:T:2008:438, 30 kohta); tuomio 8.9.2009, ETF v. Landgren (T‑404/06 P, Kok., EU:T:2009:313, 162 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 4.12.2013, ETF v. Schuerings (T‑107/11 P, Kok. H., EU:T:2013:624, 98 kohta); tuomio 4.12.2013, ETF v. Michel (T‑108/11 P, Kok. H., EU:T:2013:625, 99 kohta) ja tuomio 21.5.2014, komissio v. Macchia (T‑368/12 P, Kok. H., EU:T:2014:266, 57 kohta)

2.      Asianosainen, joka väittää, että päätös määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättämisestä perustuu muihin kuin hallinnon riidanalaisessa päätöksessä esiin tuomiin syihin, on velvollinen näyttämään tämän toteen.

(ks. 66 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: määräys 13.1.2014, Lebedef v. komissio (T‑116/13 P ja T‑117/13 P, Kok. H., EU:T:2014:21, 41 kohta)

3.      Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohta, jonka mukaan toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on joutunut työpaikkakiusaamisen tai sukupuolisen häirinnän uhriksi, eikä toimielin saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on esittänyt näyttöä työpaikkakiusaamisesta tai sukupuolisesta häirinnästä, edellyttäen, että virkamies on toiminut rehellisesti, ei estä hallintoa lopettamasta sopimussuhdetta perustellusta syystä, johon ei liity mitään työpaikkakiusaamista.

(ks. 59 ja 60 kohta)