VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(toinen jaosto)

1 päivänä helmikuuta 2007

Asia F-42/05

Francisco Rossi Ferreras

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Francisco Rossi Ferreras vaatii 22.7.2004 ajanjaksolta 1.1.–31.12.2003 laaditun urakehitystään koskevan kertomuksen kumoamista ja komission velvoittamista korvaamaan väitetty vahinko

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Vahingonkorvausvaatimus, joka koskee sellaisella käyttäytymisellä aiheutettua vahinkoa, joka ei liity päätöksentekoon

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstö – Kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Liittyminen oikeusjärjestyksen perusteisiin

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Laillisuusvalvonta, jota yhteisöjen tuomioistuimet harjoittavat arviointikertomusten sisällön osalta, voi kohdistua vain menettelyn sääntöjenmukaisuuteen, tosiseikkojen aineelliseen paikkansapitävyyteen sekä siihen, että ilmeisiä arviointivirheitä ei ole tehty eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 33 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-18/93, Marcato v. komissio, 26.10.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑215 ja II‑681, 45 kohta) ja asia T-179/02, Pflugradt v. EKP, 20.5.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑149 ja II‑733, 46 kohta).

2.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan yhteydessä vahingonkorvauskannetta, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jota on aiheutunut sellaisen menettelyn vuoksi, joka ei liity päätöksentekoon, kuten henkisen ahdistelun vuoksi, on edellettävä kaksivaiheinen hallinnollinen menettely. Asianomaisen on ensin tehtävä nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus, jossa hän kehottaa hallintoa korvaamaan kyseisen vahingon. Vasta tämän hakemuksen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen on asianomaiselle vastainen päätös, josta voidaan tehdä hallinnollinen valitus, ja vasta sen jälkeen, kun tämän hallinnollisen valituksen nimenomaisesta tai implisiittisestä hylkäämisestä on tehty päätös, voidaan nostaa vahingonkorvauskanne virkamiestuomioistuimessa.

(ks. 58–61 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 200/87, Giordani v. komissio, 27.6.1989 (Kok. 1989 s. 1877, 22 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-79/92, Ditterich v. komissio, 1.12.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑289 ja II‑907, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T-194/00, Antas de Campos v. parlamentti, 14.5.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑59 ja II‑279, 72 kohta); asia T-200/02, Tsarnavas v. komissio, 8.6.2004 (48 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia F-03/05, Schmit v. komissio, 15.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑9 ja II‑A‑1‑33, 48 kohta).

3.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa asetetut säännöt liittyvät oikeusjärjestyksen perusteisiin, eikä niitä voida jättää asianosaisten tai tuomioistuimen harkintavaltaan. Näin ollen siitä, että toimielin ei ole vedonnut hallinnollisen valituksen nimenomaisesti hylkäävässä päätöksessä siihen sisältyneen vahingonkorvausvaatimuksen tutkimista koskevien edellytysten puuttumiseen, ei seuraa, että hallinnolla ei olisi mahdollisuutta esittää tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä oikeudenkäyntiväitettä, eikä se vapauta virkamiestuomioistuinta velvollisuudesta varmistaa, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklaa on noudatettu.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-209/99, Hoyer v. komissio, 5.12.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑243 ja II‑1211, 47 kohta).