Kanne 9.5.2008 - Microsoft v. komissio

(Asia T-167/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Microsoft Corp. (edustajat: asianajaja J.-F. Bellis ja I. Forrester, QC)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Euroopan yhteisöjen komission päätöksellä K(2005) 4420 lopullinen Microsoft Corporationille asetetun uhkasakon lopullisen määrän vahvistamisesta 27.2.2008 tehty komission päätös K(2008) 764 lopullinen on kumottava

toissijaisesti asetettu uhkasakko on kumottava tai sen määrää on alennettava

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio asetti asetuksen 1/2003¹ 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti 10.11.2005 tekemällään päätöksellä kantajalle uhkasakon, koska tämä oli laiminlyönyt velvoitettaan antaa yritysten, joita asia koskee, käyttöön tekniset asiakirjat, jotka sisälsivät yhteentoimivuutta koskevat tiedot, kohtuullisin ja syrjimättömin edellytyksin 24.3.2004 tehdyn komission päätöksen 2007/53/EY² 5 a artiklan mukaisesti. Riidanalaisessa päätöksessä vahvistettiin uhkasakon lopulliseksi määräksi ajanjaksolle 21.6.2006-21.10.2007 yhteensä 899 miljoonaa euroa. Kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista seuraavista syistä:

Komissio erehtyi asettaessaan Microsoftille uhkasakon, jotta tämän olisi sovellettava "kohtuullisia" hintaehtoja, täsmentämättä ensiksi, mitkä hintaehdot olisivat komission mukaan "kohtuullisia", jotta Microsoft tietäisi, mitä sen olisi tehtävä välttääkseen tällaisen uhkasakon.

Komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi EY 253 artiklaa, kun se katsoi, että Microsoftin julkaisemat hinnat olivat kohtuuttomia ja vuoden 2004 päätöksen vastaisia ottamatta huomioon sitä, että (i) näiden julkaistujen hintojen nimenomaisena tarkoituksena oli helpottaa neuvotteluja Microsoftin ja mahdollisten lisenssinhaltijoiden välillä ja (ii) Microsoft oli yhteistyössä komission kanssa luonut mekanismin, jonka avulla toimitsijamies tarkastaisi Microsoftin ehdottamat hinnat, jos mahdollisen lisenssinhaltijan kanssa ei päästäisi yhteisymmärrykseen, ja tämä mekanismi oli käytännössä katsoen sama kuin komission itsensä luoma mekanismi asiassa NDC Health vastaan IMS Health: välitoimet (jäljempänä IMS Health).³ Komissio teki niin ikään ilmeisen arviointivirheen (i) koska se ei antanut asianmukaista painoarvoa sille, että Microsoft oli asettanut nämä julkaistut hinnat alemmalle tasolle kuin mitä ulkopuolinen asiantuntija oli katsonut kohtuulliseksi ja (ii) koska se ei antanut asianmukaista painoarvoa sille, että yksikään mahdollinen lisenssinhaltija ei jäänyt pääsemättä yhteisymmärrykseen Microsoftin kanssa ja (iii) koska se ei tarkastellut sitä, että "no patent" -lisenssin haltijat saivat myös käyttöoikeuden Microsoftin patentteihin.

Komissio teki ilmeisen arviointivirheen edellyttämällä, että Microsoft osoittaa, että sen liikesalaisuudet olivat innovatiivisia tiukemman patentoitavuustestin nojalla tällaisia liikesalaisuuksia koskevan lisenssimaksun vaatimisen oikeuttamiseksi. Komissio rikkoi myös EY 253 artiklaa jättämällä huomiotta useita argumentteja, jotka Microsoft oli esittänyt patenttiasiantuntijoiden kertomusten, joissa kritisoitiin komission lähestymistapaa, perusteella.

Komissio rikkoi EY 233 artiklaa jättämällä toteuttamatta tarvittavat toimenpiteet asiassa T-201/04 annetun tuomion⁴ noudattamiseksi sikäli kuin komissio perusti arviointinsa kertomuksiin, jotka toimitsijamies oli laatinut sellaisten asiakirjojen nojalla, jotka oli saatu käyttäen tutkintavaltuuksia, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan olivat lainvastaisia.

Komissio eväsi Microsoftilta oikeuden tulla kuulluksi, koska se ei antanut Microsoftille mahdollisuutta tehdä näkemyksensä tunnetuiksi sen viitejakson päättymisen jälkeen, jonka osalta Microsoftille määrättiin sakko, estäen täten Microsoftia kommentoimasta tapauksen kaikkia merkityksellisiä seikkoja.

Uhkasakon määrä on liiallinen ja suhteeton. Komissio ei muun muassa ottanut asianmukaisesti huomioon sitä, että riidanalaisessa päätöksessä katsotaan yksinomaan, että Microsoftin väitetysti vaatimat maksut tiettyyn lisenssiin liittyen ("no patent" -lisenssi) olivat kohtuuttomia, eikä se näin ollen kyseenalaista (i) Microsoftin väitetysti vaatimia maksuja sen kaikkien tekijänoikeuksien osalta, jotka on sisällytetty kaikkiin yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin, jotka Microsoftin on esitettävä vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan nojalla, tai (ii) yhteentoimivuutta koskevien tietojen täydellisyyttä ja paikkansapitävyyttä.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1)

² - EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä Microsoft Corporationia vastaan 24.3.2004 tehty komission päätös (Asia COMP/C-3/37.792 - Microsoft) (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 900) (EUVL 2007, L 32, s. 23)

³ - EY:n perustamissopimuksen 82 mukaisesta menettelystä 3.7.2001 tehty komission päätös 2002/165/EY (Asia COMP D3/38.044 - NDC Health v. IMS Health: välitoimet) (tiedoksiannettu asiakirjanumerolla C(2001) 1695) (EYVL 2002, L 59, s. 18)

⁴ - Asia T-201/04, Microsoft v. komissio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)