UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
5 päivänä marraskuuta 2014 (*)
Julkiset palveluhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Atk-palvelut, jotka liittyvät ohjelmistokehitykseen ja ‑ylläpitoon sekä neuvontaan ja tukeen erityyppisiä tietoteknisiä sovelluksia varten – Tarjoajan tarjouksen hylkääminen – Poikkeuksellisen alhainen tarjous – Asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohta – Perusteluvelvollisuus – Oikeudellisen perustan valinta – Harkintavallan väärinkäyttö
Asiassa T-422/11,
Computer Resources International (Luxembourg) SA, kotipaikka Dommeldange (Luxemburg), edustajanaan asianajaja S. Pappas,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi S. Delaude ja D. Calciu, sittemmin S. Delaude, avustajanaan asianajaja E. Petritsi,
vastaajana,
jossa on kyse vaatimuksesta kumota Euroopan unionin julkaisutoimiston 22.7.2011 tekemä päätös olla hyväksymättä kantajan ja toisen yhtiön muodostaman yhteenliittymän esittämiä tarjouksia eristä nro 1 ja nro 3 tarjouspyyntömenettelyssä AO 10340, joka koski atk-palveluita, jotka liittyivät ohjelmistokehitykseen ja ‑ylläpitoon sekä neuvontaan ja tukeen erityyppisiä tietoteknisiä sovelluksia varten (EUVL 2011/S 66-106099), ja antaa puitesopimukset muille tarjoajille,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: tuomarit O. Czúcz, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, I. Pelikánová ja A. Popescu (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan unionin julkaisutoimisto (jäljempänä julkaisutoimisto) aloitti tarjouspyyntömenettelyn AO 10340 (”Atk-palvelut – ohjelmistokehitys ja ‑ylläpito sekä neuvonta ja tuki erityyppisiä tietoteknisiä sovelluksia varten”) Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa 5.4.2011 julkaistulla hankintailmoituksella (EUVL 2011/S 66-106099), johon julkaistiin oikaisuilmoitus virallisessa lehdessä (EUVL 2011/S 70-113065).
2 Hankintailmoituksen mukaan atk-palvelut oli jaettu neljään osaan, joista tässä kanteessa ovat kyseessä erä nro 1, joka koskee ”tukea ja hallinnollisia erikoissovelluksia”, ja erä nro 3, joka koskee ”tuotanto- ja vastaanottoketjuja”.
3 Tarjouspyyntömenettelyn tarkoituksena oli tehdä jokaisesta erästä uudet palveluhankintoja koskevia puitesopimukset, joiden piti korvata päättyvät puitesopimukset. Julkaisutoimisto oli täsmentänyt tarjouspyyntöasiakirjoissa, että tarjoajat valitaan jokaisessa erässä etusijajärjestystä käyttäen ja että puitesopimukset allekirjoitettaisiin neljäksi vuodeksi niiden tarjoajien kanssa, jotka ovat tehneet kolme kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta, kun tarjoukset on laitettu paremmuusjärjestykseen hinta–laatusuhteen perusteella.
4 Hankintailmoituksessa ja tarjouspyyntöasiakirjoissa määrättiin, että tarjouksia arvioitaisiin jokaisen erän osalta tarjouspyyntöasiakirjoissa lueteltujen perusteiden mukaisesti. Jokainen tarjous oli arvioitava, jotta määritettäisiin, missä määrin se täyttää luetellut vaatimukset, ja kolme hyväksyttyä tarjousta olivat ne, joiden hinta–laatusuhde oli paras. Laadun eli teknisen arvioinnin painoarvo oli 50 prosenttia ja hinnan eli taloudellisen arvioinnin 50 prosenttia (tarjouspyyntöasiakirjojen 2.9 kohta).
5 Kantaja Computer Resources International (Luxembourg) SA ja Intrasoft International SA esittivät yhteenliittymän muodossa (jäljempänä yhteenliittymä) tarjoukset eristä nro 1 ja nro 3 (jäljempänä kantajan tarjoukset).
6 Julkaisutoimisto lähetti kantajalle 27.6.2011 yhteenliittymälle osoitetun tietopyynnön, jossa se pyysi tätä selittämään, millä tavalla se on laskenut hinnan henkilötyöpäivää kohden taloudellisissa tarjouksissaan. Tämä kysymys esitettiin tarkasteltaessa kyseistä hintaa, josta julkaisutoimisto mainitsi, että se voitaisiin katsoa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1; jäljempänä soveltamissäännöt) 139 artiklassa tarkoitetuksi poikkeuksellisen alhaiseksi tarjoukseksi.
7 Kantaja vastasi 29.6.2011 yhteenliittymän edustajana julkaisutoimiston 27.6.2011 päivättyyn tietopyyntöön (jäljempänä 29.6.2011 päivätty vastaus) ja vahvisti, että sen tarjouksissa esitetty hinta henkilötyöpäivää kohden voitiin selittää yhteenliittymän sisäisellä organisoinnilla ja sen Luxemburgin ja Romanian toiminnan tasapainon optimisoinnilla. Se mainitsi myös, että yhteenliittymä oli noudattanut Luxemburgin ja Romanian työlainsäädäntöä erityisesti vähimmäispalkan osalta. Se lisäsi yhteenliittymän toiminnasta Romaniassa, että hankintasopimuksen neljän vuoden keston vuoksi vähimmäispalkka oli tuplattu, jotta otettaisiin huomio inflaatio kyseisessä jäsenvaltiossa. Se toimitti julkaisutoimistolle lisäksi yksityiskohtaista tietoa kahden kansallisen työlainsäädännön noudattamisesta tarjouksissaan.
8 Julkaisutoimisto ilmoitti 22.7.2011 päivätyssä kirjeessään (jäljempänä riidanalainen päätös) kantajalle yhteenliittymän edustajana yhtäältä sen eriä nro 1 ja nro 3 koskevien tarjousten hylkäämisestä niiden poikkeuksellisen alhaisten hintojen vuoksi ja toisaalta niiden tarjoajien nimet, joiden tarjoukset oli hyväksytty. Se täsmensi myös, että yhteenliittymä voi pyytää lisäselvityksiä hylkäämisestä.
9 Kantaja ilmaisi 25.7.2011 päivätyssä kirjeessään julkaisutoimistolle olevansa eri mieltä riidanalaisesta päätöksestä ja pyysi tältä joukkoa selvityksiä, erityisesti perusteista, joiden nojalla sen tarjoukset oli katsottu poikkeuksen alhaisiksi. Kantaja pyysi julkaisutoimistoa myös toimittamaan sille sen omien tarjousten ja etusijajärjestelmän mukaisesti valittujen tarjousten teknisen arvioinnin sekä näille tarjouksille annetut pisteet erien nro 1 ja nro 3 osalta. Kantaja pyysi samoin, että saisi vahvistuksen sille, että ”poikkeuksellisen alhainen tarjous koski vain ulkoisia hintoja [eli julkaisutoimiston tilojen ulkopuolella suoritettavien palvelujen hintoja], koska sisäiset hinnat [eli julkaisutoimiston tiloissa suoritettavien palvelujen hinnat] olivat samat kuin hinnat, jotka oli tarjottu ja hyväksytty” aiemmissa tarjouspyyntömenettelyissä esitetyissä tarjouksissa ja jotka hankintaviranomainen oli hyväksynyt. Tarjoaja väitti lopuksi, että sen ulkoiset hinnat kyseisessä tarjouspyyntömenettelyssä olivat korkeammat kuin keskihinnat, joita oli tarjottu aiemmassa tarjouspyyntömenettelyssä, jossa niitä ei ollut hylätty poikkeuksellisen alhaisina.
10 Julkaisutoimisto hylkäsi nämä vastaväitteet 27.7.2011 mutta toimitti kantajalle arviointikertomuksen otteita, joista yksi koski syitä, joiden vuoksi tämän tarjoukset oli katsottu hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisiksi. Tämän otteen mukaan kantajan yhteenliittymän edustajana 29.6.2011 päivätyssä vastauksessaan 29.6.2011 toimittamat selvitykset (jäljempänä 29.6.2011 toimitetut selvitykset) palvelujen toimittamisesta ja henkilökunnan sijainnista Romaniassa olivat ristiriidassa sen tarjousten kanssa eikä niitä siten voitu hyväksyä. Muut arviointikertomuksen otteet sisälsivät tietoja kantajan ja valittujen tarjoajien tarjousten arvioinnista. Julkaisutoimisto katsoi lisäksi, ettei kantajan tarjouksia voitu verrata aiemmissa tarjouspyyntömenettelyissä esitettyihin tarjouksiin ja että joka tapauksessa tietyt kantajan vertauksista olivat virheellisiä.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.8.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä.
12 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan perusteella.
13 Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) hyväksyi 28.9.2011 tekemällään päätöksellä vastaajan nimen oikaisun, koska Euroopan komissio ja julkaisutoimisto olivat vahvistaneet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamon pyynnöstä, että komissio oli katsottava ainoaksi vastaajatahoksi.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 5.10.2011 antamallaan määräyksellä Computer Resources International (Luxembourg) v. komissio (T-422/11 R, EU:T:2011:566) kantajan välitoimihakemuksen sillä perusteella, ettei kantaja ollut osoittanut, että sille saattaisi aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, ellei vaadittuja välitoimia määrätä.
15 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin yhdeksänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.
16 Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Yhdeksännen jaoston yhden jäsenen estymisen vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimesi työjärjestyksen 32 artiklan 3 kohdan nojalla toisen tuomarin jaoston kokoonpanon täydentämiseksi. Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 25.6.2014 pidetyssä istunnossa.
17 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että kanne on perusteeton
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
19 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, toinen sovellettavan menettelyn noudattamatta jättämiseen ja kolmas harkintavallan väärinkäyttöön tai virheelliseen oikeusperustaan.
20 Aluksi on katsottava, että julkaisutoimistolla on laaja harkintavalta huomioon otettavien seikkojen osalta sen päättäessä hankintasopimuksen tekemisestä tarjouspyynnön perusteella ja että unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, että menettelyä ja perusteluja koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, että asiassa ei ole tehty vakavaa ja ilmeistä arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2011, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-377/07, EU:T:2011:731).
Kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen
21 Kantaja väittää, että soveltamissääntöjen 139 artiklan nojalla tarjouksen hylkääminen sillä perusteella, että siinä tarjottu hinta on poikkeuksellisen alhainen, on perusteltava nimenomaisesti ja perustelujen on vastattava erityistä perustetta, joka on hylkäämisen perustana. Riidanalainen päätös ei sen mukaan sisällä mitään perusteluja, joka liittyisi erityisiin perusteisiin, jotka hankintaviranomainen on ottanut huomioon päätelläkseen, että kantajan tarjoukset olivat poikkeuksellisen alhaisia. Riidanalaisessa päätöksessä rikottiin siten sen mukaan olennaista menettelymääräystä, ja tätä puutetta ei voida korjata viittaamalla muihin asiakirjoihin.
22 Komissio kiistää sen, että kantajan perustelut olisivat perusteltuja.
23 Kantajan on ymmärrettävä vetoavan tässä kanneperusteessa lähinnä riidanalaisen päätöksen perustelemista koskevan velvollisuuden rikkomiseen.
24 On muistutettava, että silloin, kun Euroopan unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, kuten käsiteltävässä asiassa, unionin oikeusjärjestyksen sisältämien takeiden noudattamisella hallintomenettelyissä on erityisen perustavanlaatuinen merkitys. Näihin takeisiin kuuluu muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus perustella riittävästi päätöksensä. Ainoastaan tällä tavoin unionin tuomioistuimet voivat selvittää, täyttyvätkö ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat edellytykset, joista harkintavallan käyttäminen riippuu (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, Kok., EU:C:1991:438, 14 kohta ja tuomio 10.9.2008, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-465/04, EU:T:2008:324, 54 kohta).
25 Julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyn yhteydessä hankintaviranomaisella olevan perusteluvelvollisuuden sisältö sellaista tarjoajaa kohtaan, jota ei ole valittu tietyssä hankintamenettelyssä, määritetään Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 100 artiklan 2 kohdassa ja soveltamissääntöjen 149 artiklassa eikä, kuten tarjoaja vaikuttaa väittävän, soveltamissääntöjen 139 artiklassa, joka koskee menettelyä, jota hankintaviranomaisen on noudatettava ennen sellaisen tarjouksen hylkäämistä, jonka se katsoo olevan poikkeuksellisen alhainen.
26 Varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdasta ja soveltamissääntöjen 149 artiklasta sekä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että hankintaviranomainen täyttää perusteluvelvollisuutensa silloin, kun se ensinnäkin välittömästi ilmoittaa hylätyille tarjoajille niiden tarjousten hylkäämisen syyt ja sen jälkeen ilmoittaa valintaperusteet täyttävän tarjouksen tehneille tarjoajille, jotka sitä nimenomaisesti pyytävät, valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä sopimuspuoleksi valitun nimen 15 päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2010, Evropaïki Dynamiki v. EMCDDA, T-63/06, EU:T:2010:368, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.12.2012, Evropaïki Dynamiki v. EFSA, T-457/07, EU:T:2012:671, 45 kohta).
27 Tämä menettelytapa on SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden, jonka mukaan perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen tekijän päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että toisaalta unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden, tavoitteen mukainen (edellä 26 kohdassa mainitut tuomio Evropaïki Dynamiki v. EMCDDA, EU:T:2010:368, 112 kohta ja tuomio Evropaïki Dynamiki v. EFSA, EU:T:2012:671, 46 kohta).
28 On muistutettava myös, että perusteluvaatimusta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (ks. tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brinkʼs France, C-367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 24 kohdassa mainittu tuomio Evropaïki Dynamiki v. komissio, EU:T:2008:324, 49 kohta).
29 Siten sen määrittämiseksi, onko julkaisutoimisto käsiteltävässä asiassa täyttänyt perusteluvaatimuksen, on tutkittava riidanalainen päätös, joka sisältää päätöksen hylätä kantajan tarjoukset. On tutkittava myös 27.7.2011 päivätty kirje, joka on osoitettu kantajalle soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdassa säädetyssä määräajassa vastauksena sen 25.7.2011 päivättyyn nimenomaiseen pyyntöön saada lisätietoja riidanalaisesta päätöksestä.
30 Käsiteltävässä asiassa julkaisutoimisto on 22.7.2011 päivätyllä kirjeellä antanut kantajalle tiedoksi syyt sen tarjousten hylkäämiseen eli sen, että ne olivat poikkeuksellisen alhaisia. Julkaisutoimisto tiedotti kantajalle myös sen oikeudesta saada lisätietoja kyseisen hylkäämisen syistä.
31 Kuten edellä 10 kohdassa on mainittu, julkaisutoimisto on kantajan esittämän selvityspyynnön vuoksi ilmoittanut kantajalle 27.7.2011 päivätyllä kirjeellä, ettei sen tarjouksia voitu verrata aiemmissa tarjouspyyntömenettelyissä esitettyihin tarjouksiin ja että joka tapauksessa tietyt kantajan vertauksista olivat virheellisiä. Lisäksi se toimitti kantajalle arviointikertomuksen otteen, joka koski syitä, joiden vuoksi kantajan tarjoukset oli katsottu hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisiksi.
32 Kyseisessä arviointikertomuksen otteessa mainittiin, että 29.6.2011 toimitetut selvitykset eivät olleet hälventäneet epäilyksiä, jotka koskivat kantajan tarjouksissa esitettyjä hintoja.
33 Tämän päätelmän tekemiseen päädyttiin ensinnäkin neljän kantajan yhteenliittymän nimissä ja puolesta toimittaman tiedon perusteella, joita lainattiin tai jotka toistettiin seuraavin sanamuodoin:
”1. ’Yhteenliittymämme on onnistunut optimoimaan ja tasapainottamaan toiminnan Luxemburgissa ja ”near [shore]/ off shore” ‑toiminnan Romaniassa’
2. ’Henkilöstön läheinen sijainti: tarjottu henkilöstö sijoittautuu joko Luxemburgiin (sisäinen/ulkoinen, jotta varmistetaan tälle hankkeelle ehdottoman välttämätön läheinen sijainti) tai Romaniaan (ulkoinen)’
3. [Yhteenliittymä] on itse laskenut Luxemburgia varten 138 euron vähimmäispäiväpalkan
4. ’Realistiset yleiskustannukset: yhteenliittymämme yleiskustannukset sisältyvät [hintaan] (hallinto, infrastruktuuriin liittyvät kustannukset, matka- ja oleskelukustannukset henkilöille, jotka ovat ”near shore/ off shore”, yrityksen hallintokulut, asennuskustannukset, yleisestä infrastruktuurista aiheutuvat kustannukset jne.).’”
34 Toiseksi kyseisessä arviointikertomuksen otteessa mainittiin, että 1 ja 2 kohdan osalta (AD 1 + 2) (ks. edellä 33 kohta) ”near [shore]/ off shore” ‑toimintaa Romaniassa ei ollut mainittu kantajan tarjouksessa ja että kaikki tarjottu henkilöstö sijaitsi Luxemburgissa. Siinä lisättiin, että mainittujen tarjousten tarjotun henkilöstön teknistä laatua koskevassa osassa oli täsmennetty, että ”kaikki tarjotut tekniset ehdokkaat [täyttivät] edellytykset, jotka koskivat vähintään kolmen vuoden yliopisto-opintoja ja kokemusta” ja että ”he kaikki [työskentelivät] myös tiematkan etäisyydellä [julkaisutoimistosta]”.
35 Maininta 2 ja 3 kohdan osalta (AD 2 + 3) (ks. edellä 33 kohta) oli, että tietyt yhteenliittymän tarjoamat hinnat henkilötyöpäivää kohden ulkoisesti eli ”INF-SYS-TRAI – 105 euroa” ja ”INF-SYS-END-USE-SUP – 105 euroa”, sellaisina kuin kantaja oli ne laskenut 29.6.2011 päivätyssä vastauksessaan, olivat alhaisempia kuin vähimmäispäiväpalkka Luxemburgissa.
36 Täsmennyksenä 4 kohdan (AD 4) osalta mainittiin, että arviointikomitea ”epäili, ettei erittäin pätevä ANA-PROG [suostuisi] työskentelemään kyseisellä vähimmäispalkalla” ja että, toisin kuin kantaja oli väittänyt 29.6.2011 päivätyssä vastauksessaan, yleiskustannukset eivät voineet sisältyä hintaan henkilötyöpäivää kohden.
37 Arviointikertomuksen ote sisälsi myös kaksi yleistä huomautusta, joilla arviointikomitea ilmaisi epäilyksensä, jotka koskivat erittäin pätevien ”PRO-MAN”- ja ”TEC-CONS”-työntekijöiden halukkuutta työskennellä 200 ja 210 eurolla henkilötyöpäivää kohden ulkoisesti.
38 Arviointikertomus sisälsi lopuksi päätelmiä, joiden mukaan 29.6.2011 toimitetut selvitykset, jotka koskivat palvelujen toimittamispaikkaa ja henkilökunnan sijaintia, olivat ristiriidassa kantajan tarjousten kanssa eikä niitä siten voitu hyväksyä.
39 On todettava, että kantaja pystyi riidanalaisen päätöksen ja 27.7.2011 päivätyn julkaisutoimiston kirjeen perusteella yksilöimään tarkat syyt päätökselle hylätä sen tarjoukset. Julkaisutoimisto nimittäin perusteli selvästi päätöksen hylätä kyseiset tarjoukset yhtäältä mainitsemalla selvitykset, jotka sen mielestä olivat ilmeisen uusia verrattuna kyseisiin tarjouksiin, ja ristiriitaisuudet, joita se arvioi mainittujen tarjousten ja 29.6.2011 toimitettujen selvitysten välillä olevan, ja toisaalta vedoten samojen tarjousten poikkeuksellisen alhaiseksi väitettyyn hintaan.
40 Julkaisutoimisto katsoi siten, että kantajan tarjoukset perustuivat Luxemburgissa sijaitsevaan ja tiematkan etäisyydellä julkaisutoimistosta työskentelevään henkilöstöön eikä Romaniassa sijaitsevaan henkilöstöön ja kyseisessä jäsenvaltiossa tarjottuihin palveluihin. Se päätteli tästä, että mainitut tarjoukset olivat poikkeuksellisen alhaisia, sillä yhtäältä tiettyjä profiileja varten mainitut palkkiot, sellaisina kuin kantaja ne oli laskenut 29.6.2011 päivätyssä vastauksessaan, olivat alhaisempia kuin vähimmäispäiväpalkka Luxemburgissa ja toisaalta tiettyjen muiden profiilien osalta ei ollut taloudellisesti realistista katsoa, että kyseisissä tarjouksissa ehdotettu henkilöstö suostuisi työskentelemään Luxemburgissa ehdotetulla palkalla.
41 Edellä mainitun perusteella on katsottava, että julkaisutoimisto on kirjeissään ja 27.7.2011 päivättyyn kirjeeseen liitetyssä arviointikertomuksen otteessa perustellut kantajan tarjousten hylkäämisen oikeudellisesti riittävällä tavalla. On tehtävä päätelmä, että se on täyttänyt varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdassa ja soveltamissääntöjen 149 artiklassa säädetyt vaatimukset.
42 Ensinnäkin tätä päätelmää ei voi kyseenalaistaa kantajan perustelut, joiden mukaan se, että se voi saada tietoa valittujen tarjousten ominaisuuksista ja suhteellisista eduista, ei ollut merkityksellistä, koska sen tarjousten hylkääminen ei perustunut niiden vertailuun valittujen tarjousten kanssa.
43 On todettava, että julkaisutoimisto on todella maininnut riidanalaisessa päätöksessä kantajan mahdollisuuden saada tietoa valittujen tarjousten ominaisuuksista ja suhteellisista eduista. Jos kantaja ei ollut kiinnostunut näiden tietojen vastaanottamisesta, sillä ei tietenkään ollut velvollisuutta pyytää niitä. Julkaisutoimistolla oli kuitenkin varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdan ja soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdan mukaan velvollisuus mainita sille tästä mahdollisuudesta.
44 Toiseksi kantajan tarjouksen hylkäämisen perustelujen riittävyyttä ei aseta kyseenalaiseksi kantajan perustelut, joiden mukaan riidanalaisella päätöksellä on rikottu soveltamissääntöjen 147 artiklan 3 kohdassa säädettyä olennaista vaatimusta. Kantajan mukaan on niin, että vaikka päätöksessä, johon kyseisessä säännöksessä viitataan, on mainittava vain perustelut tarjouksen valintaperusteiden vastaisuudelle tai se, ettei tarjous ole paras, kun otetaan huomioon sopimuksen tekemisen perusteet, tarjouksen hylkäämisestä sen poikkeuksellisen alhaisuuden vuoksi on säädetty erityissäännös. Riidanalaisessa päätöksessä oli näin ollen rikottu tätä olennaista vaatimusta.
45 Tämä väite on hylättävä perusteettomana ilman, että on tarpeen lausua sen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä, joiden täyttymisen komissio kiistää. Soveltamissääntöjen 147 artikla nimittäin koskee, kuten sen otsikosta ilmenee, arvioinnin tulosta. Kyseisen artiklan 1 ja 2 kohta koskevat arvioinnista laadittavaa pöytäkirjaa, kun taas mainitun artiklan 3 kohta koskee hankintaviranomaisen tekemää päätöstä. Vaikka soveltamissääntöjen 147 artiklan 3 kohdassa eritellään maininnat, jotka kyseiseen päätökseen on sisällyttävä, kyseisessä säännöksessä ei säädetä, että kyseiset maininnat olisi eriteltävä kirjeessä, jossa annetaan mainitun päätöksen sisältö tiedoksi hylätyille tarjoajille. Hankintaviranomaisen ja tarjoajien, erityisesti hylättyjen tarjoajien, välisestä viestinnästä sekä viestinnän sisällöstä säädetään nimittäin soveltamissääntöjen 149 artiklassa. Soveltamissääntöjen 147 artikla on näin ollen merkityksetön sen perusteluvelvollisuuden sisällön määrittelemiseksi, joka hankintaviranomaisella on hylättyä tarjoajaa kohtaan sen kirjeen osalta, jossa tälle annetaan tiedoksi hankintaviranomaisen päätöksen sisältö.
46 Kaiken edellä lausutun perusteella tämä kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, joka koskee sovellettavan menettelyn noudattamatta jättämistä
47 Kantaja vetoaa tässä kanneperusteessa lähinnä soveltamissääntöjen 139 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn noudattamatta jättämiseen ja yleisemmin kyseisen artiklan rikkomiseen siltä osin kuin se kiistää sen, että sen tarjousten hylkääminen poikkeuksellisen alhaisina olisi ollut perusteltua.
48 Komissio kiistää kantajan perustelut.
49 Soveltamissääntöjen 139 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että jos tarjoushinnat vaikuttavat poikkeuksellisen alhaisilta, hankintaviranomaisen on, ennen tarjousten hylkäämistä tähän syyhyn vedoten, pyydettävä kirjallisesti täsmennyksiä olennaisiksi katsomistaan tarjouksen osista ja tarkastettava niiden sisältö saamansa selvityksen perusteella.
50 Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen olisi katsottava, että kantajan tarjousten hylkäämisen perustelut voidaan löytää 27.7.2011 päivätystä kirjeestä, kantaja esittää ensiksi, että julkaisutoimiston kyseisessä kirjeessä hylkäämiseen käyttämä syy oli tarjottujen hintojen poikkeuksellinen alhaisuus. Kantajan mukaan perusteluilla, jotka julkaisutoimisto oli lisännyt viitaten arviointikomitean arviointikertomukseen, ei ollut yhteyttä kyseiseen syyhyn ja ne olivat merkityksettömät. Tässä yhteydessä kantaja lainaa kyseisen kertomuksen loppupäätelmää, jonka mukaan ”yhteenliittymän vastauksessaan toimittamat tiedot, jotka [koskivat] palvelujen toimittamispaikkaa ja henkilökunnan sijaintia [olivat] ristiriidassa [tarjousten] kanssa eikä niitä siten [voitu] hyväksyä”.
51 On todettava, että kantaja väittää ensimmäisellä väitteellä lähinnä, että arviointikertomukseen sisältyvillä perusteluilla sen tarjousten hylkäämiselle ei ole yhteyttä riidanalaisessa päätöksessä mainittuun hylkäyssyyhyn.
52 Tämä väite on hylättävä.
53 On nimittäin katsottava, että siinä määrin kuin kantajan tarkoituksena on väittää, että sen tarjoukset hylättiin muusta syystä kuin niiden hinnan poikkeuksellisen alhaisuuden vuoksi, kyseisen väitteen tutkiminen kuuluu riidanalaisen päätöksen virheellistä oikeusperustaa koskevan kanneperusteen yhteyteen.
54 Lisäksi on muistutettava, että ensimmäisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on jo todettu, että julkaisutoimisto on toimittanut riittävän yksityiskohtaiset perustelut kantajan tarjousten hylkäämisen syystä. Se on nimittäin esittänyt tarkat syyt, joiden vuoksi 29.6.2011 toimitetut selvitykset eivät olleet hälventäneet epäilyksiä, jotka koskivat mainituissa tarjouksissa esitettyjä hintoja, ja maininnut syyt sille, että oli katsottu tarjousten olevan poikkeuksellisen alhaisia näiden hintojen takia (ks. edellä 39–46 kohta).
55 Lopuksi arviointikertomuksen otteessa mainittua ja kantajan lainaamaa loppupäätelmää on luettava asiayhteydessään (ks. edellä 32–38 kohta). Ote alkaa toteamuksella, jonka mukaan arviointikomitea on analysoituaan 29.6.2011 päivättyä vastausta päätynyt loppupäätelmään, että kantajan tarjoukset oli hylättävä poikkeuksellisen alhaisen hinnan vuoksi. Tätä seuraa hankintaviranomaisen poikkeuksellisen alhaiseksi katsomia hintoja koskevien 29.6.2011 toimitettujen selvitysten analyysi, jossa korostetaan näiden selvitysten ja kantajan tarjousten välisiä epäjohdonmukaisuuksia, ja kyseenalaistetaan tiettyjä profiileja varten tarjottujen hintojen taloudellinen realistisuus ja kiistetään tiettyjen kustannusten sisältyminen näihin samoihin hintoihin. Ote päättyy kantajan lainaamaan loppupäätelmään, jossa toistetaan tiivistäen syyt sille, ettei 29.6.2011 toimitettuja selvityksiä voitu ottaa huomioon niiden ja kantajan tarjousten sisällön välisen ristiriidan takia. Toisin kuin kantaja väittää, kyseinen loppupäätelmä ei siten ollut merkityksetön sen tarjousten hylkäämisen syyn – joka käsiteltävässä asiassa oli niiden alhainen hinta – kannalta, ja perustelut, jotka julkaisutoimisto on lisännyt viitatessaan arviointikomitean arviointikertomukseen, eivät olleet vailla yhteyttä kyseiseen syyhyn.
56 Toiseksi se, ettei arviointikomitea ole ottanut huomioon kantajan 29.6.2011 päivätyssä vastauksessa esittämää perustelua, merkitsee kantajan mukaan soveltamissääntöjen 139 artiklan ja oikeuskäytännön noudattamatta jättämistä. Kantaja väittää, että sen selvitysten huomioon ottamatta jättämisen vuoksi ei ole käyty asianmukaista keskustelua vaan pikemminkin kyse on julkaisutoimiston monologista. Vaikka kantaja myöntää, että hankintaviranomaisella ei ole velvollisuutta käydä loputonta dialogia tarjoajan kanssa, se väittää, että hankintaviranomaisen olisi pitänyt antaa sille mahdollisuus perustella tarjouksensa.
57 Aluksi on muistutettava, että soveltamissääntöjen 139 artiklan 1 kohdan säännösten mukaan hankintaviranomaisen on ennen tarjouksen hylkäämistä poikkeuksellisen alhaisena annettava tarjoajan selittää tai suorastaan perustella tarjoustaan. Velvollisuus tutkia tarjouksen vakavuus on seurausta tarjouksen luotettavuuden suhteen ennalta vallitsevista epäilyistä, kun tiedossa niin ikään on, että tämän artiklan pääasiallisena tarkoituksena on, ettei tarjoajaa syrjäytetä menettelyssä ilman, että tällä on ollut tilaisuus perustella poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttavan tarjouksensa sisältö (tuomio 11.5.2010, PC-Ware Information Technologies v. komissio, T‑121/08, Kok., EU:T:2010:183, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Tästä seuraa, että siltä osin kuin julkaisutoimisto käsiteltävässä tapauksessa epäili kantajan tarjousten luotettavuutta, sillä oli velvollisuus antaa tälle mahdollisuus perustella niiden tarjoustensa sisältö, jotka sen mielestä vaikuttivat poikkeuksellisen alhaisilta.
59 Julkaisutoimisto on täyttänyt kyseisen velvollisuuden käsiteltävässä asiassa.
60 Kantajan perustelut sen vastauskirjelmässä ovat tosin epäselvät tältä osin, koska niissä myönnetään, että sille on annettu mahdollisuus selittää tarjoustensa sisältö, mutta niissä vihjataan myös päinvastaista. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen kantaja on maininnut, että ainoastaan yksi kirje, jossa pyydettiin selvityksiä, oli lähetetty sille, mikä oli riittämätöntä, jotta voitaisiin katsoa, että soveltamissääntöjen 139 artiklassa säädettyä menettelyä oli noudatettu.
61 On kuitenkin todettava, että julkaisutoimisto on soveltamissääntöjen 139 artiklan 1 kohdan mukaisesti antanut kantajalle mahdollisuuden selittää tarjoustensa sisältöä. Julkaisutoimisto on nimittäin osoittanut kantajalle yhteenliittymän edustajana 27.6.2011 päivätyssä kirjeessä tietopyynnön, jossa se pyysi tätä selvittämään, millä tavalla se on laskenut hinnan henkilötyöpäivää kohden tarjouksissaan (ks. edellä 6 kohta). Kantaja vastasi tähän pyyntöön lähettämällä 29.6.2011 päivätyn vastauksen.
62 Siltä osin kuin kantaja väittää, että julkaisutoimisto on osoittanut sille riidanalaisen päätöksen antamatta sille tilaisuutta esittää yksityiskohtaisempia ja tyhjentävämpiä selvityksiä julkaisutoimiston huolenaiheisiin vastaamiseksi, on lisäksi riittävää todeta, että kantaja myöntää vastauskirjelmässään, ettei julkaisutoimistolla ollut velvollisuutta käydä loputonta dialogia yhteenliittymän kanssa.
63 Lopuksi on mainittava, että siltä osin kuin kantaja arvostelee sitä, ettei 29.6.2011 toimitettuja selvityksiä ole otettu huomioon, kantajalle tiedoksi annetusta arviointikertomuksen otteesta ilmenee, että julkaisutoimisto on ottanut ne huomioon, koska se on tarkastellut niitä ja verrannut niitä kantajan tarjouksiin ennen niiden hylkäämistä (ks. edellä 31–38 kohta).
64 Näin ollen kantaja ei myöskään ole näyttänyt toteen soveltamissääntöjen 139 artiklassa säädetyn menettelyn noudattamatta jättämistä.
65 Kolmanneksi kantaja katsoo, että julkaisutoimiston perustelut, jotka koskevat sitä, ettei 29.6.2011 otettuja selvityksiä ole otettu huomioon, ovat perusteettomia, ja väittää, että julkaisutoimisto on paikoin ymmärtänyt ne väärin.
66 Kantaja on tältä osin vahvistanut istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, että se vetosi tällä väitteellään hankintaviranomaisen 29.6.2011 toimitettujen selvitysten arvioinnissa ja sen tarjousten hylkäämisessä tekemään virheeseen siltä osin kuin kyseiset tarjoukset oli katsottu soveltamissääntöjen 139 artiklassa tarkoitetuiksi poikkeuksellisen alhaisiksi tarjouksiksi.
67 On katsottava ensinnäkin, että kantaja ei voi väittää, että julkaisutoimisto on tehnyt virheen, koska tämä on ainoastaan todennut selittämättä asiaa muuten, että hinnat aiemmissa tarjouspyyntömenettelyissä esitetyissä tarjouksissa olivat merkityksettömiä vain sillä perusteella, että tarjouspyynnöt olivat toisistaan riippumattomia.
68 Julkaisutoimisto täsmensi nimittäin kyllä, että jokaisen tarjouspyynnön arviointi on riippumatonta ja että näin ollen tietyt kantajan toiseen sopimukseen tekemät vertaukset ovat merkityksettömiä. Se kuitenkin lisäsi, että mainitut vertaukset olivat myös virheellisiä, ja mainitsi syyt tälle. Yhtäältä sisäiset hinnat eivät julkaisutoimiston mukaan olleet samoja kantajan tarjouksissa ja neljä vuotta aikaisemmin esitetyissä tarjouksissa. Toisin kuin kantaja väitti 29.6.2011 päivätyssä vastauksessa, sen tarjoukset eivät toisaalta sisältäneet alempia hintoja kuin aiemmissa tarjouksissa, joihin kantaja viittaa, vain ulkoisille profiileille esitetyt.
69 Lisäksi julkaisutoimisto on katsonut perustellusti, että kantajan tarjouksissa esitettyjen hintojen vertaaminen muissa tarjouspyyntömenettelyissä tarjottuihin hintoihin oli merkityksetöntä. Toisin kuin kantaja, jonka mukaan mikään aiempi hankinta ei ole merkityksetön, kun on kyse ”samoista markkinoista”, väittää, tarjouksen sisältöä on arvioitava suhteessa siihen tarjouspyyntöön, johon se vastaa.
70 Toiseksi kantaja väittää, että arviointikomitea on perustanut toteamuksensa, jonka mukaan toimitetut tiedot eivät olleet hälventäneet kantajan tarjouksissa esitettyjä hintoja koskevia epäilyksiä, virheellisesti näkökohtaan, että koko yhteenliittymän tarjoaman henkilöstön oli sijaittava Luxemburgissa. Nimittäin huolimatta siitä, ettei ollut velvollisuutta tai sitoumusta henkilöstön olemiseen Luxemburgissa, arviointikomitea oletti sen mielestä, että yhteenliittymän tarjoama henkilöstö olisi siellä. Arviointikomitea jatkoi kantajan mukaan menettelyä hylkäämällä 29.6.2011 toimitetut selvitykset, joissa kantaja oli täsmentänyt, että tietyt henkilöt, jotka olivat sen palveluksessa Luxemburgissa, voitiin mahdollisesti lähettää Romaniaan, tarpeen mukaan osa-aikaisesti. Lähellä olevaa henkilöstöä ehdotettiin kantajan tarjouksissa vain hankkeen välittömän toteuttamisen tarpeisiin.
71 Tämän vuoksi arviointikomitean toteamus, joka sisältyy viitekohtaan AD 2 + 3 (ks. edellä 35 kohta) ja jonka mukaan ”tietyt [yhteenliittymän] tarjoamat hinnat henkilötyöpäivää kohden ulkoisesti – INF-SYS-TRAI – 105 euroa ja INF-SYS-END-USE-SUP – 105 euroa – sellaisina kuin [kantaja oli laskenut] ne [29.6.2011 päivätyssä vastauksessa], [olivat] alhaisempia kuin vähimmäispäiväpalkka Luxemburgissa”, ja samankaltainen toteamus, joka mainittiin viitekohdassa AD 4 (ks. edellä 36 kohta), eivät kantajan mukaan olleet merkityksellisiä käsiteltävässä tapauksessa, koska vaikka palkat olivat suhteellisen alhaisia Luxemburgin tasoon nähden, niitä olisi pitänyt verrata romanialaisiin palkkoihin, jotka ovat huomattavasti matalammat.
72 On todettava, että arviointikomitea katsoi, että kantajan tarjouksissa esitetyt hinnat henkilöstön palkoiksi olivat liian alhaiset Luxemburgissa työskenteleville henkilöille. Yhtäältä komitea huomautti, että tiettyjen tarjottujen profiilien osalta hinnat sellaisina kuin kantaja oli ne laskenut 29.6.2011 päivätyssä vastauksessaan olivat alemmat kuin vähimmäispalkka Luxemburgissa. Toisaalta se ilmaisi epäilyksensä sen suhteen, että muiden ehdotettujen profiilien osalta erittäin pätevät työntekijät suostuisivat työskentelemään mainituilla hinnoilla.
73 Tältä osin on todettava, ettei kantaja kiistä sitä, että sen tarjouksissa mainittuja hintoja voitiin pitää kyseisessä kahdessa tapauksessa liian alhaisina Luxemburgissa työskentelevälle henkilöstölle.
74 Kantaja kyseenalaistaa sen sijaan arviointikomitean arvion, jonka mukaan sen tarjouksia olisi muutettu, jos 29.6.2011 toimitetut selvitykset olisi otettu huomioon. Kantajan mukaan hankintaviranomainen on katsonut virheellisesti, että tarjouksissa oli velvollisuus esitellä koko henkilöstö, joka saattaa osallistua hankinnan toteuttamiseen, ja että kantajan toimittamat selvitykset merkitsivät muutosta sen tarjouksiin.
75 Kantajan mukaan velvollisuus esittää tarjouksissa koko henkilöstö, joka saattaa osallistua hankinnan toteuttamiseen, ei kuitenkaan ollut niin ilmeinen kuin komissio vaikuttaa luulevan.
76 Kantaja toteaa yhtäältä, että tarjouspyyntöasiakirjojen 4.3.3.4 kohdassa (”Hankkeen toteuttaminen”) määrättiin tosin, ”että ainoastaan sopimuspuoleksi valitun tarjouksessaan esittämällä henkilöstöllä on lupa toteuttaa vaadittuja tehtäviä”. Tämä kohta koski kuitenkin sen mukaan tietyn hankkeen toteuttamista puitesopimuksen nojalla ja erityisesti ajan ja resurssien suhteen täsmennettyjen yksittäisten tilausten tai sopimusten suorittamista. Siten oli epäilystä siitä, koskiko kyseinen tarjouspyyntöasiakirjojen kohta tarjoajan tarjousta puitesopimusta varten vai sopimuspuolen tarjousta tiettyä hanketta varten.
77 Kantaja väittää vielä, että kun otetaan huomioon puitesopimuksen 1.4.2 kohta, jonka mukaan sopimuspuolen on tehtävä hankintaviranomaisen pyynnöstä tiettyä tilausta tai sopimusta varten ehdotus, jonka pitää sisältää muun muassa toteutukseen ehdotettujen henkilöiden ansioluettelot ja lausuma heidän käytettävissä olostaan, ainoa tarjouspyyntöasiakirjojen 4.3.3.4 kohdan mahdollinen tulkinta on, että siinä viitataan tällaiseen yksittäiseen tilaukseen tai sopimukseen. Hankintaviranomainen on siten kantajan mielestä tulkinnut kyseistä määräystä väärin eikä sen olisi pitänyt katsoa, ettei 29.6.2011 toimitettuja selvityksiä voida hyväksyä.
78 Toisaalta kantaja väittää, että joka tapauksessa on niin, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen olisi katsottava, että kyseinen velvollisuus koskee puitesopimusta, sitä ei voida pitää yleisenä velvollisuutena. Tarjouspyyntöasiakirjojen 4.3.3.4 kohdan 3 kohta (”Henkilöstö ja sijaisuudet”) nimittäin koskee vain ajan ja resurssien suhteen täsmennettyjä hankkeita eikä urakkahankkeita.
79 Näin ollen ulkoisesti toimitettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevat 29.6.2011 toimitetut selvitykset eivät kantajan mielestä olleet vastoin velvollisuutta toimittaa vain kantajan tarjouksissa esitettyä henkilöstöä, sillä jos tällaisen velvollisuuden oletetaan olevan olemassa, se on olemassa ainoastaan suunnitelluissa ajan ja resurssien suhteen täsmennetyissä hankkeissa, joita ovat hallinnon mukaan vain pieni osa hankkeista eivätkä siten ole ratkaisevia kokonaishinnan määrittämisen kannalta. Kantaja väittää siten, että se olisi voinut toimittaa tarjottuja palveluita sen tarjouksissa esitetyillä hinnoilla kompensoiden kyseisentyyppisten hankkeiden, joissa olisi käytetty tarjouksissa esitettyjä henkilöitä, korkeampia hintoja urakkahankkeiden halvemmilla hinnoilla, jotka johtuvat suotuisista oloista Romaniassa. Näin ollen 29.6.2011 toimitetut selvitykset eivät ole aiheuttaneet sen tarjouksiin muutosta.
80 On huomautettava, ettei arviointikomitea viitannut kantajan tarjouksissa ehdotettujen henkilöiden ansioluetteloihin vaan toi esiin sen, ettei tarjouksissa ole mitään mainintaa yhteenliittymän toiminnasta Romaniassa.
81 Se korosti lisäksi, että koko kantajan tarjouksissa ehdotettu henkilöstö sijaitsi Luxemburgissa ja että kantaja oli täsmentänyt yhteenliittymän nimissä ja puolesta, että kaikki tarjotut henkilöt työskentelivät tiematkan etäisyydellä julkaisutoimistosta. Kantaja ei kiistä näiden väitteiden todenmukaisuutta ja myöntää, ettei sen tarjouksissa mainittu palvelujen tarjoamista Romaniassa.
82 Toisin kuin kantaja väittää, 29.6.2011 toimitetut selvitykset merkitsivät siten muutosta sen tarjouksiin eikä niitä voitu hyväksyä.
83 Ilman, että olisi tarpeen lausua siitä, onko tarjoajalla oikeus muuttaa tarjottujen henkilöiden ansioluetteloita puitesopimusta tehtäessä, kuten kantaja väittää, on riittävää todeta, että kantajan tarjouksissa täsmennettiin, että kaikki tarjotut henkilöt työskentelivät tiematkan etäisyydellä julkaisutoimistosta, jonka toimipaikka on Luxemburgissa. Hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa ei asetettu kantajalle velvollisuutta tehdä tarjouksissaan tällaista ehdotusta yhteenliittymän henkilökunnan sijainnista. Kyseisen ehdotuksen on siten katsottava olevan osa kantajan tarjouksia.
84 On korostettava, että tarjouspyyntöasiakirjojen 1.10 kohdan (”Tarjouksen voimassaoloaika”) mukaan tarjouksen oli oltava voimassa yhdeksän kuukautta tarjousten esittämisen määräajan jälkeen ja tarjoajien oli pidettävä voimassa kaikki tarjouksensa ehdot tämän ajan. Lisäksi on todettava komission tavoin, että tarjouspyyntöasiakirjojen 1.9 kohdan (”Tarjouksen esittämisen yleiset ehdot”) mukaan ”tarjouksen esittäminen sito[i] tarjoajaa hankinnan toteuttamisen ajan, jos se [valittiin] sopimuspuoleksi”. Lopuksi on todettava, että tarjouspyyntöasiakirjojen 2.7.2 kohdan (”Teknisten sopimuksen tekemisen perusteiden arvioiminen”) loppuosan nojalla oli niin, että ”jos tarjoajan tarjous ylitt[i] teknisissä eritelmissä kuvatut vähimmäisvaatimukset, tarjous sito[i] sitä koko hankinnan toteuttamisen ajan, jos se valit[tiin] sopimuspuoleksi”.
85 Kantaja ei näin ollen voinut muuttamatta tarjoustensa ehtoja muuttaa niissä olevaa ehdotusta yhteenliittymän henkilöstön sijainnista.
86 On katsottava, että Romaniassa työskenteleviä henkilöitä ei voida pitää henkilöinä, jotka ovat tiematkan etäisyydellä ja lähellä Luxemburgia.
87 Julkaisutoimisto on siten katsonut perustellusti, että 29.6.2011 toimitetut selvitykset, joiden mukaan ehdotettu henkilöstö ei välttämättä sijaitsisi tiematkan etäisyydellä julkaisutoimistosta vaan myös Romaniassa, merkitsi muutosta kantajan tarjouksiin. Julkaisutoimisto päätteli tästä oikeutetusti, ettei se voinut hyväksyä kyseisiä selvityksiä, eikä kantaja kiellä sitä, ettei hankintaviranomainen voinut hyväksyä sen tarjousten muutosta kyseisessä vaiheessa varainhoitoasetuksen 99 artiklan ja soveltamissääntöjen 148 artiklan mukaan, joissa kielletään alkuperäisen tarjouksen ehtojen muuttaminen (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2012, Astrim ja Elyo Italia v. komissio, T‑216/09, EU:T:2012:574, 95 kohta).
88 Lopuksi on todettava, että kantajan tarjouksissa henkilöstön palkoiksi mainittujen hintojen piti olla yhdenmukaisia mainittuihin tarjouksiin samaten sisältyvän henkilöstön sijaintia koskevan ehdotuksen kanssa. Kantaja on kuitenkin esittänyt selitykseksi kyseisille hinnoille vain sen seikan, että vaikka tietyt työntekijät työskentelisivät Luxemburgissa, toiset tekisivät töitä Romaniassa. Lisäksi on muistutettava, ettei kantaja kiistä sitä, että sen tarjouksissa mainitut hinnat voidaan katsoa poikkeuksellisen alhaisiksi Luxemburgissa työskentelevälle henkilöstölle.
89 Näin ollen 29.6.2011 toimitetut selvitykset eivät voineet hälventää julkaisutoimiston epäilyksiä, jotka koskivat kantajan tarjouksissa esitettyjä hintoja, joita se piti poikkeuksellisen alhaisina.
90 Tästä seuraa, että kantajan perustelut, joissa se kyseenalaistaa sen, onko sen tarjousten hylkääminen niiden hinnan poikkeuksellisen alhaisuuden vuoksi perusteltua, on hylättävä.
91 Tätä päätelmää eivät horjuta kantajan perustelut, joissa se esittää, että koska selvitykset eivät koskeneet sen tarjouksia, niistä ei voinut aiheutua muutosta tarjouksiin. Kantajan mukaan hankintaviranomainen on tehnyt virheen lisätessään tarjoajan valintaperusteen sopimuksen tekemisen perusteisiin ja kyseiseen perusteeseen vastaavaa asiakirjaa ei voida katsoa osaksi tarjouksia.
92 Tässä yhteydessä kantaja lainaa soveltamissääntöjen 138 artiklan 2 kohtaa, 137 artiklan 1 kohtaa ja 137 artiklan 2 kohdan a alakohtaa. Se vetoaa myös oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ”sopimuksen tekemisen perusteita” eivät voi olla perusteet, joiden nojalla ei voida selvittää, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin, vaan jotka lähinnä liittyvät sen arvioimiseen, kykenevätkö tarjoajat täyttämään kyseisen sopimuksen (tuomio 24.1.2008, Lianakis ym., C‑532/06, Kok., EU:C:2008:40, 29 ja 30 kohta).
93 On todettava, että kantaja katsoo näissä perusteluissaan lähinnä, että arviointikomitea on tarjouksia arvioidessaan lisännyt työryhmien tekniseen arvoon liittyvän perusteen, joka oli valintaperuste, mikä viittaa siihen, että tähän perusteeseen vastaavaa asiakirjaa ei voida katsoa osaksi sen tarjouksia eikä se olisi voinut muuttaa niitä.
94 On katsottava, että kyseinen väite on esitetty ensimmäistä kertaa vastauskirjelmävaiheessa ilman, että se kuitenkaan ilmenisi käsittelyn aikana esille tulleista oikeudellisista seikoista tai tosiseikoista tai merkitsisi kannekirjelmässä esitetyn kanneperusteen laajentamista. Se on siten jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan perusteella.
95 Kaiken edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, joka koskee harkintavallan väärinkäyttöä tai virheellistä oikeusperustaa
96 Kantaja väittää aluksi, ettei sen tarjousten hylkäämispäätöstä voitu perustaa soveltamisääntöjen 139 artiklaan ja että päätöksen oikeusperusta on siten virheellinen. Se esittää sitten, että julkaisutoimisto on käyttänyt väärin samassa säännöksessä säädettyä menettelyä sen tarjousten hylkäämiseksi.
97 Komissio kiistää sen, että kantajan perustelut ovat perusteltuja.
98 Ensinnä kantaja väittää, että soveltamissääntöjen 139 artiklassa säädetään vain poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen hylkäämisestä ja että sitä ei näin ollen voida käyttää tarjoajan hylkäämiseksi siitä syystä, ettei se ole kuvannut yhteenliittymän toimintaa tyhjentävästi henkilöstön osalta.
99 Kantajan mukaan sen tarjoukset on hylätty ainoastaan siitä syystä, etteivät ne olleet riittävän tyhjentäviä ja yksityiskohtaisia, sillä niissä ei mainittu yhtiön osaa, jolla on palveluksessaan työvoimaa Romaniassa. Arviointikomitea mainitsi kantajan 29.6.2011 päivättyä vastausta koskevassa analyysissään, että ”edellä mainittua ’Romaniaan ulkoistettua’ toimintaa ei [ollut] mainittu [kantajan tarjouksissa]”. Tämän poisjättäminen kantajan tarjouksista antoi sen mielestä arviointikomitealle riittävästi harkintavaltaa sen suhteen, olivatko mainituissa tarjouksissa esitetyt hinnat poikkeuksellisen alhaisia. Kantajan mukaan ainoa mahdollinen syy sen tarjousten hylkäämiselle olisi ollut tarvittaessa hylkääminen sopimuksen tekemisen perusteiden nojalla.
100 Kantaja tuo esiin vastauskirjelmässään, että sopimuksen tekemisen perusteisiin sisältyi tekninen arvo sekä hinta ja hinnan osalta sen tarjoukset olivat paljon paremmat kuin muut tarjoukset. Koska arviointikertomukseen ei kuitenkaan sisältynyt paremmuusjärjestystä hinnan perusteella, se ei voinut tietää, oliko sen tarjousten hinta–laatusuhde paras. Se arvioi siten, että ainoa lainmukainen tapa hylätä sen tarjoukset olisi ollut soveltaa hankintailmoituksessa lueteltuja perusteita, mukaan lukien yhteenliittymän vastausten kokonaislaadun arviointi, jonka osalta se myöntää että sen tarjoukset olisivat voineet olla paremmuusjärjestyksessä alempana kuin muiden tarjoajien tarjoukset, kun otetaan huomioon yhteenliittymän toimintaa henkilöstöasioissa koskeva epäselvyys. Joka tapauksessa henkilöstöön liittyviä sopimuksen tekemisen perusteita ei kantajan mukaan olisi voitu pitää sopimuksen tekemisen perusteina, ja niiden pitäminen tällaisina olisi johtanut yhteenliittymän tarjouksen mahdollisen hylkäämisen lainmukaisuuden kyseenalaistamiseen.
101 Kun lisäksi otetaan huomioon 29.6.2011 toimitetut selvitykset erityisesti kyseisten palvelujen tarjoamisen taloudellisista edellytyksistä, kantajan mukaan sen tarjouksia ei voitu luokitella poikkeuksellisen alhaisiksi.
102 Aluksi on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, arviointikomitea ei tarkastellut henkilöstöön liittyvää sopimuksen tekemisen perustetta, kun se asetti vastakkain yhteenliittymän ehdottamaa henkilöstön sijaintia koskevat tiedot ja esitetyt hinnat. Se on kyseisessä menettelyn vaiheessa ainoastaan tarkastellut kantajan tarjouksissa esitettyjen henkilöstön palkkaa koskevien hintojen, kantajan selvitysten, joiden mukaan kyseiset hinnat olivat yhteydessä henkilöstön sijaintiin, ja tarjouksissa olevien kyseistä sijaintia koskevien ehdotusten välistä yhdenmukaisuutta.
103 Kantaja väittää vielä virheellisesti, että sen tarjouksista olisi todellisuudessa jätetty pois tiettyjä tietoja, sillä yhteenliittymä ei sen mukaan kuvannut tyhjentävästi toimintaansa henkilöstöasioissa.
104 On nimittäin katsottava, ettei mikään viitannut siihen tai antanut hankintaviranomaiselle aihetta olettaa, että kantajan tarjouksista puuttui tietoa. Hankintaviranomainen on sitä vastoin oikeutetusti katsonut, että kun kantajalta yhteenliittymän edustajana oli kysytty sen tarjousten hinnasta, se oli muuttanut henkilöstön sijaintia koskevia tietoja, vaikka kyseiset tiedot oli liitetty sen tarjoukseen ilman, että siihen olisi ollut velvollisuutta hankintailmoituksen tai tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella (ks. edellä 83 kohta). Näin ollen 29.6.2011 toimitetuilla selvityksillä ei täydennetty kantajan tarjouksia vaan muutettiin niitä (ks. edellä 82–87 kohta).
105 Koska arviointikomitea ei voinut ottaa huomioon kantajan yhteenliittymän puolesta lähettämiä tietoja hyväksymättä muutosta kantajan tarjouksiin, näiden tietojen avulla ei voitu vastata hankintaviranomaisen kysymyksiin esitetyistä hinnoista henkilötyöpäivää kohden. Koska kysymyksiin ei saatu vastauksia, tarjoukset hylättiin siis niiden hinnan poikkeuksellisen alhaisuuden vuoksi. Tässä yhteydessä on muistutettava, ettei kantaja ole näyttänyt toteen, että julkaisutoimisto olisi tehnyt virheen hylätessään sen tarjouksen tästä syystä (ks. edellä 90–95 kohta).
106 Tästä seuraa, että on hylättävä merkityksettömänä kantajan perustelut, joiden mukaan se ei voinut tietää, oliko sen tarjousten hinta–laatusuhde paras, ja joiden mukaan ainoa lainmukainen tapa hylätä sen tarjoukset tarvittaessa olisi ollut soveltaa hankintailmoituksessa lueteltuja perusteita, mukaan lukien yhteenliittymän vastausten kokonaislaadun arviointi.
107 Koska kantajan tarjouksia ei siten hylätty muusta syystä kuin niiden hinnan poikkeuksellisen alhaisuuden vuoksi, riidanalaista päätöstä ei ole perustettu väärään oikeusperustaan ja kantajan väite on hylättävä.
108 Kantaja väittää toiseksi, että poikkeuksellisen alhaisen hinnan tutkimista ei voida käyttää tarjoajan poissulkemiseksi sen tarjouksen asiaankuulumattomuuden vuoksi. Julkaisutoimisto on sen mukaan siten käsiteltävässä asiassa käyttänyt väärin soveltamissääntöjen 139 artiklassa säädettyä menettelyä kantajan tarjousten hylkäämiseksi sen jälkeen, kun kantaja oli osoittanut, etteivät sen tarjoukset olleet poikkeuksellisen alhaisia.
109 Nämä perustelut eivät voi menestyä.
110 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan väärinkäytön käsite viittaa siihen, että hallintoviranomainen on käyttänyt toimivaltaansa saavuttaakseen muun päämäärän kuin sen, jota varten sille on tämä toimivalta annettu. Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että se on tehty tällaisten päämäärien saavuttamiseksi (tuomio 13.11.1990, Fédesa ym., C-331/88, Kok., EU:C:1990:391, 24 kohta ja tuomio 10.5.2005, Italia v. komissio, C-400/99, Kok., EU:C:2005:275, 38 kohta). Jos päämääriä on useita, päätöstä ei kuitenkaan rasita harkintavallan väärinkäyttö, vaikka pätevien päämäärien lisäksi esitetään päämäärä, joka ei ole perusteltu, jos päätöksessä ei unohdeta olennaista päämäärää (tuomio 21.12.1954, Italia v. korkea viranomainen, 2/54, Kok., EU:C:1954:8, s. 73, 103; tuomio 21.9.2005, EDP v. komissio, T‑87/05, Kok., EU:T:2005:333, 87 kohta ja edellä 20 kohdassa mainittu tuomio Evropaïki Dynamiki v. komissio, EU:T:2011:731, 109 kohta).
111 Käsiteltävässä tapauksessa on riittävää todeta, että kantaja ei ole esittänyt mitään merkityksellisiä seikkoja, jotka tukisivat sen väitettä, jonka mukaan julkaisutoimisto on käyttänyt väärin soveltamissääntöjen 139 artiklassa säädettyä menettelyä kantajan tarjousten hylkäämiseksi.
112 Mikäli kantaja haluaa tällä väitteellään vedota harkintavallan väärinkäyttöön sen vuoksi, että sen tarjousten hylkäämiseen on käytetty virheellistä oikeusperustaa, on riittävää muistuttaa, ettei se ole kyennyt näyttämään toteen tällaista hankintaviranomaisen virhettä (ks. edellä 107 kohta).
113 Lopuksi on todettava, ettei kantaja ole esittänyt yhtään seikkaa, joka olisi omiaan osoittamaan, että julkaisutoimisto olisi käsiteltävässä tapauksessa käyttänyt harkintavaltaansa muiden päämäärien saavuttamiseksi kuin valittavien tarjousten määrittämiseksi.
114 Kaiken edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste sekä kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
115 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
116 Koska kantaja on käsiteltävässä tapauksessa hävinnyt asian ja koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Computer Resources International (Luxembourg) SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä marraskuuta 2014.
Allekirjoitukset